Joku minun touhua pidempään seurannut voi ajatella, että tuo se ei tiedä
mitä se ajattelee vaan vaihtaa ajatusta ja mm. harjoittelutyyliä jopa
samankin vuoden sisällä. Kyse ei ole poukkoilusta tai mitään sellaista,
etten osaisi pysyä linjassani. Kyse on itsensä kuuntelemisesta,
tunnistamisesta ja ei-toimiviin asioihin puuttumisesta. Sama ideologia
minulla on muussakin elämässä. En puske väkisellä, vaikka katson olevani
sisäisesti pitkäjännitteinen. Seuraan vaistojani. Sisälläni taitaa asua
eläin?
Olen kuitenkin juossut mm. 6vrk MM -kisoissa yli 524
kilometriä putkeen ja yli 171 kilometriä putkeen Pyssymäki Extreme
polkujuoksukisassa. Nuo ei onnistu lyhytjännitteisellä ajatuksella. Ja
juoksun ulkopuolellakin mm. parisuhteeni ovat olleet pitkiä. Joskus on
kuitenkin herättävä vaihtaan suuntaa ja nyt se oli esim. juoksun osalta
koituneet hankaluudet.
Jo aiemmissa teksteissä läpi kävin nilkan
heikkouteni ja mm. hermotusongelmat. Samalla jouduin punnitsemaan oliko
nykyinen tyylini treenata sittenkin liian raju omalle kropalleni.
Maaliskuu oli sopiva kuukausi lihasongelmista kuntoutuessa pohtia myös
omaa harjoittelua. Ja tulin siihen tulokseen, että minun on syytä
kokeilla aika paljon aikaisemmasta poikkeavaa harjoittelutapaa.
Päädyin
lopulta (ainakin toistaiseksi) seuraavanlaiseen rytmiin, joka itsessään
on aika simppeli. Eli 1+2+1+2... Eli kova/kuormittava päivä, jota
seuraa aina kaksi palautuspäivää ja taas sama uudestaan. Jos toisen
palauttavan päivän illalla vähänkään tuntuu, ettei ole kroppa vielä
valmis uuteen kuormittavaan päivään niin sitten palautellaan vielä
päivä-kaks lisää. Kaksi palautuspäivää on minimi. Kalenteri huomioidaan,
kuten juoksun ulkopuolinenkin elämä.
Ainakin muutaman kierron
tuntumalla tämä on tuntunut ainakin alkuun hyvältä ja jopa
hedelmälliseltä, joten ajattelin mennä tällä systeemillä nyt
toistaiseksi eteenpäin. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tulleessaan.
Ainakin nyt on treenit onnistuneet ja oon oppinut nauttimaan myös niistä
palauttavista chillailulenkeistä. Ne tuo oikeasti takaisin raiteille.
Tästä on vaikea pistää paremmaksi, miten Toni tämän tulkitsee. Tykkään!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.4.2021
1+2+1+2+.. kuulostaa hyvältä. Siinähän on 2,8 kovaa harjoitusta /vko ja kuolevaiset voivat tunnetusti kehittävästi tehdä sen 2-3/vko. Toki vähän kunnosta, taustasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista sitten riippuu että mikä lasketaan kovaksi. Miten kuvaisit aiempaa, talven lähestymistapaasi tuollaisella + -kaavalla?
VastaaPoistaKiitos kommentista ja kiva kuulla, että kuulostaa hyvältä. Joo, 2,8kovaa/kuormittavaa vko, jollei tarvi ottaa ylimääräisiä palautuspäiviä. Myös pitkä lenkki on kuormittava, jos se on tarpeeksi pitkä. Pitkän lenkin määrekin on yksilöllinen. Olen nähnyt lenkkipäivityksiä, jossa jotain 90-100min lenkkiä tituleerataan pitkänä lenkkinä. Itse näen, että voisin tehdä helposti sellaisen palauttavanakin, kunhan tehot on tarpeeksi alhaalla. Jopa 2-2h15min lenkki voi olla palauttava. Pitkä on jostain 2,5h eteenpäin. Toisaalta kova voi olla myös aika lyhyt. Esim. VK2 500m+ mäki johonkin 40min hujakoille on kova. Kovilla/kuormittavilla päivillä teen yleensä illalla vielä kevyen harjoituksen. Lisää ja poistaa kuormaa yhtäaikaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
PoistaAikaisemmassa ajattelussa pidin yhden lepopäivän/viiko. Viikkoon pyrin tekemään ainakin yhden kovan treenin. Treeni oli kuitenkin liian tasapaksua ja toisaalta kovaa, sekä sitä kautta ilmeisesti kuluttavaa. Toisaalta nilkan heikkoudet aiheuttivat ongelmat tai sitten nilkat ei kestäneet harjoittelua ja tuli vielä hermotusongelmia tai toisinpäin. Kumpi tuli ensin, muna vai kana, en ehkä saa koskaan tietää.
Selvensikö?
Hyviä ajatuksia.
VastaaPoistaUltrajuoksussa ja/tai ultrapolkujuoksussa "kova" on veteen piirretty viiva. Kuormittava harjoitus ei välttämättä itsessään ole kova, mutta siitä tulee kova, kun alla on pitkälle ajalle kertynyttä kuormitusta. Tämä voi tulla juoksun ulkopuolelta myös.
Harjoittelun hallinnan ja omaan tekemiseen sokeutumisen estämiseksi on hyvä määritellä joku numerosysteemi, jotta virheistään voi jälkikäteen oppia. Yksi hyvä tapa on pitää harjoituspäiväkirjaa, jossa alleviivaa kovilta tuntuneet harjoitukset.
Niitä on sitten telakalla kiva laskeskella tai mieluummin onnistuneen suorituksen jälkeen tutkailla.
Kiitos kommentista. Näin se menee. Helppoa, mutta haastavaa. 😂
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaSe harjoittelussa on haastavaa että elimistö antaa jonkin aikaa myöten molempiin suuntiin, niinpä virhearvion tai toisaalta nappi-onnistumisen harjoittelussa havaitsee vasta kun on ehkä useitakin kuukausia tahkonnut eteenpäin hyväksi olettamallaan systeemillä. Siltä osin se on kärsivällisen ihmisen toimintaa.
VastaaPoistaTuossa on Jyrki paljon mukana viisautta ja kulkemaasi matkaa juniorisuunnistuksen eliitistä nykyhetkeen. :=)
Poista