NHL TILASTOPÄIVITYS MAALISKUU 2015

                      Pitkään on ollut mielessä nhl-tilastojen päivittäminen. Nyt jalka on mennyt parempaan suuntaan. Tulehduslääkityksen vuorokauden tauotuksen jälkeen kävely onnistuu edelleen normaalisti, mutta jalassa tuntuu vielä vaiva hieman, joten jatketaan vielä hoitoa. Koitetaan malttaa. Onneksi on muitakin harrastuksia ja tämä yksi niistä rakkaimmista - nhl jääkiekko.

                      Päivitysväli 18.11.2014 - 7.3.2015. Tällä kertaa päivitän "vain" kenttäpelaajien top 2000 tilaston.

NHL TILASTOPÄIVITYS – KENTTÄPELAAJAT

               PÄIVITYSVÄLI: 17.11.2014-7.3.2015

(KT) = Kaikkien aikojen tilastossa

KÄYTY LÄPI TOP 2000:sta  2000/2000

Erityiset huomiot:

               Jaromir Jagr (FLA), 43, on yhä aktiivien ykkönen. Jagr´lla on koossa nyt jo tähtitieteelliset 1786 pistettä, 1533 ottelussa, jolla nousi KT:ssa sijalle viisi. Jagr´n edelle KT:ssa on enää Gretzky, Messier, Howe ja Francis. Jääkiekkoa seuraavat eivät kaipaa ko. herrojen etunimiä, ne ovat syvällä muistissa ja tiedossa.

               Aktiivien KT:n kakkonen on Joe Thornton (SJS), 35, joka nakutti 37 pistettä 41.ottelussa menneen päivitysvälin aikana. KT:ssa ”Big Joe” nousi kuusi sijaa, sijalle 36. Ohittaen mm. viimejoulukuussa menehtyneen Montreal-legenda Jean Beliveaun.

               Martin St.Louis (NYR), 39 ja Patrik Elias (NJD), 38, rikkoivat menneen päivitysjakson aikana 1000 pisteen rajan. St.Louisilla on nyt 1025 pistettä 1123 ottelussa. Eliaksen vastaavat lukemat ovat 1010pist./1210ott. Lisäksi Elias saavutti kovana pidettävän 400 maalin (403) rajapyykin.

              Lähes 100-vuotiaan NHL-historian aikana 1000 pistettä on saavuttanut vasta 82 pelaajaa.

               Nivalan jäähallissakin aikanaan nuorten maaottelussa pelannut Henrik Sedinin (VAN), 34, nousi KT:ssa top 100:n, ollen nyt juuri sadantena 901 pisteellään, 1074 ottelussa. Myös 200 maalin (208) raja

rikkoontui.

               Alex Ovechkin (WSH), 29, on korkeimmalla alle 30-vuotisista aktiivipelaajista 881 pisteellään, 744 ottelussa. KT:ssa ”Ovie” on sijalla 111. ”Ovie” saalisti menneen päivitysjakson aikana peräti 51 pistettä, 48 ottelussa.

               Sidney Crosby (PIT), 27, on ikä-tehopiste suhtein mitattuna aivan ylivoimainen aktiivipelaajista 835 pisteen potillaan vain 610 ottelussa. Silti Crosby pelasi menneen päivitysvälin 43 ottelun jaksolla yhden uran tehottomimmista jaksoista, kasaten ”vain” 41 pistettä. Koko uran keskiarvo, 1,37, on edelleen koko nhl-historian 6:ksi paras. Hänen edellään vain Gretzky (1,92), Lemieux(1,88), Bossy(1,50), Orr(1,39) ja Joe Malone(1,39).

               Hauska yksityiskohta tässä kohtaa on, että Crosby (835pist) ja Saku Koivu (832pist) ovat peräkkäisillä sijoilla (133 ja 134) KT:ssa.

               Alex Tanguay (COL), 35 ja Dan Boyle (NYR), 38, saavuttivat menneellä jaksolla viimeisimpinä 1000 nhl-ottelun rajan historian 296 ja 297 pelaajana. Tanguaylla pisteitä on 813 ja Boylella 576.

               Parhaalla kaudellaan 39 maalia (2006-07) iskenyt Olli Jokinen (STL), 36, on joutunut hankalaan ylimääräisen hyökkääjän asemaan lähes seurassa kuin seurassa – ja St.Louis on nyt jo OJ:n kolmas seura tälle kaudelle. 37 ottelussa OJ sai kokoon 7 pistettä pienessä roolissa, joka on toisaalta ”poppari-osaston” miehelle normi settiä. KT:ssa OJ on sijalla 183. 747pistettä ja 1223 ottelua kertovat, että mies on ollut pelimies. Vieläkö OJ nousee?

               Komeat 48 pistettä, 43 ottelussa menneen päivitysjakson aikana kasanut Evgeni Malkin (PIT), 28, on vain pisteen päässä 700 pisteen rajasta. KT:ssa Malkin on sijalla 222, 699 pisteellän, 577

ottelussa.

               Nicklas Bäckström (WSH), 27, nousi upean jakson (49ott/51pist) ansiosta piste/peli uratahtiin. NB:lla on nyt 561 ottelussa yhtä monta pistettä. KT:ssa ”Bäcks” on sijalla 353.

               ”Pirullisissa” lukemissa (666 ottelua/490 pistettä) oleva Mikko Koivu (MIN), 31, nousi suomalaisten sisäisessä tilastossa 9:ksi ohi Jyrki Lumpeen. KT:ssa Wildin kapteeni on sijalla 452.

               Jussi Jokinen (FLA), 31, nousi suomalaisten sisäisessä tilastossa Christian Ruutun ohi sijalle 12. JJ:lla on nyt 449 pistettä, 724 ottelussa. KT:ssa JJ on sijalla 527. Ruuttu sijalla 552.

               Toronton paljon (turhaan) parjattu kapteeni, Dion Phaneuf, 29, on korkeimmalla (637.) alle 30-vuotiaista aktiivipuolustajista KT:ssa 396 pisteellään, 733 ottelussa.

               27 pistettä menneen jakson aikana kasannut Valtteri Filppula (TBL), 30, nousi suomalaisten sisäisessä tilastossa sijalle 17, ohi Reijo Ruotsalaisen, Sami Salon ja Tuomo Ruudun. VF on nyt KT:ssa sijalla 726, 354 pisteellään,

624 ottelussa.

               Pienessä roolissa New Jerseyssä pelaava Tuomo Ruutu, 32, nousi suomalaisten sisäisessä tilastossa sijalle 18, vaikka keräsi vain 8 pistettä menneellä päivitysvälillä. ”Rudi” ohitti Reijo Ruotsalaisen ja Sami Salon. KT:ssa ”Rudi” on sijalla 754, 344 pisteellä,

686 ottelussa.

               Erik Karlsson (OTT), 24, on korkeimmalla KT:ssa (946.) 90-luvulla syntyneistä puolustajista 287 pisteellään, 378 ottelussa. Karlsson tehtaili menneellä jaksolla 38 pistettä, 47 ottelussa.

               Sean Bergenheim (MIN), 31, ohitti suomalaisten sisäisessä tilastossa Antti Laaksosen, siirtyen ko. tilaston sijalle 27. Vast´ikään Minnesotaan siirtyneellä laiturilla on kasassa nyt 179 pistettä, 494 ottelussa, jolla on KT:ssa sijalla 1451. Hieno 500 ottelun raja on siis ihan hyppysissä.

               Arizonan suomalaishyökkääjä Lauri Korpikoski, 28, nousi suomalaisten sisäisessä tilastossa Pekka Rautakallion, Ville Peltosen ja Matti Hagmanin ohi ko. tilaston 29:ksi. ”Korpedo” on kasannut uran 461 ottelussa mukavat 157 pistettä. KT:ssa ”Korpedo” on sijalla 1591.

               Alexander Barkov (FLA), 19, nousi komeasti 95-syntyneiden tilastossa toiseksi! ”Sashalla” on pisteitä nyt 46, 108 ottelussa.

               Jyrki Jokipakka (DAL), 23, nousi suomalaisten sisäisessä tilastossa top100:n, ollen nyt ko. tilastossa 96:s, 9 pisteellään, 35 ottelussa.

                                 

Päivitysvälin tehokkaimmat pelaajat TOP10:

Lista elää päivityksen edetessä…

1. Alex Ovechkin, WSH            48.ott       35+16=51.

2. Nicklas Bäckström, WSH      49.ott       14+37=51.

3. Patrick Kane, CHI                43.ott       21+29=50.

4. John Tavares, NYI               49.ott       24+25=49.

5. Evgeni Malkin, PIT               43.ott       21+27=48.

6. Jamie Benn, DAL                 47.ott       18+30=48.

7. Ryan Getzlaf, ANA               46.ott       15+29=44.

8. Joe Pavelski, SJS                 45.ott       24+19=43.

9. Henrik Sedin, VAN               46.ott       10+32=42.

10. Rick Nash, NYR                 44.ott       26+15=41.

…

xx. Valtteri Filppula, TBL          47.ott       7+20=27.

TOP 1000:n NOUSSEET:

913. T.J. Oshie (STL), 28,                       299pist.

933. David Perron (PIT), 26,                   291pist.

935. Frans Nielsen (NYI), 30,                   291pist.

946. Erik Karlsson (OTT), 24,                   287pist.

971. Kris Letang (PIT), 27,                      281pist.

977. Wayne Simmonds (PHI), 26,            278pist.

987. Steve Ott (STL), 32,                       277pist.

989. Logan Couture (SJS), 25,                 276pist.

996. Derrick Brassard (NYR), 27,             275pist.

TOP 1000:n TIPPUNEET:

Dwight Foster           274pist.

Igor Kravchuk          274pist.

Ray Getliffe             273pist.

Gino Cavallini           273pist.

Don Sweeney          273pist.

Ernest Hicke            272pist.

Marcel Bonin            272pist.

Thomas Bladon        270pist.

John Gould              269pist.

TOP 2000:n NOUSSEET:

1764. Mats Zuccarello (NYR), 27,             131pist.

1817. Vladimir Tarasenko (STL), 23,         124pist.

1842. Justin Abdelkader (DET), 28,           122pist.

1843. Brayden Schenn (PHI), 23,             122pist.

1855. Roman Josi (NSH), 24,                   121pist.

1856. Nick Leddy (NYI), 23,                    121pist.

1863. Jaden Schwartz (STL), 22,              120pist.

1874. Tyler Johnson (TBL), 24,                119pist.

1893. Michael Santorelli (NSH), 29,          117pist.

1894. Brandon Saad (CHI), 22,                117pist.

1915. Jason Demers (DAL), 26,               115pist.

1921. Kevin Klein (NYR), 30,                   114pist.

1932. Ondrej Palat (TBL), 23,                  112pist.

1952. Matt Beleskey (ANA), 26,               110pist.

1953. Nick Bonino (VAN), 26,                  110pist.

1954. Sean Couturier (PHI), 22,              110pist.

1959. Luke Schenn (PHI), 25,                 110pist.

1967. Justin Faulk (CAR), 22,                   109pist.

1970. Brendan Gallagher (MTL), 22,         108pist.

1972. Chris Thorburn (WPG), 31,             108pist.

1983. Johnny Boychuk (NYI), 31,             107pist.

1986. Nick Spaling (PIT), 26,                   106pist.

1996. Gustav Nyqvist (DET), 25,              105pist.

TOP 2000:n TIPPUNEET:

Randy Jones            105pist.

Ken Morrow             105pist.

Michael Lalor           105pist.

Rosie Couture          104pist.

Fredrik Sjostrom      104pist.

Andrei Lomakin        104pist.

Andy Hilbert            104pist.

Kent Manderville      104pist.

Carl Voss                 104pist.

Eric Perrin               104pist.

Lou Fontinato           104pist.

Brian Glynn             104pist.

Doug Barkley           104pist.

 Wayne Hillman        104pist.

Rolf Edberg             103pist.

Bob Fillion               103pist.

Alex Motter             103pist.

Christian Bordeleau   103pist.

Kenneth Sutton        103pist.

David Shand            103pist.

Henry Boucha          102pist.

Alexander Radulov    102pist.

Marc Fortier             102pist.

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.3.2015    

UNKARI TJ61 ELÄMÄN HAJUISTA

                          Minkä ajattelet olevan hyvän loman määreen? Minulle hyvän loman määre tulee pienistä palasista, kuten varmasti monelle muullekin. Eilen kadotin hetkeksi viikonpäivän, jolloin ollaan kategoriassani hyvinkin lomalla. Ja olenkin ollut. Tyttöni on kaiken aikaa osa minua, mutta nyt sain pojankin kahdeksi päiväksi meille viettämään aikaa - ja touhua on riittänyt. Nämä ovat todella päiviä, jolloin ihminen, isä, saa puhtia taas tulevaan.

                         Kirjoitin viimeksi vaivasta. Vasemman jalan jalkapohjasta. Jollakin on ehkä alkanut soida toi "vasemman puolen" korvassa - aina vasen. Vasemmalla jalallani on jääkiekkotermein paljon "kovia maileja" takana - todella paljon. Oikeastaan vasen jalkani on elänyt jo varmasti kahteen kertaan elämäni mailit, silti se täytyy tuoda tuossa oikean jalan vieressä völijyssä. Miksi näin?

                        Nuorena poikana harrastin paljon yleisurheilua ja vasen jalka oli tuki/ponnistavajalka niin seiväshypyssä, kuulantyönnössä, korkeushypyssä kuin kiekonheitossakin - puhumattakaan keihäänheitosta, josta kuvittelin joskus aikoinaan voittavani Olympiamitalin. Olen joskus lukenut jostain, että aikuinen mieskeihäänheittäjä voi kohdistaa jopa 1000kg törmäyspaineen tukijalalleen. Vasen on tukijalkani, vaikken ole enää keihästä heittänyt "herran aikaan". Mutta silloin kun heitin, tein sitä paljon - siis todella paljon, ja kovaa.

                        Myöhemmin nostin vielä painoja kilpaa. Ja arvatenkin, tempauksen vedin kyykyn kautta, mutta työnnössä tukijalka oli - niin, se vasen. Se, joka on nyt oirehtinut viimeisen kahden vuoden aikana aina aika ajoin. Ne voivat olla kenties "vain" aavekipuja? Eikös juoksussa törmäys ole kaikissa olosuhteissa PALJON kevyempi kuin koskaan aikaisemmin keihäänheittourallani esimerkiksi? Oli miten oli, mutta vasen jalka välistä kummittelee.

                        Kävin eilen illalla myöhällä erittäin varovaisesti juoksemassa 11km lenkin. 64 minuutin kuluttua tein kotiportilla onnistuneen lenkin jälkeen tyypillisesti lyhyet venytykset. Silti tuntui, että jänitin jalkoja enempi kuin normaalisti, minua jännitti. Jäämme seuraamaan, mihin suuntaan asiat menevät. Nyt näyttää kuitenkin taas valoisammalta.

                       Ehdin jo käydä eilen kokeilemassa vesijuoksua pitkästä aikaa uudelleen, kun se ei viimeksi onnistunut. Ei se vain onnistu edelleenkään. 10 mummua juoksee kaikessa rauhassa altaassa, mennen kaiken aikaa eteenpäin, minä taistelen samaan aikaan "kaikessa rauhassa" ainoastaan hukkumista vastaan, menemättä senttiäkään ainakaan eteenpäin. Sen sijaan olin kaiken aikaan kaikkien edessä!
                     On sama millä tekniikalla, ja millä vesijuoksuvyö säädöillä vedän niin siitä tulee aina henkiin jäämis taistelu. Olen aina mr.Bean altaassa, kun yritän vesijuosta. Tänään tuntui, että A-P-U-V-A-tyyppi. Minua neuvottiin nimittäin viemään kädet pitkälle eteen kuin sauvakävelyssä ja koukistamaan jalat kunnolla juoksuaskelta ottaessani. Ainakin hengenpelastajat valpastuivat aina minun irrottaessa otteeni laidasta. Yritin myös rauhallista tyyliä, mutta koin vain vaipuvani nopeammin veden alle. En halunut luoda hysteriaa ja nousin altaasta. Ehkäpä terapia-altaat ovat minua varten.

                      ...61 päivää Unkariin. On näinä juoksupuolen koettelemuksen päivinä tullut vakavasti käytyä läpi myös sitä vaihtoehtoa, ettei jaloilla voikkaan juosta. Kukaan ei ole särkymätön, enkä varsinkaan minä. En valmistele tällä selityksiä vaan katson asioita realistisesti. 6vrk juoksu vaatii onnistuessaan jo lähtökohtaisesti 110% onnistumista ja myös paljon onnea. Mahdollisuuksia epäonnistumiselle on onnistumista vastaan noin suhteessa 95% - 5% . Silti jokainen haluaa olla tuossa 5%, niin minäkin.

                        Menneenä talviharjoitteluaikana kaikki on sujunut pääasiassa erinomaisesti ja etenkin tasaisen varmasti eteenpäin. Nämä kipunostot, joita matkalla on ollut ovat tietenkin suhteellisia. Unkarissa monista nuista ei paljoa meteliä pidetä. Siellä täytyy olla valmis paljon enempäänkin. Johonkin on silti raja vedettävä. Sen tekee jokainen itse. Sanotaanko, että kun n.900m kierroksella alkaa menemään n.20 minuuttia, täytyy siellä olla jo jotain todella pahasti pielessä. Kun juostaan yli 10 maratonia putkeen kerralla niin sattuu ja tapahtuu.

                         LOPPUSITAATIT

                         Sekä Sami Jauhojärvi että Janne Ahonen käyttivät lähes samaa purkitusta omista MM-Falunin viimeisistä suorituksista, kun heiltä kysyttiin mitä siinä tapahtui? -"Siinä tapahtu se, ettei siinä tapahtunut mitään".

                         KANSANKUVA?

                        MM-Falun, Miehet 50km. Infernaalinen kisalatu. Todella raskas hiihto. Voittaja Petter Northug antaa haastattelun hymyillen, ja jopa säälivästi vieressä omaa vuoroaan odottavaa Matti Heikkistä katsoen. He ovat olleet siis samassa kisassa. Minulla on sellainen käsitys - en tiedä olenko väärässä - että meille on kasvanut kulttuuri, jossa ihannoidaan tajunnan rajamaille vetäneitä sankareita. Ehkä se on perua sota-ajoilta? Mielestäni hienoa olisi se, missä kunnossa Northug oli kisan jälkeisessä haastattelussa, jossa katse oli eloisa ja varsin virkku. Kun taas Heikkinen antoi haastattelun kuvainnollisesti viimeisillä voimillaan  ja käsittääkseni pyörtyi hetki haastattelun jälkeen. Minua käy enempi sääliksi kuin että ihannoisin. Miten muut ajattelevat?

                          Vertauskuvainnollisesti, jos itse annan Unkarin kisan jälkeen haastattelun 550km tuloksella, pyörtyen pian sen päälle ja vieressä englesmanni, joka on vetänyt rapiat 700km, antaa virkkuna haastattelun niin kyllä minua hävettää.
                               Klikkaamalla saat kuvan isommaksi

                              Suomessa on osattu myös kivun ja kärsimyksen ihannointi tajunnan rajamaille vetämisen lisäksi....
                              Alla olevan videoklipin ensimmäiseen 22 sekuntiin tiivistyy hyvin yllä mainitsemani kulttuurin siemen - mitä kansa on ihannoinut menneet vuodet.

                   Joku ehkä saattaa tietääkin, miten paljon esim. Seppo Räty on saanut kärsiä uran jäljistä: Todella paljon. 50-vuotiaana sairaseläkkeelle. Miettikää näitä. Kaikella on hintansa. Jokainen valitsee tiensä.

                  Niin tosissani en itse halua olla minkään harrastuksen kanssa, että joutuisin saman kupongin täyttämään viiskymppisenä. Aikanaan lopetin keihäänheiton, sitten painonnoston, siitä syystä, ettei paikat kestäneet. Vielä jalat ovat onneksi kestäneet juoksua aika hyvin. Sitten kun ne ilmoittavat, etteivät kestä, lopetan myös juoksemisen. Esimerkiksi minua ei ole koskaan leikattu minkään harrastuksen vuoksi, eikä tulla leikkaamaan. Jokainen vetää itse rajansa. Kivut ja juoksutauot ovat ok, jos tauot parantavat aina vamman.

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.3.2015

KYLÄMARATON

                  Eilisen kylämaratonin perään on tullut jo kyselyjä. Ei ole kirjoitusta näkynyt. Ei ole niin. Aina kaikki ei mene niin kuin tromsössä. Eilinen päivä oli paradoksaalisesti yhtä aikaa sekä kevyt että kivulias...

                 On maanantai. Näillä seuduilla on hiihtoloma - tällä kertaa myös minulla.. ainakin melkein, sillä seuraava työpäivä on vasta sunnuntai. Kello on 3.58. Herään sattumalta. Kello olisi ollut soimassa vartin yli 4. Tarkoituksena hölkkäillä reilut 44km - "kylämaraton". Maratonhan on oikeasti "vain" 42,2km, mutta aina on mukavempi juosta vähän enemmän kuin vähemmän.

                 Lähtöpaikka on vain 500m päässä kotoani. Velipojan (Ossi) on määrä tulla myös juoksemaan - "puolimaraton" - ja hän tulikin hakemaan minut ja itselleen juomarepun omaa koitosta varten. Aikaisemmin, jo klo.4.38 oli reitille sännännyt toinen Unkarin 6vrk juoksukilpailuun lähtevä, eli "Jay Leno", alias Janne Kukkola. Jannella oli määrä pääasiassa kävellä maraton polvia säästellen. Niinpä Janne jättikin reitin viimeisen mäen (josta saikin vähän ;) kuittia) polvien vuoksi menemättä. Reitti oli n.7,4km pitkä ja ilman mäkeä n.7,2km.

                Minulla oli ollut kaksi edeltävää päivää jalkapohjan jänteen kiristysongelmaa. Plantaarivaivaa jalkapohjan keskellä, sisäsyrjävoittoisesti. Etureidet olivat puolestaan terveellä tavalla lihaskipeät hiihdosta, joten melkoisen varovaisin askelin lähdin liikkeelle. Siitä huolimatta, tai juuri sen takia, sykkeet olivat jo muutaman sadan metrin juoksun jälkeen 130 haminoilla, kun ne normaalisti ovat 115-120 välillä samalla tunteella. Niinpä päätinkin keskittyä enempi tuntemukseen kuin sykelukemiin. Jalat olivat nyt poikkeustilassa.

                 Jalka oli ensimmäisellä ja toisella kierroksella "hieman kipeä", mutta juosta pystyi normaalisti tai ainakin juoksu tuntui teknisesti normaalilta. Janne ja Ossi tulivat tasaisin välein hymyhuulessa vastaan. Hienoa. Itse painin ajatuksen kanssa: -"Onkohan tämä nyt viisasta, pitäisikö minun hypätä sivuun ja jäätelön syöntiin". Kipu tuntui kuitenkin koko ajan. Tässä kohtaa tullaankin kysymykseen, jossa koen olevani jo niin pitkällä harrastukseni kanssa, että olen veitsenterällä tällaisten tilanteiden kohdatessa. Olen kohdannut niin monenlaista ja erittäinkin kovaa kipua niin harjoituksissa kuin kilpailuissa, jonka johdosta rima on korkealla asioiden keskeyttämisten suhteen. Tiedostan kuitenkin samalla, että minun pitäisi kyetä välttämään samalla viemästä kipua liian pitkälle. Mikä on sitten milloinkin liikaa? Olen juossut mm. viime syystalvena lähes rikkinäisen tuntuisella nilkalla I-SR2014 -kokoreitin (yli 56km), jonka jälkeen nilkka oli EHJÄ. Se on kokemuksieni jälkeen todella haastavaa - vetää se viiva, mutta siihen pyritään joka kerta.

                 Kolmas kierros alkaa. Siihen asti oli näyttänyt, että päivä valostuu. Kolmas kierros oli kuitenkin minulle tähtien katselun aikaa. Mietin koko kierroksen, että tämä on viimeinen kierrokseni. Tässä menee raja. Siellä joko kalvo nyt irtoaa tai sitten tapahtuu jotain mitä en tiedä, haluanko edes tietää. Kierroksen loppupuolella yllättäen kuitenkin "taivas selkenee", tähdet kaikkoavat ja kipu poistuu. Juoksinko taas kivun pois? Tuo kuulostaa aika brutaalilta, mutta niin on monesti käynyt.

                  Neljännen kierroksen alkukilsoilla tulee Ossi vastaan. Hänellä on alkamassa oman "puolimaratonin" viimeinen kilometri. Onnellisuus itsensä voittamisesta näkyy aitona kasvoilta. Olen iloinen velipojan puolesta. Komea veto! Yli 22km 2h32min @6:40/km. Oli kuulema syönyt heti äidin luona yhden pullan. Oli tuntunut siltä, että sen verran kärsii syödä urakan jälkeen. Isopoikaista sukua ollaan.

                  Samalla kierroksella tulee vastaan myös Janne. Janne on 10kg pienentynyt, mutta hän ja tie näyttävät aina samalta kuin yksi ja sama asia - ne kuuluvat yhteen. Janne taivaltaa jonkun minulle oudon kaverin kanssa, on taivaltanut jo pitkään. Päätän kysyä seuraavalla kierroksella hänen nimen.

                  Viides kierros. Neljäs oli helppo, ja varmasti yksi maratonin nopeimmista, vaikka kevyttä hölkkäilinkin kaiken aikaa. Viides tuntuu vähän raskaalta. Tämä on ollut kuitenkin raskaampi henkisesti kipujen takia kuin fyysisesti. Todellisuudessa lenkki oli fyysisesti jopa odotettua helpompi. Ylipitkien isr-lenkkejen ja 24h polkujuoksuharjoitusten rinnalla tällaiset 4,5h hyväntien lenkit ovat enempi mukavia yhteisjuttuja kuin raakoja ponnistuksia. Janne ja Erkki Kautto tulevat vastaan. Paljastui, että Janne oli saanut houkuteltua työkaverinsa kävelemään kahden kierroksen ajaksi. Upeaa!

                  Kuudes kierros. Tuttu tilanne monista pitkistä harjoituksista. Tanner tyhjenee ja lopulta areenalla on vain minä ja Janne. Ossi ajaa autolla ohi ja kyselee fönäristä, onko viimeinen kierros. Viimeisen kierroksen kääntöpaikalla Ossi on kannustamassa. Feikiksi vedän pätkän ilmavalla askeleella, samalla huomaan miten "kuoressa" olenkaan taas juossut, todella kevyesti, sillä varaa on oikeastikin vaikka miten ja paljon.

                  Noin 2,5 kilsaa ennen loppua otan Jannen kiinni. Mennään kimpassa yksi kilsa vähän hölkäten ja kävelten. Näin olin suunnitellutkin etukäteen. Jollain lenkillä pitää vähäksi aikaa jäädä Jannen kyytiin. Viimeisen täyden kilsan juoksen huviksi vähän reippaammin. Hieman varovasti kuitenkin aikaan @4:43.

                 Oli muuten kova tuuli harjoituksen aikana. Keskituulikin 7-8m/s. Puhumattakaan puuskista. Jannen harjoitus kesti 6h57min ja 43,3km. Omani 4h21min ja 44,5km@5:52/km. Ossin siis 2h32min ja 22,1km. Erkki käveli kaksi kierrosta eli reilut 14km. Kiitos kaikille osallistujille.

JÄLKIKIRJOITUS

             
                   Jalkapohjan jänne ei mennyt juuri pahempaan suuntaan ja kävin vielä illalla tytön kanssa hiihtämässä 40min. Kuitenkin siellä vaivaa on. Soitin fysioterapiaan, jossa vaihtoehtona olisi Shokwawe paineaaltohoito, joka kuitenkin ensin akutisoisi kroonisen vaivan. Yhteensä hoitokertoja vaaditaan yleensä 3-4 kertaa, eikä takuita täydestä paranemisesta voida tehdä. Eli en ihan heti lähde tuohon. Minulla on aikaisemminkin tämä sama vaiva vainnut ja olen siitä päässyt eteenpäin juoksemalla hetken vain kevyttä plus hieman ottanut lepopäiviä. Kokeilen aluksi sitä. Joudun kuitenkin harjoitusohjelman heittämään sivuun siksi aikaa, mutta se on pieni asia, jos saan esimerkiksi tämän viikon aikana kuntoutettua jalan ok. tilaan.

                    Pakko myöntää, että olen hieman huolestunut. Näissäkin asioissa täytyy olla äärimmäisen rehellinen. Joskus kivun voi tosiaan juosta pois, mutta aina se ei ole niin yksinkertaista. Silti väitän, että useammin se toimii kuin ei toimi - näin on ainakin minulla ollut.

                    Isoin pointti koko geississä on, että minulla on Unkarin 6vrk kisa reilun 60vrk kuluttua. On selvää, ettei tämä ollut toivottavaa. Kun paljon harjoitellaan, kaikki on mahdollista. Olen miettinyt myös jo korvaavia harjoitteita, jos joudun pitämään "vähän" taukoa juoksusta. Kaiken aikaa täytyy olla hereillä ja ottaa riittävästi eri vaihtoehtoja huomioon. Kiitos Pasille ja muille keskusteluavusta!

                    PLANTAARIJÄNTEEN HOITO (LÄHDE http://www.laakarikeskussipoonranta.fi/jannekalvon_kipu.html )

Konservatiivinen hoito

Plantaarifaskiitin hoito on pääsääntöisesti konservatiivinen. Hoitomuodon valinta perustuu pitkälti kliinikon kokemukseen, ei niinkään tieteelliseen näyttöön hoidon tehosta. Lepo, tulehduskipulääke, ortoosit kylmähoidot, pohjalliset ja venyttely. Jotkut potilaat hyötyvät superkylmähoidosta (cryo). Jos pohjelihasten kireyttä on mukana, on fysioterapeutin toimesta syytä ohjata venytysohjelma. Myös plantaarifaskian venytyshoidolla on saatu hyviä tuloksia. Shokkiaaltoterapia (SWT) on myös yksi vaihtoehto joko suuri- tai pieni energisena. Suuri energinen (SWT) vaatii lokaalisen anestesian. Steroidi-injektio auttaa jonkin aikaa akuutissa tilanteessa. Kuitenkin toistettuna siihen liittyy plantaarifaskian repeämä riski, jolloin jänne repeää hallitsemattomasti. Myös plasmahoidosta (PRP) on raportoitu alustavia tuloksia.  Eri hoitomuotojen paremmuutta arvioitaessa on hyvä muistaa melko hyvä spontaani paranemistaipumus.
Öisin pidettävällä ortoosilla saadaan kohdistettua pitkäkestoinen ja matalarasitteinen venytys jalkapohjan kalvo- ja akillesjänteeseen sekä pohjelihakseen. Venytys edistää kudosten paranemista ja uudelleenmuotoutumista.
 Päivisin askelkipua lievittäviä tukia ovat erilaiset pehmusteet ja iskunvaimennusta lisäävät pohjalliset kantapään alle. Myös kompressioon perustuvat tuet saattavat lievittää potilaan kokemaa kipua.

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.3.2015  

ASENNE RATKAISEE

 INTRO

                       Juha Mieto laukoi tänään hiihdon MM-kisojen talvistudiossa mielestäni aika hyvin suomalaisista: "pikkusen tuntuu kuule, että ollaan totisia ja taivaanrannan maalareita - ja liian analyyttisia"... "On tehty liian hienoa myyttiä näistä nykypäivän urheilijoista". Samalla Mieto kertoi ihailleensa aina norjalaisten tapaa osata velmuilla: "Olen aina ollut Norjan ystävä ja olen luonteeltani viikinki. Olen aina tykännyt norjalaisesta hurttihuumorista. Se on pikkaisen sellaista karskia, vedetään välissä olevalta matto jalkojen alta ja sitten nauretaan porukalla. Norjalaisurheilijoista löytyy villi iloinen meininki, jota olen joskus, varsinkin viime vuosien aikana, kadehtien katsonut."

                         Väittäisin, että suurin osa meistä suomalaisista lähtee puolustamaan suomalaisia, kun pitäisi lähteä tekemään asialle jotain - asenteelle. Sen sijaan usein olen kuullut ominkin korvin ihmisten lähtevän syytösten tielle, kun on lähdetty etsimään syytä miksi vaikkapa norjalaiset ovat parempia hiihtämään kuin suomalaiset. Doping varjoa aseteltiin mm. vuononmaan urheilijoiden niskaan ennen surullisen kuuluisia Lahden kotikisoja, ja vielä senkin jälkeen kuului "rakkikoirien" louskutus: "kyllä nekin on käyttäneet, eivät vain jääneet kiinni". Hukataan aikaa ja energiaa fantasioihin. Totuus on kuitenkin, että kaikki on samalla viivalla. On naivia ajatella, että tädillä on munat.

HARJOITTELU FILOSOFIAA

                        Harjoittelu on mukavaa, mutta se ei estä ketään yrittämästä katsoa omaa tekemistä mahdollisimman kriittisesti. Itse olen yrittänyt tehdä niin, sillä uskon innovatiivisuuten. Muistan jo keihäänheitto-ajoilta, kun kuulin "totuuden" menestyksen vaateelle. 10 000 heittoa murikkaa se vaatii, ei se muuten lennä. Ehkä puolen tusinaa oikeasti meritoitunutta heittäjää toistaa samaa totuutta. Ainoa pohja "faktalle" oli: "Niin se vain on". Tiedän monien urheilulajien harrastajana, että on joitain lainalaisuuksia, mutta ne eivät saa olla koskaa este innovatiivisuudelle. Työtä menestyksen eteen täytyy tehdä aina, se on lainalaisuus, mutta miten, sitä ei pitäisi mielestäni koskaan kirjoittaa kiveen. Mielestäni monien lajien ongelma on se, ettei kiveä uskalleta hioa, vaan annetaan vanhojen kaiverrusten olla, sillä "niin se vain on". Kunnes jossain vaiheessa huomataan, että juna onkin mennyt jo kauan aikaa sitten.

PERSOONAT

                          Pysähdyin miettimään omaa juoksuetiikkaani törmätessäni lenkilläni toissapäivänä paikalliseen junioritähteen. Miika Tenhuseen, joka juoksi hiljattain 3000m hallissa aikaan 8.42 ja tonnin 2.37. Miika hiljensi kohteliaasti ja vaihdettiin muutama sana. Miikalla oli menossa 12km kevyt, parilla avauksella. Miikalla oli hankala saada jarrutettua juoksua noin 5min/km -vauhtiin, johon asti tuli "vastaan", jotta pystyin vielä sujuvasti osallistumaan keskusteluun. Tiemme erkaninvat parin sadan metrin yhteistaipaleen jälkeen. Eroa alkoi tulla nopeasti ja laskin, että Miika meni kevyellään hieman alle nelosta(?). Pointti tässä on se, että nuori juoksijatähti on noin kohtelias. Tuota puolta olisi vara kehittää itsellänikin. Joskus nimittäin tulee karautettua jonkun tutun ohi liian nopeasti.

                         Ollakseen poikkeuksellisen hyvä, on oltava myös useimmiten kova, mutta ei näköjään aina. Miika vaikuttaa poikkeuksellisen rauhalliselta ja hyvätapaiselta. Hän sai tänään lempinimen, "Tenhunesse". Toivottavasti Miika eksyy tälle tekstille. Olisin otettu. Aikaisemmin ristittyjä paikallisia juoksijoita mm. Hietapuolen Bekele, Gebre-Bolt, Sale-El-Hassan ja Paloperän Vireeni.

                          Monet maailmantähdet ovat näyttäneet uransa aikana myös hankalan voittajan luonteen. Petter Jr. Northug on jälleen erinomainen esimerkki. Silti kukaan ei oikein tunnut tietävän, onko monet etusuoran tuuletukset ja eleet olleet vastustajien pilkkaamista vai nerokasta palvelusta hiihdolle, show mielessä. Eivätkä edes asiantuntijat pysty näkemään Northugin hiihdosta, milloin hän on valmiina iskemään tai aivan rättipoikki. Edes kosteat kesät eivät ole vieneet "Nortilta" kultaista kosketusta eri matkojen voittokampailuissa. Yhdelläkään toisella hiihtäjällä ei ole koskaan ollut varaa pelleillä - pitää showtaan - kisan aikana odotellessa kisan ratkaisupaikkoja. Yksi Northugin "bravuri" on jättää 5-6 sekunnin ero johtavaan ja esittää kyllästynyttä. Kaikki nuo eleet liimaavat nerokkaasti katsojat vastaanottimien ääreen. Innovatiivista. Eikä tässä kohtaa kukaan tule sanomaan, että "näin on aina tehty". 

                         Toivon, että lukijat hakevat edellisestä sen olennaisen punaisen langan, eikä vaan esimerkiksi "kosteat kesät" kohtaa.

                         Oli taas epätodellista, kun Ranska, Ruotsi ja Norja lähtivät miesten viestissä ankkuriosuudelle. 700m hiihdon jälkeen hiihtäjät olivat nipussa. Ruotsin ja Ranskan hiihtäjät tiesivät, ettei ole mitään taktiikkaa voittaa Northugia. Tilanne oli tragikoominen. Kaikki ne liikkeet, joilla Northug säikytteli vastustajiaan viimeisellä kilometrillä, oli melkoisia "vedet korvasta" harhautuksia, vastustajien sätkytellessä "Nortin " pillin mukaan. Käsittämätöntä ylivoimaa. Lopussa vain etusormi suun eteen, jolla Northugin mukaan hiljenneettiin vain vieraassa maassa kotiyleisö vähäeleisesti. Show mies, aina. Hänen takiaan hiihto on siinä asemassa kuin se tällä hetkellä on.

                       Northugin kisojen kolman MM-kulta. Hänellä on nyt ylivoimaisesti eniten MM-kultamitaleja mies hiihtäjistä koko hiihdon historian aikana.

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.2.2015