maanantai 12. huhtikuuta 2021

UUSI TULEMINEN?

             Joku minun touhua pidempään seurannut voi ajatella, että tuo se ei tiedä mitä se ajattelee vaan vaihtaa ajatusta ja mm. harjoittelutyyliä jopa samankin vuoden sisällä. Kyse ei ole poukkoilusta tai mitään sellaista, etten osaisi pysyä linjassani. Kyse on itsensä kuuntelemisesta, tunnistamisesta ja ei-toimiviin asioihin puuttumisesta. Sama ideologia minulla on muussakin elämässä. En puske väkisellä, vaikka katson olevani sisäisesti pitkäjännitteinen. Seuraan vaistojani. Sisälläni taitaa asua eläin?

            Olen kuitenkin juossut mm. 6vrk MM -kisoissa yli 524 kilometriä putkeen ja yli 171 kilometriä putkeen Pyssymäki Extreme polkujuoksukisassa. Nuo ei onnistu lyhytjännitteisellä ajatuksella. Ja juoksun ulkopuolellakin mm. parisuhteeni ovat olleet pitkiä. Joskus on kuitenkin herättävä vaihtaan suuntaa ja nyt se oli esim. juoksun osalta koituneet hankaluudet.

            Jo aiemmissa teksteissä läpi kävin nilkan heikkouteni ja mm. hermotusongelmat. Samalla jouduin punnitsemaan oliko nykyinen tyylini treenata sittenkin liian raju omalle kropalleni. Maaliskuu oli sopiva kuukausi lihasongelmista kuntoutuessa pohtia myös omaa harjoittelua. Ja tulin siihen tulokseen, että minun on syytä kokeilla aika paljon aikaisemmasta poikkeavaa harjoittelutapaa.

            Päädyin lopulta (ainakin toistaiseksi) seuraavanlaiseen rytmiin, joka itsessään on aika simppeli. Eli 1+2+1+2... Eli kova/kuormittava päivä, jota seuraa aina kaksi palautuspäivää ja taas sama uudestaan. Jos toisen palauttavan päivän illalla vähänkään tuntuu, ettei ole kroppa vielä valmis uuteen kuormittavaan päivään niin sitten palautellaan vielä päivä-kaks lisää. Kaksi palautuspäivää on minimi. Kalenteri huomioidaan, kuten juoksun ulkopuolinenkin elämä.

            Ainakin muutaman kierron tuntumalla tämä on tuntunut ainakin alkuun hyvältä ja jopa hedelmälliseltä, joten ajattelin mennä tällä systeemillä nyt toistaiseksi eteenpäin. Tulevaisuus näyttää mitä se tuo tulleessaan. Ainakin nyt on treenit onnistuneet ja oon oppinut nauttimaan myös niistä palauttavista chillailulenkeistä. Ne tuo oikeasti takaisin raiteille. 

 

 Tästä on vaikea pistää paremmaksi, miten Toni tämän tulkitsee. Tykkään!!!


Onni Vähäaho, Nivalassa 12.4.2021

7 kommenttia:

  1. 1+2+1+2+.. kuulostaa hyvältä. Siinähän on 2,8 kovaa harjoitusta /vko ja kuolevaiset voivat tunnetusti kehittävästi tehdä sen 2-3/vko. Toki vähän kunnosta, taustasta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista sitten riippuu että mikä lasketaan kovaksi. Miten kuvaisit aiempaa, talven lähestymistapaasi tuollaisella + -kaavalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kiva kuulla, että kuulostaa hyvältä. Joo, 2,8kovaa/kuormittavaa vko, jollei tarvi ottaa ylimääräisiä palautuspäiviä. Myös pitkä lenkki on kuormittava, jos se on tarpeeksi pitkä. Pitkän lenkin määrekin on yksilöllinen. Olen nähnyt lenkkipäivityksiä, jossa jotain 90-100min lenkkiä tituleerataan pitkänä lenkkinä. Itse näen, että voisin tehdä helposti sellaisen palauttavanakin, kunhan tehot on tarpeeksi alhaalla. Jopa 2-2h15min lenkki voi olla palauttava. Pitkä on jostain 2,5h eteenpäin. Toisaalta kova voi olla myös aika lyhyt. Esim. VK2 500m+ mäki johonkin 40min hujakoille on kova. Kovilla/kuormittavilla päivillä teen yleensä illalla vielä kevyen harjoituksen. Lisää ja poistaa kuormaa yhtäaikaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

      Aikaisemmassa ajattelussa pidin yhden lepopäivän/viiko. Viikkoon pyrin tekemään ainakin yhden kovan treenin. Treeni oli kuitenkin liian tasapaksua ja toisaalta kovaa, sekä sitä kautta ilmeisesti kuluttavaa. Toisaalta nilkan heikkoudet aiheuttivat ongelmat tai sitten nilkat ei kestäneet harjoittelua ja tuli vielä hermotusongelmia tai toisinpäin. Kumpi tuli ensin, muna vai kana, en ehkä saa koskaan tietää.

      Selvensikö?

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia.
    Ultrajuoksussa ja/tai ultrapolkujuoksussa "kova" on veteen piirretty viiva. Kuormittava harjoitus ei välttämättä itsessään ole kova, mutta siitä tulee kova, kun alla on pitkälle ajalle kertynyttä kuormitusta. Tämä voi tulla juoksun ulkopuolelta myös.
    Harjoittelun hallinnan ja omaan tekemiseen sokeutumisen estämiseksi on hyvä määritellä joku numerosysteemi, jotta virheistään voi jälkikäteen oppia. Yksi hyvä tapa on pitää harjoituspäiväkirjaa, jossa alleviivaa kovilta tuntuneet harjoitukset.
    Niitä on sitten telakalla kiva laskeskella tai mieluummin onnistuneen suorituksen jälkeen tutkailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Näin se menee. Helppoa, mutta haastavaa. 😂

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  3. Se harjoittelussa on haastavaa että elimistö antaa jonkin aikaa myöten molempiin suuntiin, niinpä virhearvion tai toisaalta nappi-onnistumisen harjoittelussa havaitsee vasta kun on ehkä useitakin kuukausia tahkonnut eteenpäin hyväksi olettamallaan systeemillä. Siltä osin se on kärsivällisen ihmisen toimintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa on Jyrki paljon mukana viisautta ja kulkemaasi matkaa juniorisuunnistuksen eliitistä nykyhetkeen. :=)

      Poista