2.JUHANNUSPOLKUJUOKSUT

                        Iso-Sydänmaan vaellusreitin perhereitti osalla (10,5km) vietettiin jo toista vuotta peräkkäin ns. "Urheilijoiden Juhannusta". Juhlanäyttämönä toimi vaellusreitin perhereitti osa, jossa kosteusluokka oli tänään 6/10. Viime vuoteen verraten pitkosta tulee reitille noin 700-800m verran, joka helpotti jonkun verran juhannusreippailijoita.

                       Paikalle saapui lopulta peräti 22 juhannuspäivän iloista liikkujaa. Viime vuonna itseään vastaan kisaajia oli 17, joten tämä täytyy tulkita kasvuna, vaikka Haapajärveltä ei ehtinyt tällä kertaa paikalle kuin Lassilan Päivi. Haapajärvisethän olivat viime vuonna sankoin joukoin paikalla ja tekivät sellaiset reittiennätykset 8/10 kosteusluokan reitillä (ilman pitkoksia), ettei niiden rikkomiseen ollut tällä kertaa eväitä. Sen sijaan kaikilla oli päämääränä saada hiki pintaan, hyvä olo ja mukava nälän tunne. Ja siinä onnistuttiin.

                     Kiitokset kaikille mukaan tulleille ja toimitsijoille/ kuvaajille !!!

Tässä Kuvia ja tulokset. (Kuvat @Päivikki Turunen)

LÄHTÖKIIHDYTYS...

NAISTEN 10,5km VOITTAJA Elina Läspä (59:02) kaikkien aikojen toiseksi nopeimmalla naisten ajalla tällä reitillä.

MIESTEN 10,5km VOITTAJA Erkki "Fly Erkki" Vähäsöyrinki (49:47)

MIESTEN 10,5km kakkonen Jussi Mökkönen

MIESTEN 10,5km 3:s Teuvo Hautamäki

MIESTEN 21km VOITTAJA Onni Vähäaho

JUHANNUSRIEMUA!!!!

	2. JUHANNUSPOLKUJUOKSUT
	NIVALA  LA  25.6.2016, Iso-Sydänmaan vaellusreitin perhereitti (10,5km)
	MIEHET 21KM	Väliaika 4,8km	Väliaika 10,5km	Loppuaika 21km
1.	Onni Vähäaho	00:22:41	00:53:08	01:52:58
	NAISET 10,5KM	Väliaika 4,8km	Loppuaika 10,5km
1.	Elina Läspä	0:25:19	0:59:02
2.	Päivi Lassila	0:27:27	1:01:43
3.	Pirjo Poikkimäki	0:31:50	1:10:41
4.	Minja Nietula	0:27:20	1:11:17
5.	Elisa Nevanperä	0:30:36	1:13:16
6.	Hilkka Hirvi	0:31:55	1:16:14
	MIEHET 10,5KM	Väliaika 4,8km	Loppuaika 10,5km
1.	Erkki Vähäsöyrinki	0:21:30	0:49:43
2.	Jussi Mökkönen	0:23:01	0:54:30
3.	Teuvo Hautamäki	0:25:20	0:57:48
4.	Markku Mäkinen	0:25:20	0:58:29
5.	Matti Myllylä	0:27:30	1:01:05
6.	Anssi Kiiskilä	0:27:30	1:01:43
7.	Markku Mehtälä	0:26:36	1:01:52
8.	Jarkko Turunen	0:27:50	1:03:09
9.	Joni Laakkonen	0:27:20	1:03:24
10.	Harri Jokela	0:27:40	1:03:33
11.	Henri Kuki	0:27:50	1:06:50
12.	Markku J. Kumpula	0:31:50	1:10:42
13.	Petri Nietula	0:27:20	1:11:18
14.	Vesa Nevanperä	0:30:36	1:13:16
15.	Teemu Korpela	0:33:55	1:20:22
	Päivän Sää: +20…+17, reitin kosteusluokka 6/10

 KAIKKIEN AIKOJEN TILASTO

 

	MIEHET						Keli 4-10 asteikolla
1	Anssi Koirikivi		Haapajärvi	0:43:35		20.6.2015	8/10 (ei pitkoksia)
2	Risto Uusivirta		Haapajärvi	0:44:34		20.6.2015	8/10 (ei pitkoksia)
3	Lauri Gummerus		Nivala	0:46:53		20.6.2015	8/10 (ei pitkoksia)
4	Tuomas Järviluoma		Nivala	0:47:42		12.7.2015	9/10 (ei pitkoksia)
5	Tuomas Ahola		Nivala	0:48:16		6.6.2015	6/10 (ei pitkoksia)
6	Erkki Vähäsöyrinki		Nivala	0:49:43		25.6.2016	6/10 pitkokset
7	Onni Vähäaho		Nivala	0:53:08		25.6.2016	6/10 pitkokset
8	Hannu Tiainen		Nivala	0:54:06		6.6.2015	6/10 (ei pitkoksia)
9	Jussi Mökkönen		Sievi	0:54:30		25.6.2016	6/10 pitkokset
10	Teuvo Hautamäki		Nivala	0:57:48		25.6.2016	6/10 pitkokset
	NAISET						Keli 4-10 asteikolla
1	Aino Jääskeläinen		Haapajärvi	0:55:07		20.6.2015	8/10 (ei pitkoksia)
2	Elina Läspä		Nivala	0:59:02		25.6.2016	6/10 pitkokset
3	Reetta Lassila		Haapajärvi	0:59:19		20.6.2015	8/10 (ei pitkoksia)
4	Anne Haikara		Nivala	0:59:41		11.6.2015	6/10 (ei pitkoksia)
5	Niina Jämsen		Kajaani	1:00:46		22.8.2016	6/10 (ei pitkoksia)
6	Päivi Lassila		Haapajärvi	1:01:43		25.6.2016	6/10 pitkokset
7	Roosa Lassila		Haapajärvi	1:03:51		20.6.2015	8/10 (ei pitkoksia)
8	Pirkko Ekdahl		Nivala	1:05:52		22.8.2016	6/10 (ei pitkoksia)
9	Pirjo Poikkimäki		Nivala	1:10:41		25.6.2016	6/10 pitkokset
10	Sanna Kähkönen		Kajaani	1:11:13		22.8.2016	6/10 (ei pitkoksia)

Onni Vähäaho, Nivalassa 25.6.2016

NHL PLAY-OFF TILASTOT

                 Kurkistus NHL:n Play-Offsien kaikkien aikojen tilastoihin Stanley Cup -voittajan (Pittsburgh Penguins) selvittyä.

                         Koko tilaston ykkösenä on Wayne Gretzky 382 (122+260) pisteellään, 208 ottelussa. Gretzky teki maalirikkaana aikakautenaan pisteitä hurjalla 1,84pisteen keskiarvolla. Jari Kurri on kaikkien aikojen tilastossa (KT) parhaana suomalaisena komeasti kolmantena 233 (106+127) pisteellään.

                        Aktiiveista korkeimmalla on Jaromir Jagr (FLA), 44. Jagrilla koossa on 201 (78+123) pistettä. Penguins kapteeni Sidney Crosby, 28, nosti uransa toisen Stanley Cupin ja pokkasi ensimmäisen Conn Smythe Trophynsa play-offsien parhaana pelaajana. Samalla Crosby nousi KT:ssa jo sijalle 37. Crosbylla on nyt 137 (49+88) pistettä, 124 ottelussa.

                       Penguinsien edellisen mestaruuden MVP, elikkä Conn Smythe Trophy voittaja, Jevgeni Malkin, 29, on puolestaan KT:n sijalla 44. "Genolla" on pisteitä koossa 129 (48+81).

                      Washingtonin supertähden, Alex Ovechkinin, 30, Stanley Cup jahti jatkuu yhä toivottomana. Menneellä kaudella kaikki näytti jälleen kerran punaisa mattoa vaille valmiilta. KT:ssa "Ovie" on sijalla 139. Pisteitä plakkarissa on 82 (41+41), 84 ottelussa. Se lienee aika pieni lohtu kauden päättyessä jälleen MM-kisoissa - ja sielläkin pettymykseen.

                      Jo kolmannen Stanley Cupin pokannut Chris Kunitz (PIT), 36, on KT:ssa sijalla 145. Kunitzilla on 81 (25+56) pistettä, 141 ottelussa.

                      Valtteri Filppula (TBL), 32, on parhaana aktiivi suomalaisena KT:ssa sijalla 155. Filppulalla pisteitä on kasassa 79 (24+55), 152 ottelussa.

                      Pudotuspelien pistepörssin selvästi (30pistettä) voittanut Logan Couture (SJS), 27, nousi KT:ssa sijalta 471 peräti 205:ksi yhdessä keväässä! Ainoa miinus oli sitäkin lohduttomampi, Stanley Cupin lipuminen käsistä Penguinseja vastaan. 

Top 500 Nousseet:

337. Joel Ward (SJS), 35,               48pist.
394. Phil Kessel (PIT), 28,             43pist.
408. Nikita Kucherov (TBL), 23,   42pist.
409. Tyler Johnson (TBL), 25,       42pist.
415. Carl Hagelin (PIT), 27,           42pist.
459. P.K. Subban (MTL), 27,         38pist.
471. Dainius Zubrus (SJS), 38,      37pist.
473. Mike Green (DET), 30,          37pist.
478. Victor Hedman (TBL), 25,     37pist.
481. Ryan Callahan (TBL), 31,      36pist.
493. Brent Burns (SJS), 31,           36pist.
494. Rick Nash (NYR), 32,           36pist.
499. James Neal (NSH), 28,          35pist.

Top 500 Tippuneet:

David Williams       35pist.
Anders Kallur          35pist.
Sami Kapanen         35pist.
Dustin Penner          35pist.
Bill Fairbairn           35pist.
Ron Stewart             35pist.
Dave Balon              35pist.
Shaw Burr                35pist.
Steve Chiasson         35pist.
Jonathan Cheechoo  35pist.
Andrew Brunette      35pist.
Charlie Conacher     35pist.
Wilf Paiment            35pist.


Loppuun Gordie Howen muistoa kunnioittaen!

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.6.2016 

TUTUSTUMINEN KARHUNKIERROKSEEN

                          Lauantai-aamuna loppui yövuorot. Nukuin 4,5h yövuoron jälkeen. SievinAshtonEaton(S.A.E), eli Mökkösen Jussi tuli hakemaan minua klo.14. Rukalla olimme klo.19 jälkeen. Kaupat oli kiinni, joten vielä käynti Kuusamossa ja pieni tutustuminen Karhunkierroksen lopun sadoille metreille.

 

                         Cosmos reitin eteläpäässä.

                          S.A.E samoin. Salainen tieto: Jussi on niin kovassa kunnossa, että David Beckhamilla loppuisi heti työt jos "Jussi löydettäisiin".

                          Klo.22 aikoihin pääsimme rauhaantumaan hotellihuoneeseen. Noin vajaa tunti ilta-askareita. Sitten alkoi kuumassa hotellihuoneessa liskojen yö. Ehkä 1-1,5h/pää unta. Taksi lähti viemään kohti Hautajärveä, Karhunkierroksen pohjoisinta kolkkaa.

Matkaa tähdittävät porot.

                          Taksi kuski tarjoutui ottamaan meistä viimeisen kuvan. Eihän karhunkierrokselta voi selvitä?

                          Reitin pohjoispään portilla, Hautajärvellä

                        Hän kertoi myös tarinan karhunkierroksen nimen synnystä. Vaikka tarinan juoni ontui, oli se silti uskottava. Tarpeeksi mystistä.
 
                         Läksimme liikkeelle. Menin varkain vetäjän paikalle. Paineltiin noin kutosta tai vähän alle. Noin 5-7kg reppu tuli mukavan helposti selässä. Pian S.A.E:ltä tuli kuittia roisosta matkavauhdista... -"Öhöm, vielä rapiat 80km Rukalle, aika rapsakkaa menoa". Hiljensin. Silti mentiin vähän alle seiskaa. Reitti muuttui myös juurakkoiseksi. Eikö tämä ollutkaan kivituhkaa ja neulasta? Tuli myös kivikkoja. Jalka oli tuore, joten nuo ei paljoa haitanneet. Olin hurmoksessa, neitsyt matkalla karhunkierroksella!

                         5km kohdalla huomasin vetäväni kaiken aikaa liian lujaa. Ajattelin sen olevan epäkollektia ja siirryin sivuun ja tarjosin Jussille vetopaikan loppuajaksi. Vauhti rauhaantui ja meno oli tosi retkeilymäistä. Sykkeet tippui alle 120:n ja hartiat rentoutui. Tätä kait haettiinkin. Maisemat olivat upeat - ja oli riippusiltaa, pitkosta, juurakkoa, mäkeä ja kiveä. Ja äkkinousuja. Illuusio lievään alamäkeen rallattelusta Oulankaan asti karisi aika nopeasti. Perttukoski pauhasi alkumatkasta.

                        Matka taittui rallatellen. Noin 14,5km kohdalla Savilampi. Upeat näkymät. 

           
                        Myös lääni vaihtui. 

                        Noin 19,5km kohdalla tavoite kokokierroksesta murenee, kun saamme aivopierun mennä kohti Ristikallioita ja Sallantietä. Oulangankyltti jää huomaamatta, kun luulemme vasemmalle menevän haaran suuntaavan alapuolella olevalle kämpälle. Itse Karhunkierroskyltti osoittaa haarauman keskelle. Niinpä taputtelemme Sallantielle. Pahinta, ettemme hoksaa edes siellä, että olemme vetäneet pahasti vihkoon vaan taputtelemme tietä pitkin n.2km matkan kohti lähtöpistettä(!). Pysäytän vanhan pariskunnan ja he palauttavat meidät todellisuuteen. Nopeasti laskemme oikein, eli olemme juuri tehneet 20km ketunlenkin, eli noin kolmen poronkuseman verran! Hellurei!

Näitä maisemia ei olisi nähty ilman ketunlenkkiä, joten ei pelkästään huono harhailu :)

                       Samalla S.A.E paljastaa polviin ottavan. 29km takana. Myös S.A.E jalat alkavat jäykistyä. Ei hyviä merkkejä. Palaamme ketunlenkiltä noin 10km matkan takaisin reitille. Jussin polvet ja jalkalihakset jäykistyvät entisestään. Oma harmitukseni koko kierroksen kierron murenemisesta alkaa haihtumaan. Tänään ei olisi siis kuitenkaan päästy loppuun asti, olkoonkin että ristikallion ketunlenkki oli melkoisen tekninen.

                            Takaisin reitillä 3h harhan jälkeen.


                     Noin 40km kohdalla on selvää, että tämänkertainen tutustuminen karhunkierrokseen päätyy jo Oulangan luontokeskukseen. Lopussa on upeaa neulaspolkua. Alkumatkasta oli kivet ja puiden juuret nousseet maasta, ilmeisesti paljon kulkemisen johdosta. Pikkuteknistä, mutta hyvällä jalalla ei isompaa ongelmaa.

                     Pituutta retkelle tuli 48,6km ja 7h5min. Jussille ISOT kiitokset hyvästä reissuseurasta ja matkasta ylipäänsä. Ja parhaita mahdollisia huoltavia harjoituksia!

                     Lopuksi kävimme yhdessä lammessa pesulla ja S.A.E ajoi meidät kahdella pikku stopilla Nivalaan. Perillä olimme jo puoli kahdeksan kantturoissa.


Elämää haistellen, Onni

Ps. Tässä oma retkihölkkädatani. Tehot jäi mukavan alas. Nousumetrejä kertyi tuolla reitillä 667kappaletta. Ei hullummin. Ristikalliolla oli melkoisia tunkkausnousuja. Siinä oli muutama Syyryn seinänousu peräjälkeen.

7 VUOTTA ON PALJON AIKAA

                         Päivälleen 7-vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin Piippolan 1km mittaisella raviradalla. Kisa oli virallinen. Väliajat jopa joka kierrokselle. Chippi oli jo silloin nilkassa, joten tekniikka oli jo tuolloin hyvää luokkaa.

                        Olin aloittanut juoksemisen vajaa vuosi aikaisemmin ja juossut v.2008 vajaa 500km elo-joulukuussa. Elämäni ensimmäisen maratonin aika oli 4.18.28. Juoksua edeltävä yö meni Stanley Cup -finaalia katsoessa. Tuolloin Pittsburgh Penguins voitti edellisen kerran Stanley Cupin ja päivälleen 7 -vuotta myöhemmin sama toistui. Nyt en vain juossut maratonia, mutta vähillä unilla mentiin viime yökin. Rakkaus on pitkämielinen.
Kiitos Pittsburgh Penguins, kiitos Sidney Crosby! 

                        Uskomaton kausi. Uskomaton päätös. Paljon upeita tarinoita. Olli Määtän lukuisat jaakobin painit, mm. syövän selättäminen 20-vuotiaana. Pari olkapääleikkausta jne. Nyt 21-vuotiaana Stanley Cup -voittajana.

                        Laakkosenjoninnäköinen mies sai myös vielä kerran nostaa Lordi Stanley maljan suorille käsilleen. Veritulpan vuoksi kesken kauden uransa lopettamaan joutunut pelaaja. Pittsburghin suuri sydän - Pascal Dupuis.

   Pascal Dupuis teki paljon kovaa työtä kaukalossa eikä pelännyt menettää hampaitaan

                 
                         Paljon on tapahtunut seitsemässä vuodessa. Maratonennätyskin on parantunut noin 56min, vaikka en ole sille matkalle sittemmin juurikaan keskittynyt. Vaikka välillä on tuntunut, että kehitys saattaa jo lähestyä lakipistettään, on ilo huomata kehitystä tulleen 7 vuoden aikajanalla melkoisesti.

                         Tärkein kehitys on rakkaus juoksuun. Suhde kilpailuihin on muuttunut. On kiva onnistua, mutta epäonnistuminen vain motivoi  kehittämään itseään eteenpäin. Minua ei nykyään enää haittaa, vaikka välillä tulee huonoja kisoja. Ja olisihan se turhaa surkutella, kun niitä nyt pakkaa kaikille tulemaan enemmän tai vähemmän. Ei niihin kannata takertua, sillä seuraava kisa voi jo mennä taas hyvin. Rakkaus juoksuun on enemmän kuin kilpailu, se on kuin pullo alkoholistille. Tosin uskoakseni pystyn vielä hallitsemaan pulloani. 

                      Kävin toissapäivänä juoksemassa kovaa muttei aivan tosissaan Sievi Trai Runissa. Mukava tapahtuma ja 17km omaa kovaa. 

                         Paljoa ei varastoon jäänyt, joten hetken jopa ajattelin sijoitustani (13:sta) että oh-hoh, ompas täällä tasoa. Kisassa oli 42 juoksijaa. Kisa meni vieläpä minulta aika lailla yläkanttiin, joten Sievin kisan voi katsoa helposti onnistuneeksi kisaksi lähtökohdat huomioiden. Fakta vain on, ettei edes näillä lakeuksilla ole asiaa 10sakkiin, jos matkat ovat näin lyhyitä. Minulla on niin kehnot vauhtivarat, että tarvin mielellään +50km matkan, jotta voin elätellä podium sijoista. Riippuen tietysti osallistujalistasta. pep2016 57,5km matkalla voin olla lähellä podium paikkaa, vaikka toivon kisan tason nousevan sen verran korkeaksi, että saisin jäädä sijoille 4-6.

                      Sijoituksilla ja kilpailuilla on sittenkin aika vähäinen merkitys, jos rakkaussuhden juoksuun on tarpeeksi aito. Mielestäni juoksemisen pitääkin olla hauskaa, eikä treenaaminen saisi olla missään vaiheessa pakkopullaa. No, ok, tietysti jollain määräviikoilla, voi olla väsynyt, jos juoksee yli 200km/viikko, mutta siitäkin sittenkin ensisijaisesti nauttii? Kyse on nauttimisesta siitä mitä tekee. En voisi pitää juoksemisesta enempää. Se antaa niin paljon minulle sekä fyysistä että henkistä voimaa, jota on täysin vaikea sanoin kuvata.

                     Siitä huolimatta on hauskaa haastaa omia parhaita juoksujaan. Tänä vuonna ennätys on parantunut 5km:lla. Uskon, että voin vielä tehdä uusia ennätyksiä lisää. Talvella tuli jo omia vaellusreittien talviennätyksiä. Myös omia kesäaikoja on kiva kokeilla parantaa, mutta ne asiat ovat huvittelua todellisen päämäärän rinnalla - juoksusta nauttimisen.


                     Nauttikaa siitä mitä ikinä harrastatte! Sillä vain sillä tavoin voitte tehdä itsenne onnelliseksi ja samalla myös ympäristö kokee positiivisen auranne!

                    Espoon rantamaratonilla 20.9.2009  aika: 4:04:45

Onni Vähäaho, Nivalassa 13.6.2016                

SIEVI TRAIL RUN 2016

                        Tänne oli tarkoitus kuntoutua osallistumaan Kokkolan 24h kisan jälkeen. No, Kokkolan kisa meni plörinäksi jo 9h kohdalla ja 18,5h känkkäilyn ja könkkäilyn jälkeen olin jo pukukopilla 133km retkeilyn jälkeen. Tuosta oli ainoastaan se hyvä puoli, ettei ehtiny jalkoja saada huonoon kuntoon, joten palautuminen olisi siltä puolen suotuisampaa.

                         Tässä on ollut nyt kuitenkin pian kaksi viikkoa allergia-oireita. Ilmeisesti männyn siitepölystä lähtöisin olevaa. Tänään on ollut oireiltaan helpoin päivä, mutta esim. aamun 5km heräilylenkin perään piti limaa "oksentaa". Olen kuitenkin kutakuinkin pystyn harjoittelemaan normaalisti. Tämä oli ns. kova viikko - ei määrällisesti alkuunkaan vaan tehollisesti. Maanantaina 21km Vk-pyramidi, Torstaina tonnin vetoja. Ja tänään oli tarkoitus rallatella Sievin metsissä Sievi Trail Runilla rentoa reipasta rapiat 17km. Tavoite oli juosta alle 5:30min/km keskarilla, eli niin ku nykyään asia kuvataan; sub530.

                         Sievin polkujuoksu-organisaatio Salmelan Pekan johdolla olikin saanut varsin mukavat kekkerit pystyyn mutti pitäjänä tunnettuun Sieviin. 136 osallistujaa teki tästä tapahtumasta varsin mukavanoloisen ja näyttävänkin. Hyvä Sievi!

                                  Pekka Salmela  Sievi Trail Run päällikkö

                        Reitti on varsin kovapohjainen 90%:sti, mutta runsas kivien määrä haastaa teknisesti. Nousumetrejä 17km tuli vain 150m, joten reitti on aika tasainen, kuten näillä huudeilla on tapana. Mutta sopivasti reitti vaati jaloilta rytmiä ja tuoreutta. Noita kumpaakaan ei ollut tänään allekirjoittaneella.

                        KISA

                        Lähettiin Jussin (SievinAshtonEaton) kans rintarinnan rupatellen matkaan. Naureskeltiin kun kärki painoi jo kaukana, että mekin mennään alle nelosta, joten eipä taijja tarvia kiristellä. Tänään olikin tarkoitus mennä vähän rennommalla otteella. Kun ei ollu ns. laittelu kunnossa piti vaan jhäykillä koivilla painella tasasta ravia vailla lentoa ja sähköistä rytmiä. Onnekseni alun säntäilyjen jälkeen muodostui hyvä vetopari, kun Sievin hiihtäjätähti Miia Säilynoja veti tasaisesti noin 5:08min kilsoja ylämäkivoittoisella alkupätkällä, jossa oli sitä kiveäkin ihan kivasti. Jussi oli siinä siis myös, samassa letkassa. Tuntui mieltä nostattavalta huomata juoksevansa samaa tahtia kilpaurheilijan kanssa.

                       Jossain 5km juottopisteellä Jussi ja Miia laskivat vauhtia ja innostuivat ryystämään hörpyn-pari. Minulla oli juomaliivi, joten olin hörppinyt siitä omaan tahtiin juostessa, joten jouduin letkan kärkeen. Ihmetyksekseni huomasinkin pian tulevan pienesti eroa Miian, joka sitten hieman jäikin. Jussi liimautui vielä tuossa vaiheessa samaan junaan kanssani. Jossain 7km kohdilla kuitenkin tuli teknisempi alamäkivoittoinen pätkä, jossa minun tanakka ruumiini liikahti sillä kyydillä alaskäsin, että Jussi vähän siinä jäi - ja taisi hänellä ollakkin jotain kengänsitomista tai muuta sellaista siinä samassa menossansa.

                      Vajaassa 9km sain Liedeksen Jarmon kiinni. Alle 3h maratoonari. Oli jotain ongelmaa vissiin. Jotain Jarmo tuumaili, mutta en kuullu ku korvissa humisi, kun vauhti oli niin hurja, tuulen vain ujeltaessa korvakäytävissä. Lähestyttäessä pururata-osuutta vedin pannut aika helpossa kivikossa. Vähän aikaa onnuin vasenta polvea ja tsemi nirhauma vasempaan käteen. Kuuluu lajiin. Vähintään kerran pitää kunnolla pannuttaa, muuten ei oo tosissaan juossu... Tosissaan - niin kyllähän tässä kovaan puolelle mentiin, vaikka vähän jäi lippaaseen. :)

                     Eka kiekka täynnä ja jälkimmäisen 6km kimppuun. 11km meni aikaa vain 57:08min. Se oli noin 3min vähempi kuin olin ajatellut. Kisafiilistä? No siihempä se loppu vähänenkin letkeys ja Jussi karkas. Oranssi paita loittoni ja loittoni. Niinpä keskityin vain ajattelemaan mukavia, kuten ympärillä olevaa vihreyttä. Loppumatka oli tasaista menoa. Hieman jäykkyys loppua kohden ylämäkikilsojen jälkeen taas helpponi ja loppu tulikin taas hieman inhimmillisemmällä jalalla.

                     Tasapaksua Vk-sitkeyttä ja hyvää tunnelmaa jäi tästä käteen. Pääsin vielä samaan kuvaan Sievin kilpahiihtäjätähden kanssa. 

 

                Samassa kuvassa hiihtäjätähden kanssa

                           Polkujuoksutapahtumissa ovat kaikki yhtä - niin kilpailijat kuin me kuntoilijatkin. Kaikilla on sama päämäärä: Liikkua reippaasti ja kävellä suihkuun hieman kankeasti. Siitä tulee hyvä mieli moneksi päiväksi.

                                   Ei liian tosissaan

                          Tästä on hyvä jatkaa kohti Elokuun PEP2016 kisaa, joka on omalla kohdalla loppukesän pääkisa. Yhden salakisan otan tässä vielä ennen peppiä, mutta ei siitä enempää. Yksi ennätys pitää käydä parantamassa :)

                          Sijoitus tänään 13:sta 42juoksijan 17,4km kilpasarjassa. Aika 1:30:59.  Eli meni sub530, ja meni jopa sub520 5:19min/km. Minun gps:n tuli 17,08km. Miesten sarjan voitti Myllylahden Matti. 4:22min/km keskarilla. Vähä päälle 1:13 ajalla.

                     Kohtaniemen pojat laidalla ja Matti keskellä

                          Naisten sarjan ykkönen oli Anna-Kaisa Saari 1:19:35 ajallaan.

                            Onhan se kepeää menoa huippuhiihtäjällä!!!

                        Kiitos hyvästä kisasta!

Onni Vähäaho, Nivalassa 11.6.2016

POLUILLA NAUTTIEN

                     Luonto ja neidot ovat aina kauneimmillaan - niinhän sitä sanotaan. Ja helppohan tuohon on yhtyä. Alkukesän tuoreen vihreä väri houkuttelee yhä enenevästi väkeä poluille. Tänäänkin oli yhteislenkillä väkeä ja samalla polulla reilusti toinen mokoma lisää. Poluilla jokainen löytää itsensä, heittää arkiroolit narikkaan ja antaa vienon tuulen tarttua poskipäihin, tuoksujen mielihyvän täyttää mielihyväkeskuksen.

 PEP2016 tapahtumassa stadionilta poistutaan aistikasta ruohopolkua pitkin.

 PEP2016 tapahtumassa kaverin kanssa ehtii käydä monet asiat läpi ja nostaa samalla kuntoa

PEP2016 tapahtumassa voit ylittää itsesi - pääset ojien yli jykeviäkin siltoja pitkin

 PEP2016 tapahtumassa juokset kuin paratiisissa. Luonto ympäröi sinua upeana - vesi ja kaikki kasvusto sen ympärillä. Olet osa elämää, luontoa.


                    Ensi viikon sunnuntaina, 12.6.2016 klo.16.00 kuljemme kaikki kävelten, joten ryhmän voisi olettaa kasvavan ennestään. Tulkaa mukaan ensi sunnuntaina! Haetaan yhdessä kesäfiilistä metsästä. Elokuun Pyssymäki Extreme Polkujuoksutapahtumaan on aikaa vielä reilut 2kk, joten kuntoa ennättää kasvattaa vielä kivasti. Eipä silti, kyllähän sitä ehtii nostattaa myös itse tapahtumassa, sillä pep2016 jos joku, on rento ja vapaa tapahtuma. Matkaa voi taittaa niin kävelten, hölkäten kuin juostenkin. Vain fiilis ratkaisee - ja sehän on tapissa! Ei muuta kuin ilmoa täyttämään ja pääset odottamaan jotain kivaa. Siitähän elämässä on monesti kyse. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 5.6.2016    

PEP2016 PITKÄN MATKAN PRIVAATTI MAISEMAT

Innostu - ja innosta muitakin mukaan! Jos tykkäsit videosta, jaa sitä eteenpäin. :)

Onni Vähäaho, Nivalassa 2.6.2016

TAAS MENNÄÄN

                       Odotin Kokkolan kisalta paljon. Kaikki blogiani lukevat ja juoksujani seuraajat tietävät miten tarinassa kävi. Niin kuin kilpaurheilija, myös tavoitteeellinen kuntourheilija joutuu käymään läpi epäonnistumisen. Miksi minulle kävi näin?

                        Ajatuksiini on tullut useina vuosina, erilaisina hetkinä, Teemu Selänteen kertoma suhde ympäristön odotuksiin ja arvioihin urheilijan menestyksistä tai pettymyksistä. Mielipiteitä on yhtä monta kuin on niin esittäjääkin. Eikä siinä mitään. Rehellinen mielipide on aina hyvä, ja usein rakentavakin. Selänne kuitenkin sanoi omalla kilpaurallaan, ettei kukaan ole koskaan niin hyvä niin kuin hänestä kirjoitetaan/puhutaan, eikä niin huono kuin hänestä kirjoitetaan/puhutaan. Viisaasti sanottu. En minäkään ole.

                         Aluksi yritin löytää syytä miksi elimistöni ei enää suostunut toimimaan 24h juoksun Sm-kisoissa Kokkolassa reilu viikko sitten 9h juoksemisen jälkeen. Sitä en saa todennäköisesti koskaan selville. Miikka-Pekka Rautiainen, kova kuntourheilija, ruoti osin varmaan huumorilla omaa esitystään Bodom Trail kisassa: -"että ei ole paskoja päivän kuntoja, on vain paskoja kuntoja – lenkille läski!". Netistä löytyy paljon värikkäitä kirjoittajia ja kovia juoksijoita yhtä-aikaa. Hyvällä suodattimella niistä voi ammentaa itsellekkin.

                         Asia ei omasta mielestäni ole aivan noin niinkuin Rautiainen kirjoittaa, mutta onhan siinä totuuden siemen. :)

                         Vielä Kokkolaan... kyllä ne 9h jälkeen voi alkaa vaikeudet. Eikä 9h kohdalla ilmenneiden vaikeuksien pää syy voi olla ainakaan liian kova aloitus. 9h liian kova aloitus? Esim. 50km kilpakävelijät kävelevät hieman alle 4h kisassaan. Olen joskus nähnyt aika huononkuntoistakin sakkia. Kesken kisankin. He ovat kilpaurheilijoita. Minä ja monet muut ollaan harrasteultrajuoksijoita, joilla on työ ja useilla perhe ykkösenä, kuten minulla. Kyllä voi joku kisa mennä niin että alkaa tuleen vaikeuksia 9h ja 85km jälkeen.

                         Vaikka olen usein aika ankara itselleni, kuten esim. M-P Rautiainen, osaan nykyään jo vähän suhteuttaa. Mitä paremmaksi saat kunnon ja mitä vaativampia tuloksia hajet, sitä isommat on riskit. Joku saattaa viisastella, että kilpakävelijä joutuu 50km kisassa kovemmalle kuin esim. kaltaiseni ylipainoinen ultrajuoksija. Olen eri mieltä ainakin siltä osin, että mitä parempaan kuntoon olen itseni saanut niin sitä helpompia ovat itse kilpasuoritukset. Otan esimerkeiksi vaikka 5km ja maratonin juoksun. Takuulla pääsen nykyään helpommalla molemmissa noissa juoksuissa. Myös ultrissa, mutta silti voin yhä epäonnistua joskus, kuten nyt kävi.

                         Kokkolan kisan jälkeen varsinkin oikean jalan jalkaterän erilaiset ihotulehdukset kestivät noin 8-9päivää. Olen ollut siltä osin terve vasta pari päivää. Riskeerasin ja pelasin tulehtuneella jalkaterällä työpaikan jalkapalloturnauksen viime viikonloppuna. Voitettiin viimeinen peli ja oltiin seitsemänsiä 8 joukkueen turnauksessa. Tapahtuman fiilis oli erinomainen. Kiitos työkavereille!

                             Team Kallion hoitajat


                         Tälle päivälle oli suunnitteella aina haasteellinen Iso-Sydänmaanreitin koko reitin kierto, eli ns. I-SR2014 koko reitti. Tarkoitus oli videokuvata pep2016 kisaa varten hieman kisamaisema videota pitkältä (57,5km) matkalta ja nähdä talven tuomat korjaushaasteet ennen kisaa. Suurin haaste oli kuitenkin pari päivää ennen tuota kehittynyt hankalahko allerginen nuha. Minulla on usein se näillä seuduilla vuotta. Paljon siitepölyä ilmassa, ehkä hienoista oikeaakin nuhaa seassa. Joskus vaikea erottaa. Vielä tänä aamuna herätessäni olo oli tosi tukkoinen, mutta selkeni siitä sen verran, että päätin lähteä ainakin kokeilemaan ja vaikka tarvittaessa juoksemaan vain 12km perhereitin kisastadionilta lähtien.

                          Niinpä heitimme vermeet niskaan ja läksimme kohti Sydänmaan kutsuvaa luontoa klo.5.24. Olo oli ainakin alussa aivan jees. Tietysti jaloissa tuntuu vielä jalkapalloturnauksen "uusien pikkulihasten" superjumit ja Kokkolan kisan 133km retki tasaisena jalkajäykkyytenä. Eli aika lailla lainajaloilla (paskoilla) liikkeelle. Aloitettiin itse kuvaukset noin 8km kohdalta Lintulan seuduilta. Yhteensä noin 30 videoklippiä ja Keijo otti omalla kameralla lisää, kun minulla loppui tila.

                         Iso-Sydänmaanreitille tyypilliseen tapaan alku menee hieman myötämaavoittoisen, kohtuu juostavaan polun ansiosta aina kuin siivillä. Siinä ikään kuin virta vie. 14km jälkeen tulee hieman vetisempää ja teknisempää, sitten tulee taas hieman vetisempää ja teknisempää. Kun olet noin 24km:ssa alkaa noin 7km osuus, jossa hyvin usein paljastuu kulloiseenkin tilanteeseen nähden liian kova alkuvauhti. Taustalla voi olla lihasten epätilaa, 1-2päivää ennen suoritusta (kyllä, jokainen isr2014 koko lenkin kierto on Suoritus isolla S:llä) nautittu nesteiden, energian, magnesiumin ja suolan määrä.

                          24km:sta alkava noin 7km tekninen pätkä on pätkä, jossa monella on jalat enempi ja vähempi krampanneet, monesta juoksijasta on tullut kävelijä, on alettu voimaan pahoin, on alettu kaatuilemaan jalkojen painaessa. Varmaan moni meidän koko reitin kiertänyt tunnistaa itsessään noita oireita. Tekninen osuus päättyy oivasti todella vanhaan isopuiseen metsään ennen Iso-Juurikkajärveä. Siellä on moni nojaillut puihin syystä jos toisesta. Ihminen on pieni noiden puiden luona. Olen laskenut että tuonne ei alle tuntiin saa millään tavoi apua. Jokainen joka vähänkään ymmärtää/tietää terveysasioista, oivaltaa että tunti vakavassa tilanteessa on varma risti nimen perään. Onneksi nyt ei ole lähimainkaan kenellekään niin meinannutkaan käydä, mutta isompi uhma tuolla sektorilla voi laskea tavarat alle kulijalle. Sillä tavalla tuo reitin haastavin sektori on syytä ottaa kunnioittavasti vastaan.

                          Vaikka tuo kohta reitistä tiedetään, ollaan me reittiä tuntevat, kohtuu kokeneetkin juoksijat jouduttu nojailemaan Juurikan isoihin puihin. Niin pahus soikoot Keijokin tänään. Rajut krampit tekivät Keijostakin hetkellisesti toimintakyvyttömän. Tuon tason kaverin odotellessa kramppejen hellittämistä, vetää tällaisen opiskelevan juoksijan nöyräksi. Vielä ei ole saatu niin kovakuntoista kaveria meidän Pyssymäki Extreme kisaan, joka olisi raikkaalla jalalla pyyhkässyt isojen puiden alta Iso-Juurikan penkalle. Nähtäväksi jää, miten käy tänä vuonna. Jokainen kisaaja siihen koittaa pyrkiä.

                           Oltiin juostu noin 5h ja oltiin Iso-Juurikan seutuvilla. Matkaa maaliin oli noin 23km. Jouduttiin tekemään ratkaisu, jossa Keijo tulisi omaa kävelyvauhtiaan perässä ja odottaisi kramppejen hellittävän. Sovittiin että pidetään puhelimilla yhteyttä ja minä haen tarvittaessa Keijon sitten jostain, jos krampit ei helpota. Tuo on raaka paikka. 5h taivalta takana ja 23km edessä. Niin vain Keijo nitkutti itseään ajoittain jopa juoksukuntoon ja tuli takanani reitin loppuun asti! Hattua pitää nostaa, sillä loppumatkasta oli paljon paikkoja jossa a)piti jalkoja nostella b)piti hyppiä ja c)vajosi mutaan.

       Pesänevan ylitys paluureitillä. Matkaa pepissä n.14km punaiselle matolle


                          Itellä oli aika tasaisen jäykkää alusta loppuun. Ehkä kuvauksia varten tehdyt mainosmaisen väljät ja joutuisat juoksupätkät hieman söivät omiakin voimia jaloista. Aikaa reitin kiertoon meni 8h34min32sek. Tuollakin ajalla olisin ollu viime vuoden pepin pitkällä matkalla kolmas, kisassa, jossa olin itse kolmas ajalla 7h47min. Eli ei hullumpi kuvauslenkki. Lisäksi menimme kisareittiä pitkin, eli lähdimme stadionilta, joten viime vuoden peppiin nähden lisä matakaa tuli n.1,5km. Keijo tuli hieman perästä ja 23km kestäneistä, osittain jatkuneista kramppivaikeuksista huolimatta hän juoksi reitin myös alle 9h (n.8h 50min).

                         Sen verran pitää säästä mainita, että lähtiissä oli n.+10 astetta ja pahimmillaan +24 ja täysi auringon porotus. Viimeiselle 13km oli juomaa 1,5L ja sitä joutu säästellen juomaan. Loppu niin ku vähä kesken. Kyllä siinä on kroppa kovilla. Kaloreita paloi karvan yli 6000, joten tänään saa syödä aika vapaasti? Allerginen nuha näkyi sykkeissä ja keskisyke oli peräti 145. Uskon, että täysin terveenä ja hiemankin palautuneena voin juosta tuon lenkin reeninä sub135 sykkeillä sub8h. Tämän kuvausreissun perusteella ei kannata arvailla vielä mitä voisi pepissä mennä Elokuussa. 7h rajan alitus voi olla vielä liian kova, mutta katsotaan.

                                   Keijo Maalissa.

Kiitos Keijolle lenkistä!

Ps. Lenkillä meni alas n.4,5L juomaa, josta n.1,5litraa vahvaa maxim urheilujuomaa ja 0,5litraa laimennettua mustikkasoppaa. 100g irtokarkkeja, 100g suolasamiakkeja, 100g suolapähkinöitä, 2 elovena keksiä, 6 geeliä, 8 suolatablettia, 5 magnesium tablettia ja yksi burana.

Onni Vähäaho, Nivalassa 1.6.2016