ULTRAPOLKUJUOKSUA I-SR2014 REITILLÄ

                   Tarkoituksenani oli kiertää I-SR2014 vaellusreitti (a´ 57km) kolme kertaa putkeen. Ajankohta oli eilen ja tänään. Reilu kolme viikkoa Vaarojen maratonin ja raskaan kauden päätyttyä. Silti olin luottavainen. Suoritukseen tulisi menemään etukäteislaskujeni mukaan 30-36h. Suunnittelin huolella tuntematonta. Soitin mm. Visa-Pekka Larivaaralle, miehelle joka on kiertänyt Karhunkierroksen TUPLANA (n.165km) alle 29 tuntiin. Muistin tuon puhelun keskustelut hyvin iltayön synkkinä tunteina. Kumpi tuli ensin? Pää vai jalat?

                     Minulle tärkeä ja mainio ystäväpiirini muodostivat WhatsApp -ryhmän. Myös omasta rakkaasta perheestä oli vaimo ja tytär ryhmässä. Aprikoin tyttärelle tämän olevan liian rankkaa, mutta hän niin kovasti itse halusi. Ryhmä oli kuin väki ladun varrella, se hurrasi minua eteenpäin.

                                                              Lähtövirittelyjä

                    Ensimmäiselle kierrokselle sain paikallisen oppi-isäni matkaan. Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala on kiertänyt kanssani tuon reitin muutaman kerran. Löysimme alusta asti yhteisen soinnut, vain laulu puuttui. Maisema vaihtui nopeasti. WhatsApp -ryhmän riehakas stadionalueenomainen kannustus raikui raivokkaan humoristisena: -"Riskillä vaan, sanon minä!" Alkumatkan ainoa takaisku oli lennokas kaatuminen rajalinjan laskussa hieman ennen Lorvinlinjaa. Loukkasin solisluuta/olkapäätä. Vähä-aikaa näkyi tähtiä pilvisellä taivaalla.

                    P2(11km) pisteellä ollaan kevyestä menotunteesta huolimatta 11min aikataulua edellä. P4(23km) pisteellä jo 21min. Tunne siitä, että saamme löysätä jo muutoinkin kevyttä menoa voimaannutti entisestään menoa. Tyttö kannustaa WhatsApp´ssa. Kannustus jatkuu viestiketjussa hurjana. Karnevaalimeininki, vaikka ollaan erämaisen takaosan syvimmissä syövereissä, syövereissä, jonne on monen matkanteko katkennut.

                    Syyryssä (26km) täytettiin energia ja juomavarastoja kätköltä. Huomiona, että esim. Banaani oli melko kylmää. Myös suklaat piti laittaa rinnankohdan taskuihin sulamaan.

                                                  Syyryn juoma/eväskätköllä.

                   Noin 3km kallio-osuus. Juoksen koko ajan edellä. Yhtäkkiä takana alkaa kuulua rapinaa, joka viittaa taiteellisiin tanssiliikkeisiin. Keijo ottaa sellaiset etukenot, että siinä ettei ehdi kiivetä selkääni ennen kuin saa hyppynsä alas. Teknistä.                            

                               Juuri P6 pisteen ohitettuamme. Mestarille maistuu eväs takana.

                   P6(31km) saavuimme ajassa 4:18h. Olimme 32min aikataulua edellä. Ruoka maistui ja söimme kilvan leipiä. Aikataulussa reilusti edellä ja ruoka maistuu. Hyvä merkki.

                   Nousemme Iso-Juurikan penkalle. Askel on harvinaisen kepeä aikaisempiin kiertoihin peilaten. Sanonkin Keijolle, että maltetaan nyt kuitenkin pidätellä, kun tuota matkaa on sen verran vielä jäljellä. Ja kylläpä sai taas nauraa. Matkaa oli todellakin jäljellä. Kerroin myös Keijolle, että en uskonut kovinkaan monen uskovan kolmen kierroksen kiertämiseeni. Keijo nyökkäilikin asian olevan niin. Kukaan siitä ei ollut minulle puhunut, mutta tiesin sen silti. Sehän on aika luonnollista. Itse uskoin, ja juuri siksi olin tässä. Toki tiesin sen itsekin, että haaste on kova, ja juuri siksi niin motivoiva - tehdä uskomattomasta totta.

                   Matka soljuu iloisesti etiäppäin. Juurikan pohjoispään penkalla täytyy taas pannuttaa kunnolla. Tällä kertaa ei käynyt kuinkaan, eikä olkapääkään vaivaa enää. P7 pisteen kätköllä silmäilen äkkiä(!) kannustusviestejä.

   P7 (rapiat 40km) miten tämä voi olla näin helppoa? Kuvaa ei ole toiselta kierrokselta.

                        On hienoa kuulua itseään parempaan seuraan, lainatakseni aina kohteliasta Poikki-Timppaa, jonka viralliseksi titteliksi julistettiin viime paikallislehdessä JUOKSIJA.

                             Rajaperä v.2016: Joutoväkeä ja yksi juoksija.



                      Totta tuokin, mutta totta sekin, että OIKEASTI arvostan tosi korkealle tätä yhteisöä joka auttoi minua tässäkin taistossa. Mielestäni meissä on voimaa olla yhtä, sitä voimaa joka ei ole nyky-yhteiskunnassa itsestään selvää. Se jos joku on aitoa.

                      Pesäneva maratonmatkan tuolla puolen intoudumme kuvaamaan alati taulumaisen upeaa pesänevaa.  

                                        v.2013 maratonin Suomenmestari M60

                      Pian pitkoksista vapaan(!) Pesänevan tuolla puolen koittaa Lahnajärventie uudelleen ja P8 (45km). Siellä ajassa 6:36h. 34min aikataulua edellä. Pieni himmailu näkyy vähän kellossa. Säästämme voimia. Alan valmistautua tällä tavoin seuraavalle kierrokselle, ottamalla loppukierroksen korostetun kevyesti. Tuossa kohtaa kenties hauskin WhatsApp -viesti tulee Lasse Ylimäen näppäilemänä: "Sehän saa Timppa rueta pukemaan kohta housuja jalakaan." ..."On se vain meininkiä", komppaa Marko Mattila. Muut peukuttaa ja näyttää hauistaan.

                     Loppumatka lasketellaan lähtö ja maalialueelle, eli pulpetille. Eka kierros täyttyy ajassa 8:21:10, eli noin 8:22h.

                       600m ennen pulpettia. Kevyesti tulee.

                       Vähän komiikkaa.

                       Lihakeittoa, Timpan tuomaa kahvia, sokeria ja keksiä.

                     21min eväs -ja varustetauon jälkeen alkaa toinen kierros juoksija Timo Poikkimäen kanssa.

                     Timo juoksisi P2:lle asti ja jatkaisi siitä sitten 25km etulenkkiä omia teitään. Toinen kierros alkaa mukavissa tunnelmissa. Juoksu tuntuu alunalkaen samanlaiselta kuin se oli tuntunut eka kiekan lopussakin. Ensimmäinen 5km menee huomaamatta. Noin 8km kohdalla alkaa kuitenkin painaa jalkaa. Kuin leikaten tuntuu jalat puhdittomilta. Ei mitään hidasta hiipumista vaan merkittävä voimattomuus. Vauhti hieman tippuu, mutta matka jatkuu kohti pimeyttä, joka alkaa laskeutumaan.

                     Toisen kierroksen P2 ajassa 10:26. Timppa jatkaa matkaansa. Hyvä apu vajaan kahden tunnin verran. Aikataulua vielä 14min edellä. Ero kutistui kuitenkin lähdöstä tähän 3min verran. Olennaisinta on kuitenkin, että olen nyt ensimmäisessä voimattomuus kuopassa. Tätä jatkuu Pesänevan toiselle puolen - toivottomuutta. Kunnes toisen kierroksen ollessa n.14km vaiheilla teen Lotus-kyykyn. Kellossa 70,5km. Lunta alkaa kaunoon ja meikä kyykyssä vaivaismäntyjen katveessa. Luonnon kanssa yhtä. Kyykky tepsii ja keventää askelta sekä mieltä. Usko tulevaan palaa ja virkustun. Pääsen ylös kuopasta!

                   Matka kohti P3 eväskätköä jatkuu. Palautusjuoma maistuu. Kaikki maistuu - siis vatsa vetää. Se on näissä olennaisinta, sillä se on keskiössä, josta myös jalat ja pää elää. Jossain 18km kohdalla toista kierrosta kaikkivoipaisuus on taas takana ja mielen valtaa voimakas synkkyys. Tajuan katselevani vajaa kellonympärys sitten tapaamiani puita ja suomättäitä taas uudelleen pilkkopimeässä vain otsalampun valokeila ja taivaalta tippuva lumi kanssani. Kieriskelen epätoivossa. Mietin etteikö todella ole ihmisen lapsella muuta miettimistä kuin tätä surkeutta. Mietin myös eikö ole muuta itsensä haastamista kuin rämpiä Iso-Sydänmaan reitin teknistä ja pehmeää takaosaa yksin loputtomassa pimeydessä.

                    Hädässä pelaa usein onneksi vaistot. Soitan kotiin klo.20:20. Olen 21km kohdalla toista kierrosta. Tajuan, että nyt on pitkästi kaikkialle. Pyydän vaimoani tekemään minulle vielä yhden kätkön. Nimittiäin kotiavainkätkön. En ole enää varma mistään jaksamisesta. Otan vain uuden askeleen ja sitten taas uuden. Jokainen niistä tuntuu raskaalta.

                    P4 (80km) ajassa 12:49h. Kannustus raikaa yhä kovempana. 9min aikataulua perässä. Tuntuu ihmeeltä, että niinkin vähän. On ollut niin huonoa, mutta on minulla hienoa sakkia! Ainoa äpärä, joka ei enää usko tähän on se joka on itse täällä - sydänmaalla. Lunta kaunoo taivaalta kuin peittääkseni haaveeni kevyeeseen peitteeseen. Tossukaan ei enää pidä. Hokat piti ok. ekalla kiekalla, mutta nyt alkaa luistaa. P5 kätköpisteellä istun mättäälle syömään. Tämän minä osaan. Aina toivoin hiljaa mielessäni syödessäni rauhassa, että josko sittenkin nousisin uudestaan kuin Fenix -lintu. Sinä olet tuolla kuitenkin niin yksin oman suorituksen kanssa. Kukaan ei sinua kanna, sinun on itse kannettava itsesi.

                   Raahatessani itseni Mäyränpesän ja Laihakankaan kivikkoisen baanan lävitse, tunnen todella eläväni. Näihin tunnelmiin ei pääse kympin tielenkeillä. Nämä kannattaa aina, vaikka kävisi oharasestikin. Näissä saa usein venyä henkisesti ja fyysisesti sellaisiin sfääreihin, ettei niitä oikein jälestäpäin tajuakaan.

                    Jarmo "Hönky" Honkala viestitti a) kävelleensä pesänevan yli n.10km sytyttääkseen minulle Pykyn autiotuvan mökin kaminan lämpimäksi ja b) tulisi minua vastaan. Nämä - Keijon, Juoksija Timpan ja Hönky-Honkalan kädenojennukset olivat isoja apuja minun selviytymisessä sinne asti mitä selvisin.

                   P6 (88km) 14:40h. Matka jatkui ylikypsennetyt spaghettijalat menopeleinä. Tosi voimatonta ja surkeaa tekemistä maustettuna päällä, joka oli liki 3h kertonut, ettei jaksa ja pysty tätä nyt. Vain vatsasta oli hyvää seuraa. Lumisade yltyi ja liukastelu sen myötä. Aina kellahtaessani nurin, oli työn takana päästä pystyyn. Niin sitä kuitenkin aina vähän jaksoi ja pian näkyi Hönky-Honkalan valokeila. Pykylle oli matkaa 2km.

                  Jarmo käveli helponnäköisesti edelläni varmoin askelin. Minä JUOKSIN pysyäkseni Jarmon perässä. Tuli tunne kuin Jarmo olisi isäni ja minä juonitteleva kurahousuinen tenava, jolta oli juuri otettu tikkari kädestä. Siinä minä sipsuttelin isän perässä, eikä mikään ollut hyvin. Ja kuin kruunuksi ajatuksilleni totesi Hönky isällisesti: -"No, mennäänpä nyt ensin Pykylle ja katotaan sitten". Toive uudesta tikkarista heräsi ja tein parhaani, vaikka sitten kurahousut kahisten, mutta halusin vain äkkiä Pykyn lämpöön.

                   Pykyllä olimme hieman ennen puoltayötä. Hönkyllä oli kuumaa mehua ja mustikkapiirakka. Voi, että maistui. Jonte-Konde arvasikin oikein kotikatsomossa, kun viestitti Hönkyn emannoivan minulle hyvät eväät. Olin rasvannut itseni hyväksi jo Syyryssä 10km aikaisemmin ja vaatteetkin olivat riittävän kuivat. Niinpä vaihdoin vain uudet vedenpitävät sukat ja Sarvan nasturin jalkaan. Pykyn oven suljimme klo.0.02.

                   Olin kuin uudesti syntynyt. Nyt taas kaikki tuntui olevan mahdollista. Tämä on niin tätä. Vähän samanlainen olo kuin lähtiessäni toiselle kierrokselle. Hölkkäsin noin 8min/km vauhtia. Käveltiin huonot kohdat. Ainakin toinen kierros tulisi umpeutumaan hieman ennen klo.4:ää, se tuntui tuossa kohtaa selviöltä.

                   P7 tultiin Pykyltä lähteneen 5km helpon rallatuksen jälkeen. Eväskätköltä vielä palautusjuomaa ja liiveihin lisää juomaa. Taas oltiin prosessissa. Sitten alkoi pehmeämpi metsäpolku ennen Pesänevaa. Pian alkoi voimat kadota. Lasi joka oli äsken täynnä tuntui olevan nyt tyhjän. Tuntui uskomattomalta menettää tuo voimaantumisen tunne. Taas alettiin työstään.

                   Missään vaiheessa ei ollut kramppeja (5-6 suola ja magnesiumtablettia koko reissulla, ei muita tabuja) tai mitään muitakaan lihas tai nivelkipuja. Kivutonta menoa. Voimattomuus jaloissa ja henkinen uupuminen olivat minun kipuni. Tultiin Pesänevalle. Hönky käveli suon päällä, minä sisässä. Siltä se tuntui. Aloin vajota voimiltani todella alas. Koitin pitää sen tunteen sisälläni. Pian kuitenkin romahdin. Tuntui kuin en jaksaisi enää askeltakaan. Hönky ei tietenkään voinut tarkkaan tietää ajatuksiani voimistani vaan tsemppasi ainakin Pyssymäelle asti. Minulle Pyssymäki oli tällä kertaa seuraava tie. Eikä sekään tuntunut itsestäänselvyydeltä.

                   Jouduin nojaamaan käsillä jalkoihini tämän tästä. Askelten eteen piti ponnistaa todella paljon. Hönky meni pyynnöstäni lämmittämään autoa edeltä. Raahauduin viimeisillä voimilla autoon. 103,35km. 17:56:36 tuli mittariin. Tuloksena valtaisa kokemus ja ponnistus. Päällimmäisenä tunteena tuossa hetkessä, kun sammutin kellon, oli pettymys. Samalla tiesin, että olin yrittänyt kaikkeni ja tämän kertainen tulema olisi vain hyväksyttävä osana matkaa tässä harrastuksessa. Tiedän, että minulla on vielä paljon kehittämistä. Olen vielä aika heikkotasoinen tässä hommassa. Nöyrä pitää olla. Tiedän myös, että tällaisissa pitäisi olla useammin saatavilla lämmintä ruokaa/juomaa. 57km välein vartti autiotuvassa ei oikein riitä minun tasolla näillä keleillä.

                 Lopuksi haluan kiittää suuremmoisia ystäviäni ja tuttujani tämän tarinan mahdollistamisesta!!! Kiitos!!!



Onni Vähäaho, Nivalassa 26.10.2016                

MITÄ SE ON?

                    Mitä se on, kun kiertää kolme kertaa I-SR2014 vaellusreitin läpi - tai edes yrittää sitä - kuten kuitenkin täytyy nöyrästi asiaa ajatella? Etukäteispullisteluun ei ole varaa eikä sijaa. Yksi kierros on noin 57km, eli kaiken kaikkiaan noin 171km yhteensä. Onnistuessaan saan kohdata suoperäistä sydänmaata myös noin 14h verran pimeän aikaan. Kaikkiaan reissuun menee arviolta 30-36h. Aikataulu on tietysti laskettu intoa täynnä 30h mukaan.

           Palaan vastaamaan kysymykseen; mitä se on.

                    ENNEN kolmea kierrosta

                    Jännittävää aikaa. Sääennusteita seurataan monta kertaa päivässä. Juoma, eväs ja varustekätköjen sisältöjä mietitään sekä punnitaan kuumeisesti. Suunnittelu on iso osa tätä. Usein kaikkea on aivan liikaa, mutta niin on myös muuttuvia tekijöitä. Kuuluisa toteamus on, että hyväkin suunnitelma voi mennä ensimmäisen ripulin mukana takapuolen pyyhintään. Kaikkeen pitää olla valmis.
                    Suunnitelma, jolla neste -ja energiatasapaino pysyy. Mies pysyy hereillä ja prosessissa. Suunnitelma, jossa mietitään tarkkaan mitä vaatteita laitetaan päälle, ja minkälaiseen suorituksen aikaiseen vaaterumbaan pitää varautua. Tuohon asiaan voi saada hyvällä lykyllä helpotusta ystävistä. Kuiva paita versus märkä paita.

                     1.KIERROS

                     Täynnä euforiaa. Hyvin valmistautuneena kaikki menee vähän helpommin kuin on laskettu. Euforia täytyy hallita. Sitä ei saa tukahduttaa, mutta se ei saa viedä pois tulevilta kierroksilta. Ensimmäinen kierros on samalla ainoa kierros täysin valoisan aikana. Otsalamppua ei vielä tarvita. Kierroksen loppupuolella alkaa valmistautuminen jo toiseen. Valoisan loppupuolella on hyvä ladata kelloa, kenties puhelintakin. Pimeällä kaikki on hitaampaa.

                        2.KIERROS

                     Tästä se alkaa. Ei voi sanoa, että moni, mutta jotkut kiertävät yhden kierroksen. Useampaan on lyhempi jono. Toinen kierros tulenee olemaan jo pääosin tiukkaa työstöä. Mikäli ensimmäinen on mennyt ilman lentoripuleita tms. niin toisen kierroksen alkupuoli voi olla toki vielä ensimmäisen kierroksen tuomien upeiden kokemusten kuorruttamaa. Pesänevan eteläpuolella on kuitenkin jo säkkipimeää ja ilmaiset metrit ovat kadonneet. Pää alkaa jo aika ajoin roikkua. Keholla tuntuu läpimeneviä väreitä. Kehon lämpötila laskee kulkijan vaipuessa välillä ajatuksiin. Pieni puistelu ja homma jatkuu. Maistuvien tuotteiden määrä kaventuu. Moni asia voi jo vähän yököttääkin. Aletaan tarvimaan jo henkistä puoltakin. Matka silti jatkuu, onhan kaikki mennyt hyvin tähän asti ja kohta ollaan voitonpuolella.

                         3.KIERROS

                       Mitään hyvästä ei tunnu olevan enää jäljellä. Alun positiiviset tunnelmat ja euforia ovat kuin nuoruusmuistoja. Ainut hieno tunne on se, kun on saanut jätettyä pulpetin (lähtöpaikan) taakseen viimeisen kerran. Voittajafiilis.
                        Koko kierros on erittäin raastava. Täynnä ongelmien ratkomista. Pimeää on 25-30km ensimmäistä kilometriä. Väsyttää. Valoisakaan ei piristä niin paljon kuin olisi toivonut - mikään ei piristä. Tuolloin voi muistella jotain hauskaa arjesta. Jos saa itsensä nauramaan, voi seuraava vartti mennä taas paremmin. Nuokkumista ja hidasta tulemista. Viimeisessä kierroksessa voi todella kestää... En näe kunnolla viimeistä 16km. Ehkä juuri sen vuoksi se on sitten mielenkiintoista kulkea ensiviikolla.


                      What´s App -ryhmässä on 25 paikasta jäljellä 9 paikkaa, jos joku välttämättä haluaa tulla ryhmään seuraamaan surkuhupaisaa taivaltani. Aukaisen ryhmän Ma-aamuna ja suljen To-iltana. Vinkkaa, jos haluat ryhmään.

PS. OHO!!! 

                  Juoksu on tuntunut luonnollisesti pitkän ja raskaan kauden jälkeen voimattomalta ja hieman jäykältä. Hyvältä se ei tuntunut vielä tänäkään aamuna. Silti meno oli vakkari 7km lenkillä parempaa kuin koskaan vauhti - tehosuhteeltaan. 7km 4:38min/km 135 keskisykkeellä katsomatta kelloon. Aikaisempi paras oli 4:42(137) tämän vuoden toukokuulta. 

 
Odottavin tunnelmin, Onni Vähäaho, Nivalassa 20.10.2016             

I-SR2014 KOKO KIERROS KOLOMESTI PUTKEEN

                         Tarkoitus on yrittää kiertää koko Iso-Sydänmaanreitti (56km x3 = 168km) kolme kertaa putkeen Ti 25.10. klo.8.00 alkaen. Ultrajuoksijana sitä kaipaa aika ajoin henkisen puolen harjoitusta ja testiä. Tietysti kuntoakin tuossa vähän tarvitaan, mutta sitäkin enemmän sisäistä voimaa sekä halua. Ensimmäisen lauseen "yrittää" sana onkin mainittu vain kunnioituksesta tätä ponnistusta kohtaan, ei etukäteen periksiantamisesta.

                       Uskoakseni tällaisia ponnistuksia tehdään niin harvoin, että ajattelin tarjota A)mahdollisuuden osallistua matkalleni konkreettisesti, laittamalla tuohon alle viitteellisen aikataulun. B)muodostamalla whatsapp-ryhmän ponnistuksen ajaksi. Sitä seuraamalla voi esim. mukaan tulevat ajoittaa oman osuutensa lähdön tai vain seurata mielenkiinnosta.

                       Ponnistus on siksi pitkä, että aikataulu voi elää reilustikin. Pääasia on kuitenkin kiertää kolme kertaa tuo reitti, ei lopulta se, miten kauan/vähän aikaa siinä menee. Sen vuoksi esim. jollekkin kierrokselle tai osalle kierrosta mukaan haluavien onkin melkein oltava whatsapp -ryhmässä, sillä laitan sinne alla olevan aikataulun mukaan kahden pelastuspisteen välein kellon ajan milloin olen missäkin menossa. Esim. 1) 4 = Kierros yksi, pelastuspiste 4. Kelloajanhan näkee milloin olen viestin laittanut. Toisena esimerkkinä vaikka 2) 8 = Kierros kaksi, pelastuspiste 8. Lähtöä kuvaan kirjaimella L, esim. L) 1 = Lähtö kierrokselle yksi. Ja maali sanaa kirjaimella M, eli esim. M) 3 = kolmannen kierroksen maali, eli koko homman maali, jos älli siinä vaiheessa vielä riittää moiseen tiedottamiseen :)

                       Tuossa alhaalla on 30h aikataulu. Aikaa voi tokikin mennä helposti vaikka 33-36h, joten voi olla mahdollista, että joudun toisella tai kolmannella kierroksella ottaan lyhyet nokoset esim. Pykyn autiotuvalla.

                     
                       Otan whatsapp ryhmään 25 ensin seurantaryhmään itsensä ilmoittanutta. Perustan ryhmän Ma 24.10 aamusta ja suljen ryhmän To 27.10 illalla. 

ILMOITTAUTUNEET: ... Keijo Nivala (1.kierros)... Timo Poikkimäki (2.kierros)  ...

I-SR2014 Kolmen kierroksen WhatsApp -ryhmässä nyt 21kpl / 25kpl kiintiöstä... Onni Vähäaho, Satu Vähäaho, Jani Jyrkkä, Jarmo Honkala, Keijo Nivala, Lasse Ylimäki, Antero Erkkilä, Timo Poikkimäki, Janne Kukkola, Toni Valido, Petri Nietula, Visa-Pekka Larivaara, Juha Palosaari, Joni Laakkonen, Marko Mattila, Lasse Palola, Matti Myllylahti, Jasmin Vähäaho, Markku J. Kumpula, Jussi Mökkönen, Kaisa Haikara...

I-SR2014 a´57km x 3 = n.171km								sub30h
		pelastus						kuljettu
kierros		piste		pvm		kello		matka
1		lähtö		25.10.		8:00		0km
1		2		25.10.		9:30		11km
1		4		25.10.		11:20		23km
1		6		25.10.		12:45		31km
1		8		25.10.		15:10		45km
1		maali		25.10.		17:00		57km
2		2		25.10.		18:40		68km
2		4		25.10.		20:40		80km
2		6		25.10.		22:25		88km
2		8		26.10.		1:00		102km
2		maali		26.10.		3:00		114km
3		2		26.10.		4:50		125km
3		4		26.10.		6:50		137km
3		6		26.10.		9:05		145km
3		8		26.10.		11:50		159km
3		maali		26.10.		14:00		171km

 Onni Vähäaho, Nivalassa 27.9.2016                     

KARHUNKIERROS 2016 VIDEO

klikkaa kuvasta ja hyppää mukaan tunnelmiin :=)

Alla blogikirjoitus reissusta...


Onni Vähäaho, Nivalassa, 26.8.2016

KARHUNKIERROS 84KM

                  
                    "-Karhunko te ootta nähhy, ku nui lujjaa meettä?" ... -"Oisitta lähtenyt enemmin niin ei tarttis nui lujjaa mennä"...


                     Puoli viideltä, noin kuuden tunnin yöunien jälkeen aamukahvin keittoon. Sitä rataa varusteet kasaan. Tänään on koittavi hetki, jolloin haluan ottaa haltuun Suomen suosituimman vaellusreitin, 61-vuoden ikäisen Karhunkierroksen, ystäväni Keijon, alias Hietapuolen Bekelen kanssa. Ohjeessa sanotaan, että sopivin vaellusvauhti on 3km/h ja suositusaika 3-7vuorokautta vaeltajan kunnosta riippuen. No, meillä ois kyllä tarkoitus hilipasta koko reitti saman aurinkonnousun ja laskun välissä. Liekö aikeemme täysin mahdoton?

                     Reppuun tulee juomaa 2L. Säilöön yksi litra ja liiviin etupuolelle toinen mokoma. Lisäksi reppuun tulee kahden banaanin lisäksi turvavälineitä. mm. kartta, varavirrat, sidetarpeet ja pelastuspeite. Repun paino noin 3kg. Lantiolle tulee juomavyö, johon 0,5L softipullo juomaa, puhelin, suolaa, magnesiumia ja hätävaraksi särkylääkkeitä ja suolasalmiakkeja. Paino noin 1kg. Metsästäjän/kalastajanliiviin tulee eväitä. Suklaata, suolapähkinöitä, makiasta, leipää jne. Paino liivillä noin 1-2kg. Lisäpainoa arviolta noin 5-6kg. Juosta meinaamme silti, sillä kuten huomasitta, luettelo ei sisällä otsalamppua. Pimeä tulisi alkamaan n.15h kuluttua lähdöstä, mutta onhan meillä puhelin, jolla voimme soittaa kotiimme että kävi hupsis ja jäämme metsän haltijoiden huomaan vain uusi aamu toivonamme.

                    Se tunne, kun tilataksi tulee Rukankylään ja vie sinut 45min ajomatkan päähän. Se tunne, kun taksinkuljettaja sanoo 45min ajon jälkeen, että olemme perillä. Se tunne, kun huomaat olevasi kaukana ei mitään, jonne on ollut lähtöpisteeltä maantietä pitkin 45min ajomatka. Se tunne kun katsot tyhjään korpeen, jonne polku sinua johdattaa - ja ajattelet: tämän valosan aikana sinun on palatava takaisin paikkaan, josta taksi sinut juuri toi.

                 

0-7km

                    Helppoa/helpohkoa alkua. Tossu on kepeä, joskin 5-6kg lisäpaino vartalon ympärillä tekee menosta hieman robottimaisen. Kuljimme kaiken aikaa 8min hölkkää + 2min kävelyä -rytmillä, maastonkohtia huomioiden. Eli isot nousut tietysti kävelimme ekstarana. 46min takana.

7-15km

                    Väli 7-9km sisältää hankalan teknisen - ja tällä kertaa vetisenkin - juurakkopolkupätkän, jossa vauhti tyssää herkästi. Tällä välillä muuten mukavaa metsäpolkua, mutta jo pari tiukempaa nousua, jotka rauhoittavat kulkijaa ihailemaan maisemia. Savinajoen nähtävyyskohdassa kädet hamuaa eväiden lisäksi myös kameroita esille - eikä turhaan - vaikkakin maisemat näyttävät kovin valjuilta kuvissa, versus paikan päällä. 1h 55min takana.

15-19km

                   Helpompi osuus hienoa metsäpolkua, jossa tosin yksi yli 50m tunkkausnousu. 2h 25min takana.

19-23km

                  Hieman nousueroja ja teknistä kivikkoa ja reitin toinen ja kolmas (vai neljäs?) riippusilta. Upeaa maisemaa. mm. Kiutakönkään koski. Takana tasan 3h.

23-29km

                  Mukavaa hiekkapohjaista polkua ja pääosin alamaavoittoista, sisältäen tietysti reitille ominaisia "pieniä" nousuja siellä täällä. Saavumme Oulangan luontokeskukseen ja Oulankajoen kosken äärelle. Innostun pehmoilemaan ja ostan 0,5L kokiksen ja rähämäpullan. Pullojen täyttöjen ja juomien kanssa värkkäilyjen kanssa lähdemme noin 10min huoltotauon jälkeen liikkeelle. 3h 57min.

29-38km

                   Yhdeksän kilometriä suoraan polkujuoksijan paratiisista. Jylhien hiekkaharjujen reunalla, suuren joen yläpuolella. Upea ilma ja hyvä ystävä kuorruttavat tunnelmaa. On kuin eläisi untansa, aivan taivaallinen tunne juosta unelmien baanaa! Takana 5h 4min.

38-55km

                  17km pätkä lähes yksinomaan mutaista, teknistä juurakkoa, kaltevaa kivistä rantatörmää, pienillä hyvillä pätkillä höystettynä. Pitkiä vetisiä, juurakkoisia ja mutaisia nousuja. Loputonta teknisyyden määrä. Tuolla metsä kuuli meiltä monesti saman lauseen: -"Nyt meni kyllä isiriksi!". Tuolla tarkoitimme Iso-Sydänmaan vaellusreitin raskaimpia, teknisimpiä kohtia. Tuo pätkä lypsi jo valmiiksi (10 päivää aikaisemmin raju Pyssymäki Extreme Polkujuoksukisan 57,5km suoritus raskaalla alustalla) palautumattomat jalat ja mielen syviin vesiin. Kitkajoen upea maisema lohdutti voimien karistessa jatkuvan valtaisan ponnistelun äärellä. Se kehoitti ottamaan virtaavasta vedestä lisää juomaa, se kehoitti katsomaan solisevia puroja, se kehoitti menemään rantatörmän kerrallaan, se kehoitti valamaan uskoa ystävään, Keijoon, joka oli maantieaskeleellaan joutunut muutaman hankalan kompastumisen runtelemaksi. Keijo kuitenkin aina nousi, "nuoli haavat", jatkoi, ja lopulta juoksi reitin toisen puolikkaan kaatumatta kertaakaan. Näin erämaassa polkujuoksutaito jalostuu - juoksemalla.

                   Tuo pätkä jää mieleen reitin henkisesti raskaimpana. 17km raskasta polkua, nousujakin. Käsillä reisistä apuna tunkaten jylhiä juurakkoisia nousuja ja jyrkkiä laskuja. Tuntui, että tuo pätkä ei loppuisi koskaan, kestäisi ikuisuuden. Samalla koitimme ihailla reitin monimuotoisuutta, luonnon jylhää tarjontaa, joka näytti kasvojensa kaikki puolet. Takana 7h 54min.

55-68km

                  Tuosta muutama ensimmäinen kilometri taivaallisen hyvää, mutta jylhää pienen karhunkierroksen baanaa. Tuolla täyttyi myös tälle retkelle 1000 nousumetriä. Polku jatkui kohti tuntureita, ollen kuitenkin "15km jäljellä -kylttiin" saakka varsin hyvää polkua pääasiassa. Takana 9h 51min.  

68-84km

                  Loppu on kiipeämistä tunturilta tunturille. Huipulle ja alas, ja taas uudestaan. Olen kuullut paljon tarinoita valehuipuista, mutta itse en nähnyt kuin yhden sellaisen. Ennen valtavaaran korkeinta huippua (vajaan 500m korkeudessa merenpinnasta) oli yksi valehuippu, muuten mentiin huipulta huipulle nätisti jonossa. Rukan huippu näkyi monessa kohtaa, mutta myös sen välissä olevat huiput.

                 Meno oli osaltani sellaista ultrajuoksijan peruspuurtamista, "möyryämistä" eteenpäin. Odotin jopa pahempia loppunousuilta, mutta ne olivatkin varsin helposti tunkattavissa. Juoksu jokaisen huipun jälkeen tuntui varsin ok:lta. Laskut olivat tosin pääosin tosi jyrkkiä. Loppupuolella oli paljon aiheellisestikin "mulliköyttä" laskujen apuna.

                Näin pitkä polkujuoksuretki näin pian kovan ja pitkähkön polkujuoksukisan jälkeen alkoi kuitenkin sanella päähän viestiä, joka kertoi, että vois jo riittää ja pitäis päästä nukkumaan. Voimia oli tarvittaessa juosta mäkeäkin ylös, piti se kokeillakin. Halua tosin kouhottamiseen ei ollut yhtään, eikä ollut tarviskaan, sillä olimme nyt joukkue - minä ja Keijo. Ainoa tavoite oli selvittää reitti kunnialla - ja se tehtiin!

                 Reitin läpijuoksuun kului maisemia ihaillen, kuvaten ja muutaman pienen harhapiston muodossa 13h 6min. Se on kuulemma nopeiten nivalaisittain kierretty karhunkierros. Hauska homma, sillä retkellähän tässä vain oltiin. Ensi toukokuussa sitten laitan lapun rintaan - ja silloin juostaan aikaa. Ehkä jopa alle 11h?

                Mitä oli kannossa ja mitä meni alas retken aikana?

* Juomaliivissä:
- 1L Maxim urheilujuomaa juomasäiliössä ja etupuolella 50% mustikkasoppaa 1L.
- Snickers tuplana (meni puolet), nestemäinen geeli, varavirrat, sidetarvikkeet, avaruuslakana, kaksi banaania, kartta.

*Salomonin juomavyössä:
- puhelin, 1dl suolasalmiakkeja, suolaa (meni 4tbl), magnesiumia (meni 4tbl), buranaa (ei mennyt yhtään), rahaa (meni 5e Oulangan luontokeskuksessa 0,5L cokista ja pullaan), 0,5L 50% mustikkasoppaa.

* Eräliivissä:
- 3 nestemäistä geeliä (meni 2kpl), 1dl karkkia, 1dl suolapähkinöitä, kaksipuoleinen ruisleipä voilla, 4 fazerin suklapatukkaa (meni 2kpl), puroista vettä noin 2-3L lisäksi, joihin 3kpl elektrolyytti/energiatableteita.

               Mikä oli varustus? 

* Newlinen pitkät trikoot
* Lidlin pitkähihainen urheilupaita
* Pinewoodin metsästäjän liivi
* Hanskat alkumatkalla
* Buff huivi kaulalla ja otsalla
* Lidlin urheilusukat
* Sarvan Xtiro nasturit (ilman nastureita tuon reitin läpijuoksu on iso riski liukastumiselle ja sitä kautta vammautumiselle mielestäni)
* Garmin Forerunner 910XT urheilukello

   Ajatuksia juoksun jälkeen

                       Tottakai tämä oli liian pian PEP2016 57,5km kisan jälkeen. Vain 10 päivää ei riitä millään muotoa palautumaan edes tällaiseen retkijuoksuun. Kauden tavoite on kuitenkin täytetty ja tämä loppukesä ja syksy on kuitenkin enempi uuden kokemista, sekä sitä kautta valmistautumista ensi kauden päätavoitteita kohden. En uskalla odottaa enää mitään tuloksellista tämän loppuvuoden kisoilta. Vaarojen maratonin 43km kisakin tulee olemaan minulle melkoinen tutustumisreissu. Jo 5h alitus olisi melkoinen saavutus. Vakavasti puhuessani se on minulle hyvä oppireissu kilpaan, jossa on reilusti nousumetrejä ja samalla pitäisi yrittää edetä rivakasti. Vakavasti ajateltuna en uskalla odottaa kisalta mitään merkittävää tulosta. Kaikki mitä tulee, otetaan vastaan. Aion ennen kaikkea nauttia loppuvuoden polkujuoksun parissa. Olen innoissani, että sain otettua tänä vuonna ison askeleen eteenpäin. Kovasti on tarkoitus yrittää kehittyä edelleen. Nähtäväksi jää, miten siinä onnistun. Karhunkierroksen 80km matka ensi toukokuussa tulee olemaan ensi vuoden tärkein tavoitteeni.

                    Yhtä lailla kuin nautin tämän vuoden sadosta, katson jo toisella silmällä eteenpäin ja odotan uutta harjoittelukautta. Nautin suunnattomasti harjoittelusta. Olen niin innoissani tästä harrastuksestani.

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.8.2016                 

15 KERTA

                         Iso-Sydänmaanreitti on näin heinäkuussa yhtä-aikaa kaunein, raa´in ja raskain - uskallan sanoa koko maassa. Nousumetrejä koko 58km reitillä on hieman yli 200m, joten nousuilla ei mällätä, vaikka teknisimmässä osuudessa reittiä muutama terävä pinkasu onkin.

                         Pohjois-pohjanmaalla on tullu viimeisen reilun vuorokauden aikana vettä kuin aisaa ja ripotellen kotvan sitäkin ennen. Edessä oli kesän märin reitti, mutta kuinka märäksi se olisikaan ennättänyt. Siitä lähdin ottamaan selvää. Tutusti kimpsut ja kampsut kasaan ja klo.8:ksi Pyssymäkeä kohti. klo.6.57 olivat startanneet Lahnajärventieltä Ylimäen Lasse ja Leppälän Jouni I-SR2014 pidemmälle takalenkille, jonka matka on n.36km (n.10km vähemmän Pesänevantieltä).

                       Ajaessani Pyssymäelle näkymä oli jotenkin lohduton ja hurja. Vesi lainehti pitkin stadionia ja uutta vihmoi kovan pohjoisen puolen tuulen kera. Olin kuitenkin käynyt tullessani itseni kanssa lyhyen keskustelun, jossa lupasin itselleni ottaa kaiken irti tulevasta raa´asta kelistä. Harvoin tulee näin paskaa keliä. Minun monenlaisia touhuja nähnyt vaimonikin tuumasi, että meinaanko todella lähteä tällaisella kelillä.

                      Lopulta klo.7.58 painoin starttinappulaa ja lähdin rennon letkeästi liikkeelle. Muutaman sadan metrin jälkeen näkymä oli jo lohduton myös polulla. Polku oli vettä täynnä stadionin nurmiosuudella, jopa pieniä puroja virtasi suuntaan jos toiseen. Ilokseni huomasin kuitenkin jalan olevan tänään kepeän, eikä ne ollut ainakaan aluksi moksiskaan vaan nousivat aina terhakasti puolen metrin vesi vanoistakin. Ollaan kilpailukaudella, joten näin sen pitää ollakkin - tossu syönnillään. Viiden ja puolen minsan molemmin puolin pistelin puhtaita hölkkäkilsoja. Kivaa kyytiä matalilla sykkeillä purojen seassa.

                     Reilun kolmen kilsan kohdalla puskettiin virtaavaa puroa ylöspäin. Palatessa mm. tuo paikka oli jo jonkun verran kuivahtanut. Tähän aikaan vuodestahan kasvit/puut imee vettä isolla kauhalla. Reitin eri kohdat tulivat nopeasti vastaan. Voi että nautin. Säästellen, mutta silti jotenkin niin lennokkaasti. P1 ja P2 väli oli kaamean heinittynyt muutamista paikoista. Ihan sokkona ja varoen sai painaa. Ainakin kaksi siltaa oli myös tulvan vietävänä. Tämä reitti on todella keliherkkä. Tuo osa reitistä oli todella raskas. Stadionilta (n.750m viime vuoden lähtöpaikkaan lisää/sivu, yhteensä 1,5km) lahnajärventielle (12km) oli silti mennyt vain 1h17min. Tasan kaksi tuntia aiemmin olivat Lasse ja Jouni menneet. Olihan tässä takamatkaa ja pojat olivat saaneet Tornion seuroista ilmeisesti sellaisen buustin, että kävelivät vallan hurjaa vauhtia.

                    Yllättäen väli P2 - P3 oli parempaa polkua kuin väli P1 - P2, jossa runsas heinän ja vesakon kasvu peitti polkua. 13km kohdalla iso koppeloperhe säikähti kunnolla tuloani. Huusin heille vain "-Pojat, pojat koppelon pojat" ja jatkoin kepeää menoa kohti pesänevaa. 16km kohdalla kaaduin eka kerran. Päätin samalla liristää. Lähtiessäni taas juokseen tuntui, että jäi huonosti. No eihän sitä enää löytynyt. Kylmään viimaan ei pitäis pikkupoikia laskea.

                   Pesänevantielle saavuin ajassa 1h57min. Kesäkuun 1.päivän aikaa (8h34min) 18min edellä. Oli tosi freesi-olo ja kevyt jalka yhä. Myös P3 - P4 väli oli pääosin hyvässä kunnossa. Heti P3 lähtiessä oli silta murtunut ja vaikeasti mentävissä kuten myös seuraava silta. Myös hieman metsätöiden jälkiä samaan syssyyn.

                 P4 saavuin ajassa 2h54min. 21min edellä kesäkuun aikaa. Pojat olivat ohittaneet saman kohdan 1h13min aikaisemmin. Poikien vauhtia piti hämmästellä, sillä olin tullut itsekkin hyvällä jalalla vaikkakin leppoisasti. Keskisyke oli koko reissun 130-133 välillä päätyen ensin mainittuun.

                 P4 - P5 väli on aivan karmea. Polku on ainakin tähän aikaan vuodesta monin paikoin täysin piilossa/kadonnut. Hieman ennen Syyryä olevalla heinäkankaalla ja sen läheisyydessä kasvoi nelosluokkalaisten kokoinen horsma ja heinä. Mene siinä sitten. Tämä on kuulkaa Pyssymäki Extreme Polkujuoksun kisojen pitkän matkan haastetta!  Metsäkoloja, kiviä, pitkää heinää, kosteaa, juurakkoa, mitä kukin haluaa. Syyryssä oli vielä hyvät voimat, mutta päätin silti vielä vähän himmata entisestään seuraavalle vitoselle (P5 - P6), joka on tunnettu haasteellisuudestaan. Tuolla välillä polku oli tosin taasen kuletunnäköinen. Metsämiesten/naisten käytössä? Sen sijaan sillat olivat vaarallisen kehnoja/katkenneita paikoin. Vaatii pientä käyntiä tuolla seudun.

                Lenkkiryhmän nestori kyseli whatsapp-viestillä kelistä. Vastailin hänelle ja ryhmälle, sekä yllytin käymään kokeileen tänään reittiä. On kokeilemisen arvoista. Harvoin on silti näin märkää.

                 P6 saavuin ajassa 4h6min, eli 34min nopeammin kuin kesäkuussa, silloin muuten keskisyke oli peräti 15 pykälää tämän päiväistä korkeampi, joten sangen helpolla pääsin tänään. Pojat olivat menneet tuosta ohi 41min aikaisemmin. Kylläpä tuli pitkä jälestämisopertaatio. Laskin, että menevät hitaampaa.

                P6 ja Pyssymäki 25km kyltin välillä (n.700m) oli kolme puuta kaatunut polun päälle. Ainakin kaksi niistä oli vanhoja. Yksi uusi. Iso-Juurikkajärvellä tuuli kovasti - alkoi taas satamaan kunnolla. No, eipä tuossa enää mikään paikka kuiva ollutkaan.

                Iso-Juurikan laavulla oli taas jokin lintupesue. Meinasin vahingossa astua yhden poikasen päälle. Ehdin kuitenkin väistää. Kilsaa aiemmin ilmeisesti hirvisonni äännähteli jossain lähellä. Ilmeisesti kuuli tuloni. Kyllä tuolla on niin oikeassa paikassa.

              Poikia ei vain näkynyt eikä kuulunut. Itse nautin suunnattomasti kevyestä jalasta, se kun ei ole tuolla reitillä itsestään selvyys vaikka Pk2 alarajoilla mennään. Maraton täyttyi ajassa 5h36min. Puolimaraton oli täyttynyt ajassa 2h30min. Noin 500m ennen Pyssymäki 15 kylttiä oli yksi iso kaatunut puu. Hieman sitä aikaisemmin oli kadonneita siltoja. Pienissä, vähä virtaavissa ojissa vesi oli todella korkealla. Myös vesi oli laittanut monia siltoja hauraaseen kuntoon. Paljon muutoksia kesäkuun kierron jälkeen reilussa kuukaudessa.

              Iloista hölkkää kohti pesänevaa. Saavuin pesänevalle JA AHAA! Täällähän ne pojat ovat suota ylittämässä vesisateen piiskatessa. Otan Koskismaisen 6d kisan 5:nen päivän jyräävän askelluksen ilman aurinkohattua. Ruoto hieman koukkuun ja vääjäämätöntä menoa kohti suon toista reunaa ja poikien selkää. Kohta toinen pojista uppoaa lantiota myöden suohon, mutta nousee nopeasti ylös. Minä kynnän eteenpäin pr...

               Hienoa paiskata kättä uuden tuttavuuden kanssa ja nyökätä jo tutulle. Lassen ja Jounin kanssa menemme yhtämatkaa n.2km heidän lenkin päätepisteeseen. Pyytäessäni pojat vetävät hieman paremmilla kohdin juosten ja vauhti riittää vallan mainiosti. Ei tässä mitään aikoja olla tekemässä.

               Pojat suostuvat myös keräämään täyttöpulloni menomatkan kätköstä, ettei minun tarvitse sitä erikseen hakea. Iso kiitos siitä vielä! Oli iso helpotus. Täytän litran laimennettua mustikkasoppaa juomapulloihini ja muutaman sanan poikien kanssa vaihdettuani lähden kohti viimeistä 12 kilsaa. Pääsen vain 100m, kun kompastun ja lennän kuin leppäkeihäs suoraan vesilätäkköön. Vain kaali jää veden päälle. Luulinko olevani pesäpallisti?

              Jatkan edelleen riemusta soikeana vaikka vastaan virtaa puro pitkin muutama viikko sitten pölissyttä polkua. Vähennän kävelypätkiä, ollaan loppumatkalla ja meno maittaa. Varon silti nostamasta tehoja. Noin 130 tietämillä pysyy.

              7km ennen maalia alkaa siinä määrin painattaan, että täytyy tehdä syväkyykky! Kokeilkaapa 7h metsälenkin perään mennä syväkyykkyyn. Autuas tunne. Siinä ei passaa rampata tai istuu rahan päällä. 51km takana. 7km edessä. Vielä perään hajoaa paidasta vetskari, mutta saan sen varmaan minsassa korjattua. Ei vihti maha pystyssä juosta pyssiksen parkkiselle :) Vauhti varkain kiihtyy. Huumaa.

              4km ennen maalia menen laskemaan, että ehdin 7min kilsavauhdilla märkää vastamaavoittoista polkua pitkin sub750 aikaan. Kohennan hieman askelta, mutta edelleen tullaan helposti.

Lopulta olen maalivaatteen alla ajassa 7:49:17h. Matkaa kertyi 58,08km, elikkäs 58km. Keskivauhti oli 8:05min/km. Keskisyke 130. Kaloreita paloi 3900tsipaletta.

Sää: +11..+13, tuuli 4-6m/s, ei tuntunu monessakaan kohtaa metsässä, vaihteleva vesisade...

Muuta: Runsaat sateet oli tehneet osasta poluista puroja.

Märkyys oli kokonaisuudessaan luokkaa 9/10. Pienet ojat tulvivat ja osa siltapuista oli irronnut veden mukaan.

Lenkki itessään oli yksi helpoimmista juosten tehdyistä koko lenkin kierroista. Ei kramppeja. Pulpetilta-pulpetilla (pep2015) osa 7:40:40, joka on peräti oma ennätys. 

P2:lta 0,5L täyttöjuomaa, P8:lta 1,0L. Juomaa (vesi + urh. + mustikka) meni yht. 4,3L. Suolasalmiakkeja 0,5dl, muuta karkkia 1dl ja suolapähkinöitä 0,5dl, iso snickers, iso mars. 4magnesiumtabua, 5suolatabua.

Varustus: Poikkimäen Timon suosittelemat 2XU kompressiotrikoot, jotka on Kärkkäiseltä. Nuo pökät jalassahan tuntui kuin olisi lentänyt! Voin suositella. Kärkkäiseltä saa kyllä halpoja ja laadukkaita varusteita vaikkapa polkujuoksuun. IceBugin Zeal nasturit oli puolestaan koeajossa noin pitkälle. Pito oli mainio ja keveys. Reppuna Inov Race Ultra Vestin liivi, sekä Salomonin adv skin3 juomavyö. Kalliita, mutta laadukkaita kamppeita netistä kaksi viimeisintä.

Lasse Ylimäki ja Jouni Leppälä samaan aikaan kiersivät takalenkin. n.2km mentiin samaa matkaa. Pojilla meni n.36km takalenkkin aikaa kävelten 7:12:23h. Ripeää kävelyä!


Kiitos pojille hyvästä projektista! Luonto on taas antanut, ja me kiitämme. Olimme tänään liikkeellä asenteen ollessa asennossa ENJOY.


Onni Vähäaho, Nivalassa 5.7.2016   

GARMIN TEAM NIVALA VAELLUS (CosJon vol.3)

                    Hyvissä ajoin syksyä päätimme viisihenkisen Garmin Team Nivalan yhteisestä sauvakävelyretkestä. Neljälle viidestä reissu sopi alustavasti. Hieman ennen patikkaa kuitenkin yksi joutui jättämään reissun väliin vamman vuoksi ja toinen sairastumisen, joten jäljelle jäikin lopulta vain minä ja Joni "Jonte-Konde" Laakkonen...

                    Vaellus starttasi lauantaina klo.6:22... aikaisemmin viikolla... maanantai-illasta tiistai-aamuun Noro-vatsatauti-viruksen kourissa... Keskiviikon olin toipilas... Torstaina yritin kevyesti hölkkäillä vajaa 29km - olo toipilas... Torstai-Perjantai yön töissä... Perjantaina olo normaali ja hölkkää 16km... Perjantai-Lauantai yönä unta vain 4h... Siitä 24h valvomiseen ja 17h 22min jatkuvaan liikkeeseen varsin vetisellä I-SR2014 -reitillä. On ollut joskus riskimpikin olo...

                     Kotona punnitsin itseni semmossaan ja sitten kaikki kamat niskassa ja kannossa. Erotus 12,2kg.

                     Hieman huokaillen liikkeelle. Alun kolmella kilometrillä selviää, että maasto on todella märkää. Sää noin +1/+0 lähtiessä - maa sula. On joka puolella notkea kura. Jotenkin tiesin kuvien, kavereiden kerrontojen ja osin havaintojenkin pohjalta, että reitti on todella märkä. Ehkä toivoin positiivista yllätystä, ehkä halusin lähteä reissuun haavemaailmassa, sillä olihan tämä retki vailla tavoitteita, joka oli uutta sekin.

                     4km kohdalla Jonte ryysti aamukahvit. n.55min meni siihen mennessä. Varsin unista läppää vielä. 6km kohdalla totesimme (jälleen haavemaisesti), että eihän näistä reissuista aina tule tarinaa - tämähän on tällaista kevyttä retkeilyä helposti osattavalla reitillä ja aikaa olisi yllin kyllin. Aika oli kullannut monet kokemukset - isr2014-reitti kun on tavannut aina koko kierroksen aikana jonkun yllätyksen tarjota...

                     Keskustelet soljuvat pian normisettiin lempinimistä monenlaisiin mietelmiin. Kivihautakankaan tiellä kuumaa kaakaota/mehua ryystäessämme huomattiin, että saatiin sammuttaa otsalamput. Taukoja pidettiin keskimäärin 1,5-2h välein. Ensimmäiseen 11,6km meni reilut 3h...

                      Kuva kertoo kuinka kuumaa tavaraa on isr2014 -polku :=)




                          Silloin tiedettiin, että tänään kestää tämän reitin kierto. Leppoisasti mentiin, mutta mentiin koko ajan 10 taukoa, eli "Snäcksiä" lukuunottamatta... Menomatkalla, hieman vajaassa 13km:ssa oli edessä siirtyminen ns.reitin raskaalla osuudelle. Lahnaojalla (joka tulee Lahnajärvestä) ei ollut vesi vetänyt ja se näkyi monien kyselykierroksienkin jälkeen historiallisena vedenkorkeutena.

                 Heti perään tuli Pesänevan ylitys, jossa myös reunoilla oli vesi noussut. Tässä kohtaa täytyy muistaa sanoa, että reittiä ei olisi ollut eilen mahdollista kiertää ilman alapesua, jos ei tietäisi missä kohtaa missäkin on veden alle jääneet sillat. Vielä oltiin kuivia, vaikkakin niukasti. Nyt yksikin liukastuminen johtaisi katastrofaaliseen veteen mätkähtämiseen. Samalla hoksasin, että tuleepa melkoinen paluumatkan Lahnaojan ylitys lähempänä Lahnajärveä, jossa vesi on yleensä muutoinkin korkealla. Ajatus alkoi hirvittämään...

                  Iso-Susilehdossa istuimme kiven päälle tauolle. Kolmas tauko. Kylläpä elämä maistui ja juttu virtasi. Pohdimme aloitteesttani tuplakierroksen kiertämistä joskus tuonnempana. Onhan se mielessä - ja pakko tehdä jossain vaiheessa, kaksi-kolme isr2014-kierrosta putkeen, jos meinaa v.2017 osallistua Karhunkierroksen 160km matkalle = karhunkierros x2. Tämän tyylisissä pitkissä, kun on monenlaista osa-aluetta, jotka kaipaavat kokemuksia, kuten esim. repun kuljettaminen kehon völijyssä vaikkapa 30h putkeen jne... Tauot olivat lyhyitä. Jos ei nuotiotaukoa lasketa niin hitain kilsa, jossa oli tauko mukana oli alle 31min. Kohtuu kulkuisella polku-osuudella kilsa ajat pyöri 15-16min paikkeilla.

                   Matka jatkui ja keskustelut heiluivat syvällisten aiheiden ja hulvattomien poikien juttujen välillä, joten repertuaari oli laaja. Tuli avattua alkumatkasta S.D.F (Super Duper Forever) -maniaa. Pelaaja joka teki Sidney Crosbyn pelaamisesta helpompaa. Kuvaavaa on, että jonilaakkosennäköinenmies teki uransa viimeisen maalin Crosbyn syötöstä... Muisteltiin myös isr2014 koko reitin kierrettyjen lukumääriä. Ja oikein muisteltiin. Jonte-Kondelle tämä oli jo neljäs kerta. Yhtä moneen kierrokseen oman 13 kerran lisäksi on pystynyt vain Jarmo "Hönky" Honkala niin ikään neljällä kierroksella.

                   Lähes 6h, 21km. Neljäs tauko. Omaa suosikki seutua reitillä. Noppajuttuja kerrattiin ronskilla huumorilla. Pienen-Suojärven seutu. Nyt iskettiin ahterit alas välisaarilla ja kuvailtiin hieman.

                      Jonte istuu tukevasti Välisaarilla

                Itse haen tasapainoa tai harjoittelen tulevaa kurenjalkaa...

                              Naureskeltiin tuolle ajan kululle. Eväsleipä alkoi maistumaan. Taas kuumaa kakaota - vieläkin kuumaa.

                         Ylittäessämme Syyryntielle menevää välitietä Varjolankankaiden kohdalla, pysähdyimme äimistelemään Ahman jälkiä. Paikalle sattunut metsämies vahvisti epäillyn ja kertoi niitä olevan noilla seuduin kaksi kappaletta. Jatkoimme matkaa. Hieman harmitti jälestäpäin, ettei tullu jälkiä kuvattua. Kävelimme pian Kallenlammen ohi Nimettömän kankaiden kupeessa. Kaikki lammet/pienet metsäjärvet olivat pienoisessa pintajäässä. Samoin hieman myöhemmin Sikojärvi, jossa saimme reissun viimeiset kuvat valoisan aikaan.

 
                         Hieman ennen Sikojärveä polulla vastaan tuli nuori mies pystykorva koiran kanssa. Vaihdettiin lyhyesti muutama sana, kuten metsässä vastaantulijoiden kanssa monasti ruukataan. Lähdimme suuntiimme, kunnes nuori-isäntä huikkasi: -"Hei, ekkai sinä oo ite-Onni?". Ja sitten keskusteltiin vielä hieman lisää - ja totesimme maailman olevan pienen, kun metsästä löyty "Ite-Onnikin". Heh,heh...

                       Mäyränpesäkankankailla ja Laihakankailla on polku parantunut merkittävästi. Kaunista seutua. Alkoi hieman hämärtää, mutta vielä nähtiin ilman lamppua. Vähä-Juurikan mökkitiellä laskettiin reput kuudennen kerran. Otin vaihteeksi kaurakeksin. Helppoa oli ollut meno.

                      Vajaa 10h liikkeessä alkaa kuitenkin näkyä jollain tapaa. Keskustelujen sisältö menee vallattomampaa suuntaan. Alettiin aukomaa Api, Epi ja Mäx sanoja. Niin.. kuten mainitsin, vallattomampaan suuntaan. 11h kohdalla jo Jonte-Kondekin huuteli ilmoille lyhyt kurssin jälkeen Epi-lippin-daun. Argghhh... Nuo menee syvälle ytimiin.

                      11h/37km. Pykyn metsäkämppä. Teimme nuotion nopeasti pihalle. Ohjelmaan kuului myös demostraatio Kari Ristasen tuolihyppyreeneistä, sekä lazzo-liikkeestä epi-lippin-daun -riehassa... Niin, olimme jo "vähän" väsyneitä... Sen sijaan ei muistettu laulaa nuotiolla, joten on mentävä vielä jollonkin uudelleen. Kolme makkaraa meni molemmilla. Itse tein tuttavuutta myös ulkohyysiin, joka on melkoinen ylellisyys keskellä ei mitään.

                      Lähdettiin käppäilemään kohti Pesänevaa. Keskusteluihin alkoi palaamaan tuleva Lahnaojan ylitys jossain 45km tienoilla. Pykyltä lähtiessämme kohti Pesänevaa, kehuimme ääneen moneen otteeseen heijastinmerkkejä. Iso-kiitos niitä laittaneille! Metsässä oli paikoin samassa kohtaa lunta-sulaa-lunta-sulaa ja märät puut, joista ei aina oranssi maalimerkki niin selvästi nähnyt, kuten ei polkukaan lumensekaisesta maasta. Heijastinnauha pätkät olivat verraton apu ja helpotus.

                     Tauon jälkeen meno oli vahvaa. Api-huutoja ja väsyneiden miesten juttuja. Ihan humalainen olo. Vuorokausi valvontaa alkoi lähestyä. Pesäneva ylitettiin toiseen kertaan. Ite otin tuon pätkän hieman power-walk -tyylisesti. Teki hyvää vähän nostaa sykettä. Koko homman sykekeskiarvo kun jäi 91:n. Eli ei tässä oma kunto kasvanut, mutta lihaskunto, sekä valvomisen hallitseminen kylläkin.

                    Vajaa kilsa ennen Lahnaojaa pidettiin pieni tankkaustauko. Tankit alkoi taas oleen punaisella... Ja sitten, tulimme Lahnaojalle. Voi kiesus!!! Päästiin pienin kumpparihörpyin 20m päähän sillasta. Taas täytyy sanoa, että tuota ojaa on mahdoton ylittää näin tulva-aikaan, jos ei tiedä missä on silta. Viimeisellä 20m oli mahdollisuudet riisuttu. Amazon-joen ylitys tyyliin kädet ylös ja toivoa, ettei mene sentään kylelleen. Vesiraja meni jossain 15cm yli polven, joten kastumista ei voinut millään välttää. Hetken oli aika karun kylmää. Osa vedestä tuli ns."kurkijalalla" pois. Kengät oli niin tiiviisti kaikkine viritelmineen jaloissa, ettei jaksanut ajatellakaan niiden purkamista pois. Itse asiassa vesi eristää - ja veden pois kaataminen jättää vain märän pinnan joka kylmettyy ilman ympärillä olevaa vettä nopeammin. Tämä teoria toteutui myös käytännössä. Ja ihan lämmin oli saapaan sisällä alun shokin jälkeen.

                    Lits-lots-jatkoimme matkaa. Sen sijaan housujen kastuminen ja niillä viimeiset 3,5h kävelemällä ei ollut varmastikaan hyväksi.

                    Viimeisen 10km alkaessa alkoi kellosta loppua akku. Ja se loppuikin n.9km ennen maalia. Samalla alkoi olla hiljaista muutoinkin. Viimeinen kymppi on monesti näillä reissuilla hiljainen. Isoimmat asiat on jo puhuttu yleensä 50km jälkeen, jollei mukana ole Sale-El-Hassan ;) ...7,2km ennen maalia pidettiin Teljonlammella tankkaustauko. Kauas katsova alkoi olla katanta. Uni-väsymys alkoi painaa todenteolla. Tauko kuitenkin taas piristi - hetkeksi.

                     5-6km matkaa maaliin. Lakonisesti todettiin mikä on nyt homman nimi kaikessa hiljaisuudessa joka pienessä retkikunnassamme vallitsi. Tehtävä: Kävele Pyssymäelle. Ei muuta. Se oli homman nimi. Sitä se oli ollut jo 16h. Kaksi työpäivää oli kävelty kohti Pyssymäkeä. Jontelta oli puhelimen akku joko loppunut tai loppumassa. Minulla loppu virta kellosta. Miehissäkään sitä ei ollut paljon, mutta tehtävä oli tehtävä loppuun. Se ei maksanut mitään. Eikä siitä makettu mitään. Ehkä olo jälkikäteen korkeintaan. Soidintiellä kuulostaa olevan krapulainen olo. Ei virkeä ole itsellänikään, vaikka nukuin 11h putkeen.

                     4km ennen maalia vielä tauko. Jatkamme. Männyntaimea luulen hetken ihmiseksi. Aletaan olla tavoitteessa. Vyötiäisiä en ehtinyt näkemään. Toinen kierros olisi voinut olla mielenkiintoinen. Vielä joskus... 2,2km maaliin. Laskemme, että vielä noin 35min. On se hidasta, kävellen, tässä vaiheessa, tässä maastossa.

                     1,7km ennen maalia on vielä otettava energiaa ja juomaa. Hyvää työskentelyä päämäärän eteen. Jontellakin on kykyä toimia oikein. Ihailen vähän kaverin kuntoa. Vuosien monipuolinen liikunta tarjoaa miehelle kyvyn erottua muista ikätovereista. Jonte saattaa uupua näissä, mutta hän ei ähki kengän-nauhoja kiinni vatsan vaikeuttaessa asiaa. Jontella saattaa olla nyt rasituskrapula, mutta se on henkisesti helpompaa kuin saada se konjakista. Jontella on myös hämmästyttävä kyky tehdä 57,5km ja 17h22min sauvakävelylenkki ja tulla toimeen kaverin kanssa. Ei yhtään poikkipoileista sanaa. Erityisen fiksu kaveri. Kiitos, Jonte-Konde!

I-SR2014 SÄHKÖINEN KUNTOLAATIKKO (Päivitetty 12.12.2015)


                    Matkat ja kestot näkyikin jo edellisessä kappaleessa. Tässä mitä meni suusta alas:

Menekki; Syönti:
1dl suolakalakeksejä
20g suolapähkinöitä
kaksi kerros ruisvoileipää juusto ja meetvursti lisukkeilla
2 kaurakeksiä
100g suolasalmiakkeja
3 grillimakkaraa

Juonti: 1,8L 70%:sta appelsiini tuoremehua
0,4L kuumaa/lämmintä kaakaota
0,4L Dr.Pepper limsaa
0,6L Alkoholitonta olutta
0,2L Gainomax
= 3,4L juomaa...


Lopuksi musiikkikappale, johon sisältyy ns. inside juttua ;=))=

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.12.2015        

KAHDEKSAS KERTA

 ENNEN KAHDEKSATTA KERTAA 

(Jälkeen kahdeksannen kerran tulee sitten oma luku, tähän jatkoksi)


                          Lista vahvistaa muistin asiasta, huomenna aamulla haen kahdeksatta I-SR2014 -vaellusretin läpäisyä. Saan olla mitä ilmeisemmin enää 67 päivää maksimissaan reittiennätyksen haltija sillä kovia polkujuoksijoita on tulossa PEP2015 -kisaan elokuussa, jollei jo sitä ennen paikalliset hirmut eksy reitille. Yksi kisaan osallistuva oli eilen painellut 10km +290m nousumetrillä pururataa @4:16 keskivauhdilla. Voisko tuohon sanoa, että kyllä lähtee?

                         Lyheyn pouta jakson - ja maaston kuivumisen - jälkeen on alkanut taas sataa lähes päivittäin. Maasto on vettynyt ja peruspolkukin hieman pehmentynyt. Tuon huomion tein eilen, kun kävin kiertämässä perhereitin uusilla polkujuoksukengilläni.

Inov 8 Race Ultra 270 -malli.

                          Olen pinta puolisesti alkanut palautumaan. Kuivalla ja selkeällä polulla/reitillä kulku on jo varsin hyvävauhtista ja jaksavaa - vähän aikaa, raskas paino lauseen lopussa. Nyt vaellusreittimme on hidastunut melkoisesti 10 viimeisen päivän aikana. Samalla pehmentynyt pohja kaivaa esiin palautumattomuuteni. Reitin pohja kysyy enemmän voimaa ja lihasten toimintakykyä useita tunteja kestävässä suorituksessa. Luitte oikein. 58km vaellusreittiämme en juokse vielä tällä kunnolla missään kelissä yhdeksään tuntiin kevyenä harjoituksena vaan siitä tulee ainakin jollakin tavalla suoritus. Yritän sen tehdä silti mahdollisimman helposti. Monellako tuli kahvit rinnuksille?

                          Reitti on vielä osin talven ja kevään tuulien jälkeisten tuulten kaatojen ja muun kasvaneiden esteiden myötä talvitelolla. Kesätelolle sitä on tehty kaiken aikaa ja reitti onkin edistynyt taas hienosti. Silti sarkaa piisaa. Eikä ketään oo vaelluskunnan valiokunnissa kielletty menemästä ahkeroimaan reitille... Reitti on siis tällä hetkellä melko märkä ja pehmeä että vielä paikoin haasteellinen kulkea muutoinkin. Toki suurin osa reitistä on täysin auki ja hyvin jo läpi käyty.

                        Meitä lähtee tänään reitille kuusi immeistä. Kaksi neitoa ja neljä karpaasia. Neidot aloittavat kävelten urakkansa tänään illalla klo.21-23 välillä. Kova urakka tytöillä edessä. Jauhaa tuolla maastossa ilmeisesti vähintään 18h. Miettikää: Ilta, yö, aamu ja koko päivä päälle. Voi kokeilla. Täytyy nostaa hattua.
                        Aamu viiden kantissa lähtee kolme kaverusta. Yksi heistä vähän aikaisemmin. Siihenkin on syynsä - valmennuksellinen. Itse lähden perämiehenä aamu kahdeksalta.

                       Olen tapani mukaan suunnitellut oman suorituksen tarkasti. Mukaan otan neljä litraa 50% tuoremehua suolalisällä varustettuna. 2x2L juomasäiliötä Salomonin 20L erinomaiseen juomareppuun.

                         Hieman PEP2015 kisaa silmällä pitäen kokeilen hieman aikaisemmista kerroista poikkeavaa energiatankkausta. Juomaa otan noin 18minuutin välein, sillä etenen 8:15min Juoksua + 1:00min Kävelyä -rytmillä. Otan alusta asti jokaisen tunnin ekana suuhun menevänä geelin. 0,1,2,3,4,5,6,7,8. Eli yhdeksän geeliä. Väliajoilla otan suolapähkinöitä/suklaata. 1h,3h,5h,7h kohdalla suola ja magnesium tabletin. Lisäksi hätävarana otan reppuun kaksipuoleisen ruisleivän jos alkaa nuo litkut tökkiin. Ajatuksena kuitenkin mennä aika helposti imeytyvällä energialla, sillä usein tuolla reitillä krampit ovat häirinnneet.

                         Aikataulun tein kuivalla kelillä, josta syystä johtuen laitoin varalta ennätysjuoksuni (8.29.59) aikataulun tuohon rinnalle.

                          Nyt ois tarkoitus lähteä tuollaisilla perus kevyen lenkin sykkeillä eli 130 sykkeillä liikuttamaan reppua noin 6kg reppua ja eväsliiviä. Sykkeet nousevat varmasti sydänmaan soilla ja muilla haasteilla, joten hyvä on jos saan keskisykkeen alle 140:n. Hyvä on jos ei ainakaan paljoa yli.

                          Tilaamani nilkkatuet ei näytä ehtivän tälle reissulle, jolleivat nyt illalla tule. Täytyy miettiä, jos muuten sitois nilkkoja vähän. Haastavassa maastossa on paljon vaaran paikkoja nilkan kääntymiselle, minulla kun ne on muutenkin hanakat taipumaan lappeelleen.

                         Näillä ajatuksilla. Eli hieman hirvittää, kun palautuminen on kesken ja keli meni märäksi. Yhtään ei nyt kyllä tiedä miten jaksaa työntää loppuun asti. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään, joten ei käy mitenkään vaikka menee kauemmin. Silti; itse toki olen halunut nimenomaan tämän haasteen. Nautin tästä, hieman epävarmasta olosta. Jalkapohjakin otti hieman nokkiin viikon takaisista 1km asfalttivedoista järvenkierron lomassa.

   

KAHDEKSAS KERTA - ODOTUSTEN MUKAINEN

                   Niin paljon kuin sitä toivoisikin, että voisi yllättää itsensä ja kenties jonkusen muunkin - vaan ei...

                  Äidin puoliso, Pekka, saattoi minut autolla pulpetille.

        Pulpetti keväällä... Kepeä sen luota on lähteä, mutta aina sinne on pitkästi...


                  6,5kg painoi reppu ja eväsliivi yhteensä. Siinä myös yksi syy, miksi nämä lenkit ovat niin äärimmäisiä koitoksia. Esim. PEP2015 -kisassa on paljon helpompaa, kun on DropBag mahdollisuus, eli saa vajaassa puolivälissä ottaa täydennystä tai vaihtaa vaikka koko repun.

                  Lähtö koitti klo.7.52. Lähdin 3h Jussin ja Jarmon perään ja 3h 46min Lassen perään. Tytöt olivat jo viimeisellä 20km, joten he olivat liian kaukana kiinni otettavaksi. Poikien saalistaminen vähän kutkutti.

                  Pidin lähtöaamuna 9h alitusta aika kovana haasteena. Tuoreessa muistissa oli reitin märkyys parin päivän takaa jo perhereitin osalta. Silti lähdin varsin kepeällä jalalla hölkkäileen.

                 Etenin suunnitellusti 8:15min aina rentoa hölkkää ja sitten minsa kävelyä, eli 9min15sek/setti. Tämä johtui siitä, että 9min18sek keskivauhti tietäisi 9h alitusta, joten kilsa/setti olisi tahti... Pyykorventielle saavuin 32minuutissa. Olin jopa minsan eellä ennätysjuoksuani. Sykkeet alkoivat livetä kuitenkin oudosti jo tuossa vaiheessa yli 140:n. 6,5kg reppu alkoi nakertaa heti palautumattomia jalkoja.

                Noin 7,3km kohdalla juoksin livakkaasti Arolan metsäautotien yli. 51minuuttia. Olin edelleen samaisen minuutin jopa ennätysjuoksuani edellä. Juoksu tuntui varsin helpolta ja leppoisalta. Sykkeet alkoivat sanomaan toista - käytiin jo yli 150 lukemissa.

               Lahnajärventielle (11,3km) tulin ajassa 1h 24min. Varsin mukava fiilis. Reppu painoi edelleen kuin synti, mutta juodakaan ei uskaltanut liian isolla imulla. 50%:sta tuoremehua oli 2 x 2L säiliö mukana. Geelin otin joka tunnille, alkaen heti 18minuutin kohdalta. Muina 18minuutin väleinä otin joko suolapähkinöitä tai suklaata.

              13km kohdalla saavutaan ensimmäistä kertaa oikein rehelliselle, vetiselle suolle. Suon ylikin juoksin. Välillä upposi puoleen reiteen. Ei ehkä optimaalista, mutta oli tsemi päällä! Hyvästi kuhisevilla reisillä nousin suosta rannalle. Ajattelin; Saattaapi oudoimmat yllättyä PEP2015 kisassa eka kerran viimeistään tässä kohtaa.

              Pesänevantielle (n.16,5km) tullessa oli aivan varmasti jo alkulämmöt otettu. Totta puhuen jalat alkoivat olla jo sangen voimattomat. Alkoi hienoinen passailu, mutta eihän se enää tietystikään palauttanut, kun oli jo löylyä palautumattomassa koneessa. Tämä meni nyt tämmöseksi - tuli höyryttyä juoksemisen ilosta itsensä pihalle. Mutta ei haitannu. Olin vain nauttimassa ja kello suunti edelleen hyvää meininkiä. Aikaa oli kulunut 2h 9min. Olin 9h aikataulua 8min vielä edellä. Näin oli tarkoituskin. Tosin tässä vaiheessa oli tarkoitus olla virkeäkin.

             Tuosta alkaa 9,5km tutustuminen takalenkin luonteeseen. Teknisyys kasvaa paljon. Suopohja lisääntyy. Tulee vähän korkeuseroa mukaan ja paljon metsäkoloja, jonne työntää jalkansa. Aletaan olla oltu 3h liikkeessä. Aletaan siis kyselemään hiljalleen kulkijan kuulumisia. Tuonne välille on tullut eniten keskeytyksiä I-SR2014 -reitin lyhyen historian aikana.

             Alan lähestyä Syyryn kuulua seinäsnousua. Hieman ennen sitä käyn vähän sivulla polulta - kyykyssä. Hieman keveämpänä nousen seinänousun - ja aivan varmasti tällä kertaa kävelten, sillä jalat alkaa hiljalleen kramppailla. Tavoitan Syyryn (25,7km) ajassa 3h42min. Olen vielä 5min 9h aikataulua edellä, mutta aivan valmis taatelin tallaaja.

             Syyrystä lähden irvistellen matkaan. Jalat on tyhjät. Ainoa toiminta siellä on krampit. Kuitenkin aluksi pääsen juoksunomaista etenemistä harrastamaan. Aletaan lähestyyn kuuluisaa kivikkopätkää. Mäyränpesäkankaat ja Laihakankaat - sitten vasta on puoliväli. Sieltä laskeudutaan soiseen, mutta tekniseen, sekä vielä aika koskemattomaan alueeseen, jossa krampit todella alkavat vaivata jokaisella jalan nostolla, joita on pakko tehdä tämän tästä, päästäkseen kaatuneiden puiden yli yms.

              Vähä-Juurikka järven tienoilla on 1,5km juuri raivattua polkua, mutta sekään ei nyt tunnu tuovan kesää.Ylitän Vähä-Juurikkatien ja luiskahdan ojaan. Molemmat jalat kramppaavat, onneksi toinen vain edestä, toinen molemmilta puolin. Silmämunat pyörähtävät päässä - tämä tuntuu tämän reissun lopun alulta, jos ei se sitä jo ole ollutkin jonkin aikaa. Hetken kuluttua kuitenkin nousen hiljalleen ojasta. Otan taas suola ja magnesium tabletteja. Varmaan ylimääräisen satsin, normaalin tuntisatsin lisäksi. Koitan lähteä verkkaisesti kävelemään. Päätän vaikka kävellä loppuun.

              Verkkaisesti kävellessä vasen jalka kramppaa kuin varkain rajusti. Ei mitään erityistä liikettä sitä edeltävästi. Nyt on jo hankala tilanne. Ei pysty edes rauhallisesti kävelemään. Päätän tehdä sen, mitä en tee yleensä harjoituksissa - nappaan voimakkaan (800mg) Buranan. Munuaiset on näissä kovilla muutoinkin, joten täytyy osata arvioida niiden tila ennen kuin voi ottaa lääkettä. Kusi oli ollut ok, joten tohdin ottaa.

               Krampit ja kävely jatkui vielä noin puoli tuntia, mutta sitten Burana alkoi vaikuttamaan. Pääsin liikkeelle, vähän juoksemaankin, mutta olin kerrassaan tyhjä. Ihmettelin kyllä, miten olin silti säilyttänyt etäisyyden Jussiin, Jarmoon ja Lasseen. Oliko heilläkin jotain ongelmaa? Vai "vain" viimeiset 25km?

                Juostessani tuli William Sichel mieleen Unkarista. Vaikutin samanlaiselta. Nämä juostaan loppuun, vaikka sipsuttamalla. Muistelin myös vajaan vuoden takaista juttua Järviluoman Tuomaksesta, joka oli juossut 125km matkan Ylläkseltä Pallakselle (vai miten se meni?) tuntureita pitkin välillä ukkosen pauhatessa. Muistelin sitä tarinaa. Tämä oli vielä helppo rasti.

                Pykyn kämpiltä on 21,1km maaliin, eli puolimaraton, joka sisältää paikoin soista maastoa ja yhden rehellisen suon ylityksenkin, jossa saa polvia vilvoitella. Pykyllä olin jo hieman voimissaan.

              Ja tuon jälkeen koitin taas vähän juosta paremmin. Tieto tyttöjen (Annen ja Kaisan) maaliin pääsystä toi lisää intoa ja ilon tunnetta. Apiii - huusin metsään!!! ...Ja samalla haikailin: Voi kun olisi jalat millä juosta niin että turve pöllyäis - kuten olin tehnyt alussa - ja jonka vuoksi nyt ultrakönyän kohti Pyssymäkeä. Nautin silti tästä. Oikeastaan könyämällä oppii eniten syvistä tuntemuksista - vai mitä Lasse?

              Pesänevantien ylittäessäni laskeskelen juoksevani sellaisen 9h10min - 9h15min, JOS pysyy sama rytmi ja olo. Ajalla ei ollut kuitenkaan ollut pitkään aikaan mitään väliä, kunhan vain saa nauttia tunnelmasta.

            Reilu kilsa ennen Lahnajärventietä, noin 13km ennen maalia Lasse soittaa murtuneena. Nuori ultrajuoksijalupaus on juossut hyvin 52km ja kohdannut nyt jyrkän seinän. Olen etuoikeutettu, saadessani valaa uskoa ja neuvoja tilanteesta eteenpäin pääsyksi. Lasse pitää kanavat auki ja toipuu. Upeaa! ... Vain hetkeä myöhemmin reissun tunneskaalan ääripäähän - Jussi ja Jarmo ovat läpsäyttäneet kättä pulpettiin! Hyvä, pojat! Taas reitti läpi, ja omissa ennätysajoissa. 10h alittuu ensi kerralla.

             Jatkan juoksua. Loppu on jotenkin nautintoa, tällä kertaa. Viimeisen 11km aikana ei tapahdu mitään erikoista. Tulen tasaisesti, yrittäen nauttia silmien ja korvien välityksellä kaikesta tarjonnasta. Pian olen itsekin pulpetilla. Lasse istuu auton laverilla, aivan pulpetin vieressä. Kävelee omin jaloin heittään kättä. Hienoja hetkiä - aina - päästä takaisin pulpetille. Sinne on aina pitkästi, aina.

            Onni Vähäaho 9:17h (8:s kerta)
               Jarmo Honkala 10:44h (3:s kerta)
                   Jussi Mökkönen 10:44h (2 kerta)
                   Lasse Ylimäki 12:21h (2kerta)
                Kaisa Haikara 16:45h (eka kerta!)
          Anne Tölli 16:45h (eka kerta!)

             Lopuksi paistettiin makkaraa aikaisemmin tulleiden sytyttämän nuotion äärellä. Vaihdettiin kuivaa vaatetta ja naurettiin. Lopuksi myös siis aina naurattaa. Kiitos kaikille reissusta. Reissun muiden osallistujien tuntemuksista ja koko homman yhteisestä näkökulmasta kirjoitetun blogin voit lukea TÄSTÄ.
               
                               Anne Töllin gps-jälki, josta saa käsityksen reitistä

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!!!

Onni Vähäaho, Nivalassa 16.6.2015 ja 20.6.2015