HORNANTUUTISTA POIS VOL.5

                     SOLO HORNANTUUTTI Vol.2

                     Toinen kerta tälle vuodelle, kun minut piilotetaan hornantuuttiin yksin. Tällä kertaa toleranssina oli ensimmäistä kertaa 20km haitari, 30-50km välille. Eikä tässä konseptissa ole edes niin kilometrin päälle. Lopulta sillä ei ole niin isoa merkitystä. Tässä linnuntie etäisyys kotoani oli ollut 51,6km.

                    LÄHTÖTILANNE

                    Olin kärsinyt vapun ajan seikkailun jälkeen allergisestä flunssasta ja sitten ilmeisesti jonkin verran myös jostain muusta flunssasta, sillä kaksi päivää meni ihan petipotilaanakin. Ja limaa nousi myös tässä seikkailussa ja nousee edelleen, mutta olo on ihan jeba jees. Mutta tekee se pienen epävarmuuden psyykkeeseen. Siitä ei pääse mihinkään. Seikkailupäivälle ennustettiin vesisadetta noin ilta kuuteen saakka. Lämpötila alle +10. Edellisen päivänkin oli satanut. Metsä oli joka tapauksessa märkä. Todella märkä.  

                    Vielä lähtöaamuna pohdin myös vaihtoehtoa jättää tämä väliin. Voiton vei kuitenkin halu testata varusteita ja tekemistä hankalissa olosuhteissa. Ilman kokemusta niistä, ei voi tietää millaista se on toimia, kun kaikki kastuu eikä kaikki ookkaan suffelia. Toki jo lähtiessä tein selväksi, että tällä kertaa ei voi puskea vaan on kuunneltava omaa oloa. Kuitenkin minimitavoite oli selvittää itsensä tietoisuuteen hornantuutista.

                    Seikkailukeli ei olisi voinut olla juuri hankalampi suunnistuksen kannalta. Aurinko ei paistanut missään kohtaan. Ainoa tieto oli ennustettu koilistuuli. Ajattelin, että Nivalan eteläpuolelta tultaessa tuuli saisi tulla etuviistosta oikeaan korvaan päin. Mutta lopulta en tiennyt olinko kartalla lännen vai idän puolella eteläosaa vain suoraan etelään. Kaikki on lopulta arvailua. Muurahaispesistä - joita näin paljon - ja puun oksista päättelin myös missä on etelä. Tämä oli mun kompassi ja ainoa "apu" mitä minulla oli, mutta minä viihdyin todella saadessani olla hukassa!  

                    OSUUS 1. - VAELLUS  7,86km

                    Minut haettiin kotoa noin klo.8, ehkä vähän yli. Tuomo, alias "TuJu" on hyvin perehtynyt kätkijä ja suunnan sekoittaja. Tietämättäni taustatukena oli hänellä ollut Hietapuolen Bekele. Tutut nimet siis pyörii näissä (hah, hah).  Tuju ajoi ja ajoi. Olin ajatuksissani eri suunnalla, minne minut lopulta oli viety. Matka kesti ja kesti. Lopulta poistuttiin autosta ja alkoi maastouttaminen. Kastuin vain mukavan vähän. Sitten odotin Tujun soittoa. Vihdoin pääsin aukaisemaan siteet. Ja vaikka oli pilvisen harmaata niin miten kirkasta olikaan taas hetken, kun liki 3h oli ollut siteet silmillä. Kello oli tuolloin 10:41. Tietämättäni alkupaikka oli siis linnuntietä 51,6km kotoani ja Kinnulan kunnasssa Jääjoen eteläpuolella. Onnea matkaan mulle! Hah, hah.

                        Luonnossa on hyvä olla. Taustalla Jääjoki
 

                            Luikas silta Jääjoen yli

                     Heti siteiden aukaisun jälkeen huomasin takanani olevan kanavan, joka oli siis Jääjoki nimeltään. Tunsin mihin suuntaan Tuju lähti ja minulla oli tuntuma, että olisi helpppo löytää tie, kun kävellytys metsään tuntui niin selkeältä. Kuitenkin ajattelin, että minun täytyy varmaan lähteä ihan eri suuntaan mistä minut on tuotu, joka on yleensä kätketyksen juju, että houkutellaan väärään suuntaan. Niinpä lähdin joen vartta ja melkein heti tuli vastaan liukas kahden puun siltä. Lähdin rohkeasti ylittään. Kerran meinasin tippua jokeen, mutta pääsin kuivana toiselle puolelle. Joen viertä jo kilsan kulkemisen jälkeen pohdin, olikohan joen puolen vaihto järkevää, mutta toki toisella puolella oli suomaisempaa ja omalla puolella myös kangasmetsää. 

                Pian tulin ison kivikankaan juurelle, jossa edessä oli arviolta 20m korkea kivikangas nousu. Päätin nousta joen varresta sieltä tähystään mitä näkyy. Ja kas, näkyi voimalinja. Olin kolunnevan pohjoispuolella. Palasin vielä joen vierustaan, mutta se ajautui niin lähelle voimalinjaa, että päätin siirtyä linjalle, jossa huomasin olevan vastatuulen vasemmalle käännyttäessä, joka olikin oikea ns. iso suunta. Tuossa ajattelin, että minun pitäisi päästä linja kulkusuuntaan nähden vasemmalle viistoon. Niinpä päätin kulkea voimalinjan vasenta reunaa. Tässä vaiheessa olin kulkenut vasta 2,5km ja 45min. 

                        Tämä utuisen näkymän kuva kuvastaa hyvin tuota päivää luonnossa
 

                Kuljettuani aikani linjaa pitkin näin vasemmalla vanhan metsäkoneen/traktorin uran. Ajattelin lähtä sitä koklaan, sillä kuten sanottua tuntui, että pitäisi päästä vasemmalle viistoon. No, ura vei ja vei aina vaan vasemmalle kaartaen. En tajunnut kuitenkaan, että olin ylittänyt Jääjoen linjalla ja kun tulin joen varteen takaisin, ajattelin jatkavani vain jokea pitkin etäämällä uudestaan. Todellisuudessa tulin vain joen toiselle puolelle (hah, hah) ja kuljin takaisin lähtöpisteeseen. 

                    Tapasin tämän kelon Soinlammen viereisellä kankaalla
 

                Lähtöpisteestä minulla meni alle vartti siityä siihen metsäautotien silmukkaan, johon Tuju minut jätti. Jos olisin mennyt joen vartta pitkin ihan linjalle saakka, enkä olisi puikannut linjalle hieman ennen kuin olisin nähnyt joen ylittävän linjan, olisi päätynyt toiseen ratkaisuun. Ehkä olisin palannut linjalle. Mene ja tiedä. 

 

            OSUUS 2 - JUOKSUOSUUS  5,37km = 13,23km

                     Pyykkinevan metsätien silmukasta alkoi ensimmäinen juoksu-osuus. Miksipä ei (hah, hah). 8,7km lähtiessä painaneet varusteet ei olleet ainakaaan keventyneet, sillä niin märät oli vaatteet. Jääjoesta muuten otin varoiksi yhden lötkön (0,5L) vettä. Juoksu-osuudella huomasin teiden vievän liikaa oikealle. Niinpä valitsin aina kerta kerrasta vasemman tienhaaran. Ja kas, olin jälleen voimalinjalla. Luulin tuossa kohtaa olleeni jo edempänä, siis pohjoisempana, mutta olinkin taaempana (hah,hah). 

          OSUUS 3 - VAELLUSOSUUS 1,7km = 14,93km

                    En hoksannut edes ylittäväni toistamiseen siltaa pitkin jääjoen yli. Tuolla oli aina kivikkoinen kumpare ja niiden välissä vaihtelevan mittainen suo-osuus. Ja ajattelin, että siltoja oli siellä täällä moottorikelkka kulkua varten. Huvittavinta, että se vanha metsäkoneen/traktorin ura jolle olin kääntynyt ensimmäisellä vaellusosuudella oli vielä hieman edempänä edessä ja ohitin sen uudelleen vasta neljännellä (heh,heh) osuudella. Kenties omaa maaston havaitsemiskykyä häiritsi tässä kohtaa (n.3-4h välisenä aikana) ollut noin tunnin kestänyt heikompi olo. Tuolloin mietin, että olinko liikkumisvoipainen tänään. Toi tunne kuitenkin poistui tai ainakin hälveni siinä määrin, että siitä ei ollut enää samanlaista huolta.

        OSUUS 4 - JUOKSUOSUUS...  JATKUU...