Monenmoista hiekanjyvää on tiimalasista taas valunut sitten viime kerran. Totesinpa jopa itselläni olevan melkoisella varmuudella mansikka-allergian. Mansikka on kyllä niin hyvää, että hieman harmittaa. Toisaalta tuo on pieni juttu, sillä niin moni muu joutuu kohtaamaan paljon suurempia haasteita, jopa ylitsepääsemättömiä. Eli muistelen tästä lähtien mansikoita mukavin muistoin.
Jos otsikkoa katsotaan niin aloitin kuin ranskalaiset ampumahiihtäjät - keskeltä. Tosin suosikkiampumahiihtäjälläni, Martin Fourcadella on niin kova himo tiputtaa taulut että kerranpa kävi näinkin!
Portaat. Laskin tuossa varsin yksi päivä portaiden lukumäärän kaupasta tullessani tavanmukaan kolmen n.10kg:n kauppakassin kanssa ylös portaita kolmanteen kerrokseen, jossa asumme. 43 porrasta. Eli aina käydessäni lenkillä kutsuu minua 86 porrasta. Kesäkuun 6vrk urakassa käyn lenkillä viisi kertaa/vuorokausi eli 430porrasta/vuorokausi. Eli 6vrk aikana 2580 porrasta. Hyvähän tuokin on ny tietää. Eipähän tuu yllätyksenä.
Ennen päätöksiä täytyy muistaa mainita, että Nivalassa oleva, pian 40-vuotta (heinäkuussa) täyttävä Iso-Sydänmaan vaellusreitti (I-SR2014) on nyt modifioitu, eli muokattu nykymaastoon kulkevaksi. Varjelimme reitin historiaa käytännössä niin paljon kun se oli maastojen ja varojen myötä mahdollista. Reitti kulkeekin hyvin suurilta osin vanhaa, voitanee sanoa melkeinpä, että esi-isiemme tekemää reittiä, sillä reitin maastovastaavat ovat jo tuon puoleisella matkallaan. Tämä oli hyvin suuri kunnia päästä arvostamaan tällä tavoin historiallisen reitin uudelleen ylösnostoa ja käyttövalmiiksi saattamista. Meitä oli hyvä ja tiivis porukka - ja on edelleen, sillä reittiä tulee varmaan itse kunkin vielä kierrettyä myös vesurien kanssa, kun luonto pukkaa hörsteensä suurimpaan kukoistukseen. Täytyy myös muistaa kiittää aktiiviporukan lisäksi muutamia kertoja apuna käyneitäkin. Jokaisen panos on ollut tärkeä tuon reitin valmiiksi saattamiseksi. Nytpä sitä kehoitammekin käyttämään sankoin joukoin. Lähiaikoina tulevat tarkemmat kartat mutta tässä karvalakki versiot I-SR2014 reiteistä: Koko reitti n.56km todellisuudessa pienen hienosäädön jälkeen. Ja perhereitti Pyssymäeltä n.10,5km. <-valitse oikeasta yläkulmasta "Näytä kohteesata Metric" niin saat tiedot kilometreinä mailejen sijaan. Ja perhereitti Vinnurvasta n.7km.<-valitse oikeasta yläkulmasta "Näytä kohteesata Metric" niin saat tiedot kilometreinä mailejen sijaan. Sekä Pyssymäellä, että Vinnurvassa on pienimuotoiset opasteet jo olemassa. Mukavia vaellushetkiä itse kullekkin! Poluilla nähdään!
Lopuksi päätöksiä. Kävin tuossa tänään hierojalla Nivalan tunnetun urheiluhierojagurun luona kolmannen kerran viikon sisään. Viimeisimmän lenkin aikana lauantaina jalat tuntuivat jo paremmilta. Tänään käsittelyssä kyllä sitten valkeni, että kovin oli vielä pohkeissa jumia, vaikka hellittämään päin on lihaksisto menossa. Ex-huippujuoksija kehoitti jättämään tulevan lauantain puolimaratonin väliin. Tosin hänkin totesi, että se on siinä-ja-siinä kannattaako näillä jaloilla lauantaina juosta kilpaa. Tuo oli hyvä tuki omille ajatuksille, jotka oli samansuuntaiset. Puolimaratonilla tähän paikkaan, tällä lihaksistolla, ei ole mitään virkaa. Tiedän sen juoksemattakin menevän 1.33-1.35 väliin. Palkintona olisi tanakat pohjejumit, jotka häiritsisivät 2-3 seuraavaa harjoitusviikkoa jossain määrin. Puolimaraton on raju matka.
Lähes jokainen kirjoittaa suunnitelmia luodessaan, että; "juoksen jos tilanne näyttää suotuisalta". Sen sijaan harvassa on ne, jotka uskaltavat laittaa rastin kiinnostaviin ja mielenkiintoisiin kohtiin. Hieman kirpaisi itsellänikin, sillä tykkään toisaalta paahtaa tuollaisen kunnon raaston, jota puolimaraton ehdottmasti on. n.10-15pykälän päässä maksimista 93-95min. Olen tuntenut parin viime viikon aikana, että voisin päästä piakkoin lujempaakin. Tunne suorituskyvyn noususta on tuntunut jaloissa ja sisälläni. Harjoittelua on ollut toisaalta vielä sen verran, että paras terä on pysynyt piilossa kaiken aikaa - niin on tarkoituskin. Olen harjoitellut JÄLLEEN omiin pohjiin nähden niin paljon raakasti määrää, että tästä kestää herkistyä parhaimpaansa. Siksipä olikin tärkeä reagoida ja laittaa rasti puolimaratonin päälle.
Miksi sitten olen niin jumissa, etten voinut juosta suunniteltua puolimaratonia? Juoksin huhtikuun 19.päivä 27km lenkin melko reippaasti. Lenkin keskellä 21km @4:51 -vauhdilla, tosin aika helposti, mutta kuitenkin Vk1-puolella komeasti. Seuraavana päivänä 6h30min ja 40km maastossa. Tuota kombinaatiota edeltävästikään ei mitään juoksematonta eloa ollut. Jalat olivat sen jälkeen kuin ensimmäisten maratonien jälkeen - täysin piestyt ja terveellä tavalla jumiset. Olin siis onnistunut siirtämään askelmerkkiäni taas kauemmas. Nykyään ei enää kovin helposta tule jalat kipeäksi lihaksiston osalta. Enemmin tahtoo kipeytyä jänteet, nivelet ja kalvot kiinnittyä lihoihin kuin saada lihaksisto puhtaasti kipeäksi. Tavallaan se on tavoite löytää keino saada lihaksisto terveellä tavalla hallittuun kaaos tilaan. Sen sijaan jatkuva kaaostilaan saattaminen ei sitten enää palvele kehitystä. Näinhän kävisi, jos olisin juossut puolimaratonin tulevana lauantaina.
6vrk starttiin on aikaa 47 päivää. Ei siis ihan mahdottomia. Tuntuu, että sinne on sopivasti matkaa. Oikein mukava mennä kohti viimeisiä viikkoja terveenä ja vammoitta. Muutoinkin edessä on "enää" aika normaalia perusharjoittelua. Ehkä erikoisempana harjoituksena I-SR2014 -reitin tallentaminen juosten, eli n.56km maastolenkki. Sen aion tehdä erittäin kevyesti. Varmaan sinne 9-10h väliin, laskeskelin. Muutoin pääasiassa kevyttä, maustettuina joillakin kohtuu mittaisilla vauhtipätkillä. Eli irroittelevaa ja herättelevää kevyen mausteeksi, jotta saadaan lihaksisto hereille ja täyteen toimintaan. Palaillaanpa asiaan! Ois paljonkin aiheita, mutta ei nyt vihti romaania kerralla kirjoittaa.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 28.4.2014
... -"Et ole paljon kirjoitellut harjoittelustasi viime aikoina... Joko ylimenokausi on ohi"... Nuo lauseet ovat "kummitelleet" päässäni tovin. Parasta on kuulla kirjoitusideoita lukijoilta.
Kyllä, ylimenokausi on loppu. Oman24h jälkeen lähdin viikkokilsamäärissä lähes nollista. Viikot oma24h harjoituksen jälkeen: 42)5km, 43)15,8km, 44)45,7km, 45)62,8km, 46)94,7km... n.80-90km viikot olivat valmistautumista jossain vaiheessa alkavaan kovempaan harjoitteluun.
Noin mentiin Lokakuun puolivälistä Joulukuun alkuun kunnes tunsin olevani valmis kokeilemaan kovaa harjoittelua. En halunut asettaa mitään päivämääriä milloin olisin valmis. Halusin sen tunteen tulevan sisältäni. Kun kilpailuihin tähtääminen on poissa, voi harjoitella paremmin rehellisesti sisältä päin tulevien tarpeiden mukaan. Täydellinen tilanne.
Tiedättekö mitä eroa on maratoonarin ja ultrajuoksijan harjoittelulla? Useimmiten maratonaarin harjoittelu näyttää normaalilta, järkeen käyvältä vaikka ehkä kovalta. Ultrajuoksijoiden harjoittelu on vaikeammin ei-ultrajuoksija-immeisen = valtaväestön ymmärtää.
Ultrajuoksijan harjoittelussa voi olla samoja piirteitä kuin maratoonarilla. Yhtälailla harjoittelu voi näyttää ulospäin itsensä kiduttamiselta ei-mitään-järkeä-aivan-hullua -osastoa. Äärimmäisiä harjoitusviikkoja/ryppäitä haetaan sen takia, että ultrajuoksusuorituksissa joudutaan menemään lähes poikkeuksetta rajojen taakse. Ultrajuoksijalle ois hyvä, jos hän tykkäisi suorastaan rajoilla liikkumisesta. Silti mielestäni harjoittelussa pitäisi aina jättää edes vähän varaa - vaikka henkisellä puolella vaikka raahaisi voimatonta kroppaa viimeiset 45min kotiovea kohden. Eikä itseään saa laittaa kaiken aikaa tiukille.
Takanani on 9 päivää harjoittelua putkeen. Tasan 29h. Siis noin 3h13min/päivä. 123km tiejuoksua, 3km umpihankijuoksua ja 57km umpihankikävelyä. Ei vapaapäiviä. Joinakin päivinä juoksin kahdesti. Kahdesti tapasin itseni tieltä ollesani suhteellisen väsynyt lihaksistollisesti. Missään - ei edes yli 17h vaelluksessa - vaiheessa en mennyt liian lähelle rajoja. Aina jäi vähän varaa.
9päivän putki pähkinänkuoressa:
4-5.12.2013.. n.60km/17h14min vaellus umpihangessa. Hieno ja kova reissu. Voimia jäi sopivasti ajatella eteenpäin.
6.12.2013... Itsenäisyyspäivää juhlistaen "tunti tietä" ajatuksella 10,8km lumisateessa. Hieman kankeaa ja jäykkää vaelluksen jälkeen. Tehot turhan korkealla. Vaellus päättyi vasta edellisen päivän yöllä, joten en ollut huolissani. Kyllä ne siitä korjaantuu. Pientä nenänuhaa myös.
7.12.2013... Pieni nenänuha vielä. Vain 6km palauttavaa. Nyt täytyy varoa, ettei lyö yli. Kropan kuuntelupäivä. Samalla pysyin prosessissa.
8.12.2013... Pojan kanssa lenkillä. Poika pyörällä, minä juosten. Pk2. 16,3km. Kohtuullista jo. Hieno hetki rupatella pojan kanssa ja samalla liikuttaa sekä itseä että poikaa. Mukavia keskusteluja. Enempi juttutuokio kuin lenkki. Aika meni rattoisasti. Nautimme.
9.12.2013... Varhaisaamun lenkki. Taas aamuvuoro siis edessä. Nyt voimatonta ja tosi raskasta. Kuuluu asiaan. Välillä voi olla poikki. Ei saa säikähtää. Täytyy olla valmis ottamaan tämäkin pallo syliin sen lentäessä kohti. 10km. Keskivauhti yli 6:30. Kertoo paljon. Tyhjät jalat. Toisaalta hieno fiilis, kun sen oikein oivaltaa.
10.12.2013... Nyt mennään. Ehkä edellisen päivän tuntemuksen viittoivat tilaa, josta voi luikerrella pois jopa juoksemalla, jos sen on tehnyt ennenkin - uskaltanut, olematta liian tyhmä. Herään klo.3 aamulla. Olen hieman ylivirkku. Kroppa käy kierroksilla. Rauhoitun (tavallaan) Penguinsien pelin äärellä. Crosby on uskomaton - taas. Saan voimaa lisää. Olen tunne ihminen. Eläydyn. Venyttelen kevyesti koko pelin ajan. Kello 5.07 käynnistän pihallamme kellon. Juoksen 25,5km. Tulen kotiin. Käyn nopeasti suikussa. Toivottelen siristäville silmille hyvää huomenta. Kolme rakasta sirisilmää vönkii koloistaan magneetin lailla samaan tilaan, jossa jo olen valmiina. Teen aamiaista. Puuroa, kahvia, pekonimunakasta. Nautimme yhdessä. Itse lämäytän puuron päälle ison telin hunajaa. Tämä ei pysähdy vielä tähän. Osa palautumista muutenkin. Piimää menee lähelle litra tälläisten jälkeen. Muistetaan proteinitkin...
Illalla haen vaimon töistä klo.21 jälkeen. Ylläni on, kuinkas muuten, lenkkikamppeet. Käyn hyvän lenkkikaverini kanssa iltalenkillä. Juostaan vähän uusia teitä. Niitäkin löytyy vielä. Usein tulee juostua samoja. Juoksen omia kiemuroita lisäksi. Mittariin kertyy 16km. Juoksen yhden varovaisen reipastakin. Kotona tuntuu aavistuksen omaisia flunssaoireita taas. Nyt on herkällä. Flunssa ei nosta kuitenkaan päätään. Hyvä niin.
11.12.2013: Vapaapäivä töistä. Tätä kaavailin jo ehdolliseksi lepopäiväksi. Olo alkoi kuitenkin päivän kuluessa iltaa kohden voimaantua. Niinpä päätin rykäistä lyhyen lenkin, reilun 9km, jonka aikana tekisin ns. "Sokkoseiskan". Sokkoseiskassa ei saa katsoa kelloa. Kello on hihan alla tai siihen ei katsota. Kilometripiippaus kuuluu vain. Yritetään juosta seuraava kilsa aina edellistä nopeammin. Tämä oli eka kerta, kun teen tämän 7km mittaisena. Ei helppoa. Kotona lataan tiedot koneelle. Käyn suihkussa ja tuun pihtaan kilsa kerralla toteumaa. Jännää!!! 1)5.12.. 2)5.02... 3)4.52.. kohennan asentoa... 4)4.58 Perkele! Miten se noin hitaasti... 5)4.41... 6)4.36... 7)4.14... Eli neljättä kilsaa lukuunottamatta hyväksytty suoritus. Tuo pitää juosta pian uudestaan. Tosi kiva idea. Kiitos Petrille tästä ideasta!
12.12.2013: Yhdeksäsä harjoittelupäivä putkeen. Varhaisaamun lenkki 12,4km. Sitten töihin. Sitten kotiin. Murot maidolla. Päikkärit, 15min. Perheen jututtamista. Puheluja. Kevyttä venyttelyä. Fredi soittaa. Sitten lenkille. Pk2. 16,7km, ei maistu ollenkaan. Pakkopullaa ensimetreistä lähtien. Lenkin edetessä tunne hieman paranee, mutta paino sanalla hieman. Nämä lenkit kehittää yläpäätä. Kenellä on kivaa ultrasuorituksissa loppupuolella? Harvalla, jos kellään.
13.12.2013: Tänään lepään. Olisi mennyt vieläkin. Vedin tähän kuitenkin rajan. Ei kannata rikkoa itseään, vaikka vetää tiukalle. Olen itseni rikkonutkin. Viimeksi viime kesänä. Joskus täytyy uskaltaa käydä senkin rajan toisella puolella tietääkseen missä rajat on. Se on rankkaa. Sitä ei voi suositella, mutta se on pakko, jos haluaa aidosti tietävän rajansa. Diipa-daapa-arviot on sitten erikseen. Kuka tietää, jos ei käy väärällä puolen? Voi vain olettaa.
Tärkeintä juoksuharjoittelussa ei ole silti rajojen etsintä vaan JATKUVUUS. Suurin osa harjoittelusta tulee olla helppoa perusjuoksua. Varsinkin kuntoilijalle on tärkeää pitää mukana positiivinen iloisuus. Nautitaan juoksemisesta! Kukin tavallaan.
Lähes kaikista tuntemistani ihmisistä tämä oma24h-harjoitus kuulosti aivan järjettömältä. Mitä se varmasti olikin, jo pelkästään omana 24h harjoituksena. Lisä extremeä, järjettömyyttä ja epäterveellisyyttä lisäsi se, että SUUNNITELLUSTI tämän harjoituksen oli määrä alkaa samana päivänä, kun kolmen yöhugin työurakka leipätöistä olisi tullut päätökseen. Tuossa oli jo kerrakseen lisähaastetta, mielettömyyttä...
Mitä vielä, tiistaina kuvio menikin sitten jo SANGEN kinkkiseksi. Kurkkuuni ilmaantui raspirauta, tuttavallisemmin karhea kurkku, flunssan alku. Kurkkukipu hävisi kuitenkin päivän aikana. Olin innoissani. Turhaan. Tiiistai-illan ERITTÄIN kevyen 10km lenkin jälkeen kurkku tuli TODELLA kipeäksi. Samalla alkoi flunssa. Aloitin buranan leipomisen nassuun. Keskiviikkona olin flunssassa. Kurkkukipu oli jo häipynyt, mutta samalla hengitys ei tuntunut vapaalta. Se seikka huoletti todella. Katsoin kalenteri tukkoista lokakuuta. Totesinkin vaimolle: -"saattaapa tämä siirtyä marraskuulle".
Keskiviikko-iltana alkoi yövuorot. Flunssa alkoi helpottaa siinä määrin, ettei keuhkoihin enää painanut. Hengitys oli vapaata. Räkää tuli, mutta poskionteloista tms. ei painanu. Oli torstai. Heräsi toiveet. Olo oli kuitenkin sitä luokkaa, ettei olisi ollut vielä mitään asiaa juoksemaan.
Toisen yöhugin jälkeen rään tulo helpotti hieman. Pe-päivän 4km verryttelylenkillä olo ei ollut järjin vahva, mutta ei aivan huonokaan. Pieni ulkoilu tuntui irroittavan loppuja limoja ulos. Kyllä tämä tästä, ajattelin. Toisella reunalla ajattelin yövuorossa aamulla klo.6 aikoihin, kun väsytti aivan rajattomasti, että viikonloppuna sitä sitten ollaan tässä vaiheessa vasta apauttiarallaa puolivälissä.
Tässä lähdökohdat. Paljon oli siis taakkaa takana ja tuotavaksi. Eikä Vierumäen kisan (20.9.2013) lonkanalueen tulehduksistakaan niin kauaa ollut.
ISO KUVA
Käyn 24h harjoituksen läpi hieman alempana tarkemmin, mutta tässä tärkeimmät huomioni... Huomioin neljä ISOA asiaa mielestäni kevyessä (n.186km) suunnitelmassa. A)suorituksen henki = kyse vain harjoituksesta. B)yövuorojen rasitus. C)toipilaisuus D)toteutin kaikki huollot paikallani. En siis syönyt/juonut vauhdissa.
Flunssasta toipumattomuus nykäisi kuitenkin maton alta. Lähes kaikelta. Tämä harjoitus valui lähes kaikilta osin kankkulankaivoon. Siis noin niinkuin vastauksien osalta. AINUT asia, mitä tässä pääsi kokemaan oli flunssaisen kehon kerrannaisvaikutuksista selviämistä 24h ajan. Eikä siitäkään ole toivottavasti mitään hyötyä. Flunssaisella keholla kun ei pitäisi urheilla.
Flunssasta toipumaton keho ei toiminut normaalisti, joka johti fiaskoon. Olen ennen saanut hyvin alas n.300kcal/h (n.7000kcal), mutta nyt sain kohdata hyvin aikaisessa vaiheessa ruokahaluttomuuden. Mikään ei oikein maittanut. Ei edes ne, mistä olen aina pitänyt, mitkä ovat aina uponneet/toimineet hyvin. Elimistö oli toipilas ja sitä kautta sairas. Jokainen taitaa tietää mihin se johtaa? Käytettävissä oleva energia loppuu. Pelkillä rasvoilla ei edes näin rasvakas juoksija mene mahdottomia. Kenen bensa-auto liikkuu ilman bensaa?
Kun keho ei toimi, on sairas, ei silloin voi kokea mitään, miten keho voisi käyttäytyä terveenä, normi-oloissa. En päässyt edes kokemaan tervettä väsyä. Kaikki oli sairasta, jos kohta koko tempauskin.
Monet ovat hehkuttaneet tulostani. Ja kaikki minulle suoraan sanoneet tai näkemäni kirjoituksetkin ovat pitäneet sitä erittäin hyvänä. En halua olla vastarannan kiiski, mutta mielestäni tulos on PELKKÄNÄ 24h TULOKSENA aivan paska. Hei, haloo! 9:36min/km 24h aikana. Tietysti asiat pitää aina suhteuttaa. Enkä halua siis mitenkään yleisesti leimata 150km tulosta paskaksi vaan se on sitä minulle 24h kertymänä. Mutta LÄHTÖKOHTIIN suhteutettunahan tulos on jopa minunkin mielestäni minullekin hieno.
Olen hämmästynyt myös spekuloinneista, mitä voisin vetää tai mitä minun kannattaisi tavoitella seuraavalla 24h:lla. Tietysti jokaisella on oma mielipide. Itse olen sitä mieltä, että ei noista lähtökohdista tehtynä, toipilaalla elimistöllä tehdyllä suorituksella ole mitään annettavaa mihinkään vertailuun. Ei toipilaalla keholla tehdystä tuloksesta voi päätellä mitä menisi terveenä. Eikä vaikkapa siihen, miltä tuntuu, kun katkeaa. Tiedän kyllä miltä tuntuu, kun katkeaa. Olen kokenut sen terveenä ultrasuorituksissa, kisoissa ja harjoituksissa. Väsymystä vastaankin on ollut opettelua kyllin, mm. tänä juhannuksena. Tästä harjoituksesta en saanut mitään vastauksia 24h valvomisen lisäksi. Olisin kovasti halunut nähdä miltä tämä tuntuu terveellä keholla. Nythän jalat pääsi todella vähällä, kun elimistö ei pelannut edellä kerrotuista syistä johtuen. Toki pääsin kokemaan sen, että pää ei lopu edelleenkään. Hyvä asia sekin, ettei ole pehmenny. :) PUHUMATTAKAAN hyvien ystävien kanssa seurustelusta harjoituksen aikana.
Jos joku ei käsittänyt, etten saanut tästä harjoituksesta mitään. Voi lukea tuon ylhäällä olevan kirjoitetun uudestaan. Toipilas ei toimi kuin terve. Ei eilen, ei nyt, eikä koskaan.
HARJOITUS
TUNNIT 1-6h = 54,0km
Homma lähti hyvin liikkeelle. Etenin kevyesti 4min hölkäten + 1min rennosti kävellen. Maltoin aloittaa aiotun rauhallisesti. Siitä kieli myös aivan ALUSSA hyvin imeytyneet appeet. Eka tunti 10,0km. Tavoitehan oli 9,1km. Täytyy kuitenkin muistaa, että jaoin tuossa tavoitteessa wc, ulkohuolto ja sisähuolto tauot tasaisesti jokaiselle tunnille. Ekalla tunnilla kaikkiin huoltoihin meni alle 2min. Join ja söin siis paikallani, en liikkeessä. Ajattelin sen lisäävän harjoituksellista rauhallisuutta ja rentoutta. Olo oli kuitenkin jotenkin höntti. Ajattelin - ja varmasti se osin pääasiassa olikin - sen johtuvan lähinnä yöhugeista. Edellisen päivän niistelyn olin jo sulkenut mielestäni melkoisen hyvin.
Kaksi seuraavaa tuntia, tunnit 2 ja 3: Sopivan helppo rytmi tuntui löytyvän. Edelleen sain menemään tunnille n.300kcal. Käytin aika paljon mustikkasoppaa osana juomaa (n.45kcal/dl). Kilsat oli tällä kertaa sivuseikka, mutta niitä kertyi kolmen eka tunnin aikana 28,5km. 1,5km enempi kuin oli aikomus. Siitä aasinsilta seuraavaan...
Kolmannella tunnillakaan ei kuitenkaan edelleenkään kusettanut. Se ei ole normaalia +8/+10 lämmöissä matalatehoisessa liikkumisessa, jossa laitetaan suusta alas n.6dl/h juomaa. Eikä kukaan saa suolaa niin paljoa menemään, että se jättää kaiken kehoon. Ja sydänkään tuskin oli niin vajaatoiminen. Silloinhan sekin olisi paljastunut hengityksestä. Tieto lisää tuskaa, voidaan sanoa? No, tuskaa tuo ei lisänyt, mutta kunhan huomasin, ettei tuo ole nyt oikein. Muutoinkin ultraurheilussa on mielestäni moni leikki hengenvaarallista. Kuten tämäkin, kun mennään tällaiseen suoritukseen flunssatoipilaana.
Mielestäni ultrasuorituksissa käytetään särky/tulehduslääkkeitä hengen kaupalla. Pelkkä ultrasuorituksen rasitus on jo riittävä riski/kaaos elimistölle. Esim. Burana on valtava riski. Se on tulos vs. suuri hengenlähtö riski, kun ottaa buranan. Siitä voi seurata vaikkapa kuolemaan nopeasti johtava sisäinen verenvuoto. Ajatteleekohan jokainen buranan ottanut loppuun asti mitä tekee? Olen itsekin ottanut buranan. Enää en ota. Olen tehnyt nyt sen päätöksen. En ottanut nytkään, harjoituksessa, enkä sen jälkeen, joka on yhtälailla riskiaikaa. Riskiaika on n.2-3vrk suorituksen jälkeen. Mikään tulos ei saa olla vs. henki. Mitä kovempaan kuntoon pääset, sitä rajumpi on suoritus kisassa elimistölle ja tietenkin esim.burana PALJON vaarallisempi. Eikä esim. panadol ole sen parempi - mikään särky/tulehduslääke ei ole. Toinen, paljon vähempi puhuttu on imodium. Ripulin hoitoon. Se voi todella helpottaa ripulia, mutta ikävä kyllä se voi myös puhkaista suolistosi. Oletko varautunut siihen? En usko. Miettikää.
Neljäs tuntikin vakaata. Sain myös kustua eka kerran. Söin lohta ja riisipuuroa ekstrana. Hyvin upposi - vielä... mutta... viidennellä tunnilla alkoi esiintyä ruokahaluttomuutta. Vatsa alkoi turvota (en käyttänyt maltoa), oli vain täysi olo jatkuvasti. Suolaa otin ekstrana tasaisesti. Lisäksi sipsejä + tuc-keksejä. Energia ei siirtynyt. Jostain 4,5h kohdilta eteenpäin arvioin mennneeni noin puolella (150kcal/h) "tankilla", nekin puoliväkisin työntäen. Flunssan jäljet eivät olleet vielä ehtineet pois elimistöstäni. Toipilaan elimistö ei toimi normaalisti, ainakaan montaa tuntia. Sen sain tuta minäkin.
5 ja 6 tunti sisälsi jo jonkin verran huoltoakin, mutta myös energiavajaus alkoi näkyä. Noilla kahdella tunnilla tuli vain 16,5km. Muutoinkin tuo väli sisälsi tuotakin suurempaa dramatiikkaa. 5h kohilla alkoi keuhkoissa tuntua. Tervettä olisi ollut lopettaa. Sen jälkeen parin tunnin sisään otti hieman rinnastakin. Kyllä sitä pitää ihmisen... Siitä tuli tuo twiittini. ONNEKSI tuo meni ohi. LUPAAN tässä: ENÄÄ EN KOSKAAN LÄHDE tällaisiin/mihinkään kisoihin SAIRAANA ENKÄ TOIPILAANA.
Ekan kuuden tunnin aikana tukena juoksemassa olivat Päivikki ja Jarkko Turunen, Lasse Palola ja Tuomas Ahola. Sekä tietysti Pasi, joka juoksi kanssani pätkissä 88,0km 13h 13min aikana... Jos jonkun nimi jää pois, se menkööt minun muistini piikkiin. Pyörällä paikalla kävivät Hannu Saarenpää(keltainen nro.34) ja Joni Laakkonen(tuore ALLE 4h maramies). Unohtamatta myöskään kolme kertaa käynyttä kuvaajaa, joka pyysi, ettei hänen nimeään mainittaisi kovin hanakasti. ;) Iso kiitos. Jokaisen käynti auttoi jaksamaan kurjassa olossa eteenpäin. Kurjaa on olla pelkästään toipilas, saati liikkua tunti tolkulla.
TUNNIT 7-12h = 41,0km
Puolella tankilla meno näkyi tietysti aina ajan kuluessa enemmän ja enemmän. Seitsemäs tunti 8km samoin kahdeksas tunti. Jossain puoli yhden aikoihin tuli ensimmäinen voimakas väsyaalto, eli 7,5h eteenpäin oli matka enemmän tai vähemmän kovaa kamppailua hereillä pysymisen kanssa. Näin raakaa väsymystä en ollut koskaan kohdannut, enkä toivottavasti koe, sillä uskon etten vastasuudessa tee näitä enää toipilaana. Forsselin motto: "Pitää vain muistaa,että kun juoksee seuraavat 15 minuuttia, niin olo alkaa parantua." auttoi. Se, että se auttoi aina vain n.5-10minuutiksi, palatakseen taas uudestaan oli, miten sen nyt sanoisi, aika rassaavaaa. 9h meni ihan "kuutamolla". Tuli kylmäkin (energiat alhaalla). Kävin sisällä lämpimässä vaihtaan vaatteita, rasvaamassa, puhaltemassa. Täytyi keskittyä joka hetki ettei nukahtaisi. Niin meinasi käydä juostessakin. ERITTÄIN vaikealla 9h:lla kohtasinkin vyötiäisen. Säikähdin kyllä. Kädet meni levälleen ja tein äkkijarrutuksen... tummempi kohta asfaltissa oli minun vyötiäinen. Naurahdin pelokkaasti ja jatkoin.
9h oli myös sillä tavoin minun harjoituksen taitekohta, ettei 9h jälkeen tullut enää yhtään alle 16min kierrosta. Kaikki kilsat siis meni +8min! Muistetaan, että edelleen hölkkäsin 4min ja kävelin 1min -rytmillä etenin. Jalat oli hyvät, mutta niissä ei ollut voimaa, ne olivat tyhjät. Tyhjät jalat ovat kovin virattomat.
11h kohdalla juoksin Pasin kanssa. Sanoin: -"Heinäsirkka, aika jännä". Pasi katsoi ojaan päin, sitten minuun: ."Ai, jaa - heinäsirkka". Samassa tajusin, ehkä heräsin. Oli vaikeaa välillä tietää, oliko hereillä.
Näin jälkikäteen ajateltuna elimistöni saattoi pelastaa minut isommalta. 5-6h välillä olleet keuhkotuntemukset ja pari rintaan pistoa. Mitä olisi tullut, jos elimistö olisi vetänyt = olisin edennyt edes kevyen suunnitelman mukaisesti. Ehkei sitä kannata miettiä, huonosti kait siinä olisi.
Homma hiipui ensimmäisen puolikkaan loppupuolella TOIPILAS elimistön ja RANKAN väsymyksen siivittämänä ihan häneksi. 6km tuntiin oli jo kova sana! Tein juoksunomaista liikettä vain välttääkseni lihasjumit. En mielestäni juossut metriäkään 9h jälkeen. En laske itse juoksuksi omalla kohdallani +7,5min/km -vauhtia, saati hitaampaa, jota se oli ISOIMMAN osan harjoituksesta. Vauhti oli lähes samaa, juoksiko vai kävelikö, mutta oli tärkeää vuorotella molempia, että pääsisi mahdollisimman vähillä lihasjumeilta tästä fiaskoharjoituksesta. Välillä koitin huvittaa itseäni, kun naureskelin sisälläni minun ja Pasin menolle. Heittäessäni kävelyksi, ei eroa ollut vauhdillisesti sille, kävelikö vai "juoksiko".
TUNNIT 13-18h = 27,5km
"Retken" toinen puolikas alkoi huoltotauolla. Äiti laitteli minulle leipää sun muuta. Pidin vähän jalkoja ylhäällä. Äiti oli huolissaan. Ymmärrettävästi. Lähdin jatkamaan. Ilokseni näin tutun hahmon, Jyrkän Janin, alias "pumpin". Aika tavanomaiseen aamulenkki aikaamme vielä, kello viijen korvilla oli tullut minua kahteleen. Törmäsimme viimein. Saanpahan kerrankin sanoa, että pidättelinpäs kerrankin pumppia vuorostani, ja "hieman" enemmän kuin hän minua. Velat tuli kuitattua korkojen kanssa. En muista ihan tarkalleen, mutta muistaakseni puolivälin kantturoista lähtien alkoi nesteet mennä läpi. Enkä edelleenkään pystynyt ottamaan tunnissa kuin noin puolet tavallisesta energiamäärältään. Join normaalisti, noin 6-7dl/h koko ajan, mutta energiaa ei uponnut. Nyt kuitenkin nesteetkin meni ns. läpi. Suolaa sain vähintäänkin riittävästi. Elimistö hylki nyt lähes kaikkia toimintoja, mitä oisin tarvinnut. Edelleen myös tavarat kertyivät ja kävin ne sitten aina pakkopaskantamassa pois.
13, 14 ja 15h kerryttivät 15km. Kertonee aika paljon? En ole ihan varma, meninkö vielä tämän välin 4+1 -rytmillä vai osittaisella sellaisella? Mutta ainakin 15h jälkeen menin sellaisella rytmillä, että menee millä menee -rytmi.
Harhat jatkuivat vielä aamuhämärässä. Hetken empatisoin poliisimaijaan joutunutta, kunnes huomasin sen kokonaisuuden muodostuvan n.400m päässä olevan riippakoivun alaoksista. Melkoista mielen tulkintaa. 14h kohdilla syön äidin tekemää puuroa + kuivakakkua. Se ei ollut harhaa. Energiat kun ovat pitkään erittäin matalalla tasolla, ei keho tahdo palautua normaali toimintaa. Vedin puuron jälkeen pari kierrosta ok. Sitten vajoan nopeasti aivan tajunnan rajamaille. 56.kierroksesta en paljon muista - se on harjoituksen selkeä musta aukko. Koko ajan edeten - siis myös pyrin muistaakseni juokseen - kierrokseen meni aikaa yli 28min 2km reitillä! Meni useampi paalunväli niin, että havahduin unesta. En edes tiennyt hereillä, olenko hereillä. Pasi komensi minut levähtään 30min ajaksi. Jotain sanoja siinä vaihdettiin. Niistä en muista. Kiitos Pasille siitä ratkaisusta. Itse olisin saattanut pian vaan pajattaa surkeutta (jota olin tehnyt jo 8h) ja jatkanut matkaa - matkaa kohti kenties ojanpohjaa...
En ole koskaan ollut yhtä sekaisin, en lähimainkaan, en edes yöttömän yön vaelluksessa, vaikka silloinkin oli toipilaisuutta lukuunottamatta samat lähtökohdat alla + 5pv ennen 75km soiden yli juoksua Nivalan ympäri (100km) juoksu. Toipilaana kaikki on toisin. Ongelmat moninkertaistuvat.
57.kierros kesti unineen + huoltoineen päivineen n.69min. Kohtuullinen aika 2km, kun ajatellaan sen tuoneen kuitenkin minut lopuille n.7,5h takaisin.
TUNNIT 19-24h = 27,5km
Viimeinen 7,5h voidaan kiteyttää siihen, että 8km (4.kierrosta) meni aina ok. 5.kierros oli jo vaikea. 6.kierros vielä väkisin, usein jo hoiperrellen. Sitten aina sisälle syömään lihapottuja yms. ja taas sama uudestaan. Normaalisti täyteen syödyllä vatsalla mennään 2h ja kuitenkin nytkin sen n.150kcal/h sain alas myös ruokailujen välissä. Kertoo elimistön tilasta olennaisen.
Unitaukoni aikana oli paikalla käynyt Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivalakin, joka kävi myös aivan lopussa kannustamassa. Samoin päivällä kävivät Päivikki ja Jarkko Turunen toistamiseen. Myös Juha Aitto-Oja kävi puolisonsa, Tuulia Aholan kanssa. Kävikö Jonte-Kondekin vielä päivällä? Tuttuja meni autolla ohi - tyyttäilivät. Osin oli kyllä hämärää oma menoni, vaikka oli päivä. Aika paljon meni Pasinkin juttuja ohi, samoin monen muun. Välillä havahduin, että esim. Pasi puhuu vierellä. -"Joo... Jaa... Niin on". Havahduin jotain tuollaista vastaamasta. Mitä lie puhuttiin, mene ja tiedä? Tuki oli kuitenkin. Saattohoidossa olevillakin viimeisenä menee kuuloaisti, sanovat viisaat. Kuoleman kynnyksellä olevatkin aistivat sitä kautta läsnä-olijat. Eli olitta avuksi silloinkin. Kiitos. Tässä yksi kuva, jossa yksi vaeltaa "jutun ulkopuolella"...
3,5h ennen loppua alkoi tehdä pahaa. Se meni kuitenkin ohi. Meniköhän riu´un päällä käydessä tai jotenkin muuten? En oikein muista. Oli aika sameaa. 2,5h ennen loppua kävin viimeisen kerran lihapottuja syömässä. Sekään ei oikein auttanut. Nyt ei enää tepsinyt mikään. Päätin vain vyöryä eteenpäin. Oli jo vaikeaa tapailla edes juoksua, mutta taisin ottaa välillä jopa jonkun juoksuaskeleen. 10m oli pitkä matka. Päätin 2h10min ennen loppua, että PERKELE, teen nyt ainakin 150km. Silloin oli mittarissa 140km. 72.kierroksella (142-144km) tuokin tavoite meinasi murentua. Taju oli taas lähellä lähteä. Pidin kotvan jalkoja ylhäällä Pasin asuntoautoa vasten. Pasi oli tilannehuumorin ystävänä ottanut kuvankin siitä.
Vasta 146km kohdalla olin varma, että 150km menee. Aikaa oli 55min mennä 4km. Se riitti. Pääasiassa käveleskelin sen. Ei ollut nyt tarvetta mihinkään yltiöpäiseen loppureuhkasuun. Oli tässä vuorokaudessa sen verran läpikäymistä tässä tilassa, että tämä riitti vallan hyvin.
LOPPUTULEMA
Tosiaan lähes ainoa hyöty tästä oli päästä kokemaan 24h prosessissa oleminen. Tietysti se oli päätavoite. Toki toinen asia minkä olisin halunut kokea olisi ollut nähdä se, miten pitkään pysyn juoksukykyisenä. Nyt en toipilaana saanut sitä nähdä. Toipilaan keho ei toimi terveenlailla, eikä sen enempi spekulointi johda mihinkään. Kiitos vaan kaikille onnittelijoille uuden 24h epävirallisen ennätykseni johdosta. Totuus vain on, etten pidä tuota minään. Eikä se muutu. Eikä se nyt ollut tämän tempauksen päämäärä, vaan kokeminen.
Tämä oli silti kaikessa karmivuudessaan kuitenkin erittäin antoisa jotenkinsa. Ehkä sen teki Pasin ja muiden ystävien läsnä-olo. Kertaakaan ei tarvinut esim. keskeyttämisiä ajatella. Sen verran helppoa kuitenkin oli, kun jalat pääsi niin vähällä. Nukkunut olisin voinut välillä enemmän, mutta nyt oli tärkeää pyrkiä olemaan 24h myös hereillä.
Elimistön sakatessa jalat pääsivät tosiaan jopa hämmästyttävän vähällä. Harjoitus päättyi siis sunnuntaina klo.17. Vein tyttömme eskariin maanantaina klo.9 jalkaisin. Hain pois klo.13. Paluumatkalla juoksimme kilpaa portaita ylös! Olin siis jo leikkikykyinen. :) Jalat ovat lihaksistoltaan paremmassa kunnossa kuin esim. maratonejen jälkeen. Jalat ovat kuin pitkän lenkin jäljiltä. Tämä ei ole vaikuttanut mitenkään normielämään. Nukkunutkin olen hyvin, vaikka kuulemma levottomasti. ;)
60km eteenpäin otti hieman vasemman jalkaterän sisäosaan nilkasta alaspäin jalkaholvin alaspäin. Se pysyi kuitenkin vaimeana tuntemuksena loppuun asti, eikä vaivaa enää ollenkaan.
Pidän nyt ns. ylimenokauden. Keihäänheittovuosina 90-luvulla se tarkoitti ryyppäilyä ja ylensyömistä. Painoa tuli yleensä 5kg ja kroppa oli entistä rasittuneempi. Eli ei noin. Täytyy syödä monipuolisesti. Täyttää vailenneita varastoja. Varmasti esim. hemoglobiini on laskenut. Tulehdustakin saattaa olla. Flunssaakin on vähän. Se palasi uudestaan, jos se oli kunnolla pois mennytkään. Myös muutoinkin hivenainetasapainot saavat rauhassa täyttyä. Lenkillä käyn sitten kun tuntuu... Joku varmaan sanoo tuon lauseen jälkeen, että "-kato vaan niin se laputtaa tuolla jo huomenna". Ei laputa. Kyllä nyt tarvitaan selkeä lepo. Kävelyn, veden, pyöräilyn, lihashuollon, lihaskunnon kautta sitten rauhallisia lenkkejä kohden. Mitään aikaa en osaa, enkä halua sanoa. Antaa ajan kulua. Nyt on aikaa hetken täysin jollekin muulle. Eikä sitä ole vaikea täyttää. Kun katsoo tästäkin ympärille, näkee paljon minunkin seuran tarvitsijoita. Olen siitä onnelinen, että tarvitsee. Olen onnekas. PIENI VIDEOTEOS...
Laskeudun pitkälleni. Käpy painaa telttakankaan alla. Pian se kuitenkin poistuu - mielestäni. Olen tähystänyt, valvonut, kolme yötä tyhjää metsää. Se(kin) on ollut suhteellisen raskasta pienessä flunssassa. Olen toipilas.
Vielä eivät vanjat ole täällä. Se, miten pitkään saan levätä, on kiinni tuosta kahvipannusta(?). Vedin viiksilangan edellisenä yönä noin 1km päähän ympyrän muotoisesti alueeni ympärille. Hälytyslangaksi. Toinen pää tulee vähäisen laavuni sisään. Sidoin pieniä kiviä viiksilangan pääähän, joiden en toivo nyt kolisevan. Haluan palautua. Saada kehoni normaaliksi.
Kaksi hanaa on auki. Sukat kuivuu laavun haarassa, vettä tiputtaen. Samaa tekee nokkani. Muut hanat on kiinni. Juuri enempää en ehdi miettiä, kun olen jo unessa. Nukun huonosti. Kotini ei ole täällä. Vaihdan asentoa, hieman paikkaanikin. Pääsen uneen, kunnes... kahvipannu metelöi. Siellä ei kiehu vesi, se kalattaa. Poistan äkkiä hälyttimen, ettei vanjat ehdi kuulla. Ovatko vanjat täällä? En voi olla varma, mutta jokin laukaisi hälyttimen. Kenties peura? Toivon niin, mutta en voi tietää. En voi elää pelkän toivon varassa, nyt on myös tiedettävä. Puen päälle, ja lähden ottamaan selvää.
Sammutan nuotion, jonka liekki on sangen vähäinen, etten sanoisi peräti riittämätön. Katsahdan vielä, mitään tärkeää ei jää nyt riisutulle laavulle. Lähden varovasti tunnustellen liikkeelle. Katsahdan vielä hyvin opetelemani kartan. On tiedettävä mihin suuntaan lähteä, jos mahorkka alkaa työntymään nokkaan. Silloin ei ole vara arpoa tai voi joutua pitkälle matkalle. Kenties jopa ikuiselle.
Liikun lähes äänettömästi. Saavun kaatuneen puun luo. Ajattelen saavani suojaa kohonneesta juuresta. Eikä mene kauaa, kun näen pelkäämäni näyn. Vanjat tutkivat jälkijäni, viittoilevat. Armoton pulina rikkoo muutoin hiljaisen metsän. Ehkä pääsen tuosta noin 10 miehen joukkiosta kätkeytymällä maastoon. Ehkei minun tarvitsekaan vielä rasittaa puolikuntoista ruotoani... Sitten näen oman lähtölaukaukseni, vainukoiran. Hiljaa jätän suojani, ja poistun. Nyt alkoi IRTAANTUMINEN.
Vuorokauden jatkunut paine helpotti viimein. Vanja hellitti. 150km se vaati. Onneksi ei enempää. Nyt en olisi jaksanut yhtään enempää. Huomasin irtaantumisen aikana kuinka toipilas olinkin. Kaikki tämä sääteli irtaantumista siinä määrin, että jalkani pääsivät kuitenkin vähällä. Erittäin vähällä. Nukutti hyvin. Jaksoin huoltaa pyssyäni jo seuraavana aamuna. Juoksin jopa yläjuoksulle peseytymään, leikin vuoksi, mutta kuitenkin, juoksin. En pitkästi, mutta 5x8askelmaa, ja oikeasti kepeästi.
Toivon vaan, ettei nyt tarvi irtaantua vähään aikaan. Uskon rauhan laskeutuneen. Hieman flunssa teki paluuta takaisin, mutta onneksi suhteellisen lievänä, ainakin vielä.
Tässä esimauksi hieman datapohjaisia tietoja 150km irtaantumisesta.
kierros
kier-
kierros
matka
vauhti
ros
aika
yhteensä
km/h
huomioita
1
0:11:33
2,0
10,3
2
0:11:39
4,0
10,2
3
0:12:08
6,0
9,8
Jani Saapuu kuvaamaan
5
0:12:16
10,0
9,7
Pasi (Daddy Cool) tuli juokseen
6
0:12:46
12,0
9,3
Daddy Cool juoksee 22,0km
7
0:13:09
14,0
9,1
8
0:12:49
16,0
9,3
9
0:12:57
18,0
9,2
Jarkko, Päivikki, Lasse
11
0:15:50
22,0
9,0
2,4km <-kierros painallus viivästy
12
0:10:04
24,0
9,5
1,6km ed.kierroksesta johtuen
13
0:13:08
26,0
9,1
14
0:12:52
28,0
9,3
15
0:13:11
30,0
9,0
16
0:13:06
32,0
9,1
Daddy Cool (DC) poistuu radalta
17
0:14:24
34,0
8,3
Jonte-Konde tuli pyörällä
18
0:14:02
36,0
8,5
Riispuuroa ja lohta tarjolla (äiti)
19
0:12:35
38,0
9,5
Tuomas (Gebre-Bolt) tuli juokseen
20
0:12:56
40,0
9,2
21
0:13:52
42,0
8,6
22
0:13:23
44,0
8,9
23
0:13:11
46,0
9,0
24
0:16:30
48,0
7,2
Puureiän päällä latautumista
25
0:17:17
50,0
6,9
twitter + lihalientä
26
0:14:07
52,0
8,4
elimistö ei vedä <-flunssa keho.
27
0:14:22
54,0
8,3
Daddy Cool palaa… BB valvoo…
28
0:14:49
56,0
8,0
…Saarnaa ja piiskaa - auttaa, ennen
29
0:15:09
58,0
7,9
kaikkea
30
0:14:37
60,0
8,2
31
0:14:54
62,0
8,0
32
0:15:02
64,0
7,9
33
0:15:33
66,0
7,7
Tästä alkoi 16,5h taistelu väsyä
34
0:15:40
68,0
7,6
vastaan (alla yövuorot+flunssa)
35
0:15:41
70,0
7,6
36
0:15:34
72,0
7,7
37
0:17:03
74,0
7,0
DC poistuu talos…radalta
38
0:29:26
76,0
4,0
Vaihdan vaatteita. Olen aivan
39
0:16:40
78,0
7,2
poikki. Nukuttaa sikana. Twiittaan.
40
0:16:14
80,0
7,3
Kohtaan vöytiäisen
41
0:17:27
82,0
6,8
42
0:16:12
84,0
7,4
43
0:18:53
86,0
6,3
Daddy Cool (DC) palaa radalle.
44
0:21:11
88,0
5,6
Juoksemme(kävelemme) yhdessä.
45
0:18:38
90,0
6,4
kohtaan heinäsirkan - Pasi ei.
46
0:20:43
92,0
5,7
mikään ei maistu. Väkisin syömistä
47
0:20:44
94,0
5,7
energiat loppuu. Hereillä ei
48
0:20:34
96,0
5,8
tahdo pysyä. Silti on mentävä,
49
0:45:53
98,0
2,6
huoltotauko. Oikiaa syömistä.
50
0:17:47
100,0
6,7
Pumppi tulee juoksemaan.
51
0:19:25
102,0
6,1
Näen hetken poliisimaijan.
52
0:23:16
104,0
5,1
Joku joutuu maijaan. Hetken näky.
53
0:17:15
106,0
6,9
Nesteetkin tulee läpi <-kusella
54
0:23:31
108,0
5,0
20min välein
55
0:21:00
110,0
5,7
Äiti tarjoaa puuroa + leipää ++
56
0:28:17
112,0
4,2
Tajunta hämärtyy. Sekavaa menoa.
57
1:09:22
114,0
1,7
30min unitauko <-DC komensi
58
0:18:16
116,0
6,5
tauko auttoi, hetken. Elmistö
59
0:17:03
118,0
7,0
ei edelleenkään toiminut ja
60
0:18:12
120,0
6,6
surkeus jatkui.
61
0:19:18
122,0
6,2
Jarkko&Päivikki tulevat uudestaan.
62
0:25:12
124,0
4,7
Jani kuvaa yölläkin ja aamulla.
63
0:45:53
126,0
2,6
lihapottuja+muuta
64
0:24:48
128,0
4,8
auttaa pari kiekkaa.
65
0:21:33
130,0
5,5
Tuulia juoksemaan. Pyöräkatsojia.
66
0:18:22
132,0
6,5
4+1 rytmi loppui unitauon jälkeen
67
0:21:36
134,0
5,5
oksettaa.
68
0:22:13
136,0
5,3
Väsy helpottaa. Kroppa on tyhjä.
69
0:42:49
138,0
2,8
Taas lihapottuja +muuta
70
0:26:41
140,0
4,4
Päätän könytä 150km. Ainakin
71
0:21:52
142,0
5,4
yrittää.
72
0:27:26
144,0
4,3
Taju meinaa lähteä - taas.
74
0:28:07
148,0
4,6
2,2km <-kierros painallus viivästy
75
0:19:31
150,0
5,5
1,8km ed.kierroksesta johtuen
150,0
Muutama kuva ilmentämään olotiloja (kuvat saa isommaksi kaksoisnapsauttamalla kuvan päällä).....
(kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
(kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
(kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
(kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
(kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
(kuvan omistaa Jani Pikkarainen)
(kuvan omistaa Päivikki Turunen)
Varsinainen oma24h -blogi tulee, kun saan kaiken jäsennettyä, jotta voin tarjota holistisemman (kokonaisvaltaisemman) paketin.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 14.10.2013
.jpg)
