LUONNON MOLEMMIN PUOLIN

        -"Ymmärrys hoi, äly älä jätä" - tapasi setävainaa sanoa, jos tehtiin jotain järjenvastaista. Tuo oli sellainen hyväsuopainen mielensuunnan pysäytys, joka yleensä riitti ymmärtämään tekeillä tai suunnitteella olevan asian mielipuolisuuden. Setällä sananlaskuja riitti. Toinen niistä oli: -"muuten ois vaan ku ei oo". Usein tällä tuli selväksi oliko jokin asia niin vai toisin. Nykymaailmaa luonnon tällä puolen katsellessa joskus huomaan miettiväni, että mitähän setävainaa kuhunkin asiaan tuumais.

        Oletteko koskaan miettineet miten siivosti luonnossa olevat eläimet elävät? Ei ole paperi sotkua, muovijätteistä puhumattakaan. Me, luonnonsäätelijät, elämme muunmuassa jätettä ojanraveihin heittäen. Heinättömänä aikana ojanravissa saattaa olla niin tölkkejä, hanskoja kuin koiran flexikin. Kyllä, ja tuon ruokottomuuden aiheuttajat voivat olla jopa eläimien omistajia. Ei paras mahdollinen yhdistelmä.

        Heräsin yksi keskiviikko aamu siinä kahdeksan kantimissa. Postiluukussa oli ilmaisjakelussa tullut kalajaska. Myöhemmin aamupäivällä tuli mainoksia. Siitä tunnin päästä tilauspostia. Siitä parin tunnin päästä lisää mainoksia ja kirjattua postia. Saimme postia neljästi saman päivän aikana. Ehkä pitäisi palkata kotiin postin lajittelija. Sen verran usein postia tulee. Mikähän lie homman tolkku?

       Luonnossa, luontopoluilla liikkuessa ihmiset ovat isossa kuvassa hyvin siivoa porukkaa. Silti tänä kesänä on jostain syystä ollut vaikeuksia pitää iso-sydänmaanreitin laavulla roskaton ja jätteetön ympäristö. Minkä metsään kantaa, jaksaa sen myös kantaa pois. Ja jos ei jaksa, ei ota mukaan. Tämä on harvoja asioita, jotka saa minut hyppimään tasajalkaa ja puremaan hammasta.

      Yksi yllättävän viisas eläinkunnan edustaja on sammakko. Sadepilvien kertyessä taivaalle, maan ollessa vielä kuivan, mutta sään sadetta enteilevän, tulevat sammakot sankoin joukoin baanoille vettä odottamaan. Joskus väylillä on niin paljon sammakoita, että täytyy aivan keskittyä, ettei astu niiden päälle.

      Sitten on yksi laji, joka on elänyt jo kauan tällä planeetalla, mutta ei ole sopeutunut hellesäähän. Tuo laji omistaa usein aurinkorasvoja ja muuta suojaa, ollen siitä huolimatta alati pulassa. Tuo sama laji odottaa talven pimeinä iltoina kesän lämpöä ja loistoa. Kesällä sitten manataan kaikkia ilmassa lentäviä pistäviä ja purevia hyönteisiä, kaivaten talven nietoksia, lumikenkiä.

      Meinasin yksi hellpäivä juosta pitkästi. Sitten tuli setäni sanonta mieleen: -"Ymmärrys hoi, äly älä jätä" - ja juoksin vain kolmekymmentä kilometriä. Joskus on hyvyä pysyä kohtuudessa.

Kuva on yhdeltä aamulta, jolloin nautiskelin 25 kilometrin etulenkin suopursujen seassa


Onni Vähäaho, Nivalassa 26.6.2020