VAISTOT JOHDATTAA

             Askel painaa. Huoltoon ei ole pitkästi, mutta nyt kestää. Huoltoon saapuessani aikaa on kulunut julmetusti. Huolto sulkeutuu heti perästäni. Askel painaa yhä, mutta katoan tumman metsän syliin...

             ...Herään unesta. Kello on hieman yli kahden yöllä. Olen nukkunut viimeisinä vuorokausina paljon, mutta vähän miten sattuu. Se johtuu taas siitä, että olen kuunnellut kehoani. Kun on nukuttanut, olen nukkunut. Osittaisen työajan johdosta minulla on paljon vapaata elää haluamaani elämää. Olen nauttinut. On ollut kisasta palautumisessa tärkeää saada elää kropan tuntemusten mukaisesti. 

             Oman urakkani päättymisestä on tarkalleen nyt neljä vuorokautta. Hieman muristen olen haavojani nuollut. Vammoja ei tullut, mutta olen käynyt sisäistä keskustelua itseni kanssa kisan lopettamisesta kahteen kierrokseen. Tavoite, 171 kilometriä juosten, oli/on aika jäätävä tasoiselleni ultrapolkujuoksijalle. Hieman minua paremmalle tasolle nousseelta Mika Leppälältä tuon matkan juokseminen Iso-Sydänmaan reitillä vei yli 27 tuntia. Olen laskenut, että minulla on 29 tunnin kunto tuon suhteen kaiken onnistuessa. Eikä arvio liene kauas heitä. 

            27-30 tuntia juoksua putkeen on raastava määrä ja meidän kuntoisille äärimmäisen kova haaste. Esimerkiksi Karhunkierroksen 166 kilometrin kaksi parasta juoksivat reitin muutamaa minuuttia päälle 20 tunnin. Samassa kisassa esimerkiksi Mika Leppälä noin 27 tuntiin. Työmäärässä on eroa. Jokainen tunti 20 jälkeen kysyy paljon. Tullaan mestarifilosofi Kukkolan (Janne) viisauden äärelle:  -"Kyllä sen meno puoltaa sitä et vauhtia on oltava tai  aika syö mehut"...

             Aion edetä näistä ajatuksista ensi vuotta ja näitä yli sadan mailin kisoja kohden siten, että annan itselleni siimaa 20 tunnin toisella puolen. 20 tunnin jälkeen ei ole synti kävellä sillä niin maailmalla (esim. UTMB) tähdillä kuin kotimaan parhailla yli sadan mailin kisoissa homma alkaa olla jo 20 tunnin kohdalla paketissa. Pystyin kuitenkin tänä vuonna selvästi viime vuotta vahvempaan suoritukseen, joten pitää nähdä homman kehittyneen. Kuka on käskenyt kiirehtimään? Ap-ap-ap-pap. 

             Yhtä lailla kuin olin päättänyt JUOSTA pufin 171km maaliin, olin päättänyt olla viikon juoksematta kisan jälkeen. Se että olen kuunnellut kroppaani ja nukkunut niin paljon kuin on tehnyt mieli, on tuntunut eläimellisen viisaalta ja hyvältä. Se miten kroppasi viestii, mitä se kaipaa on kiehtovaa - ja vielä kun voi sen pyynnöt tuntea. Nyt kroppani kaipaa tunnustelevaa hölkkää. Tunne on kuin eläimellä, joka on mennyt rankan retken jälkeen pesäkoloonsa toipumaan. Ja jonka sisäinen kello saa sen liikkeelle, työntämään päänsä ulos kolostaan. 

             Vuosi 2019 on tuskin vielä valmis, mutta minä aloitan väistämättömän matkan sinne aisteihini luottaen. Uskon ja luotan olevani taas ensi vuonna vahvempi. Olen sisäisissä keskusteluissa oppinut arvostamaan sitä kehitystä, jonka olen saavuttanut. Rajallisuus on ymmärretty. Kokonaisuus on hallinnassa. Elämä viime päivinä on näyttänyt minulle paljon hyvää. Lähimmäisten rakkaus ja lämpimät katseet - yhdessä olo ja kiireettömyys. 

Vahvalla otteella, Onni Vähäaho, Nivalassa 27.9.2018

Ps. Puen rauhassa. Kaivan otsalampun ja suljen oven perässäni hiljaa. On aamuyö. Kausi 2018 on sulkeutunut ja matka kaudelle 2019 alkanut. Edit: 16km@5:47(119bpm)