TUNTEMUKSIA JA AJATUKSIA

                    Päätin viime syksynä vaihtaa polkua. Olin siihen asti harjoitellut tähdätäkseni mm. maratoneille, 100km juoksuun, 12h juoksuun tai 24h juoksuun. Tuokin polku oli mielenkiintoinen, ja hyväkin polku. mm.Halli piirinennätys 12h juoksusta. Silti koin tässä vaiheessa, ettei tuo polku anna minulle niin paljon kuin voisin juoksusta saada. Niinpä rohkeana ja uteliaana miehenä päätin kokeilla ryteikön toisella sivulla olevaa, hyvin erilaista polkua. Unohdin kisat, aloin "vain" lähtökohtaisesti nauttimaan juoksemisesta ja harjoittelemisesta.

                    Tavoitteiden tekeminen on kaikkein helpointa. Usein istut - tai jopa makaat - mukavasti kodin lämmössä. Leijut ajatuksissasi pilveltä toiselle leikkiessäsi tavoitevaihtoehdoilla. Tietysti useimmat tekevät tavoitteet tarkasti suunnitellen, ja vieläpä ne suht´koht realistisiksi. Sen jälkeen alkaakin sitten karu kontrasti - harjoittelu ja eläminen kohti tavoitetta. Eikö vain? Haaveet ja todellisuus eivät aina kohtaa. Moni saattaa polullaaan katsoa katuvan koirankatseen lailla olkansa yli taaksensa. Jotkut jatkavat. Tavoite motivoi. Jotkut jatkavat, vaikkei motivoi. Toiset pysähtyvät pienen puron viereen, miettien miten pääsee asettamastaan tavoitteesta ulos... jne. Miltä minusta tuntuu nyt, kun astuin selkeästi erilaiselle polulle?

                   Lopetin siis aktiivisen kilpailemisen. Olen "vain" kuntoileva juoksija, edustaen "vain" Nivalaa, en mitään urheiluseuraa. Ja olen nauttinut tästä kaikesta enemmän kuin koskaan - juoksemisesta sen alkukantaisessa muodossa - ilman sen erikoisempaa tavoitetta. Peura olisi kiva juosta kiinni. Olen kuitenkin tyytynyt nautaan tai sikaan, senkin valmispakkauksena ostaen.
             
                 Harjoittelu maistuu jos mahdollista vieläkin hienommalta. Nälkä on kasvanut. Siihen ei tarvita kilpailuja. Halu tulee sisältä, palo. Tavoitteita on toki ilman virallisia kilpailuja. Suurin niistä on tulla paremmaksi juoksijaksi. Selkeä ja yksinkertainen tavoite. Ei kannata tehdä asioista liian mutkaisia. Tuloksellisia tavoitteita ovat lähinnä juosta kesäkuussa mahdollisimman pitkästi 6vrk aikana. Sitä ennen keväällä on tarkoitus juosta mahdollisimman nopeasti väli Iisalmi-Nivala (n.133km). Kaikki tämä tuntuu kevyeltä ajatukselta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Olen tasapainoisempi harjoittelija ja juoksija kuin koskaan aikaisemmin. Joskus kannattaa vaihtaa polkua.

                   Olen 6vrk projektin tiimoilta harjoitellut lähestyäkseni sitä omalla tavallani. Se on vienyt minulta vauhtikestävyyttä alas. Olen harjoitellut paljon peruskestävyyttä (Pk) ja erittäin vähän vauhtikestävyyttä (Vk). 6vrk juoksussa tarvitaan paljon Pk-kykyä, muttei ollenkaan Vk-kykyä. Vk-harjoituksia olen pitänyt mukana muutamista muista syistä johtuen. Yksi niistä on, etten halua kadottaa Vk-aluettani täysin. Lisäksi nautin Vk-harjoittelusta. Siedän mielestäni lisäksi aika hyvin korkeilla tehoilla juoksua jne. Silti vaellan mielluummin kuin nuuskamuikkunen konsanaan.

                   Polku ja tavoitteet tuli valittua oikein. Harjoittelu on tuntunut kaiken aikaa mukavalta. Tiedän joidenkin ihmettelevän, että miten sitä voi harjoitella ilman kilpailutavoitteita. Minulle riittää, kun näen kehittyväni juoksijana. Juoksen koska haluan pystyä juoksemaan paremmin. Ja koen sitä koko ajan. Minun sisälläni on liekki joka lepattaa. En juuri säädä sitä, annan vain mennä. Juoksen juoksemisen ilosta... Joskus rykäsen 5km, 10km, järven ympäri, Iisalmesta - Nivalaan tai juoksen 6vrk. Se on antoisaa. En kaipaa muuta. En ole sulkenut kisa-ajatuksia, mutta ne eivät enää johdata minua. Minulla ei ole tarvetta mitata kuntoani ulos kisoissa. Olen elänyt se pää edellä, ja kohtuullisin tuloksin (mm.piirinennätys 12h), joten se ei ole enää välttämättömyys.

                  Tuosta piirinennätyksestä tuli mieleeni, että luovutin tässä taannoin kaksi paria vanhoja juoksukenkiäni. Molemmat meni velipojilleni, ilman edestä. Olin juossut ne mielestäni jo pois käytöstä kohdallani. Ehkä pojat voivat ottaa kuitenkin niillä alkuaskeleita. Tuossa alla olevilla sinisillä Asics Sky Speedeillä olen juossut tuon halli piirinennätyksen (116,099km/12h). Joitakin muita hyviä kisoja myös. Kuvan toisilla kengillä, Nike Air Pegasus +28:lla olen juossut mm. Nivalan ympäri (100km) aikaan 9.55.16. Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.

                   Tunteikas luovutus. Täytyi oikein ottaa kuva.

                   Takaisin harjoitteluun. Se on siis sujunut hyvin. Seuraava paalu on tullut useimmiten kohdalle helposti edellisen jälkeen. Olen lisäksi paljon ehjemmässä kunnossa kuin esimerkiksi Joulukuun lopussa. Kevyen juoksun määrä on lisääntynyt. Lihakset ovat ovat palautuneet siten entistä nopeammin käytettäväksi uudelleen. Toki olen juossut jonkun verran vauhtilenkkejäkin, joten olisin voinut juosta enemmänkin. Olen halunut pitää vauhdin mukana (ehkä n.5% harjoittelukilsoista). Harjoittelua on silti tullut ihan tarpeeksi. Haluan pysyä nyt ehjänä. Pk1:stä on jauhettu ylivoimaisesti eniten, yli 80%. Väliin aina Pk2:sta. Garminin tilastojen mukaan olen juossut tänä vuonna (2014) 724km. Keskisyke 128. Keskivauhti 9,8km/h. Osa lenkeistä on kulkenut maastossakin. Osa kovaakin tiellä.

                  Tämän viikon sunnutaina aloitan "Shotshin ryppään". Juoksen 220km/5vrk. En siis aio, vaan juoksen, jos pysyn terveenä. Lopetan sunnuntaina kolmannen yövuoron. Samalla lopetan 14vrk jakson, jossa olen ollut vain kaksi päivää vapaalla töistä. Sinä aikana juoksukilsoja noin 175km. Eli pyrin tulemaan, lähestymään rypästä keskellä normaalia harjoittelua. En siis kevennä kohti rypästä. Harjoittelen normaalisti ja sen perään tuo rypäs, 220km/5vrk. Aloitan siis sunnuntaina iltapäivällä. Juoksen viimeisen lenkin perjantaina iltapäivällä, viisi vuorokautta myöhemmin.

                  Tulen kirjoittamaan ryppäästä täällä blogissa. Yritän jotain kommenttia laittaa ryppään aikana. Tuntemuksia. Dataa tietenkin. Minua on kehoitettu tarvittaessa keventämään rypästä. Voin siihen sanoa, etten tule keventämään. Ehken kovennakaan kuitenkaan. Tämäkin on yksi tapa kokea. Tämä on vain yksi hieman erikoinen harjoitus. Itsetutkiskelua samalla. Uskon "Shotsin ryppään" menevän kuitenkin ilman äärimmäisiä ponnistuksia. Se on tavoite. Tulen varmasti vähän uppoutumaan ryppääseen, mutta en käy ihan perimmäisiin kamareihin. Selkokielellä: Jätän varaa  niin fyysisesti kuin henkisestikin. Lopetan siis ryppään perjantaina iltapäivällä. Aion käydä sunnuntaina juoksemassa 6km. Seuraava viikko on kuitenkin sitten erittäin kevyt. Ehkä vain 30-40km.

                 Pieni ote eiliseltä ja tältä päivältä. Eilen aamulla hieman ennen viittä laskeuduin pihalle. Juoksin 11km erittäin keveillä tehoilla. Jalat oli raskaat. Parin tunnin tauko ja uudet eväät naamariin. Sitten juoksemaan 22km lenkkiä. Liian pian syönnin jälkeen. Vatsa oli täysi, pistikin välillä. Appeet kävi välillä suussa. Juoksukaan ei ollut edelleenkään oikein hyväntuntuista. 9km kohdilla täytyi käydä ottamassa syväkyykky metsässä kuusen oksasta toisella kädellä rodeomaisesti kiinni pitäen. 14km kohdalla olin aivan tyhjä. Lysähdin perusraviin. Oli tarkoitus tehdä vauhdikkaampi setti. Ei onnistunut. 8km kotiin. Pitkä matka, kun katkeaa lenkille. Edellisestä kerrasta olikin aikaa... Tänään koko päivä koulutuksessa. Autolla ajoa 2x100km. Illalla kevyttä ja HELPPOA lopsottelua 12km @5:34... keskisyke 131. Rentouttavaa. Joskus tarvitsee palautuakseen tuollaisen lenkin. Joskus sitä tekee 8km lenkin 6:30 vauhdeilla raskailla jaloilla ja hädin tuskin palautuu. Useimmiten kyllä. Ei ole yhtä keinoa palautua. Usein sen tuntee, kun juoksee ensin pari kilsaa - tietää mikä on hyvä jaloille, mikä on hyvä kropalle... Nyt se sanoo, että nukkumaan. Eiköstä vaan kelpaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 12.2.2014                     

5km TESTIJUOKSU Vol.2

                     Tapanin päivänä oltiin viimeksi samalla baanalla. Viimeksi oli kutakuinkin sula tie. Nyt tamppaantunutta lunta. Lauhtunut ilma oli päivän mittaan liipannut lunta yhä tiiviimmin ja alusta oli vielä aamun koettuakin lipsuvampi. Valitsin rohkeasti perus kesäkisalenkkarit, Asics Gel HyperSpeed 5:t. Jo verryttelyssä huomasin, ettei niillä saa täyttä pitoa. Tänään olisi ollut ehdottomasti ainakin minulle nastalenkkari keli. Kisan huippujuoksija, Miika Tenhunen, tuumi verryttelyssä pidon olevan kohtuullisen. On kaverilla niin gasellimaisen kevyt ja komea askel, ettei se taida ehtiä sutata juuri millään alustalla.

                    Meitä oli kolme intoutunut kirmaamaan, kokeilemaan omaa päivän vauhtikestävyys virettä. Minä, Miika ja keväällä 15-vuotta täyttävä Raudaskosken Aake. Valmentajaguru Kari Tenhunen, Miikan nuorekas pappa, ideoi lähtöväleiksi 60sek. Flashback 30 years: Vaalean harmaa iso karva kintas olkapäälläni. Huonosti treenanneen 10-vuotiaan pojan syke nousee... viisi, neljä, kolme (aatamin omena heilahtaa vielä kerran), kaksi, yksi, mene. Karvakintas nousee olkapäältä. Pian verenmaku täyttää suun. Heti hanat auki. Lähtölaskenta soi päässä vieläkin - 30 vuoden jälkeen. Nostalgista. Hienoa tavata oman elämäni legondoja. Ojalan Jaana on kellonaisena ja puuhakkaana toimitsijana hymyillen paikalla jo ½ tuntia ennen starttia. Omistautunutta asennetta. Aaken äiti, minun kisakavereita lapsuudestani, on seuraamassa poikansa edesottamuksia. Äitin jännitystä. Aake on takuulla äidin poika = sisukas ja sopivan kovaluontoinen. Se huokuu rauhallisen ulosannin takaa. Vanhempi känttyrä tunnistaa luonteet. Juuri sopivat ainekset vaikka ja mihin.

                  Minut lasketaan ensin liikkeelle. Kohteliasta, sillä arvelen molempien ohittavan minut. Olen harjoitellut viimeisen reilun kuukauden lähes 100% vain  keveillä tai erittäin keveillä tehoilla. Jos en väärin muista niin kaiketi vain kaksi vauhtiharjoitusta reilun kuukauden aikana, nekin +2km vetoja. Juuri selätetty sitkeä lihasjumivaiva. Vanhat känttyrät ovat juuri tämän vuoksi raivostuttavia - vai mitä Miika ja Aake? Jatkuvaa selitystä ja tossu ei liiku! Joten lopetetaanpa tuo tähän.

                Kari pysyy taustalla. Karvakintas ei laskeudu olkapäälleni. Ojalan Jaana lähettää hennosti minut matkaan. Olen päättänyt nyt malttaa. 2,5km vastatuulta edessä. Ja kuulkaas - nyt maltoin. Anaerobinen kynnykseni on jotain 166-167 huitteilla. Läiskin ankeaa ravia noin 163-164 sykkeillä. Kenkä ei pidä. Askel lipsuu. Muutoinkin harjoituspainotuksista johtuen viime vuotista eleettömämpi askeleeni lähes kuolee vastatuuleen. Tuntuu kuin jäätyisin paikalleen. Eka kilsa vielä tuoreuttaan 4.10. Toinen kilsa menee sen alusta saakka tasaista 4.30-kyytiä. Juoksu tuntuu puskemiselta. Ihan naurattaa kuinka on surkeaa. Aake on lähtenyt minsan perään. Ehkä hän kohta huohottaa takana. Tiedän hänen haluavan varvata vanhan äijjän käppänän. Olen hänelle lippu joka täytyy saavuttaa. Miika lähti 2min perään. Yksi Suomen parhaita alle 18-vuotiaita 3000m juoksijoita. Hienoa juosta samassa testissä tulevan suuren juoksijan kanssa. Toinen kilsa täyttyy aikaan 4.30.

                Kääntöpaikka lähestyy. Kopse kuuluu takaa. En halua katsoa taakse. Ei tarvitsekaan, sillä pian sulavasti juokseva valkoihoinen kenenisabekele juoksee kauniisti ohitseni. Miika kääntää hieman ennen minua. Minä olen kääntöpaikalla ajassa 10.54. Yllättäen Aake ei ole ainakaan paljoa saanut kiinni. Arvioin, että ollaan tasoissa tai sitten Aake on saanut 5-10sekuntia kiinni. Tiedän pystyväni kiristämään. Miika katoaa silti pian horisonttiin. Kolmas kilsa täyttyy ajassa 4.23. Myötätuulen alku näkyy heti.

               Neljännelle kilsalle koitan nostaa vähän lantiota. Se ei tule aivan niin luonnollisesti kuin pitäisi. Perkele, alan oleen nylkky! Pudottelen hieman varoen vielä. Juuri selätetty jumivamma hieman kummittelee. Tossu lipsuu hieman jokaisella askeleella. Se syö voimia, rentoutta. Ehkei lantio nouse siksikään. Vanha mies jaksaa selittää. Neljäs kilsa 4.15. Häpeällisen heikkoa edelleen. Kuitenkin kiihtyvää. Aake ei saa kiinni, jotenkin nyt jo tiedän. Taakse en katso. Miika ei enää näy. Tuntuu hyvältä hänen puolestaan. Harmittaa, kun en muistanut onnitella häntä uudesta halliennätyksestä. Meneeköhän tätä kautta perille? Onnittelut! Alle 9.05 3000m hallissa.

              Viimeinen kilsa. Tästä tulee aika paska aika, mutta pääasia oli nyt pysyä ehjänä ja saada vähän reippaampi lenkki alle. Se tavoite täyttyy. Viimeiselle kilsalle nostan vähän ravia viimeiselle 400m:lle. Viimeinen niisto jää toiseen kertaan. Kelaan tyynesti maalivaatteen alle. Viimeinen kilsa 4.06. Loppuaika 21.30. Toinen puolikas tuli 16sekuntia nopeammin kuin ensimmäinen. Viimeksi 5km meni aikaan 21.01. Joten surkeaahan tämä oli. Mutta se otetaan mikä annetaan.

             TULOKSET

 7.2.2014, Cosmoksen 5km testijuoksu:

1. Miika Tenhunen         17.17
2. Onni Vähäaho            21.30
3. Aake Raudaskoski     22.10

Kiitos toimitsijalle, katsojille ja kannustajille, sekä tietysti kanssa testaajille!!! 


            Lopuksi hauska sananlasku, jonka kuulin eilen. Tai sen alku oli tuttu, mutta loppua en ollut ennen kuullut... "Aikainen lintu madon nappaa, mutta vasta toinen hiiri juuston saa".


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 7.2.2014           

VOIMAT YHTEEN

                        Tämä kirjoittamani kirjoitus on julkaistu tänään Nivala-lehdessä:


               Mistä tulee hyvinvointi? Terveydestä. Terveyttä edistää parhaiten liikkuva väki kaupungissamme. Meillä ei mielestäni nyt kuljeta oikeaan suuntaan. Kun olin sisulisäikäinen, lähes kaikki oli yhtä urheiluseuraa. Ainakin tuntui, että siihen aikaan oli väkeä enemmän siihen mihin sitä tarvitaan - tapahtumien järjestämiseen. Nyt lähes jokainen laji on lähtenyt omalle polulleen. Olen edustanut ainakin NU:ta, NiPe:ä, ja Lakeuden Kipinää. En muista, minkä nimiin nostelin puntteja. Ehkä "vain" nivalan. Olen nähnyt yhteenkuuluvuuden ajan ja nykyisen pilkoutuneen. Toimijoita on aina ollut korkeintaan riittävästi, nyt niitä on todella vähän/seura. Moni seura pyörii muutaman uskomattomia tuntimääriä tekevän harteilla. Mielestäni nuo moniin haaroihin jakautuneet polut kulkevat kohti suota. Nuo polut ovat raskaita. Hattua nostan monille seurojen vetäjistä. Samalla tiedän heidän toimivan välillä äärirajoilla.

             Meillä on nivalassa siis paljon pieniä seuroja. Toimintakin on siten luonnollisesti suhteellisen pientä. Paljon ponnistetaan vähän takia. Eikä tuossa ole paljon asiaa karrikoitu. Olen ollut itse tekemässä, joten tiedän mistä puhun. Samalla, kun seuroja on syntynyt kuin sieniä sateella on Nivalan asema urheilukaupunkina käsitykseni mukaan pienentynyt. Ennen nivalassa oli yksi vahva seura, joka näkyi kansallisestikin näkyvästi. Meidän kokoisella kaupungilla ei ole mielestäni vara pilkkoutua. Meidän pitäsi mielestäni yhdistää voimat ja saada voimaa toisistamme. Myös Nivalan kaupungin pitäisi tukea enempi hyvinvointia ja terveyttä edistävää urheilutoimintaa, jota tehdään nykyiselläänkin laajasti. Kaupungillekin tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi väki, joka on tervettä ja työkykyistä - saati innokasta ja sitä kautta Nivalan brändiä  monin innovaatioin nostamassa.

            Ehkei ihan kaikki (jääkiekko omana? muita?) voisi yhdistyä yhden nimen alle, jossa haettaisiin synergian avulla yhteisen hyvän eteen, mutta todella moni - valtaosa. Täytyy oppia katsomaan laajemmin, isompaa kuvaa. Focuksen täytyy olla siinä, että tiet ja kentät täyttyvät liikkujista. Nivalassa aletaan liikkumaan. Nyt moni seura jauhaa omia juttujaan noin ehkä 10-20 ihmisen ryhmissä. Ei sellainen innosta ainakaan nykysukupolvea. Trendit muodostuu kutsuvista yhteisöistä, paljosta väestä, hyvästä brändistä, positiivisesta ilmeestä ja uudesta ilmeestä. Focuksen täytyy olla saada nivalaiset liikkeelle! Se on mielestäni tie, jolla koko Nivala nousisi uudelle askelmalle. Mitä se vaatii? Se vaatii halua ja asennetta. Kaikki on mahdollista, jos on halua. Seurojen puuhamiehet yhteen. Nivalan kaupunki mukaan. Kenties Nivalan yrittäjätkin haluaisivat työväestään terveempiä liikkuvamman kansan myötä ja tulisivat puhaltamaan hieman hönkää hiileen. Kun on yksi pesä mihin puhaltaa, ei kait sinne kukaan halua vettä nakata? Nivala Futre Sports? NFS :)

Onni Vähäaho, Nivala (Ei seuraa toistaiseksi)

TULE TESTAAMAAN OMA KUNTOSI...

                      Perjantai-iltana 5km testijuoksussa. Haasta itsesi, tee pohja-aika itsellesi tai tule yrittämään parantaa edellistä aikaa. Tai tule tekemään "vain" reipas 5km lenkki muiden mukana. Tule ennen kaikkea nauttimaan liikunnan tuomasta eufoorisesta jälkitunteesta! Mukaan voi tulla myös lapsia, jotka voivat juosta 2km matkan = kääntyminen ensimmäisiltä kilometrinauhoilta (punaisia kreppinauhoja kepeissä jalkakäytävän sivustoilla 1km välein.

                     Cosmoksen 5km testijuoksu Vol.2  Pe 7.2.2014 klo.19 Uikko-Amisristeyksessä kokoontuminen klo.19. Perjantaina nähdään!!! Kaikki rohkeasti mukaan!!! Tehdään eloa Nivalan jalkakäytävälle!!!

                    Tässä reitti, klikkaa TÄSTÄ.

                      Mukaan voi ottaa oman urheilukellon. Toki testijuoksuun on tulossa myös ainakin kellonainen ja kirjaaja.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 3.2.2014               

TAMMIKUU 2014

                       Vuoden ensimmäinen kuukausi, tammikuu, on takana. Monesti vuoden vaihteessa tehdään hurjat suunnitelmat, intoa on enempi kuin kuntoa, kompetenssia ja järkeä. On siis vaara vetää yli. Siksi suurimmankin innon kohdalla on joskus hyvä katsahtaa kokonaisuutta ja miettiä missä on menossa, ja missä pitäisi olla menossa. Ei pidä pelätä poiketa ladulta, mutta täytyy tietää löytävänsä sinne myös takaisin - tarvittaessa.

                      Itsellenikin tuli lähinnä kalenteriteknisistä - ja kovasta halusta treenata kovaa - syistä johtuen peräti neljä yli 100km viikkoa peräjälkeen. Se on liikaa. Ainakin yksi kevyt viikko täytyy tulla neljään viikkoon. Otin siis hieman riskiäkin. Silti olen niin ovela, että osaan puolustautua muutoinkin kuin kalenteriteknisellä verukkeella tekemääni. Useaan kovaankin viikkoon sisältyy kevennys joko ennen tai jälkeen rypäsharjoittelun. Vedin paljon kovia 1-2päivän settejä ottaen lunkisti perusharjoitellen välipäiviä. Ja perhana, tikku joka jäi käteeni, minkä vedin, on oikean mittainen! Selvisin, kehityin ja olen palautumassa, vaikka hain palautusviikollekkin huonoon saumaan erikoisen yrityksen puhdistaa itseäni sisältä ja kehittää mielenhallintaa. Olin vesipaastolla 43,5h. Tein sen tyhmästi kolmen yöhugin perään. Usein pääkipua saattaa olla ilman paastojakin, öiden jälkeen. Lisäksi vedin mm. kahvin alas kerralla. Samoin energiat. Kaikki olisi pitänyt porrastaa. Suomeksi: Valmistautua. Ei edes paastoon voi mennä tuosta vaan, kuten ei moniin muihinkaan koviin ponnistuksiin. Lähes sama asia kuin vedettäisiin kesken työpäivän ukko tai plikka kisatamineisiin ja maraton viivalle. Kelloon tavoitteeksi enari ja sitten vain lykkään isoa kovaa. 25km kohdalla ei löytyisi kovin montaa toiveikasta sanaa juoksijalta. Vielä kerran arvon lukijat, suosittelen katsomaan TÄMÄN dokumentin. Se ei maksa mitään, mutta antaa miettimistä.

                       Tammikuussa tuli siis harjoiteltua hyvin. Hieman loppupuolella oli uhkana vasemman puolen pakaravaivaa. Isiasta? Piriformista? Tai jotain... kenties "mestarilla oli vain lähellä olla köntsä housussa"...

                       Vaivat on poistumaan päin. Palautusviikko on kääntymässä lopuilleen ja kapulat tuntuvat säklättävän huomattavasti tuoreemmin ja helpommin kuin mitä määräviikoilla. Juuri näinhän sen pitääkin mennä. Silti on turha tällaisen dieselin kuvitella mitään maratonjuttuja tms. Ei, ei, ei, pojat ei. Yksi syy vetäytymiseeni kilpailuista on laiskuuteni muokata kroppani kilpailujen vaatimaan ruotuun. Olen 182cm pitkä ja noin 81-82kg painava. Minun täytyisi painaa helposti 10kg vähemmän, jotta voisin realistisesti tavoitella TÄYSIN LAHJATTOMANA minkään tason maratonaikoja tms. Tajusin tämän ennen kuin kovin moni ehti siitä korvaani kuiskia. Jos joku puhuu lahjoistani, voin kertoa hänelle vähän faktaa ennen tuulestatemmattujajulistuksia = Kahden vuoden harjoittelun jälkeen vedin unelma olosuhteissa kahden kuukauden välein kaksi Cooperin testiä. Toisessa 2600m, toisessa 2610m. Tuo ei ollut siis edes lähtökohta vaan jo harjottelun tulosta. Tämän blogin pitäjän ja lahjakkuuden välillä on vain ja ainoastaan koomisia yhteneväisyyksiä. Jos jotain lahjakkuutta haluaa etsiä, on se kenties sanojen sinnikkyys ja sietokyky tyylisellä akselilla.

                       Tammikuussa oli 31 päivää. 7 lepopäivää (joista kaksi meni vesipaaston merkeissä). 32 kertaa kävin juoksulenkillä. 56h 5min juoksua. 547km juostuja kilsoja. n.17km/lenkki, vajaa 23km per. juoksupäivä. Keskivauhti oli kaikissa lenkeissä yhteensä 9,7km/h ja keskisyke 127. Täytyy muistaa, että osa kilsoista kulki myös metsissä, reppu selässä tai +4 vaatekerran kera yli -20asteen pakkasissa. Kulutettuja kaloreita +35 000. Ei hätää söin varmaan 50 donaa kaloria. Yhteensä 10kpl pitkiä lenkkejä, josta 8kpl +2h lenkkejä ja 2kpl +3h lenkkejä.

                       Tässä vielä taulukko kertomasta:

TAMMIKUUN LENKIT
PITKÄT	YLI 2h = 8KPL, YLI 3h =2KPL
		1	2	3	YHT
1		27			27	KM
2		21,3			21,3	KM
3		11,7			11,7	KM
4		8,5			8,5	KM
5		45,1			45,1	KM
6		18,3			18,3	KM
7		35,3	10		45,3	KM
8		10,4	8		18,4	KM
9		15,4			15,4	KM
10					0	KM
11		13,1			13,1	KM
12		9,7			9,7	KM
13		16			16	KM
14					0	KM
15		10,5	13		23,5	KM
16		16,5			16,5	KM
17					0	KM
18		22,2	22,2		44,4	KM
19		22,8	23,8	9	55,6	KM
20		25			25	KM
21					0	KM
22		16,4			16,4	KM
23		9,3			9,3	KM
24		7,3			7,3	KM
25		38,3	6,7		45	KM
26					0	KM
27		8,6	22,2		30,8	KM
28					0	KM
29		10,6			10,6	KM
30					0	KM
31		12,8			12,8	KM
					547	KM

Ps. Lopuksi on iloittava vielä hyvin alkaneista yhteistyö virityksistä 6vrk juoksuprojektin osalta. Haen noin 9-10 yhteistyökumppania mainospaidan painavan JP Painon lisäksi. Neuvotteluja on myös käynnissä ja jokunen yhteistyökumppanuus on jo muodostunutkin. Olen myös iloinen siitä, että olen saanut nimenomaan yhteistyökumppaneikseni juuri näitä yrittäjiä, joita tuossa yläpalkissa ja sivupalkeissa on esillä. Olen kuullut paljon positiivista palautetta ko. yrityksistä. Klikatkaa sivupalkin logoista, jos teitä kiinnostaa asioida ko. yritysten kanssa. Heiltä saa hienoa palvelua! Ketään unohtamatta, täytyy eritoten ilolla muistaa kuinka Ollin putkityön poikien lapanen nousee joka kerta, kun järvikylällä he vastaan tulevat järveä kiertäessäni. :) Ja aina iloisin ilmein.            

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 31.1.2014                       

MULLISTAVA DOKUMENTTI - COSMOKSEN PAASTO

                   Taannoin oli YLE lähettänyt mullistavan dokumentin, josta Jonte-Konde antoi minulle vihjeen. Paastoamisesta. Kannattaa katsoa. Tässä linkki.

                    Jonte-Kondella itsellään menossa kolmas paastopäivä. Jonte-Konde vetää mehuilla. Itse aloitan NYT vesipaaston. On keskiviikko ja klo.18. Tavoite ainakin neljä päivää. 7päivää ois hyvä, mutta tarkistan tilanteen sunnuntaina klo.18.

                   Menossa on reeneissä kevyt viikko. Mielenkiintoista nähdä miten Pe-aamun n.25km kevyt maastolenkki menee paaston keskellä, pelkällä vedellä jne. Jummi-jammi, olen innokas kokemaan miltä tämä tuntuu.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.1.2014

SAUNAPÄIVÄ PAKKASTEN JÄLKEEN

                    Jonnin aikaa kytenyt ajatus juoksemisesta jokin koe etappijuoksu toteutui tänään. Viime viikonloppuna päätin juosta tänään Haapavedelle. Heräsin sattumoisin kolmen jälkeen yöllä wc:n. Sen jälkeen kävin pienessä torkussa ja pomppasin kuin rippikoulupoika ylös sängystä ennen neliää! Ei muuta kuin kahvin keittoon ja muroja naamariin. Kuppien ja kippojen kanssa NHL-tuloksia tiirailemaan koneelta yms. järkevää. Olin kertonut velipojalleni, Osmolle, joka haapavedellä asuu, että lähden Nivalasta klo.6. Aika tuli kuitenkin ootellessa pitkäksi. Niinpä käynnistinkin garmin sykekelloni klo.5.27.

                    1,5 litraa nestettä juomarepussa takin alla. Nesteessä oli vettä + 1,5rkl hunajaa + vajaa tl suolaa. Aika laimea seos. Taskuissa oli paperikonvehteja ja jotain B:llä alkavia hunaja+pähkinäkeksejä. En nyt jaksa tarkistaa mitä, mutta hyviä ne oli. Saa Halpa-Hallista. Vinkiksi. 20min välein sitten pistelin vuorotellen noita vaihtoehtoja nesteen kera naamariin. Lisäksi repussa oli hätäpaperia, sekä perillä nautittavaksi tarkoitettu 100g sipsi annos + tuliaisiksi velipojalle ½pakettia marianne dominoja. Ajatus tärkein?

                    Lähdin tietysti kevyesti hölkkäileen. Rytminä oli hölkätä aina se 9min ja kävellä sitten 1min. Sillä mentiin. Yllättävän tuoretta oli ja vaivatonta. Vauhti muodostuikin selvähkösti ennakoitua nopeammaksi. Olkoonkin, että minulla oli noin 3m/s oleva myötätuuli likimain koko matkan.

                    Aluksi oli katuvaloja. Ja heti alkoi kusettaan. Ei muuta kuin neliännellä kilsalla veen heittoon. Pian olinkin ekalla vajaan 4km pimeällä metsäosuudella. Se meni äkkiä. Maliskylällä ja Ruuskankylällä  oli taas valolyhtyjä. 14:sta kilsalla näppäilin vielä nukkuvalle velipojalle koodin, että nyt täältä tullaan sellaista haipakkaa suunnitelmaan nähden, että ooppas vaiti ja aikaisemmin vastassa.

                   Vajaan 15km jälkeen alkoi 14km kestävä synkkä metsäpätkä. Joitakin ohi kiitäviä autoja meni välillä suuntiinsa. 17 kilometrillä piti taas jäädyttää tietä, laskea vettä. Metsäpätkä meni yllättävän nopeasti. Välillä metsästä kuului rapinaa. Jäi epäselväksi, minkälaisia kavereita juoksi metsissä kanssani. Ehkä vain rusakoita, ehkä jotain muuta.

                  Pian oli 29km mittarissa ja olin Vatjusjärvellä. Helposti meni edelleen. Ouvon tuoretta. Ei kyllä viime viikonlopun pikku ryppäästä ollu enää mitään rasituksia ruhossa. Loppumatkalla oli paljon korkeuseroja. En muistanutkaan, että Haapaveden ryyppymäelle pitää kiivetä myös Nivalasta päin tultaessa. Piiiitkä loiva nousu. Oikeastaan Karsikkaalta Vatjusjärvelle (n.12km matka) asti oli pientä nousua ja Vatjusjärven pohjoispuolelta ryyppymäen harjalle asti hivuttavaa nousua n.4km matkalla. Hieman tuntui, mutta sitten 36:s km tultiin komeasti ryyppymäeltä alas laskien - ja pohjalla vielä tietysti hengen mukaisesti ryyppy juomarepusta ottaen.

                 Pian oli matka taputeltu. Velipoika tuli tosiaan vastaan ja hälle kertyi 4,8km. Lopussa oli vielä kirkonmäki, jossa on 9% nousukulma ja noustava matka noin 400-500m kait? 38,3km meni @6:07 keskarilla ja 135 keskisykkeellä.  Nestettä meni kaikkiaan n.9dl.


                 Perillä pääsin tapaamaan serkkupoikaa vaivaisen 27-28vuoden tauon jälkeen. Olihan mies vähän muuttunut, vaikka muistissa olleet piirteet kasvoilta oli luettavissa. Juttua tuli vuolaasti rapiat 2h. Samalla tuli nesteytettyä tietysti kahvista vichyveteen + syömistä tietysti. Iltapäivällä sitten takaisin Nivalaan, nuorimman velipojan kautta hurauttaen, ja tullessa vielä äidillä syöden. Iltasella läksin vielä pikku sakkokierrokselle (6,7km @5:51) hakiessani lapsille saunaillan eväitä.

                Että tällainen saunapäivä tällä kertaa. Itsellä jäi kyllä vain sauna väliin, sillä Putous voitti. :)

               Ens viikko on kevyt. Todennäköisesti skippaan kevyen viikon tarpeen vuoksi hieman orastaneen ajatuksen, ex-seurani järjestämän maratonin, joka oli tarkoitus juosta kiihtyvänä pitkiksenä. Kroppani tahtoo tähän kohtaan enemmin hieman rauhoitusta <-Iskias/Piriformis tuntemukset. Harmi toisaalta, sillä olisi ollut kiva mennä tsemppaamaan osaltaan Merviä hänen vuosihaasteessa eteenpäin. Ehkä ehdin vielä tänä vuonna johonkin hänen 12:sta koitinkivestään mukaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.1.2014      

POISTUNEET 2013 Vol.3/3

                      Poistuneet 2013 sarjan 1/3 ja 2/3 linkit...


10.9.2013:   Glen Skov, 82, voitti vuosina 1952, 1954 ja 1955 Stanley Cupin Detroit Red Wingsien riveissä. Skov pelasi myös Chicagon ja Montrealin riveissä.

                    Skov teki parhaalla kaudellaan (1956-1957) Chicagon riveissä 42 pistettä. Kaikkiaan hän pelasi runkosarjassa 650 ottelua, saalistaen mukavat 242 (106+136) pistettä. Hän kuoli Floridassa, Palm Harborissa.



8.9.2013:   Metro Prystai, 85, voitti NHL-urallaan kaksi Stanley Cupia Detroitissa 1952 ja 1954. Hänen isä ja äiti, Harold ja Annie olivat syntyjään Ukrainalaisia. 

                  Sentterin paikkaa pelannut Prystai kasasi komeat 330 pistettä runkosarjan 674 ottelussaan. Detroitin lisäksi Prystai pelasi myös Chicagossa.


13.10.2013: Antti Tyrväinen, 79, voitti Olympiahopeaa ampumahiihdossa Squaw Valleyssa 20km matkalla v.1960. Tyrväinen oli ensimmäinen suomalainen ampumahiihdon Olympiamitalisti.

                  Lisäksi hän savutti MM-kilpailuissa myös joukkuemenestystä, saavuttamalla mm. MM-kultaa v.1961. Henkilökohtaisia MM-mitalejakin kertyi kolme kappaletta. Tyrväinen oli monipuolinen, sillä hän menestyi myös ammunnan EM-kisoissa, saalistaen v.1963 sekä hopeaa että pronssia.

                  Vuoden urheilija-äänestyksessä hän sijoittui kolmanneksi vuonna 1963. Tyrväinen työskenteli lentokonehuoltoupseerina Hämeen lennostossa Tikkakoskella ja Lapin lennostossa Rovaniemellä. Sotilasmestari Tyrväinen jäi eläkkeelle vuonna 1979. Tyrväinen kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen Tampereella. 


18.10.2013:   Allan Stanley, 87, jää historian kirjoihin nelinkertaisena Stanley Cup voittajana. 1244 ottelua NHL-urallaan pelannut Stanley voitti mestaruudet Torontossa 1962, 1963, 1964 ja 1967. Puolustajan pelipaikalta irtosi myös komeat 433 (100+333) tehopistettä. Henkilökohtainen menestys jäi muutoin vähäiseksi - kolme kakkos All Stars -valintaa.

                      Stanley pelasi peräti 43-vuotiaaksi, joka tuohon aikaan (60-luvulla) oli hyvin harvinaista. Hän edusti Toronton lisäksi Ny.Rangersia, Chicagoa, Bostonia ja viimeisenä kautenaan Philadelphiaa. Parhaalla kaudellaan hän teki 35 (9+26) pistettä.

                     Vuonna 1981 Stanley valittiin Hockey Hall of Fameen. Hän muutti uran jälkeen Ontarion Bobcaygeoniin, jossa eli lopun elämänsä.



5.12.2013:   Nelson Mandela, 95, jäi maailmanhistoriaan merkittävänä henkilönä maailman rotusorron vastaisen työn arkitehtina. Hän voitti Nobelin rauhanpalkinnon v.1993. Etelä-Afrikan presidenttinä hän toimi v.1994-1999.  

                  Mandela oli 1900-luvun tunnetuimpia poliittisia vankeja ja merkittävimpiä Afrikan poliittisia johtajia.
 

7.12.2013:   Eero Kolehmainen, 95, oli suomalainen maastohiihtäjä ja Olympiamitalisti. Kolehmainen voitti Olympiahopeaa 50km hiihdossa Oslon talvikisoissa v.1952.

                    Kolehmainen oli kuollessaan vanhin (95.v) elossa ollut Olympiamitalisti.

                    Kolehmaisen hiihtoura rakentui haasteellisesti. Hän aloitti kilpahiihdon jo 1930-luvulla, mutta sota-aika katkaisi harrastuksen. Hän oli rintamalla sekä talvi -että jatkosodassa.

                    Suomenmestaruuden Kolehmainen voitti vielä 41-vuotiaana. Siitä huolimatta hän jäi rannalle v.1960 talviolympiajoukkueesta, mikä herätti tuolloin kiivasta keskustelua.

                   "Olympiamitalisti muisteli myöhemmin junamatkaa, jossa vieruskaveri, joka ei tunnistanut Kolehmaista, alkoi sättiä olympiakomiteaa tämän jättämisestä joukkueesta.

Kolehmainen tokaisi takaisin, ettei se vanha mies olisi siellä pärjännyt. Mies kimmastui vastauksesta lisää, kunnes joku sivullinen kertoi, kenen kanssa hän oikein keskusteli." -Helsingin Sanomat-

 
29.12.2013:   Eero Mäntyranta, 76, kuoli pitkällisen sairauden murtamana Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa sunnuntaina 29.joulukuuta klo.16:00. Mediaan levinnyt virheellinen tieto väitti Mäntyrannan kuolleen 30.12.2013.

                      Mäntyranta muistetaan yhtenä Suomen legendaarisimmista Olympiavoittajista, hiihdon legendana. Neljiin olympialaisiin osallistunut Mäntyranta voitti kaikkiaan kolme Olympiakultaa ja yhteensä 7 olympiamitalia. MM-kilpailuista kertyi viiden mitalin saalis, joista kaksi oli henkilökohtaisia voittoja.

                     Vuonna 1972 Mäntyrannasta tuli ensimmäinen dopingista kärähtänyt suomalainen urheilija. Hän jäi tammikuussa 1972 kiinni amfetamiinin käytöstä Sm-kisojen yhteydessä. Mäntyranta sai tuosta muutaman kuukauden salailun ja viivyttelyn jälkeen "vakavan varoituksen". Mäntyranta itse kiisti asian ja sanoi, että hänelle ehkä annettiin amfetamiinia jollakin juottoasemalla hänen tietämättään.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.1.2014