ENNEN KAHDEKSATTA KERTAA
(Jälkeen kahdeksannen kerran tulee sitten oma luku, tähän jatkoksi)
Lista vahvistaa muistin asiasta, huomenna aamulla haen kahdeksatta I-SR2014 -vaellusretin läpäisyä. Saan olla mitä ilmeisemmin enää 67 päivää maksimissaan reittiennätyksen haltija sillä
kovia polkujuoksijoita on tulossa
PEP2015 -kisaan elokuussa, jollei jo sitä ennen paikalliset hirmut eksy reitille. Yksi kisaan osallistuva oli eilen painellut 10km +290m nousumetrillä pururataa @4:16 keskivauhdilla. Voisko tuohon sanoa, että kyllä lähtee?
Lyheyn pouta jakson - ja maaston kuivumisen - jälkeen on alkanut taas sataa lähes päivittäin. Maasto on vettynyt ja peruspolkukin hieman pehmentynyt. Tuon huomion tein eilen, kun kävin kiertämässä perhereitin uusilla polkujuoksukengilläni.
Inov 8 Race Ultra 270 -malli.
Olen pinta puolisesti alkanut palautumaan. Kuivalla ja selkeällä polulla/reitillä kulku on jo varsin hyvävauhtista ja jaksavaa - vähän aikaa, raskas paino lauseen lopussa. Nyt vaellusreittimme on hidastunut melkoisesti 10 viimeisen päivän aikana. Samalla pehmentynyt pohja kaivaa esiin palautumattomuuteni. Reitin pohja kysyy enemmän voimaa ja lihasten toimintakykyä useita tunteja kestävässä suorituksessa. Luitte oikein.
58km vaellusreittiämme en juokse vielä tällä kunnolla missään kelissä yhdeksään tuntiin kevyenä harjoituksena vaan siitä tulee ainakin jollakin tavalla suoritus. Yritän sen tehdä silti mahdollisimman helposti. Monellako tuli kahvit rinnuksille?
Reitti on vielä osin talven ja kevään tuulien jälkeisten tuulten kaatojen ja muun kasvaneiden esteiden myötä talvitelolla. Kesätelolle sitä on tehty kaiken aikaa ja reitti onkin edistynyt taas hienosti. Silti sarkaa piisaa. Eikä ketään oo vaelluskunnan valiokunnissa kielletty menemästä ahkeroimaan reitille... Reitti on siis tällä hetkellä melko märkä ja pehmeä että vielä paikoin haasteellinen kulkea muutoinkin. Toki suurin osa reitistä on täysin auki ja hyvin jo läpi käyty.
Meitä lähtee tänään reitille kuusi immeistä. Kaksi neitoa ja neljä karpaasia. Neidot aloittavat kävelten urakkansa tänään illalla klo.21-23 välillä. Kova urakka tytöillä edessä. Jauhaa tuolla maastossa ilmeisesti vähintään 18h. Miettikää: Ilta, yö, aamu ja koko päivä päälle. Voi kokeilla. Täytyy nostaa hattua.
Aamu viiden kantissa lähtee kolme kaverusta. Yksi heistä vähän aikaisemmin. Siihenkin on syynsä - valmennuksellinen. Itse lähden perämiehenä aamu kahdeksalta.
Olen tapani mukaan suunnitellut oman suorituksen tarkasti. Mukaan otan neljä litraa 50% tuoremehua suolalisällä varustettuna. 2x2L juomasäiliötä Salomonin 20L erinomaiseen juomareppuun.
Hieman PEP2015 kisaa silmällä pitäen kokeilen hieman aikaisemmista kerroista poikkeavaa energiatankkausta. Juomaa otan noin 18minuutin välein, sillä etenen 8:15min Juoksua + 1:00min Kävelyä -rytmillä. Otan alusta asti jokaisen tunnin ekana suuhun menevänä geelin. 0,1,2,3,4,5,6,7,8. Eli yhdeksän geeliä. Väliajoilla otan suolapähkinöitä/suklaata. 1h,3h,5h,7h kohdalla suola ja magnesium tabletin. Lisäksi hätävarana otan reppuun kaksipuoleisen ruisleivän jos alkaa nuo litkut tökkiin. Ajatuksena kuitenkin mennä aika helposti imeytyvällä energialla, sillä usein tuolla reitillä krampit ovat häirinnneet.
Aikataulun tein kuivalla kelillä, josta syystä johtuen laitoin varalta
ennätysjuoksuni (8.29.59) aikataulun tuohon rinnalle.
Nyt ois tarkoitus lähteä tuollaisilla perus kevyen lenkin sykkeillä eli 130 sykkeillä liikuttamaan reppua noin 6kg reppua ja eväsliiviä. Sykkeet nousevat varmasti sydänmaan soilla ja muilla haasteilla, joten hyvä on jos saan keskisykkeen alle 140:n. Hyvä on jos ei ainakaan paljoa yli.
Tilaamani nilkkatuet ei näytä ehtivän tälle reissulle, jolleivat nyt illalla tule. Täytyy miettiä, jos muuten sitois nilkkoja vähän. Haastavassa maastossa on paljon vaaran paikkoja nilkan kääntymiselle, minulla kun ne on muutenkin hanakat taipumaan lappeelleen.
Näillä ajatuksilla. Eli hieman hirvittää, kun palautuminen on kesken ja keli meni märäksi. Yhtään ei nyt kyllä tiedä miten jaksaa työntää loppuun asti. Onneksi ei ole kiirettä mihinkään, joten ei käy mitenkään vaikka menee kauemmin. Silti; itse toki olen halunut nimenomaan tämän haasteen. Nautin tästä, hieman epävarmasta olosta. Jalkapohjakin otti hieman nokkiin viikon takaisista 1km asfalttivedoista järvenkierron lomassa.
KAHDEKSAS KERTA - ODOTUSTEN MUKAINEN
Niin paljon kuin sitä toivoisikin, että voisi yllättää itsensä ja kenties jonkusen muunkin - vaan ei...
Äidin puoliso, Pekka, saattoi minut autolla pulpetille.
Pulpetti keväällä... Kepeä sen luota on lähteä, mutta aina sinne on pitkästi...
6,5kg painoi reppu ja eväsliivi yhteensä. Siinä myös yksi syy, miksi nämä lenkit ovat niin äärimmäisiä koitoksia. Esim. PEP2015 -kisassa on paljon helpompaa, kun on DropBag mahdollisuus, eli saa vajaassa puolivälissä ottaa täydennystä tai vaihtaa vaikka koko repun.
Lähtö koitti klo.7.52. Lähdin 3h Jussin ja Jarmon perään ja 3h 46min Lassen perään. Tytöt olivat jo viimeisellä 20km, joten he olivat liian kaukana kiinni otettavaksi. Poikien saalistaminen vähän kutkutti.
Pidin lähtöaamuna 9h alitusta aika kovana haasteena. Tuoreessa muistissa oli reitin märkyys parin päivän takaa jo perhereitin osalta. Silti lähdin varsin kepeällä jalalla hölkkäileen.
Etenin suunnitellusti 8:15min aina rentoa hölkkää ja sitten minsa kävelyä, eli 9min15sek/setti. Tämä johtui siitä, että 9min18sek keskivauhti tietäisi 9h alitusta, joten kilsa/setti olisi tahti... Pyykorventielle saavuin 32minuutissa. Olin jopa minsan eellä ennätysjuoksuani. Sykkeet alkoivat livetä kuitenkin oudosti jo tuossa vaiheessa yli 140:n. 6,5kg reppu alkoi nakertaa heti palautumattomia jalkoja.
Noin 7,3km kohdalla juoksin livakkaasti Arolan metsäautotien yli. 51minuuttia. Olin edelleen samaisen minuutin jopa ennätysjuoksuani edellä. Juoksu tuntui varsin helpolta ja leppoisalta. Sykkeet alkoivat sanomaan toista - käytiin jo yli 150 lukemissa.
Lahnajärventielle (11,3km) tulin ajassa 1h 24min. Varsin mukava fiilis. Reppu painoi edelleen kuin synti, mutta juodakaan ei uskaltanut liian isolla imulla. 50%:sta tuoremehua oli 2 x 2L säiliö mukana. Geelin otin joka tunnille, alkaen heti 18minuutin kohdalta. Muina 18minuutin väleinä otin joko suolapähkinöitä tai suklaata.
13km kohdalla saavutaan ensimmäistä kertaa oikein rehelliselle, vetiselle suolle. Suon ylikin juoksin. Välillä upposi puoleen reiteen. Ei ehkä optimaalista, mutta oli tsemi päällä! Hyvästi kuhisevilla reisillä nousin suosta rannalle. Ajattelin; Saattaapi oudoimmat yllättyä PEP2015 kisassa eka kerran viimeistään tässä kohtaa.
Pesänevantielle (n.16,5km) tullessa oli aivan varmasti jo alkulämmöt otettu. Totta puhuen jalat alkoivat olla jo sangen voimattomat. Alkoi hienoinen passailu, mutta eihän se enää tietystikään palauttanut, kun oli jo löylyä palautumattomassa koneessa. Tämä meni nyt tämmöseksi - tuli höyryttyä juoksemisen ilosta itsensä pihalle. Mutta ei haitannu. Olin vain nauttimassa ja kello suunti edelleen hyvää meininkiä. Aikaa oli kulunut 2h 9min. Olin 9h aikataulua 8min vielä edellä. Näin oli tarkoituskin. Tosin tässä vaiheessa oli tarkoitus olla virkeäkin.
Tuosta alkaa 9,5km tutustuminen takalenkin luonteeseen. Teknisyys kasvaa paljon. Suopohja lisääntyy. Tulee vähän korkeuseroa mukaan ja paljon metsäkoloja, jonne työntää jalkansa. Aletaan olla oltu 3h liikkeessä. Aletaan siis kyselemään hiljalleen kulkijan kuulumisia. Tuonne välille on tullut eniten keskeytyksiä I-SR2014 -reitin lyhyen historian aikana.
Alan lähestyä Syyryn kuulua seinäsnousua. Hieman ennen sitä käyn vähän sivulla polulta - kyykyssä. Hieman keveämpänä nousen seinänousun - ja aivan varmasti tällä kertaa kävelten, sillä jalat alkaa hiljalleen kramppailla. Tavoitan Syyryn (25,7km) ajassa 3h42min. Olen vielä 5min 9h aikataulua edellä, mutta aivan valmis taatelin tallaaja.
Syyrystä lähden irvistellen matkaan. Jalat on tyhjät. Ainoa toiminta siellä on krampit. Kuitenkin aluksi pääsen juoksunomaista etenemistä harrastamaan. Aletaan lähestyyn kuuluisaa kivikkopätkää. Mäyränpesäkankaat ja Laihakankaat - sitten vasta on puoliväli. Sieltä laskeudutaan soiseen, mutta tekniseen, sekä vielä aika koskemattomaan alueeseen, jossa krampit todella alkavat vaivata jokaisella jalan nostolla, joita on pakko tehdä tämän tästä, päästäkseen kaatuneiden puiden yli yms.
Vähä-Juurikka järven tienoilla on 1,5km juuri raivattua polkua, mutta sekään ei nyt tunnu tuovan kesää.Ylitän Vähä-Juurikkatien ja luiskahdan ojaan. Molemmat jalat kramppaavat, onneksi toinen vain edestä, toinen molemmilta puolin. Silmämunat pyörähtävät päässä - tämä tuntuu tämän reissun lopun alulta, jos ei se sitä jo ole ollutkin jonkin aikaa. Hetken kuluttua kuitenkin nousen hiljalleen ojasta. Otan taas suola ja magnesium tabletteja. Varmaan ylimääräisen satsin, normaalin tuntisatsin lisäksi. Koitan lähteä verkkaisesti kävelemään. Päätän vaikka kävellä loppuun.
Verkkaisesti kävellessä vasen jalka kramppaa kuin varkain rajusti. Ei mitään erityistä liikettä sitä edeltävästi. Nyt on jo hankala tilanne. Ei pysty edes rauhallisesti kävelemään. Päätän tehdä sen, mitä en tee yleensä harjoituksissa - nappaan voimakkaan (800mg) Buranan. Munuaiset on näissä kovilla muutoinkin, joten täytyy osata arvioida niiden tila ennen kuin voi ottaa lääkettä. Kusi oli ollut ok, joten tohdin ottaa.
Krampit ja kävely jatkui vielä noin puoli tuntia, mutta sitten Burana alkoi vaikuttamaan. Pääsin liikkeelle, vähän juoksemaankin, mutta olin kerrassaan tyhjä. Ihmettelin kyllä, miten olin silti säilyttänyt etäisyyden Jussiin, Jarmoon ja Lasseen. Oliko heilläkin jotain ongelmaa? Vai "vain" viimeiset 25km?
Juostessani tuli William Sichel mieleen Unkarista. Vaikutin samanlaiselta. Nämä juostaan loppuun, vaikka sipsuttamalla. Muistelin myös vajaan vuoden takaista juttua
Järviluoman Tuomaksesta, joka oli juossut 125km matkan Ylläkseltä Pallakselle (vai miten se meni?) tuntureita pitkin välillä ukkosen pauhatessa. Muistelin sitä tarinaa. Tämä oli vielä helppo rasti.
Pykyn kämpiltä on 21,1km maaliin, eli puolimaraton, joka sisältää paikoin soista maastoa ja yhden rehellisen suon ylityksenkin, jossa saa polvia vilvoitella. Pykyllä olin jo hieman voimissaan.
Ja tuon jälkeen koitin taas vähän juosta paremmin. Tieto tyttöjen (Annen ja Kaisan) maaliin pääsystä toi lisää intoa ja ilon tunnetta. Apiii - huusin metsään!!! ...Ja samalla haikailin: Voi kun olisi jalat millä juosta niin että turve pöllyäis - kuten olin tehnyt alussa - ja jonka vuoksi nyt ultrakönyän kohti Pyssymäkeä. Nautin silti tästä. Oikeastaan könyämällä oppii eniten syvistä tuntemuksista - vai mitä Lasse?
Pesänevantien ylittäessäni laskeskelen juoksevani sellaisen 9h10min - 9h15min, JOS pysyy sama rytmi ja olo. Ajalla ei ollut kuitenkaan ollut pitkään aikaan mitään väliä, kunhan vain saa nauttia tunnelmasta.
Reilu kilsa ennen Lahnajärventietä, noin 13km ennen maalia Lasse soittaa murtuneena. Nuori ultrajuoksijalupaus on juossut hyvin 52km ja kohdannut nyt jyrkän seinän. Olen etuoikeutettu, saadessani valaa uskoa ja neuvoja tilanteesta eteenpäin pääsyksi. Lasse pitää kanavat auki ja toipuu. Upeaa! ... Vain hetkeä myöhemmin reissun tunneskaalan ääripäähän - Jussi ja Jarmo ovat läpsäyttäneet kättä pulpettiin! Hyvä, pojat! Taas reitti läpi, ja omissa ennätysajoissa. 10h alittuu ensi kerralla.
Jatkan juoksua. Loppu on jotenkin nautintoa, tällä kertaa. Viimeisen 11km aikana ei tapahdu mitään erikoista. Tulen tasaisesti, yrittäen nauttia silmien ja korvien välityksellä kaikesta tarjonnasta. Pian olen itsekin pulpetilla. Lasse istuu auton laverilla, aivan pulpetin vieressä. Kävelee omin jaloin heittään kättä. Hienoja hetkiä - aina - päästä takaisin pulpetille. Sinne on aina pitkästi, aina.
Onni Vähäaho 9:17h (8:s kerta)
Jarmo Honkala 10:44h (3:s kerta)
Jussi Mökkönen 10:44h (2 kerta)
Lasse Ylimäki 12:21h (2kerta)
Kaisa Haikara 16:45h (eka kerta!)
Anne Tölli 16:45h (eka kerta!)
Lopuksi paistettiin makkaraa aikaisemmin tulleiden sytyttämän nuotion äärellä. Vaihdettiin kuivaa vaatetta ja naurettiin. Lopuksi myös siis aina naurattaa. Kiitos kaikille reissusta. Reissun muiden osallistujien tuntemuksista ja koko homman yhteisestä näkökulmasta kirjoitetun blogin voit lukea
TÄSTÄ.
Anne Töllin gps-jälki, josta saa käsityksen reitistä
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 16.6.2015 ja 20.6.2015
