TJ32 VIIMEISTELY OHJELMAA UNKARIA KOHDEN

                           Reilun viikon epämääräinen hengitystie/keuhko-infektio/virus muutti valmistautumissuunnitelmia. Kun lähtölaukaukseen on vain 32 vuorokautta, ei auta yrittää nostaa kania hatusta vaan koittaa päästä hyvään normitilaan. Se taas tapahtuu parhaiten aika normaalilla harjoittelulla. Enää en näe hyötyväni mistään erikoispitkistä harjoituksista tms. ryppäistä.

                            Viimeisten viikkojen harjoittelua on kuitenkin rytmitetty ja jaksotettu. Ohjelma sisältää tietysti ison osan erittäin kevyttä/kevyttä lenkkiä, mutta myös jonkin verran tehokkaampia/kovempia harjoituksia, joiden avulla olen aikaisemminkin saanut lihakset "eloon ja toimintakykyyn".

                           Keskeisin asia, mitä mietin ohjelmaa suunnitellessani oli se, miten saisin ajoitettua mahdollisimman hyvin kisan aatolle parhaan mahdollisen tunteen jalkoihin. Eli voimakkaan ja sopivan kevyen askeleen - vaivattomuuden ja helppouden, mutta samalla ei liian löysää ja yliherkkää tilaa, jossa tuntuma on kadonnut liian löysäyksen vuoksi. Alla kuvittelemani tie.

VIIKKO 15           6.4-12.4.2015     =81,5km

TEEMA: HELPPO PERUS VIIKKO, JOSSA LIHASHUOLTOA

Ma             Lepo

Ti              22km Järven kierto (120) J19min + K1min –rytmillä

                 18km + 2km Vk + 2km yhteensä keskisyke kuitenkin max.120

Ke             8,5km (120) + hieronta 90min

To              16km Alilan lenkki (130) J9min + K1min –rytmillä

Pe              16km Alilan lenkki (130) J9min + K1min –rytmillä

                 + Perään hieronta 90min

La              Lepo

Su             Aamu 8,5km, Ilta: I-SR2014 perhereitti 10,6km

                 = n.19km kevyttä/erittäin kevyttä

VIIKKO 16           13.4-19.4.2015   =106km

TEEMA: KOVA VIIKKO, MYÖS MÄÄRÄÄ YLI SATA KILSAA

Ma             10km Savulan lenkki (130) J9min + K1min -rytmillä

Ti              21km  (2x I-SR2014perhereitti) kevyt + kova

Ke             23,5km (120) Järvi haapaperän kautta

                 J19min + K1min –rytmillä

To              Pk2: 10km Savulan lenkki (140)

Pe              Lepo

La              16km Alilan lenkki (130) J9min + K1min –rytmillä

Su             I-SR2014 Etulenkki (25,5km) helposti mutta vapaasti.

  

VIIKKO 17           20.4-26.4.2015   =82km

TEEMA: HELPPO PERUSVIIKKO, JOSSA PALJON HUOLTAVAA LENKKIÄ

Ma             10km Savulan lenkki (130) J9min + K1min -rytmillä

Ti              23,5km (120) Järvi haapaperän kautta

                 J19min + K1min –rytmillä

Ke             Lepo

To              10km Savulan lenkki reipasta

Pe              Pyörällä perhereitille (+7km) + 
                  I-SR2014perhereitti (10,6km) rennosti/vapaasti +

                 Pyörällä takaisin

La              5,5km verryttely 6x900m reitti.

Su             Järven kierto 22km (120)

VIIKKO 18                          27.4-3.5.2015     =73,5km

TEEMA: NÄTTIÄ YLLÄPITOA, STABIILIN LIHASTILAN HAKUA

Ma             Lepo

Ti              Alilan lenkki 16km. Sisältö:

                 Vr 3km + 5km(140=Pk-ylä)+ 5km(150-155=maratehot)+

                 Vr3km

                 1h tauko ja 5,3km verryttelyä.

Ke             8,5km Unkari tehoilla.

To              Pk –vaihtelut 12,3km, Sisältö:

                 3km(120syke) + 2km(130) + 2km(140) + 2km(130) +

                 3,3km(120syke).

Pe              Lepo

La              Pidisjärvi piikki Puolimaraton

                 2h jänis 21km@5:40/km (n.125-128keskisyke?)

Su             Savulan (10km) lenkki J5min + K1min –rytmillä Unkari tehoilla

VIIKKO 19-20      6.5-12.5.2015     6vrk juoksu Unkari

TEEMA: KISAVIIKKO. RAUHASSA VIIVALLE.

Ma             4,5km jalottelu, perinteisenä verryttelynä = 2km erittäin kevyesti ja

                 3:s kilsa rennosti ja loput 1,5km jalkoja puistellen, kevyesti

                 hölkäten ja kävelten.

Ti              Lento +2-3kierrosta kisareittiä

Ke             6vrk kisa alkaa klo.12. Unkarin aikaa.

 

 
Onni Vähäaho, Nivalassa 4.4.2015 

AAMUYÖN 3h HARJOITUKSESSA TÄHTIVIERAS!!!

                       Jukka Keskisalo yllätti iloisesti juoksemalla pari kierrosta minun ja Ylimäki Lassen kanssa meidän aamuyön 3h ultrajuoksuharjoituksessa. Tosin Jukan oli hankala sovittaa omaa maailmanluokan askelrekfvenssiään meidän könyämiseen, joten Jukka juoksi takaperin pari kierrosta. Kiitos seurasta!

                         Eilen olin iltavuorossa. Kotona olin noin klo.22. Nukkumassa n.klo.23. Wc:ssä n.klo.01, Herätys n.klo.4, Juoksemassa klo.5.01. Unkarissa yöt ovat lyhempiä ja mukavuusaste oletettavasti matalampi, eikä se johdu (pelkästään) siitä, että Janne kuorsaisi liikaa.

                         Harjoitus epämukavuutta, joka oli määrä tehdä erittäin kevyesti. Siinä auttoi mitä suurimmassa määrin Lassen läsnäolo. Molemmat sai mitä haki. Kierrettiin 900m lenkkiä 3h. Matkaa kertyi 24,5km. Keskisyke oli 106, joten alan laskemaan itseni pian terveeksi. Ensimmäiset 1,5h nousi aika reippaasti limaa ja homma yski kirjaimellisesti. Jälkimmäisellä 1,5h ei limaa noussut ollenkaan ja hengitys oli taas vapaa. Tämä taisi jäädä plussalle. Kiitos myös Lasselle!

                         Lainaan vähän Pasia. Minustakin tuntuu, että ei ole tullu vielä vuodelle 2015 oikein harjoiteltua. Tämä on ollut tällaista ulkoilua, toukokuun odottelua. Toista  se on saatara soikoot Keminmaalla!!! Marko on juossut pian (vai joko?) 1600km tälle vuodelle, se on n.400km enemmän kuin Nivalan lihavanpojan rasvanpolttohölkät. Siellä on määrissä kasvamassa uusi ForrestG, suomalaisen ykkösversion painiessa ilmeisesti edelleen vammojen kanssa. Harrille suuri kiitos innoittajana. Hänen persoonallinen blogi sai minut aikanaan aamulenkeille ja tuplaamaan harjoittelun. Tsemppiä Harrille!

                       Eipä tässä muuta. Ulkoillaan ja odotellaan toukokuuta. Niin taitaa tehdä moni muukin, tavoitteesta riippumatta.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 1.4.2015

POLKUJUOKSUKISA (PEP2015) KEHITTYY...

                    ...TUOTE ON NAUTITTAVASSA MUODOSSA...  TULE NAUTTIMAAN!!!

 

                      TSEKKAA INFO JA ILMOTTAUDU!!!


                      POLUILLA ON HAUSKAA

Onni Vähäaho, Nivalassa 31.3.2015

RIIPPUVUUTENA JUOKSU, OSA 2.

                       Ymmärtääksesi tämän kirjoituksen, suosittelen sinua lukemaan ykkösosan TÄSTÄ.



                        Käyn yhä levottomammaksi. Mietin, menisinkö sydänmaalle raivaamaan reittiä. Ääh, päivä on jo sen verran pitkällä, ettei Keijokaan varmaan enää innostu. Jatkan polun tekemistä kotona. Vaimoakin naurattaa. Nauramme välillä yhdessä. Siivosin eilen 3h rauhoittuakseni. Se oli eilen, nyt on nyt. Olen mies jolla pitää olla tekemistä ja sitäpaitsi en ole voinut juosta päiviin...kahteen päivään.

                        Sattumalta törmään vaimoon kotona. Olemme kahden. Kysyn: "-Mitä tehtäis?". Vaimo: "-Mitä pitäis?" Mitäpä sitä, avioliitossa on jo vuosia... Vaimo: "Minulla on nämä verhot - mene lenkille?" Tuttu hymy, huumoria meillä on aina kosolti.

                         Aivopieruhan se on, lähteä kokeilemaan juoksua, tietämättä onko terve vai toipilas. Riippuvainen jatkaa selitystään: miten sen voisi muuten tietää kuin kokeilemalla? Siis puhun juoksusta, jos joku uinuu vielä edellisessä kappaleessa.

                         Olen pukenut. Lähden liikkeelle. Jalat painaa kuin lyijy, lihastahan niiden pitäisi olla. Järki keskustelee, mutta päätän juosta pidemmästi kuin 500m. Vastatuuli, juoksen kaakkoon. Täältä päin on joskus tultu kaukaa kotiin, juosten. Juoksu tarjoaa muistoja. Jotenkin pärjään, hölkkään kankeasti eteenpäin. Kello näyttää vastatuulessa ihan jees lukemia suhteessa.

                         Päätän mennä 14min hölkkää ja 1min kävelyä rytmillä. Ihan tarkkaan en tiedä, juoksenko 8km vai 10km - mieli tekisi enempi, se nyt on sanomattakin selvää - vissiin. Käsiä nousee autosta. Harvoin sitä tunnistaa jalkakäytävältä autoon ihmisiä, mutta käsi nousee silti, tottakai. Ehkä heillä on hauskaa, sillä juoksu tuntuu jäykältä.

                          Saavun Haapaperän risteykseen. Käännyn takaisin. Hölkkä muuttuu heti helpommaksi. Vauhti lipuu huomaamatta jopa alle 5:30min/km. Myös hengitys alkaa helpottuun, keuhkot ikään kuin vapautuvat. Vai onko tämä vain toiveajattelua? 6km jälkeen hengitys tuntuu todella hyvältä. Samalla huomaan askeleen pidentyneen sekä tihentyneen - alan liikkumaan siis nopeammin. Innostun 7km:lla ja juoksen sen hurmiossa huomaamattani 4:51min/km. Otan homman alas, menkööt tuo nyt vaikka karstojen irroitteluna, mutta pidempään ei passaa.

                         Paikallinen "laatikkomies" pysäyttää vuodessa n.20 000km liikkuvan pyöränsä ja kysyy onko tulossa pitkiä juoksuja. Kerron Unkarin 6vrk kisasta. Hän toivottaa tsemppiä matkaan. Mies pyöräilee joka päivä noin 50km, joskus enemmänkin, huvikseen. Hän tarjosi minulle kokonaisen levyn suklaata viime syksynä 100h juoksussa. Molemmin puolinen arvostus on kohdillaan.

                          Hieman syvempää flashbackia on tarjolla viimeisellä kilsalla. Mies joka osti minulle ensimmäiset viinani noin 27 vuotta sitten tulee vastaan. Hän oli 27 vuotta sitten juuri aloittanut ammatissa jossa on yhä: laitapuolenkulkija, eli alkoholisti. Hiljainen mies, joka tupisee itsekseen. Pieraisemme kohdatessamme yhtä-aikaa. Kenties muistojen kunniaksi.

                          Ajatus karkaa yhä kauemmas ja kaarrankin vaistomaisesti tielle, jossa otin ensimmäiset kävelyaskeleet, synnyintielleni. Juoksen hiljaa tien läpi. Lopussa painan urheilukellosta stop-nappia 9km kohdalla. 5:35min/km. Olo tuntuu lenkin jälkeen ihan hyvältä. Riippuvuus jatkuu.

 Onni Vähäaho, Nivalassa 30.3.2015                       

RIIPPUVUUTENA JUOKSU

                         Sairaana olo avartaa maailmaa. Kaikessa on siis oppi, kun sen oikein oivaltaa - myös sairastelussa.

                         Miten paljon onkaan aikaa, kun peruskuviot jäävät tauolle. Olen löytänyt itseni katsomasta telvisiota tunti tolkulla. Jopa on tylsää hommaa. Mietin; mitenköhän niin monet jaksavat alistua vallan orjaksi tuolle kapistukselle? Samalla tulee mieleen kuinka paljon tekniset vempaimet vievät ajasta nyky yhteiskunnassa. Ei ole tietenkään pakko, mutta niin helposti käy. On minullekin käynyt, se on pakko myöntää. Par´aikaan näpytän tätä konetta, saatan tsekata twitteriä, puhelinta, kun voisin kulkea samaan aikaan vaikka luonnossa ja kuunnella linnunääniä tai seurata päästäisen jälkiä loputtomiin.

                         Minun tekee mieli juosta todella paljon. Eikä minua tee mieli juosta harjoittelemisen takia vaan riippuvuuteni. Olen pahassa koukussa juoksuun..vai pitäisikö sanoa hyvässä? Riippuu keneltä kysytään. Minua on vaivannut viime viikon tiistaista (ainakin, ehkä jo pari päivää sitäkin edeltävästi) asti jonkin sortin ylätie-infektio. Luulin sen olleen jo poissa kunnes huomasin sen otteen olevan tiukan. Monesti olen tässä olotilassa juossut. Miksen nyt voi? Mikä tässä taudissa on sellaista, joka vetää juoksun alas? Voisinko taas koittaa? Perjantaina viimeksi. Nyt on jo maanantai. Välillä yläteistä nousee limaa, mutta kurkkukipua ei ole ollut koko aikana eikä kuumetta. Tulehdusarvokin oli perjantaina normaali. Silti olen kuin Mixu Paatelaisen soturi - kentässä.

                         Haluan juosta ja aion juosta. Ei näin voi jatkaa, odottaa vain? Olen ennenkin juossut, vaikka kunto ei ole tuntunut näinkään hyvältä. Miksi se ei onnistuisi nytkin? Ehkä parin-kolmen tunnin päästä manaan riippuvuuttani. Sen kanssa on elettävä - riippuvuuden. Eihän juoksijaa voi laittaa katkaisuhoitoon?

                         Eilen olisi pitänyt siirtää kelloja tunnilla eteenpäin. Meillä kellot on edelleen samassa paikassa. Sairasteluuni vedoten en jaksanut lähteä juoksemaan niitä tuntia kesään päin. Hituraanko ne olisi pitäneet viedä? Yksi kerrallaan vaan kaikki samalla kerralla? Varmaan niin, samalla kerralla, niinhän kellot siirretään, yhtä-aikaa, siellä missä siiretään.

                         Nivalainen MM-mitalisti laittoi illalla sähköpostia. Manaili hänkin sairastelua ja tuntui sielläkin olevan jo hinku reeneihin. Myönsi avoimesti hänkin, että hihna ei vaan vingu, se katkeaa. Himo-urheilijat eivät jää petiin tai sohvalle, se on kuin rangaistus syyttömälle. Antakaa vaan reenata! Mihin se pitäisi huutaa? Kankkulankaivoon?

                         Katsoin eilen miesten 50km hiihtoa. 90% Suomen parhaimmista hiihtäjistä oli ihan sipin oloisia jo reilun tunnin suksimisen jälkeen. MM-Falunissa miesten 50km voittaja vitsaili hyvävoimaisena pian kisan jälkeen. Meillä ei edes voittaja (varsinkaan) näytä olevan hädin tuskin tajuissaan. Onko tämä kaikki teatteria vai onko tämä totta? Katsoja sen päättää, ehkä Heikkinen on vähän show-mieskin?

                          Yli kahteen tuntiin venyvää suoritusta pidettiin - ja ilmeisesti pidetään edelleen - aivan hurjana suorituksena. Ottamatta mitään pitkänmatkan hiihtäjiltä pois, mutta eihän alle 2,5h suoritukset nyt vielä mitään äärisuorituksia ole. Siis kovia tottakai, mutta... on paljon pidempiäkin, nostamatta mitään suoritusta yli toisen.

                          LOPUKSI

                          Liian paljon luppo-ajan innoittamana katsoin aika lailla Pohjois-Irlanti - Suomi jalkapallon Em-karsinta pelin. Seurasin siihen liittyvää twitter-keskustelua myös. Lähes 100% keskustelijoista vaatii Mixu Paatelaisen eroa. Myös paljon lähinnä hyvää huumoria oli aiheesta liikkeellä, riippuen tietysti Mixun huumorin tajun kestävyydestä. Itse jäin pohtimaan, että olisko kuitenkin Suomen jalkapallon todellinen taso tuossa? Olemme jalkapallomaana aika pieni. Pohjois-Irlanti(kin) tulee Brittejen saarilta, jossa jalkapallo on paljon suurempaa. Sitä vain, että pappatunturilla ei ole välttämättä realistista lähteä piikkejä haastamaan? Että pikkuisen voisi katsoa myös Mixusta ohi? Syy voi olla muussakin kuin Mixussa ja joulukuusi-taktiikassa? 

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.3.2015

UNKARI TJ39 - VIIMENE YSKÄ

                        Edellispäivien suunnitelmien mukaan minun olisi pitänyt hetki sitten käydä vaihtamassa sisällä pikaisesti uusi juomareppu ja jatkaa sitten. Ohjelmassa oli 10h rypäs vuorokauteen. Toteutus oli tällä kertaa kovin erilainen. Tiistaina alkanut - ja jo hetken pois päin menossa ollut tauti - päättikin ottaa vielä otteen minusta. Nyt odotan juomarepun vaihdon sijaan, että kahvi tippuisi. Kenties sujautan kahvin sekaan hunajaa, kenties jotain muuta.

                       Eilen illalla klo.20.56 käynnistin urheilukellon. 10h rypäs alkoi. Koko päivän olin pohtinut ryppään järkevyyttä. Edellisenä päivänä olin kuitenkin juossut kahden sairaspäivän jälkeen helposti kevyen 16km lenkin, ilman ongelmia. Mittasin vielä varalta tulehdusarvon. Tulehdusta ei ollut, ei ole ollut kuumetta, joten päätin yrittää - varovasti.

                      Lähdin suunnitellusti liikkeelle erittäin hiljaa, enkä pelkästään sairastelun vuoksi vaan koska myös Unkarissa täytyy mennä hiljaa. Miksikö? Siellä pitää mennä 144h, jolloin on ymmärrettävä mennä hiljaa... tai ei ole pakko, mutta sitten voi olla hankalaa vaikkapa neljäntenä vuorokautena, kun pitäisi mennä vielä kaksi vuorokautta. Silloin ei välttämättä pääse edes hiljaa...

                     Takaisin eiliseen. Olin juossut vain hetken, kun tunsin olon olevan oudon. 30min kohdalla lihakset olivat jo voimattomat. 50min kohdalla henki meni niin ahtaalle, etten voinut enää juosta. Reilun 2km:n matka kotiin kului kävellen. Se oli pitkä matka pään roikkuessa alaspäin, mietteissäni. Nyt vastustaa. Tämä maaliskuu on mennyt pelastusarmeijalle. Ensin oli jalkapohjavaivaa ja kevennystä sen vuoksi. Sitten hyvä viikko, helposti yli 123km ja nyt tämä. Tämän perään voisi isotella kirosanan, mutta sanonkin: niin.

                      Seuraan huippu-urheilijoita. Olen onnekas saadessani joskus soittaa myös huippu-urheilijalle. Sen lisäksi minulla on kokeneita ystäviä niin juoksun kuin ultrajuoksun puolelta. Eilen soitin heille. Tarkoituksella. Halusin kuulla, mitä he ajattelevat, mitä voisin saada heiltä omiin ajatuksiin. Kiitos taas! Kyllä se taas jäsensi.

                      Martin Fourcade hallitsi ampumahiihdon maailman-cupia ennen Kontiolahden MM-kisoja. MM-kisojen avausmatkalla, sprintissä, Fourcade kuitenkin oli vasta 12:sta, eikä noussut sitä seuranneessa takaa-ajossakaan kuin sijalle 7. Fourcade pohti kisan jälkeen ääneen, onko kunto laskussa. Kahta viikkoa aikaisemmin hän oli ollut aivan suvereeni. Kertoo hyvin myös meidän muiden tasoisten urheilijoiden ajatustyöstä. Kannamme huolta kunnostamme... Niin, kuten muistamme, Martin Fourcade voitti suvereenisti MM-kisoissa seuraavan matkan. Selostajat luulivat hänen irvistävän kilometri ennen maalia olleessa nousussa kunnes huomasivat Fourcadin hymyilevän. Kun on kunnossa, on helppoa.

                       On siis 39 päivää Unkarin 6vrk starttiin. Olen sairas. Kenties klassinen ylätieinfektio. Toivottavasti ei sentään se kuuluisa viimene yskä! Olen hieman ihmeissäni siitä kuinka rauhallinen olo minulla on. Lukuisat onnistumiset viime Elokuusta tähän päivään kantavat nyt minua. Kun olen terve, tiedän mihin pystyn, josta saankin oivan aasinsillan seuraavaan aiheeseen:

                       Se mitä kuvittelee sohvalla on AINA eri maailma kuin mitä se on sitten tuolla tiellä tai poluilla. Hyvä ystäväni Janne, joka lähtee myös Unkariin vääntää par´aikaan tuolla vesisateessa ja tuiskussa. Janne meinasi eilen ennen tätä 10h rypästä, että tietää pystyvänsä sitten siihen kun on tarvis. Kannustin kuitenkin häntä tähän ryppäseen, koska näihin ei tule koskaan riittävän valmiiksi. Kun tuolla (eilen lumituisku, tänään vettä tulee kovan tuulen kera) tarpoo 10h on varmasti tietysti märempi, mutta aivan varmasti myös vahvempi - henkisesti. Hyvä, Janne! Terveisiä sohvalta.

                       Viesti paikalliselta huippu-urheilijalta oli, että hänellä oli mennyt pitkään joskus aikaisempina vuosina, kun oli palannut sairastelun jälkeen ohjelmaan tai ei ollut ottanut terveenä tarpeeksi huomioon muuta elämää. Nöyrästi vaan homma alas ja sitten taas, joten ohjelma menee nyt taas uusiksi, mutta ei se mitään. Eihän tämä muuten olisi elämää. Elämässä kun on aina vain yksi polku jota voi kulkea kerrallaan. Elämään kuuluu vastoinkäymiset. Niistä on vain osattava tulla ulos oikein. Se on yksi taito, josta puhutaan yleisellä tasolla liian vähän. Me aktiivikuntoilijat kylläkin, paljonkin.

                       Joskus jonkun esteen yli voi mennä irivistämällä. Minun toukokuun ponnistus on 144h. Niin kauaa ei kukaan jaksa irvistää.

                        Paljon terveitä harjoitustunteja! Täältä tullaan taas, jossakin vaiheessa, perästä, omaa tahtia, omaa polkua. Nyt täytyy huolehtia tästä - yskästä - ettei siitä tule viimene yskä.

                       Ps. Maailman kovimmat kisat Richard Parksin tähdittämänä on hyvä sarja. Hieman elokuvamaista hypeä, mutta paljon myös hyvää asiaa, kun ne sieltä osaa kaivaa. Suosittelen.


Onni Vähäaho, Nivalassa 28.3.2015        

UNKARI TJ 54 - OHJELMA UNKARIIN ASTI

                        Huomenna on lepo harjoittelusta, mutta toki työpäivä, kuten sunnuntainakin. Sunnuntaina on lisäksi 8,5km jalottelu. Maanantaista alkaa sitten alla oleva viimeistely ohjelma kohti Unkaria - viimeiset 7,5 viikkoa.

                 HARJOITUSOHJELMA                16.3.2015 - 12.5.2015

VIIKKO 12                  16.3-22.3.2015           =n.12h

Ma             Aamu: 2h45min superkevyttä (9+1-rytmi) Pidennetty järvi?

                 Iltapäivä: 1h helppoa.

Ti               Yht.2h15min (1h max.130syke, 1h max.140+15min verryttely)

Ke             30min

To              Lepo

Pe              2h30min (klo.5.30-8) *90min palautus* 1h30min =4h

La              Lepo

Su             1,5-2h (perhereitti yhteislenkki) (12km)

                

VIIKKO 13                  23.3-29.3.2015           =n.22-24h

Ma             lepo

Ti               I-SR2014 koko reitin kierto n.10-12h (58km)

Ke             30min

To              90min (Alila) (15km)

Pe-La         10h rypäs. (Pe klo.21-24… La klo.5-11 ja 20-21)

Su             30min

  

VIIKKO 14                  30.3-5.4.2015             =n.5,5h

Ma             30min + hieronta

Ti               Lepo

Ke             30min + hieronta

To              1,5h

Pe              2h

La              Lepo

Su             1h

VIIKKO 15                  6.4-12.4.2015             =n.12h

Ma             n.2h (Järvi)

Ti               n4h: aamulla 25km etulenkki + illalla 5km

Ke             1h

To              1,5h (Alila)

Pe              1h (Savula?)

La              30min + 30min

Su             20min + 10Km kisa + 25min = n.1,5h

 

VIIKKO 16                  13.4-19.4.2015           =n.11,5h

Ma             45min (H-risteys?)

Ti               n.2,5-3h (2xperhereitti 21km)

Ke             n.2,5h keskustasta perhereitti 25km

To              1h (Savula?)

Pe              Lepo

La              n.2h (Järvi)

Su             2,5h (3km+21km reipas hieman kiihtyen+3km=27km)

VIIKKO 17                  20.4-26.4.2015           =n.8h

Ma             30min

Ti               Lepo

Ke             2h15min Pk1 (Järvi haapaperän kautta)

To              45min (Savula?) Reipas

Pe              1h (Savula?) Kevyt

La              Lepo

Su             2h (Järvi: 18km+Vk2km+2km)

  

VIIKKO 18                  27.4-3.5.2015             n.8h

Ma             2h15min (Hidas järvi alle 120)

Ti               30min

Ke             1,5h (2xteollisuuskylä Pk2+eritt.kevyt)

To              Lepo

Pe              2h15min (Hidas järvi alle 120)

La              30min

Su             1h   Pk1

VIIKKO 19-20             6.5-12.5.2015             6vrk juoksu Unkari

Ma             25min (4,5km) J4min + K1min

Ti               Lento + 2-3km (15-20min)

Ke             6vrk kisa alkaa klo.12. Unkarin aikaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.3.2015

UNKARI TJ 59

                         Maalis maata näyttää - huhti siis tulee humahtamaan. Sitten on toukokuu... Tuntuu, että vasta puitiin tulevaa Joulua. Sitä edelsi monen jaakobin paini, ottaakko influenssa rokotus vai ei. Näinä päivinä on kuulunut kommenttia sen kannattavuudesta ja kannattamattomuudesta. Muistetaan kuitenkin, että influenssa piikki torjuu vain influenssan, ei flunssaa. Influenssaan kuuluu äkisti nouseva korkea kuume ja voimakkaat lihaskivut. Eli noin 39 kuumeet ja normaalista kuumesärystä poikkeavat lihaskivut. Esim. alle 38 kuume ja normaalit kuumesäryt eivät hyvin todennäköisesti ole influenssaa. Tämä vain yksittäisen soturin kommentti - ja jääköt se siihen arvoon.

                          Liekkö sattumaa vai onko kirjoituksiani alettu lukea enemmän? Olen nimittäin törmännyt viime viikkoina poikkeuksellisen isoon määrään ihmisiä, jotka ovat tulleet juttelemaan minulle blogistani. Se on ollut innostavaa ja jopa mairittelevaa. Erityisen iloinen olen, että ihmiset tulevat kertomaan, kommentoivat tai laittavat e-mailia.

                          ...Juttelen vanhan lesken kanssa. Kyselen voinnista. Hän taas ottaa pian esille juoksuni. -"Kyllä minä oon seurannut - juokset usein meiän ohi". Alan välittömästi kelaamaan lesken nimeä, sukua ja koitan navigoida mielessäni, missä leski mahtaa asua. Lopulta joudun vähän kierrellen kyselemään, missä päin leski asuu. -"Yhtenä aamunakin, kovin aikaisin, ohtalampun valo meni tiellä. Olin yksin - ukkoni kun kuoli jo vuosia sitten - talossani, mutta sanoin ääneen: tuo ei voi olla kukaan muu kuin Onni"... Näitä on kuulkaa hauska kuulla. Samalla sitä havahtuu omiin tekemisiin. Niin, tosiaan olen monesti ollut lähes tulkoon aamu viiden korvilla hönkimässä pitkin Nivalan teitä, tosin vallattoman usein on kaverinani ollut hyvä ystäväni, Jani.

                           Olen ainakin koittanut jossakin kohtaa sopertaa, etten harrasta juoksua kovin tavoitteellisesti. Tajusin mm. tänään, etten taida pystyä perustelemaan sitä enää mitenkään. Luin jostain keskusteluketjusta, kuinka joku tosissaan juoksua harrastava oli juossut vuodessa 1400km. Se kaiketi taitaa olla aika hyvä määrä normi kuntoilijalle? Kyllä, siinä on kysymysmerkki, sillä en ole itse ihan varma niin silloin pitää kysyä. Itselläni alkuvuoden aikana on kertynyt nyt kilsoja rapiat 900... siis tammikuun 1.päivästä maaliskuun 8.päivään mennessä.
                            Minulla on vaivannut noin 8-9 päivää jalkapohjat. Koitin purkaa jo tulehduslääkekuurin, kunnes ties monenenko kerran huomasin, ettei alle 5pv kuureista ole mihinkään. Suutarilla ei ole kenkiä, vai miten se meni? Tämä viikko meni siis katellessa ja jollakin tapaa siis "häneksi". Silti havahduin juosseeni kuitenkin tällekin viikkoa yli 74km. Tänään kävin vähän tunnustelemassa ja juoksin 15,4km@5:22/km kevyesti. Mietin ulkoportailla lenkin jälkeen pohkeita kevyesti venyttäessäni, että voisin ajatella täysin erilailla tämän päivän lenkistä jos olisin tavallinen kuntoilija. Nyt karu totuus tuosta minun tämän päivän lenkistä oli se, ettei siitä nyt ole yhtään mihinkään. Ylläpitoa, hädin tuskin. 59 päivän päästä alkaa setti, jossa pitää pystyä juoksemaan 6vrk aikana yli 600km. Näin ajattelin ja puhelin siis itselleni.
                             Hieman myöhemmin luin hyvän ystäväni ja lajitoverini blogia, jossa hän kertoo juosseensa viimeisen neljän viikon aikana noin 400km, mutta ei siitä oikein ole mihinkään. 100km/vko on 5200km/vuosi. Minä, kuten ystävänikin, on toitottanut, että tulokset eivät ole tärkeimpiä. Ei ne olekaan, mutta en usko että voisimme aukottomasti uskotella kellekään kuulijalle/lukijalle, ettemme ole tavoitteellisia. Ehkä me vähän olemme, vaikkei tulokset ole kaikki kaikessa. Pointti tässä on se, että edetessään harrastuksessa tarpeeksi kauas normi harrastajien lukemista, tuntuu ajoittain, että laji jota itse harrastaa on jonkinlainen uusi ilmaisu muoto lajille, jota muut harrastavat...

                            Ai niin, melkein unohdin. Tavanomaisin kysymys ihmisiltä on: -Miten sinun jalat kestää ja miten sinä jaksat aina vaan juosta niin paljon? Noiden kysymyksien jälkeen tulee lähes poikkeuksetta luova tauko. Yhtä lailla on toteutus. Ei se tule itsestään. Se vaatii paljon omistautumista ja tunnollisuutta - keskittymistä. Myös luovaa taukoa - lenkkien välissä. Joskus lenkkien välissä on tunti, joskus kaksi päivää. Jotta ei totuus kuitenkaan unohtuis; juoksu tuo hyvänolon tunnetta, jota ei voi rahassa mitata.     Mielihyvää

 Onni Vähäaho, Nivalassa 8.3.2015