AAMU JA YHTEISLENKIT Vol.4

                          Pieniä uudistuksia vakio-aamulenkkeihin. Nyt ne alkaa viittä-vaille-viis (klo.4.55), jollei toisin mainita. Lähtöpaikka on vanha tuttu Uikko-Amisristeys. Vakiomatka on n.3,8km lenkki. Hölkkäillään ja tarvittaessa käveleskellään, herätään aamuun. Eli kolme asiaa pysyy AINA samana, jollei TOISIN mainita: Lähtöaika klo.4.55, paikka Uikko-Amisristeys, matka 3,8km.

                         Listassa esiintyy toki tuttuun tapaan myös muita yhteislenkkejä kuin vakio-aamulenkit, sekä joitakin hieman pidempiäkin aamulenkkejä. Pääideana tähän uudistukseen oli hieman järkeistää tuon aamulenkin mittaa/kestoa n.1h lenkistä n.40-45min lenkkiin pääasiassa.

                        Tämä lenkkilista kannattaa tarkistaa aina illalla klo.20, johon mennessä pyrin tekemään mahdolliset muutokset esim. seuraavan aamun lenkkeihin.

                        Kaikille tervetuloa mukaan aamu tai/ja yhteislenkeille! Tähän mennessä aamu -ja yhteislenkkejä on ollut yhteensä 140kpl. Kaksivuotispäiviä vietämme 26.11.2014, jolloin on takuulla joku aamulenkki ohjelmassa, mikäli terveenä pysytään.


LENKKILISTA (jollei TOISIN mainita: Lähtöaika klo.4.55, paikka Uikko-Amisristeys, matka 3,8km.)


Su 12.4.2015... Klo.17.00   I-SR2014perhereitti Pyssymäeltä. Matka 10,6km. Vauhti mukaan tulevien mukaan, kuitenkin niin että vetäjä pysyy matkassa.

Ti 14.4.2015... Klo.17.00   I-SR2014perhereitti Pyssymäeltä x2. Matka 10,6kmx2=21,2km. Vauhti eka kiekalla minun kevyttä (130), toinen kierros minun kovaa (160). <<<-TÄMÄ SAATTAA VAIHTUA Maanantai aamulle. Asia ratkeaa sunnuntaina.

Ke 15.4.2015... Klo.8.00   Järvenkierto (Lähtö Olkkosentie 5) Haapaperän kautta n.23,5km, vauhti noin 6:00min/km.

Su 19.4.2015... Klo.14.00  I-SR2014etulenkki Pyssymäeltä. Matka 25,2km. Vauhti aika reipas. Kesto n.2,5-3h.

Ma 20.4.2015... Klo.9.00  Savulan lenkki (Lähtö Olkkosentie 5) 10km. Vauhti noin 5:30min/km. J9min+K1min

Ti 21.4.2015... Klo.9.00   Järvenkierto (Lähtö Olkkosentie 5) Haapaperän kautta n.23,5km, vauhti noin 6:00min/km.

To 23.4.2015... Klo.17.00  Savulan lenkki (Lähtö Olkkosentie 5) 10km. Vauhti noin 4:20-4:40min/km.


Huomioitavaa. Lenkeillä olemme käyneet pakkasesta viis. Tietysti silloin on ollut suun edessä hengityssuojaa. Mutta siitä voidaan lähteä, että olen aina lenkkiä vetämässä uikon-amiksen risteyksessä, jos se on ohjelmassa. Kannattaa tämä sivu tarkistaa aina edellisenä iltana klo.20, johon mennessä pyrin tekemään mahdolliset muutokset. Tietysti sairastua voi vaikka yöllä, mutta niin ei ole tosin vielä käynyt. Kerran olen pommiin nukkunut vuoden aikana.

HISTORIA:

Toteutuneiden lista:


#181... Su 22.3.klo.17.00 I-SR2014 perhereitti Juoksu 4min + Kävely 1min -rytmillä. Vauhti hitaimpien mukaan, kuitenkin niin, että vetäjä pysyy matkassa... Mukana 6kpl... n.10,7km @7:32... (Mukana: Onni.V, Pirjo.P, Kaisa.H, Lasse.P, Osmo.V ja Antero.E)


#180... Pe 20.3.klo.5.30... Mukana 2kpl... n.8,6km @6:25... (Mukana: Onni.V, Lasse.Y)

#179... Pe 13.3.2015   klo.9.45 Pyssymäki. I-SR2014 -etulenkki 26,5km.. Juoksu 9min + Kävely 1min rytmillä.  26,5km@6:35 (Mukana: Onni.V, Keijo.N ja Jarmo.H)

#178... Ma 2.3.. klo.4.38 ja klo.5.57... "Kylämaraton"... Mukana 4kpl... Vähintään maratonin verran liikkuivat Onni.V ja Janne.K... Puolimaratonin liikkui Ossi.V ja kaksi kierrosta, eli lähes 15km Erkki Kautto.

#177... La 21.2. klo.5.40...  Mukana 3kpl... n.5,5km @6:35... (Mukana: Onni.V, Jani.J ja Lasse.Y)

#176... La 14.2.  YSTÄVÄNPÄIVÄ PITKÄ n.36km KESKUSTA-PERHEREITTI-AITTOPERÄ-KESKUSTA. Lähtö klo.8.00... Mukana 3kpl (15km verran)... (Mukana: Onni.V, Keijo.N ja Lasse.P)

#175... Ke 11.2.2015. klo.4.45... Mukana 2kpl... n.7,0km @6:48... (Mukana: Onni.V, Lasse.Y)

#174...  Su 8.2.2015  klo.18.30... Mukana 2kpl... 10km@4:58 (Vr 3km + Vk 5km@4:22 + Vr 2km)... (Mukana: Onni.V, Tuomas.A)


#173... Ti 23.1 - 24.1.2015 Pyssymäeltä lähtevällä I-SR2014 -perhelenkillä leikkimielinen ja epävirallinen ultra. #isr2014perheultra...  Mukana 10kpl... yht.397,2km.. (Mukana: Onni.V, Jyrki.L, Lasse.Y, Keijo.N, Jarmo.H, Antero.E, Kaisa.H, Jani.J, Jarmo.K, Maarit.K) 

#172... Ke 21.1.2015  klo.5.30... Mukana 2kpl... n.4,0km @6:16... (Mukana: Onni.V, Jani.J) 

#171... Pe 9.1.2015  klo.4.45... Mukana 2kpl... n.7,5km @6:29... (Mukana: Onni.V, Lasse.Y)



#170... To 8.1.2015, klo.5.30... Mukana 3kpl... n.5,5km @6:40... (Mukana: Onni.V, Jani.J ja Lasse.Y)

#169... Ti 30.12.2014, klo.5.00... #isr2014vuvi  eli vuoden viimeinen isr2014 koko lenkin kierto, 58,4km... Mukana 3kpl (Onni.V, Kaisa.S ja Jarmo.H)

#168... Pe 26.12.2014 Tapanin päivän kinkunsulatus yhteislenkki. Lähtöpaikka Pyssymäen parkkipaikka: Matka 24,6km@5:23-@9:50... Mukana 9kpl (Mukana: Onni.V, Keijo.N, Juha.J, Jussi.M, Jarmo.H, Janne.K, Jani, J, Kaisa.H ja Jarmo.P) 

#167... La 20.12.2014 klo.17.00... 23,4km  #pikkujoulurypäs2014 Part.9, J14min+K1min -rytmillä@5:40...  Mukana 2kpl (Mukana: Onni.V, Jussi.M)

#166... Ti 16.12.2014, lähtö klo.5.00... #pikkujouluyrpäs2014, 44km lenkki@6:29, josta Lasse mukana n.31,5km verran ja Jani n.10,6km verran... Mukana 3kpl (Mukana: Onni.V, Lasse.Y ja Jani.J)

#165... Pe 5.12.2014, lähtö klo.13.00 Pyssymäeltä, reitin lähtöpisteestä: Koko reitin juoksu 56,5km@9:10... Mukana 2kpl (Mukana: Onni.V, Keijo.N).

#164...  La 29.11.2014 klo.7.00, lähtö I-SR2014 lähtöpaikka Pyssymäellä. Matka I-SR2014 etulenkki, Rytmi Juoksu9min + Kävely1min... Mukana 2kpl... 25,4km@7:36... (Mukana: Onni.V, Keijo.N)

#163... Ti 25.11.2014 klo.5.20...  (Yhteislenkkejen 2-vuotis juhlalenkki hyvin arkisena ja tavanomaisena lenkkinä... Mukana 3kpl... 13,1km@6:41... (Mukana: Onni.V, Pasi.K, Jani.J pyörällä)

#162... La 22.11.2014 klo.12 ja klo.16 #isr2014marras2014 -vaellus n.57km kahdessa ryhmässä... Mukana 9kpl, joista 8kpl pääsi loppunuotiolle... vaellusajat välillä 10:50:02 - 18:42:27... (Mukana: Onni.V, Jussi.M, Lasse.Y, Joni.L, Jani.J, Jarmo.H, Tarmo.K, Markus.N-K ja Joni.H) 

#162... Ma 17.11.2014 klo.5.30... Mukana 2kpl... n.5,5km @6:47... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#161... Pe 14.11.2014 klo.5.30... Mukana 2kpl... n.7,0km @6:35... (Mukana: Onni.V, Jani.J)



#160... Su 9.11.2014... klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4,0km @6:34... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#159... To 6.11.2014... klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4,0km @6:53... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#158... Ti 4.11.2014... klo.5.30... Mukana 2kpl... n.8,0km @6:49... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#157... Pe 31.10- La 1.11.2014... klo.20. alkaen I-SR2014 koko reitin kierto... Mukana kokonaan tai osittain 5kpl... 57,9km... (Mukana: Onni.V, Janne.K, Anne.T, Jarmo.P ja Lasse.Y)

#156... Pe 17.10.2014... klo.7.00. I-SR2104 reitin takaosa 6km extralla... Mukana 2kpl... 41,8km @14:59... (Mukana: Onni.V, Antero.E)

#155... Ti 14.10.2014... klo.5.30... Mukana 2kpl... n.5,5km @7:00... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#154... La 13.9.2013 klo.17.00... Pk-pyramidi hiekkateillä 12,2km @5:19... Mukana 3kpl (Onni.V, Jussi.M, Jarmo.H)

#153... La 6.9.2014 klo.10.10... Kiskobussin kyytiin juoksu, Nivala-Ylivieska 33,0km @6:30... Mukana 5kpl (Onni.V, Jani.R, Jarmo.H, Keijo.N, Jussi.M)

#152... Ke 3.9.2014 klo.4.55... Mukana 2kpl... n.5km @6:58... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#151... Ma 25.8.2014 klo.18.00, Nesteenristeys, MÄKIVEDOT 3x380m + 3x260m...  Mukana 4kpl (Onni.V, Mervi.V, Virve.N ja Jarmo.H)



#150... Su 24.8.2014 klo.8.00...Yhteislenkin osuus ns. Savulan lenkki Uikko-Amisristeyksestä n.7,4km @6:19... (Mukana 3kpl: Onni.V, Jani.J, Virve.N)

#149... La 16.8.2014 klo.19.00... Nopeusvedot: 10x30sekuntia/ 90sekunnin palautuksilla. <-vedot omaa vauhtia, porukka kokoon aina palautuksen aikana. Toisena settinä 5x60sekuntia/2min palautuksilla... (Mukana 11kpl: Onni.V, Päivikki.T, Jarkko.T, Virve.N, Janina.N, Oliver.V, Oskari.V, Jasmin.V, Eetu.P, Elina.P(Sori luulin sinua eri ihmiseksi ;) ja yksi joka ei halua nimeään julki.)

#148... Su 10.8.2014 klo.11.00... Mukana n.50-60... Piispansauvakävely n.2,5km....

#147... Ti 5.8.2014 klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4km @6:42... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#146... Su 3.8.2014  klo.8.00... Mukana 3kpl... Lähtö: Nuorisoseurantalo, Olkkosentie. Hiekkatielenkki J9min + K1min -rytmillä, 22,7km @5:55 ... (Mukana: Onni.V, Keijo.N ja Heikki.U)

#145... To 31.7.2014 klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4km @6:43... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#144... Ti 29.7.2014   klo.5.00 Uikko-Amisristeys n.8,5km hiekkatie-aamulenkki (kartta) Mukana 3kpl... n.4km @6:37... (Mukana: Onni.V, Jani.J ja Jarmo.H)

#143... La 26.7.2014  klo.5.00... Mukana 6kpl... 21,3km @6:04... (Mukana: Onni.V, Tuuli.A, Virve.N, Tuomas.A, Sauli.P ja Timo.P)

#142... Pe 25.7.2014  klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4km @6:47... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#141... Ke 23.7.2014 klo.4.55... Mukana 2kpl... n.5km @6:51... (Mukana: Onni.V, Jani.J)


Aamu ja yhteislenkit Vol.3
Aamu ja yhteislenkit Vol.2
Aamu ja yhteislenkit Vol.1


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.7.2014

HUOMIOITA JA POHDINTOJA

                     Mikäli et lue blogiani päivittäin niin kerron teille, että kirjoitin myös EILEN ja viime TIISTAINA.

                       Avaan tv:n. Lähes 300 kuoli Itä-Ukrainassa. Äärimmäistä. Brutaalia. Harvoin jaksan huolestua maailmanpolittisesta tilanteesta, mutta nyt todella näyttää haasteelliselta. On vähän, mitä voi millään ymmärtää sodasta. Miksi täytyy tuhota niin paljon vain päätymällä lopulta kuitenkin neuvottelupöytään? Voimannäyttöä? On erittäin harmillista, että vieläkin pitää näyttää mahtiaan. Maailma alkaa olla pelottava paikka. Joku voi olla toistakin mieltä, ja heille se suotakoon. Yksilöllistä.

                       Hetken mietin, miten tuon kappaleen jälkeen jatkaisin. Asiaa on vielä, paljon. Jotenkin on löydettävä tie ulos tuosta pahasta kappaleesta, joka löi blogiini lukkoon.

                       Salamointi, ukkonen, ajoi meidät lopulta pois PowerParkista. Onneksi kello oli jo yli 16:sta, eikä paljoakaan jäänyt peliaikaa käytettäväksi. Varsin tyytyväisinä lähdimme kotimatkalle. Kaikki olivat olleet aika vähillä syönneillä. Itse olin nauttinut vain aamupalan ja juonut sitten vettä ja kahvia. Nälkä oli jo melkoinen, joka ei tietysti ole uutinen kohdallani. Siispä Härmän S-marketissa olevan Pizzabuffan kautta kotia päin. Päästyämme ko. liikkeen pihalle, oli paikka pimeä. Ukonilma oli tehnyt kepposet ja sähöt olivat menneet. Pulju oli kiinni, toistaiseksi. Emme jääneet odottamaan sähköjen mahdollista paluuta vaan nälkäinen pesue jatkoi matkaa.

                       Saavuimme paikalliseen pizzeriaan. Nyt saatiin kokea todellakin jotain uutta. Hienot loossit, mutta lähes kaikki muu hyvä loppuikin sitten siihen. Salaatti-allasta ei näkynyt missään. Mausteet ja ottimet oli yhdessä pöydässä. Joku otti käteensä ketsuppipullon, me Oreganoa ja Tabascoa. Sitä ennen tilasimme... Naapuripöytään asettui tavanomainen perhe. Rauhallisen oloinen äiti, reilusti mahakas isä, noin 10-vuotias tyttö ja muutaman kuukauden ikäinen vauva, jonka sukupuolesta en ollut varma. Äiti hoitaa pientä, isä katselee ulos, ei ole kovin aktiivisen oloinen. Yhtä kaikki, vauva istuu syöttötuolissa ja teeveestä soi tämä kappale. Sitä ennen Sodomia, ainakin niin tulkitsin, mutten ollut varma. On kontrastia. Ja samaa rataa oli muutkin kappaleet. Tykkään ko. musiikista, mutta nyt se ei tuntunut hyvältä. Ihmeekseni vauvaperhettä tilanne ei häiritse.

                       Tilaamamme pizzat saapuvat odotetussa ajassa. Ilmeisesti perheyrityksen mies oli se, joka otti tilauksemme vastaan ja ilmeisesti hänen vaimonsa nyt tuo annoksia meille. Tuliko teille? Kinkku, jauheliha, aurajuusto? Vaimo kysyy: -"tilasin neljä täytettä, myös salamin". Nainen vastaa: -"Jaa, en tiedä... asiaa toistellaan pari kertaa, kunnes nainen sanoo: -"Voihan siinä pian ollakin... salamia". Vaimo: -"ehkä tuossa sitten on"... Ja osoittaa pientä nokaretta, josta ei voi olla varma, onko se kinkkua vai salamia. Ruoka on kuitenkin hyvää. Simppeli paikka. Kerrassaan.

                      Jos et ole enää aivan nuori, oletko huomannut, kuinka tunnet itsesi vuodesta toiseen samanlaiseksi. Tuntuu kuin olisit aina se sama nuori nainen/mies. Olen tullut siihen päätelmään, että olemme aina pohjimmiltamme samalla tavalla ajattelevia, vain ulkokuori muuttuu ja valmiudet tehdä asioita. Tietysti ajatukset jalostuu elämänkokemuksen myötä, mutta se vanha-nuori-minä säilyy aina vaan. Samalla olen hoksannut miksei jotkut ymmärrä nuorien juttuja. "-Ne nuoret". -"Kunhan tulevat tähän ikään" jne. Niin tulevat, ja ajattelevat samalla tavalla kuin mekin aikanamme. He ovat syntyneet vain eri aikakaudelle kuin me. Sitä ei moni osaa suhteuttaa tai pahimmassa tapauksessa edes täysin hyväksyä. Nuoret ovat syntyneet paljon kehittyneempään maailmaan. Heillä on paljon enempi monenlaisia valmiuksia kuin meillä. Mitä nopeammin hoksaamme, sitä paremmin voimme viisastua myös itse -  nuorista. Itse olen ainakin viisastunut paljon kuuntelemalla nuorempiani. Olkaa rohkeita.

                      Toisella puolella, sukupolvi eteenpäin, näkyy jo osittainen syrjäytyminen yhteiskunnasta, kun mm. kahden sukupolven takana oleva teknologia "hautaa" heidät ulkopuolisiksi tästä maailmasta (puhumattakaan kahdesta sukupolvesta eteenpäin), jossa vielä meidän sukupolvi jotenkuten pysyy mukana - halutessaan. Maailma on muuttunut poikkeuksellisen paljon parin sukupolven aikana. "Viisaus on vanhoissa ihmisissä" ei päde enää. Siellä on toki kaunis ja arvokas, jopa nostalginen elämä, mutta ei enää sellaista annettavaa kuin oli ennen tätä suurta muutosta maailmassa.

                       Sitten täytyy taas lyödä hetki tyhjää, voidaksemme jatkaa. Tässä postauksessa on hyvin sekalaista asiaa ja asioita on ajoittain hankala kirjoittaa samaan blogiin. Samalla tekee mieli kirjoittaa nämä kaikki. Pysykää mukana. 

                       Aukaisin joitain päiviä sitten päivälehden nettisivun. Siellä kerrottiin UUTENA uutisena Matti Nykäsen polttareista. Voihan muistini olla toki jo heikentynyt, mutta muistelen lukeneeni tuon joskus ennenkin. Onnea Matille! Jokainen tekee parhaansa. Joskus Matilla on ajoitus ollut todella hanskassa. Toivottavasti olisi jo taas sen aika.

                      Pystyään samaan nimettömän iltapäivälehden otsikoissa. Ne ovat hauskoja, jos on herännyt oikealla jalalla sängystään. Veikkauksen kerrotaan markkinoineen kahta veikkauspeliään seuraavalla tavalla: "Laitetaanko Vakio vai Pannaanko Naapuria?" Luulisi siveellisen kansan pysyvän enimmäkseen vakiossa?

                     Justin Gatlin on hyvä juoksemaan nopeasti. Sen lisäksi hän on kärsinyt kaksi doping-pannaa. Hän kärysi eka kerran vuonna 2001, vain 19-vuotiaana. Toisen kerran vuonna 2006. Hän voitti 100m maailmanmestaruuden vuonna 2005 Helsingissä, kuten monet muistaa, ajalla 9.88. Hän oli tuolloin 23-vuotias. Pikajuoksija aika lailla parhaimmillaan. 7-vuotta myöhemmin hän on palannut taas pitkältä rangaistukseltaan ja mykistää maailman voittaessaan pronssia Lontoon Olympiakisoissa 100m juoksussa huikealla ajalla 9.79. Tuolloin Gatlin oli 30-vuotias. Melkoinen temppu! Kerran kärynyt 23-vuotias maailmanmestari Gatlin oli 0,09 sekuntia hitaampi kuin kahdesti kärynyt ja neljän vuoden kilpailukiellon kärsinyt 30-vuotias veteraani-Gatlin. Edelleen huikeaa. Eikä tämä tarina pääty vielä tähän. Vuonna 2002 Gatlin juoksi 20-vuotiaana, kerran kärynneenä, upean 200m ennätyksensä, 19,86. Kovaa valuttaa. Pari päivää sitten jo 32-vuotiaaksi ennättänyt "kaiken kokenut" veteraani sprintteri MYKISTI maailman tikkaamalla 200m:llä huikean UUDEN ennätyksensä 19,68. Ja mitä vielä, VASTATUULEEN!!! Onnittelut! Supermies!

                     Sitten jotain hauskaa?... "Lapset, nyt pittää alakkaa nukkuun"... Niin, helpommin sanottu kuin tehty? ..."Lapset, nyt sitten nätisti, kun tulee ihmisiä".... ööö, mitä me olemme? Lajike-ihminen lähestyy, käytöksen pitää muuttua varautuneemmaksi? ..."Oli pakko keskeyttää suoritus ku sitä, ku tätä, ku tuota, ku näitä, ku jotenkinsevaan"... kukkuuko-se? ...Viittaus... Vieläkö viitataan? Mitä enempi viittasit koulussa, sitä paremman numeron sait. Liekkö toimii enää? Selfie tai Belfie. Kummin vaan. Siis kuva itsestä tai kuva omasta ahterista. Noissakin on kkk ja kk:t, eli kauden kotimainen kärki ja kauden kärki. Maailma on kovaa myös tuolta kantilta. Maailma menee eteenpäin, on vain vaikea pysyä välillä perässä. Ehkei ihan kaikessa tarvikaan.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.7.2014              

SELKÄRANGASTA

                     Tulee maailman tähtien liikkeet joilla he karistavat helponnäköisesti vastujansa kintereiltään. Olen aina ihaillut poikkeustaitoa. Lemieux, Crosby, Giannini ja vaikkapa nyt Neymar Jr. Peliväline seuraa maestroa ja vastustajilla menee pää sekaisin. Siinä on vain SITÄ JOTAIN.

                      En muista tarkkaan, olenko maininnut blogissani siitä kuinka juoksen (harjoittelua?) nykyään miltä milloinkin tuntuu. Eli en viisaasti vaan tunteella. Kirjoitinkin yhdelle hyvistä ystävistäni taannoin e-mailia näin: "Samalla tulin vakuuttuneemmaksi, miksi olen juossut kohta vuoden lähes niin kuin on kulloinkin tuntunut, vaikka olen tiennyt, ettei se olisi välttämättä järkevää. Vastaus on: Juoksen nauttiakseni, en saavuttaakseni, koska saavutan enempi nauttimalla juoksusta sellaisenaan kuin se minut haluaa kohdata päivittäin."

                    Selkärangasta. Tosin minun liikkeeni ei saa kavereiden korvista vettä pois tai päätä sekaisin... Tai no... Kun puhe on selkärangasta, yhdistetään tähän myös selkärangallisuus, eli vastuu, rehellisyys... En ole - enkä etenkään esitä toimivani aina järkevästi - holy cow, eli minullakin on joskus paheeni.  Tällä kertaa (toki aniharvoin) lähti mopo käsistä huvipuistossa. Pääsin fiiliksissä euforian harjalle ja hairahduin seisomaan huvilaitevaunussa hetken aikaa tuulettaen, kun vaunu oli lähestymässä 14m vesiputousta. Siitä minulle annettiin suora punainen kortti ja kielto laitteeseen. Oikea tuomio. Ei enempää tuosta. Shit happens.

                 Tähän päivään. I-SR2014 takalenkin vaellus Lahnajärven tieltä... On aamu. Päätä vähän juilii. Hoh-hoij-jaa. Edellisenä iltana on palattu PowerParkista. Kova reissu. Paljon kävelyä, paljon pään sekoittavia laitteita. Ei ole minun laji, sekään... Reppu tarkistetaan vielä. Kaikki mukana. Suolapähkinöitä n.250g, 8kpl minikanelipuusteja ja 7geeliä. Omatekoista urheilujuomaa reppuun 3L ja 7dl vielä pulloon. 1L vettä vielä mukaan pyörämatkoille, siirtymiin. 18,7km suuntiinsa, pyörällä.

                  Vihdoin pyörän selässä. Aikataulussa, niukasti. Fiilis nousee. Metsäautoteillä mieli rentoutuu. Voisi olla kivempi ajella joskus pidempäänkin. Pian Jussin auto näkyy. Muita ei tule. Osin tämä on tiedossa. +24 mittarissa ja lämpötila nousussa. Lähdemme liikkeelle. Meitä seuraa heti paljon paarmoja yms. kutsumattomia. Ukkonen jyrähtää samalla, kun laitamme rannetietokoneet käyntiin. Jussi vaikuttaa erittäin hyvänkuntoiselta. Tekeminen näyttää helpolta, puhe on rauhallista. Viimeksikin Jussi veti helposti 8h metsälenkin. Kaverista ei tarvi siis huolia. Kovia on nämä minun kaverit.

                   Pian on 2,3km metsätie-osuus takana ja kaarramme metsäpolulle, joka välillä on, ja välillä ei. Takalenkillä on paljon lähes koskematonta maastoa. Oranssit merkit puissa ohjaavat, ei läheskään aina polku. Ei ole menty vielä puoltakaan tuntia, kun sattuu todella outo juttu. Olkapää lonksahtaa sijoiltaan, mutta vääntyy takaisin lähes samantien. Näkökenttä sumenee hetkeksi, tipun polvilleni - näen mustaa hetken aikaa. Outoa. Kohta taas jatkuu. Käsi tuntuu vielä oudolta hetken, mutta kohta unohtuu. Kaikki tapahtui vain tehdessäni tavanomaista korjausliikettä epätasaisella polulla. Herkässä on.

                   Tunti ja 6,9km takana. Suo ylitetty. Maasto vaikeutuu silti. Joku on kysynyt, mikä siellä perälenkillä maksaa. Hankala selittää yksioikoisesti, mutta sanotaan nyt "koskemattomuus". 90min takana ja kramppaa jo eka kerran. Outoa. Olen juonut hyvin. Outoa. Palautuminen ei tule hetkessä... 2h takana ja 12,8km. Haastavampaa tiedossa. Tämä tiedoitus joudutaan toistamaan aina 4h/24km asti.

                    16km kohdalla hyppään mättään yli ja nilkka muljahtaa. Ensimmäinen tunne/ajatus: Nyt se nilkka (sama kuin 6d) meni uudestaan. Kuin ihmeenkaupalla se alkaa kuitenkin ottaa taas alle hetken odottaessamme. Vielä se vihlaisee loppureissusta muutaman kerran, mutta kuitenkin. Selvittäessäni nilkkaongelman, huomaan yhden asian: Jussi tulee kuin tyhjää vain. Intoudun kehumaan, enkä syyttä. Tehdää Jussin kanssa paljon sykevertailuja ja testejä lenkillä. Aluksi minulla on 5 pykälää matalammat sykkeet. Minun maksimi on 177, Jussin 192. 2h jälkeen minun sykkeet on 5 pykälää Jussia korkeammat. Hoksaamme myöhemmin, ettei ainakaan koko ero tule palautumattomuudestani vaan helteestä, joka ei sovi minulle ja elimistö reagoi vastaan.

                    Jussi pärjää vähemmillä juomilla yleensä. Minä tarvin hieman normaalia enemmän juomaa. Yksilöllistä. Nyt on kuumimmillaan +26. Tarvin todella paljon juomaa. Sitä menee koko yhdistelmä reenissä 4,7L. Enempikin olisi mennyt, varsinkin lopussa... Takaisin sykkeisiin... Huomaamme lähes koskemattomalla osalla reittiä, että syke on etumiehenä jopa 15-20pykälää korkeampi kuin juostessa toisen perässä. On hankala juosta, kun ei näe mihin laitat jalan. Kasvustoa on. Lopussa keli viilenee. Sykeskaala muuttuu. Jussilla alkaa olla 10 pykälää korkeammat sykkeet kuin minulla. Viileä sopii paremmin ja tietysti pohjaa on allekirjoittaneella ehkä hieman enempi, joten 5h jälkeinen muutos voinee selittyä osin silläkin. Jussi on kuitenkin mielestäni aivan huikeassa tikissä hakeakseen 4h alitusta maralla. Menee alle 3.40:n, mutta ei kerrota sitä Jussille. :)

                     Takaisin vajaan 4h kohdalle. 22km takana. Kengän nauha irtoaa. Menen korkeaan polviasentoon ja solmin kengän. Sitten kramppaa ja kovasti, menen selälleen. Jussi auttaa kramppia ja kohta ylös. Jalka kramppaa vielä 2-3 kertaa ennen kuin matka jatkuu. Jalat on nyt todella kovilla. Outoa, hieman. Suolaakin on jopa perusjuomissa. Magnesiumia olen syönyt paljon. Taas liu´utaan sanaan palautumattomuus.

                       Saavutaan Iso-Juurikalle. 5km samaa järveä, itäsivusta ohittaen. Että on kaunista. Haluan yöpyä vielä tuon järven laavulla. Varmaankin tänä syksynä. Tämä reitti kutsuu todella minua. Juurikan lyhyellä kallio-osuudella innostumme vähän myös kuvaamaan.

                     Tämä oli ainoa kerta. Muuten olimme prosessissa. Jussi tulee edelleen helponnäköisesti. Kertoo polveen vähän ottavan. Sen lisäksi Jussin ainoa huoli oli paarmat yms. Aika vähän huolia minun pitkään listaan verraten.

                      Samaan aikaan Töllin Anne oli kiertämässä samaa lenkkiä kävelten. Hän veti 10h ryhmää, minä 6h:n. 8h ryhmäläiset perui tulonsa. Annen ryhmään ei tullut ketään. Minun ryhmään Jussi. Prioriteettini oli saada polkua takalenkille. Ei oikein mennyt nyt putkeen siltä osin. Aina nämä ei onnistu, ei edes joka kerta... Anne oli muuten kiertänyt reitin kävelten vähän yli 8h:ssa. Kova on hälläkin kunto. 

                     Ukkonen jyrähtää taas. Puhelin taskuun. Sähköä on ilmassa ilmankin. Alkaa satamaan, mutta aika maltillisesti. Viimeiset 2h sataa. Ilma viilenee hieman. Metsäkin kastuu litimäräksi, mutta se ei haittaa. Kaipaamme viilennystä. Ainakin minä. Sievin kestodieselistä en tiedä?

                     Juurikka järveltä on 7km matkaa Lahnajärventielle, jossa pyörä odottaa. Menee yli 6h, totean. Ei se mitään. Olipahan vaan taas joku jänis mitä seurata, garminista. Askel kevenee viimeisillä kilsoilla. Keli on viilennyt ja ajoittain on polkuakin... ajoittain. Oishan tässä reitissä askarretta. Pikku hiljaa. Liikkuminen reitillä edistää myös paljon. Menkee liikkumaan. Sinne mahtuu!

                    Lopulta olemme juoksulenkin tehneet: 6h18min/36,1km. Kiitos, Jussi! Ja hyvää valmistautumista 4 viikon päässä olevaan maratoniin! Muista kevennellä tästä hyvin.

                   Hyppään pyörän selkään. Olen sullonut kaikki tavarani isoon reppuun. Jossain repun sisällä kuuluu viesti ääni. Aprikoin, olisiko se vaimo. Vaimo oli vähän huolissaan ukkosen ja helteen vuoksi. Kerran soitin (paljon) paremmalle puoliskolle reitiltä. Ehkä hän voi nyt odottaa. Alle tunti ja olen kotona.

                  Lukijoille: Mielessä on paljon hyvää kirjoitettavaa - tai ainakin mielestäni. Palaan aiheeseen tässä taas.

Ps. Unohtui mainita, että lenkillä meni lopulta 3,7L omatekoista urheilujuomaa ja 1L vettä. Lisäksi n.200g suolapähkinöitä, 8 minikorvapuustia, 5 geeliä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.7.2014       

HAEMATOPOTA UUSIN LENKKIKAVERI

                      Aste hellerajaan. Ilma väreilee - kuumuutta. Pilviä ei näy auringon kirkkauden sokaistamassa horisontissa. Polku edessäni näkyy kuitenkin. Varvikko on kuollut, väki on kulkenut. Taulu vaihtuu kaiken aikaa, olen liikkeessä. Pysähtyminen tietää aina voimistuvaa kipua. Minua seurataan. Minun ei tarvi laulaa Meiju Suvaksen "Pure mua" -kappaletta, sillä minua purraan alinomaan - varsinkin jos pysähdyn. Välillä pieni tuulenvire antaa minun laskeutua metsäisellä hölkälläni kävelylle..vain välillä, kunnes prässi palaa. Se on armottomampi kuin Italian jalkapallomaajoukkueella 90-luvun kulta-aikoina...

                     Syvät metsät, kuumuus ja keskeneräisyys uuvuttavat. Olen ollut edellisen päivän sikiöasennossa. Nousen hetkeksi pölyiselle hiekkatielle. Maavara on olematon. Yksikin isompi kivi ja olisin tutkimassa tien pinnan syvintä olemusta. Erityistä tässä tilassa on se, että nautin juuri tästä - itseni ahtaalle laittamisesta. Se on selvästi tärkeämpää kuin se miten voisin hakea jotain järkevää. Olen päättänyt elää järjen sijaan. Valinta. Olen hyvilläni uskaltaesssani elää elämääni semmossaan, hymähdän ja kaarran vasemmalle metsän vähäiselle polulle joka vie minua kohti vellikuppia. Vielä on kuitenkin monta muttaa ennen sitä.

                     Mahassa kurnii ja möyrii omituisen ontto kaiku, luulen ajoittain lähellä olevan hirvilehmän kunnes hoksaan sen olevan mahassani. En ole syönyt hirveä pitkään aikaan, hirveästi kylläkin, liian hirveästi. Olisiko jollain palasta?...no ehken nyt... Saavun lammelle jonka yli kävelin talvella pari kertaa. Se onnistuisi melkein nytkin, eri syystä tosin. Saavun suolle. Sekin lähes huutaa minulle: vettä! Sitä ei ole tullut pitkään aikaan taivaalta käsin. Vielä sitä tulee. On ollut pitkään kuivaa... kaverit seuraavat edelleen, lajikirjo paisuu, mutta suppopaarma pitää miehistöylivoimaa yllä. Tällä Israelin länsirantakin olisi miehitetty. Näen itseni Gnuna, joka on alistumassa leijonalauman kynsissä. Tähänkö minun on kellistyttävä? Rimpinevan laitaan? Annanko itseni heille? Päätän vielä pyristellä. Saatana, uskallan sanoa, onhan minullakin syntini - "sitähän sinä kysyit"?! Sykkeet ovat takoneet jo toista tuntia yli 160:n. Ei auta, haluan elää, on mentävä. Vauhdin määrää se, ettei "suppo-esat" ehdi istua iholleni. Silti minua purraan jatkuvasti - oikealta ja vasemmalta - takaa ja eestä. Joku voisi osata nauttia tästäkin. Tämä on rajua seksiä.(<-uskaltaaa kilikata, ei sisällä hardcorea)... Tämä jos joku on itsensä riisumista - näiden edessä, mutta en halua antaa itseäni heille...

                      Voin jo melkein nähdä pyöräni. Pian neljä tuntia Harrison Fordin "Takaa-Ajettu" realityshowta. Harrison sai sentään välillä levähtää. Näyttelijät, tässä ei auta näytellä, se ei vaan mene läpi... Sitten tulee piste i:n päälle. Totaali nöyryytys. Hirvi sisälläni päättää tulla ulos. Lehmän on synnytettävä vasikka, hieman polulta syrjässä. Tämä ei ole minun tilaisuus, tämä on suppopaarmojen juhlakattaus. Etumusta vai ahteria - he ahmivat. Olen noutopöytä. Olen todella gnu kyykyssä. Näen äkkiseltään toistakymmentä suppopaarmaa reisilläni. Suljen silmäni enkä lähde arvaamaan paljonko heitä on takanani. Nyt minut todella otetaan takaakin päin. Tunnen sen kivusta, se tulee viivottimesta ulos, kipumittarista. Kyykyssä ollessani näen Laura Närhen laulun soivan kiitävänä hetkenä. Tämä on totta! Takanani voisin toivoa olevan jotain muuta.

                     Kotona huokaisen hyvin monitahoisen huokauksen jonka voi kuulla vieläkin hengittävän. Puntari kertoo paarmoja olleen liian vähän. Mielipuolista. Olen todella kaukana hakemastani. Tämä kestää nyt. Sitä ei voi kiirehtiä. Ihmisessä on paljon säädeltävän lisäksi myös elementtejä joita ei voi hoputtaa. Ne tulevat omalla ajallaan, sitten kun tulevat, stabiloituvat. Se on palautumista ylipitkistä. Samalla pitkä aika tätä voi ehtiä vaikka muuttaa mielitekojani.

                Olen nimittäin jo neljä vuotta tuntenut sisälläni jonkilaista metsästys viettiä. Siis ei mitään kaksmielistä, vaan sitä perusmetsästystä. Mahakas mies, termospullo, kannonnokka ja alati löystyvä vyö. Se voi olla yksi mahdollisuus, jos en muotoudukkaan tästä. Tahdon tällä sanoa, että en elä yhdestä tiestä - juoksusta - vaan minulla on aina monia teitä... Menin jo eteenpäin. Olen tuulen alla. Olen tullut harjun katveeseen hiljaa. Metsäpeura minusta tietämättömänä märehtii heinää vähäisestä puskasta. Ulospäin työntyvät silmämunat vain muljahtelee hänen päässään. Yhtäkkiä huomaan ajattelevani: Raahinko ampua? Vai teenkö reilun pelin? Lasken tussarin jäkälälle ja sitten juostaan - kilpaa. Vielä kerran - ja se joka katsoo ensin taakse, häviää. Siinä olisi sitä jotain aitoa, alkukantaista. Tarahumarathan elivät siitä... no, se on toinen juttu se. On tilipäivä. On aika maksaa laskut.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.7.2014

PALAUTUMISEN KAAOS

                    Viime viikkoina kohtaamani ihmiset eivät ole katsoneet kauaa silmiin, kun katse on kääntynyt jo nilkkoihini: "Joko nilkka on toipunut, joko akilles on toipunut?". Tuon tyylisiä kysymyksiä on ollut vastattavana valtavan paljon. Kiva, että ihmisiä on kiinnostanut tempaukseni. Mitä sitten jalalleni kuuluu? Pieniä tuntemuksia ajoittain, mutta kestää sellaisia 1-2h lenkkejä matalilla tehoilla, mutta jalka vaatinee muutaman päivän levon tullakseen normaaliin harjoitteluvalmiuteen. Kaikki ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertaista, sillä suurin ongelma ei olekaan enää jalka.

                    Olen saanut nyt kokea - ja koen parhaillaan - mitä on palautuminen, kun ylitetään reilusti edellinen korkeus. Aikaisemminhan pisimmät suoritukseni ovat olleet 24h/150km. Nyt 6d/332km. Muutos on lukemina melkoinen, eikä sitä näköjään elimistö jättänyt huomioimatta.

                     Aluksi näytti, että palaudun taas supernopeaa. Jo reilun viikon päästä tuollainen n5:30/km -tahti tuntui lähes leikittelyltä ja sykkeetkin olivat normaalit. Olin siis edelleen omaan tasoon nähden erinomaisessa kunnossa. Ilo oli kuitenkin lyhyt aikainen. Alkoi elimistön edelleen jatkuva protestitila. Vasta nyt olen havahtunut, ettei tämä nyt kulkemani polku johda ulos tästä tuuheasta metsästä. Päätin tänään istua tuuheassa metsässäni kannon nokkaan, pienen lammen reunalla. Soitin parille kaverilleni, sillä elimistön poikkeustiloissa olet monesti yksin hukassa metsässäsi. Keskustelu avarsi ja näen taas kartassani kuitenkin muitakin polkuja, ja mahdollisia syitä, joiden vuoksi nyt ajauduin tilaan, jossa olen. Kiitos Joni ja Pasi!

                    Mikä sitten on pielessä? Varsinkin viimeisen viikon ajan olen kärsinyt varsin reiluista turvotustiloista. Turvotus on kertynyt laajalle vatsanalueelle. Nesteet ja ravinto - varsinkaan nesteet - eivät ole lähteneet läheskään aina eteenpäin. Jos olisin nainen, olisi huhut jo liikkeellä syysvauvasta. Enkä edes liioittele. Asioidessa voi aina vetää vatsaa hiukan sisään, mutta kotona on vapaampaa. Painoa on ajoittain jopa tuollaiset 2-3kg tavanomaista turvotustilaakin enempi, eikä paino muutenkaan ole palautunut 6vrk juoksun jälkeen, joten sitä on kokonaisuudessaan 5-6kg enempi kuin normaalisti. Elimistö on arvioni ja kavereideni arvioiden mukaan saapunut (ehkä) taanehtivasti vastareaktiotilaan, jossa elimistö laittaa vastaan tarjotulle harjoittelulle.

                   Tämä epätila on siksikin kiusallinen, koska puhkun valtavasti hajoitushaluja. Elimistö suojelee? Reaktioita vastaan ei parane tapella liian pitkään vaan on reakoitava. Siksipä olenkin nyt päättänyt toimia seuraavalla tavalla: Huomenna vielä käyn matalatehoisen 4h hölkkälenkin I-SR2014 etulenkillä. Sen jälkeen su, ma, ti ja ke täysin vapaata - siis täysin. Torstaina sitten hiljaa (alle 120 sykkeillä, mielellään 110) 30min hölkkää J9+K1-rytmillä. Perjantai taas vapaata. Lauantaina sitten sovittu I-SR2014 vaellusreitin takaosan kierto, joka kestää noin 6h ja on sangen matalatehoinen. Katsotaan sitten taas uudestaan. Nyt tässä epätilassa ei voi kovin pitkälle mennä kerralla. Olen uudella alueella. Olen toipumassa elämäni pisimmästä suorituksesta. Joskus 10km tai 30min kin lisää aikaisempaan suorituskattoon voi muuttaa palautumisen täysin.

                  Harvat (ehkä) näkevät tässä paljoakaan positiivista, mutta itse olen toista mieltä. Tämän ultrajuoksun yksi päämäärä onkin nimenomaan oppia tuntemaan laajemmin ja nimenomaan syvemmin itseään. Ilman rohkeaa yrittämistä ja kokeilua - ja välillä rajojen takanakin partiointia - et voi saada koskaan tietoon todellisia rajojasi - tuntea itseäsi. Voi tietysti tietää mikä riittää, mutta ei sitä, mikä on jo liikaa, oikeasti, konkreettisesti. Olen ollut tavallaan tähän asti yhtä aikaa taidokas ja onnekas, kun olen välttänyt tämänkaltaisia kokemuksia tähän asti... tai pikemminkin vielä keskeneräinen menemään näin paljon ulos kartalta.

                 Tällainen epätila, valtava vatsa, reilusti kohonnut paino, yhdistettynä valtavaan harjoitteluintoon ei ole niin helppo yhdistelmä, etteikö tässä tilassa kannattaisi hakeutua keskustelemaan tilanteesta ystävien kanssa. Edellä mainitun kahden herran lisäksi olen keskustellut asiasta myös muiden ystävien kanssa. Kiitos myös heille vuodatuksieni kuunteluista. Ne kaikki ovat auttaneet soutaessani eteenpäin. Keskustelu rikastuttaa aina näkemyksiä.

               Huumoriefektiä olen koittanut pitää tässä tilanteessa erittäin korkealla. #suurinpudottaja ja #thebiggestloser kaltaisin hastagein. Ehkä voisin tämän vuodatukseni jatkoksi tarjota loppuun lyhyen tarinan...

               Hoitaja palaa töihin pitkältä, lähes viiden viikon lomalta. Aika tuntui pitkältä, mutta yhtälailla kyseisen ajan jatkuminen olisi ollut toivottua. Yhtä kaikki, realismi on läsnä. Yövuoro alkaa potilashuonekierolla raportin jälkeen. Monet nukkuvat, hyvä niin. Yksi soittaa kelloa, jo vuosien takaa tuttu potilas. Vaimea ääni, mutta vangitseva katse: -"Pitäs käyä vessassa". Pitkä historia pitää huolen, ettei juuri muuta tarvita. Asiat hoituu telepatiassa. Sitten reissu on ohi ja potilas kysyy vielä: -"Joko nilkka on parantunut?"... Toisaalla...
               Pitkältä nuorelta mieheltä kysytään, haluaako hän lähteä vesitorniin. Kysymys tuo yhtäaikaa kauhun ja uteliaisuuden kuvia kasvoille. Pieni, tiitterä tyttö tsemppaa vierellä. -"Kyllä sinä siihen totut, ei siellä tarvi pelätä". Vihdoin nuori mies rohkaistuu ja pian hän ottaa portaan kerrallaan kohti tornin huippua. 198 porrasta ja ensimmäiset hapuilevat askeleet laella. Mahakas mies puhuu rauhoittavasti ja pian nuori mies hieman rentoutuu. Varovaisia kurkistuksia, jotka keskeyttää "pikkumyymäinen" into: -"Hei, kato tuolla näkyy lidlin katto". Nuori mieskin innostuu ja pian hän kurkkii alaspäinkin jo lähes tottuneesti. Tästä reissusta taisi jäädä voittotiketti taskuun hänelle.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 11.7.2014             

MITÄ COSMOS DUUNAA?

                     Mikä meininki leisson - eipä vissiin. Jäbä on VÄHÄ lihonnu. On kato karannu tsygä käsistä vissiin. Polku jumittaa, huikeet idikset jäissä, eikä huikeet tilat ole läsnä.

                   Kun on housut kintuissa, voi paljastaa HAUDATTUJA suunnitelmia. Oli nimittäin pieni jäynä mielessä, että olisin tehnyt paluun hölkkäkisoihin numerolappu rinnassa. HAH-HAH! Täytyy nykyisen tavan mukaan ottaa pienet flashbackit taasen:

                  Aikakone kulkee tällä kertaa 20kk taaksepäin. Joensuu Nigh Run marraskuussa 2012. Paino tuolloin 77kg. Eilen syönnin jälkeen 88kg. Kyllä, ja voin paljastaa etten syönyt naapurin koiraa... Teki mieli aloittaa lause S-kirjaimella ja ISOLLA fontilla, mutta hillitsin himoni. Nyt odotankin PELONSEKAISIN tuntein KUTSUA sumopainiskaboihin hölkkäkisojen sijaan. Koska en ole ostanut lisenssiä sumoareenoille, koitan LUIKERRELLA siitä statuksesta pois. Eli tästä luontainen jatkumo tuleviin suunnitelmiin.

                 Tarkoitus olisi välttää sumopainiareenat ja toisaalta olla häpäisemättä myöskään juoksuareenoita. Eli sapluuna on yksinkertainen ja kaksisanainen: RIITTÄVÄSTI ULKOILUA. Kesäkuussa liikuin vain reilut 63h, joka on ollut ILMISELVÄSTI liian vähän. En ole metsästänyt riistaa vaan kaikki syömiseni ovat tulleet jääkaapistamme. Ehkä jääkaappi pitäisikin laittaa MUNALUKKOON ja lähteä riistalle. Nälkäinen koira juoksee parhaiten, vai miten vee se meni?!

                 En osaa oikein surkutella mitään vastoinkäymistä. Tässäkin SKANDAALIMAISESSA tilanteessa minua lähinnä vain naurattaa ivallisesti. Että näin sitten kert´kaikkiaan. Heinäkuussa piti hiljalleen reenata ja Elokuussa jo vähän maistella pikamatkoilla (alle 100km) viimeisten vuosien työn tuloksia, MUTTA "kohtalo" puuttuikin peli ja minusta tulikin #SUURINPUDOTTAJA #THEBIGGESTLOSER Kohta on 100km pikamatkan sijaan 100m minulle pitkis.

                  Usko Eevertti Luttisen sanoin: "Varjele, onhan minulla miehenä ollut koettelemuksia - jos niikseen tulee - sitähän sää kysyit". Olkoot nämä läskit vain hetken mielijohteet, jotka pappia hekotuttaa.

                 Mikäli arvoisa lukija sinulla on tarkoituksena kenties hoikkua tai nostaa kuntoa, olet väärillä sivuilla. MUTTA mikäli haluat liikkua kuin mielipuoli ja hankkia samalla hyvin epämääräistä massaa kehollesi olet kenties juuri löytänyt unelmiesi sivut.

                Palataanpa taas JOSKUS asiaan, kun oon saanut elopainoa sen verran alaspäin, että jaksan taas kirjoittaa... VINKKARIT RUTUSSA.

PS. MUISTAKAAPA ILMOITTAUTUA LA 19.7. PIDETTÄVÄÄN ISO-SYDÄNMAANREITIN YHTEISVAELLUKSEEN REITIN TAKALENKILLÄ!!! SAADAAN TIETOON KETÄ ON LÄHÖSSÄ JA USKALTAA IMMEISET PAREMMIN ILMOITTAUTUA, KUN ON ENEMMÄN NIMIÄ LISTOILLA!!! ELI EI MUUTA KUIN ILMOTTAUTUMISIA!!! (onni.cosmos(at)gmail.com)

 
 Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 5.7.2014             

SPESIFI-SHOKKI-PITKÄ

                       "Saan juosta". Tuo on niin käytetty sanonta, että laitoin sen vallan lainausmerkkejen sisään. Se merkitsee meille erilaisia, isoja haasteita elämänsä aikana kokeneille kaiketi enemmän kuin kohtuullisen stabiilin elämän eläneille. Se ei ole meille pelkkä klisee.

                       Mennään hetkeksi viisi vuotta taaksepäin. Olen menossa lähes unettoman yön jäljiltä elämäni ensimmäiselle maratonille. Sovitusti minua tullaan hakemaan pihalta. Olo on outo kaikin puolin. Kuski (Tapio) ja vänkäri (Mervi) ovat tuttuja. Vuosina 2009-2013 edustamani seuran keulapariskunta. Istun takapenkille. Nyökkään vierelläni istuvaa, minulle outoa miestä. Mies nyökkää takaisin hyväntahtoisesti. Pian minulle kerrotaan vieressäni istuvan miehen olevan vänkärin veli. Aloitan varovaisesti keskustelemaan Keijon (uuden tuttavuuden nimi) kanssa. Minua kiinnostaa mitä matkaa ja minkälaista vauhtia hän tapaa juosta. Pian selviää, että Keijo ja Mervi juoksevat pariviestinä maratonin. Keijo: -"Jos ees 3,5min-4min kierroksia (kierros 1km) sais vedettyä". Ilmekkään ei värähdä. Mies vaikuttaa jopa varovaiselta sanoissaan.

                      Tuon reissun jälkeen googletin ja huomasin olleeni ex-huippujuoksijan vieressä. Piirun yli 2h30min maratoonari. Eilen sain lukea suruviestin Mervin blogista. Keijo ei tule enää istumaan vieressäni. Lämmin osanotto! Tunnen olevani etuoikeutettu, että tapasin Keijon.

                     Samalla tavalla tunnen olevani etuoikeutettu pystyväni juoksemaan taas suhteellisen normaalisti. Onhan aikaa vain vajaa kaksi viikkoa 6vrk juoksusta tai sen yrityksestä. Nilkka ja akilles ovat lähellä normaalia. Jalka on ollut kaiken aikaa parempi, joten olen luottavainen, että kaikki menee hyvin.. ja jos ei mene.. niin sitten odotetaan vähän lisää.

                   Käsitellessäni tämän blogin alussa tuollaista isompaa asiaa, saa kaikki juoksuun liittyvät tekemiset oikeanlaisen mittasuhteen. Tämä on vain osa elämää, ei sen kummempaa. On hienoa juosta ja vieläpä nähdä kehittyvänsä. Kaikki kehitys ei ole kuitenkaan ollut positiivista, vaikka katsonkin menneeni joka vuosi eteenpäin. Taso on noussut joka vuosi, kun katsotaan kokonaisuutta. Se että viimeisen 20kuukauden aikana painoni on noussut 7kg ei ole positiivista. Se on todella mystillistä. Kesäkuussakin tuli harjoittelua yli 63h. Paino nousi pari kiloa... Joo-joo, ei käy sitten enää "lihasta ja turvotusta" -ehdotukset. Sitäpä-sitä, viimeiset 20kk ja 7kg. Eipä siinä oikeasti sen ihmeempää, kun on vain ruoka maistunut "vähän" hyvänlaisesti - ja ihan joka sortti.

                   Tänään tein ensimmäisen yli tunnin mittaisen KUNNON juoksuharjoituksen. Itse asiassa yli 2,5h mittaisen Spesifin pitkän. Jokaista 10minuuttia kohden kävelin 1minuuttin alusta loppuun asti. Halusin keventää kokonaisuutta säännöllisillä kävelypätkillä, jotta saisin paineen vast´ikään parantuneelta jalalta pois tarpeeksi usein. Juoskin ensin 20km Pk1:stä. Yksi puskareissu. Nippa-nappa alle kutosen kyytiä. Sitten juoksin 5km pätkän, välin 20-25km, vauhtikestävyyspätkänä. Nippa-nappa alle vitosen kyytiä. Ihan ok näin pullealta juoksijalta kävelypätkillä tehtynä tähän saumaan. Loppuverkan aikaan sain kunnian jututtaa ihan oikeaa juoksijaakin. Koko setti 27km.

                  Mitäpä tässä muuta. Illalla yövuoroihin. Kesäloma on vietetty. Ei hätää, on sitä lomaa talveksikin. Syyskuussa jo seuraava pätkä. Kaikkea mukavaa tiedossa. Pysykääpä liikkeessä!

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.7.2014              

TSEKKAA JA VARAA PAIKKASI YHTEISVAELLUKSELLE!!!

               TSEKKAA TÄSTÄ: http://i-sr2014.blogspot.fi/2014/06/i-sr2014-takalenkin-yhteisvaellus.html

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.6.2014