3.ONNIN KIERROS 100km

                   +100km Nivalaisia teitä takana.

                Voidaan puhua pitkälle venyyneestä saunalenkistä. ->>>>>>>>>> 

             Pitkä aika (lähes 10h) pysyä prosessissa, tilanteiden mukaan elämistä. Tällaisten suoritusten jälkeen on tunteet pinnassa. Näissä mitataan kaikki ulos mitä ukosta löytyy. Jos odotin pari viikkoa sitten VIIMEISTÄ niistoa flunssan loppumetreillä, voin nyt todeta niistäneeni itseni aivan TYHJIIN. Päällimmäinen ajatus on KIITOLLISUUS. Kaikki, jotka näkivät sankan nivalaisjoukon kanssaelämisen, tietävät mitä tarkoitan. Ne jotka eivät nähneet... heille voin yrittää kuvailla sitä voimaa, jonka nivalaiset juoksunystävät antoivat minulle. Kiitos teille, kaikille tukeneille - eikä vähiten etäältä kannustaneille! Itse kiitän syvään kumartaen teitä kaikkia. Silti uskallan kiittää eniten PERHETTÄNI. He ovat läsnä 365 päivää vuodessa. Toisena tulee lähimmät ystävät ja tukijat, jotka ovat kuin osa tiimiä. Heitä on paljon. Olen onnekas. Jani, Joni, Keijo... Pasi, joka on auttanut minua TOSI paljon. En voi sanoin kuvata sitä kiitollisuutta, joka näinä hetkinä menee lävitseni.

                   Tähän +100km koitokseen lähestyminen oli nuoralla tanssia. Kolme viikkoa aikaisemminhan olin ollut Terwamaratonilla - juossut sen tietämättäni sairaalla keholla. Sen jälkeen olin viikon sairaana. Toisen viikon harjoittelin nousujohteisesti, loppuviikkoa kohden jo hieman riskirajoillakin kovaa. 3.Onnin kierros viikko oli herkistelyä ja jalkojen toipumisodottelua. Täytyy sanoa, että hilkulle meni. Nimittäin keskiviikon koelenkin jälkeen akillekset ja pohkeet oli vielä hälyttävän kipeät. Kolme päivää aikaa, riittäisikö se? Mietin mielessäni. Laitoin päälle kovan venyttely ja jäähoitokuurin. Jäitä pidin 3-4krt/vrk x20-30min kerrallansa. Yleensä 8-14 jääpussia suoraan paljaalle iholle idealsiteellä kiinni. Alla kuva 14.6.2013, päivää ennen kisaa.

 

                    Jo alkoi vaikuttaan, parantavasti. Jalat ehti kuin ehtikin kohtuu tilaan kisa-aamuksi.

                  Viimeiset kaksi yötä tuli nukuttua tosi hyvin ennen kisaa. 100km kisaan on hyvä mennä levänneenä. Ruho tuntui muutoinkin muovautuvan taistelutilaan. Vielä kisaa edeltävänä iltanakaan ei kärsinyt kuitenkaan hellittää järjestelytoimissa. Kävimme Jannen, Janin ja pojan kanssa merkkaan koko n.100,5km pitkä reitti. Aikaa meni autollakin kolme tuntia.

                  Jannella ja Janilla pysyy hommat hanskassa
                 Loppuillasta keittelin vielä kisaliemet ja eväät. Mukaan huoltoon lähti 6Litraa omaa maltoseosjuomaa + 1,5Litraa ehtaa Pepsiä +1Litra lihalientä + 0,5Litraa Osmosalia, jonka tein vasta aamulla sen lyhyen (vrk) säilyvyyden vuoksi.

                Aamu kuluikin sitten venytellessä, paikalle tuleviin yhteyksiä otellessa yms. valmistautumisessa. Kotvan kuluttua olimmekin Uikon pihalla, valmiina Prologiin, esimarssiin.

 KLIKKAAMALLA KUVIA SAA ISOMMAKSI. KELLO AIKA KUVISSA ON TUNNIN OIKEAA AIKA JÄLESSÄ = NS. TALVIAJASSA

                      Kuvia lähdöstä...

                 Joitakin vähän huvittaa, kun puhun alun tärkeydestä. Joensuun 12h kisan vaikean alun muistaen osaan arvostaa kolmea seikkaa alkukilsoilla... 

        .....A)Nesteet ja energia menevät nätisti alas, B)Juoksurytmi löytyy helposti ja nopeasti C)Pysyy omassa suunnitelmassa... siis puhun alkukilometreistä. Suunnitelmassa pitää olla aina vara muutoksille matkan varrella. Valveutunut ultrajuoksija osaa etukäteen valmistautua todennäköisiin haasteisiin matkan varrella.


                               Kuva ensimmäisen kävelypätkän lopulta, n.2km kohilta.


              Alkumatkalla mukana olivat ainakin Erkka, Virve, Heikki(muistinko nimen oikein?), Keijo, Tuomas, Marko ja tietysti Fredi, joka juoksi lisäkseni ainoana koko lenkin, n.100,5km (pyörämittaukset 31.5.2013: 100,56-100,6km).

    Tässä porukka 7km kohilla aika lailla kasassa. Heikki n.150m jälessä, Fredi n.200m...




                   Heikki, juuri elämäntapa muutoksen aloittanut, juoksi mielestäni aivan haamujuoksun, pysyen noin 10km(?) mukanamme. HIENOA! Siitä se lähtee. Erkka otti alkuun sellaisen 6km yhteislenkin ja tuli sitten viimeiselle 10km avukseni. Virve juoksi kuulema puolimaratonin kahteen tuntiin. Tuomas juoksi Vinnurvan ja Pyssymäen kautta kotiin keskustaan. 40km ko, hä, tä? Marko ja Keijo sujutteli n.35km lenkuran, joten olipa minulla melkoinen karavaani saattamassa matkaan. Upea juttu!

                Paljastin Pasille edellisenä päivänä yrittäväni alle 9h30min. Järkiarvio oli 9h37min, jonka avoimesti toinkin esille. Kisa-aamuna annoin aikataulun huoltomiehilleninkin. Koitin tehdä sen vauhdinjaolta järkeväksi. Tai vauhdinjaoltaan... minähän menen aina sykkeiden mukaan, mutta niiden mukaan osaan aika hyvin myös ajatella matkavauhdin. Tässä taulukko:

1h             11,1km     @5:24        = 11,1km  @5:24

2h             10,9km     @5:30        = 22,0km  @5:27

3h             10,8km     @5:33        = 32,8km  @5:29

4h             10,7km     @5:36        = 43,5km  @5:31

5h             10,6km     @5:40        = 54,1km  @5:33

6h             10,5km     @5:43        = 64,6km  @5:34

7h             10,4km     @5:46        = 75,0km  @5:36

8h             10,3km     @5:50        = 85,3km  @5:38

9h             10,2km     @5:53        = 95,5km  @5:39

29:40min  10,1km @5:56            = 100,5km @5:40

                Toteuma alkutunneilla: 1)11,2km... 2)10,9km... 3)10,7km(lähes koko tunti hivuttavaa nousua)... 4)10,6km... 5)10,5km... Fredirik tuli perässäni sangen tasaisesti ollen perässäni 400m, 800m, 800m, 800m, 1,7km? Jossain 5h eteenpäin ilmoitetut erot Frediin tuntuivat todellisuutta pienemmiltä. Asia selvisikin maalissa, miksi näin. Fredillä oli 400m enemmän omassa gps:ssä. Ilmeisesti tuo gepsejen ero tuli, kun Fredillä oli ollu jotain ongelmia nenän kanssa, ja tehnyt käyntejä metsässä. Eli, kun minulle ilmoitettiin eroksi esim. 700m, ero olikin tojellisuudessa n.1,1km. Odottelinkin jo jossain vaiheessa Fredin ottavan kiinni, mutta siitä myöhemmin.

               Alkutunneilla jalat toimi tosi hyvin. Vettä vihmoi reilun tuulen kera aika ajoin rehvakkaasti. Suurin haitta niistä oli vain kenkien kastuminen. Muutoin se ei minua häirinnyt. Minulla oli siksi tärkeä tehtävä menossa, ettei minua varsinaisesti haitannut vaikka rakeita olisi satanut. Vauhti ja sykkeet löytyivät kohtuu hyvin. Tosin kaiken aikaa jouduin keskittymään, ettei tehot karkaa. Suunnittelin nimittäin meneväni 130-135 sykkeillä, mutta n.135 sykkeet tuntuivat tunteeltaan sopivilta. Vastamäki osuuksilla sain todella keskittyä, ettei sykkeet karkaisi. Jonkun kerran jouduin ilmoittamaan Keijolle, Tuomakselle ja Markolle, että hei! Vauhtia alas. Varsinkin Patakorven hivuttavat pitkät nousupätkät otin varovaisesti. Tuon pahimman neljän kilometrin pätkän otin datankin mukaan voimia ja energiaa säästäen, eikä edes puhtaat juoksukilsat ilman kävelypätkiä menneet @5:40 alle -> 23)5:48... 24)5:52... 25)5:44... 26)5:47... Fredi pääsikin tuossa kohtaa (kolmas tunti) ns. samaan vauhtiin, kun otin nuo Patakorven mäet nöyrin mielin.

                  Ehkä edellisestä johtuen, meno tuntui helpolta tekemiseltä Vinnurvan maisemissa 30km eteenpäin. Taisinkin siinä eräänkin kerran virkkoa, että miten yllättävän helpolta meno tuntuu ja jalat ovat näinkin hyväntuntuiset. Toki muistin myös kertoa, ettei juoksu ala vielä pitkään aikaan. 60-70km kohtaa ajattelin etukäteen ns. juoksun alkamiskohdaksi.

                 Ensimmäisen kerran pysähdyin 37:llä kilsalla kuselle. Se olikin siinä faniautojen keskellä puristamisessa. Tuo kilsa (37:s) oli 5:59, selvästi kisan hitain... siihen asti. 38km tietämissä siirryttiin 28km jatkuneelta sora-ossuuvelta asfaltille n.19km ajaksi. Siirtyminen tapahtui yllättävän luontevasti. Kenties olin säästellyt sopimoilleen itseäni Nivalan lounaisosien mäkisissä maastoissa. 39,5km hollilla ollut ns.Vaardinmäki meni hieman tiheämmällä rekfensillä.

                 Ensimmäinen maraton täyttyi ajassa 3h 53min = @5:31. Elämäni ylivoimaisesti helpoin maraton. Vaikka tarkoitus oli mennä säästellen, oli olotila ja varsinkin jalat yllättävän hyvät eka maratonin jälkeen. Olin kaiken lisäksi sopivasti 9:30 alittavan ajan janalla. Ei tee pääkopalle ollenkaan huonoa huomata juoksun kulkevan, elimistön vetävän ja toimivan. Ainut "ongelma" oli muistaa jarrutella, sillä jos pikkaisenkin unohti tarkistella kellosta, niin sykkeet meinasi karata 14x-alkuisiksi. Siinä piti menohaluja jarrutella ajtuksella, että siellä on vielä usiampi kymppi jälellä. Vielä ehtii... Mukana juoksi myös Pirjo, joka meni omaa vauhtia, kuten itse kukin meistä.

                Toiselle maratonille lähtiessä mieliala oli siis korkea... mitenhän sitä kuvais... No, vaikka näin???

                48km kohdalla mukaan tuli Jonte-Konde, sekä Minna ja Pertti. 

                50km täyttyikin ajassa 4h 37min = @5:32. Tietystihän tuo on oma 50km enkka, vaikkakin epävirallinen tietysti. Tunnelma oli joka tapauksessa katossa. Siis @6:28 riittää jälkipuoliskolla 10h aikaan. Wau! Lisäksi olin omasta 9h 29min 40sek aikataulusta vain 200m perässä. Tuossa kohtaa tuntui, että voisin milloin vain tarvittaessa, vaikka nostaa vauhtia.

                 Äiti, kummityttö ja velijen emäntä olivat kannustamassa. 

                Koville matka otti myös huollolle, sillä Fredin huoltoporukan autosta tipahti kuskin puolen fönäri alas.

                Itse painelin perussettiä. 9min hölkkää + 1min kävelyä n.135 sykkeillä. Kutakuinkin vuorotellen juomaa ja jotain suuhun mm. geeliä, kismettiä, suolakeksiä, banaania... Kunnes 58km tietämillä aloin voimaan pahoin. Ei tarvinnu oksentaa, mutta pahhaa teki. Huollosta sainkin pian osmosalia ja tilanne alkoi pikku hiljaa kääntymään voitoksi sen osalta. Vettä ja Osmosalia, sekä lihalientä. Sillä palasin ns. elävien kirjoihin takaisin. Jotenkin pahoinvoinnin myötä voimat katosi jaloista ja eteneminen hidastui radikaalisti. Oli aika reagoida. Päätinkin vaihtaa kuta kuinkin heti, eli 6h kohdalla rytmin 4+1 -mallille. Se tuntui järkevämmältä kuin 8+2. Mitä lyhemmän aikaa tarvii juosta, sitä laadukkaammin voin sen tehdä, kun kävelyn määrä on kuitenkin sama/10min.

               Kuulin, että Fredi oli käynyt "puuteroimassa" metsässä. Heh,heh... Empä tienny, että sama puuterointi oli itselläni edessä 66km kohdilla ja laskeutuipa hanasta vedetkin. Huoltomiehet hieman moitiskeli minua epäsymmetrisestä lannoittamisesta. Pikku tarkkoja?

               Pusikkokilsalle tuli kestoa 8:53. Tuolloin oli jo viitattu hanskalla 9h30min alitukselle ja focus oli 10h alituksessa - ylipäänsä perille pääsemisessä. Lannoituksen jälkeen pysyinkin 5km matkan alle @6:30 -vauhdissa. Matka oli käynyt kuitenkin raastamiseksi, joka näkyy kyllä kuvistakin.

               73:lla kilsalla tunsin luissa ja ytimissä, että nyt ollaan juoksemassa polkua, joka johtaa SEINÄÄN! Eikä ollenkaan lohduttanut, että seuraavat neljä kilsaa meni 32mm rompolikivitietä pitkin, vaikkakaan tuo tie ei ollut lähimainkaan samassa kunnossa kuin pari viikkoa sitten. Tein tuossa 73:lla kilsalla kuitenkin lopulta hyvän ratkaisun ja otin suolatabletin kaveriksi kisan ekan ja viimeisen 600mg buranan. Seuraavat neljä kilsaa olivat kuitenkin lahtausauto-kamaa: 73)6:46... 74)6:35... 75)6:57... 76)6:52. Arvatkaa mitkä oli aatokset tuossa kohtaa? Minulta vaadittiin tuon vaikean neljän kilsan pätkän alussa @6:30 -tahtia loppumatkalle, jotta pääsisin 10h alle. Ja nyt kynnin tuollaisia 6:35-6:57 kilsoja perse maassa. Pian kuulin 7h tilanteen; minun kaulani Frediin oli 700m ja se kaveni kaiken aikaa. Fredi meni kuulema kilsat 6:00-6:30 väliin. Olin varma, että pian saan toivotella Fredille tsempit loppumatkalle.

 Niin oli ajatellut huoltajakin tilanteen, kun tänään siitä puhuimme. Jos ei sitä sanoin voi selittää niin tuossa alhaalla on kuva siitä, kun puhutaan tuskasta!!!

 

               Mutta sitten, niin se Burana, se oli tavoittanut raskaat lihakseni ja jalat muuttuikin aika pika-pikaa rennoiksi ja juostavaksi. Voi sitä tunnetta!!! Seuraavien 11km aikana peräti neljä kilsaa meni ALLE 6min vauhtia. Mamma-mia sitä tunnetta!

Kantapäät lähes kopsahteli takalistoon!!!

                    Tämä on ultrajuoksua. Syvästäkin kuopasta voi nousta, jos tekee oikeita ratkaisuja. Toinen maraton meni aikaan 4h 11min @5:57. Tunsin siinä 85km jälkeen kuinka tunteet alkoivat pikku hiljaa nousta pintaan. Sen verran haasteita matkalla oli ollut, vaikka tämän 100km kisaksi katson kategoriaan: Helpot sataset. 89km tietämille oli minulle ja myös Fredille järjestetty YLLÄRI. Nimittäin Sarjankylän poppoo oli laitanna sellaisen fanijoukon pystyyn, ettei paremmasta väliä. Siinä oli tippa linsissä, kun painelin ohi. Valtaisat kannustushuudot, auton torvien huudattelut yms. karnevaalihenkiset kujeet.

                    Samalla minulle valkeni, että maalilinjan ylitys tulisi olemaan tunneryöppy. n.93km tietämistä tähän vielä kuva Fredistä ja minusta.

                  Tuon kamerakellon mukaan ero tuossa kohtaa n.15min. Fredillä oli käsittääkseni kramppeja lopussa. Itsellä jalat pelasi kaiken aikaa hyvin, jos ei niihden heikkojen kohtien voimattomuutta laske.

                  Ilmeisesti aivan lopussa tuli jonkinlainen pieni hinku joutua patsaalle ja meninkin "kiirettä pittää" -slouganimaisesti viimeiset 700m @5:33 -tahdilla. Tässä tiukempaa kisavideota odotellessa jotain alkupalaa... tai loppupalaa, sillä video on maaliintulosta.

                 Kisassa toimi moni ISO asia. Energia ja nesteet imeytyi. Jalat toimi aivan loistavasti. Ei mitään kramppeihin viitaavaakaan. Reitti oli lopulta juostessa siksi raskas (korkeuserot ja alustat: ajoittain myös pehmeää), että tämä tulos on tuon pahoinvointi ja voimattomuusjakso-ongelmien kanssa aivan loistava - ja muutoinkin vähintään hyvä. Täytyy olla realisti. Ei mopolla mahdottomiin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tasaisemalla ja asfalttipohjaisella reitillä keskarista tippuu se 10sek/km. Eli 100km kunto on aika lähellä sitä 9.37, minkä etukäteen laskinkin. Tuo pahoinvointi ja ilmeisesti siitä seurannut jalkojen voimien hetkellinen tyhjeneminen johtuu arvelujeni mukaan virheestä juoma puolella. Join liian ykstoikkoisesti omaa malto-vesi-mehu-suolaseosta. Lisäksi laitoin vielä hunajaa, jota olen käyttänyt vain pari kertaa aikaisemmin malton seassa. Juoma alkoi ilmeisesti äklöttää, eikä se maistunutkaan ennen kuin aivan kisan loppukilsoilla uudestaan.

                 Tämä oli siis erittäin hyvä 100km kisa, sekä aivan verraton tietolähde syksyn 24h kisaan Vierumäelle. Tässä sain vastauksia moniin asioihin. Mutta niistä tuonnempana. Tämä on jo muutenkin niin pitkä postaus, että  harva jaksaa muutenkaan tätä lukia.

              Jos joku ei tuota videota jaksanu kahtua niin lopputulokset: 1.Onni Vähäaho, LaKi 9.55.16 @5:57 ja 2.Fredik Olaussen, EkaUltra 10.15.24 @6:09

               KIITOS ISO siis vielä kaikille!!! Perheelle, läheisille, huoltajille, kannustajille ja tukijoille, sekä muutoin myötäelänneille! Neljän päivän päästä jo seuraava nautinto edessä...

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 16.6.2013