VUODEN EKA VUOSINELJÄNNES TAMMI-MAALIS

                     Vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen kaksi viimeistä päivää olivat minulla, reisikuntoutujalla, pienen ryppään aikaa. Kahteen päivään tulikin ihan mukavasti 110km kevyttä nylykkyhölkkää, sitä, mitä sitten Kokkolassa SAA jauhaa sen 24h ajan ihan luvan kanssa. Tuosta 110km ryppäästä ekat 59km olivat samalla nesteiden ja ravinnon nauttimista juoksun lomassa. Puskassakin piti pari kertaa ryppään aikana käydä. Kello kävi tietysti koko ajan, sillä luullakseni ne ei Kokkolassakaan pysäytä minun mennessä kyykkyyn? 110km keskivauhdiksi tuli 5:57min/km ja keskisyke oli lepponen 122. Niin kuin näissä isoimmissa keräyksissä hyväksi onkin.

   Tässä viimeisen neljän vuoden ajalta vertailua vuoden ensimmäiseltä neljännekseltä.

		2016
		tunnit		kilsat
tammikuu		61		529,3
helmikuu		58		464,8
maaliskuu		54		449
yht.		173		1443,1
		2015
		tunnit		kilsat
tammikuu		62		476,3
helmikuu		40		356,7
maaliskuu		34		349,4
yht.		136		1182,4
		2014
		tunnit		kilsat
tammikuu		56		547
helmikuu		46		463,2
maaliskuu		47		454,6
yht.		149		1464,8
		2013
		tunnit		kilsat
tammikuu		58		504
helmikuu		35		307,9
maaliskuu		36		330,6
yht.		129		1142,5

Vuodet jolloin vuosikilsat ovat olleet yli 4500km/vuosi. Tämä on se neljäs vuosi, joka oletettavasti myös menee kolmen edeltävän vuoden kertymätasolle.

                      En vihtinyt tätä huomiselle päivälle jättää, sillä ette olisi uskoneet kuitenkaan :) #Posea
  
Onni Vähäaho, Nivala 31.3.2016      

MATKA ULTRAPOLKUJUOKSIJAKSI OSA.1

                          Huomasin "yllättäen", ettei ole mitään palaa tiellä, joten siirryin poluille. No oikeasti tietysti kutsumuksesta - siitä, kun kanervan tuoksu löytää hajuntunnistuskeskuksen ja suo laittaa hien virtaamaan ja paarmat kiinnostumaan sinusta.

                          Tiellä ei ole palaa. Olin toissapäivänä 5km testijuoksussa. Juoksin hurmoksessa elämäni parasta vauhtia. Eka kilsa 3:46min. Kärki meni eka kilsan 3:10min. Olin tuossa neljäntenä, jojo oli jo mennyt. On se raakaa? Ei mitään palaa! Miten polulla? Heh,heh... ei se taida olla sen helpompaa! Siellä kärki pakenee puikkelehtivillakin poluilla alle nelosta pusikkoon. Kun käännät oikealla kädellä mutkan takana ensimmäisen pajun oksan huomaat olevasi taas jojossa, poissa kärkikahinoista. Ei se ole helppoa polullakaan - pärjätä siis.

                          Poluilla taso alkaa olemaan aika tajuton. 4min kilsavauhilla ei tee mitään. Se laittaa harjoittelemaan. Miksen minäkin, jos muutkin. Eikös sen pitäisi olla mahdollista, vaikka sitten hieman naivisti uskoen. Aina kun luulee kehittyneensä hieman ja pääsevänsä lähemmäs edes B-osaston massaa, siellä Ansion Henrin takana niin saa vetää itselleen melkoisen hörönaurut. Lukaskaapa tämänkin velikullan harjoitusviikosta!!! Aivan mieletöntä settiä ja lopuksi mara mäkisessä maastossa juomaliivilla 2h49min. Hallelujaa ja viimeksi. Kyllä tässä ollaan ihan taputteluosastoa.

                        Ei ole palaa tarjolla täälläkään. Ainakaan ilmaista. Silti aion ainakin kiusata pep2016 kisaan tulijoita täällä meillä Pyssymäellä :=) Ehkä käyn kastelemassa ne suot vielä varalta. Meillähän on väliaikalähtökisa. Ehkä reitti pehmenee allani kärkimiehille sen verran, että saan siitä hieman tasoitusta. Nyt oon kuullu että on sellaista kaveria tulossa pitkälle, että voittoaika uhkaa alkaa vitosella. Siinä, jos ite saa etunumeron seiskasta kutoseksi. Ei mitään palaa. Mutta onhan tämä vaan eri hauskaa. #posea #posea

                     
Onni Vähäaho, Nivalassa 29.3.2016    

KOHTI KOKKOLAN KISAA OSA.3

                        Kunto on nyt sitä tässä vaiheessa, mitä villeimmissä unissani odotin. Isoin missio kohti Kokkolaa onkin nyt päästä viivalle terveenä. Nyt sitä olen. Ja täynnä luottamusta. Seuraava päiväuni voisi olla vielä hienoinen pk-alueen mikrosolullinen nosto ja suorituskyvyn samanmoinen nosto. Mutta se on vain päiväunta. Nykykuntokin on riittävä. Ei ole asiaa moottoritielle, jos ajaa mopolla.

                       Laadin huikeassa #toivon fiiliksessä viimeisen 8 viikon ohjelman. Kuten hyviin ohjelmiin kuuluu, ne alkavat levolla. Niin minunkin ohjelma. Huomennakin on vain reilu 10km hölkkää. Ke-Su välillä sitten viiteen päivään 160km. Siinä minun isompi määräjakso. Muutoin vain nättiä taikinan pyörittelyä 75-125km välimaastossa. Etsien ikään kuin sisäänpääsy porttia Kokkolan radalle.

                       Se mikä on aina suurin mietintä, kertoo mikä on juoksijan valmiustaso. Minulla suurin "ongelma" Kokkolan kisaa suunnitellesani on se, laitanko musiikin korville heti alussa vai en. Että isot on murheet. Joku voi pian hoksata, että asiat on kohdallaan. On ne. Kerrankin. Mutta fiksusti pitää elää. Ja siitä pitäkööt huoli seuraava ohjelma. Joka on, kuten kaikki, alustavia. Kuten Alex Stubb on sanonut: -"ohjelma on teoriaa, toteutus käytäntöä". Alex on juossut maratonin 3h pintaan, joten on hän jossain onnistunut, jos kohta on moitettakin saanut. Mutta ohjelmaan - en halua sotkeutua poliittisiin nyöreihin.

               

	KOHTI KUR24h OHJELMA
VKO 13	Yht.170km
MA	Lepo
TI	10km (105-115)
KE	6h ultraharjoitus ~J10min + K1min -rytmillä (115-120)
	7km (115-120)
TO	Järvenkierto 22km J10min+K1min -rytmillä (~120)
	Järvenkierto 22km J10min+K1min -rytmillä (~120)
PE	7km (115-120)
LA	Etulenkki 25km (105-120)
SU	Alila 16,5km (105-115)
VKO 14	Yht.75km
MA	Lepo
TI	Perhelenkki 10,5km (~125-130)
KE	Alila 16km (3+10+3)  (10km 145-150)
TO	7km (105-115)
PE	Lepo
LA	Etulenkki 25km J6min + K1min -rytmillä (115-120)
SU	Alila 16,5km (105-115) matkustuspäivä
VKO 15	Yht.88km
MA	Lepo/matkustuspäivä
TI	5km ennen aamupalaa
	Järvenkierto 22km J10min+K1min -rytmillä (~120)
KE	Siunattu kymppi 10km (2+6+2)   (3km/3km 145-150/160-165)
TO	Lepo
PE	7km (125-130)
LA	Alila + Järvi 37km J10min + K1min -rytmillä (115-120)
SU	7km (125-130)
VKO 16	Yht.124km
MA	Lepo
TI	5km ennen aamupalaa
	Alila 16,5km J10min + K1min -rytmillä (~120)
KE	Etulenkki 25km (145-150)
	7km (105-115)
TO	Järvenkierto 22km J10min+K1min -rytmillä (~120)
PE	Alila 16,5km J10min + K1min -rytmillä (~120)
LA	Alila 16km 125-130
SU	Alila 16,5km J10min + K1min -rytmillä (~120)
VKO 17	Yht.77km
MA	Lepo
TI	5km ennen aamupalaa
	Vauhtileikittely Alila 15km sis. 3x30sek/3x60sek/3x2min/
KE	Siunattu kymppi 10km (105-115)
TO	Lepo
PE	Pirttiranta 12,3km (130-140)
LA	Perhelenkki 10,5km (115-120)
SU	5km testi yht.20-25km
VKO 18	Yht.74km
MA	Lepo
TI	Etulenkki 25km J6min + K1min -rytmillä (115-120)
	5km (120-125)
KE	10km (105-115)
TO	Lepo
PE	Pitkä järvenkierto 27km J10min+K1min -rytmillä (~120)
LA	Lepo
SU	7km (130-140)
VKO 19	Yht.85km
MA	Alila 16,5km (105-115)
TI	Järvi 22km 3+16+3   (16km 145-150)
KE	10km (~120)
TO	5km (~130)
PE	5km (~140)
LA	Perhereitti 10,5km (145-150)
SU	Alila 16,5km (105-115)
VKO 20	Yht.35km + kisa
MA	Lepo
TI	Pirttiranta 12,3km (~120)   sis.1km (~150)
KE	Alila 16,5km (105-115)
TO	7km (~120)   sis.1km (~140)
PE	Lepo
LA	Kokkola Ultra Run 24h
SU	Kokkola Ultra Run 24h

Tavoite on juosta yli 200km tulos, vaikka sentinkään yli ja nauttia 24h kisan annista.

Onni Vähäaho, Nivalassa 28.3.2016 

5KM TESTIJUOKSU

                    5KM TESTIJUOKSU, NIVALA 27.3.2016

 TULOKSET

1. Tuomas Ahola           16:40    keskivauhti 3:20min/km
2. Lasse Raudaskoski    18:51    keskivauhti 3:46min/km
3. Juha Jokikuona          19:02    keskivauhti 3:48min/km
4. Onni Vähäaho            20:21    keskivauhti 4:04min/km
5. Jussi Mökkönen         21:09    keskivauhti 4:14min/km
6. Teemu Korpela          29:40    keskivauhti 5:56min/km

                     ARMON VUODESTA TOIVON VUOTEEN

                    Vuosi 2013 oli lähipiirissäni hurja, armon vuosi. Hämeenkyröläinen, syövän voittanut taksikuski juoksi Unkarissa yksin ja yhdessä henkien kanssa rapiat 545km... Eniten juoksuystävistäni vierelläni juossut eläkeläinen(!) nousi korkeimmalle korokkeelle niin Maratonin Sm-kisoissa kuin 5000m ratamatkallakin pojat 60-vuotta sarjassa... Aamulenkkejeni jakaja, katsastusmies ja tietopankki, juoksi puolimaratonin hyvän matkaa alle 2h saaden ojan ravissa ikimuistoisen silityksen päälaelle rakkaimmaltaan... Pascaldupuisin näköinen mies, työpisteessään hallista rappusia pitkin toimistoon kiivennyt terveyseläjä juoksi myös ikimuistoisen puolimaratonin, pitäessään reilusti alle 5min km-vauhtia... Puhekone ja rekkakuski luojan armosta, kykeni amazonmaisissa olosuhteissa Vierumäellä huikeaan vuorokauden kisaan... Itsekin juoksin 5km ennätysken 20:35 ja puolimaratonin ennätyksen 1:31:32.

                   Kaksi pitkää vuotta meni 6vrk juoksuun tutustuessa. Nyt päätin pitkästä aikaa katsoa, saisinko vielä ultraharjoittelun ohella hieman kasvatettua vauhtia. Pitkin alkuvuotta merkit ovat olleet lupaavia ja monet testilenkit ovat sujuneet selvästi vauhdikkaammin kuin koskaan. Ainoana peikkona oli tässä kevättalvella lievä ylikunto ja etureisien tilttaaminen äkkiseltään liian kovasta tunkkaamisesta.

                   5km edellisen ennätykseni (GPS:n mittaama vitonen) olin juossut siis armon vuonna 2013. Nyt on toivon vuosi. Aina pitää toivoa parempaa huomista, maailmaa.  Varaa pitäisi olla parempaan. Viime aikaiset tapahtumat Brysselistä Ylivieskaan viestivät ihmisten pahasta olosta. Siihen parasta lääkettä on toivo, ja halu parempaan huomiseen, maailmaan.

                    Kuusi pääsiäisen marinoimaa miestä (nyt ei naiset osuneet paikalle) tuli haastamaan itseään 5km testijuoksussa. Lähtöviivalla paljon toivoa helpotuksesta vajaan puolen tunnin päästä. Paljon jännitystä, ja toivoa lähtömerkin kuulemisesta - ja sitten Tarmo, nuorempi kellomies, lähetti uroot auringon alle. Katsojia, huoltajia ja kellomiehiä. Paljon upeaa historiaa radan laidallakin. Alle 3h maratoonaria, kaksinkin kappalein alle 15min vitosen juoksijoita. Ilmassa oli paljon toivoa ja esimerkkiä.

                   Juoksu lähtee rullaamaan helposti ja vaivattomasti. Kello tykkää. Vauhti on enempi kuin hurja! Ensimmäinen kilsa helposti aikaan 3:46min. Voi veikkonen - toivoahan siinä heräsi - eikä silti turhaan. Olihan tämä antoisa juoksu - ja toivoa täynnä! Toinen kilometri: 4.09min. Hieman empimistä. Sykkeet olivat kovat. Varomista. Maitohapot pysyivät kuitenkin kurissa. Kolmas kilometri 4.06min. Puolivälin ylitys, toivo loppusuoran auringosta, valosta. Juoksu hieman kankeampaa, mutta ei väkinäistä. Kaksi päivää aikaisemmin vauhtileikittelyssä oli jalat vielä melkoisen paskat etureisien sisäosista. Nyt oli paljon toiveikkaampaa. Neljäs kilometri 4.07min. Matkavauhtia, ylilyönnin varomista. Yritystä rentouttaa hapuilevassa sivumyötäisessä. Viimeinen gps-kilometri: 4.01min. Testosteronia ilmassa! Hormonaalista himoa takoa jalkaa asfalttiin. Ei kuitenkaan ylenpalttista itsensä raiskaamista, sillä tajusin 20min rajan menneen. Sen aika ei ollut vielä, mutta tämä antoi toivoa yhä paremmasta.

                     Kisan voitti eliittijuoksijaksi kehittynyt Tuomas. Askeleessa näkyy paljon hyviä asioita, mutta ennen kaikkea harjoittelun uppoamisen voima. Raudaskosken Lasse, elikkäs "Emppu", oli hienosti toinen. Vasta 15-vuotias juoksijalahjakkuus näyttää aivan maailmanluokan teinitähdeltä, mutta on hyvin vaatimattoman oloinen, ja ennen kaikkea lahjakas askellus paistaa ultrakonin silmään. Kelloa tarkkaillen ja lopussa toiseksi kirien. Vielä hiomaton, ja siksi niin potentiaalinen. Kolmanneksi tuli aikoinaan 1.12 seuduille puolikkaan juossut, perhe-elämään enempi keskittynyt Autiorannan mies, Juha Jokikuona. Eihän se ole hullummin nakata vitosta 19minuuttiin pääsiäisaskareiden lomassa. Oli kunnia olla neljäs itseään paremmassa seurassa. Viideneksi tuli SievinAshtonEaton. Mies on vahva kuin härkä ja auringon lämmittäessä hänen jalkojaan, on toivoa paremmasta edelleen. Kuudenneksi tuli mies, joka on menettänyt kevään aikana läheltä enemmän kuin moni koko elämänsä aikana. Hattu nousee Teemulle, upeasti alle puolen tunnin taas. Olit monen mielessä päivän voittaja. Kaikki on niin suhteellista. Teemu on löytänyt juoksusta toivon.

                      Aikani 20:21min on siis oma ennätys. Aikaisempi oli raakana gps-matka vitosena 20:35. Nyt gps vitosen kohdalla oli aikaa mennyt 20:09. Joten parannus oli hieman isompi kuin miltä se näyttää. Mutta päälle 20minuutin kuitenkin. Hieman kutkuttais vielä noin kuukauden päästä kokeilla uudelleen. Katsotaan. Onhan täällä intoa, ja toivoa.


Onni Vähäaho, Nivalassa 27.3.2016   

LANKKU HAASTE 30 PÄIVÄÄ

                       Hieman motivointia oman keskivartalon tiivistykseen. 30 päivän lankkuhaaste. 25.3 - 23.4.2016. Joka päivä vähintään 5min lankkuja. Saa tehdä sarjoissa ja vaikka pitkin päivää. Messiin vaan. Aina se kannattaa. Ne jotka eivät tiedä, mikä on lankutus, tässä kuvia.

1.PÄIVÄ: Tänään tein 15,3km vauhtileikittelyn perään lankkuja 2x2min ja 1x1min.  Paino 82,9kg.

2.PÄIVÄ: Tänään juoksua polulla 11km ja perään lankkuja jälleen 2x2min ja 1x1min. Ja eiku iltahugiin duuniin :) Paino 82,9kg.

3.PÄIVÄ: Tänään juoksua yhteensä 25,7km. Sisältäen 5km ennätysjuoksun. Lankkuja pitkin päivää 2x2min ja 1x1min. Paino 83,2kg. Mämmi maistuu. :)

4.PÄIVÄ: Tänään lepoa juoksusta. Paino 84,1kg (Yöhugit, seli, seli). Lankut 3min + 2min.

5.PÄIVÄ: Yövuorojen jälkeen eri syistä unet jäi liian vähiin. Paino 83,1kg. Juoksua I-SR2014 reitillä 11km. Lankut jäi kaupoissa käyntejen jälkeen. Väsytti ja v... Siis teinkin vähän ekstraa. 3x2min = 6min lankkuja. Hä-hää, itelle!

6.PÄIVÄ: Lankut tuli tänäänkin tehtyä mallia 2min+2min+1min. Jalkoja tuli liikuteltua aamuyöstä hieman takkuisesti, mutta kuitenkin 59km. Iltapäivällä oli jo peruskepeä koipi ja 7km ruikkaus. Paino 83,4kg (muistaakseni). Jämäköitä lankkuja haasteen ottaneille!

7.PÄIVÄ: Tänään nylykkyhölkkää 44km (2x22km järvenkierto). Välissä ja lopuksi 5min lankkuja (2+2+1min). Paino 82,8kg. Piisalle asti.

8.PÄIVÄ: Palauttelevaa hölkkää kahdessa (10+7) erässä yhteensä 17km. Lankut tänään 2min + 2x1.30min. Paino 83,7kg. Ei vaaraa laihtumisesta.

9.PÄIVÄ: 3h Polkujuoksua (I-SR2014 Etulenkki 25,1km) ja lankut 3x2min = 6min. Paino 83,9kg.

10.PÄIVÄ: 7km huoltavaa hölkkää ja lankut 1x3.30min ja 1x1.30min. Paino 83,3kg.

11.PÄIVÄ: Lepopäivä juoksusta. Kevyt viikko alkaa. Eilen päätös painon tiputtamisesta ainakin vappuun asti. Paino nyt 82,9kg. Lankut 3+1+1min.

12.PÄIVÄ: Huoltavaa polkujuoksua 10,6km. Lankkuja reilu 5min kolmessa osassa. Paino 82,9kg. Alkaa syöntirytmi löytyä ja ruokailut säännöllistyä, sekä olo parantua. Paino alkaa laskemaan pikapuolin :) Nyt ei aiota tiputtaa, vaan tiputetaan.

13.PÄIVÄ: Vähän reippaampaa 10km pätkä 16km lenkillä. Lankut 2+2+1min. Paino 82,6kg. Non-niin, eka nitkaus vähän alaspäin painon suhteen.

14.PÄIVÄ: Pitkä päivä töissä. 7km palauttelua. Lankut 3+2min. Paino 82,5kg.

15.PÄIVÄ: Pitkä päivä töissä. 7km kevyttä hölkkää fiilistellen, huvin vuoksi, ajan kuluksi. Lankut 3+1+1min. Paino 81,8kg. Paino tippunut nyt 1,0kg edellisen viikon alimmasta. :)

16.PÄIVÄ: Juoksua tänään 30km. Aamulla polulla 25km ja illalla tiellä verryttelyä 5km. Lankkuja tänään yht.6min. 3x2min. Paino 81,4kg. Hyvin tippuu.

17.PÄIVÄ: Aamulla nihkiää ja energiavajeisena 16km huoltavaa hölkkää. Lankut 4x1,5min = 6min. Paino 81,5kg. Illalla matkustus Tampereelle koulutukseen.

18.PÄIVÄ: Lepopäivä juoksusta. Koulutuspäivä Tampereella. Illalla matkustus kotiin. Lankut tänään 2+3min. Ei painolukemaa. Vyö meinaa mennä reikää tiukemmalle, joten hyvin on lähtenyt keskivartalosta :)

19.PÄIVÄ: Juoksua 27km (5+22). Lankkuja tänään yht. 7min (3+2+2). Paino 81,2kg.

20.PÄIVÄ: Juoksua 15km (10+5). Lankkuja tänään 5min. 2+ 2x1:30min. Paino 82,6kg.

21.PÄIVÄ: Juoksua 7km. Lankkuja tänään 3+2min. Paino 82,0kg. Tämähän tulee kohta tavaksi - lankuttaa. Ehkä 30pv jälkeen on kuitenkin hyvä ottaa hieman lepopäiviä.

22.PÄIVÄ: Juoksusta lepopäivä. Lankkuja tänään yht. 6min. 3x2min. Paino 82,1kg.

23.PÄIVÄ: Juoksua rapiat 37km. Lankkuja tänään 5min. 3:30min + 1:30min. Paino 80,8kg.

24.PÄIVÄ: Yövuoropäivä. Näkyy taas heti painossa. 82,3kg. Palauttelevaa hölkkää tänään 7km. Lankkuja 3+2min.

25.PÄIVÄ: Yövuorojen päättymispäivä. Jalkapohjan jänteisiin särkylääke. Nostaa yleensä seuraavan vrk ajaksi painoa. Tänään lankut 2x2:30min. Paino 82,5kg.

26.PÄIVÄ: Juoksua yhteensä 21,5km kahdessa osassa (5+16,5). Lankut tänään 3+2min. Paino 81,1kg.

27.PÄIVÄ: Juoksua yhteensä 32,3km, josta heti aamusta I-SR2014 etulenkki Vk1 Reipasta Hietapuolen Bekelen kanssa alle 6min/km tahtia. Aika maukas sipasu :) Lankut 3:30min + 1:30min. Paino 82,0kg.

28.PÄIVÄ: Juoksua 22km. Kropassa turvotusta edellisien päivien rasituksista (yövuorot ja sen jälkeen paljo harjoittelu). Paino 82,3kg. Tänään vielä Burana pää -ja olkapääkipuun, eli huomenna todennäköisesti paino vielä korkeampi. Lankut tänään 3+2min.

29.PÄIVÄ: Juoksua 16,5km. Lankut 2min + 2x1:30min. Paino 82,6kg. (Buranan vaikutus + kova reeniviikko vieny kropan turvotustilaan)

30.PÄIVÄ: Juoksua 16km. Tänään yksi lankutus (5min). Meni ihan ok. Kiitos kaikille haasteeseen ryhtyneille. :)


Onni Vähäaho, Nivalassa 25.3.2016

NIVALA - UGANDA - NIVALA (KOKKOLA TJ 60)

 Tämä on 600:s blogi.

                     Vuonna 2008 Elokuun 15.päivä ostin Niken juoksukengät, punaiset. Olihan ne makeat. Yön yli nukuttuani juoksin niillä 6,8km mittaisen lenkin. Siitä alkoi hiljalleen matka, jota on jatkunut jo lähes 8 vuotta. Nyt mittarissa on täynnä YLI 25 000km. Tarkalleen 25 001,9km. Se on kutakuinkin sama matka kuin Nivalasta Ugandassa sijaitsevaan Kampalaan maanteitä pitkin - JA EDESTAKAISIN ajettuna!

                     Tuo matka on tuntunut paljon pidemmältä kuin vajaalta kahdeksalta vuodelta. Matka on ollut nimittäin niin kokemustäytteinen, maukas, tuoksuisa ja kaikin puolin aistikas, että olen kuin uudelleen syntynyt ihminen. En voisi olla kiitollisempi sille päätökselle, päättäessäni yrittää kokeilla juoksemista. Sitä edelsi 15kk painontiputus. Tiputin 107kg:sta noin 93-94kg ennen kuin aloin juoksemaan.

                     Olen myös hyvilläni, että on tullut dokumentoitua kaikki lenkit. Jokaisesta juoksemastani lenkistä on ylhäällä monenmoista tietoa. Nyt jo monen vuoden ajalta myös sää, missä olen juossut, kenen kanssa ja jos on ollut jotain erikoista. Olen tietysti kiitollinen kaikille kanssaharrastajille, joiden kanssa olen saanut jakaa matkaani tässä upeassa harrastuksessa. Juoksun myötä ystäviä on tullut lisää. Juoksu on tietysti myös ottanut aikaa, ja se on ollut monesta muusta pois, mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

                     Oma kunto on noussut hiljalleen harrastuksen myötä. Tyytyväisenä katsonkin "tauluani", joka kertoo tuloksiani eri matkoila... lukuunottamatta 24h juoksua, jossa en ole vuosikausiin onnistunut tekemään mielestäni tasoni mukaista suoritusta. Omiin nimiin olen toki juossut ilman numerolappua 150km. Siitäkin on jo 2,5v aikaa. Kokkola Ultra Runissa 21-22.5.2016 tuon kaiken on määrä muuttua. Halajan 200km kerhoon. Olen päättänyt, että 200km on tavoitteeni ja kaikki ylimenevä on plussaa. En lähde kuitenkaan juoksemaan tasan 200km. Silloinhan olisi hyvä juosta noin 105km+95km puolikkaat. Lähden tekemään vakaata juoksua. Uskoakseni olen puolivälissä noin 110km tienoilla, mutta sitä on tuloksen kautta turha sen enempää spekuloida. Suurin haasteeni on löytää sopiva neste ja energia kombinaatio, joka toimisi mahdollisimman hyvin. Variaatioita mietitään. En ole huolissani kunnosta. Sen uskon riittävän yli 200km. Jumissa olevan lihaksistonkin uskon palautuvan tässä parin kuukauden aikana. Olen siis isossa kuvassa sangen luottavainen. Silti: tehtävä on vielä aloittamatta.

                    200km rajan on puhkaissut Suomessa 54 miestä ja 11 naista. Kuulostaa paljolta, mutta paljon on myös tuttuja, sangen hyviä ultrajuoksijoita tuon rajan allakin. Pidän tuota 200km rajaa jonkinlaisena "luokkarajana". Se kuulostaa jo varsin miehekkäältä rajalta.

                    Suomessakin olisi toki selvästi enemmän 200km ylittäjiä, jos kaikki ultrajuoksijat olisivat kokeilleet 24h juoksua. Moni tasokas kaveri on focusoitunut esim. polkujuoksuihin tai muihin vastaaviin. Harva Suomen polkujuoksueliitistä on tuossa 54 miehen listassa. Onko Juha Jumisko melkein ainoa? Sen sijaan nimet kuten vaikkapa Henri Ansio, Antti Lepistö, Tero Ruokolainen, Joonas Kortelainen, Janne Hietala, Janne Mononen, Jussi Nokelainen, Marko Mattila jne eivät ole vielä työntäneet nokkaansa 24h kisoihin. Varmasti moni heistä rajan ylittäisi. Se on sitten toinen juttu haluavatko.

                    ...Ennen tämän blogin ulosheittoa on vielä pakko hehkuttaa!!! Pose meiningillä, itseluottamusta vahvistaen, on pakko heittää pieni vertailu vuoden takaiseen kuntoon :=) Aiheena tällä kertaa kestohankikelillä, tampatulla polulla tehty I-SR2014 Etulenkki. Onhan tuossa melkoinen ero. Viime vuoden lenkillä oli osa Vk:ta ja nyt oli pidättelevää retkeilyä. Alustakin kyllä aivan sama. Kestohankikelillä ei tampatussa polussa ole eroja... Etureidet alkavat hiljalleen sulaa :)

   17.3.2015: 25km 2:51:53@6:52 Keskisyke 138

(Tänään)22.3.2016: 25km 2:29:52@5:59 Keskisyke133

                    Lopuksi hus, hus, pois tuloksista. Ne ovat mukava mauste, mutta koko kakku koostuu tietysti rakenteesta, ja siitä, että tämä kaikki on niin hitokseen mukavaa!!! Minä nautin täysin siemauksin harrastuksestani. Se on tehnyt minulle niiiiiiiin paljon hyvää. Tämä on kuin iki rakkaus, jossa käydään yhdessä ilot ja surut, auringon paisteet ja myrskyt.

                   Posella mennään!

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.3.2016              

Kohti Kokkola Ultra Run 24h osa.1

TJ66 Kokkola


Edellisessä kirjoituksessa tuli kirjoitettua positiivisesta ajattelusta - "Posesta". Posea tarvitaan, kun on haasteita. Nyt on niin, että etureidet ei näköjään kestä mitään kovempaa harjottelua. Ne haluais vaan aina ensin levätä ja sitten lenkkeillä. Ei harjoitella. Vain lenkkeillä. Sillei nätisti. Ihan vaan kevyesti ja meleko lyhyesti. Ei siinä mitään, mutta aina jossain vaiheessa on kokeiltava.


Putous-tähti Aimo Sonnia täytyy nyt kuitenkin lainata: -"Kun ei voi, niin ei vaan voi". Kun ei etureidet kestä, niin ne ei kestä". Tässä on tultu nyt toistuvasti tilanteeseen, jossa meno on niin kuin ois hyyssi reissulla paperi loppunu "vähäsen" kesken. Koitellen köpöttelyä.
Onneksi on posea. Eikä se lopu kesken, sillä tämä on vain harrastus. Elämä on täynnä mielenkiintoa. Ja ennen kaikkea tekemistä. Ja toivoa on toki vielä juoksunkin suhteen, sillä sain samaiset etureidet Joensuun keskeytykseen päättyneen kisankin jälkeen hyvään harjoituskuntoon kahdessa viikossa. Silloin etureidet oli vielä enempi paskana. Toki ne on aika paskana nytkin, muttei niin pahasti. Joten keinoja on nousta. Sen verran tässä on tullu näitä kokemuksia erilaisista tilanteista.


Tämä kaikki johtuu analyysini mukaan liian kovasta tunkkaus/umpihanki harjoittelusta, jonka aikana kokonaisrasitus pääsi liian isoksi. Samalla tuli läiskittyä rohkeita ja hurjia treenikombinaatioita. Eli tapahtu ns. "perussuomalaiset" = suomalaiset kun tunnetaan siitä ettei ne harjottelua pelkää. En häpeä myöntää, että monta tarpeettoman kovaa reeniä on aina silloin tällöin tullu tehtyä. Samalla kuitenkin ymmärrän, etten ilman kovaa intoa ja halua olisi koskaan kehittynyt tälle tasolle.


 Jokainen valitsee matkansa itse - niin elämässä kuin tietysti harrastuksissakin. Se on elämistä täysillä, kun elää elämänsä juuri niin kuin haluaa. Tyytyväisenä katson latuani takana. Se on minun näköinen. Se on kuin valmistamani mutti, jokainen kokkare on omannäkösensä. Käsialaani.
On hyvä olla posea. Posea on uskaltaa myös nähdä realiteetit. Vaikeudet kun eivät ole ensisijainen tie onnistumisiin. Niin se vaan on. Siksipä olen sisäistänyt senkin, että huolimatta upeista talvikuukausien kehitysloikista voi virallisista kisoista jäädä käteen kovin laihatkin tulokset. Jos esim Kokkolassa tulos jää alle 200km, ei siitä voi olla yllättynyt jos harjoittelu on ollut viikko tolkulla epämäärästä lenkkeilyä lihasongelmien vuoksi. On turha avata pakastinta, jos ei oo sinne mitään laittanu.


Eli posella, posella. Elämästä nauttien ja pilvilinnoja vältellen. Kun elämässä kokee riittävän isoja asioita, menevät elämän pienet murheet oikeankokoiseen perspektiiviin. Siinä ei esim paljoa etureisien jumit paina, jos laitetaan rinnalle ihan oikeita haasteita elämässä.


Että pysytäänpä posena 😊


Onni Vähäaho, Nivalassa 16.3.2016

POSEA TISKIIN - SONNEJA KARSINAAN!

                        Kahavit on juotu! Positiivisuutta, elikkäs niin ku nykyään sanotaan, posea tiskiin! Eilinen muistutti taas posepuolen faktan. Talvi on ollut onnistunut. Joulu-Helmikuun päämäärätietoinen, roiso treenaaminen, on nostanut perustasoa karkeasti ottaen noin 15-20sek/km. Se on paljon noin lyhyessä ajassa. Se antaa paljon valmiuksia muokata kuntoa kesän ja syksyn koitoksiin sopiviksi.

                      Ja jos kummelit sanoo, että "me on hävitty tää peli" niin minä sanon että mä oon voittanu "tän pelin". Tässähän kuitenkin tavoitellaan ensisijaisesti omaa kunnon nousua ja siitä tulevaa hyvää oloa. Ja se on nyt sisälläni. Se, mitä tulokset sitten tarjoavat minun mitatessani omaa kuntoani muita sonneja vastaan on vain plussaa, ei itseisarvoista, eikä etenkään olennaisinta. Tulosta nimittäin olen saanut viime kuukausina itselleni. Kehityksen muodossa. Monta kuukautta "kehityshumalassa". Voiko jalkaisin taivaltava juoksun harrastaja enempää itseltään pyytää/odottaa? Nuuskamuikkunenkin on onnellisemmillaan taivaltaessaan nyytti kepin varressa lammen vierustaa. Ja totta vie olen niin tehnyt.

                     Tammikuussa juoksin jäisen/lumettoman maan aikaan kesäperhereitillä uuden ennätyksen, parantaen entistä 3:06min 10,6km matkalla edellisen talven vastaavaan vetoon verraten. Keskivauhti parani tasan 20sek/km!

                    Helmikuussa huomasin juoksevani yli 20km kevyet perustielenkit noin 15-20sek/km nopeampaa kuin edellisenä vuonna. Siis per kilometri. Se on aika paljon.

                   Eilen tunsin reisissä edelleen syvää jumia, vaikka se on pintapuolisesti hälvenemässä. Ajattelin tarjota kahden viikon keventelyn ja lepäilyn vastapainoksi "ommoo kovvoo" talviperhereitin 11,8km matkalla. Ja niin vain lohkesi 2:58min entisestä, viime kevät talven priima-alustan ennätyksestä pois. 16sek/km. Polku oli nyt hyvin lähellä viime vuoden tasoa juostavuudeltaan, mutta kelkka-uran kohta ei ole vielä niin hyvä kuin mitä se viime vuoden ennätysjuoksussa oli, jolloin kelkkareitti oli luokkaa kivikova. Aivan kaikki ei ollut eilenkään pelissä, sillä alku oli varovainen ja lopussa jätin vähän paukkuja lahkeisiin, sillä pelkäsin jalkojen kramppeja niiden tilan vuoksi. Se jäi onneksi turhaksi peloksi.

                  Pose teemalla jatkaen - iloinen olen myös sykkeiden toiminnan palautumisesta. Varsin helekkävästi nousi mittari 168 tienoolle tarvittaessa. Tästä on hyvä jatkaa, sillä askelma oman kunnon kehityksessä on jo otettu. Mikäli tälle kevään harjoituskaudelle tulee vielä lisäporrasta niin se olkoot vain plussaa, sillä kaiken aikaa ei voi hattu kädessä makiaa pyytää.

                  Mulla on ens kesälle neljä isoa asiaa, jotka haluan kokea. 1)Kokkola Ultra Run 24h, 2)Karhunkierroksen tutustumisjuoksu n.82km?, 3)Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 57,5km, 4)I-SR2014 koko reitin kierto x3 = noin 170km. Noiden lisäksi kaikki muu on sälää, mutta pose sellaista.

                 1) Kokkolan 24h kisassa haluan vihdoin onnistua 24h juoksussa. Minulla on nyt perustaso sitä luokkaa, että tuollainen 5:30-6:00 matkavauhti on tasoa huoltavan/erittäin kevyen lenkin tasoa, joten nesteiden ja energian imeytymisen pitäisi toimia paljon paremmin ja vaivattomammin kuin aikaisempien ultrien korkeammissa sykkeissä. Nuo tehot alkaa vastata jo minun omia, lähes vuorokauden mittaisia harjoituksia/retkiä. Isoin valmistautuminen kohdallani tuleekin olemaan henkinen. Ehkä laitan luurit korville maunoahostapaan alkutunneille niin onnistun paremmin keskittymään vain oman suorituksen käynnistämiseen.

                2) Minulla on ajatus osallistua toukokuussa 2017 Karhunkierrokselle, joko 82 tai 164km matkalle. Siksi on olennaista käydä tutustumassa reittiin. Tämä tapahtunee jossain kesä-heinäkuussa.

                3) Pyssymäki Extreme Polkujuoksu on minulle pyhä asia. Elinikäinen tavoite - ei siis vielä tämän vuoden, kun taso ei riitä - on juosta koko reitti alle 7h. Haluan nimenomaan yhä paremmaksi polkujuoksijaksi, ja yksi hieno tapa on yrittää pysyä pep-kisan palkintopallisonnina, vaikka varmasti mukaan on tulossa taas tasokkaita sonneja.

               4) Koska olen niin rajallinen ja hidas, on minun mahdollisuuteni polkujuoksu-ultrissa. Minun matkat on niitä, joissa useammalla jo riittää. Eli haluan kokeilla, miten jalat ja pää kestää kolme kiepautusta meidän vaellusreitin koko reitistöä, eli noin 170km matkaa. Se tulee olemaan syksyn juttuja. Pimeää ja iha-ha-naa!

               Posea! Voita itsesi! Osaa iloita voittaessasi itsesi. Elämä on tässä ja nyt. Eilen oli voitto juosta 11,8km talviperhereitti 56:15minuutissa. 40-vuoden päästä se voi olla jos saan lusikan omaan suuhun. Osatkaa nauttia elämästä! Se on lopulta ihan sama, mitä muut tekevät, kunhan lusikkasi ei tipahda lattialle! Se on kuulkas jämpti näin!
 

HAAPAVEEN JÄTKÄT ON POSEJA!

             

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.3.2016