PUF2017 171km - MITÄ SE ON?

FAKTA:

- Vuosina 2013 ja 2014 uudelleen etsitty ja merkattu Iso-Sydänmaan vaellusreitti on Pyssymäen pihalta noin 57km mittainen.  I-SR2014.
- Sen on vajaan neljän vuoden aikana kiertänyt 55 henkilöä. Monen matka on päättynyt jo n.26km kohdalla olevalle Syyryntielle. Reitti on suhteellisesti Suomen hitain polkujuoksureitti. 
- Reittiä ei ole kukaan kiertänyt kahta kertaa yhteen kyytiin.
- Pyssymäki Ultra Festival 2017 (PUF2017) tapahtumaan osallistujilla on 36 tuntia aikaa kiertää reitti kolme kertaa yhteen kyytiin. Tehtävä kuulostaa herkästi huugolta, mahdottomalta.

                  On ennakkokäsityksiä. On arvailuja. On laskelmia. Kaikki spekulaatioita. Kukaan ei oikeasti tiedä. Ei voi tietää, sillä kukaan ei ole tulevaa haastetta koskaan kokenut. Haaste vertautuu, ja ei vertaannu. Vertaaminen ei ole helppoa. Kolme kierrosta suoperäisellä 57km vaellusreitillä on mitä mystisin tehtävä. Kisa on tiettävästi Suomen polkujuoksuhistorian pisin.

                  Mitä enemmän kertyy kokemusta erilaisista haasteista ja kisoista, kehittyy suhteellisuudentaju. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Samalla kokemukset kartuttavat myös itseluottamusta.

                  PUF2017 171km ei ollut aluksi minullekaan ajatuksena selvä. En nähnyt huoneen perälle. Liian pimeää, liian sumuista. Ajatus ymmärtää ei riittänyt. Nyt olen löytänyt tuohon huoneeseen katkaisijan. Huone on saanut valot. Huone ei ole edelleenkään helponnäköinen tapaus, mutta takaseinä näkyy. Se on pääasia.

                  Tällaisen haasteen kohtaaminen ei voine onnistua vain sitomalla kengät ja nakkaamalla repun selkään. Täytyy uskaltaa käydä itsensä kanssa mitä rehdimpiä keskusteluja. Ja nimenomaan etukäteen. Kuten kaikki kestävyysurheiluponnistajat tietävät - kisan aikana, saati sen heikoilla hetkillä, on myöhäistä aloittaa rakentamaan kestävää ajatusta maaliin pääsemisestä. Ne asiat on pitäny päättää jo paljon aikaisemmin. 

                  Kun julistan uskovani, että kierrän Iso-Sydänmaan vaellusreitin (I-SR2014) kolme kertaa yhteen kyytiin, on minulla oltava jokin mihin nojaan asiani. Se on aikaisemmat kokemukset ja rehti pohdinta omasta kyvystä. Edelleenkään kolme kierrosta ei ole selvää kauraa, mutta pidän sitä kohdallani täysin mahdollisena. Miksi näin? Vastaus ei ole yksiselitteisesti minun kunnossani. On ja ei.

                   Juoksin viime vuonna huviksi karhunkierroksen vain 9 päivää PEP2016 57km tulvakelikisan jälkeen. 84km karhunkierrosta. Palautumattomana tietysti. Tuolla kierroksella on noin 1900 nousumetriä. Reitti on paikoin myös tekninen. Lenkki meni sangen helposti, vaikka välillä kyllä ihan juostiinkin, eikä vain retkeilty. Aikaa meni 13h 6min. Jaksamisen raja on siis paljon kauempana.

                  Tänä vuonna juoksin tuon saman reitin kilpaa. Kilpaa kelloa vastaan, en jaksamista vastaan. Vauhti loppui/hiipui, mutta tulin varsin hyvävoimasena maaliin. 84km polulla tuntui juoksemiselta kelloa vastaan, ei jaksamista. Aikaa meni noin 10h 55min. Olin  16:sta yli 160 osallistujan joukossa.

                 Kolme kierrosta I-SR2014 reitillä on ultrajuoksua, jossa ei juosta kelloa vastaan vaan jaksamista. Tehtävää helpottaa juuri tuo funktio. Voi juosta lepposaa kevyttä hölkkää, kun kelloa vastaan mennään vauhtikestävyysalueella, jolloin lihaksisto on aivan erilailla äärirajoilla kuin kevyessä hölkässä. Sopivilla kävelypätkillä höystettynä jalat pysynevät juostavampana pidempään. Luotan hyvin vahvasti siihen, että kaksi ensimmäistä kierrosta menee kohtuullisen vähin tuskin. Silloin ollaan juostu noin 114km.
                  Viimeisellä kolmanneksella tuskan sietää paremmin kuin keskimmäisellä kolmanneksella. Näin ollen maaliin selviäminen tuntuu varsin ilmeiseltä vaihtoehdolta. Maalin läheneminen on aina psykologisesti kannustavaa. On hienoa lähteä kääntämään liki mielipuolista tehtävää todeksi. Kaikki, jotka ovat tuon reitin kerran kiertäneet, tietävät realiteetit.

                   Tehtävä on siis mahdollinen, mutta kaikkea muuta kuin selvä. Henkselit ei pauku, eikä balalaikka soi. Se tärkein on kuitenkin läsnä - luotto itseensä.

                   Ultra Trail Mont Blanc UTMB 170km ja 10 000 nousumetriä kisa oli syyskuun alussa. Uskomattoman rankka kisa. Seurasin kisaa hyvin tiiviisti ja olen katsonut tajuttoman määrän eri videoklippejä. Olen soittanut kahdelle tämän vuoden finishereistä. Visa-Pekka Larivaaralle ja Marko Mattilalle. Tuon kisan seuraaminen auttoi minua ajatustyössä kohti puffia. Tuo kisa teki kaikista inhimmillisennäköisiä. Jopa Kilian Jornetista.

                   Loppuun kolme videoklippiä:

                   Ehkä paras urheiluselostus koskaan (kuuntele isolla, ja loppuun asti!)

                  Minun kenkäni

                 Minun lankkutreeni julki

Onni Vähäaho, Nivalassa 16.9.2017