IDEA - 50. KERTA

                   Epäinhimilliset päähänpistot ovat peruja ultrajuoksuharrastukseni aktiiviajoilta. Vaikka ne ajat ovat vajaa kaksi vuotta sitten jo taakse jäänyt juttu, puskevat ne vielä aika ajoin esiin. Toissa aamuna herätessäni sain idean. Tai sanotaanko IDEAN. Lähteä nyt pyöräilemään sydänmaiden metsäautoteille yli 80km pyörälenkki. Ikään kuin se olisi jo yksistään tarpeeksi hullua, oli mulla repussa kaksi litran vesipulloa ja yksi puolen litran ns. ”lötköpullo”.

                  Vein toisen vesipulloista Iso-Juurikan pohjoispäässä olevan syrjäisen metsäautotien päähän. Tuosta lähtee polku Pykyn autiotuvalle ja toiseen suuntaan on 20km Pyssymäelle ns. Iso-sydänmaanreittiä. Aivan, ajatuksena – tai IDEANA – oli viedä seuraavaa (!?) päivää varten vesikätköjä. Toisen vesipullon, sekä tuon ”lötkön” vein Pesänevantien ylitykseen, pelastuspiste 3 lähistölle. Tuosta on Pyssymäelle vastapäivään reilu 16km.

                  Pyörälenkin loppupuolella tunsin mm. pohjekramppeja. Ihmekö tuo, sillä en ole juuri noin pitkiä pyörälenkkejä tänä vuonna tehnyt. Pääsin kuitenkin kotiin. 82,6km ja 3h38min. Mojova lenkki siis, ihan omastakin mielestä. Täyttää määreet: ”pientä hulluutta”. Tuo kun olisikin jäänyt tuohon, mutta tämä oli vain osa vielä isompaa plääniä. Jo seuraavana aamuna oli tarkoitus lähteä hakemaan jalkaisin nuo vesikätköt. Tarkoituksena oli kiertää Iso-sydänmaanreitti vastapäivään, normaalista kulkusuunnasta poiketen. Tämä olisi minulle 50.kerta tuota haastavaa vaellusreittiä, jossa on paljon suopohjoista ja osin veden vallassa olevaa polkua. Kaikessa raskaudessaan reitti on samalla kaunis, että kiehtova.

                  Keskiviikko iltana siinä puhaltelin ja mietin, miten selviän tästä. Ja huom! Kaikki ihan omaa hulluutta – ja kaiketi vapaaehtoista. Tunnistin haasteet. Pyörälenkistä herkälle menneet lihakset täytyisi saada jotenkin pelittään. Vettä, suolapitoista energiaa ja magnesiumia. Onnistuin mielestäni tuossa ihan hyvin. Toinen asia ennen seuraavan päivän 56km maastopolkulenkkiä oli osata huomioida vuoden vähät juoksut. Olin juossut tälle vuodelle ennen tätä lenkkiä vain noin 750km. Edellinen juoksulenkkikin oli 11 päivän takaa. Sekin vain 10km, suhteuttaen siihen, että nyt oli matkana 56km vaativaa polkua pitkin.

                  Niinpä minulla oli selviytymissuunnitelma. Päätin hölkätä kerrallaan aina neljä minuuttia ja kävellä sitten sen perään aina minsan, eli edetä viiden minuutin erissä, samaa toistaen, kunnes homma olisi pulkassa. Energiat vaivauduin laskemaan vasta vähän ennen nukkumaan menoa. Latasin Salomonin 12L kisaliiviin energiat vanhasta muistista. Lopulta laskin, että niillä mennään ainakin 11 tuntia. Pääenergiana minulla oli tuttifrutti karkit. Neljä tuttifrutti karkkia vastaa yhtä energiageeliä hiilihydraattien puolesta. Ainoastaan suolan puolesta jää vajaaksi. Toisena energialähteenä oli Elovena kaurakeksi. Yksi kaurakeksi ajaa saman asian kuin neljä tuttifrutti karkkia.

                  Ajattelin lenkin tehojen (sykkeiden) pysyvän siksi alhaisina, ettei minun tarvitse ottaa energiaa ihan sitä määrää, mitä yleensä esim. aikoinani ultrajuoksukisoissa otin. Niinpä päädyin rytmiin, jossa otin 30min välein vuorotellen kolme tuttifrutti karkkia (pari kertaa neljä) ja toisella vuorolla puoli Elovena kaurakeksiä. Juomana oli siis vettä. Puolen litran ”lötköpullossa” oli aina puoli magnesium tablettia/”lötkö”. Lähtiessä minulla oli juomaliivissä kolme lötköä. 20km kohdalta oli määrä täyttää kaksi kulunutta ”lötköä” – niin kuin menikin – ja 40km kohdalta sitten kolme ”lötköllistä” vettä mukaan.

                  Repussa oli lisäksi purkki, jossa oli suola ja magnesium tabuja. Niitä oli määrä ottaa yksi kahden tunnin välein. Buranat oli mukana varalta, jos tulisi menon estäviä kramppeja, jotta saisi itsensä evakuoitua. Ja tietenkin perus turvallisuus jutut, mitä kisoissakin aikanaan vaadittiin. Sidostarpeet, avaruuslakana, puhelin, kortisonia ja omana valintana wc-paperia ja ventoliini.

                  Klo.6.38 käynnistin kellon. Olin jo neljän maissa herännyt. Syönyt puuron ja tehnyt lyhyitä venytyksiä. Olo oli luokkaa ”oumaikaart”. Alku sujui niin kuin ajattelinkin – leppoista menoa ja juomaa + energiaa suunnitelman mukaan. Ensimmäinen tenkkapoo tuli noin 12,5km kohdalla, jossa leveän lahnaojan yli menevä silta oli lähtenyt vahvasta ankkuroinnista huolimatta seilaamaan ja loisti poissa-olollaan. En ollut ihan varma ojan syvyydestä. Katselin siinä vähänkään kapeamman näköisen kohdan ja hyppäsin LÄHES yli. Kehitin kuitenkin sellaisen tekniikan, jossa saan kuitenkin toisen jalan kuivalle, niinpä kastuin napaan asti vain osittain. Matka jatkui.

Kaunis Lahnajärvi 1km ennen loikkapaikkaa

Hyvä kohta testata loikan pituutta?

                  Suolla ja soiden liepeillä oli semi märkää. Muutoin polku oli jopa hämmästyttävän kuiva. Pian kävi ilmi myös, että reitillä oli tolkuton määrä uusia tuulenkaatoja ihan koko reitin matkalta, sekä ennätysmäärä hakkuita, joissa polku osittain katosi. Oli paljon puiden yli tai ali menoja, sekä kiertoja. Myös metsäkoneen tekemiä syviä uria. Trafiikkia oli kosolti. Koska tykkään laskea pitkillä lenkeillä, asetin kelloon yhdeksän tunnin aikatavoitteen. Sitä seurasin matkalla ja tein siitä päässäni tilastoa. Kaikki alle 9min kilsat oli voittoja, 9min alkavat kilsat tasureita ja yli 10min kilsat tappioita. Aluksi oli hyvinkin voitollinen saldo (hah,hah).

                  Iso-Juurikan pohjoispuolen kangasmetsä polulla vähän jopa säikähdin, miten kevyt oli askel. Samalla toppuuttelin vähän itseäni, että eipä aleta keulimaan. Pian tulikin raskaampaa settiä ja meno alkoi puuroutumaan. Märät kohdat oli todella märkiä, mutta edelleen kokonaisuus pysyi kuivan puolella. Nyt on vain niin huono kunto, ettei noita märkiä kohtia pystynyt selviämään ilman, että ne ei olisi näkyneet niiden jälkeen jalkojen reiluna väsymisenä.

                  26km jälkeen siirrytään vastapäivään kiertäessä ns. reitin ”raasto-osuudelle”, joka on vajaa 12km pitkä. Tuolla pätkällä taisi olla suurimmat metsähakkuut ja tuulenkaato haasteet. Tuolla välillä oli myös paljon hajonneita siltoja tai yhden riu´un varassa olevia. Siltoja on tehty paljon, mutta edelleen vajetta on. Reitti lypsi jalat kyllä takaosan raskaalla osuudella ihan huolella. Juosta ei jaksanut kuin siellä täällä. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ollut.

        Tässä kohtaa oli 30km taivalta takana. Kauniita metsäjärviä (lampia?)

Oma suosikkipaikka reitillä. Tänne tulee mun muistomerkki sitten, kun kuolen. On poikien kans sovittu. Ei enempää siitä tällä kertaa.

                  Suola ja mangesium tabut otin suunnitellusti kahden ja neljän tunnin kohdalla. Kuuden tunnin kohdalla unohdin ottaa, joten otin sitten 6,5h kohdalla kaksi suolatabua ja yhden magnesium tabun. Etenkin kuumalla säällä suolaa haihtuu paljon ja magnesium pitää lihakset vähän stabiilimpana. Hetkellisesti meno paranikin 6,5h kohdalla, kunnes tuli Pesäneva toisen kerran. Tsissus oli märkää.

 

Pesänevan ylityksen ihanuutta alla ja päällä

         Ei kyllä löytynyt jalkoja ei sitten yhtään tuon suon jälkeen. Vasta vimpan neljä kilsaa jaksoin vähän paremmin. Homma meni maaliin lähinnä kokemuksella, joka auttoi mm. oman kropan viestien tulkinnassa pitkässä suorituksessa. Lopulta aikaa meni 9h29min10sek, sekä matkaa näytti kertyvän 56,58km, joten sen verran tuli kierreltyä ja mm. ojan ylityksen hyppykohtaa etsiessä. Keskisyke oli matala, 123, joten onnistuin menemään kevyesti. Muuta vaihtoehtoa ei ollutkaan tällä kunnolla. Kello näytti kuluneen 7889kcal. Se kuulostaa vähän paljolta. Hieman skeptinen tuon suhteen. Yhtään rakkoa ei tullut. Kenkinä Hoka One One Speedgoat 4 Wide. Normi juoksusukat, trikooshortisit ja pyöräilypaita, jossa kätevät selkätaskut.

                  Mitähän muuta… peuran ja karhun jätköksiä näkyi. Metsälintuja. Yksi iso ukkometsokin, sekä käki kukkui komeasti. Paljon sammakoita ja sisiliskoja. Yhtään käärmettä en nähnyt. Varmasti niitä oli, mutta ei osunut silmään. Tämä on parasta aikaa liikkua metsäreiteillä, kun ei ole vielä hyttysiä, ei paarmoja, ei normi, eikä hirvikärpäsiä. Tämmönen reissu tällä kertaa. Loppumatkasta manasin tämän olevan kyllä viimeinen tällä reitillä, mutta se kuuluu tuohon psyykkiseen taisteluun jaksamisen kanssa. Eiköhän sitä vielä tuonne tuu joskus eksyttyä, on sitä sen verran hullu. Tässäpä sitä oli 50 vuoden rajapyykin ns. juhlalenkki (kilsa/vuosi) ja vieläpä muutamalla ekstrakilsalla.

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 17.5.2024