Uuden Vuoden aamupäivä. Sovitusti lähdemme vajaan tunnin Tuomon jälkeen Iso-Sydänmaan reitin 26 kilometrin lenkille. Mukana on Tuomas ja Anssi. Puoli kilometriä juostuamme tulee Vellu autolla vastaan ja huutaa fönäristä ottavansa meidät kiinni. Vellu juoksi viime kesänä silloisen Nivalan ennätyksen Pyssymäki Extremen 57 kilometrin matkalla, joten hän oli kaiketi tosissaan aikeissa ajaa meidät kiinni. Me ei selvästikään odoteltu vaan painettiin ensimmäinen viisi kilometriä 27 minuuttiin talvipolkua, joka toki on tällä hetkellä liki ulkotien veroinen.
En ollut saanut vahvistusta oliko Tuomo lähtenyt, saati tarkemmasta lähtöajasta. Vauhtimme hieman tasaantui, kun Tuomas antoi minulle vetovastuun. Syvemmälle metsään tultuamme emme nähneet jälkiä hienoisesti lumenpölyä saaneessa polussa laisinkaan, vaikka tosissamme yritimme polusta niitä löytää. Käsittämätöntä, sillä myöhemmin selvisi, että Tuomo oli mennyt koko tuon kuuden kilometrin pätkän rimpinevan laidalta lahnajärventielle samaa polkua pitkin jättämättä yhtään ainoaa jälkeä! Kahdella nastalla varpaillaan-ko?
Muistelin siinä hyvän alkuvauhdin siivittämänä yhden hauskan hepun sanontaa, kun kerran pohdittiin erilaisia juoksutuloksia. -"Siinä ei kauaa mene, kun nuoret miehet tunnin juoksee". Polku oli napakka, mutta kyllä siellä askaretta riitti. Joka on käynyt tuolla perhereitin ulkopuolella niin kyllähän siellä elämä on erilaista.
Seitsemän minuuttia peräämme lähtenyt Vellu näkyi lahnajärventien pitkällä suoralla. Oli tullut haipakkaa, sillä meidänkin vauhti oli ollut hieman ajateltua nopeampaa. Siinä pientä jäynää suunniteltiin, että kun Vellu pääsee sadan metrin päähän niin aloitetaan juosta eleettömän lujaa. Ehkä se oli meillekin vain hupainen haave muutoinkin ja puheensorina soljui hiljalleen muihin aiheisiin, kuten esimerkiksi tiellä siellä-täällä näkyneisiin Tuomon jälkiin.
Neljäntoista kilometrin kohdalla lähdetään painaan pitkää rajalinjaa kohden sulunnevaa. Ei näkynyt Tuomoa. Katselin kelloa ja taisin ääneenkin pohtia Tuomon pitäneen hyvää vauhtia. Vellu ajaa meidät kiinni viidessätoista. Kertoo juosseensa täysillä. Se tieto naurattaa ja pierettää. No, hymyn kare ja kuolattomat kasvot kertoo jonkinlaisesta pelivarasta. Vaivattomasti mukanamme juossut Anssi oli omassa ennätysvauhdissa tällä lenkillä. Kunto näkyi Anssillakin nousseen, sillä en huomannut hänessä missään vaiheessa väsymyksen merkkejä. Onko tämä mies koskaan tosissaan?
"Ampiaiskankailta" koppelokankaille noustaessa on jälleen pitkä suora. Tyhjä suora. Tuomo oli juossut todella kovaa. Alkoi vitsailu. Laskettiin, että Tuomo oli juossut jo liki kolme tuntia. Sanoin: -"Siinä ei kauaa mene, kun kaupanvahvistaja kolme tuntia juoksee". Niin meni vanha vitsi uuteen muotoon. Ja samalla alkoi vauhtia lisännyt myötämaa kohti Rimpinevaa. Edellisen päivän 1000 nousumetriä tuntuivat sopivasti kintereissä. Tämä ois voinut olla iisimpi, mutta oppiipahan juoksemaan vähän väsyneimmilläkin jaloilla.
Yrittäessäni oikein miettiä niin onhan nämä melkoisia lenkkejä. Tämäkin reilusti Nivalasta-Ylivieskaan matkallisesti (26km). Läpi soiden ja metsien, eikä teknisyydeltään voi välttyä. Kosteitakin paikkoja oli tanssia asti, vaikka kuivin sukin onnistuinkin luovimaan. Lopulta laavun jälkeen perhereitillä näkyi vihdoin hieman voipuneen oloinen hahmo. Tuomo oli juossut tänään hyvin. Ja kaikki joutuu joskus lopussa vähän keräilemään, eikä aina tarvi jaksaa aamulenkin jälkeen mennä illalla tassua hiihtämään.
Meillä meni noin kaksi tuntia neljäkymmentäkaksi minuuttia. Tuomolla reilu tunti kauemmin. Juostiin lopussa vähän aukasuja, eli rentoa kovaa lyhyitä siivuja. Saatiin verta liikkeelle. Hauska tilanne oli 24 kilometrin kohdalla, kun Vellu kysyi Anssin nimeä. Eivät olleet ennen tätä lenkkiä tavanneet. Niin, ei se tainut liian kevyt lenkki kuitenkaan olla, koska tuollainenkin aihe oli vielä auki 24 kilometrin kohdalla. Tuo 26 kilometrin lumipolkulenkki on sellainen, että kävellessä siihen menee vähän kuntoilijasta riippuen 5-6 tuntia. Alotteleva kuntoilija saa varautua reilun neljän tunnin reissuun myös juosten. Että onhan näistä ihan kertoa asti. Kiitos vinkistä.
Onni Vähäaho, Nivalassa 5.1.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti