perjantai 13. joulukuuta 2013

MITEN HARJOITTELU...

               ... -"Et ole paljon kirjoitellut harjoittelustasi viime aikoina... Joko ylimenokausi on ohi"... Nuo lauseet ovat "kummitelleet" päässäni tovin. Parasta on kuulla kirjoitusideoita lukijoilta.

                    Kyllä, ylimenokausi on loppu. Oman24h jälkeen lähdin viikkokilsamäärissä lähes nollista. Viikot oma24h harjoituksen jälkeen: 42)5km, 43)15,8km, 44)45,7km, 45)62,8km, 46)94,7km... n.80-90km viikot olivat valmistautumista jossain vaiheessa alkavaan kovempaan harjoitteluun.

                  Noin mentiin Lokakuun puolivälistä Joulukuun alkuun kunnes tunsin olevani valmis kokeilemaan kovaa harjoittelua. En halunut asettaa mitään päivämääriä milloin olisin valmis. Halusin sen tunteen tulevan sisältäni. Kun kilpailuihin tähtääminen on poissa, voi harjoitella paremmin rehellisesti sisältä päin tulevien tarpeiden mukaan. Täydellinen tilanne.

                 Tiedättekö mitä eroa on maratoonarin ja ultrajuoksijan harjoittelulla? Useimmiten maratonaarin harjoittelu näyttää normaalilta, järkeen käyvältä vaikka ehkä kovalta. Ultrajuoksijoiden harjoittelu on vaikeammin ei-ultrajuoksija-immeisen = valtaväestön ymmärtää.

                 Ultrajuoksijan harjoittelussa voi olla samoja piirteitä kuin maratoonarilla. Yhtälailla harjoittelu voi näyttää ulospäin itsensä kiduttamiselta ei-mitään-järkeä-aivan-hullua -osastoa. Äärimmäisiä harjoitusviikkoja/ryppäitä haetaan sen takia, että ultrajuoksusuorituksissa joudutaan menemään lähes poikkeuksetta rajojen taakse. Ultrajuoksijalle ois hyvä, jos hän tykkäisi suorastaan rajoilla liikkumisesta. Silti mielestäni harjoittelussa pitäisi aina jättää edes vähän varaa - vaikka henkisellä puolella vaikka raahaisi voimatonta kroppaa viimeiset 45min kotiovea kohden. Eikä itseään saa laittaa kaiken aikaa tiukille.

                  Takanani on 9 päivää harjoittelua putkeen. Tasan 29h. Siis noin 3h13min/päivä. 123km tiejuoksua, 3km umpihankijuoksua ja 57km umpihankikävelyä. Ei vapaapäiviä. Joinakin päivinä juoksin kahdesti. Kahdesti tapasin itseni tieltä ollesani suhteellisen väsynyt lihaksistollisesti. Missään - ei edes yli 17h vaelluksessa - vaiheessa en mennyt liian lähelle rajoja. Aina jäi vähän varaa.

9päivän putki pähkinänkuoressa:

4-5.12.2013..  n.60km/17h14min vaellus umpihangessa. Hieno ja kova reissu. Voimia jäi sopivasti ajatella eteenpäin.

6.12.2013... Itsenäisyyspäivää juhlistaen "tunti tietä" ajatuksella 10,8km lumisateessa. Hieman kankeaa ja jäykkää vaelluksen jälkeen. Tehot turhan korkealla. Vaellus päättyi vasta edellisen päivän yöllä, joten en ollut huolissani. Kyllä ne siitä korjaantuu. Pientä nenänuhaa myös.

7.12.2013... Pieni nenänuha vielä. Vain 6km palauttavaa. Nyt täytyy varoa, ettei lyö yli. Kropan kuuntelupäivä. Samalla pysyin prosessissa.

8.12.2013... Pojan kanssa lenkillä. Poika pyörällä, minä juosten. Pk2. 16,3km. Kohtuullista jo. Hieno hetki rupatella pojan kanssa ja samalla liikuttaa sekä itseä että poikaa. Mukavia keskusteluja. Enempi juttutuokio kuin lenkki. Aika meni rattoisasti. Nautimme.

9.12.2013... Varhaisaamun lenkki. Taas aamuvuoro siis edessä. Nyt voimatonta ja tosi raskasta. Kuuluu asiaan. Välillä voi olla poikki. Ei saa säikähtää. Täytyy olla valmis ottamaan tämäkin pallo syliin sen lentäessä kohti. 10km. Keskivauhti yli 6:30. Kertoo paljon. Tyhjät jalat. Toisaalta hieno fiilis, kun sen oikein oivaltaa.

10.12.2013... Nyt mennään. Ehkä edellisen päivän tuntemuksen viittoivat tilaa, josta voi luikerrella pois jopa juoksemalla, jos sen on tehnyt ennenkin  - uskaltanut, olematta liian tyhmä. Herään klo.3 aamulla. Olen hieman ylivirkku. Kroppa käy kierroksilla. Rauhoitun (tavallaan) Penguinsien pelin äärellä. Crosby on uskomaton - taas. Saan voimaa lisää. Olen tunne ihminen. Eläydyn. Venyttelen kevyesti koko pelin ajan. Kello 5.07 käynnistän pihallamme kellon. Juoksen 25,5km. Tulen kotiin. Käyn nopeasti suikussa. Toivottelen siristäville silmille hyvää huomenta. Kolme rakasta sirisilmää vönkii koloistaan magneetin lailla samaan tilaan, jossa jo olen valmiina. Teen aamiaista. Puuroa, kahvia, pekonimunakasta. Nautimme yhdessä. Itse lämäytän puuron päälle ison telin hunajaa. Tämä ei pysähdy vielä tähän. Osa palautumista muutenkin. Piimää menee lähelle litra tälläisten jälkeen. Muistetaan proteinitkin...

                      Illalla haen vaimon töistä klo.21 jälkeen. Ylläni on, kuinkas muuten, lenkkikamppeet. Käyn hyvän lenkkikaverini kanssa iltalenkillä. Juostaan vähän uusia teitä. Niitäkin löytyy vielä. Usein tulee juostua samoja. Juoksen omia kiemuroita lisäksi. Mittariin kertyy 16km. Juoksen yhden varovaisen reipastakin. Kotona tuntuu aavistuksen omaisia flunssaoireita taas. Nyt on herkällä. Flunssa ei nosta kuitenkaan päätään. Hyvä niin.

11.12.2013: Vapaapäivä töistä. Tätä kaavailin jo ehdolliseksi lepopäiväksi. Olo alkoi kuitenkin päivän kuluessa iltaa kohden voimaantua. Niinpä päätin rykäistä lyhyen lenkin, reilun 9km, jonka aikana tekisin ns. "Sokkoseiskan". Sokkoseiskassa ei saa katsoa kelloa. Kello on hihan alla tai siihen ei katsota. Kilometripiippaus kuuluu vain. Yritetään juosta seuraava kilsa aina edellistä nopeammin. Tämä oli eka kerta, kun teen tämän 7km mittaisena. Ei helppoa. Kotona lataan tiedot koneelle. Käyn suihkussa ja tuun pihtaan kilsa kerralla toteumaa. Jännää!!! 1)5.12.. 2)5.02... 3)4.52.. kohennan asentoa... 4)4.58 Perkele! Miten se noin hitaasti... 5)4.41... 6)4.36... 7)4.14... Eli neljättä kilsaa lukuunottamatta hyväksytty suoritus. Tuo pitää juosta pian uudestaan. Tosi kiva idea. Kiitos Petrille tästä ideasta!

12.12.2013: Yhdeksäsä harjoittelupäivä putkeen. Varhaisaamun lenkki 12,4km. Sitten töihin. Sitten kotiin. Murot maidolla. Päikkärit, 15min. Perheen jututtamista. Puheluja. Kevyttä venyttelyä. Fredi soittaa. Sitten lenkille. Pk2. 16,7km, ei maistu ollenkaan. Pakkopullaa ensimetreistä lähtien. Lenkin edetessä tunne hieman paranee, mutta paino sanalla hieman. Nämä lenkit kehittää yläpäätä. Kenellä on kivaa ultrasuorituksissa loppupuolella? Harvalla, jos kellään.

13.12.2013: Tänään lepään. Olisi mennyt vieläkin. Vedin tähän kuitenkin rajan. Ei kannata rikkoa itseään, vaikka vetää tiukalle. Olen itseni rikkonutkin. Viimeksi viime kesänä. Joskus täytyy uskaltaa käydä senkin rajan toisella puolella tietääkseen missä rajat on. Se on rankkaa. Sitä ei voi suositella, mutta se on pakko, jos haluaa aidosti tietävän rajansa. Diipa-daapa-arviot on sitten erikseen. Kuka tietää, jos ei käy väärällä puolen? Voi vain olettaa.

                  Tärkeintä juoksuharjoittelussa ei ole silti rajojen etsintä vaan JATKUVUUS. Suurin osa harjoittelusta tulee olla helppoa perusjuoksua. Varsinkin kuntoilijalle on tärkeää pitää mukana positiivinen iloisuus. Nautitaan juoksemisesta! Kukin tavallaan.

                  Ja nähdään huomenna aamulla????

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 13.12.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti