VIIMEINEN TESTI JA VIERUMÄKI 24h TAVOITE

                        Pieni johdanto alkuun. Pari päivää aikaisemminhan myös alustin tätä blogia TÄLLÄ tavalla. Kyse on 24h juoksukisaa varten tehdystä neste, energia, varuste ja suhteellinen vauhti testistä/tarkistuksesta. 24h juoksukilpailun tavoiteaikataulun tekeminen ei ole pelkkää suoraa matematiikkaa. Jokaisella lähestyminen kisaan on omanlaisensa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tässäkään, kuten ei ole harjoittelussakaan. Joku sopii toiselle, mutta ei välttämättä toimi toisella - sama pätee tavoitetaulukoissa. Minun ideologiassa on yritettävä oppia tuntemaan itsensä ja ennakoimaan mahdollisimman hyvin se kaikki, mitä ilmeisesti kohtaan - ja miten kaikki etenee. 24h juoksukilpailu on pitkä kisa. Siinä on paljon aikaa turmella kisa, vaikka olisit hyvässäkin kunnossa. Silti pitää uskaltaa osata luottaa itseensä. Tämä kaikki siis omia ajatuksiani. Jollakin voi olla toisenlaiset ajatukset.

                        Olen kerran onnistunut 24h kisasassa hyvin lähelle kuntoani vastaavaan suoritukseen. Se tapahtui syksyllä 2011, kun juoksin 1.Onnin kierroksessa (ei virallinen kisa silloin) tuloksen tasan 128km. Muut kaksi (24h juoksuja minulla on siis todella vähän, vielä) yritystä ovat olleet epäonnistumisia. Eka kerralla yltiöpäisyyttä. Kolmannella kerralla helle nujersi minut. Kahdessa edellisessä ultrassa olen onnistunut. Ne olivat Joensuun 12h hallikisa (116,099km) ja Nivalan ympäri juoksu 100km 9.55.16. Niissä ennakkosuunnitelma ja toteus kulkivat miellyttävän lähellä toisiaan. Noista olen saanut uskoa tähän tyyliini lähestyä ultrasuorituksia - tekemällä syvän pohdinnan jälkeen etenemissuunnitelma.

                         24h kisassa onnistuminen on tietysti aivan eri juttu kuin onnistua 12h kisassa tai 100km kisassa. Tavoitteena onkin yrittää laatia sellainen suunnitelma, jossa pysyisin juoksukykyisenä mahdollisimman pitkään. Kuten sanottua, syväkestävyyteni on vielä sen verran vaiheessa, ettei ole mahdoton vaihtoehto, jos jalkani eivät jaksakaan vielä juosta 24h ajan. Täytyy olla realisti. Yltiö-optimisti haukkaa herkästi paskaa lakillaan 24h kisoissa. Miten pitkään kestän, selviää vain yrittämällä, kokeilemalla.

                        Monet ultrajuoksijat jakavat suorituksensa johonkin osiin. Niin minäkin, omalla tavallani. Omat vaiheeni ovat tähän 24h kilpailuun seuraavat. A-vaihe: Koitan juosta mahdollisimman helposti ja rennosti, kuluttamalla mahdollisimman vähän energiaa. Ei mitään teennäistä jarrutelua, mutta ei toisaalta yhtään tarpeetonta ponnistelua vaan optimaalisen helppoa hölkkää. Olen päättänyt vauhtiarvioistani huolimatta, etten laita kisassa painoa piirunkaan vertaa, onko vauhti  @4:53, @5:17 vai @5:42 tai jotain muuta. Ei sillä ole väliä. Vain sillä, että juoksen niin helposti, säästeliäästi ja kevyesti kuin on luontevaa. A-vaiheessa kävelen 1min radan pisimmässä nousussa, sekä toisen minuutin kierroksen lopussa ottaessani juomaa ja evästä suuhun. Tyrmäsin siis orjallisen 9min juoksua + 1min kävelyä -taktiikan. Hoksasin viimeisessä testissä tänään, että on silkkaa energian haaskuuta kävellä tasaisella kohdalla/vähän ennen huoltopistettä ja sitten koittaa juoda ja syödä vauhdissa, vauhdin kuitenkin laskien radikaalisti. 

                       Yli @6:00 vauhteihin päästäkseni, minun täytyy olla jo ns. työvaiheessa. Eli B-vaihe = työvaihe. Silloin olen jo väistämättä ultrajuoksun ytimessä, monotomisessa juoksussa, joka voi olla ihan ok. vahvaakin, mutta siitä on karsittu jo kaikki ylimääräinen pois. Askel on suppea, ei tee mitään ylimääräistä, on matala, mutta meno vielä ok. Toivon pääseväni tietysti mahdollisimman pitkään niin, ettei tarvi alkaa ns. töihin = työvaiheeseen +@6:00 juoksuvauhteihin. B-vaiheessa kävelen samat pätkät samalla tavalla kuin A-vaiheessakin, sekä lisäksi reitin jälkimmäisen osan pikku kumpareella n.30sek. ajan.

                     Vaihe A on rentona pysymistä. Vaihe B on työntekoa. Ja vaihe C on päällä ja syväkestävyydellä etenemistä. Todellakin. C-vaihe on viimeinen vaihe, jossa juostaan. Silloin lisään n.30sek. kävelypätkän vielä n.1km kohdalla olevan mäen kohdalle. Kuitenkin ns. tyhjänä yli minuutin kävelypätkistä juoksuksi laittaminen on sangen vaikeaa, eikä aivan tyhjänä jaksa pitkään juosta, joten tuollaiset n.30-60sek kävelypätkät x4/kierros = 3min kuulostavat optimaaliselta suunnitelmalta C-vaiheeseen. Kokemusta jalkojen todella tyhjänä juoksemisesta on kaikista eniten Joensuun 12h kisasta. Silloin sopivan lyhyet (n.1-3min) jalkojen ylhäälläpito tauot sopivin välein auttoivat eteenpäin. Siksipä tuohon minun taulukkooni on laskettu peräti 40min huollolle, joka kattaa wc-tauot yms, sekä jalkojen ylhäällä pidon ja ravistelun. Vaiheeseen C-menen, kun juoksuvauhti on yli @6:30. Kyllä noissa vauhdeissa minun jaloilla ei ole paljon enää annettavaa, joten siinä kulkee jo pää hyvin vahvasti mukana. Psyykkinen lataus on rakennettu jo etukäteen, eikä jaksamisia tms. tarvi kisassa miettiä. Se on jo päätetty, että jaksetaan mitä jaksetaan ja loput tullaan jos ei kävelemällä niin konttaamalla. Tähän ei tietenkään lasketa jalan taittamisia tai jotain sairastumisia tms. traumaattista tai vakavaa... Sanotaanko kuitenkin, että niin isoa kipua ei tule, mikä estäisi jatkamisen. Olkoot vaihe C, vaikka nimeltään taisteluvaihe.

                    Sitten, kun juoksu ei enää onnistu jää jäljelle D = Death march, "kuoleman marssi". Eli kävellään 24h aika täyteen ja varmistellaan edes häpeärajan (180km) ylitys. Tämä johdannosta. Nyt testin kertomaan ja tavoitteisiin. Eikös olekin luonteva siityminen? :)
                     Viimeisen 3h neste, energia ja varustetestin piti olla eilen. Podin kuitenkin kahdessa viimeisessä yövuorossani jonkinlaista mahatautia. Mahaa kipristeli, ja se oli löysällä. Myös muilla perheenjäsenillä oli joitain ongelmia mahan kanssa. Joku pieni pöpö siis. Kuitenkaan "tauti" ei päässyt kunnolla päälle missään vaiheessa. Kuitenkin lähtiessäni eilen testaamaan, kipristeli vatsaa heti ensimmäisestä suuhun laitetusta annoksesta. Homma meni tavaran pidättämiseksi. Ei ollu järkeä juosta, kun koko ajan tuntui, että tulee tavarat alle. Lopetinkin testin jo 1h jälkeen. Olin toiveikas, että vatsa rauhottuisi yön aikana ja pääsisin tänään aamulla tekemään kattavemman testin.

                    Illalla oli joitakin kuivumisen merkkejä kiivaan wc-rallin seurauksena. mm. Silmät oli niin kuivuneet, etten meinannut saada piilolinssejä pois päästä, vaikka olin silmiä säännöllisesti kostuttanut. Eikä tuollaisen testin onnistuminen ole koskaan niin taattu kolmen yöhugin jälkeen. No, kello aamuksi herättään. Sain kuitenkin nukuttua vain väli 22-02. Jo menee anttirokaksi, ajattelin, mutta menkööt. Aika outoon aikaanhan sitä kisassakin aikanaan huijellaan menemään.

                    Kello 5.06 starttasin liikkeelle. Käytin aluksi tuttua 9min hölkkää ja 1min kävelyä rytmiä. Jännitti, mitä maha tänään sanoo. Mahassa hölskyi pahaenteisesti jo ennen testiä juodutkin nesteet. Selvä homma, ettei tilanne ollut vieläkään lähellekään optimia. Kuitenkin maha alkoi parin rundin jälkeen vetää tavaraa. Yes! Heti eka kierroksesta lähtien mietin, että tämä on jollain lailla pöljä tämä minun taktiikka. Nyt kiertämäni testilenkkihän on lähes identtinen Vierumäen kisareitin kanssa. Pituus lähes metrilleen sama ja ainoa isompi ylämäki samassa kohtaa kuin nyt juostu. Kävelypätkä tuli ennen mäkeä, toinen ennen juomien ja energioiden ottoa. Sitten taas juokseen ja kohta stop, ja taas liikkeelle, juosten hankalasti juomat ja energiat nauttien.

                   Neljä kiekkaa mietin tuota hommaa ja päätin tehdä sellaisen liikkeen seuraaville kierroksille, että kävelen sen ekan minsan pätkän ylämäessä ja toisen huoltopisteellä. Jopas tuntui sujuvammalta. Sujuvaksi ei sen sijaan vielä hölkkää voinut sanoa. Lihakset on vielä edellisestä määrämätöstä kovasti palautumattomat, sekä tietysti tuon vatsataudin tyngän vaikutukset ovat kuivattaneet kroppaa ja sitä kautta lihasten työskentelytehokkuutta. Niinpä päätinkin SUURESSA VIISAUDESSA hieman lyhentää testiä. Turha nyt on tässä vaiheessa kiusata lihaksia ja elimistöä tarpeettoman pitkällä harjoituksella. Reilu 2h riitti nyt. Ja olihan testi sangen hedelmällinen ja onnistunut.

                   Olo ei mahankaan osalta ollut lähellekään priimaa koko aikana. Juoksuvauhti oli kuitenkin ihailtavan tasaista kaiken aikaa, liikkuen välillä @5:10-5:20. Eka tunnilla kertyi matkaa 10,98km, toisella 11,04km. Eli jopa enemmän toisella tunnilla. TÄSSÄ koko harjoitus. Syväkestävyys on parantunut. Vielä ennen kesän kovaa harjoittelua yksi kestävyyden puutteen selkeimmistä merkeistä oli juuri vauhdin turhan nopea lineaarinen lasku. Toki tämän edistymisen olen huomannut jo aikaisemmilla peruslenkeillä, mutta mitä useammin näin käy, vauhti säilyy suurinpiirtein samana, sen parempi. Toki tuo vauhdin säilyminen on edelleen heikkous. Arvioinkin, että tulevassa 24h kisassa vauhtini tippuu 10sek/km/2h välein... Testin yksi monista hyvistä viesteistä oli se, että kengät ja säärystimet (kivien kenkien ulkopuolella pitämiseksi) toimivat erittäin hyvin, niiden olevan täysin huomaamattomat. Kisakengät tulevat olemaan Nike Dual Fushionit ja säärystimet Ice-Bugin ja sukat NewLinen kompressiot. Todennäköisesti kisaan on järkevä laittaa pitkät kesätrikoot, jotka toimivat sekä yöllä ja päivällä ainakin välillä +10/-5 kelissä. Yläkertaa on helpompi sitten säädellä.

                    Tavoitteisiin. Minulla on kolme tavoitetta. C- tavoite on se, jonka yli on kaikessa minimissään ja surkeudessaankin PAKKO päästä. Jos jään sen alle on ihan turhaa diipa-daapaa, tao-tao -lässytystä lohdutella, että hyvinhän se meni jne. Tuo HÄPEÄraja on 180km.

                    A-tavoitehan on tietysti se, jota lähdetään hakemaan. Olen nyt käynyt todella perusteellisesti kaikki mahdolliset asiat. Lähtökohtana on se, että vauhti tippuu 10sek/km kahden tunnin välein. Ensimmäiset 2h lasken juoksevani n.@5:10 juoksuvauhdilla, eli 24h kisan kaksi viimeistä tuntia tulevat progressiivisesti vauhdin laskiessa n.@7:00 juoksuvauhdilla. Kävellä ajattelen ehtiä 2min aikana 191m, kun ne tulevat ylämäkeen ja huoltopaikalla. Kävelyn lasken hidastuvan 6h jälkeen 10m/2min. Välin 13-18h kävelen 214m/2,5min ja välillä 19-24h 242m/3min. Tänään kävelin 210m ylämäkeen ja huollon yhteydessä/2min, joten tuossakin on löysää vähän. Tänään kaksi eka tuntia tuli aamulla klo.5 jälkeen palautumattomilla jaloilla 22,02km. Tavoitteessa ekat 2h 22,08km. Eli todennäköisesti juoksen sitten kisassa hieman enemmän kuin tavoite, kun tästä palaudun ja suorituskyky nousee. On silti parempi laittaa tavoite "juoksemaan" tarpeeksi kevyenä, ettei ala ahistaan. Nuilta lähtökohdilta A-tavoitteeksi tulee 222km. Siihen sisältyy 40min huoltotaukovaraa. Eli päädyin tismalleen samaan tavoitteeseen kuin kesäkuussakin, joten aika lailla jyvällä näköjään olin omista näkymistäni 24h kisan suhteen. Toivottavasti myös aikataulun kanssa käy kisassa yhtä ruusuisesti.

 

		TAVOITE A - TUNTI TUNNILTA
				Edetty
		tunti		kokonais
		kertymä		matka
1		11,04		11,04
2		11,04		22,08
3		10,71		32,79
4		10,71		43,50
5		10,43		53,93
6		10,43		64,36
7		10,11		74,47
8		10,11		84,58
9		9,86		94,44
10		9,86		104,30
11		9,60		113,90
12		9,60		123,50
13		9,25		132,75
14		9,25		142,00
15		9,02		151,02
16		9,02		160,04
17		8,82		168,86
18		8,82		177,68
19		8,53		186,21
20		8,53		194,74
21		8,33		203,07
22		8,33		211,40
23		8,16		219,56
24		2,72		n.222km

                     Tavoite B:n suurin ero on se, että se alkaa @5:20-juoksuvauhdista. Toinen ero on se, että siinä aletaan käveleen 2,5min/enemmän jo 6h jälkeen, koska tuossa taulukossa juoksuvauhti tippuu yli @6:00 6h jälkeen, joka on siis rajana kaikissa tavoitteissa siirtymisessä 2min kävelystä, 2,5min kävelyyn/kierros. B-tavoite on 215km. Myös siihen kuuluu 40min huoltotaukoja.

 

		TAVOITE B - TUNTI TUNNILTA
				Edetty
		tunti		kokonais
		kertymä		matka
1		10,71		10,71
2		10,71		21,42
3		10,43		31,85
4		10,43		42,28
5		10,11		52,39
6		10,11		62,50
7		9,72		72,22
8		9,72		81,94
9		9,47		91,41
10		9,47		100,88
11		9,25		110,13
12		9,25		119,38
13		9,02		128,40
14		9,02		137,42
15		8,71		146,13
16		8,71		154,84
17		8,53		163,37
18		8,53		171,90
19		8,33		180,23
20		8,33		188,56
21		8,16		196,72
22		8,16		204,88
23		8,00		212,88
24		2,66		n.215km

                    Tältä pohjalta. Tilanne on herkullinen. Olen jo lähes nyt, palautumattomanakin, siinä mallissa, että voisin mennä lähes A-tavoitteen mukaisesti. Aikaisemmin näin kovien reeniryppäiden jälkeen palautumiseen, suorituskyvyn selkeään nousuun on mennyt n.2viikkoa. Eli tuossakin noin viikko varaa. Kaikessa on pikkasen varaa. Se on hyvä juttu. Rauhoittaa mieltä. Korostan kuitenkin, että tavoitteista tärkein on kisan alussa edetä siten, että energiaa kuluu mahdollisimman vähän. Eli täytyy pysyä kurinalaisesti alle 130 sykkeissä, jolloin elimistö käyttää energialähteenä myös rasvoja, eikä tuhlaa pelkästään joka tapauksessa miinuksille meneviä hiilihydraattivarastoja. Niin ollen pääsen todennäköisemmin pidemmälle hyvävoimaisena. Kuten blogin alussa totesin: "Olen päättänyt vauhtiarvioistani huolimatta, etten laita kisassa painoa piirunkaan vertaa, onko vauhti  @4:53, @5:17 vai @5:42 tai jotain muuta. Ei sillä ole väliä. Vain sillä, että juoksen niin helposti, säästeliäästi ja kevyesti kuin on luontevaa."

                    Vierumäen reitin profiili ja kävelykohdat kuvassa ilmaistuna (Kaksoinapsauttamalla saat kuvan isommaksi). Vaihe A = alle @6:00 juoksuvauhdissa. Vaihe B = alle @6:30 juoksuvauhdissa. Vaihe C = yli @6:30 juoksuvauhdissa.

 
                      Alku on sillä tavoin tärkeää, että on yllättävän ratkaisevaa, miten keho alkaa vastaanottamaan nestettä ja energiaa heti alusta alkaen. Esim. 3.Onnin kierroksella iloitisin jo hyvästä imusta imeytymispuolella n.13km kohdalla. Siitäkin tulee hyvä fiilis, kun kaikki lähtee sujumaan vaivattomasti. 24h kisan yksi hyvistä puolista on, että siinä ehtii toki korjata ajan kanssa tilannetta, vaikka tuleekin ongelmia eteen. Mutta ei se hyvästä ole, jos joutuisi kaksinkerroin olemaan heti alussa, kuten Joensuussa viime syksynä. Tosin sieltäkin sain kohtuullisen tuloksen (116,099km) silloiseen kuntooni nähden, vaikka alun imeytymishäiriöt söivät tuloksesta hyvänlaisen siivun. Kun menetät jaloista energiat, ei niitä koskaan saa täysin takaisin, vaikka jäisikin ns.henkiin.

                    Eli summasumarum. Erittäin hyvältä näyttää. Myös jalkojen ongelmat ovat pois pyyhkiytymässä ja mukavat kolme hierontaakin edessä. Nautin tilanteesta jokaisella solulla!!! Lopuksi taistelukaverini poppoon tekemä oma, HIENO, filmi 3.Onnin kierroksesta. Kas TÄSSÄ.

                  Nautitaan terveydestä, nautitaan elämästä!

Ps. Vierumäellä on muuten valaistus 24h kisassa ja tulos saadaan metrin tarkkuudella. Lisätietoja heidän sivuiltaan.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.9.2013                         

9 NEVAN JUOKSU 75km

                       Nyt tuntuupi, jotta on jonnin verran voimisteltu männä päivinä. Laskin tuossa, jotta 5vrk 22h ja 4min sisään tuli tasan 196km juoksua. Voij-jaan miun kohalla puh-huu niin-nikkäästi määrämätöstä. Jos kohta ois männy enempik-kii, ja vieläin-nii menis, mut eipä kehtoo riuhtoo ihtiään rikkikkään-niin.

                   Tuossa alla olevassa videon tekeleessä varmaan reissun syvin olemus. Eli viijestään lähettiin lykkiin Näliännevaa kohen jne. Virve, Ari, Jyrki, Jani ja minä. Eka stuntilla ryntäiltiin kiitolaukka-innossaan noin kilsan lisälenkura, kun kaikilla oli vain kiire ekalle suolle. Eikä kukkaan jaksanna keskittyä suunnistaan. Jee... 25km nurkille mentiin ja kastuttiin kuin uitetut ajokoirat. Virve ilmoitti niillä main, jotta piisaa-piisaa. Mervi tuli niillä main kiritteleen. Edelleen tihkua lykkäs taivahalta. Ei päässy liike loppuun, jos halus pienen lämmön pitää ja vanjat etäällä!

                  Eka täyvennyspaikalta lähettiin sitten nitkuttaan Arin ja Jyrkin kanssa Koskenperän kautta syvälle soisiin maisemiin, jonne piti vähän noustakki, jotta pääsi harjalle. Kaikki oli oikein hyvävoimaisia. Jani haarautu hieman ennen täyvennyspaikkaa kotiin päin. Tuli hälle kissamehtästä sellainen hemmottelupakettitarjous, jotta ei kelevanna ennää meiän seuran-nii... Mutta, tuli hällekki kuulkaas silti +40km lenkura. Tosin jalka oli ottanut jonkun verran siipeen. Toivottavasti se on vain väliaikaista kipua ja palautuu siitä pian virkistämään vinttiosastoa. :)

                 Isoin pettymys oli, ettei nähty mitään isoa petoa, jollei boheemia metsoa lasketa sellaiseksi. Ei lasketa! Paljon puhutut nivalan karhut jänesti meitä ja pysyi piiloissansa. No, ens kerralla sitten kätellään otsoa. Suot heilautettiin yli kuin Anttalan kirjojen hahmot aikoinaan vanjan eellä.

                Varustepuolella ainua virhe tuli säärystimien kanssa. Sanon meleko suoraan, jotta TSL:n lumisäärystimet on lelut. Ei niissä tarrat pelitä pitkään. Kerran talvessa liikkujien juttuja, sanon minä. Roskiin menee.

                Muuten meni kaikki aika lailla nappiin.  Ei tullu juuri mitään suunnistus pummeja ekan suon lähestymisen lisäksi. Härkä-pyky-ja-mutkalammennevalla vejeltiin kylkimyyryä vähän vasenvoittoisesti, plus pikku oikialla koukulla tielle nakaten.

                Lähtiissä oli satasen vauriona puolimustat isovarpaan kynnet. Aattelin, jotta 75km rankalla reitillä hoitaa kynnet veke. Vieläkö erräänki kerran tölöväsin nuo potut johonki kiveen tai kantoon... Mutta, ei - ei hoitannu, ja oli aika damage-mallistoa eilen illalla. Kaks hoitajaa löi päät yhteen ja saatiin niistä vielä työstettyä kategoriaa: JATKOON! Katsotaan, miten niitten käy. En taijja vihtiä julukistaa traumaattisia kuvia jalkaterästä.

                Henkilökohtaisesti tämä reissu oli täsmä isku syksyn 24h kisaan valmistautumisessa. Pääsin tähän harjoitukseen sopivan raskaasti rasittuneena. Lisäksi tämä 9 nevan juoksu oli suhteellisen rankka. Lisäksi se mentiin minun heikoimpana vuorokauden aikana, yöllä. Ainoa pieni notkahdus tulikin klo.5-6 välillä aamulla. Taisin siitä Arillekin mainita, jotta tietäis, että väsyy ne muutkin.  Ei kuitenkaan pahoinvointia tms. höplää meininkiä ollenkaan vain pieni "laiskuus" aamun ovella. Loppu aamu meni taas riskimmin, joskin tietysti alkoi matka ja aika painaa. Jyrki näytti minun silmään kaiken aikaa höyryveturilta, jota ei mikään pysäytä. Arin muistutti taas hirveä, jonka askeleet ei lopu - se menee vain, hieman loikkivalla askeleella, rauhallisesti välillä tuumaillen. Kovia karpaaseja!

                Paljon tuli siis vastauksia - ja PALJON myös kokemuksien jakoa. Varsinkin Jyrkin 48h jutut kiinnosti, mikä nyt tulee ekana mieleen. Letkiä meininki on myös kirkkaana muistissa. Hyvä sakki oli liikkeellä.

                 75,1km, avg.111 (keskisyke)  @11:14 oli data. Eli justiinsa sopivaa raapimista tuon tyyppiseen. Välillä mentiin reilumminkin. mm. yhen suon yli heilautettiin KOKO suo juosten ja sykkeet paukutti 140 yläpuolella, vauhdin ollessa aika tasan @10:00. Eli suo oli raskas, mutta juostava. Märin suo oli yllättäen viimeinen suo, Malistenneva, minulle uusi suo. Oikein mukava suo, jolle palaan vielä, aivan varmasti.

                 Yllättävän helposti tuli tuo juoksu loppuun... Eipä tässä keksi enempää lätistä. Hyviä jussin jatkoja ja PALJON kiitoksia KAIKILLE  juoksuvaelluskavereille!!! Jatketaan juttua vaikka kommenttikentässä, jos jollaki on kysymyksiä mielessä.

Näljänneva, Isonkorvenneva, Niinineva, Välineva, Juurikkaneva, Härkäneva, Pykynneva, Mutkalampineva, Malistenneva 75km

Onni  Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.6.2013

3.ONNIN KIERROS 100km

                   +100km Nivalaisia teitä takana.

                Voidaan puhua pitkälle venyyneestä saunalenkistä. ->>>>>>>>>> 

             Pitkä aika (lähes 10h) pysyä prosessissa, tilanteiden mukaan elämistä. Tällaisten suoritusten jälkeen on tunteet pinnassa. Näissä mitataan kaikki ulos mitä ukosta löytyy. Jos odotin pari viikkoa sitten VIIMEISTÄ niistoa flunssan loppumetreillä, voin nyt todeta niistäneeni itseni aivan TYHJIIN. Päällimmäinen ajatus on KIITOLLISUUS. Kaikki, jotka näkivät sankan nivalaisjoukon kanssaelämisen, tietävät mitä tarkoitan. Ne jotka eivät nähneet... heille voin yrittää kuvailla sitä voimaa, jonka nivalaiset juoksunystävät antoivat minulle. Kiitos teille, kaikille tukeneille - eikä vähiten etäältä kannustaneille! Itse kiitän syvään kumartaen teitä kaikkia. Silti uskallan kiittää eniten PERHETTÄNI. He ovat läsnä 365 päivää vuodessa. Toisena tulee lähimmät ystävät ja tukijat, jotka ovat kuin osa tiimiä. Heitä on paljon. Olen onnekas. Jani, Joni, Keijo... Pasi, joka on auttanut minua TOSI paljon. En voi sanoin kuvata sitä kiitollisuutta, joka näinä hetkinä menee lävitseni.

                   Tähän +100km koitokseen lähestyminen oli nuoralla tanssia. Kolme viikkoa aikaisemminhan olin ollut Terwamaratonilla - juossut sen tietämättäni sairaalla keholla. Sen jälkeen olin viikon sairaana. Toisen viikon harjoittelin nousujohteisesti, loppuviikkoa kohden jo hieman riskirajoillakin kovaa. 3.Onnin kierros viikko oli herkistelyä ja jalkojen toipumisodottelua. Täytyy sanoa, että hilkulle meni. Nimittäin keskiviikon koelenkin jälkeen akillekset ja pohkeet oli vielä hälyttävän kipeät. Kolme päivää aikaa, riittäisikö se? Mietin mielessäni. Laitoin päälle kovan venyttely ja jäähoitokuurin. Jäitä pidin 3-4krt/vrk x20-30min kerrallansa. Yleensä 8-14 jääpussia suoraan paljaalle iholle idealsiteellä kiinni. Alla kuva 14.6.2013, päivää ennen kisaa.

 

                    Jo alkoi vaikuttaan, parantavasti. Jalat ehti kuin ehtikin kohtuu tilaan kisa-aamuksi.

                  Viimeiset kaksi yötä tuli nukuttua tosi hyvin ennen kisaa. 100km kisaan on hyvä mennä levänneenä. Ruho tuntui muutoinkin muovautuvan taistelutilaan. Vielä kisaa edeltävänä iltanakaan ei kärsinyt kuitenkaan hellittää järjestelytoimissa. Kävimme Jannen, Janin ja pojan kanssa merkkaan koko n.100,5km pitkä reitti. Aikaa meni autollakin kolme tuntia.

                  Jannella ja Janilla pysyy hommat hanskassa
                 Loppuillasta keittelin vielä kisaliemet ja eväät. Mukaan huoltoon lähti 6Litraa omaa maltoseosjuomaa + 1,5Litraa ehtaa Pepsiä +1Litra lihalientä + 0,5Litraa Osmosalia, jonka tein vasta aamulla sen lyhyen (vrk) säilyvyyden vuoksi.

                Aamu kuluikin sitten venytellessä, paikalle tuleviin yhteyksiä otellessa yms. valmistautumisessa. Kotvan kuluttua olimmekin Uikon pihalla, valmiina Prologiin, esimarssiin.

 KLIKKAAMALLA KUVIA SAA ISOMMAKSI. KELLO AIKA KUVISSA ON TUNNIN OIKEAA AIKA JÄLESSÄ = NS. TALVIAJASSA

                      Kuvia lähdöstä...

                 Joitakin vähän huvittaa, kun puhun alun tärkeydestä. Joensuun 12h kisan vaikean alun muistaen osaan arvostaa kolmea seikkaa alkukilsoilla... 

        .....A)Nesteet ja energia menevät nätisti alas, B)Juoksurytmi löytyy helposti ja nopeasti C)Pysyy omassa suunnitelmassa... siis puhun alkukilometreistä. Suunnitelmassa pitää olla aina vara muutoksille matkan varrella. Valveutunut ultrajuoksija osaa etukäteen valmistautua todennäköisiin haasteisiin matkan varrella.


                               Kuva ensimmäisen kävelypätkän lopulta, n.2km kohilta.


              Alkumatkalla mukana olivat ainakin Erkka, Virve, Heikki(muistinko nimen oikein?), Keijo, Tuomas, Marko ja tietysti Fredi, joka juoksi lisäkseni ainoana koko lenkin, n.100,5km (pyörämittaukset 31.5.2013: 100,56-100,6km).

    Tässä porukka 7km kohilla aika lailla kasassa. Heikki n.150m jälessä, Fredi n.200m...




                   Heikki, juuri elämäntapa muutoksen aloittanut, juoksi mielestäni aivan haamujuoksun, pysyen noin 10km(?) mukanamme. HIENOA! Siitä se lähtee. Erkka otti alkuun sellaisen 6km yhteislenkin ja tuli sitten viimeiselle 10km avukseni. Virve juoksi kuulema puolimaratonin kahteen tuntiin. Tuomas juoksi Vinnurvan ja Pyssymäen kautta kotiin keskustaan. 40km ko, hä, tä? Marko ja Keijo sujutteli n.35km lenkuran, joten olipa minulla melkoinen karavaani saattamassa matkaan. Upea juttu!

                Paljastin Pasille edellisenä päivänä yrittäväni alle 9h30min. Järkiarvio oli 9h37min, jonka avoimesti toinkin esille. Kisa-aamuna annoin aikataulun huoltomiehilleninkin. Koitin tehdä sen vauhdinjaolta järkeväksi. Tai vauhdinjaoltaan... minähän menen aina sykkeiden mukaan, mutta niiden mukaan osaan aika hyvin myös ajatella matkavauhdin. Tässä taulukko:

1h             11,1km     @5:24        = 11,1km  @5:24

2h             10,9km     @5:30        = 22,0km  @5:27

3h             10,8km     @5:33        = 32,8km  @5:29

4h             10,7km     @5:36        = 43,5km  @5:31

5h             10,6km     @5:40        = 54,1km  @5:33

6h             10,5km     @5:43        = 64,6km  @5:34

7h             10,4km     @5:46        = 75,0km  @5:36

8h             10,3km     @5:50        = 85,3km  @5:38

9h             10,2km     @5:53        = 95,5km  @5:39

29:40min  10,1km @5:56            = 100,5km @5:40

                Toteuma alkutunneilla: 1)11,2km... 2)10,9km... 3)10,7km(lähes koko tunti hivuttavaa nousua)... 4)10,6km... 5)10,5km... Fredirik tuli perässäni sangen tasaisesti ollen perässäni 400m, 800m, 800m, 800m, 1,7km? Jossain 5h eteenpäin ilmoitetut erot Frediin tuntuivat todellisuutta pienemmiltä. Asia selvisikin maalissa, miksi näin. Fredillä oli 400m enemmän omassa gps:ssä. Ilmeisesti tuo gepsejen ero tuli, kun Fredillä oli ollu jotain ongelmia nenän kanssa, ja tehnyt käyntejä metsässä. Eli, kun minulle ilmoitettiin eroksi esim. 700m, ero olikin tojellisuudessa n.1,1km. Odottelinkin jo jossain vaiheessa Fredin ottavan kiinni, mutta siitä myöhemmin.

               Alkutunneilla jalat toimi tosi hyvin. Vettä vihmoi reilun tuulen kera aika ajoin rehvakkaasti. Suurin haitta niistä oli vain kenkien kastuminen. Muutoin se ei minua häirinnyt. Minulla oli siksi tärkeä tehtävä menossa, ettei minua varsinaisesti haitannut vaikka rakeita olisi satanut. Vauhti ja sykkeet löytyivät kohtuu hyvin. Tosin kaiken aikaa jouduin keskittymään, ettei tehot karkaa. Suunnittelin nimittäin meneväni 130-135 sykkeillä, mutta n.135 sykkeet tuntuivat tunteeltaan sopivilta. Vastamäki osuuksilla sain todella keskittyä, ettei sykkeet karkaisi. Jonkun kerran jouduin ilmoittamaan Keijolle, Tuomakselle ja Markolle, että hei! Vauhtia alas. Varsinkin Patakorven hivuttavat pitkät nousupätkät otin varovaisesti. Tuon pahimman neljän kilometrin pätkän otin datankin mukaan voimia ja energiaa säästäen, eikä edes puhtaat juoksukilsat ilman kävelypätkiä menneet @5:40 alle -> 23)5:48... 24)5:52... 25)5:44... 26)5:47... Fredi pääsikin tuossa kohtaa (kolmas tunti) ns. samaan vauhtiin, kun otin nuo Patakorven mäet nöyrin mielin.

                  Ehkä edellisestä johtuen, meno tuntui helpolta tekemiseltä Vinnurvan maisemissa 30km eteenpäin. Taisinkin siinä eräänkin kerran virkkoa, että miten yllättävän helpolta meno tuntuu ja jalat ovat näinkin hyväntuntuiset. Toki muistin myös kertoa, ettei juoksu ala vielä pitkään aikaan. 60-70km kohtaa ajattelin etukäteen ns. juoksun alkamiskohdaksi.

                 Ensimmäisen kerran pysähdyin 37:llä kilsalla kuselle. Se olikin siinä faniautojen keskellä puristamisessa. Tuo kilsa (37:s) oli 5:59, selvästi kisan hitain... siihen asti. 38km tietämissä siirryttiin 28km jatkuneelta sora-ossuuvelta asfaltille n.19km ajaksi. Siirtyminen tapahtui yllättävän luontevasti. Kenties olin säästellyt sopimoilleen itseäni Nivalan lounaisosien mäkisissä maastoissa. 39,5km hollilla ollut ns.Vaardinmäki meni hieman tiheämmällä rekfensillä.

                 Ensimmäinen maraton täyttyi ajassa 3h 53min = @5:31. Elämäni ylivoimaisesti helpoin maraton. Vaikka tarkoitus oli mennä säästellen, oli olotila ja varsinkin jalat yllättävän hyvät eka maratonin jälkeen. Olin kaiken lisäksi sopivasti 9:30 alittavan ajan janalla. Ei tee pääkopalle ollenkaan huonoa huomata juoksun kulkevan, elimistön vetävän ja toimivan. Ainut "ongelma" oli muistaa jarrutella, sillä jos pikkaisenkin unohti tarkistella kellosta, niin sykkeet meinasi karata 14x-alkuisiksi. Siinä piti menohaluja jarrutella ajtuksella, että siellä on vielä usiampi kymppi jälellä. Vielä ehtii... Mukana juoksi myös Pirjo, joka meni omaa vauhtia, kuten itse kukin meistä.

                Toiselle maratonille lähtiessä mieliala oli siis korkea... mitenhän sitä kuvais... No, vaikka näin???

                48km kohdalla mukaan tuli Jonte-Konde, sekä Minna ja Pertti. 

                50km täyttyikin ajassa 4h 37min = @5:32. Tietystihän tuo on oma 50km enkka, vaikkakin epävirallinen tietysti. Tunnelma oli joka tapauksessa katossa. Siis @6:28 riittää jälkipuoliskolla 10h aikaan. Wau! Lisäksi olin omasta 9h 29min 40sek aikataulusta vain 200m perässä. Tuossa kohtaa tuntui, että voisin milloin vain tarvittaessa, vaikka nostaa vauhtia.

                 Äiti, kummityttö ja velijen emäntä olivat kannustamassa. 

                Koville matka otti myös huollolle, sillä Fredin huoltoporukan autosta tipahti kuskin puolen fönäri alas.

                Itse painelin perussettiä. 9min hölkkää + 1min kävelyä n.135 sykkeillä. Kutakuinkin vuorotellen juomaa ja jotain suuhun mm. geeliä, kismettiä, suolakeksiä, banaania... Kunnes 58km tietämillä aloin voimaan pahoin. Ei tarvinnu oksentaa, mutta pahhaa teki. Huollosta sainkin pian osmosalia ja tilanne alkoi pikku hiljaa kääntymään voitoksi sen osalta. Vettä ja Osmosalia, sekä lihalientä. Sillä palasin ns. elävien kirjoihin takaisin. Jotenkin pahoinvoinnin myötä voimat katosi jaloista ja eteneminen hidastui radikaalisti. Oli aika reagoida. Päätinkin vaihtaa kuta kuinkin heti, eli 6h kohdalla rytmin 4+1 -mallille. Se tuntui järkevämmältä kuin 8+2. Mitä lyhemmän aikaa tarvii juosta, sitä laadukkaammin voin sen tehdä, kun kävelyn määrä on kuitenkin sama/10min.

               Kuulin, että Fredi oli käynyt "puuteroimassa" metsässä. Heh,heh... Empä tienny, että sama puuterointi oli itselläni edessä 66km kohdilla ja laskeutuipa hanasta vedetkin. Huoltomiehet hieman moitiskeli minua epäsymmetrisestä lannoittamisesta. Pikku tarkkoja?

               Pusikkokilsalle tuli kestoa 8:53. Tuolloin oli jo viitattu hanskalla 9h30min alitukselle ja focus oli 10h alituksessa - ylipäänsä perille pääsemisessä. Lannoituksen jälkeen pysyinkin 5km matkan alle @6:30 -vauhdissa. Matka oli käynyt kuitenkin raastamiseksi, joka näkyy kyllä kuvistakin.

               73:lla kilsalla tunsin luissa ja ytimissä, että nyt ollaan juoksemassa polkua, joka johtaa SEINÄÄN! Eikä ollenkaan lohduttanut, että seuraavat neljä kilsaa meni 32mm rompolikivitietä pitkin, vaikkakaan tuo tie ei ollut lähimainkaan samassa kunnossa kuin pari viikkoa sitten. Tein tuossa 73:lla kilsalla kuitenkin lopulta hyvän ratkaisun ja otin suolatabletin kaveriksi kisan ekan ja viimeisen 600mg buranan. Seuraavat neljä kilsaa olivat kuitenkin lahtausauto-kamaa: 73)6:46... 74)6:35... 75)6:57... 76)6:52. Arvatkaa mitkä oli aatokset tuossa kohtaa? Minulta vaadittiin tuon vaikean neljän kilsan pätkän alussa @6:30 -tahtia loppumatkalle, jotta pääsisin 10h alle. Ja nyt kynnin tuollaisia 6:35-6:57 kilsoja perse maassa. Pian kuulin 7h tilanteen; minun kaulani Frediin oli 700m ja se kaveni kaiken aikaa. Fredi meni kuulema kilsat 6:00-6:30 väliin. Olin varma, että pian saan toivotella Fredille tsempit loppumatkalle.

 Niin oli ajatellut huoltajakin tilanteen, kun tänään siitä puhuimme. Jos ei sitä sanoin voi selittää niin tuossa alhaalla on kuva siitä, kun puhutaan tuskasta!!!

 

               Mutta sitten, niin se Burana, se oli tavoittanut raskaat lihakseni ja jalat muuttuikin aika pika-pikaa rennoiksi ja juostavaksi. Voi sitä tunnetta!!! Seuraavien 11km aikana peräti neljä kilsaa meni ALLE 6min vauhtia. Mamma-mia sitä tunnetta!

Kantapäät lähes kopsahteli takalistoon!!!

                    Tämä on ultrajuoksua. Syvästäkin kuopasta voi nousta, jos tekee oikeita ratkaisuja. Toinen maraton meni aikaan 4h 11min @5:57. Tunsin siinä 85km jälkeen kuinka tunteet alkoivat pikku hiljaa nousta pintaan. Sen verran haasteita matkalla oli ollut, vaikka tämän 100km kisaksi katson kategoriaan: Helpot sataset. 89km tietämille oli minulle ja myös Fredille järjestetty YLLÄRI. Nimittäin Sarjankylän poppoo oli laitanna sellaisen fanijoukon pystyyn, ettei paremmasta väliä. Siinä oli tippa linsissä, kun painelin ohi. Valtaisat kannustushuudot, auton torvien huudattelut yms. karnevaalihenkiset kujeet.

                    Samalla minulle valkeni, että maalilinjan ylitys tulisi olemaan tunneryöppy. n.93km tietämistä tähän vielä kuva Fredistä ja minusta.

                  Tuon kamerakellon mukaan ero tuossa kohtaa n.15min. Fredillä oli käsittääkseni kramppeja lopussa. Itsellä jalat pelasi kaiken aikaa hyvin, jos ei niihden heikkojen kohtien voimattomuutta laske.

                  Ilmeisesti aivan lopussa tuli jonkinlainen pieni hinku joutua patsaalle ja meninkin "kiirettä pittää" -slouganimaisesti viimeiset 700m @5:33 -tahdilla. Tässä tiukempaa kisavideota odotellessa jotain alkupalaa... tai loppupalaa, sillä video on maaliintulosta.

                 Kisassa toimi moni ISO asia. Energia ja nesteet imeytyi. Jalat toimi aivan loistavasti. Ei mitään kramppeihin viitaavaakaan. Reitti oli lopulta juostessa siksi raskas (korkeuserot ja alustat: ajoittain myös pehmeää), että tämä tulos on tuon pahoinvointi ja voimattomuusjakso-ongelmien kanssa aivan loistava - ja muutoinkin vähintään hyvä. Täytyy olla realisti. Ei mopolla mahdottomiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tasaisemalla ja asfalttipohjaisella reitillä keskarista tippuu se 10sek/km. Eli 100km kunto on aika lähellä sitä 9.37, minkä etukäteen laskinkin. Tuo pahoinvointi ja ilmeisesti siitä seurannut jalkojen voimien hetkellinen tyhjeneminen johtuu arvelujeni mukaan virheestä juoma puolella. Join liian ykstoikkoisesti omaa malto-vesi-mehu-suolaseosta. Lisäksi laitoin vielä hunajaa, jota olen käyttänyt vain pari kertaa aikaisemmin malton seassa. Juoma alkoi ilmeisesti äklöttää, eikä se maistunutkaan ennen kuin aivan kisan loppukilsoilla uudestaan.

                 Tämä oli siis erittäin hyvä 100km kisa, sekä aivan verraton tietolähde syksyn 24h kisaan Vierumäelle. Tässä sain vastauksia moniin asioihin. Mutta niistä tuonnempana. Tämä on jo muutenkin niin pitkä postaus, että  harva jaksaa muutenkaan tätä lukia.

              Jos joku ei tuota videota jaksanu kahtua niin lopputulokset: 1.Onni Vähäaho, LaKi 9.55.16 @5:57 ja 2.Fredik Olaussen, EkaUltra 10.15.24 @6:09

               KIITOS ISO siis vielä kaikille!!! Perheelle, läheisille, huoltajille, kannustajille ja tukijoille, sekä muutoin myötäelänneille! Neljän päivän päästä jo seuraava nautinto edessä...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.6.2013           

KUVIA NIVALAN PUOLIMARATONILTA

                      Tässäpä jokunen kuva (lisääkin otetaan vastaan) ansiokkaasti @Katja Jyrkän kuvaamana!!! Kiitos, Katja!!! :=)

                                 Alkusatasilla vedettiin kisan voittajan, Janne Huhtalan, kanssa rinta-rinnan rentoa ravia, olen kuvassa oikealla, keltaisissa tossuissa.

                     Tästä kuvasta tunnistan ainakin nro:n 34, Hannu Saarenpää, nro:n 30, Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalan.

                     Tuossa eessä kelaa Teppo Polvi. Yksi idoleistani. Teppo on yksi isoimmista voittajista - kaikella tavalla!!! Sitten tulee Anne Siltalaa, Hilkka ja Arto Kopolaa ja Joni Laakkosta,  jotta ihan hengästyttää.

                        Etualalla Jonte-Konde, alias Joni Laakkonen ja Arto Kopola. Arto Taskinenkin siellä tarkkailee kilpaveljien ja sisarien tekniikkaa hyvin sinisessä puvussaan.

    Kuvaajan mielitietty, Jani Jyrkkä. Määrätietoinen katse.

                  Porukka pakenee pilviseen päivään. Moni on päättänyt ottaa nuo askeleet, he ovat onnistuneet - voittaneet itsensä.
 
Janin loppumetrit!!! Koitan psyykata Jania lopun hurmokseen!

                                   Jani Jyrkkä, 1.58.59 @5:38. Upea ennätys!!!

Ps. Kiitos myös upealle kannustukselle monissa paikoin!!! Yritin myös parhaani mukaan kiittää, välilä jopa kieltä näyttämällä ;) kun ei muuta enää pystynyt!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 4.5.2013