Moni kuuluu kaipaavan, että kirjoittaisin. Kirjoitan aina vain saadessani siihen sopivan moodin. Haluaisin kirjoittaa useammin, mutta kun on niin paljon muutakin kivaa elämässä niin ei muka tahdo ehtiä. Tai ei se ehtimisestä ole kiinni vaan kirjoitusmoodiin tippumisesta. Tuota on hieman vaikea selittää, sillä tekstiä kyllä tulee aina, kun vapautan sormeni. Mutta kaikkia asioita ei ole tarkoitettukaan selvitettäväksi :)
Aina kuullessani jotain uusia ilmaisuja erilaisista asioista, tulee mieleeni, pitäisikö kirjoittaa. Liian usein se aina jää. Enkä nytkään tarkkaan tiedä mihin tämä tästä lähtee – niin kuin yleensäkin tapaan kirjoittaa, annan sormien kertoa mihin mennään. Siinä on osa minua muutenkin, sillä olen tunne ja vaistoihminen, menen myös elämässä sinne, minne tunteeni ja vaistoni ohjaavat. Nyt olen ehkä heittänyt ankkurin veteen ja katson miten aallot lyövät veneeseeni, vailla tarkkaa kuvaa siitä mihin tästä matka jatkuu, vai palaanko vain rantaan ja myyn veneeni. Vesillä – kuten ei elämässäkään – ollessa ei aina kaikki ole omissa käsissä. Voit olla osumatta veneestä veteen. Riippuu asiasta.
Elän vahvasti, koen vahvasti. Se on ollut aina tapani. Joskus olen kanavoinut sen pitkälti juoksemiseen. n.5000km vuosittain. Nyt se kanavoituu aika lailla eri asioihin, mutta toki sitä juoksuakin vähän on jäljellä. Pian 2000km tälle kalenterivuodelle. Eläessään vahvasti ei se ole aina helppoa, asioita voimakkaasti kokeneena. Pääasia on oma fyysinen ja psyykkinen tasapaino. Se auttaa vähän, mutta ei aina tarpeeksi, mutta sekin on osa vahvuutta osata kohdata elämän hyvät ja haastavat asiat aitoina, jotta askel kantaa seuraavanakin päivänä.
Ihminen on pitkälti itsensä sisällä, eikä monetkaan asiat kelleen näy, joka voi olla samaan aikaan suoja ja sudenkuoppa. On tiedettävä millaisena minänä jaksaa yksin, ja missä kohtaa tarvii vaikka vähän kaverin, muun läheisen tai ammattilaisen jeesiä. Suomessa on paljon mielenterveyden huolenpidossa esteitä, jotka on monesti vaikeita pulauttaa ulos. Monet lukijat on lienee katsoneet noin viikko sitten julkaistun YouTube tositarinan Weksistä. <= linkki tuossa. Jo yli 1,6miljoonaa katselukertaa noin viikossa. Oli älyttömän koskettava. ISO SUOSITUS!
Maailmassa on paljon hyvääkin ja se on hyvä jokaisen muistaa taikinanpohjaa miettiessä. Ja se, että parhaiten voi vaikuttaa vain omaan tasapainoon ja tehdä siinä oikeita ratkaisuja. Omassa tasapainossa tärkeää on löytää ne omaa hyvinvointia parantavat asiat elämäänsä. Aina ne kaikki ei ole niitä, mitä on saattanut kuvitella olevan. Joitakin asioita on vain jäänyt toistamaan, ilman niistä tulevaa konkreettista hyötyä. Oikeat ihmiset ympärillä ovat myös ratkaisevaa. Paljon smalltalk tuttuja on usein huonompi kivijalka kuin muutama tosi ystävä. Minkä verran kenelläkin on aikaa mihinkin, ja mitä ihmiset sinun ympärillä sinulta ottavat ja antavat.
Näin tässä aina käy. Teksti tulee jostain ytimestä, ilman suunnittelua. Usein en edes jälkeenpäin muista mitä kirjoitin. Monia asioita tykkään mielessä pohtia aina tovin, joskus päiviä ennen kuin muodostan oman näkemyksen, mutta kirjoittamisessa kaikki tulee selkäytimestä, suoraa sisältä. Pitäkää mielestänne huolta. Mielenterveys ei ole koskaan itsestäänselvyys. Paras hauki on vedessä se, joka ui läpi ahvenparven heidän edes sitä huomaamatta.
Hyvää Joulunodotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.