RISKISTI USKOEN...

                     ELÄMÄÄN...

                     Kauppa jono on tavanomainen. Vanhanajan tyylinen työmies on jonossa edelläni. Heijastintyöpuku. Sopivasti likainen, kuten kasvot ja kädetkin. Kauppakorissa kymmenkunta oluttölkkiä. Ehkä perheen (jos on perhettä) emäntä on hakenut muut jääkaapin täytteet. Yhtä kaikki, mies on selvästi hyvällä tuulella. Veikeä ilme päällä. Kassaneidin ilme viestii: "hoh-hoijjaa, ei vois vähempää kiinnostaa". Tämä ei haittaa miestä. Työpäivä pulkassa, kaljaa liukuu hihnalla ja kortin saldokin näyttää riittävän. Mies ostaa myös muovipussin. Sormet on työmiesmäisen pulleat - pussi ei aukea kätevästi. Tästä rakentuu miehen mielestä oiva aasinsilta ja syötti kassaneidille: -"Aukasekko sinä tuon pussin suun ko...sulla on varmaan karhiammat sormet". Kassaneiti ei voinut näyttää enää synkemmältä. Mies jatkoi vain hyväntuulisena matkaansa. Mies uskoi riskisti asiaansa. Jos ei antanut niin ei ottanutkaan.

                    Tämäkin kaveri taitaa tietää minne on menossa? Usko on kova. 

                    Minun laajassa kaveri ja tuttavapiirissä on väkeä laidasta laitaan. Nopeasti mietittynä ei yhtään ensimmäisen kappaleen kaltaista, vaikka värikkäitä persoonia riittää. :) Joukossa on myös eri tavoin uskonnollisia kavereita/tuttavia. Usko on hyvin henkilökohtainen juttu, ja sitä on monenlaista sorttia. Eikä uskonto tai sen puuttuminen ole ollut koskaan hidaste kanssakäymisissä. On rikkaus kuunnella erilaisia elämänarvoja ja ajatuksia, jopa ateistisia. Itse uskon - kuten olen varmaan aikaisemminkin kirjoittanut - elämään. En oikein ymmärrä sitä, että noin 2kk ikäisenä pidetään päätä vesiastian päällä ja päätetään hepun uskonto. Mutta ei siitä enempää.

                   Monet hengelliset ystävät/tuttavat ovat melko velmuja laillansa. Yksi kaveri juoksutti kerran yli 2h lenkin seassa minua umpihangessa ja tuuppi vielä selästä vauhtia... Toinen kaveri huhuili pimeässä kuusen takaa täysin arvaamattani, täysin äänettömässä metsässä... Kolmas kaveri soitti kerran minulle kertoen, ettei jaksa mennä lenkkiä loppuun - ei jaksa ottaa enää askeltakaan. Kaveri hoiperteli suolla. Jotenkin sain hänet uskomaan, että kyllä sitä vaan jaksaa. Ja niin kaveri jaksoi. Riskisti uskoen.

                  Tänään päätin hävitä! Sadasosalla. Menin ns. "mietaan alueelle" ja ostin mämmiä. Kaksi rovetta heti, kun kerran ensimmäinen meni toissapäivänä huomaamatta. Kauppaan mennessäni näin tutun auton pihassa. Arvelin auton omistajan kysyvän oonko juossu. Aloin valmistautua siihen. Ajattelin olla nokkela ja heittää jotain nasevaa. Vaan ei kysyny. Sano vaan että terve. Niin...mitäkö olisin sanonu? Vielä ei oo tuhatta kilometriä tälle vuodelle. Enkä olisi valehdellut.

                 Eilen päättyi salaharjoitteluineen noin 130km juoksuviikko. Paljon polkua taas ja uutena tunkkausta. Kruununa eilinen hallittu testivitonen, vähän varaa jättäen. Tuo taisi olla hyvä veto, sillä tänään on tuntunut reidet paljon paremmilta. Tänäänkin on tullut nimittäin taas liikuttua. Aamulla kahden legendaarisen alle 3h maratoonarin kanssa yli 4h lumikenkäkävely.

                      Voi hitto, että on hyviä tyyppejä! Sellasta juttua ja tarinaa, että oksat pois. Kyllä sai nauraa. Kiitos, ystävät. :) Tuli monta elämänviisautta ja totuutta. Kaikkea ei vihti tähän kirjoittaakkaan (heh,heh..). Mutta sanotaanko vaikka näin tiivistetysti, että kukapa sitä pieremättä kusee. Loppu jää polulle... Oli kyllä joko jaloille oudompaa hommaa toi lumikenkäily tai sitten varusteet ei sopineet minun koipeen. Rakon alut tuntu jo ½h kohdalla ja lopputulos oli varsin tuhti:

          
                      Mutta eipä noista haittaa oo terveelle immeiselle. Compeedin rakkolaastari vain ja meno jatkuu... ja niin jatkui.

                      Iltapäivällä vielä vähän tankattuani ja pienet nokoset otettuani uskaltauduin lähtä vielä hölkkään rentoa Pk2:sta perhereitille. Olipas yllättäen varsin raikas jalka! Pikkasen vajaa 12km tuli verta kierrätettyä ja elämää tuoksuteltua. Ihan joka lenkillä ei ole voinut olla noin huoleti. Oli tässä nimittäin yhellä lenkillä minun takana mies joka puhui amfetamiini juttuja, ja jälkimmäinen oli voittanut nyrkkeilyssä Ruotsin mestarin kaikin tuomariäänin. Ihan ei tohtinu hartioita päästää rennoksi.

                       Täytyy kyllä sanoa, että ilman tätä melko tuhtia harjoittelumäärää en olisi koskaan kokenut elämässä näin paljon aitoja asioita. Olen saanut kuulla monenlaista tarinaa ja päässyt jakamaan monet onnistumiset ja kompastumiset. Olen saanut kuulla aika ajoin monenlaisia myyttejä itsestäni. Toisaalta en ihmettele - onhan sitä melkoisia lenkkejä välistä tullu tehtyä. Totuus on kuitenkin varsin valju: Hyvin tavallisen kuolevaisen tapaisia lenkkejä teen aika usein - ja varmasti myös yllättävän rauhallisella vauhdilla. Tosin niitä lenkkejä tulee tehtyä aika usein. Usein kaksi kertaa päivässä - ja joskus jopa kolmasti, mutta harvemmin.

                      Nyt tuntuu taas oikein hyvältä ja jaksavalta. Kahdella edellisellä viikolla tuli reenattua kovaa ja kohtuullisen hyvästi tuli myös määrää harjoitusten kovista sisällöistä huolimatta. Kahteen viikkoon tuli noin 246km juoksua. Nyt on kevyt viikko. Se alkoi tosin 5h15min harjoituspäivällä. Mutta se oli kyllä helppoa tekemistä. Treenin rasittavuus tuleekin tehoista. Jopa tuollainen yli 200km juoksuviikko pelkkää kevyttä on paljon helpompi kuin kova juoksuviikko 120-130km väliin. Ainakin omalla kohdalla. Yksilöllisiä eroja tuonkin suhteen varmasti on.

                    LOPUKSI

                    Minulle sanottiin tänään, että oon justiinsa parhaassa iässä. Oon kuulema justiin siinä iässä missä ihminen on SITKEIMMILLÄÄN. Oon siis SITKEÄ kaveri. Tuolla sanallahan on tosin monenlaista tarkoitusta. Jotta se tarkoittaa vain SITKEYTTÄ juoksun kanssa niin lopetetaan tämä SITKEÄ jauhaminen :=)

                   JOS OIKEIN USKOO - VOI SYÖDÄ VAIKKA NETFLIX SARJOJA PURKISTA - MIKÄLI SANNIIN ON USKOMINEN

Onni Vähäaho, Nivalassa 8.2.2016

LASKIAISSUNNUNTAIN 10KM TESTIJUOKSUT

                       Reilun kuukauden tauon jälkeen oli jälleen Uikko-Amisristeykseen tullut muutama innokas testaamaan omaa nykykuntoaan. Sää oli tälläkin kertaa nollan tuntumassa, kuten oli Uuden Vuoden juoksussa. Nyt oltiin yksi aste lämpimän puolella ja vettä satoi. Harmittavasti alusta ennätti pehmetä muutaman tunnin kestäneen vesisateen seurauksena ja aamulla napsakkaalta tuntunut alusta oli vain kaunis muisto.

                       Olin itse tälläkin kertaa ajanottopuolella. Määrää ja tehoja oli tullut taas tälle viikolle. Lisäksi uudet harjoitusmuodot, mäkitunkkaukset ja umpihankijuoksut, laittavat lihaksiston eri tavalla testiin. Niiden hyöty korjataan sitten myöhemmin. Sen verran kuitenkin ajattelin reipastella, että päätin juosta 5km pätkän hallittua kovaa. Ja hyvinhän se onnistui. Alusta ei tukenut raastoa, joten oli hyvä hieman helittää maitohappojen yrittäessä hypätä pöksyihin. Lopussa tuli sitten myötätuulessa vähän kiristettyä ja harjoituksesta jäi oikein mukava maku. 5,08km 21:48. Olin itse mitannut aamulla reitin ja halusin varmistaa, ettei kenekään gps näyttäisi alimatkaa. Näyttikö? Tasan 5km aika oli gps:n mukaan 21:30, mutta tuo 21:48@4:18 on se varmasti riittävän matkan aika. :=)

                       Mervi, Virve ja Teemu juoksivat varsin tasaisen oloisesti. Mervin viimeinen kilsa osui omalle loppuverryttelylle. Lyhyen aikaa pohdin, jaksanko vielä juosta Mervin loppukirissä mukana. Onneksi jaksoin ja sain vähän hjelpattua ystävää maitohappojen kuohutessa. Ilokseni huomasin vauhdin kiihtyvän loppua kohden ja juoksu näytti silmämääräisesti pysyvän hyvin kasassa.

                       Testipäivää oli kunnioittamassa Asko "Häkki-Ako" Häkkilä. Nivalan top10 maratonilla. Noin 2:55 on hänen maratonennätys. Itse Askohan tuumi muutama vuosi sitten, että: -"päälle kahen tunnin se on...eikö se niin oo monella muullakin". Hieno ote on tuolla legendalla urheiluun - ja miksei ihan elämään itseensäkin.

                     Kiitos juoksijoille ja Askolle! Seuratkaapa yhteislenkki-ilmoitteluja. Seuraavat testijuoksut ilmaantuvat pian sinne. Niitä tulee olemaan sekä tiellä että polulla. Ei muuta kuin kaikki rohkiasti mukaan.

LASKIAISSUNNUNTAIN 10KM TESTIJUOKSU

10km 

Mervi Vähäkangas        48:12   (eka 5km 24:03, toinen 5km 24:09)
Virve Närhi                   51:56   (25:21 ja 26:35)
Teemu Korpela             1:00:02  (28:48 ja 31:14)

5km

Onni Vähäaho        21:48  (eka 2,5km 10:58, toinen 2,5km 10:50)


Ps. Muistakaa ilmoitella vertikaalihelmikuu saldoja!!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2016

CROSBY LENTÄÄ

                       Crosby lentää ja Aleksander Barkov hamuaa samoille siiville... Tässä linkki Crosbyn uran seuranta sivulle...

                        Amerikan aikaa 6.2.2016 Sidney Crosby saavutti 900 tehopisteen rajan ottelussa Florida Pantherseja vastaan. 677 ottelua ovat tuottaneet nyt 902 (324+578) pistettä. Crosby johdatti joukkueensa hurjaan takaa-ajoon 0-2 -tilanteessa, joka päättyi voiton tanssiin.

  
            Crosby saavutti 900 pistettä 11:sta nopeiten liki 98-vuotisessa nhl-historiassa.  

    Aktiiveista nopeiten 900 pistettä ovat saavuttaneet:

      1. Sidney Crosby          677 ottelua
      2. Jaromir Jagr            681 ottelua
      3. Alex Ovechkin         764 ottelua 
                  
                         Vastapuolella pelasi tietysti tilastolegenda, Jaromir "kohta 44-vuotta" Jagr. Jagr puhaltelee kynttilöitä kakusta helmikuun 15.päivä. Jagr rikkoi 1100 SYÖTTÖpisteen rajan edellisessä Floridan pelissä.

                        Myös potentiaalinen tuleva suomalainen supertähti osoitti jälleen mariolemieuxmaista viileyttään uransa ensimmäisessä alivoimamaalissa. Kerrassaan kaunista katseltavaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa 7.2.2016

TÄHDET KOHDILLAAN

                       Aamulla herättyäni näin kaksi sellaista videoklippiä juuri päättyneeltä NHL-kierrokselta, että kahvi unohtui melkein juoda.

                       18-vuotias pelaaja loukkaantui hankalasti 3.11.2015. Ehti tehdä 12 pistettä, 13 ottelussa. Oli poissa 37 ottelua, tasan kaksi kuukautta. Ehti juuri täyttää 19-vuotta viime kuussa. Olisi iän puolesta päässyt vielä Suomen voitonjuhliin päättyneisiin nuorten MM-kisoihin. Minkälainen lahjakkuus hän onkaan. Viime yönä paluupelissä tehot: 1+2. Ja mikä maali??? Ei jätä ketään kylmäksi!
                               VAI HÄ!!! ?? !!!

                       Vaisun alkukauden pelannut Sidney Crosby, 28, on vihdoin päässyt huippuiskuun, eli siihen maagisen jäljen jättämiseen, mihin hänen kohdallaan on totuttu koko hänen uransa ajan. Viimeiseen 8 peliin 14 (8+6) pistettä! Lähes 2p/ottelu. Viime yönä "cooli" hattutemppu. Uran 9:s. Eikös se olekkin helppoa, kun on lajinsa uno?

                        Kyllä tuossa kahvinjuonti unohtuu... Crosbylta puuttuu enää 2 pistettä 900pisteestä! Tuleeko seuraavassa?

Onni Vähäaho, Nivalassa 3.2.2016             

HELMIKUUN HAASTE - VERTIKAALIHELMIKUU

                         Eli helmikuun teemana on kerätä nousumetrejä. Jokainen voi tähdätä omaan maaliin. Olen luonut kolme tavoitetasoa:

A= 10km (10 000 nousumetriä) nousua kuukaudessa (MÄKIKENRAALI)
B= 5km (5 000 nousumetriä) nousua kuukaudessa (MÄKIMAJURI)
C= 2km (2 000 nousumetriä) nousua kuukaudessa (MÄKIKERSANTTI)

                        Nivalassa kaksi esimerkki nousumetrien keräyspaikkaa (tunkkauspaikkaa): a) Linnnanmäen Kalajokipuolen rinne, joka on alamännyltä ylätappiin 125m pitkä ja sisältää 24nousumetriä/nousu. Eli 1km = 42 nousua ja 2km = 84 nousua jne... Nesteenristeyksen ylikulkusillasta saa 10m/nousu, joten siellä kestää kyllä tunkata jo 1km:kin 100kertaa...
                       Hiihdon puolella esim. Pyssymäellä oleva "tissilenkki", eli kun käy ne molemmat alalenkit (n.2,6km) niin siinä on yhteensä nousumetrejä noin 45m verran. jne.

                       Lisää vaihtoehtoja: Hiihtäjät 5km Pyssymäellä +90m, 2,5km +45m ("tissilenkki"), aurinkolatu +40m... Polkujuoksijat: Perhelenkki +40m, Etulenkki +80m.

                       Toki vaihtoehtoja on paljon muitakin, puhumattakaan muualta haasteen vastaanottavilla. Sovitaan, että käy sekä juoksu, kävely ja hiihto. Pääasiahan se on, että takapuoli nousee sohvalta ja ote on rento kuin tuore kanelipulla.

                         TSEKKAA VIDEO NIIN PÄÄSET FIILIKSISSÄ

 VERTIKAALIHAASTEEN VASTAAN OTTANEET (Ilmoittautuessa ei tarvi ilmoittaa tavoitetta, sen kun alkaa rykimään nousuja ylös ja ilmottaa vaikka viikon päätteeksi nousumetrit)

tilanne 29.2.2016 klo.21.00

VERTIKAALI
HELMIKUU		2016
		Kokonais
		nousumetrit
Heikki Uusivirta		8015	metriä
Kaisa Saarimaa		3931	metriä
Onni Vähäaho		3120	metriä
Sauli Päivärinta		2700	metriä
Jari Junno		2680	metriä
Jussi Mökkönen		2482	metriä
Anne Tölli		2000	metriä

FINAALIPÄIVÄ 29.2.2016 KARKAUSPÄIVÄNÄ - SILLOIN ON HYVÄ KARATA MÄKEEN!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 1.2.2016

MONIPUOLISESTI TAMMIKUUSSA

                          Kyllä. Sarkastinen otsikko.

                          Tammikuu tuli minulla täyteen kuun toiseksi viimeisenä päivänä. Hieman ois kutkuttanut luukuttaa huomenna 5km kovaa tiellä tai 7km isr2014-perhereitillä Vinnurvasta. Varmasti menisikin aivan kohtuullisesti, mutta se olisi todennäköisesti pois alkavan kuukauden harjoittelusta. Laskelmoivaa siis, vaikka määrää on tullut minun tasooni nähden ihan miehekkäästi.

                         TAMMIKUU SUMMAUS:

* KUUKAUDESSA 31 PÄIVÄÄ

* 5 LEPOPÄIVÄÄ

* 26 HARJOITUSPÄIVÄÄ, JOISSA 37 HARJOITUS KERTAA

* 529,3km JUOKSUA, JOSTA POLUILLA 132km (vähennetty kaikki polkureittien tie-osuudet). UMPIHANKI osuus 25km.

* 6,3km KÄVELYÄ

* 60h 54min HARJOITTELUA 

* SAIRASPÄIVÄT nolla 

* NOSTOT: A) PERHE-ULTRA 84km/12h... B) I-SR2014 PERHEREITIN OMAN TALVIENNÄTYKSEN PARANTAMINEN YLI 3min AIKAAN 54:35@5:05...

Onni Vähäaho, Nivalassa 30.1.2016

MIKÄ RIITTÄÄ?

                      Olen juossut jo neljättä tuntia. Niistä kaksi edellistä lumisella polulla - niin lumisella, että välillä tarvii tarkkailla olevansa meidän omalla polulla - sillä oranssilla. Jälleen tulee hieman avonaisempaa. Hanki syvenee, syke nousee ja hienoinen vastamaa painaa katseen pitkälti hyvin lähelle eteen. Pian kaveri menee vetämään. Miehen askel on vaivattoman näköinen ja se vie häntä puhe-etäisyyden yli. Hienovaraisesti hän hiljentää ja puistaa katajasta lumet (odottaa minua). Miehellä ei ole enää kelloa kädessä. Minulla on.

                      Ystäväni viimeisin maraton on ollut Suomen mestaruus. Hän on antanut itselleen luvan sen riittää - kaiken sen, mitä hieno ura toi kilpailumuistoihin ja palkintokaappiin. Toki ovi on raollaan edelleen, mutta se kaikki tulee olemaan bonusta. Ote juoksuun näyttää vapautuneelta - mielenkiintoista, mutta myös askel kevyemmältä. Tulee tunne idealista tilasta, jossa on hyvä olla. 

                      Milloin sinä saavutat päämäärän? Tiedätkö itsekään? Juoksusta, kuten monesta muustakin koukuttavasta voi tulla pakkomielle? On vain juostava - niin saatanasti - ja aina vain enemmän ja kovempaa? Juostaan kohti tavoitetta - sitä kovaa tavoitetta? Voiko kovista tavoitteista laskeutua "tavallisesti" liikkuvaksi ennen kuin nitkahtaa niin, että oksentaa koko hommalle? Sille mihin alunperin rakastui juuri sen 5km saunalenkin tähden?

                      Olen aina aika ajoin miettinyt mihin olen itse juoksemassa. Tietysti se johtuu siitä, että on menty jo välillä limiteillä. On tullut hiljaisia hetkiä juoksukaverin tietämättä, että on tajunut irronneensa tavallisuudesta. Toisinaan omiin harjoittelumääriin hätkähtää kahvipöytäkeskusteluissa tai lukiessaan jonkun tavallisen juoksun harrastajan harjoittelumääristä. Samalla muistaen, että se 1000km oli joskus kova sana vuodessa.

                      Onko päämääräni juosta yhteensä kerran maapallon ympäri? 40 000km? Vai onko se 200km tulos vuorokaudessa? Vai onko se 7h alitus I-SR2014 -vaellusreitillä? Vai 20min alitus 5km:lla vai maratonin juokseminen alle 3h? Afrikan tähti pelikin loppuu, kun löydät sen tähden. Jos jäät seilaamaan liiaksi ahneudessaan, voi rosvo pakottaa nostamaan kätesi ylös. Sillä rosvolla on muuten buffihuivi kasvojen peitteenä. Onkohan se juossut niin kauan, että on joutunut vaipumaan niin alas?

                     Kun juoksee näin paljon kuin minä juoksen, on siinä jo ajoittain muutakin kuin pelkkää nautintoa. Viikko on lähtenyt varsin tavallisesti käyntiin, mutta saatko sinä(???) tästä tavallista?  ->> Maanantai. Töissä iltavuoro. Ennen sitä 16,6km juoksua. Tiistai. Töissä iltavuoro. Jo toinen suhteellisen kiireinen iltavuoro putkeen. Ennen sitä lyhyet vedot. Juoksua 12,3km. Keskiviikko. Yövuorot alkaa illalla. Ennen sitä aamulla juoksua 41,2km, josta 12km umpihangessa ja 26km vaellusreitillä yleensä. Ollaan keskiviikossa. Juoksua takana rapiat 70km. Harjoitustunteja vuoden ensimmäiseen 27 päivään 54kpl. Tavallista? Kyllä. Viimeiset reilut 2-vuotta. Vähintään 5000km vuodessa kahden vuoden ajan, yli 600h vuodessa - ja sitäkin ennen yli 4500km vuosi.

                      Ja kyllä onnistuu. Ei ongelmia. Ja kyllä kehittyy, mutta paljon tarvii satsatakkin. Kaikki mahdollinen oma jouto aika. Enpä tiedä juuri mitään uusista elokuvista tai paljon muustakaan. Mutta kysykääpä miltä on näyttänyt vaikkapa välikoskensaarella, rimpinevan laidalla viime viikolla - tai milloin vain. Keskustelijoita ei vain ole jonoksi. Enkä tiedä haluanko vuosi-vuodelta käyttää kaiken vapaa-aikani juoksemiseen jotain päämäärää kohden. Olen kokenut ja saanut juoksulta jo melkolailla kaiken, joten en koe mitään äärikokemusta kaipaavani kokemuksen takia.

                      Juokseminen vapauttaa, joten se tuskin loppuu kokonaan koskaan, jollei siihen tule terveydellistä estettä. Tällä hetkellä tavoitteet - ja nimenomaan omien rajojen mittaaminen (vielä) kiinnostavat, mutta samalla olen saanut huomata miten paljon joudun puristaan sitruunaa päästäkseni asettamiini, mielestäni koviin päämääriin. Parasta tässä on se, että on vielä siinä määrin homma hallussa kyetäkseen pohtimaan harrastustaan lähes ulkoapäin katsoen.

                     Aina ei ympäristö helpota todellisuudessa pysymistä. Minulle toivotettiin Joulukuun puolivälissä ulkoportaissa Hyvää Joulua ja hyvää isäinpäivää. Siinä olisi voinut lähteä vasemman ja oikean jalan kenkä juoksemaan omiin suuntiinsa. Enkä tiedä mitä ajatella, kun liki satavuotias vireä nainen kysyy nimeäni - ja hetken mietittyään tuumaa: -"Ei me taijettu olla samalla luokalla"... Jep, jep, eikös sitä mennä kesää kohden? Annetaanpa rumpan kalakattaa - sen mitä se haluaa kalakattaa!

                      Cheek kysyy, tajuatko kuka edessäsi seisoo. On myös tajuttava, miten siihen on tultu seisomaan. Ja aikooko siinä seistä miten kauan. (Hä? Hä?)

 Onni Vähäaho, Nivalassa  28.1.2016              

TIETOKONEMAINEN MAALI!!??!!

                        Sidney Crosby on todellakin löytänyt vireensä (vai voittanut salatut vammansa?), sillä jälki on jälleen omalla aaltopituudella. Crosby löysi taas käsittämättömän hiirenkolon vastustajan maalin katolta!!! Maalivahdin reaktio oli myös hauska - mistä se meni - kysyvät ilmeet.

SARJASSAMME PAKKO NÄHDÄ

CROSBY ON NYT 8 PISTEEN PÄÄSSÄ 900 PISTEESTÄ...


LOPPUUN LAJIN HISTORIAN PARHAAN PELAAJAN YKSI HISTORIALLINEN PÄTKÄ HÄNEN OMASTA TOIMISTOSTAAN. TUO ON NIIN HYVÄ, ETTÄ SE ON JO HAUSKA

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.1.2016