perjantai 28. joulukuuta 2012

SIITÄ SE SITTEN LÄHTI

 MUISTELOT, OSA 8

             Kirjoitin joskus edellisen blogini (kotisivukone) alkuaikoina - oisko ollu v.2008-2009 aikoihin tarinani, miten kaikki alkoi. Eli miten päädyin harrastamaan juoksua. Nykyisistä blogini lukijoista eivät läheskään kaikki tiedä tarinaani, joten naputtelenpa sen nyt tämän keväällä 2012 aloittamani bloginkin (blogspot) sivuille. 

           Vuosi 2007 oli muutoksen vuosi. Hyvinkin erilainen, erittäin mieleen painunut vuosi. Monien edellisen vuoden lopun yhteensattumien ansiosta olin mm. vuoden ekat 7kk virkavapaalla. Myös toisen lapseni oli määrä syntyä toukokuussa. Aikaa oli. Empaattisena immeisenä tuli syötyä tulevan vaimon (menimme naimisiin 28.2.2007, muistelisin) tavoin kahden ihmisen eestä. Usein tuli vielä iltamassa ajettua jopa naapuripitäjään rillieväille! Painoa oli apaut-trallaa 107kg.


            Helmikuussa 2007 katselin SuperBowlia, eli NFL:n loppuottelua. Yleensä en kyllä moista lajia ole seurannut, mutta nyt huomasin vahtaavani soikionpallon perässä juoksijoita. Pelin päätyttyä tunsin valtaisaa halua lähteä kokeileen ulos lumipyryyn pientä ulkoilulenkkiä. En ollut käynyt lenkillä vuosi kausiin. Mistä lie moinen päähän pistos. 3km lenkin ajattelin käydä. Ensin kävelin, kunnes kokeilin juosta... Jaksoin legendaariset 1,5 sähköpaalun väliä - en yhtään enempää.


            Muistan kuinka minua suoraan sanottuna vitutti. Koitin vielä 2km kohdalla heittää toisen kerran juoksuksi. Nyt jo ahisti yhden paalun välin jälkeen. 3km meni hivenen alle 30min. Jalat oli kipeät pari päivää lenkin jälkeen. Tuo outo homma oli helppo haudata - toistaiseksi.


           Toukokuuhun. Pitkä vuorokausi synnytysrosessissa oli takana. Tuoreena tytön isänä läksin luvan saatuani kotia nukkumaan. Lähes vuorokauven nukuttua lähin kauppaan ostaan kaljaa. Pitihän varpajaiset pitää. Ensin tuli kuitenkin siivottua. Yksi kaverikin kävi myötäelämässä varpajaisiani. Illan päälle katselin alkuvuojen kuvia. Käsiini osui hääpäivän kuvat. APUA!!! Olenko minä tuossa? JÄRKYTYIN. Olin tottunut peilin kertomaan pikku hiljaa, mutta kuvista huomasin olevani MÖHKÖFANTTI!!!

            Seuraavan päivän krapula oli edellisestä johtuen tavallista tuskallisempi. NYT saa riittää - ajattelin, nimittäin en halua olla noiden kuvien kaltainen olio. Pari päivää oloani vakautettuani lähdin perheeni kotiin saatuani kävelylenkille. Kävelin pari kilometriä kunnes kansitakin ja kalastajanlakin alta pälyilin anovasti kotiin päin. Sanoin itselleni hyvin selvästi: EI. Nyt painellaan kuules MÖHKÖFANTTI ja pitkästi. Niinpä kävelinkin niin pitkästi, että takaisin oli kävelemistä. Matkaa taisi kertyä yhteensä lähemmäs 15km. Aikaa meni lähes 2,5h ja kävelin kuulkaas REIPPAASTI!!! Päästyäni kotiin jalkani kramppailivat. Vaikeroin lähes tunnin lattialla suolaa ja vettä nauttien ennen kuin pystyin kävelemään.

           Olin kuitenkin päättänyt siirtyä eri polulle elämässäni kehoni kanssa. Tässä pikku pätkä uuden elämäni alusta, jolloin kävelin laihtuakseni, salaa mielessä haaveillen päivästä jolloin voisin juosta edes 5km putkeen. Olin tuohon toukokuun puoliväliin mennessä saanut painoni tippumaan 107kg:sta tuohon hieman alle 103kg:n.





PAINO
TAVOITE
Kävelylenkit






ke 16.5 5,4km
torstai 17.5.2007 102,5kg
102,5kg
9,2km
perjantai 18.5.2007 102,7kg
102,250kg
17,1km
lauantai 19.5.2007 102,2kg
102kg
vp
sunnuntai 20.5.2007 101,7kg
101,750kg
9,2km






= 40,9km
maanantai 21.5.2007 101,1kg
101,5kg
8km
tiistai 22.5.2007 101,9kg
101,250kg
9km
keskiviikko 23.5.2007 100,3kg
101kg
5,4km
torstai 24.5.2007 100,1kg
100,750kg
17,8km
perjantai 25.5.2007 99,5kg
100,5kg
5,6km
lauantai 26.5.2007 99,2kg
100,250kg
10km
sunnuntai 27.5.2007 99,9kg
100kg
14,6km






= 111,3km
maanantai 28.5.2007 99,6kg
99,750kg
9,2km
tiistai 29.5.2007 99,3kg
99,5kg
vp
keskiviikko 30.5.2007 99,9kg
99,250kg
3km
torstai 31.5.2007 99,7kg
99kg
5,6km
perjantai 1.6.2007 99,5kg
98,750kg
17,7km
lauantai 2.6.2007 98,9kg
98,5kg
9,2km
sunnuntai 3.6.2007 98,1kg
98,250kg
16km






= 172km
maanantai 4.6.2007 97,5kg
98kg
8km
tiistai 5.6.2007 98,0kg
97,750kg
10km
keskiviikko 6.6.2007 97,8kg
97,5kg
13km
torstai 7.6.2007 97,9kg
97,250kg
9,7km
perjantai 8.6.2007 97,0kg
97kg
vp
lauantai 9.6.2007 96,5kg
96,750kg
15,1km
sunnuntai 10.6.2007 96,9kg
96,5kg
20,7km






= 248,5km
maanantai 11.6.2007 96,2kg
96,250kg
5km
tiistai 12.6.2007 96,9kg
96kg
16,4km
keskiviikko 13.6.2007 96,5kg
95,750kg
7,3km
torstai 14.6.2007 96,6kg
95,5kg
15,1km
perjantai 15.6.2007 97,1kg
95,250kg
vp
lauantai 16.6.2007 96,9kg
95kg
5,6km
sunnuntai 17.6.2007 96,8kg
94,750kg 6h 53min 42,2km






= 340,1km

           Vuonna 2007 tuli käytyä heinä-marraskuussa lähes kerran viikossa tahdilla myös juoksemassa n.5-8km lenkkiä - kävelyn lisäksi. 29.11.2007 olin jo lupaavasti 88,1kg. Olin kävellyt toukokuun alusta alkaen hieman yli 1000km ja juossut jonkusen lenkin. Sen jälkeen tuli kuitenkin vielä reilun puolen vuoden tauko, kunnes heinäkuussa 2008 aloin kokeilemaan hölkkäämistä.

    Vuoden 2008 jälkimmäisellä puoliskolla tuli juostua n.470km. Ennätykseni kirjattiin vuoden 2008 jälkeen seuraavasti.


ENNÄTYKSIÄ JUOKSULENKEILTÄ/KILPAILUISTA:




Aika pvm Paikka
ensimmäiset 4Km, 5,274km lenkistä 21,41 4.9.2008 Nivala
5km radalla

28,44 13.9.2008 Nivala
5,274km lenkki

28,27 24.9.2007 Nivala
6,8km lenkki

36,27 20.9.2008 Nivala
8,2km lenkki

46,20 27.9.2007 Nivala
10,5km


58.42 12.12.2008 Nivala
13,6km lenkki

1,25,41 15.9.2008 Nivala
puolimaraton

2,07,21 4.10.2008 Haapajärvi
Maraton (kävelten)

6,53,00 17.6.2007 Nivala

             Eli noista lukemista lähdettiin. Painokin oli noussut sitten marraskuun 2007 noin 88kg:n lukemista sinne 90kilon kantturoihin, vähän yli. Noissa painoissa pyörinkin aina 2011 vuoden loppuun asti.

            Kilometrikertymät ja kisanihan näkyvätkin tässä blogini oikeassa reunassa, kun rullailee alaspäin, joten eipä niistä enempää.


           Vuonna 2011 ajattelin vielä täysin, että haluan vain naatiskella. Mietin jo, etten osallistu edes välttämättä enää mihinkään juoksukisoihinkaan, kunhan vain hölkkäilen omaksi huviksi. Tosin oli tarkoitus hölkkäillä tuolla ajattelumallillakin tosi paljon, mutta ilman tavoitteita.


             2011 vuoden lopussa aloin kuitenkin ajattelemaan, että saattaa sitten vanhana alkaa haittaamaan, jos ei kokeile omia rajojaan. Muutenkin aloin pitämään aina vain enempi paljosta ja jopa rajusta harjoittelusta. Niinpä päätin vuoden 2012 alusta alkaen reenata TÄYSILLÄ. Kun katson nyt taakse tätä vuotta - voin todeta onnistuneeni tuossa pelkistetyssä, ison kuvan tavoitteessa = reenata täysillä. Juoksin vuonna 2011 2042km. Nyt on +3900km kasassa. En ois edes uskonut tähän vuoteen tultaessa, että voin nostaa kilsamääriä noin paljon. Ehkä vielä suurempi voitto oli, kun sain tämän vuoden elokuussa jäämään nikotiinin pois kuvioista. Lopetin lopullisesti nikotiinipurkkien ja nuuskien käytön. Täytyy toivoa, että päätös pitää, sillä myös nikotinisti on aina nikotinisti.


             Eli tällainen on tarinani, mistä lähdin, ja miten olen tullut tämän hetkiseen kuntooni. Ja tästähän tietysti jatketaan kohti uusia tavoitteita, josta ensi viikon vuosi 2012 blogissa lisää.


             Toivottavasti esimerkkini on kannustanut edes joitakin aloittamaan elämän muutoksen, liikkumaan, edes jonkin verran. Olen tyytyväinen, jos niin on käynyt. Se on yksi tämän blogini tavoite = innostaa ihmisiä muuttamaan elämäntapansa terveempään suuntaan ja aloittamaan/lisäämään liikuntaa.


           Lopuksi kaksi tekemääni videoklippi tarinaa. Eli tässä ylläoleva tarina pienimuotoisena videoklippinä. Tässä taas vuoden 2012 kertausta tammi-marraskuulta.




Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.12.2012

9 kommenttia:

  1. On aina hienoa kun joku ottaa ihtiä niskasta kiinni ja pysäyttää hallitsemattoman sivuluisun. Toivotaan että mahdollisimman moni saa sun tarinasta kipinän! Jos ei nyt noin mahtavaa niskalenkkiä niin ainaki käänteen parempaan hyvinvointiin. Etiäpäin sano cosmos lumihangessa...

    T. Joni

    VastaaPoista
  2. Komia poikahan se kuvissa, vähän sutjakampi nytten ;).
    Paljon on tapahtunut, vähän kun ittelläni. Mut sulla on paljon kovempi treeni päällä kuin mulla, rääkkäät itseäsi kuin vierasta sikaa. saispa itellekkin noita kiusaamishaluja....
    Tv:Timppeli
    ps.Kovia tuloksia uudelle vuodelle, toivottavasti tullaan perässä.

    VastaaPoista
  3. Siinäpä mallia muille, jotka tuskailee, että pitäis tehä jotain ettei rapistu täysin liikuntakyvyttömäksi. Kunhan aluksi pakottaa ihtensä säännölliseen kuntoiluun, se muuttuu helpoksi ja luonnolliseksi osaksi elämää ja saattaapa ravintopuolikin kehittyä huomaamatta terveellisemmäksi, kun kiinnostus alan julkaisuihin lisääntyy.

    VastaaPoista
  4. Kyllähän se alussa oli vaikiaa, tuskallista, eikä raskaimpia tunteita vihti nyt tähän sanoiksi revitelläkään... Nykyään aina vain mukavampaa ja innokkaammin lähössä lenkeille, noin 98-99%:sti... Ja yks näkökulma on myös se tosiaan, että ihan lahjatonkin ja rapakuntoinenkin (kts.yllä oleva blogiteksti) voi päästä ihan kohtalaisen kuntoilijan tasolle, jos on reenihaluja. Ps.Kyllä tätä valintaa osaa itsekin arvostaa kaiken itsensä piiskaamisen keskellä. :)

    VastaaPoista
  5. Mutta se terveys...???? Järki kaikessa ? T. hoitaja

    VastaaPoista
  6. Koen olevani terveempi monella tapaa. Järkeä on aina ollu miulla vähänlaisesti. En tiiä sitten - en lähde kiistämään, vaikka ois vähentynyt. :) Ja ei kait tämä mun reenaaminen tietystikkään välttis ole mitään järkevääkään. Voi olla monesta aivan hullun touhua. Mutta jokaisella on oikeus ajatella niinkin. Vapaus on niin mukava asia. T: aidosti kylähullu, alias Cosmos :-P

    VastaaPoista
  7. Aika samoja polkuja liikuttu, tosin en pärjää tuossa painopuolessa lainkaan. Itse intouduin 2007 helmikuussa lyömään vetoa velipoikien kanssa (3 kpl), että juostaan elokuussa Kokkolassa Venetsialaismaraton.

    Tuohon aikaan painoin rapiat 80kg, joka tuollaiseen vajaaseen 170 cm on ihan rapiasta; pitää hieman jo pakatakin. Lisäksi olin aktiivinen tupakoija, olin aloitellut 14v ja siitä asti polttanut, eli 23 vuotta!

    Huhtikuussa jouduin jo lauantaisin aamulla jättämään tupakanpolton pois, että sai tehtyä silloiset pitkikset. Pian jäi tupakka kokonaan nikotiini purkan kanssa. Lisäksi paino tippui tuoko/kesäkuun vaihteeseen mennessä alle 70 kilon, olisiko ollut parhaimmillaan 68/69.

    Juoksin kuitenkin itseni telakalle, enkä päässyt Venetsialaismaratoniin, vaan ensimmäiseksi maratoniksi tuli WiHa 2007 marraskuussa. Lopettelin syksyllä myös nikotiinipurkan pureskelun ja paino nousi tuonne 72kg.

    Paino pysyi tuossa 71/72kg:ssä 2008-2012. Nyt olen sitten Sparta-vit****ksen lomassa tipauttaunut tuonne 68kg:hen, joka on parempi juoksijan luku tähän pituuteen.

    VastaaPoista
  8. Rapakunnosta edistyin mieki wannabe ultraajaksi... Oma alkuvaiheen havainto oli kans että "tämmönen en enää halua olla". Kaverit luuli että olin vakavan tauvin saanut kun posket äkkiä lommoutu. No onneksi ei sentään :) Nyt on jo kevyt askel. Toisinaan mukava lukia pitemmälle ehtineiden aatoksia. Hyvä ku jaat kokemuksiasi, ite oon saanut hyvän vinkin siinä, että pitää katsoa isoja kokonaisuuksia, mikään yksityiskohta, (edes reenaaminen) ei saa olla liian tärkeää. Elämänhallinta, reenaus isona osana, mutta ei ihan keskiössä sekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja melko pitkällä olet sinäkin, olessasi wannabe ultraaja ;) Hyviä lenkkejä! Myös nuotiolla nautittuna...

      Poista

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.