tiistai 19. toukokuuta 2020

MERKKI PÄÄLLÄ

          Ennen muinoin on ollut tutkimusten sijaan ihmisten arjessa tukena erilaiset merkit, lähinnä luonnonmerkit. Toki niitä kuulutaan vieläkin käytettävän jonkin verran ainakin satunnaisesti. Pohjoisen mahdollisia tulvia tai niiden puuttumista katsotaan kuulemani mukaan harakanpesistä. Jos harakka rohkeaa tehdä jokisuussa pesänsä matalalle pajupensaaseen voidaan olettaa, ettei tulvista ole vaaraa ja päinvastoin. Parranhaivenet puunoksista, eli naavat, kertovat puolestansa puhtaasta ilmasta. Tätä esiintyy mm. meillä Iso-sydänmaan vaellusreitillä.

         Muurahaispesien loivin sivu osoittaa etelään ja yksittäisten puiden vahvimmat ja tuuheimmat oksat niin ikään etelään päin. Ilmansuuntia voidaan määrittää myös kellosta. Esimerkiksi kesällä aurinko on idässä kello seitsemän, etelässä kello kolmetoista ja lännessä kello yhdeksäntoista. Tämä voi auttaa aurinkoisella päivällä vaikkapa suunnistuksessa. Suunnistus onkin metka harrastusmuoto, jossa kaikki merkit sekoaa herkästi hurmostilassa. Tästä on hauskoja muistoja esimerkiksi viime syksyltä, jolloin rastin sijaan tuntien sekoilujen jälkeen löysin lopulta toisen hukassa olleen suunnistajan.

          Sään ennustettavuutta kylmyydestä tai lämmöstä ei ole kuitenkaan voitu menneenä talvena päätellä nilkkojen paljaana olon mukaan. Ne ovat olleet paljaana kelillä kuin kelillä. Sen sijaan talviaikaan lumisateen jälkeen on ollut hauskaa arvuutella ensimmäisenä poluilla kulkeneita. Usein on osunut nimi oikeaan ja joskus pitkällä askeleella kulkeneet ovat jääneet kiehtovasti hämärän peittoon. Viikkokalenteriin pääsee kiinni puolestaan meidän taloyhtiössä, kun naapuri tamppaa mattoja aina torstai-aamuisin. Vuorotyöläiselle tärkeä merkki saada viikonpäivästä kiinni.

         Vuosikymmeniä sitten eräs kaimani oli pitänyt kauppaa kertomalla takillaan onko kauppa auki vai kiinni. Jos takki oli auki, oli tuotetta saatavilla. Jos takki oli kiinni, oli tuote ainakin väliaikaisesti loppunut tahi virkavalta haittasi kaupantekoa. Monenmoisia merkkejä on ollut iäti. Ehkä hauskin luonnon merkki lätkä fanina on ollut katsoa harakan ajaessa vimmatusti rätkää takaa. Silloin tietää rätkän päässeen toden teolla harakan pään sisään. Korona ajan parasta lätkä fanin hupia varsinaisen puutteessa.

         Mikä onkaan sitten merkki hyvästä juoksijasta? Siihenkin on tehty varsin sutjakka määritelmä. Nimittäin sanotaan, että ”siihen ei kauaa mene, kun nuori mies tunnin juoksee”. Ja varmasti sitä silloin on riittävän hyvässä kunnossa.


    Naava kertoo ilman puhtaudesta. Kuva Iso-Sydänmaan perhereitiltä (Onni Vähäaho)

Onni Vähäaho, Nivalassa 20.5.2020

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.