SYNTTÄRILENKKI

 

     Juuri lähdössä Pekka Vähäsöyringin kanssa. -1. Sopiva vaatetus.

            Taas - ja onneksi yhä edelleen - koitti syntymäpäivä. Nyt järjestyksessään neljäskymmenes seitsemäs. Enempi on sellaisia syntymäpäiviä, joista ei muista mitään. Enkä tarkoita alkoholin takia vaan vain siksi, ettei syntymäpäivät ole olleet minulle kuitenkaan koskaan mitään ainutkertaisia. Muistan monta ei-syntymäpäivää. Jokainen päivä on merkityksellinen.

            Kehittelin syntymäpäivälle neljänkymmenenseitsemän kilometrin ja tuhannen nousumetrin lenkin. Sain koko matkalle kaveriksi viime kesänä hyvän 57km kisan Super pepissä juosseen Pekka "ponssi" Vähäsöyringin. Pekka on napsun minua kovempi tasonen, joten piti yrittää puhua ponssi juoksemaan minun vähän hitaampaa vauhtia.

            Lähdimme liikkeelle lauantai-aamulla tasan kello yhdeksän, sillä olin luonut aikataulun, jotta matkaltakin voisi tulla mukaan juoksemaan. Lisäksi Tuomo lupautui kantaan autollaan meille litran vettä per nenä matkan varrelle. Eli ihan ei täyspakkaus selässä tarvinut juosta, vaikka ainahan se juomaliivi jonkun verran painaa.

            Aamulla oli aste pakkasta ja auringonpaiste. Päiväksi oli luvattu pitkästi yli kymmentä lämpöastetta. Tyyntä ilmaa ja loputonta auringonpaistetta. Eli lyhyet päälle. Siinä ohikulkijat katseillaan päivitteli, mutta valinta oli täysin oikea. Päivän mittaan tuli itseasiassa enemmin kuuma kuin kylmä.

            Homma lähti hyvin käyntiin. Yhdeksän kilsan kohdalla pyöräilypolkumestari Asko Kukkonen liittyi mukaan, sekä jossain yhdentoista kilsan kohdalla mukaan liittyi seuraava mestari, Keijo Nivala. Mukavaa rupattelua ja juoksu sujui kuin itsestään. Aittoperän ensimmäisen nousunkin jälkeen keskisyke oli vasta vain 118, joten lenkki oli sujunut käsijarru savuten..

            Hiekkatiet oli pääosin sydänmailla hyvässä kunnossa. Siellä täällä vähän lyhkäsiä märkiä, hitaampia kohtia, mutta lenkki meni ongelmitta eteenpäin. Pikku huoli 33km alkupätkän lopussa oli ponssin lievä nilkkakipu. Onneksi se ei kuitenkaan estänyt hänen lenkin loppuun viemistä.

            3h17min hölököttelyn jälkeen saavuimme Dan Hillin parkkipaikalle, ilman autoa. Takana oli 33km hölköttelyä. Keskisyke 120. Keskivauhti @5:59.

            Mäessä alkuun mentiin ehkä napsun liian rivakasti ja jouduttiin parin kilsan ja 12 nousun jälkeen vähän himmaan. Hyvää simulaatiota esim. Karhunkierrokselle. Sielläkin on pitkiä, melko tasasia pätkiä ja toisaalta myös, etenkin Rukan päässä sitten nousun tömpäreitä reilummasti. Täytyy löytää sopiva ote jokaiseen reitin kohtaan.

            Keijokin kävi muutaman nousun meille malliksi tekemässä. Moni Keijon ikäinen ei huimaamatta pystyis ees kahtoon Dan Hilliä, saati kiivetä. On se kova ukko.

            Kyllä siinä tuli meille molemmille tunne, että sai vääntää ihan tosissaan, että saatiin tonni täyteen. Ja lopulta tuli se viimeinen nousu ja muistettiin kuvakin räpätä. Noin 1h24min meni tuolla mäessä huolto -ja puskataukoineen.

 

            Loppuun oli edessä enää reilu 7km tasamaata. Toki alla oli jo 40km ja tuhat nousumetriä. Ihan tyypilliseen tapaan, aluksi mäen jälkeen oli juoksu vähä oudon tuntuista. Siitä se kuitenkin lähti jopa varsin hyvin rullaan. Innostuin ehkä liikaakin. 43:s kilsa meni tasan viiteen minuuttiin. Ja tuntui, että ois kiva vielä nostaa vauhtia. Ponssilla kuitenkin se nilkka alkoi antaa uudestaan omia merkkejään, joten päädyttiin vain kevyesti hölkkään / käveleen loppumatkan. Aina pitää ajatella jatkuvuus. Tätä kirjottaessa onkin jo tiedossa, ettei ponssin nilkka onneksi menny huonoon kuntoon. Hyvä homma.

            Lopulta 47 kilometrin ja 1016 nousumetrin lenkki otti aikaa 5h32min. Hyvä lenkki ja sopivan helppo. Hyvä singaali tuo, kun viimeisellä kolmella kilsalla teki mieli reipastella. Illalla kävinkin vielä vajaa 7km höntsäämässä. Tosi hyvä harjoittelupäivä.

            Tästä on hyvä jatkaa! Kiitos lenkillä mukana olleille ja kaikille onnitelijoille. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 19.4.2021