5KM TESTIJUOKSU

                         Innostuin järjestämään 5km testijuoksun sitten vappupäivän 5km testijuoksun. Myös maaliskuun lopulla juostiin. Silloinhan Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola voitti 16:40 -ajallaan. Tämän päivän voittaja, vasta 15-vuotias lahjakkuus, Lasse Raudaskoski, paransi maaliskuun aikaasa tänään 45sekuntia.

                         Keli oli tänä mitä parhain mahdollinen. +8 astetta ja vain 2m/s tuulta. Itellä oli aamuvuoron jälkeen jo kotona hieman väsynyt olo - ja väsyneen tuntuinen oli myös kapula tänään, vaikka ennätys tulikin. Jalat ei olleet tukossa ja toimivat hyvin, mutta niistä oli vain puhti pois. Joskus tulee tällaisiakin päiviä. Ja onhan tässä ollut ohjelmaa. mm. viikko sitten Ylivieska Trail jne.

                         Sain tasaisen nousujohteisen juoksun kuitenkin aikaan tehojen puolesta. Vauhdillisestikin aika optimi (3:39..4:01..4:03..4:01.. 3:50.. plus 13 sekuntia extraa). Juoksussa ei vain muutoin tapahtunut mitään. Se oli kuin lehmänhännän heilahdus. Kyllä jokaisen kilsan pitäisi nykykunnolla mennä jo alle nelosta. Aika 19:47. Extraa tuli 63metriä ja tasan 5km gps-aika oli 19:34, mutta niin se on aina - tämä on tiukka vitonen :). Oma 5km ennätys on näin ollen parantunut tämän vuoden aikana kuitenkin mukavasti 48sekuntia, joten sillä tavalla katsottuna hyvä juttu, vaikka juoksu väsynyttä tänään olikin. 

                        Paikalla oli nykyjuoksijoiden lisäksi myös mm. Nivalan maratoniennätystä edelleen hallussaan pitävä Asko "Rambo" Niskala. Hänellä maraton taittui 2.33.55 -aikaan vuonna 1986. Kuvaajana toimi alle kahteen minuuttiin aikanaan 800m juossut Lasse Palola. Kellomiehinä aina luotettavat Jarmo Honkala ja Joni Laakkonen. Kannustuspuolella Tarja Raudaskoski ja Tarmo Liimatainen.

24.9.2016  5km TESTIJUOKSU

Voittajaksi juossut Lasse Raudaskoski on vasta 15-vuotias lahjakkuus, joka juoksi menneenä kesänä 2000m aikaan 6:06!!!

1. Lasse Raudaskoski  18:06   keskivauhti 3:37min/km
2. Erkki Vähäsöyrinki  18:26 keskivauhti  3:41min/km
3. Jussi Mökkönen    19:45  keskivauhti 3:57min/km
4. Onni Vähäaho    19:47  keskivauhti 3:58min/km
5. Teemu Korpela    26:53  keskivauhti 5:23min/km

 
Onni Vähäaho, Nivalassa 24.9.2016

HARVINAISTA HERKKUA...

                         ...On juosta reilun kolmen vuoden jälkeen uusi 1000m ennätys. Erikoista sen syntymisessä on sen yllättävä paraneminen. Olin todennut aamuisella 7km perusjuoksulenkillä jalat aika kankeiksi. No, toki niin usein minulla ruukaa ollakin - aamu-uniset jalat. Jotenkin jäi sellainen kutina, että voisi illalla käydä vielä lyhyesti jalkoja verrytteleen.

                         Tulevana lauantaina on 5km testijuoksu, joten ajatuksissa kiehtoi myös ns. avaavan rykäsyn otto. Hieman arvelutti kuitenkin lähteä jalkoja laulattaan revähdyksen pelossa aamuisten, jäykkien tuntemusten vuoksi. Päätin kuitenkin kokeilla ainakin sellaista rentoa omaa kovaa ja jättää sitten homman kesken, jos alkaa lihat paukkuun.

                          Niinpä laitoin Singerin laulamaan toisen kilsan lopuksi ja avasin kolmannen kilsan reilun viiden kilsan iltalenkillä kunnon tikkauksella. Neliskanttisen muotoinen ja neljän kurvin kierros. Jotenkin aina pienoisen työstön takana kurvin jälkeisen vauhdin kelaaminen. Vähän väliä tuntui kuin vauhti menisi liian lepsuksi ja joutui käskemään kapuloita korkeimpiin oktaaveihin. Huomasin myös, että maksimaaliseen rykäsyyn vaadittaisiin enemmän aukasuja alle kuin yksi. Keuhkot oli vähän vedon alussa ihmeissään, että mitäs nyt touhutaan.

                          Kellossa ei ollu vauhtinäkymää, joten menin sokkona. Ajattelin vauhdin olevan ehkä noin 3:35-3:40 välillä. Aika tasaista jyystöä aivan maksimaalista raastoa välttäen kello sitten lopulta kierroksen lopussa kilahti ja ruutuun tuli numerot 3:23. Tarkka oli 3:23:88, elikkä 3:24min tonnin ajaksi. Piti pari kertaa hieraista silmiä ja todeta jotta OHO! Ennätyksestä lähti kertasiivulla peräti 7 sekuntia pois. Eikä tämä ihan testimielinen silti ollut. Maksimisyke 9 pykälää alle maksimin. Silti en usko kuin noin 2-5sekunnin parannus mahdollisuuteen... tai vaikea sanoa. Tätä tonnia on aika vaikea myös taktisesti juosta. Täytyisi kokeilla useammin.

                         Tästä on kuitenkin ilo lähteä lauantain 5km testijuoksua kohden. Siellä tavoite on noin puolen minuutin ennätyksen parantaminen 19:30 tienoille. Voisi luulla, että ainakin alkuun tuollainen 3:40 -vauhti ei tunnu enää kovinkaan pahalta. Siitäpä sitä on sitten hyvä alkaa rakentamaan uutta 5km ennätystä. Kaikki lauantaina kokeilemaan omaa syyskuntoa klo.18.00 Uikko-Amisristeykseen!

Onni Vähäaho, Nivalassa 21.9.2016

VAPPUJUOKSUT 5KM

                            17 asteen sää ja kevyt tuuli. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Olipas upea sää kirmata pyörätietä, haastaa omaa kuntoaan, nähdä samanhenkisten etsivän omaa parasta vauhtiaan 5km vappujuoksussa.

                           Paikalle oli intoutunut kuusi hölkkääjää. Juoksijoita ei tällä kertaa tullut paikalle. Leikkisästi olemme laittaneet hölkkääjän ja juoksijan rajan sille, kykeneekö juoksemaan alle 4minuutin kilsavauhtia. Ajat ovat vain lisämauste, sillä sittenkin tärkeämpää on itsensä voittaminen.

                          Paikalle oli tulleet tietysti myös kaksi ajanottajaa ja kuvaaja. Kiitos heille siitä! Olipa tien varrella muutama kannustamassakin. Se lisäsi aina kohdallansa kulkijoiden vauhtia. Tästä oli hyvä rientää munkin syöntiin!

                   Miesten sarjan kakkonen, Jussi Mökkönen loppukiri aikeissa.

TULOKSET

	Naiset
			Aika		Keskivauhti
1	Heta Jauhiainen		*22:01		4:24min/km
	Miehet
			Aika		Keskivauhti
1	Onni Vähäaho		*20:00		4:00min/km
2	Jussi Mökkönen		*20:18		4:04min/km
3	Teemu Isoaho		*23:11		4:38min/km
4	Teemu Korpela		*27:14		5:27min/km
	Pojat 11-vuotta
			Aika		Keskivauhti
1	Joonas Isoaho		*24:50		4:58min/km

                    Naisten sarjan voittajan, Heta Jauhiaisen, maalintulo.

                   Teemu Isoahon uljasta askelta.

Teemu Korpelan loppukuroitus. Kellomies Jarmo "Hönky" Honkala tarkkana

                  Allekirjoittaneen loppu kellotus.


                    Harmi, että 11-vuotiaiden poikien voittaja, Joonas Isoaho, ennätti kuvauksen alta liukaseen. Oli niin nopea poika!

                     Ps. Itellä puolikkaat menivät seuraavasti. Menomatka 9:57min ja Paluumatka 10:03min. Ihan ok. vauhdinjako.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.5.2016

5KM TESTIJUOKSU

                    5KM TESTIJUOKSU, NIVALA 27.3.2016

 TULOKSET

1. Tuomas Ahola           16:40    keskivauhti 3:20min/km
2. Lasse Raudaskoski    18:51    keskivauhti 3:46min/km
3. Juha Jokikuona          19:02    keskivauhti 3:48min/km
4. Onni Vähäaho            20:21    keskivauhti 4:04min/km
5. Jussi Mökkönen         21:09    keskivauhti 4:14min/km
6. Teemu Korpela          29:40    keskivauhti 5:56min/km

                     ARMON VUODESTA TOIVON VUOTEEN

                    Vuosi 2013 oli lähipiirissäni hurja, armon vuosi. Hämeenkyröläinen, syövän voittanut taksikuski juoksi Unkarissa yksin ja yhdessä henkien kanssa rapiat 545km... Eniten juoksuystävistäni vierelläni juossut eläkeläinen(!) nousi korkeimmalle korokkeelle niin Maratonin Sm-kisoissa kuin 5000m ratamatkallakin pojat 60-vuotta sarjassa... Aamulenkkejeni jakaja, katsastusmies ja tietopankki, juoksi puolimaratonin hyvän matkaa alle 2h saaden ojan ravissa ikimuistoisen silityksen päälaelle rakkaimmaltaan... Pascaldupuisin näköinen mies, työpisteessään hallista rappusia pitkin toimistoon kiivennyt terveyseläjä juoksi myös ikimuistoisen puolimaratonin, pitäessään reilusti alle 5min km-vauhtia... Puhekone ja rekkakuski luojan armosta, kykeni amazonmaisissa olosuhteissa Vierumäellä huikeaan vuorokauden kisaan... Itsekin juoksin 5km ennätysken 20:35 ja puolimaratonin ennätyksen 1:31:32.

                   Kaksi pitkää vuotta meni 6vrk juoksuun tutustuessa. Nyt päätin pitkästä aikaa katsoa, saisinko vielä ultraharjoittelun ohella hieman kasvatettua vauhtia. Pitkin alkuvuotta merkit ovat olleet lupaavia ja monet testilenkit ovat sujuneet selvästi vauhdikkaammin kuin koskaan. Ainoana peikkona oli tässä kevättalvella lievä ylikunto ja etureisien tilttaaminen äkkiseltään liian kovasta tunkkaamisesta.

                   5km edellisen ennätykseni (GPS:n mittaama vitonen) olin juossut siis armon vuonna 2013. Nyt on toivon vuosi. Aina pitää toivoa parempaa huomista, maailmaa.  Varaa pitäisi olla parempaan. Viime aikaiset tapahtumat Brysselistä Ylivieskaan viestivät ihmisten pahasta olosta. Siihen parasta lääkettä on toivo, ja halu parempaan huomiseen, maailmaan.

                    Kuusi pääsiäisen marinoimaa miestä (nyt ei naiset osuneet paikalle) tuli haastamaan itseään 5km testijuoksussa. Lähtöviivalla paljon toivoa helpotuksesta vajaan puolen tunnin päästä. Paljon jännitystä, ja toivoa lähtömerkin kuulemisesta - ja sitten Tarmo, nuorempi kellomies, lähetti uroot auringon alle. Katsojia, huoltajia ja kellomiehiä. Paljon upeaa historiaa radan laidallakin. Alle 3h maratoonaria, kaksinkin kappalein alle 15min vitosen juoksijoita. Ilmassa oli paljon toivoa ja esimerkkiä.

                   Juoksu lähtee rullaamaan helposti ja vaivattomasti. Kello tykkää. Vauhti on enempi kuin hurja! Ensimmäinen kilsa helposti aikaan 3:46min. Voi veikkonen - toivoahan siinä heräsi - eikä silti turhaan. Olihan tämä antoisa juoksu - ja toivoa täynnä! Toinen kilometri: 4.09min. Hieman empimistä. Sykkeet olivat kovat. Varomista. Maitohapot pysyivät kuitenkin kurissa. Kolmas kilometri 4.06min. Puolivälin ylitys, toivo loppusuoran auringosta, valosta. Juoksu hieman kankeampaa, mutta ei väkinäistä. Kaksi päivää aikaisemmin vauhtileikittelyssä oli jalat vielä melkoisen paskat etureisien sisäosista. Nyt oli paljon toiveikkaampaa. Neljäs kilometri 4.07min. Matkavauhtia, ylilyönnin varomista. Yritystä rentouttaa hapuilevassa sivumyötäisessä. Viimeinen gps-kilometri: 4.01min. Testosteronia ilmassa! Hormonaalista himoa takoa jalkaa asfalttiin. Ei kuitenkaan ylenpalttista itsensä raiskaamista, sillä tajusin 20min rajan menneen. Sen aika ei ollut vielä, mutta tämä antoi toivoa yhä paremmasta.

                     Kisan voitti eliittijuoksijaksi kehittynyt Tuomas. Askeleessa näkyy paljon hyviä asioita, mutta ennen kaikkea harjoittelun uppoamisen voima. Raudaskosken Lasse, elikkäs "Emppu", oli hienosti toinen. Vasta 15-vuotias juoksijalahjakkuus näyttää aivan maailmanluokan teinitähdeltä, mutta on hyvin vaatimattoman oloinen, ja ennen kaikkea lahjakas askellus paistaa ultrakonin silmään. Kelloa tarkkaillen ja lopussa toiseksi kirien. Vielä hiomaton, ja siksi niin potentiaalinen. Kolmanneksi tuli aikoinaan 1.12 seuduille puolikkaan juossut, perhe-elämään enempi keskittynyt Autiorannan mies, Juha Jokikuona. Eihän se ole hullummin nakata vitosta 19minuuttiin pääsiäisaskareiden lomassa. Oli kunnia olla neljäs itseään paremmassa seurassa. Viideneksi tuli SievinAshtonEaton. Mies on vahva kuin härkä ja auringon lämmittäessä hänen jalkojaan, on toivoa paremmasta edelleen. Kuudenneksi tuli mies, joka on menettänyt kevään aikana läheltä enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Hattu nousee Teemulle, upeasti alle puolen tunnin taas. Olit monen mielessä päivän voittaja. Kaikki on niin suhteellista. Teemu on löytänyt juoksusta toivon.

                      Aikani 20:21min on siis oma ennätys. Aikaisempi oli raakana gps-matka vitosena 20:35. Nyt gps vitosen kohdalla oli aikaa mennyt 20:09. Joten parannus oli hieman isompi kuin miltä se näyttää. Mutta päälle 20minuutin kuitenkin. Hieman kutkuttais vielä noin kuukauden päästä kokeilla uudelleen. Katsotaan. Onhan täällä intoa, ja toivoa.


Onni Vähäaho, Nivalassa 27.3.2016   

LASKIAISSUNNUNTAIN 10KM TESTIJUOKSUT

                       Reilun kuukauden tauon jälkeen oli jälleen Uikko-Amisristeykseen tullut muutama innokas testaamaan omaa nykykuntoaan. Sää oli tälläkin kertaa nollan tuntumassa, kuten oli Uuden Vuoden juoksussa. Nyt oltiin yksi aste lämpimän puolella ja vettä satoi. Harmittavasti alusta ennätti pehmetä muutaman tunnin kestäneen vesisateen seurauksena ja aamulla napsakkaalta tuntunut alusta oli vain kaunis muisto.

                       Olin itse tälläkin kertaa ajanottopuolella. Määrää ja tehoja oli tullut taas tälle viikolle. Lisäksi uudet harjoitusmuodot, mäkitunkkaukset ja umpihankijuoksut, laittavat lihaksiston eri tavalla testiin. Niiden hyöty korjataan sitten myöhemmin. Sen verran kuitenkin ajattelin reipastella, että päätin juosta 5km pätkän hallittua kovaa. Ja hyvinhän se onnistui. Alusta ei tukenut raastoa, joten oli hyvä hieman helittää maitohappojen yrittäessä hypätä pöksyihin. Lopussa tuli sitten myötätuulessa vähän kiristettyä ja harjoituksesta jäi oikein mukava maku. 5,08km 21:48. Olin itse mitannut aamulla reitin ja halusin varmistaa, ettei kenekään gps näyttäisi alimatkaa. Näyttikö? Tasan 5km aika oli gps:n mukaan 21:30, mutta tuo 21:48@4:18 on se varmasti riittävän matkan aika. :=)

                       Mervi, Virve ja Teemu juoksivat varsin tasaisen oloisesti. Mervin viimeinen kilsa osui omalle loppuverryttelylle. Lyhyen aikaa pohdin, jaksanko vielä juosta Mervin loppukirissä mukana. Onneksi jaksoin ja sain vähän hjelpattua ystävää maitohappojen kuohutessa. Ilokseni huomasin vauhdin kiihtyvän loppua kohden ja juoksu näytti silmämääräisesti pysyvän hyvin kasassa.

                       Testipäivää oli kunnioittamassa Asko "Häkki-Ako" Häkkilä. Nivalan top10 maratonilla. Noin 2:55 on hänen maratonennätys. Itse Askohan tuumi muutama vuosi sitten, että: -"päälle kahen tunnin se on...eikö se niin oo monella muullakin". Hieno ote on tuolla legendalla urheiluun - ja miksei ihan elämään itseensäkin.

                     Kiitos juoksijoille ja Askolle! Seuratkaapa yhteislenkki-ilmoitteluja. Seuraavat testijuoksut ilmaantuvat pian sinne. Niitä tulee olemaan sekä tiellä että polulla. Ei muuta kuin kaikki rohkiasti mukaan.

LASKIAISSUNNUNTAIN 10KM TESTIJUOKSU

10km 

Mervi Vähäkangas        48:12   (eka 5km 24:03, toinen 5km 24:09)
Virve Närhi                   51:56   (25:21 ja 26:35)
Teemu Korpela             1:00:02  (28:48 ja 31:14)

5km

Onni Vähäaho        21:48  (eka 2,5km 10:58, toinen 2,5km 10:50)


Ps. Muistakaa ilmoitella vertikaalihelmikuu saldoja!!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2016

UUDEN VUODEN JUOKSU 10KM - NIVALA

100 PÄIVÄÄ JUOKSUA LOPPUTILANNE... Ainoana urakan suoritti puhtaasti läpi Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala... ONNITTELUT!!!

                         Kuusi pelotonta kuntoilijaa oli lähtenyt haastamaan itseään vuoden viimeisenä päivänä 10km testijuoksun merkeissä. Nyt heillä on tulos jota lähteä kevään ja kesän mittaan kohentamaan. Mukanani ajanottopuolella oli Jarmo "Hönky" Honkala ja 8-vuotias tyttöni, joka osallistui myös tapahtuman taltiointiin, josta tuonnempana matskua ehkä tarjolla.

kuva:@PäivikkiTurunen 
Sievin liikunnallinen keulakuva, moniosaaja, Jussi Mökkönen oli kiireisin tänään 10km Uuden Vuoden juoksussa.
 

		lopputulos	5km väliaika	2km väliaika
Jussi Mökkönen		0:44:13	0:22:12	0:08:32
Lasse Ylimäki		0:50:20	0:25:08	0:09:55
Jarkko Turunen		0:53:32	0:26:44	0:10:28
Markku Mäkinen		0:54:07	0:25:56	0:09:50
Teemu Korpela		0:55:48	0:27:22	0:10:22
Jani Jyrkkä		1:02:19	0:30:49	0:12:02

kuva:@PäivikkiTurunen     
Juoksun jälkeen maitohappoja virtasi pitkin kanveesia. Upeaa urheilujuhlaa. Kiitos kamut!

kuva:@PäivikkiTurunen   
  Homma ei ollut liian vakavaa vaan peukkujakin nousi - tässä Jani "Pumppi" Jyrkän toimesta.



                      VIDEO

Sisältää @PäivikkiTurunen kuvia


Onni Vähäaho, Nivalassa 31.12.2015

UUDEN VUODEN KYMPPI

                        Järjestän 31.12.2015 klo.14 UudenVuoden kympin. <-Lue lisää linkistä. Edestakainen reitti on huippu tasainen. Korkeuseroa varmaan 2-3metriä maksimissaan.

                      * Osallistuminen on ilmaista
                      * Sisältää ajanoton
                      * Reitille pyrin viemään kilsan välein ulkotulia
                         ja kääntöpaikalle
                        jonkin sortin "valorykelmän", joka pitää kiertää
                        ja palata takaisin kohti lähtöpistettä
                      *  Puku -tai pesutiloja ei ole

                       Tule hakemaan itsellesi lähtötaso 10,0km
                       testijuoksussa. Julkaisen tulokset täällä blogissa.
                       Jokainen kuitenkin kilpailee silti ennen kaikkea
                       itsensä kanssa ja hakee vuodelle 2016 sopivaa
                       tavoitetta, kun saa tietoon 10km lähtötason.


                      TERVETULOA HAASTAMAAN ITSESI!!!

                     ILMOITTAUDU MINULLE: 040-5186766 tai onni.cosmos(at)gmail.com

I-SR2014 KOKO REITIN MITTAUS JA REITTI-ENNÄTYS

                      Iso-Sydänmaanreitti, eli tuttavallisesti I-SR2014 on elänyt ensimmäisen maalauksen (reilu vuosi sitten keväällä) jälkeen kaiken aikaa hieman erinnäisistä syistä. Reitti on nyt käsittääkseni vihdoin asettunut uomiinsa. Vaellusreitin pituushan kiinnostaa kaikkia käyttäjiä jollain tapaa, joten lähdimme tänään selvittämään sen mittaa.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi    

                       Klo.4.00 aamuhämärissä seisoo kaksi juoksijaa ja kolme urheilutietokonetta.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi   

                          Yksi niistä oli asennettu tallentamaan reittiä 1sekunnin välein, muut automaattisesti. Juhannusviikolta oli alhaisimmaksi lukemaksi jäänyt 57,2km. Pidimme 57km mittaa etukäteen odotettuna. Reitinmittaustuloksiksi tuli 56,83km Garmin 310XT urheilutietokoneen normaaliasetuksilla, 56,6km samaisen kellon ollessa asetettu mittausväliksi 1sekunti ja lisäksi Erkin Polar RC3 normisti mitattuna 56,27km. Näin ollen voitanee sanoa, että reitin lopullinen tiukka mitta on 56km.

                        Sovimme Erkin kanssa edellisenä päivänä lenkin juonen. Oli puhetta, että hölkkäillään kevyesti hyvällä polulla ja kävellään suosiolla upottavilla paikoilla. Noin 20 minuutin välein lisäksi nestettä/energiaa suuhun. Niinpä nakattiin juomareput/liivit selkään ja menoksi.

                       Minulla oli Inovin Race Ultra 10 juomareppu-liivi, johon mahtui 3L juomaa. Siitä litra on etupuolella olkain pusseissa. Todella kompakti ja huomaamaton reppu. Lisäksi olin vienyt edellisenä päivänä meille 40km kohdalle täydennysjuomat. Kenkinä minulla oli Inov Race Ultra 270. Muellerin nilkkatuet oli myös eka kertaa näin pitkillä kokeilla - pep2015 kisaa silmällä pitäen. Muuta varustusta: NewLinen kompressiosukat, alushousut ja perus lyhyet trikoot, joissa tasku esim. autonavaimille takana. Molemmilla oli hauskasti samanlainen paita, Asicsin tekninen, jossa on takana vetoketjullinen tasku, jossa kulki mm. 100g suolapähkinöitä, magnesium ja suolatabletit, sekä aikataulu. Erkillä näytti olevan jalassa Inovin nasturit.

                        Ja eiku juomareput/liivit selkään ja menoksi. Lähdimme sovitusti hyvin lepposasti liikkeelle. Tutustuttiin vähän toisiimme, sillä molemmat vain tiesivät toisensa ja kerran oli nähty ja moriestettu. Mukava ja rauhallinen kaveri. 5km jälkeen päästin Erkin veturiksi, jotta näkisin mahdolliset reitin merkkauspuutteet.

                        Tiesin Erkin kovan, nousussa olevan kunnon, mutta vähäisen kokemuksen +4h lenkeistä versus oman palautumattomuuteni vuoksi toppuuttelin kovasti että sykkeet pysyisi maltillisina. Olinhan juossut takalenkin (36km) vain neljä päivää aikaisemmin ja Unkarin 6vrk juoksun (toukokuun alku) jälkeen ei ole jalat palautuneet normaaliksi, jos kohta palaavatkaan koskaan. Näinpä toitottelin varmasti kyllästymiseen asti Erkin takana, että tasaisesti vaan - ja että Juurikkajärvelle päästessä voidaan sitten laittaa vähän puita pesään, jos nyt maltetaan tämä alku pätkä.

                      Erkkihän näyttikin olevan eto menemään ja verrattain säntillinen. Kuin robotti hän painoi, välillä kysyen että mennäänkö liian hiljaa. Varsin hyvin meno taittui. Ei ongelmia. Kaksi miehen iässä (Erkki 10v nuorempi tosin) olevaa liikunnasta pitävää karpaasia. Suut vehnäsellä. Saavutaan nevasen lounaispuolelle noin 19km:n. Erkki toteaa, ettei enää ihmettele miksi tällä reitillä menee niin pitkään.

                      Noilla haminoilla minulta lähti ainoan kerran kenkä jalasta. En nykyään enää käytä säärystymiä/gaitereita vaan laitan kengän tiukalle ja nilkkatuet tuovat muutenkin tukea/luottoa että vakautta menoon... Magnesium ja suoltabua huiviin reilun tunnin välein. Aletaan askarteleen Syyryn maastoissa. Välillä 25-30km kävellään taktisesti paljon, varsinkin mäyränpesäkankailla ja laihakankailla.

                     Ehkä neljä päivää sitten juostun takalenkin takia jalat eivät kuitenkaan ole Juurikan maastoihin (helpompaa maastoa) tultaessa niin tuoreet kuin olisin toivonut. Erkki laskee vettä ja kadottaa silmälasit. Reissun ylivoimaisesti harmittavin takaisku. Jospa nuo vielä löytyisi. Noin 300-600m Iso-Juurikan penkasta Vähä-Juurikkaan päin. Tietoa tulemaan, jos lasit sieltä löytyy.

         Vertailu: Ollaan 5min ennätysaikaa edellä...

                    Erkillä erityistuntemukset ovat vähissä. Lantion lihakset hienoisessa jumissa, mutta muuten tuoretta. Minulla taas valmiiksi lihasarat etureidet alkavat kivettyä huolestuttavasti. Hourahdan epätavalliseen ratkaisuun ja nappaan yhden jämäkän (800mg) buranan. En yleensä käytä buranaa, mutta nyt tiesin siihen joutuvani viimeistään kramppejen tullessa, joten otin särkylääkkeen estääkseni kramppejen tulon yleensä. Onnistui. Vain orastavia pikku lihassykäyksiä.

                  Lähestytään Pykyä. Erkki veturina. Sitten alun jälkeen näen Erkin juostessa kengän pohjakuvion, joten vauhti on lisääntynyt - jalka nousee. Ei auta, ei kehtaa jättäytyäkään. Totta puhuen alan itsekin palautua lihaskivistyksistä ja takaosan kivikko tallustelusta. Koettelen vähän Erkkiä ja kysyn, haluaisiko hän lähtä paineleen edellä Pyssymäelle. Kuulema vois periaatteessa nostaa vauhtia, mutta epäilee seurauksista ja toteaa näin olevan hyvän. Yhdessä mennään. En tosin kertonut Erkille mitä olisin tehnyt, jos hän olisi nostanut vauhtia. Jalat alkoivat pelaamaan...tiedä vaikka olisin lähtenyt kantaan?

          Vertailu: Ollaan 7min ennätysaikaa jälessä <-Pykyn kierto jatkanut reitin mittaa sitten viime ennätysjuoksun...

                  Tullaan Pesänevantielle paluureitillä. 16km Pyssymäelle. Täydennysjuomaa suuhun ja pulloihin. Erkistä ei näy kyllä yhtään, että on taputeltu jo 6h sydänmaan maastoissa käytännössä nukkumatta kumpainenkaan koko yönä ennen reissua. Nukkumatta juoksusta on tosin kokemusta, eikä se arvioni mukaan vaikuta juurikaan suoritukseen - tai ainakin yllättävän vähän.

 Vertailu: Ollaan 2,5min ennätysaikaa jälessä

                   Pesänevan ylitys toistamiseen ja Lahnajärventien soinen etumaasto tyhjentävät hetkellisesti voimavarastoja ja minulle osuu heikko kilsa Lahnajärventieltä eteenpäin. Pistänkin nokkaa enempi menoasentoon ja roikun Erkin peesissä. Pyykorventieltä on 9,7km Pyssymäelle. Siitä eteenpäin alkoi selvästi meidän loppunosto. Upeannäköistä ravia Erkiltä. Tuollaiset reilun 7minsan kilsat on tuolla ihan rapsakkata jumppaa, varsinkin koko lenkille.

    Vertailu: Ollaan 0,5min ennätysaikaa edellä Lahnajärventiellä...

                    Vauhti kiihtyy hiljalleen. Minulla sykkeet alkavat puolestaan tasottua - ultarjuoksijan vahvuus. Täytyy olla kiitollinen harjoittelun tuomasta sitkeydestä. Samalla herään ihmettelemään 1.25 ajan puolimaratonilla keväällä juossutta, nousukuntoista juoksijakykyä. Mies oli ennen tätä juossut eka maratonilla pisimmän lenkkinsä, 4h15min. Nyt tuo oli liki tuplaantumassa 

Vertailu: Ollaan 7,5min ennätysaikaa edellä Teljonlammella...

                   Viimeinen 6km menee upeissa tunnelmissa. Molemmat ovat hyvävoimaisia, ei mitään isompia fyysisiä ongelmia. Paljon tarpeellista tietoa kuukauden päästä juostavaan pep2015km pitkälle matkalle!

LISÄYS: Noin 8,5km ennen maalia, vähän sulunnevan jälkeen meitä molempia pisti ilmeisesti maa-ampiaiset. Erkkiä yksi, minuun kolme pistosta.

OMA KULUTUS LENKILLÄ:
Vesi 2,5L, Urheilujuoma 1,7L, suolatabletti x5-6kpl, magnesiumtabletti x5-6kpl, geeli x4, kaurakeksi x2, Snickers patukka x1, suolapähkinät 100g ja burana 800mg x1.

                    MAALISSA YHDESSÄ UUDELLA
REITTI-ENNÄTYKSELLÄ 8:15:47  (ennätys parani 14:48min)
klikkaamalla saat kuvan isommaksi  

    Kuvasta voinee päätellä, kumpi karpaaseista joutui tiukemmalle? On-se-Erkki-kova!!!


              ISO - SYDÄNMAANREITTI 2014 
           KOKO REITIN ETÄISYYSTAULUKKO 

matkaa takana	paikka	matka maaliin
5,5	pelastuspiste 1, Pyykorventie	50,5
11,1	pelastuspiste 2, Lahnajärventie	44,9
16,2	pelastuspiste 3, Pesänevantie	39,8
22,7	pelastuspiste 4, Pesänevantie-Syyryntie välillä	33,3
25,1	Syyryn metsäkämppä	30,9
25,4	pelastuspiste 5, Syyryntie	30,6
30,4	pelastuspiste 6, Vähä-Juurikantie	25,6
35,6	Pykyn autiotupa	20,4
37,0	Iso-Juurikan laavu	19,0
40,0	pelastuspiste 7, Pesänevantie	16,0
44,6	pelastuspiste 8, Lahnajärventie	11,4
46,3	pelastuspiste 9, Pyykorventie	9,7
48,9	Teljonlampi nuotiopaikka/poistuminen	7,1
50,9	perhereitin ja kokoreitin uudelleen yhdistyminen	5,1
56,0	MAALI	0,0

		ennätys
		juoksun
matkaa takana	paikka	väliajat
5,5	pelastuspiste 1, Pyykorventie	0:41:00
11,1	pelastuspiste 2, Lahnajärventie	1:25:00
16,2	pelastuspiste 3, Pesänevantie	2:10:00
22,7	pelastuspiste 4, Pesänevantie-Syyryntie välillä	3:11:00
25,1	Syyryn metsäkämppä	3:37:00
25,4	pelastuspiste 5, Syyryntie	3:41:00
30,4	pelastuspiste 6, Vähä-Juurikantie	4:30:00
35,6	Pykyn autiotupa	5:16:00
37,0	Iso-Juurikan laavu	5:29:00
40,0	pelastuspiste 7, Pesänevantie	5:54:00
44,6	pelastuspiste 8, Lahnajärventie	6:42:00
46,3	pelastuspiste 9, Pyykorventie	6:55:00
48,9	Teljonlampi nuotiopaikka/poistuminen	7:18:00
50,9	perhereitin ja kokoreitin uudelleen yhdistyminen	7:36:00
56,0	MAALI	8:15:47

Onni Vähäaho, Nivalassa 24.7.2015            

TERVEHDYS - MAITOHAPOT !!!

                       Tänään oli oiva tilaisuus katsoa omaa uteliaisuutta ja pelkoa kapinapolkujuoksuissa. 10,5km. Yhteislähtö. Hyvää polkua, hieman huonompaa polkua ja jopa polviin upottavaa suota. Maksimiraasto se aina on. Nyt oli vielä tarkoitus ottaa nirri-pois-aloitus. Kunnon raasto ja koittaa sitten vain jaksaa. Ja tuohan onnistuu. Hieman maltillisemmalla alulla tulisi tietysti hieman parempi tulos.

                      Startti. Alle 3min/km tahdilla (tarkistin jälestäpäin datasta, en sentään kesken kiihdytyksen tarkistanut) loivaa alamäkeä superlahjakkuus Tuomas Järviluoman kannassa. Mies tuli heinätöiden välissä juoksemaan "kylmiltään". Mitä nyt lasten harrastusten ohessa ja maatilahommien ohessa vähän liikkuu silloin tällöin. Joillakin on lahjoja.

                      Tuomas loittoni, mutta aika maltillisesti - aluksi. Ekat 700m aivan hurjaa höökiä, 3:50/km -tahtia. Sitten mutaan. Eka kilsa 4:24. Nyt raastetaan. Mökkösen Jussi tulee yllättävän varkain perässä. Koitan potkia toistakin kilsaa vitosen pintaan. Hengitys on aluksi melkoisen tiukalla ennen kuin tasoittuu.

                       Tuomaksen keltainen paita katoaa kuin valon kaje metsään. 2km täyttyy. Toinen kilsa kelvollisesti 5:04. Jussi vaanii perässä. Muista en tiedä. Täytyy keskittyä. Painoa on tullut viimeisen kolmen vuoden aikana 8kg lisää. Pois pitäisi saada. Pitäisi treenata, mutta kun Unkarin kisa näkyy vielä - reenihommissa. Ihan ei voi vielä normaalisti treenata. Se oli kova kisa...

                       Silti ollaan täällä. Kuin sikaa tapettas. Hengitys vinkuu yhä. Jussi seuraa, tasaisella hengityksellä. Koitan potkia Vinnurvan mudassa. 3km täyttyy. Kolmas kilsa 5:15. Sitten tullaan järvenpäähän joka on pahimmillaan polveen asti. Sykkeet lähellä tappia ja juoksuaskeleet on tuskan takana. Maitohapot tykkää. Minä myös. Tätä halusin, ja vähän pelkäsin.

                      Noustaan "järvestä". Yksi iso silta ja sitten kuivaa polkua. Pikku hiljaa jalat vetristyy, mutta polun levetessä ja neljännen kilsan (5:42 sisältää kahluun) täyttyessä Jussi potkii edelle. Tuumaa: -"Painetaanpa nyt ja katotaanpa löytyykö se seinä"... Jään kuin vetoköyden perässä oleva datsun Jussin vanaveteen, 30-40 metrin päähän. Välillä Jussi kaatuu, mutta nousee nopeasti pystyyn. Mietin: Minun ei sovi kaatua. Pahaa jälkeä. Iso mies.

                      Tullaan Pyykorven tielle. Jalat on jääneet metsään. Silti täytyy yrittää - sinnitellä. Viides kilsa 5:16. Ketään ei näy perässä. Se on täytynyt jo katsoa. Mitäkähän väliä silläkin on? Kaikki on pelissä! Keskisyke noin 165. Maksimi tällä haavaa 174. Ehkä se 2-4 pykälää taas nousee, kun näitä tekee jonkusen.

                      Rimpinevan laita alkaa varsin jaksavasti. Petollinen kuudes kilsa kääntyy alle kuuden minuutin (5:57). Silti näen Lassen noin 150 metrin päässä takana. Jussi on noin 50metriä edellä. Olen pihvi.

                     Ojanvarsi. Innostun. Saan Jussia kiinni. Sitten tulee taas paha kosteikko, ennen välikoskensaarta. Sinne uppoaa juuri vironneet voimani. Pätkä on kuitenkin lyhyt ja palaudun pian. Seitsemäs kilsa 6:17. Tuo on hankala.

                    Välillä katson nopeasti taakse. Keltainen otsapanta vilahtaa. En jaksa arvioida välimatkaa. Jalat alkaa tuntua taas jaksavimmilta. Katson sykettä: 166. Ei yhtään nostovaraa. Mennään tällä... kunnes tulee TAAS järven polviinasti-kohta. Sinne ui mehut. Jussi saa taas vähän kaulaa. Katoaa kokonaan - ja vielä juoksee polunhaarasta huti, vaikka on tuttu reitti. Kertoo, miten limiteillä mennään. 1,2km ketunlenkkiä ei Jussikaan kestä - ja tippuu podiumilta. Jussi oli silti moraalinen kakkonen. En usko että oisin ihan voinut haastaa lopussa.

                    Kahdeksas kilsa 6:31, kahluukilsa ja kaikki pelissä. Yhdeksäs kilsa herättää toiveen lopusta. 5:56. Ei paljoa enää lähde, ei ole nostovaraa, ei ole ollut missään vaiheessa. Alusta asti täysillä.

                   Ladunpohjan 400m suoralla tultaessa on lähes selvää, että Jussi ei ole samalla polulla, ei ainakaan edessäni. Kisan aikana ehdin sitäkin pohtia, mikä miehen polulta vei... Lasse lähestyy, se siirtää ajatukset tähän hetkeen. Lasse on ikätoveri ja oli kossina kova kestävyysjuoksija, 800m alle kahden minuutin. Pitkä suunnistustausta. Mies takana alkoi tuntua kovalta ja omat jalat voimattomilta. Lasse saavuttaa askel-askeleelta. 10:s kilsa 5:54.

                   Mietin oikeastaan vain mitä sanon, kun Lasse ohittaa. Jotain pitää lohkaista... Samalla teen kaikkeni ettei tuo toteudu. Viimeinen silta. Lasse on enää alle 50m perässä. 700m maaliin. Voiko vielä pääsisin 300m niin sitten olisin turvassa, sillä tiesin, että voin vielä puupökkelöilläkin rullata jotain alamäkeen.

                   Pakokauhun vallassa ja tietysti born1974-hauskasta huvittuneena painan kuin viimeistä päivää. Kisan voittaja kannustaa jo omalla loppuverryttelylenkillään. Karmaiseva todeta sekin. Ero on iso. MUTTA kestän kuin kestänkin kakkospaikalla ja eroa tulee Lasseen 11 sekuntia. Todellisuudessa sillä ei ollut mitään merkitystä, se oli vain hauskaa. Niin kuin koko tapahtuma taas. Viimeiset 600metriä noin 4:34/km -vauhtia. Jotain siis vielä tapahtui. Pah.

Tässä Video

Tässä tulokset


Onni Vähäaho, Nivalassa 12.7.2015         

VAJAA 3 VUOROKAUTTA 100h STARTTIIN

                       Olen elämäni kunnossa. Mitä se tietää? En haluaisi olla tylsä tai kuiva, mutta "vain" käytännössä sisäistä rauhaa. Voisin selittää asiaa pitkästikin. Moni varmaan kuuntelikin eilen TV1:n lähettämän Inhimmillinen tekijä ohjelman urheilijoiden kokemuksia sisäisestä rauhasta. Siellä mm. ystäväni Pasi Koskinen kertoi sisäisestä rauhasta. Samoin Mirja Kärnä ja Simo Kurra. Ohjelma on nähtävissä Yle areenalla. TÄSSÄ linkki.

                      Vaikka koen edelleen olevani matkani alussa, olen jo sen verran monenmoista suoritusta kokenut, että sisäinen rauha tietää vain rentoutta, turhan väistymistä. On turhaa ruveta paukuttelemaan henkseleitä, kun ollaan lähdössä 100h juoksua päin. Kesäkuun kokemus opetti, että olet niin hyvä kuin edellinen askeleesi. Jokainen uusi askel voi tuoda uuden asian tullessaan. Yksikin oikein huono askel voi vetää maton altasi. Toki tiedän onnistuessani tekeväni mieltä entisestään rauhoittavan tuloksen. Silti sisälläni velloo skitsofreenisesti valtava palo, joka antaa minulle paljon energiaa. Olen niin innoissani ollessani jo näin lähellä yhtä unelmaani - päästä kokeilemaan taas omien siipien kantavuutta. 100h juoksu ei ole enää "tuosta-vaan-leikkiä".

                     Kesäkuun 6vrk juoksuun verrattuna lähden muuttamaan aika monia asioita. 1) Juoksen ilman kantamuksia. Kesäkuussa juoksin juomareppu selässä. 2) Lenkit kestävät n.2h. Kesäkuussa pääsääntöisesti 2h30min-2h45min. 3)Huoltotaukojen pituutta ei ole ennalta määritelty. 4) Kesäkuussa juoksin ensimmäisen vuorokauden aikana lähes 15h. Nyt uskon juoksuajan olevan n.13h/vrk, ainakin aluksi. 5) Jalkojen liiallista puristamista sukilla tai nauhoituksella vältetään enemmän. Näillä toimilla uskon pysyväni pidempään paremmassa energia tilassa ja muutoinkin kokonaisuudessaan ajattelen yllä olevien muutosten auttavan minua ainakin pidemmälle tavoitteissani.

                    Muutamat juoksukaverit ovat kyselleet vuorokausikohtaisista kilometri tavoitteista. Ennusteen tein seuranta sivulle, mutta se ei ole kuitenkaan minulle mikään kaava, jota pitkin menen vaan pelkkä ennuste. Toki se ei toivottavasti kauas nakkaa. Minulle on myös kokeneilta tahoilta kerrottu, mikä on liikaa/vuorokausi. Kesäkuussa, ja sen jälkeenkin. Ja vieläpä hyvin perusteinkin. Itse keskityn vain siihen, että menen sen 2h kerrallaan totuttamaani helppoa etenemistä ja sen jälkeen huollan itseni seuraavaan samanlaiseen pompsiin. Sen verran varmasti kilsoja tulee seurattua, että saatan passata itseni hieman enemmin nukkumaan eka iltana, jos kilsoja on tietyn verran. Nousseen kunnon ansiosta ajattelen minulla olevan hieman enempi rauhallisuutta ihan kaikkeen tekemiseen, vaikkei se mikään ongelma ollut kesäkuussakaan.

                     Neste -ja energiahuolto on tietysti myös isossa roolissa. Sekin on sopivan tarkasti mietitty. Tietysti tulee muuttuvia tekijöitä, mutta lähtöajatus on olemassa. Eli joka toisen lenkin jälkeen lämmintä ruokaa ja joka toinen tauko voi olla muutakin. Kolmet - neljät kengät otan mukaan. Koti on siksi lähellä, että voin tarvittaessa hälyttää sieltä vielä jotkut kengät lisäksi, jos tulee tarvetta. Sään puolesta näyttäisi onnistavan oikein toden teolla. Sellaista puolipilvistä/aurinkoista kaikki päivät. Oliko yksi vähän pilvisempi, mutta ei ainakaan selvää sadepäivää. Lämpötila päivällä +14/+17 ja yöllä +1/+8. Oikein hyvä ja helpottaa montaa asiaa.

                    Tietysti kerhon syysultrana on kiva nähdä kerhon poikienkin tekevän omaa parastaan. JayLeno koko 100h ajatuksella ja Pumppi ainakin miehekkään ryppään muodossa. JayLeno odottaa n.250-300km tulosta. Pumppi ei ole puhunut mitään, mutta uskon hänenkin pystyvän halutessaan 200km tulokseen. Vai mitä, Pumppi? Pieni "pelko" on, että meidät löytää muutkin (heh,heh), joten saatamme pian saada juoksuseuraa muistakin juoksututuista/kavereista.

                   Enempiä lätisemättä. Palataan. Muistakaa seuranta sivu. Ja Twitter seuranta #lihr100h

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 13.9.2014

TULEVAISUUDEN SUUNTA...

                    ...määräytyy minulla 16-20.9.2014 olevan 100h juoksun mukaan. Monet tempaukseni ja suunnitelmani ovat herättäneet erikoisuuksissaan monenlaisia keskusteluja. Katson tehneeni ultrajuoksulle sillä tavalla hyvää, että on herätty näkemään entistäkin paremmin miten monenlaisilla tavoilla voi päästä erilaisiin päämääriin. Olen aina halunut tehdä asiat "omalla tavallani". Silti olen innokas kuuntelemaan ja ottamaan aineksia omaan keitokseeni.

                      Olen pohtinut tässä polkuni risteyksessä mihin suuntaan lähden. Haluan kovasti monipäiväisiin juoksuihin. Toisessa vaakakupissa painaa järjen ääni siitä, ettei minulla ole vielä riittävästi pohjaa ja saatan vain rikkoa itseni olemalla liian isoilla areenoilla liian aikaisin. Niinpä minulla onkin erittäin selkeä ja mielestäni hyvin perusteltu testi. 100h juoksu. Eli 4vrk ja 4h.

                      Mikäli kykenen juoksemaan siinä testissä vähintään 400km katson olevani poikkeuksellinen ultrajuoksija vähillä pohjillani noihin 6 päivän juoksun karkeloihin ja minun kannattaa spesifoitua sille matkalle. Mikäli jään alle 400km, olen vielä 6päivän juoksujen tulosten tekoon (+600km tulokset) liian raakile, eikä minun "näin nuorena" kannata alkaa jauhamaan 500km tuloksia vaan keskittyä siinä tapauksessa vielä muutamaksi vuodeksi lyhempiin ultrasuorituksiin.

                      Eli mikäli en juokse vähintään 400km 100h aikana, laitan ensi vuoden ykköstavoitteeksi Kokkola Ultra Runin ja 24h matkan. Mikäli 400km menee rikki, laitan ilmoittautumisen Unkariin 6 päivän kisaan! Tunnistan myös, että tulevaisuuteni on joka tapauksessa jossain vaiheessa 6 päivän juoksuissa, sillä en usko, että voin tehdä merkittäviä tuloksia 24h matkalla. Ominaisuuteni eivät mielestäni tue +240km tuloksia. Näin olen arvioinut, mutta esim. 100km, 12h ja 24h matkat ovat hyvää valmiuden nostoa tulevaa 6 päivän uraa varten, jos rahkeeni eivät vielä riitä itse ASETTAMIINI vaateisiin. Eli tulos 399,9km tietää 24h juoksua ja muita alimatkoja vielä joitakin vuosia ja yli 400,0km tulos tietää enempi spesifoitumista 6 päivän juoksuihin. Toki ainakin aluksi vain joka toinen vuosi 6 päivän kisan käyden. Ja joka toinen vuosi sitten lyhempää kisaa.

                      Tulen tietysti tässä vaiheessa uraa pitämään joka tapauksessa viikottaisissa harjoituksissa ainakin sen yhden reippaan/vauhdikkaan lenkin. Itse en usko pelkkään junttaamiseen vaan tietyn tasapainon vaalimiseen tietyissä rajoissa. Mutta tottakai, jos ylitän 400km, ei harjoittelu sisällä enää niin paljoa repivää harjoittelua, mutta vauhtia ei ole silti syytä unohtaa kokonaan, sillä se oikein annosteltuna jopa lisää juoksuvuosia. Näin olen järkeillyt.

                     Eli tällaiset on suunnitelmat. On jopa hauskaa ajatella, että tiedän tulostani jännitettävän nyt monessakin paikassa. Toiset haluavat näkevän minut vielä 24h tai sitä lyhemmissä, toiset 6 päivän juoksuissa. Heh,heh, tästä tulee hauskaa ja hyvää motivaatiota. Isossa kuvassa tärkeintähän on kuitenkin, että tämä on kivaa!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.9.2014

100h JUOKSUKOE TULOSSA

                   Tällä kertaa on tarkoitus kokeilla rajoja yhdesssä Nivalan ennätystä vuorokauden juoksussa pitävän Janne "JayLeno" Kukkolan kanssa "ommiin nimmiin". Tämän on vähän niin kuin LIHR-kerhon sisäinen juttu. Kerhon kolmas jäsen, Jani "Pumppi" Jyrkkä, tahdittaa ja kannustaa juoksemalla mukanamme jonnin verran päivittäin. 100h = 4 vuorokautta ja 4h. Seuranta tulee näkymään twitterissä painamalla tuosta ->  #lihr100h

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.8.2014

AAMUINEN 5KM TESTIJUOKSU

                 Ilma lämpeni hiljaa - vähän liian verkkaiseenkin. Viedessäni tytärtämme eskariin 9 maissa oltiin vielä pakkasella. Palatessani autolle en malttanut olla tunnustelematta juoksuaskelia. Hyvältä tuntui. Into ja lataus alkoi nousta lämmöstä viis. Kaikki minut tarkemmin tuntevat tietävät minun lataustasot näihin testilöihin.

                 Tein paljon aamun aikana lämmittäviä ja venyttäviä liikkeitä, sekä kaiken maailman puisteluja. Mietin, etten varmasti koskaan tämän valmiimpi voi olla siltä osin, vaikka tunnen sisälläni omaan huippuvireeseen olevan vielä matkaa. Niin on tarkoituskin. Näiden huhtikuisten testijuoksujen tärkein tehtävä on aukaista konetta. Eli lyhykäisyydessään sitä parempi, mitä isommat sykkeet saa tauluun, ei aika.

                 Vermeet päälle ja verrytteleen kohti amiksenristeystä. Ilma +0, tuuli 6m/s. Päätin juosta 5km testin samalla edestakaisella reitillä kuin talven kaksi muutakin testiä. Näin tulisi sekä vasta -ja myötätuulta tasapuolisesti. Kahden eka testin tavoin taas mennessä tuuli vastaan ja palatessa happoisia jalkoja sai kuljettaa myötäiseen. Tänään oli vain aikaisempia kertoja kovempi (keskituuli 6m/s + puuskat) tuuli. Se tuottikin suuria hengitysvaikeuksia vastatuulessa.

                 Hietapuolen Bekele (Keijo) tuli kannustamaan minua pyöräilemällä ja pudottelemalla keskeisiä teesejä juoksun aikana. 18minuuttiin yli 60-vuotiaana vitosen pistellyt juoksijatähti rinnalla ei voi olla auttamatta. Taktiikka on taas varsin yksinkertainen. Maitohappoja alkaa kertyyn n.167-168 sykkeissä, joten pykälän-pari koitan olla alkuksi niiden alapuolella. Vauhteihin teen rajoitteen, että ei alle 3.5x alkavia tarvi tulla. 3.5x-alkuiset tonnit riittää, vaikka kuinka kulkisi.

                 Kello käyntiin ja menoksi. Kiihdytän mielestäni vauhtiin varovaisesti. Kello ei ole samaa mieltä. Eka kerran katsoessani kelloon n.200m kohdalla on kellossa vauhtina 3.2x. Sykkeet on matalat vielä, mutta koitan hieman ottaa vauhtia alas. Pian ollaan n.160 sykkeissä ja siitä alkaa hengitys-helvetti. Astmaatikkona minun on todella vaikea hengittää korkeammilla tehoilla, kun tuulee vastaan. Teiden puhdistukset ovat lisäksi käynnissä. Yksi puhdistuskone tulikin vastaan. Välillä tuntuu todella, että minun täytyy kääntää pää toiseen suuntaan ja lopettaa. Hengen saanti on niin vaikeaa. Kilsa täytyy ajassa 4.01. Kaikki focus on hengittämisessä. Hieman ennen 2km täyttymistä alan päästä sinuiksi tilanteen kanssa. Toinen tonni täyttyy aikaan 4.14. Keijo rauhoittelee: -"Ehdit vielä, nyt ei haitaa vaikka muutaman sekunnin menee hitaamminkin".

                2,5km kääntöpaikka siintää jo silmissä. Puut antavat vähän suojaa. Olen valmis kääntämään ja aloittamaan hillittömän raastavan taistelun maitohappoja vastaan. Kääntöpaikalla ajassa 10.22. Pää raksuttaa lukuja. Jotenkin saan laskettua, että alle 21minuutin tässä mennään vaikka kyntämällä. Keijo pudottelee harvakseltaan hyviä sanoja. En pysty vastaamaan. Sykeluku 168-169 selittää sen. Mietin välillä tekniikkaa. Hengitys on nyt tiukkaa muuten vain, ei enää tuulen vuoksi. Tehot alkaa olla siis lähellä tappia. Hieman ahdistaen kolmas kilsa 4.14.

                2km maaliin. Tiedän jaksavani vähintään tätä vauhtia plus pientä kiriä tietysti aina pitää jaksaa kehittää. Keijo muistuttaa: -"Rennosti vaan vaikka varmasti ahistaa, hyvin tulee". Hanskat pois kädestä, jos ahistais vähän vähemmän. Kylmä ilma, huomaan sen. Puristan hanskoja. Neljäs kilsa 4.12. Samalla lasken, että 21minuutin alitukseen riittää 4.18 tonni. Mikroskoopilla olisi saattanut nähdä virnistykseni.

                Kilsa maaliin. Alan vaivihkaa kiristää. Se on tuloksellisesti viisainta. Koitan pukata lantiota korkeammalle, mutta eipä se hirviästi nouse. Kello näyttää viimeisen kilsan vauhdiksi ensin 4.05... hetken päästä 4.03... Koitan lisätä hapokkailla jaloilla lisää ja lisää voimaa askeleisiin. Kuin läski fasaani yrittäisi pyristellä - ei se lennä. Noin 400m "maaliin". Juostessa saa olla rivo! Nyt otetaan kolmosella alkava kilsa ruutuun vaikka väkisin. Käsken armotta jalkoja. Sumuinen silmäys noin pari sataa metriä ennen maalia. 3.59... olikohan syke 175.. Kohta voi lähteä taju, mutta kiristän silti. Koitetaan, nouseeko vielä hattu vai tipahtaako korvat tyhiin ojiin. Lähtöpaikan vähäiset nauhat pilkottavat. Sumein silmin lähestyn paikkaa. Silmissä sumenee, odotan vain matkan täyttymistä ilmaisevaa piippausta. Vihdoin se tulee. Pysäytän kellon. Nojaan polviin hetken. Keijo iskee tarinaa äskeisestä. Tarkistan ajan. 20.38. En muista 5km ennätystä. Tarkistan sen kotona. 3 sekuntia jäi enkasta.

                   Viimeinen kilsa tuli 3.57. Tänään ei jäänyt yhtään varastoon. Tämä oli koneen aukaisu harjoitus samalla. Sopivan lyhyt, ettei rasita liikaa. Täytyy vain juosta seuraavat lenkit hieman vielä tavanomaistakin keveimmillä tehoilla. Täytyy kompensoida. Myös metsässä kävelyä "ohjelmassa". Aika oli hyvä tähän kohtaan. Suorastaan erinomainen mulle. Se ei ollut nyt päätarkoitus, vaan aukaista vaan konetta. Uskon, että minulla on vielä ylöspäin tulemista, kunhan suorituskyky tästä paranee lihaksiston palautuessa siihen suuntaan. Tästä on oikein hyvä jatkaa. Mistään ei kolota ja juoksu kulkee. Täytyy iloita näistä päivistä. Näitä ei ole juoksijalla myydä asti.

                  Lopuksi Keijon ottama videon pätkä viimeisen 600m matkalta. 

 

 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.4.2014  

10 KILOMETRIÄ OMAA KOVAA

                     Talvi taittui huomaamatta. Talvi on ollut muutoinkin oudon leuto. Kevät tuli aikaisin. Tiet ovat olleet sulia jo jonkin aikaa. Tässä on koko talviaika tullut tehtyä pääasiassa vain Pk1-alueen (sykkeet 110-130) välistä harjoittelua. Vk-alueella (142-168) harjoittelu on jäänyt muutamia, noin kerran kuussa toistuneita vähäisiä rykäisyjä lukuunottamatta kokonaan pois ruokalistalta. "Vastapainoksi" on määrä lisääntynyt ja ryppäät yleistyneet. Lyhyesti voisi pähkinöidä, että on otettu vauhti pois. Ja se näkyy aika karmivasti sitten noissa lyhyissä testeissä.

                     Joulukuun lopussa juoksin 5km vielä aikaan 21.01 @4:12. Sekin oli hitaampaa vauhtia kuin esim. 10km ennätyksessä viime huhtikuussa ollut vauhti (@4:09). Helmikuun alussa 5km taittui ajassa 21.30 @4:18. Sen jälkeen oli ohjelmassa mm. ns. Sotshin-rypäs, jossa juoksin 5vrk aikana 232km. Siksipä lähdinkin hakemaan tänään 10km Vk-rykäsyssä varsin realistisesti maksimissaan @4:30 alitusta, alle 45min aikaa.

                    Kaveriksi lupasivat lähteä kaupungimme tunnetummat juoksijat, Suomen mestari maratoonilta, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala ja edelleen täysin ymmärrykseni yli menevän kestävyyden omaava, 10-vuotta minua nuorempi, Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola. 2km tuli verryttelyä alkuun. Sitten lähettiin!

                    Sivuvastaista viisi kilsaa ja sitten sivumyötäistä. Tasaista pyörätietä. Korkeusero ehkä max.5m. Ajattelin yrittää malttaa alussa vetää noin 155-160 sykkeillä (maksimi 177). Pysyin suunnitelmassa. Eka kilsa 4.20. Toinen 4.25. Sitten sykkeet nousi, mutta maltillisesti, 163-165 välimaastoon. Anaerobiseksi kynnykseksi olen itse arvioinut noin 167-168. Toki se on voinut hieman laskea, kun aluetta ei oo härnätty.

                    Yritin keskittyä kaiken aikaa tekniikkaan. Sen koossa pysymisessä sainkin pojilta positiivista palautetta. Itsestänikin se tuntui aika hyvältä, vaikka kerroinkin sen olevan vain teatteria. Sen verran siihen joutui nimittäin keskittymään. Kolmas kilsa 4.27. Neljäs 4.29. Vähän jo tuntuu. Pojat porisee keskenään välillä kuin millä tahansa kevyellä lenkillä. Otan sen positiivisena huumorina. Saatana, että on äijjät kovakuntoisia!

                  Viides kilsa taas 4.27. Tasaisesti tulee, mutta vastatuulessa korsettejen koossa pitäminen söi eväitä. Kääntöpaikalla heilahtikin melkoisen tyhjä reppu mukaan energiaa ja potkua. Aavistuksen vastainen 6 kilsa tulee 4.27. Tyytyväisenä hymäilen, että olin malttanut tulla välin 2-6km 163-165 sykkeillä tasaisesti. Vähänkin enemmän ja olisin kyntö kunnossa. Seitsemäs kilsa... Kysyn "Gebre-Boltilta" paljo syke? Saan vastauksen: -"134 näyttäis olevan". Hänen maksimi vähän yli 180. Vk-alue alkaa 146:sta. Kevyttä hölkkää hänelle. "Hietapuolen Bekelekin" tuntuu juttelevan rentoutuneena. Minä koitan pysyä maitohappojen oikealla puolella. Olen otettu, että saan juosta noiden upeiden juoksijoiden kanssa!

                  Seitsemännellä kilsalla tuntuu kulkevan helposti. Lisään vähän vauhtia. Kilsa tulee 4.23. Sitten alkaa olla vaikeaa. Tuntuu, että paukut katoaa. Vauhti meinaa vääjäämättä pudota. Ajattelen, että kohta tulee "Gebre Boltille" kylmä. Pian hän alkaa läpsiä lämpimikseen reisiä northugin tavoin. Olen nähnyt senkin. "Gebre-Bolt" osaa tehdä sen kuitenkin fiksusti, nöyryyttämättä... vaikka - se on... joo, aika uskomatonta. Säpsähdän ajatuksistani, joissa olen ehkä vain 10 sekuntia. Kissamaisen kepeästi ja ylväästi "Hietapuolen Bekele" tuoksuttelee ilmaa. Näen kuinka hän nauttii... Kaksi eri tyyliä. Ylväästi vetävä "Hietapuolen Bekele" ja hieman kenenisabelekemäisesti istuvalla askeleella, maratonmaisella askeleella "Gebre Bolt".

                  Kahdeksas kilsa vihdoin täyttyy ajassa 4.31. Hitain tonni. Sitten taas helpottaa. Hieman myötäistä. Pojat jaksaa tsempata. Tuntuu hyvälle. Arvostan näitä veljiä! On hienoa saada tukea. Joskus sitä tarvii tässä yksinäisessä harrastuksessa. Tämä harrastus tuo erityisiä suhteita ihmisiin, saman henkisiin. Olen ollut onnekas siinäkin suhteessa. Minulla on paljon ystäviä.

                 Yhdeksäs kilsa tulee 4.27. Hieman ennen kilsan täyttymistä pojat tuumaa: -"Sehän menee viimeinen kilsa 4.20:n vielä!??! -"Alle, s**tana!" Vähän huumorilla sanon tuon. Pojat naurahtaa. Ilmassa äänetön puhekuplani: (Nyt niin että perna repeää, tasaisesti nirri pois - päätän). Jokainen lähtee viimeisellä kilsalla omaa kovaa. Saatara soikoot. On irtosepeliä ilmassa. Siitä lähtee vierestä kaksi äijjää kuin telkät pöntöstä!!! Itsekin kiihdytän maksimisykkeisiin ja viimen kilsa tulee 4.05. "Gebre Bolt" 3.27. "Hietapuolen Bekele", 62-vuotias veteraani-ihme 3.35!

                 Loppuaika 44.01 @4:24... Täytyy olla tyytyväinen. Tämä oli tällä harjoitelulla ja nousseella (11/2012 -->> 03/2014 ->> 77kg -> 82kg) painolla maksimisuoritus. ISO KIITOS vielä pojille loistavasta seurasta ja avusta!!!

                 Loppuun "kevennys"... Nivalassa on harrastettu testijuoksuja näemmä aikaisemminkin tällä viikolla... nimittäin suuren suosion saanut ABC-myymälöiden ympärijuoksu. Tässä nivalainen Kalevan toimittaja, Heikki Uusitalo, juoksee nivalan myymälän ympäri 59 sekunnissa. Miten ois pojat? :)

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 7.3.2014  

5km TESTIJUOKSU Vol.2

                     Tapanin päivänä oltiin viimeksi samalla baanalla. Viimeksi oli kutakuinkin sula tie. Nyt tamppaantunutta lunta. Lauhtunut ilma oli päivän mittaan liipannut lunta yhä tiiviimmin ja alusta oli vielä aamun koettuakin lipsuvampi. Valitsin rohkeasti perus kesäkisalenkkarit, Asics Gel HyperSpeed 5:t. Jo verryttelyssä huomasin, ettei niillä saa täyttä pitoa. Tänään olisi ollut ehdottomasti ainakin minulle nastalenkkari keli. Kisan huippujuoksija, Miika Tenhunen, tuumi verryttelyssä pidon olevan kohtuullisen. On kaverilla niin gasellimaisen kevyt ja komea askel, ettei se taida ehtiä sutata juuri millään alustalla.

                    Meitä oli kolme intoutunut kirmaamaan, kokeilemaan omaa päivän vauhtikestävyys virettä. Minä, Miika ja keväällä 15-vuotta täyttävä Raudaskosken Aake. Valmentajaguru Kari Tenhunen, Miikan nuorekas pappa, ideoi lähtöväleiksi 60sek. Flashback 30 years: Vaalean harmaa iso karva kintas olkapäälläni. Huonosti treenanneen 10-vuotiaan pojan syke nousee... viisi, neljä, kolme (aatamin omena heilahtaa vielä kerran), kaksi, yksi, mene. Karvakintas nousee olkapäältä. Pian verenmaku täyttää suun. Heti hanat auki. Lähtölaskenta soi päässä vieläkin - 30 vuoden jälkeen. Nostalgista. Hienoa tavata oman elämäni legondoja. Ojalan Jaana on kellonaisena ja puuhakkaana toimitsijana hymyillen paikalla jo ½ tuntia ennen starttia. Omistautunutta asennetta. Aaken äiti, minun kisakavereita lapsuudestani, on seuraamassa poikansa edesottamuksia. Äitin jännitystä. Aake on takuulla äidin poika = sisukas ja sopivan kovaluontoinen. Se huokuu rauhallisen ulosannin takaa. Vanhempi känttyrä tunnistaa luonteet. Juuri sopivat ainekset vaikka ja mihin.

                  Minut lasketaan ensin liikkeelle. Kohteliasta, sillä arvelen molempien ohittavan minut. Olen harjoitellut viimeisen reilun kuukauden lähes 100% vain  keveillä tai erittäin keveillä tehoilla. Jos en väärin muista niin kaiketi vain kaksi vauhtiharjoitusta reilun kuukauden aikana, nekin +2km vetoja. Juuri selätetty sitkeä lihasjumivaiva. Vanhat känttyrät ovat juuri tämän vuoksi raivostuttavia - vai mitä Miika ja Aake? Jatkuvaa selitystä ja tossu ei liiku! Joten lopetetaanpa tuo tähän.

                Kari pysyy taustalla. Karvakintas ei laskeudu olkapäälleni. Ojalan Jaana lähettää hennosti minut matkaan. Olen päättänyt nyt malttaa. 2,5km vastatuulta edessä. Ja kuulkaas - nyt maltoin. Anaerobinen kynnykseni on jotain 166-167 huitteilla. Läiskin ankeaa ravia noin 163-164 sykkeillä. Kenkä ei pidä. Askel lipsuu. Muutoinkin harjoituspainotuksista johtuen viime vuotista eleettömämpi askeleeni lähes kuolee vastatuuleen. Tuntuu kuin jäätyisin paikalleen. Eka kilsa vielä tuoreuttaan 4.10. Toinen kilsa menee sen alusta saakka tasaista 4.30-kyytiä. Juoksu tuntuu puskemiselta. Ihan naurattaa kuinka on surkeaa. Aake on lähtenyt minsan perään. Ehkä hän kohta huohottaa takana. Tiedän hänen haluavan varvata vanhan äijjän käppänän. Olen hänelle lippu joka täytyy saavuttaa. Miika lähti 2min perään. Yksi Suomen parhaita alle 18-vuotiaita 3000m juoksijoita. Hienoa juosta samassa testissä tulevan suuren juoksijan kanssa. Toinen kilsa täyttyy aikaan 4.30.

                Kääntöpaikka lähestyy. Kopse kuuluu takaa. En halua katsoa taakse. Ei tarvitsekaan, sillä pian sulavasti juokseva valkoihoinen kenenisabekele juoksee kauniisti ohitseni. Miika kääntää hieman ennen minua. Minä olen kääntöpaikalla ajassa 10.54. Yllättäen Aake ei ole ainakaan paljoa saanut kiinni. Arvioin, että ollaan tasoissa tai sitten Aake on saanut 5-10sekuntia kiinni. Tiedän pystyväni kiristämään. Miika katoaa silti pian horisonttiin. Kolmas kilsa täyttyy ajassa 4.23. Myötätuulen alku näkyy heti.

               Neljännelle kilsalle koitan nostaa vähän lantiota. Se ei tule aivan niin luonnollisesti kuin pitäisi. Perkele, alan oleen nylkky! Pudottelen hieman varoen vielä. Juuri selätetty jumivamma hieman kummittelee. Tossu lipsuu hieman jokaisella askeleella. Se syö voimia, rentoutta. Ehkei lantio nouse siksikään. Vanha mies jaksaa selittää. Neljäs kilsa 4.15. Häpeällisen heikkoa edelleen. Kuitenkin kiihtyvää. Aake ei saa kiinni, jotenkin nyt jo tiedän. Taakse en katso. Miika ei enää näy. Tuntuu hyvältä hänen puolestaan. Harmittaa, kun en muistanut onnitella häntä uudesta halliennätyksestä. Meneeköhän tätä kautta perille? Onnittelut! Alle 9.05 3000m hallissa.

              Viimeinen kilsa. Tästä tulee aika paska aika, mutta pääasia oli nyt pysyä ehjänä ja saada vähän reippaampi lenkki alle. Se tavoite täyttyy. Viimeiselle kilsalle nostan vähän ravia viimeiselle 400m:lle. Viimeinen niisto jää toiseen kertaan. Kelaan tyynesti maalivaatteen alle. Viimeinen kilsa 4.06. Loppuaika 21.30. Toinen puolikas tuli 16sekuntia nopeammin kuin ensimmäinen. Viimeksi 5km meni aikaan 21.01. Joten surkeaahan tämä oli. Mutta se otetaan mikä annetaan.

             TULOKSET

 7.2.2014, Cosmoksen 5km testijuoksu:

1. Miika Tenhunen         17.17
2. Onni Vähäaho            21.30
3. Aake Raudaskoski     22.10

Kiitos toimitsijalle, katsojille ja kannustajille, sekä tietysti kanssa testaajille!!! 


            Lopuksi hauska sananlasku, jonka kuulin eilen. Tai sen alku oli tuttu, mutta loppua en ollut ennen kuullut... "Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri juuston saa".


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 7.2.2014