Paljon ohjelmaa on valittavissa lähipäivistä aina Elokuuhun. Muista ilmoittautua ajoissa ja varmistaa paikkasi urheilullisissa haasteissa!!!
SU 14.6.2015 Klo.18.00 Olkkosentie 5, noin 12,3km mittainen
hiekkatievoittoinen lenkki noin 5:30min/km vauhdilla.
MA 15.6.2015 Klo.18.00 Päättyy ilmoittautuminen I-SR2014 Koko reitin vaellukseen,
joka on 17-18.6.2015, riippuen minkä lähtöryhmän valitset.
PE 19.6.2015 Klo.17.00 Päättyy ilmoittautuminen Harjoituspolkukisaan.
Kisan lähtöjärjestys arvotaan samantien ja lähtölista julkaistaan samana
päivänä klo.17.15.
Itse kisa käydään juhannuspäivänä La 20.6.2015 klo.11.30 alkaen
SU 16.8.2015 Päättyy ilmoittautuminen PYSSYMÄKI EXTREME POLKUJUOKSUKISAN
58km matkalle. 58km lähtöjärjestys ilmoitetaan Ti 18.8.2015 täällä.
Myös 25km ja 10,5km matkoille voi kaiken aikaa ilmoittautua ennakkoon.
LA 22.8.2015 Pyssymäki Extreme Polkujuoksu (PEP2015) kisa klo.8.00 alkaen.
10,5km ja 25km matkoille voi ilmoittautua vielä paikan päällä.
Info tässä.
ILMOITTAUDU HETI - JA OLE MUKANA LIIKKUMASSA!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.6.2015
perjantai 12. kesäkuuta 2015
torstai 11. kesäkuuta 2015
ISOJEN POIKIEN LEIKKEJÄ
Kävelen yllättävän(!) normaalin tuntuisilla (siis perusjumia tietysti, mutta...) jaloilla kaupungin raitilla. On aamu. Kahvi nautittu ja murot syöty. Puuro olisi parempi - parannettavaa olisi, kuten monessa muussakin asiassa. Keihäänheittäjän elopainolla juoksun harrastaminen on hankalampaa kuin sutjakkailla yksilöillä. Nimimerkillä: aina maha täynnä.
"-Onko punasta heraa vielä jäljellä?". Kauppias: "-On sitä". "-Otan kolme litraa". Sain ohjeet lähtiessä ostaa kolme litraa heraa. Kauppias alkaa nostelemaan kylmälaukusta heraa... -"Paljonko muuten yks litra maksaa?". Kauppias: "-Kaheksan euroa". "-Otan siinä tapauksessa neljä litraa. Myyjä hymyilee ja jatkaa heran nostoa. "-Onko se vielä hyvääkin", kysyn. Kauppias: "-On se". "-En silti ota viidennettä litraa".
Kukaan ei voi moittia minua vähästä syönnistä. Oikeasti kaipaisin jonkinlaisen ruuan säännöstelykortin tms. systeemin, jolla edes neljäsosa minun syönneistä karisttaisiin. Pian joudun maksamaan veroa teiden kulutuksesta. Iso mies ravaa tiet huonoon kuntoon - ja polut.
On torstai. Kuusi päivää sitten, viime perjantaina minulla oli etureisien lihakset kipeät ja jumissa. Seuraavan päivän mehumaastoihin osallistuminen tuntui koomiselta ajatukselta. Mutta niinpä vain kävin juoksemassa ja omalle tasolle teinkin hämmästyttävän hyvän juoksun. No, jalat ei siitä huonommaksi menneet, ehkä jopa vähän aukesivat, mutta takuulla ne jumissa olivat edelleen.
Sunnuntaina kävin hölkkään kevyesti saman vaellusreitin osion (perhereitin, 10,5km) kuin mitä oli edellisenä päivänä juossut kilpaa. Maanantaina pidin lepopäivän. Oli iltavuoro ja tiistaina heti perään aamuvuoro. 15min päikkärit ja samalle vaellusreitille kiertämään etulenkki, joka on sekalaista maastoa oleva 25km polkujuoksureitti.
Tiistai-Keskiviikko yö jäi 6h mittaiseksi, kun "piti joutua" raivaamaan samaisen vaellusreitin takaosaa. Keskiviikko aamuna vaellusreitillä 4h raivuuta ja koko reissu lähes 6h siirtymineen. Sen jälkeen oli dille-dong 2h ja uinuin sohvan pohjalla lähes toimintakyvyttömänä. No siitä pikku hiljaa virkosin ja 2h kuluttua olin jo lenkkarit jalassa. Sain päättömän idean kiertää "kevyesti" järven ympäri. 22km juoksua siis. Lenkin alussa pähkäilin, miten lenkin rytmittäisin ja sainkin "jännän idean": Joka kolmas kilsa reippaasti. Ja niinpä lenkillä ei mennyt edes kahta tuntia. Seitsemän kilsan vetoa tuli tehtyä umpiväsyneillä jaloilla. Positiivisena ja eteenpäinmenon merkkinä täytyy pitää sykkeiden palautumista koko lenkin ajan aina vedon jälkeen normilukemiin.
Kyllähän tuo oli melkoinen jakso isojen poikien leikkiä. Nimenomaan kokonaisrasitus huomioiden - ja Unkarin 6vrk kisa näkyy edelleen harjoittelussa. Silti jalat tuntuvat yllättävän normaaleilta. Tänään 30-45min ERITTÄIN kevyttä palauttelua ja huomenna lepo. Sillä tavalla näistä jopa hyödytään. Lauantaina sitten jotain tunnin mittaista kevyttä lenkkiä ja pikku hiljaa keveysti ja lyhyesti lenkkeilen kohti ensi viikon keskiviikon I-SR2014 koko vaellusreitin (58km) kiertoa. Se on suunnitelmissa pukata 9h. Eli ei ihan vihelellen, muttei turve pölistenkään. Tuohon leikkiin muuten pääsee joko 9h, 12h tai 18h ryhmään mukaan. Tässä infoa asiasta.
Intoa on ollut paikoin enempi kuin järkeä, mutta tunteella tässä mennään näin, kun mikään kisa ei ole vielä aivan ovella. PEP2015 kisaan (22.8.2015) on vielä aikaa.
Ps. Älkää missatko muuten juhannuksen harjoituskisaa I-SR2014 perhereitillä!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 11.6.2015
"-Onko punasta heraa vielä jäljellä?". Kauppias: "-On sitä". "-Otan kolme litraa". Sain ohjeet lähtiessä ostaa kolme litraa heraa. Kauppias alkaa nostelemaan kylmälaukusta heraa... -"Paljonko muuten yks litra maksaa?". Kauppias: "-Kaheksan euroa". "-Otan siinä tapauksessa neljä litraa. Myyjä hymyilee ja jatkaa heran nostoa. "-Onko se vielä hyvääkin", kysyn. Kauppias: "-On se". "-En silti ota viidennettä litraa".
Kukaan ei voi moittia minua vähästä syönnistä. Oikeasti kaipaisin jonkinlaisen ruuan säännöstelykortin tms. systeemin, jolla edes neljäsosa minun syönneistä karisttaisiin. Pian joudun maksamaan veroa teiden kulutuksesta. Iso mies ravaa tiet huonoon kuntoon - ja polut.
On torstai. Kuusi päivää sitten, viime perjantaina minulla oli etureisien lihakset kipeät ja jumissa. Seuraavan päivän mehumaastoihin osallistuminen tuntui koomiselta ajatukselta. Mutta niinpä vain kävin juoksemassa ja omalle tasolle teinkin hämmästyttävän hyvän juoksun. No, jalat ei siitä huonommaksi menneet, ehkä jopa vähän aukesivat, mutta takuulla ne jumissa olivat edelleen.
Sunnuntaina kävin hölkkään kevyesti saman vaellusreitin osion (perhereitin, 10,5km) kuin mitä oli edellisenä päivänä juossut kilpaa. Maanantaina pidin lepopäivän. Oli iltavuoro ja tiistaina heti perään aamuvuoro. 15min päikkärit ja samalle vaellusreitille kiertämään etulenkki, joka on sekalaista maastoa oleva 25km polkujuoksureitti.
Tiistai-Keskiviikko yö jäi 6h mittaiseksi, kun "piti joutua" raivaamaan samaisen vaellusreitin takaosaa. Keskiviikko aamuna vaellusreitillä 4h raivuuta ja koko reissu lähes 6h siirtymineen. Sen jälkeen oli dille-dong 2h ja uinuin sohvan pohjalla lähes toimintakyvyttömänä. No siitä pikku hiljaa virkosin ja 2h kuluttua olin jo lenkkarit jalassa. Sain päättömän idean kiertää "kevyesti" järven ympäri. 22km juoksua siis. Lenkin alussa pähkäilin, miten lenkin rytmittäisin ja sainkin "jännän idean": Joka kolmas kilsa reippaasti. Ja niinpä lenkillä ei mennyt edes kahta tuntia. Seitsemän kilsan vetoa tuli tehtyä umpiväsyneillä jaloilla. Positiivisena ja eteenpäinmenon merkkinä täytyy pitää sykkeiden palautumista koko lenkin ajan aina vedon jälkeen normilukemiin.
Kyllähän tuo oli melkoinen jakso isojen poikien leikkiä. Nimenomaan kokonaisrasitus huomioiden - ja Unkarin 6vrk kisa näkyy edelleen harjoittelussa. Silti jalat tuntuvat yllättävän normaaleilta. Tänään 30-45min ERITTÄIN kevyttä palauttelua ja huomenna lepo. Sillä tavalla näistä jopa hyödytään. Lauantaina sitten jotain tunnin mittaista kevyttä lenkkiä ja pikku hiljaa keveysti ja lyhyesti lenkkeilen kohti ensi viikon keskiviikon I-SR2014 koko vaellusreitin (58km) kiertoa. Se on suunnitelmissa pukata 9h. Eli ei ihan vihelellen, muttei turve pölistenkään. Tuohon leikkiin muuten pääsee joko 9h, 12h tai 18h ryhmään mukaan. Tässä infoa asiasta.
Intoa on ollut paikoin enempi kuin järkeä, mutta tunteella tässä mennään näin, kun mikään kisa ei ole vielä aivan ovella. PEP2015 kisaan (22.8.2015) on vielä aikaa.
Ps. Älkää missatko muuten juhannuksen harjoituskisaa I-SR2014 perhereitillä!!!
tiistai 9. kesäkuuta 2015
lauantai 6. kesäkuuta 2015
AHOLA HAAMUAIKAAN MEHUMAASTOISSA
KUVAT SAA ISOMMAKSI KLIKKAAMALLA!!!
8-14 vuotiaat valmiina rientämään Iso-Sydänmaan reitin syliin
Lapset ja aikuiset olivat yhtä innoissaan Iso-Sydänmaan vaellusreitistä mehumaasto polkujuoksujen alustana, sillä 13 lasta ja 13 aikuista riensivät alunperin legendaarisia Elias "Ellu" Vähäsöyringin viitoittamia polkuja. Yhteensä haasteelliseen, mutta antoisaan maastoon pujahti siis 26 iloista liikkujaa, joista suurin osa teki taivalta juosten.
8-vuotiaat oli pienimmäisiä ja 12-vuotiaita oli eniten. 12-vuotiaiden joukosta löytyikin 1,4km matkan kiireisin, sillä hyvät geenit omaava Liinu Tiainen pinkaisi 1,4km reitin upeaa vauhtia kellon pysähtyessä lukemiin 6:18! Hienoa!
Aikuisilla oli kesytettävänä koko perhereitin (10,5km) mittainen matka. Perhereitti, kuten koko Iso-Sydänmaan uusittu (vuonna 2014) vaellusreitti on tunnettu haastavasta polkupohjasta. Reitillä ei ole juurikaan korkeuseroa, mutta kaikki raskaus tulee kulkijan alta. Paikoin soinen polun pohja kyselee tasaisin välein kulkijan kuulumisia.
Naisten voittajaksi pinkaisi monipuolinen Virve Närhi ajalla 1h 30min 53sek. Olen
kuullut vain yhden naisen (Johanna Eerikkilä?) juosseen tuota aikaa
kovempaa. Mielellään otetaan vastaan tarinoita aiheesta.
Koko perhereittiä ei ole tiettävästi ennen tätä päivää kukaan juossut kesäkelillä alle tuntiin. Paras
kesäajan aika oli tätä ennen Suomen mestaruus juoksija, Keijo
Nivalalla, joka viime kesänä juoksi reitin reippaalla peruslenkillä
vähän päälle 62minuutin. Niinpä yleisesti on pidetty tuntia haamurajana
ja 55minuutin rajaa ehdottomana maximituloksena.
Mutta niinpä on rajat tehty rikottavaksi ja ennen kaikkea siirrettäväksi, kun Nivalan huikea pitkien matkojen juoksija, Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola täräytti mittariin sellaisen lopputuloksen, että maalipaikalla kaikki jähmettyi ihmetyksestä suolapatsaiksi. 48min16sek!!!! Eli 4min36sek/km kaikkien soiden sun muiden lävitse!!!
Väliaikalähdöllä käydyssä kisassa Tuomas lähti minun perään 4min. Tuomas ohitti minut noin 4,3km kohdalla. Keskivauhtini oli siinä kohtaa aika tasan 5min/km. Tuomas tuli siis tuohon asti n.4min/km. Herran jestas!!! Kaikki jotka tuntee reitin jäävät sanattomaksi. Maailmanluokan meinikiä!
SUOMEN PARAS POLKUJUOKSIJA!??!
TUOMAS AHOLA
ONNITTELUT TUOMAKSELLE REITTIENNÄTYKSESTÄ!!!
Kirjoittajan kuvaus kisastaan:
Reidet olivat olleet koko viikon hieronnasta arkoina. Edellisen illan 4h raivuukökkä laittoi reidet lähes kramppitilaan - ja kramppailivatkin eilen illasta. Mietin tämän päivän mehumaastojen järkevyyttä... No, reipas reippailuhan oli päämäärä - silti tiesin, että lämä tiskissään mennään kuitenkin sitten todellisuudessa. Ja se tulisi olemaan kauhea koettelemus näillä jaloilla.
Aamulla heräsin tönköin jaloin. Aloin vetään magnesiumia ja suoltabua naamariin. Kahvia, vettä ja yksi banaani esiaamupalaksi. Sitten parin kilsan verkka lenkille. Siellä yllätyksekseni jaloilla pystyi kuitenkin ainakin verryttelyä tekemään. Hyvä. Eikun puuron syöntiin ja muutama järjestelypuolen puhelu. Niitä tuntuikin kertyvän siksi paljon, että lähtö meni aika tipalle.
Kisapaikalla lisää järjestelyjuttuja, tuttujen puhutteluja ja vähän jalkojen ravisteluja.
Starttasin rennolla ja imevällä ravilla huilutteleen. Katsoin eka kerran kelloa n.300m kohdalla. Ahaa vedellään 3:30min/km vauhtia. Pidin vähän yläosastoon väliä ja painoin kohti mutaista latupohjaa jossa vauhti viimeistään tasottui (hiipui). Eka kilsa 4:37. Oho-hoh. Sehän meni heleposti, kuitenkin 300m kosteaa. Toinen kilsa meni jo vähän betonireisillä peruskovaa 5:06. Alkoi tuntuun hyvältä. Ei tästä nyt huono voi heilua.
3km kin läsähti 5:18 aikaan. Tuolla kilsalla vilkasin pari kertaa sykettä, joka heilahteli 165 tietämillä. Palautumattomana yleensä minulla on ollut vaikeuksia +160sykkeen tehoissa. Nyt kuitenkin pystyin kohtuu kuovintaan, joten pidin tehot tunteen perusteella vakiona, välillä asian kellosta todeten. Alkaa olla turha kapistus tuo kello, lähes.
4km alkoi täyttyä ja Jonte-Konden selkä alkoi paistaan. Laskin, että Jonte-Kondekin on naputellu teknistä reittiä kivasti 6min kilsavauhilla, kun oma keskari oli jotain 5:05/km tuossa kohtaan. Mietin ettei Tuomas aivan heti voi saaja kiinni, kun se joutuis tulemaan 4min/km vauhtia, kun itellä oli näin hienosti alkanu... Ja lähes samantien tunsin puhurin takana - Tuomas "Gebre-Bolt" oli imaissut 4,3km matkalla minun 4min etumatkan kiinni. Keskivauhtini tuossa kohtaa n.5min/km, eli hänellä huikea n.4min/km -vauhti. Jokainen, joka on tuolla kulkenut jäänee sanattomaksi. Voiko tuota kovempaa suomalainen polkujuoksija juosta? Voin vastata puolestanne: Ei. JOS Tuomas haluaisi, hän saattaisi hyvinkin olla Suomen paras polkujuoksija hakemalla mantran polkujuoksukisoissa käymällä. Neljäs kilsa 5:19
Tuomas katosi horisonttiin. Ohitin Jonten ja viides kilsa täyttyi ajassa 5:11. Pian nakkasin myös Keskisarjan Hannun ohi. Monet sanoi kuulleensa käen kukunnan. Itse kuulin vain äänekästä huohotusta ja aivojen tyhjäkäyntiä. Ei mitään muuta. Samalla tunsin kuumuutta. Pelkkä numerolappu olisi tänään ollut kyllin paksu paita.
Perhereitti alkaa tunnetusti vasta viidennen kilsan jälkeen. Noin 5,5km eteenpäin pohja on pitkään soinen, suon reunalla menevä polku, jossa kysellään kulkijan sinniä ja maitohappojen käsittelykykyä. Kuudes kilsa kovalla irvistyksellä 6:02. Silti tämä oli jotenkin kuin naapuriin ois juossut Unkarin 6vrk kisan jälkeen. Silti ei voinut yliarvioida. Maitohapot...
Seitsemäs kilsa on kuuluisa hankalasti polveilevasta ojanvarresta, jota manasi jopa voittajakin. Seitsemäs kilsa 6:08.
Aloin uskomaan tunnin alitukseen. Harmitti vain lihasten alusta asti ollut kivisyys. Jotenkin jäi sellainen tunnelma, että siellä olisi vara parempaankin. Ikään kuin rajotin olisi ollut päällä alusta alkaen. Jotenkin tiedän, että heinä-syyskuussa saan hyviä kisoja aikaiseksi.
Kahdeksannen kilsan alussa ajattelin kuulevani harhoja, kun aloin tuntemaan, että takaa lähestytään. Ja tottahan se oli, sillä suunnistaja Hannu Tiainen oli imaissut minun 2min eron kiinni ja ohitti minut kuin tyhjää vain. Olipas vaivattomannäköistä menoa. Hannuhan teki kuin vaivihkaa toisen ihmeen, alittaessaan myös 55min maagisen rajan, 54:06 ajalla. Uskomatonta!!!
Kahdeksas kilsa on soisia kanervien koristamia vetisiä polkuja, osaa kovaakin polkua. Lievää vastamaata kaiken aikaa, paljon mutkia, ojan ylityksiä, teknistäkin. 6:02. Huh, taas selvisin kuitenkin noinkin hyvin. Laskin jo 58min alituksen olevan teoriassa mahdollisen. Tunsin, että voisin lopussa hieman luukuttaa.
Loppu tuli hyvällä draivilla ja polvistuin maalilinjan oikealla puolen ajassa 57:47. Tavoite oli oikeasti 64-65min. Olen ällikällä. Viime kesänä juoksin tuon reitin reippailla lenkeillä parhaillaan 65minuutin paikkeille. Tämä antoi minulle paljon lisää jo ennestään hyvään työrauhaan. Ilmeisesti toipuminen on sujunut hyvin. Mitä sitten tapahtuu, kun alkaa palautumaan? Ehkä voin juosta kesällä 5km alle 20minuutin? Olen alkanut unelmoimaan mm. siitä. Elokuun PEP2015 kisassa aion tehdä myös 8h haamurajan alituksen. Kovat on aikeet. Katsotaan miten käy. Pullistelematta paras.
OMA DATA, 10,58km 5:28/km keskisyke 165 (max.172). Ps. AnAerkn.167
Onni Vähäaho, Nivalassa 6.6.2015
Lapset ja aikuiset olivat yhtä innoissaan Iso-Sydänmaan vaellusreitistä mehumaasto polkujuoksujen alustana, sillä 13 lasta ja 13 aikuista riensivät alunperin legendaarisia Elias "Ellu" Vähäsöyringin viitoittamia polkuja. Yhteensä haasteelliseen, mutta antoisaan maastoon pujahti siis 26 iloista liikkujaa, joista suurin osa teki taivalta juosten.
8-vuotiaat oli pienimmäisiä ja 12-vuotiaita oli eniten. 12-vuotiaiden joukosta löytyikin 1,4km matkan kiireisin, sillä hyvät geenit omaava Liinu Tiainen pinkaisi 1,4km reitin upeaa vauhtia kellon pysähtyessä lukemiin 6:18! Hienoa!
Aikuisilla oli kesytettävänä koko perhereitin (10,5km) mittainen matka. Perhereitti, kuten koko Iso-Sydänmaan uusittu (vuonna 2014) vaellusreitti on tunnettu haastavasta polkupohjasta. Reitillä ei ole juurikaan korkeuseroa, mutta kaikki raskaus tulee kulkijan alta. Paikoin soinen polun pohja kyselee tasaisin välein kulkijan kuulumisia.
RAJAT ROSKIIN
Mutta niinpä on rajat tehty rikottavaksi ja ennen kaikkea siirrettäväksi, kun Nivalan huikea pitkien matkojen juoksija, Tuomas "Gebre-Bolt" Ahola täräytti mittariin sellaisen lopputuloksen, että maalipaikalla kaikki jähmettyi ihmetyksestä suolapatsaiksi. 48min16sek!!!! Eli 4min36sek/km kaikkien soiden sun muiden lävitse!!!
Väliaikalähdöllä käydyssä kisassa Tuomas lähti minun perään 4min. Tuomas ohitti minut noin 4,3km kohdalla. Keskivauhtini oli siinä kohtaa aika tasan 5min/km. Tuomas tuli siis tuohon asti n.4min/km. Herran jestas!!! Kaikki jotka tuntee reitin jäävät sanattomaksi. Maailmanluokan meinikiä!
SUOMEN PARAS POLKUJUOKSIJA!??!
ONNITTELUT TUOMAKSELLE REITTIENNÄTYKSESTÄ!!!
TULOKSET
| MEHUMAASTOT NIVALA | ||||||
| LA 6.6.2015 | ||||||
| ALUSTANA | ||||||
| ISO-SYDÄNMAAN HAASTAVA VAELLUSREITTI | ||||||
| TYTÖT 8-vuotta | 1,4km | |||||
| 1 | Jasmin Pääkkö | 7:57 | ||||
| 2 | Jasmin Vähäaho | 9:41 | ||||
| POJAT 8-vuotta | 1,4km | |||||
| 1 | Oskari Vähäaho | 16:04 | ||||
| TYTÖT 10-vuotta | 1,4km | |||||
| 1 | Meri Kavonen | 7:06 | ||||
| POJAT 10-vuotta | 1,4km | |||||
| 1 | Urho Mäkinen | 6:53 | ||||
| 2 | Oliver Vähäaho | 16:05 | ||||
| TYTÖT 12-vuotta | 1,4km | |||||
| 1 | Liinu Tiainen | 6:18 | ||||
| 2 | Terhi Junno | 6:28 | ||||
| 3 | Veera Vähäkangas | 6:30 | ||||
| 4 | Emilia Jurvelin | 6:40 | ||||
| 5 | Janina Närhi | 7:52 | ||||
| POJAT 12-vuotta | 1,4km | |||||
| 1 | Tatu Junno | 6:20 | ||||
| TYTÖT 14-vuotta | 3,2km | |||||
| 1 | Emma Junno | 18:54 | ||||
| NAISET Perhereitti | 10,5km | 3,2km | 4,8km | 7,3km | ||
| 1 | Virve Närhi | 1:30:53 | 0:26:30 | 0:37:30 | 1:03:30 | |
| 2 | Linda Vähäsarja | 1:32:53 | 0:28:30 | 0:39:30 | 1:05:30 | |
| 3 | Satu Jokela | 2:10:50 | 0:39:30 | 0:56:30 | 1:33:30 | |
| 4 | Marjaana Oikari | 2:10:50 | 0:39:30 | 0:56:30 | 1:33:30 | |
| 5 | Arja Laitinen | DNF | 0:41:30 | 0:56:00 | DNF | |
| MIHET Perhereitti | 10,5km | 3,2km | 4,8km | 7,3km | ||
| 1 | Tuomas Ahola | 0:48:16 | 0:13:30 | 0:19:30 | 0:34:30 | |
| 2 | Hannu Tiainen | 0:54:06 | 0:16:30 | 0:23:30 | 0:37:30 | |
| 3 | Onni Vähäaho | 0:57:47 | 0:16:30 | 0:24:30 | 0:39:30 | |
| 4 | Joni Laakkonen | 1:07:55 | 0:19:30 | 0:28:00 | 0:47:30 | |
| 5 | Harri Jokela | 1:12:18 | 0:20:30 | 0:29:30 | 0:50:30 | |
| 6 | Martti Ahistus | 1:13:16 | 0:24:30 | 0:32:30 | 0:51:30 | |
| 7 | Hannu Keskisarja | 1:15:16 | 0:21:30 | 0:31:00 | 0:52:30 | |
| 8 | Kalevi Laitinen | DNF | 0:39:00 | 0:56:00 | DNF | |
Kirjoittajan kuvaus kisastaan:
Reidet olivat olleet koko viikon hieronnasta arkoina. Edellisen illan 4h raivuukökkä laittoi reidet lähes kramppitilaan - ja kramppailivatkin eilen illasta. Mietin tämän päivän mehumaastojen järkevyyttä... No, reipas reippailuhan oli päämäärä - silti tiesin, että lämä tiskissään mennään kuitenkin sitten todellisuudessa. Ja se tulisi olemaan kauhea koettelemus näillä jaloilla.
Aamulla heräsin tönköin jaloin. Aloin vetään magnesiumia ja suoltabua naamariin. Kahvia, vettä ja yksi banaani esiaamupalaksi. Sitten parin kilsan verkka lenkille. Siellä yllätyksekseni jaloilla pystyi kuitenkin ainakin verryttelyä tekemään. Hyvä. Eikun puuron syöntiin ja muutama järjestelypuolen puhelu. Niitä tuntuikin kertyvän siksi paljon, että lähtö meni aika tipalle.
Kisapaikalla lisää järjestelyjuttuja, tuttujen puhutteluja ja vähän jalkojen ravisteluja.
KISA
Starttasin rennolla ja imevällä ravilla huilutteleen. Katsoin eka kerran kelloa n.300m kohdalla. Ahaa vedellään 3:30min/km vauhtia. Pidin vähän yläosastoon väliä ja painoin kohti mutaista latupohjaa jossa vauhti viimeistään tasottui (hiipui). Eka kilsa 4:37. Oho-hoh. Sehän meni heleposti, kuitenkin 300m kosteaa. Toinen kilsa meni jo vähän betonireisillä peruskovaa 5:06. Alkoi tuntuun hyvältä. Ei tästä nyt huono voi heilua.
3km kin läsähti 5:18 aikaan. Tuolla kilsalla vilkasin pari kertaa sykettä, joka heilahteli 165 tietämillä. Palautumattomana yleensä minulla on ollut vaikeuksia +160sykkeen tehoissa. Nyt kuitenkin pystyin kohtuu kuovintaan, joten pidin tehot tunteen perusteella vakiona, välillä asian kellosta todeten. Alkaa olla turha kapistus tuo kello, lähes.
4km alkoi täyttyä ja Jonte-Konden selkä alkoi paistaan. Laskin, että Jonte-Kondekin on naputellu teknistä reittiä kivasti 6min kilsavauhilla, kun oma keskari oli jotain 5:05/km tuossa kohtaan. Mietin ettei Tuomas aivan heti voi saaja kiinni, kun se joutuis tulemaan 4min/km vauhtia, kun itellä oli näin hienosti alkanu... Ja lähes samantien tunsin puhurin takana - Tuomas "Gebre-Bolt" oli imaissut 4,3km matkalla minun 4min etumatkan kiinni. Keskivauhtini tuossa kohtaa n.5min/km, eli hänellä huikea n.4min/km -vauhti. Jokainen, joka on tuolla kulkenut jäänee sanattomaksi. Voiko tuota kovempaa suomalainen polkujuoksija juosta? Voin vastata puolestanne: Ei. JOS Tuomas haluaisi, hän saattaisi hyvinkin olla Suomen paras polkujuoksija hakemalla mantran polkujuoksukisoissa käymällä. Neljäs kilsa 5:19
Tuomas katosi horisonttiin. Ohitin Jonten ja viides kilsa täyttyi ajassa 5:11. Pian nakkasin myös Keskisarjan Hannun ohi. Monet sanoi kuulleensa käen kukunnan. Itse kuulin vain äänekästä huohotusta ja aivojen tyhjäkäyntiä. Ei mitään muuta. Samalla tunsin kuumuutta. Pelkkä numerolappu olisi tänään ollut kyllin paksu paita.
Perhereitti alkaa tunnetusti vasta viidennen kilsan jälkeen. Noin 5,5km eteenpäin pohja on pitkään soinen, suon reunalla menevä polku, jossa kysellään kulkijan sinniä ja maitohappojen käsittelykykyä. Kuudes kilsa kovalla irvistyksellä 6:02. Silti tämä oli jotenkin kuin naapuriin ois juossut Unkarin 6vrk kisan jälkeen. Silti ei voinut yliarvioida. Maitohapot...
Seitsemäs kilsa on kuuluisa hankalasti polveilevasta ojanvarresta, jota manasi jopa voittajakin. Seitsemäs kilsa 6:08.
Aloin uskomaan tunnin alitukseen. Harmitti vain lihasten alusta asti ollut kivisyys. Jotenkin jäi sellainen tunnelma, että siellä olisi vara parempaankin. Ikään kuin rajotin olisi ollut päällä alusta alkaen. Jotenkin tiedän, että heinä-syyskuussa saan hyviä kisoja aikaiseksi.
Kahdeksannen kilsan alussa ajattelin kuulevani harhoja, kun aloin tuntemaan, että takaa lähestytään. Ja tottahan se oli, sillä suunnistaja Hannu Tiainen oli imaissut minun 2min eron kiinni ja ohitti minut kuin tyhjää vain. Olipas vaivattomannäköistä menoa. Hannuhan teki kuin vaivihkaa toisen ihmeen, alittaessaan myös 55min maagisen rajan, 54:06 ajalla. Uskomatonta!!!
Kahdeksas kilsa on soisia kanervien koristamia vetisiä polkuja, osaa kovaakin polkua. Lievää vastamaata kaiken aikaa, paljon mutkia, ojan ylityksiä, teknistäkin. 6:02. Huh, taas selvisin kuitenkin noinkin hyvin. Laskin jo 58min alituksen olevan teoriassa mahdollisen. Tunsin, että voisin lopussa hieman luukuttaa.
Loppu tuli hyvällä draivilla ja polvistuin maalilinjan oikealla puolen ajassa 57:47. Tavoite oli oikeasti 64-65min. Olen ällikällä. Viime kesänä juoksin tuon reitin reippailla lenkeillä parhaillaan 65minuutin paikkeille. Tämä antoi minulle paljon lisää jo ennestään hyvään työrauhaan. Ilmeisesti toipuminen on sujunut hyvin. Mitä sitten tapahtuu, kun alkaa palautumaan? Ehkä voin juosta kesällä 5km alle 20minuutin? Olen alkanut unelmoimaan mm. siitä. Elokuun PEP2015 kisassa aion tehdä myös 8h haamurajan alituksen. Kovat on aikeet. Katsotaan miten käy. Pullistelematta paras.
OMA DATA, 10,58km 5:28/km keskisyke 165 (max.172). Ps. AnAerkn.167
MEHUMAASTON KISAVIDEO
Onni Vähäaho, Nivalassa 6.6.2015
sunnuntai 31. toukokuuta 2015
PITKÄ - ISO KUUKAUSI - TOUKOKUU
MIKÄÄN EI MUUTU
On kesäkuu v.1994. Odotan innolla jalkapallon MM-kisoja. Ylläni on ylhäältä päin lippis, takki, hieman väljä t-paita, hawaiji-sortsit, tennissukat ja lenkkarit...
Kesäkuun kynnyksellä, 30.5.2015, tulen kerrostalomme porttikongiin. Välioven lasi heijastaa näkymän kuin 1994 vuoden kesän kuvista. Mikään ei ole muuttunut. Tai hetkinen - silmälasit. Mietin, astelenko 21 vuoden kuluttua tästä jälleen jonkin peilikuvan ohi yhä samanlaisissa vetimissä. Myös oma persoona on yhä sama, vaikka elämä muutoin onkin muuttunut rajusti. Tietysti myös monenlaista kasvamista on tapahtunut, mutta se nuori mieli on yhä tuolla sisällä, joka näkyy ehkä yhä samanlaisena pukeutumisena - kenties hamaan loppuun asti.
TOUKOKUU
Hurja kuukausi. Juoksua 657,1km, Pyöräilyä 44,3km ja Sauvakävelyä 21,1km, harjoittelua yhteensä 95h 16min, josta Unkarin kisan osuus reilu 75h.
Täytyy olla iloinen ja kiitollinen, että olen kaiken liikkumani jälkeen ylipäänsä ehjä. Aina kaikki on mahdollista, mutta olen kenties oppinut myös kulkemaan niin, että on aina myös seuraava kuukausi.
KESÄKUU
Tuntuu lottovoitolta olla jo nyt tässä vaiheessa energinen ja elämänhalua täynnä hurjan Unkarin 6vrk juoksun jälkeen. Olen juuri tehnyt 6päivän työputken. Huomenna on yksi vapaa ja sitten vielä neljä työpäivää ennen ensimmäistä kahden päivän vapaata. Siis 11 päivän aikana 10 työpäivää. Silti aion nousta omasta halusta ja intohimosta huomenna ainoana vapaapäivänä hieman ennen kello kuutta aamulla. Suunnitteella on ensimmäinen intervalliharjoitus I-SR2014 -perhelenkillä (10,6km) klo.7 alkaen. Siksi niin aikaisin, koska minulla on lehtihaastattelu mehumaastoja silmällä pitäen klo.10 ja hieronta klo.15. Elämässä on sisältöä.
Tulevalla viikolla työt aavistuksen löysäävät ja sitä seuraavalla viikolla enemmänkin. Olenkin ensi viikon jälkeen jo henkisesti lomalla, sillä töitä alkaa olla jo niin harvakseltaan. Konkreettisesti lomalla olen heinäkuussa, siis leipätyöstä.
HARJOITTELU
En osaa sanoa. Menen tuntemusten mukaan. Ehkä juoksen ensi viikon jälkeen sitä seuraavalla viikolla ensimmäisen noin 100km viikon. Ehken ensi viikolla kuitenkaan vielä. Intoa on, mutta täytyy pitää myös maltti mielessä. Normaalissa harjoittelussa - palautuneena - sitä mennään joskus jumisena ja väsyneenäkin, mutta nyt ei vielä kuulu mennä.
Odotan mielenkiinnolla ensimmäistä noin 100km viikkoa ja etenkin sen jälkituntemuksia. Niistä pystyy saamaan suuntaa palautumiseen. Eli täytyy ensin harjoitella ennen kuin tietää onko palautunut. Kyllä se ultrajuoksijalla näin mielestäni menee. Kokonaisvaltaisemman palautumisen tietää vasta noin 4-5viikon normaalin harjoittelun jälkeen. Esim. Määrä - Kova - Kevyt - Määrä - Kova. Jos toinen kova viikko sujuu vielä normaalisti on homma bueno, mutta usein palautumisvaiheessa jää kiinni jossain vaiheessa jo paljon aiemmin. Tosin aina ilman "ilmakuoppia" harjoittelu ei etene normitilassakaan, mutta "ilmakuoppien" ja "palautumattomuuden" eron huomaa, kun tarpeeksi pitkästi lentää. Taivas on auki.
SYVEMMÄT AJATUKSET
On hienoa, että on saanut kokea jo niin paljon hienoja juttuja, mitä olen kokenut. Kaikki viralliset ultrajuoksut, Nivalan Ympärijuoksu, Iisalmi-Nivala-juoksu, omat vuorokauden juoksut, omat 4-6vrk juoksut. Voi hitsi! Liitynkin tukemaan Pasin rohkaisua jokaisen ultrajuoksua harjoittelevan tai haaveilevan kokeilemaan esim. kesälomalla juosta kuutena peräkkäisenä päivänä 30km (=180km). Sen jälkeen voi miettiä miltä mahtaisi tuntua juosta kuutena päivänä vaikka tuplamäärä, saati triplamäärä.. tai enemmän.
Suuri asia on huomata omat mahdollisuudet päästä yhä pidemmälle varsinkin 6vrk juoksussa. Unkarista jäi paljon kehitettävää mieleen. Korvaamaton oli kaikki se kokemus mitä sieltä jäi. Oma juoksu ja kaikki mitä siinä tapahtui, sekä muiden toiminta ja mitä heille tapahtui.
Se mitä Unkarissa tapahtui osaltani, tuntuu edelleen ihmeeltä. En tiedä miten tein sen. Miten kykenin kisani kaaressa - mitä kaikkea siinä tapahtui - juoksemaan kuusi päivää, ja vieläpä ihan hyvin. Siis voimallisestikin. Olin viimeisenä päivänäkin varsin juoksukykyinen ja sangen hyvävoimainen. Sanonta: Alussa ja lopussa on helppoa - osui oikeaan. Niinhän se on monessa muussakin asiassa.
Ajatelkaa miltä tuntuu nyt, kun herätys soi aamulla VASTA kello viiden jälkeen, kun on aamuvuoro? Toista tuntia aikaa ottaa maailma vastaan. Syödä rauhassa aamupala, juoda kahvit, tutustua maailman tapahtumiin ja surfailla vaikka netissä. Unkarissa kello soi usein klo.2.34. Pikaisesti jotain suuhun. Ihon rasvaus. Valmiiksi aromikkaat vaatteet päälle, ovi auki ja juoksemaan - ja pitkästi - ja taas uudestaan, uudestaan, uudestaan... Lähes vuorokausi pienin tauoin. Nyt pääsen töistä ennen kolmea. Voin pysähtyä vaikka joen yli menevällä sillalla vailla mitään kiirettä. Voin valita reittini. Unkarissa se oli 582 kertaa 900m. Tällä kertaa. Ensi kerralla toivottavasti enemmän, mutta samaa reittiä, jolleivat reittiä vaihda. Pointti: Miten onkaan arki helppoa tuollaisen suorituksen jälkeen. Suhteellinen helppous on läsnä. Miten kauan tämä vaikuttaa? Olisiko kesto sama kuin lomien jälkeen yleensä? Kuka tietää. Ja nämähän ovat myös aina tapahtumakohtaisia. Toisella kertaa voi tuntua toiselta. Niinhän se on monessa muussakin asiassa. Lukijalle jää vastuu ajatella missä asioissa.
Melkein unohtui jo lähes kaksi viikkoa elänyt "haave" lähitulevaisuuteen (=tämä kesä), eli paikallisen järven (22km) kiertäminen kiihtyvänä lenkkinä tuollaisesta noin 5min/km vauhdista kiihdyttäen alle 4.30min/km vauhtiin. Tänäänkin oli Pyssymäelle ajaessani tarumaisen näköinen koivikkokuja Kokkola-Kajaani -tietä vartomassa.
HUOMIOITA POLKUJUOKSUSTA
Tietysti se, että älkää unohtako Elokuun polkujuoksu tapahtumaa Nivalassa. Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2015, eli PEP2015. Polkujuoksu tapahtumia seuratessani en voinut olla huomaamatta karhunkierroksen uskomattomia tuloksia. Tero Ruokolainen pinkaisi 80km karhunkierroksen uskomattomaan aikaan 8:24:25. Tero voitti toiseksi tullutta Antti Itkosta hieman yli tunnilla. Kisassa oli myös parin vuoden takainen voittaja, ystäväni Jyrki Leskelä, joka juoksi kelpo ajan 11:54:19, alittaen entisen enkkansa, mutta - niin.
160km matkalla kaksi juoksijaa alitti huikeasti vuorokauden rajan. Saa miettiä. Kovaa on touhu. Miika Lahtela käänsi voiton kovalla 22:40:04 ajallaan ja myös ruuhkatukka Mikael Heereman taiteili alle vuorokauden rajan 23:09:46 ajalla. Upeita vetoja! Lakkia päästä.
Maininnan arvoinen on myös miesten 53km voittajan, seurakaveri Juha Jumiskon upea voittoaika 5:24:38... Tässä kaikki tulokset.
Karhunkierroksen huikeiden suoritusten blogeja TÄSSÄ.
LOPUKSI
Kesäkuuta kohden. Jos tuntuu hyvälle, juoksen La 6.6.2015 mehumaastoissa 10,5km kilpaa. Kilpaa sanana on aivan varmasti humoristista. Mahdollisuus hieman kiusata ja kirittää joitakin juoksukavereitani houkuttaa - ja juoksu ylipäänsä koukuttaa. Hyvä niin, sillä rakastan juoksemista.
Kirjahyllystä voi aina käydä välillä tarkistamassa mitä tapahtui toukokuussa 2015 (Klikkaamalla saa kuvan isommaksi).
Onni Vähäaho, Nivalassa 31.5.2015
tiistai 26. toukokuuta 2015
MEHUMAASTOT
MEHUMAASTOT, PYSSYMÄKI, NIVALA
LA 6.6.2015 KLO.11.00 ALKAEN
ILMOITTAUTUMINEN PAIKAN PÄÄLLÄ KLO.10.00-10.30
OSANOTTO ILMAINEN!!!
SARJAT:
TYTÖT JA POJAT 8.v - 12.v asti 1,4km
TYTÖT JA POJAT 14.v - 16.v asti 3,2km
NAISET JA MIEHET 17.v -> eteenpäin 10,5km
REITTINÄ ISO-SYDÄNMAAN VAELLUSREITIN
PERHEREITTI
TERVETULOA!!! HÖYNÄYTÄ ITSESI JA KAVERISI LIIKKUMAAN!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 26.5.2015
LA 6.6.2015 KLO.11.00 ALKAEN
ILMOITTAUTUMINEN PAIKAN PÄÄLLÄ KLO.10.00-10.30
OSANOTTO ILMAINEN!!!
SARJAT:
TYTÖT JA POJAT 8.v - 12.v asti 1,4km
TYTÖT JA POJAT 14.v - 16.v asti 3,2km
NAISET JA MIEHET 17.v -> eteenpäin 10,5km
REITTINÄ ISO-SYDÄNMAAN VAELLUSREITIN
PERHEREITTI
TERVETULOA!!! HÖYNÄYTÄ ITSESI JA KAVERISI LIIKKUMAAN!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 26.5.2015
maanantai 25. toukokuuta 2015
POST UNKARI, OSA 2 - MITÄ IHMETTÄ???
ALUSTUS
Koen tunnistavani hyvin omat heikkouteni ja vahvuuteni. Näen itseni myös sivullisen silmin, näin uskon. Se mitä minusta on puhuttu koko juoksuharrastukseni eri vaiheissa, ei ole yllättänyt minua koskaan. Uskon, että tuon ominaisuuden vuoksi ymmärrän paremmin miksi olen sellainen kuin olen.
Urani sanana, olisi liian mahtipontista ja harhaanjohtavaa... mutta harrastukseni alussa loin maineen juoksijana, joka oli likimain keskeytys kunnossa kisan kuin kisan puolivälissä. Se oli tuskaisaa. Luulin aina jaksavani, mutta meni pitkään ennen kuin jaksoin. Kaikki muuttui elokuussa 2012, jonka jälkeen (paria poikkeusta lukuunottamatta) olen tullut enemmin kuuluisaksi siitä, että vedän tasaisesti ja varmasti maaliin kisassa kuin kisassa. Miksi näin? Kestää hetken ennen kuin oppii tietämään uudessa harrastuksessa rajansa. Sitten kun ne oppii tunnistamaan, on se laillansa helppoa, kun on ominaisuus, jossa voi asettua ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Uskon tuon ominaisuuden olevan ainakin osaksi (jos ei kokonaan) pitkien suoritusten tuomaa ajatuksien jäsentämisen taitoa.
12 PÄIVÄÄ SITTEN...
Loppui elämäni ensimmäinen virallinen 6vrk juoksu ja 524km ja 24metrin taival. Luin jostain pari päivää sitten..siinä oli haastateltu Unkarin MM-kisojen voittajaa, Joe Fejesiä, joka juoksi yli 975km. Hän aikoi levätä 3 viikkoa ja tavata hänen jalkaterapeutin. Ehkä minunkin pitäisi tavata monenkinlaisiakin terapeutteja ja ehkei minullekaan olisi tehnyt huonoa levätä 3 viikkoa. Toisaalta Fejes juoksi lähes puolet pidemmän matkan samassa ajassa. Lisäksi hän oli radalla jopa kymmeniä tunteja enemmän kuin minä. Unkarin yksi hauskimmista median kommenteista oli (Oisko ollut Jari Tompon letkautus) tämä: "Fejes ei ole selvästikään tullut Unkariin nukkumaan". Tulen varmasti iän päivää nauramaan tuolle letkautukselle.
Tämä voi haista vähän lukijasta itsekehulle, mutta uskallan sanoa, että tiedän mitä teen. Se että selviää 6vrk juoksusta suhteellisen tasapainoisella esityksellä olosuhteiden haasteista ja niiden tuomista lisähaasteista huolimatta, ei jätä mielestäni epäselvyyttä siitä, tietääkö kulkija mitä milloinkin täytyy tehdä ja mitä ei. Olen suorasanainen. Olen usein saanut vähän siitä kärsiäkin, mutta se on yksi niistä monista ominaisuuksista jotka tunnistaa itsessään olevan. Onko se sitten huono tai hyvä, en ehkä ole oikea ihminen sanomaan sitä.
TOIPUMINEN
Heti kotiin tullessani tunnistin, että toivun ällistyttävän hyvin. Eihän sitä siinä vaiheessa pitäisi voida tietää, mutta kun sen tietää niin sen tietää. Ja niin on käynyt. Toipuminen on mennyt vauhdilla eteenpäin. Aavistus muuttui todeksi. Silti koen, että harjoitteluvalmiuteen on vielä matkaa.
Olen joutunut yllättäen taistelemaan itseni kanssa, sillä harjoitteluhimo ja into ovat olleet vastoin odotuksia korkealla. Sitä en osannut odottaa. Hauskaa, että sattuu myös odottamattomia asioita. Olen joutunut keksimään itselleni syitä olla menemättä lenkille. Olen myös käynyt juoksulenkkejen sijasta sauvakävelemässä. Olen onnistunut kohtuudella pysymään asioissa. Viime viikolla juoksua noin 45km ja sauvakävelyä + pyöräilyä päälle noin 3h.
Jalkojen lihakset ovat hiljalleen palautumassa normaaliin mittaan, mutta poikkeavia kiristyksiä on edelleen. Olen mielestäni ollut varovainen lenkeilläni, sillä tiedostan eläväni nyt erittäin herkkää aikaa vammautumiselle, vaikka kisan klaarasinkin ilman vammoja. Lihaksissa on varmasti hienoisia lihasvaurioita ja senkin vuoksi on oltava tuntosarvet koholla.
Harjoitteluhimo: Miten sitä voi olla? Puhuin paljon väsymyksestäni johonkin pitkään suoritukseen tähtäämiseen Tähkävuoren Marian kanssa Unkarin kisassa. Ja sitten kisan jälkeen olenkin intoa täynnä. Jonkinlaista itsesuojelua kenties, henkistä painia itsensä kanssa. Kuuden vuorokauden juokseminen vaatii monenlaista aivotyötä. Se on enempi psyykkinen koe kuin fyysinen. Ehkä 60% - 40%, sillä ilman kuntoa ei ole loputtomiin psyykkistä huonealaa.
TÄNÄÄN
Olen siis kokenut, että olen toipunut hyvin. Silti yllätyin tänään. Kävin juuri juoksemassa maineikkaan I-SR2014 -etulenkin. Rapiat 25km. Polku paikoin vetinen ja kenkäkin meinasi jäädä alustaan muutaman kerran. Viisi kertaa meinasin kaatua ja kerran pölähti turve, kun menin turvalleen. Juoksin viime kesänä reitin 3h47min. Ja viime syksynä 3h13min Keijon kanssa aika lailla samalla kelillä kuin nyt. Nyt juoksin nauttien ja hieman jalkoja säästellen 3h4min!!! Siis 9min nopeammin kuin kesäaikaan koskaan! Mitä ihmettä? Onko polku parantunut näin paljon? Keijokin paransi viime kesän aikaa eilettäin 24min. Vai onko kaikki vain noin paljon paremmassa kunnossa kuin viime vuonna? Ehkä siihen saadaan vielä vastauksia.
Mutta vielä kerran: En koe vielä pystyväni aloittamaan normaalia harjoittelua, enkä ole millään lailla alkanut palautumaan. Sen sijaan toipuminen on ollut vauhdikasta... Tämän päivän etulenkillä sykkeeni oli reilut 10 pykälää tunnetta korkeammalla. Tietysti palautumattomuutta, mutta myös aamulla astmalääkkeet jäi ottamatta. Kaikki korostuu tällaisessa vaiheessa.
Reilun kolmen viikon päästä on ohjelmassa I-SR2014 koko reitin kierto. Toivottavasti silloin olen jo vähän palautunut. Muutamia ilmoittautumisia on jo tullut. Joka ryhmässä on jo vähintään yksi. On 9h, On 12h ja On 18h ryhmä. Tsekkaa TÄSTÄ lisää. I-SR2014 nostaa a)kuntoa b)hapenottokykyä c)voimaa d)kehittää verenkiertoa e)kehittää niveliä ja vahvistaa luustoa f)kehittää psyykettä g)parantaa mielialaa... noin mitä äkkiä tulee mieleen.
VOIKAA HYVIN - MINÄKIN YRITÄN - EHKÄ ILMAN TERAPIAA.
ÄLKÄÄ KANTAKO HUOLTA - PÄRJÄÄN KYLLÄ - OLEN VAROVAINEN. :=)
Tyttären piirrustus, kun en itse oikein osaa noin hyvin...
Onni Vähäaho, Nivalassa 25.5.2015
maanantai 18. toukokuuta 2015
POST UNKARI, OSA.1 - KISMETTIÄ?
Pre = tarkoittaa jotakin ennen ja Post = jonkin jälkeen. Tämä on ensimmäinen varsinainen kirjoitus kisanjälkeisestä toipumisesta ja arjen sujumisesta.
Sain juoksuharrastuksen alkuaikoina aika usein turpaan kisoissa. Viime vuosina yhä harvemmin. Sitä on oppinut tuntemaan omat voimansa paremmin ja suorituksen aikaiset viestit. Koitokset ovat myös pidentyneet. On tullut nyt vuoden sisään peräti kolme kappaletta vähintään 4vrk juoksuja. En tiedä, olenko jo alkanut säälimään itseäni vai mistä on kyse, sillä olen ollut koko ajan Unkarin kisan jälkeen hyvin toipunut. Kisan lopussa oli tyytyväinen, mutta hyvin tavallinen olo. Isoimmat tunnemyrskyt oli kisan aikana - ja kisan jälkeen mieli oli jo tyyni.
Idelogiani on mennä 6vrk kisaa eteenpäin siten, että kaiken aikaa jää pelivaraa seuraavaan päivään. Ehkä taktiikkani on liiankin varovainen, kun kisan jälkeen on näinkin normaalit jalat jne. Tottakai jalat on hieman jumissa, mutta ei esimerkiksi läheskään yhtä syväjumiset kuin viime syksyn 100h jälkeen. Vedin siis Unkarin kisan kuin ison talon emäntä, jonka pitää pystyä pesemään heti kotona kolme koneellista pyykkiä ja tekasta makaroonilaatikko uuniin. Jäikö varaa liikaakin? Vai oliko tämä vain viisautta, tämän ollessa kuitenkin vasta ensimmäinen 6vrk, joka ei jää viimeiseksi eikä parhaaksi tulokseksi? Toisaalta olen odottanut milloin alkaa tulla kavereiden jäynänä kismettiä postiluukusta! Perhanan pehmeä suoritus, kun äijä on kuin ei ois missään ollukkaan!
Totuus: 6vrk on tällä kokemuksella ja pohjilla niin kunnioitettava matka, että tämä oli hallittu debyytti, jonka vuoksi "jälkiseuraukset" jäi ainakin isommilta osin tulematta. Olo on ollut kaikki nämä kuusi päivää kisan jälkeen erittäin tasapainoinen ja tyytyväinen. Pakkohan se on uskoa todeksi! Keskustelen monen ultrajuoksijan kanssa juoksusta. Eilen ja tänään yhden ystäväni kanssa puhelimessa. Jokainen vetää omaa polkuaan, mutta aina voi saada jotain kiinni keskusteluiden tuloksena. Jos ei muuta niin saattaa voida auttaa vastapuolta.
Olen toipunut siis hämmästyttävän hyvin... tai mikä hämmästyttää ja mikä ei? Jos 6vrk vetää varovasti niin sittenhän jää varaa seuraaviinkin päiviin. No, jokainen kerta on tietysti aina oma lukunsa. Samoin jokainen on yksilö. Jokaisella yksilölläkin toipuminenkin vaihtelee kahden suorituksen välillä. Palautuminen onkin sitten eri juttu. Siihen minulla meni aikalailla päivälleen 1kk 100h-juoksusta. Nyt en vetänyt yhtä syvälle itseäni 6vrk juoksussa kuin 100h juoksussa, mutta se ei tarkoita automaattisesti, että palautuisin nopeampaa kuin kuukaudessa. Palatuminen sanana on vielä sen verran kaukainen, että mieluummin palaan toipumis-sanaan.
Kävin lauantaina sauvakäveleen 1h53min/10,6km I-SR2014 -perhereitillä. Tänään kävin juokseen samaisella vaellusreitillä -etulenkin, eli 25km/3,5h. Siis juokseen. Lenkki oli aika tavallinen. Ehkä jaloissa tuntui hieman 6vrk, joka saattaa kuulostaa hullulta että "hieman". Mutta se on justiinsa niin kuin se tuntuu. Samalla hyvä mittari toipumiselle. Selvisin tuosta etulenkistä paremmin kuin monesti normireeneissä. Ei vähennä hymyä. Toisaalta ei aiheuta mitään "antaa-palaa-vaan-ajatuksia", ei todella. Tuntuu vain hyvältä, että kaikki on ok. ja se riittää tällä erää.
Puhuin Unkarin kisan aikana ainakin Tähkävuoren Marialle kuinka odotan kisan jälkeistä aikaa, jolloin ei tarvi tähdätä mihinkään. Ja aion nauttia tästä ajasta. Pelkkä sohvalla loikoilu ei välttämättä edistä toipumista. Lihakset ovat pitkän ultran jälkeen suppeassa tilassa. Maltillinen liikkuminen auttaa niitä palautumaan ennalleen päin. Asiaa ei voi kuitenkaan kiirehtiä liikaa, mutta pelkkä passiivinen elo voi typistää lihaksia entisestään. Varovainen venyttely on tullut myös jo ohjelmaan. Kaikessa tuntemusten mukaan - kuten kisassa - ja elämässä yleensäkin. Sillä sitä pärjää.
Oikeastaan tuota ei pitäisi kovin raakasti erottaa fyysisestä, mutta laitetaanpa tätä nyt kuitenkin vähä erilleen. Olen nimittäin ollut edelleen radalla. Joka yö, unissani. Viime yönä vaimo herätti minut ja kysyi että mitä oikein suttaan sängyssä. Minulla oli unessa taas se 96-97km ja vuorokausi oli täyttymässä. Satanen piti saada kokoon. Jopa herätessänikin tehtävä tuntui aidolta. Toinen lohko aivoissa tajusi, että kisa on ohi, mutta toinen eli jotain "vielä satanen -elämää".
Juoksin Unkarin kisaradan 582 kertaa ympäri. Siellä ollaan vieläkin! Näköjään. Ei sitä näköjään niin helpolla jätetä. Se on oikeastaan kuitenkin ainoa asia joka henkisesti on jännästi (Huom! ei hullusti) vinkasallaan. Muuten on tasaista.
Olen miettinyt ja innovoinut omaa taktiikkaani, lähinnä unirytmitystä. Esimerkiksi yöllä juokseminen vaatii testejä tulevaisuudessa. Moni pitää minua valmiina yöjuoksijana työni puolesta (3-vuorotyö), mutta itse en ole niin sinisilmäinen. Yövalvominen ja Yöjuokseminen voivat toimia molemmat tai sitten vain valvoiminen. Asia täytyy varmistaa.
Olenkin kirjoittanut (ainakin J-foorumille) unitaukojen pituudesta aikaisemminkin. Mielestäni pitkä 4-5h unitauko on valtava riski, mitä pidemmälle kisa menee, joka johtuu siitä, että elimistö on kaiken aikaa rasittuneempi ja sitä myötä haavoittuvaisempi sairastumaan eri tavoin. Tottakai se voi toimiakin, mutta se on silti teoriassa iso riski esim. n.2h taukoon verraten. Ihminen on valtavan rasituksen jälkeen kuin ammottava avohaava levossa, ja mitä pidempään "haava on auki", sitä suurempi on riski saada sinne jotain "paskaa". Olenkin kääntymässä kahden unitauon rytmitykseen seuraavalla kerralla, eli kahden vuoden kuluttua, jos minulla on jälleen onni saada yrittää. Lähtöajatuksena on, että yöllä vain 1-1,5h unta ja päivällä 1,5-2,5h(vähän tarpeen mukaan). Mutta kuten sanottua, asiaa pitää testata.
Tämä kaikki kertonee intohimostani ultrajuoksua kohtaan. Joku voisi puhua ylikierroksista, mutta mielestäni en käy ylikierroksilla. Olen ollut paljon myös ajattelematta juoksua laisinkaan.
Palataanpa taas asiaan, kun tulee jotain uutta kirjoitettavaa. Vielä ehtii pari päivää juhlia tätä saavutusta, sillä keskiviikkona on sitten paluu jo oikein arki-arkeen, kun tämänkertainen loma on ohi ja paluu töihin koittaa.
Iloista kuntoilumieltä kaikille!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 18.5.2015
Sain juoksuharrastuksen alkuaikoina aika usein turpaan kisoissa. Viime vuosina yhä harvemmin. Sitä on oppinut tuntemaan omat voimansa paremmin ja suorituksen aikaiset viestit. Koitokset ovat myös pidentyneet. On tullut nyt vuoden sisään peräti kolme kappaletta vähintään 4vrk juoksuja. En tiedä, olenko jo alkanut säälimään itseäni vai mistä on kyse, sillä olen ollut koko ajan Unkarin kisan jälkeen hyvin toipunut. Kisan lopussa oli tyytyväinen, mutta hyvin tavallinen olo. Isoimmat tunnemyrskyt oli kisan aikana - ja kisan jälkeen mieli oli jo tyyni.
Idelogiani on mennä 6vrk kisaa eteenpäin siten, että kaiken aikaa jää pelivaraa seuraavaan päivään. Ehkä taktiikkani on liiankin varovainen, kun kisan jälkeen on näinkin normaalit jalat jne. Tottakai jalat on hieman jumissa, mutta ei esimerkiksi läheskään yhtä syväjumiset kuin viime syksyn 100h jälkeen. Vedin siis Unkarin kisan kuin ison talon emäntä, jonka pitää pystyä pesemään heti kotona kolme koneellista pyykkiä ja tekasta makaroonilaatikko uuniin. Jäikö varaa liikaakin? Vai oliko tämä vain viisautta, tämän ollessa kuitenkin vasta ensimmäinen 6vrk, joka ei jää viimeiseksi eikä parhaaksi tulokseksi? Toisaalta olen odottanut milloin alkaa tulla kavereiden jäynänä kismettiä postiluukusta! Perhanan pehmeä suoritus, kun äijä on kuin ei ois missään ollukkaan!
Totuus: 6vrk on tällä kokemuksella ja pohjilla niin kunnioitettava matka, että tämä oli hallittu debyytti, jonka vuoksi "jälkiseuraukset" jäi ainakin isommilta osin tulematta. Olo on ollut kaikki nämä kuusi päivää kisan jälkeen erittäin tasapainoinen ja tyytyväinen. Pakkohan se on uskoa todeksi! Keskustelen monen ultrajuoksijan kanssa juoksusta. Eilen ja tänään yhden ystäväni kanssa puhelimessa. Jokainen vetää omaa polkuaan, mutta aina voi saada jotain kiinni keskusteluiden tuloksena. Jos ei muuta niin saattaa voida auttaa vastapuolta.
Olen toipunut siis hämmästyttävän hyvin... tai mikä hämmästyttää ja mikä ei? Jos 6vrk vetää varovasti niin sittenhän jää varaa seuraaviinkin päiviin. No, jokainen kerta on tietysti aina oma lukunsa. Samoin jokainen on yksilö. Jokaisella yksilölläkin toipuminenkin vaihtelee kahden suorituksen välillä. Palautuminen onkin sitten eri juttu. Siihen minulla meni aikalailla päivälleen 1kk 100h-juoksusta. Nyt en vetänyt yhtä syvälle itseäni 6vrk juoksussa kuin 100h juoksussa, mutta se ei tarkoita automaattisesti, että palautuisin nopeampaa kuin kuukaudessa. Palatuminen sanana on vielä sen verran kaukainen, että mieluummin palaan toipumis-sanaan.
Kävin lauantaina sauvakäveleen 1h53min/10,6km I-SR2014 -perhereitillä. Tänään kävin juokseen samaisella vaellusreitillä -etulenkin, eli 25km/3,5h. Siis juokseen. Lenkki oli aika tavallinen. Ehkä jaloissa tuntui hieman 6vrk, joka saattaa kuulostaa hullulta että "hieman". Mutta se on justiinsa niin kuin se tuntuu. Samalla hyvä mittari toipumiselle. Selvisin tuosta etulenkistä paremmin kuin monesti normireeneissä. Ei vähennä hymyä. Toisaalta ei aiheuta mitään "antaa-palaa-vaan-ajatuksia", ei todella. Tuntuu vain hyvältä, että kaikki on ok. ja se riittää tällä erää.
Puhuin Unkarin kisan aikana ainakin Tähkävuoren Marialle kuinka odotan kisan jälkeistä aikaa, jolloin ei tarvi tähdätä mihinkään. Ja aion nauttia tästä ajasta. Pelkkä sohvalla loikoilu ei välttämättä edistä toipumista. Lihakset ovat pitkän ultran jälkeen suppeassa tilassa. Maltillinen liikkuminen auttaa niitä palautumaan ennalleen päin. Asiaa ei voi kuitenkaan kiirehtiä liikaa, mutta pelkkä passiivinen elo voi typistää lihaksia entisestään. Varovainen venyttely on tullut myös jo ohjelmaan. Kaikessa tuntemusten mukaan - kuten kisassa - ja elämässä yleensäkin. Sillä sitä pärjää.
HENKINEN TOIPUMINEN
Oikeastaan tuota ei pitäisi kovin raakasti erottaa fyysisestä, mutta laitetaanpa tätä nyt kuitenkin vähä erilleen. Olen nimittäin ollut edelleen radalla. Joka yö, unissani. Viime yönä vaimo herätti minut ja kysyi että mitä oikein suttaan sängyssä. Minulla oli unessa taas se 96-97km ja vuorokausi oli täyttymässä. Satanen piti saada kokoon. Jopa herätessänikin tehtävä tuntui aidolta. Toinen lohko aivoissa tajusi, että kisa on ohi, mutta toinen eli jotain "vielä satanen -elämää".
JÄLKI-AJATUKSIA
Olen miettinyt ja innovoinut omaa taktiikkaani, lähinnä unirytmitystä. Esimerkiksi yöllä juokseminen vaatii testejä tulevaisuudessa. Moni pitää minua valmiina yöjuoksijana työni puolesta (3-vuorotyö), mutta itse en ole niin sinisilmäinen. Yövalvominen ja Yöjuokseminen voivat toimia molemmat tai sitten vain valvoiminen. Asia täytyy varmistaa.
Olenkin kirjoittanut (ainakin J-foorumille) unitaukojen pituudesta aikaisemminkin. Mielestäni pitkä 4-5h unitauko on valtava riski, mitä pidemmälle kisa menee, joka johtuu siitä, että elimistö on kaiken aikaa rasittuneempi ja sitä myötä haavoittuvaisempi sairastumaan eri tavoin. Tottakai se voi toimiakin, mutta se on silti teoriassa iso riski esim. n.2h taukoon verraten. Ihminen on valtavan rasituksen jälkeen kuin ammottava avohaava levossa, ja mitä pidempään "haava on auki", sitä suurempi on riski saada sinne jotain "paskaa". Olenkin kääntymässä kahden unitauon rytmitykseen seuraavalla kerralla, eli kahden vuoden kuluttua, jos minulla on jälleen onni saada yrittää. Lähtöajatuksena on, että yöllä vain 1-1,5h unta ja päivällä 1,5-2,5h(vähän tarpeen mukaan). Mutta kuten sanottua, asiaa pitää testata.
Tämä kaikki kertonee intohimostani ultrajuoksua kohtaan. Joku voisi puhua ylikierroksista, mutta mielestäni en käy ylikierroksilla. Olen ollut paljon myös ajattelematta juoksua laisinkaan.
Palataanpa taas asiaan, kun tulee jotain uutta kirjoitettavaa. Vielä ehtii pari päivää juhlia tätä saavutusta, sillä keskiviikkona on sitten paluu jo oikein arki-arkeen, kun tämänkertainen loma on ohi ja paluu töihin koittaa.
Iloista kuntoilumieltä kaikille!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 18.5.2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)