Katso TÄÄLTÄ lisää videoita.
KISAKUVIA Päivikki Turunen... KISAKUVIA Lasse Palola... ...
tiistai 16. elokuuta 2016
sunnuntai 14. elokuuta 2016
PEP2016 - KOSTEUDEN KOSKETUS
Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 -tapahtumassa on näköjään tapana olla haastava keli juosta. Viime vuonna haastavuus tuli taivaalta helteisen sään muodossa. Nyt reitti oli vettynyt paljojen sateiden ja edelleen kisapäivänä jatkuvien sateiden ansiosta paikoin mutavelliksi - ehkä voitiin puhua sekauinti alustasta. Ojien ylityspuut olivat limaisen märän liukkaita ja paikoin jopa nastureilla tarkasti astuttavia. Sateet olivat kuitenkin olleet vasta aivan näinä päivinä niin ojien vesien korkeus ei ollut ennättänyt nousta.
Ilmahan eilen kisassa oli lähes täysi kymppi. Metsässä ei sadetta juuri huomannut ja +10/+12 lämpötilahan on juoksuun aika optimi. Reitin alusta oli mennessä 9/10 ja paikoin tullessa 10/10. Eli noin 9,5/10 kaikkinensa. Olin vastaavalla kelillä juossut heinäkuussa Pk(peruskunto)-alueen puolimaastossa 130 sykkeillä reitin 7h49min, joka oli tavallaan minun reitti-ennätys. Viime vuoden kisassa juoksin 7h47min 1,5km lyhemmän reitin. Tiesin, että 130sykkeistä nostamallani tehoja voisin kyetä parantaan heinäkuun reitin kiertoa noin 20min, eli noin 18sek/km.
Kisaviikolla keskiviikkona loukkasin hieman vasenta jalkaa. Myös takareisiä oli kiristellyt. Meidän vaellusreitti on siksi koetteleva, että sinne täytyisi päästä sukeltamaan ilman valmiita kysymysmerkkejä. Siksi lähdin hyvin nöyränä tähän kisaan. Jo maaliin pääsy olisi upeaa tässä kisassa, jonne olimme saaneet höynäytettyä 160 immeistä. Se että maamme polkujuoksun huipulta tulee pari taitajaa kisaamme, on iso asia meille ja arvostus kisaamme kohtaa. Kuten aina, myös nyt, olin onnekas saadessani tavata ja hieman tutustua moniin hienoihin lajin harrastajiin, ihmisiin, joita on selvästi tämä upea harrastus kuorruttanut lämminhenkisiksi ja rennoiksi paketeiksi.
Kuvassa vasemmalta: Suurimman työn reitin eteen tehnyt Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala, Teemu Takkula, Petri Nietula, Ville Maksimainen, Tero Ruokolainen, Mikael Mattila ja Jarkko Saksa.
Myös talkooväki oli hymyssä suin. Tästä oli hyvä alkaa valmistautuun koko vaellusreitimme, Iso-Sydänmaan vaellusreitin valloitukseen 16.kerran. Jalka tuntui kisapaikalla tallustellessa kepeältä, joten olin varovaisen toiveikas. Yksi toisensa jälkeen säntäsi mutaiselta stadionilta kosteaan metsään, jonne kutsun kuulivat.
Liekkö iso taakka muistettavaa tehnyt omasta kisaan tulostani hajamielisen, sillä olin unohtanut omat juomapullot juomaliiviin. Olisi selvää, etten pelkällä litran juomarepun rakolla selviäisi isona miehenä reittiä. Kisan suuri suosikki Tero Ruokolainen tarjosi samalla sekunnilla minulle yhtä 0,5L softpulloa. Kiitos, Tero! Jarmo Kivioja tarjosi vielä toiseen juomaliivin taskuun 0,5L muovilimsapullon. Näin olin pelastettu. Kiitos!
Vihdoin olin lähtövaatteen alla. Lähtösignaali piipasi ja lähdin rentoon rullaukseen. Tunsin heti alusta, että jalat hieman kirraa, mutta toisaalta juoksu oli äärimmäisen helpontuntuista. Jalkoja laulatti kovasti, minun täytyi vain asettaa niille oktaaviraja, joka olisi 150 keskisykkeen haminoissa. Se olisi polulle(uimalaan) sangen helppoa reipasta, eikä maitohappoja pääsisi kertymään. Siltä se tuntuikin. Jos iso mies voi joskus tuntea lentävänsä, se tunne oli nyt läsnä. Nautin hyvästä kulusta. Toisaalta jouduin keskittymään normaalia enempi pystyssä pysymiseen, sillä jalkojen jatkuva hienoinen kirraaminen pelotti lisä-ongelmien muodossa.
11,8km kohdalla oli ensimmäinen väliaikapiste. Aikani 68min. Keskivauhti oli tuohon mennessä 5:44/km. Olin ennätystä edellä jo 10min! Olin siis juossut lähes minuutin/km nopeampaa kuin edellisessä ennätysjuoksussa. Alussa olikin varsin vauhdikkaita kilsoja. Eka jopa 4:29 ja viideskin vielä 4:58. Varsin hyvää minulle tuohon keliin. Olen tosiaankin onnistunut ottamaan askeleen eteenpäin harrastuksessani, joka on minulle yksi elämän parhaimmista nautinnoista. Voi että niin tykkään tästä.
Suurin hämmästykseni oli kuitenkin, että taso raskaalla alustalla oli niin kova, että peli sijoilla 3-6 oli tasapäinen. Tero tuli tuohon pisteeseen 59minuuttiin (4:59min/km!) ja Tuomas 64minuuttiin (5:24min/km). Kärkikaksikon meno ei yllättänyt. Sen sijaan se, että Tero oli tehnyt Tuomakseen jo noin selvän eron.
Matka jatkui ja yritin vain pysyä viisaana juoksuni kanssa. Ja se onnistui. Rauhaa suoritukseen antoi hyvä väliaika ja olo. Pesänevan ylityksessä näin jo 20min edelläni lähteneen Jyrki Leskelän selän. 15km kohdalla ohitin Jyrkin. Jyrkillä oli tänään(kin) ongelmia akilleksien kanssa. Jyrki joutuikin keskeyttämään... tai taisi juosta/kävellä kuitenkin tuon 35km lenkin. Pidän peukkuja, että Jyrki saa jalan kuntoon.
Nousin Pesänevantielle (16,9km) ajassa 1h43min. Keskivauhti oli edelleen jopa 6:06min/km. Olin 14min edellä ennätysjuoksuani.
Jatkoin hieman raskasta pätkää kunnioittaen ja varoen liiallista kuopimista turhaan, sillä vielä tulisi (ehkä) nopeampaakin alustaa. Syyry lähestyi ja viimein sinne DropBag -pisteelle laskettelinkin, ja varsin hyvävoimaisena. Aivan eri tunne kuin viime vuonna, jolloin jo puuskutti kovasti tuossa kohtaa. 25,9km matkaan oli kulunut aikaa 2h53min. Keskivauhti oli koko reissulla tuossa kohtaa 6:44min/km. Soinen pätkä tiputti nopeasti keskaria. Olin kuitenkin peräti 23min enkkavauhtia edellä, joten olin enemmän kuin hämmästynyt, kun Antti Korkeakangas laski huoltoon heti minun imussa, vaikka oli lähtenyt 10min minun perään. Antti oli tullut 11,8km-25,9km välin tasan 10min minua nopeammin. Kovaa sakkia... mutta täyttäessäni pulloja tipahti suuni auki, kun itse Ruokolainen (lähti 30min minun perään) lasketteli huoltoon vanavedessämme. Huikkasin Terolle, että kiitos softpullosta, taitaa olla taikapullo, kun minullakin jalka laulaa ouvon hyvin :) Teroa nauratti ja peukkua tuli perään, kun painuin Syyryn kivikoiden syövereihin.
Sikojärvellä oli varsinainen kokous, kun samaan kohtaan sattui lisäkseni Antti Korkeakangas, Visa-Pekka Larivaara (lähti 40min ennen minua) ja ohitseni kättä läpsäisten tarumaisen kevyesti rullannut Tero Ruokolainen. Tuo Sikojärven ranta on pehmeähkö, mutta samalla kivikkoinen ja koloinen, se ei haitannut Teron maantienjuoksun omaista kevyttä kosketusta, vaivatonta menoa. Huomiota herätti myös askeleen kimmoisuus. Tämän takia kannattaa olla mukana, voi nähdä jotain ihmeellistä.
Kenties polkujuoksun hauskin mies, V-P Larivaara, ei jättänyt tälläkään kertaa kylmäksi ohittaessani häntä. Sieltä tuli sellaista läppää, että nauroin koko loppumatkan aika-ajoin kaverin lotkauksille. Moni reitin varrella tapaamani koki, että reitti oli hauskan rankka. -"On tämä melkoinen reitti".
Puheensorina katosi eteen ja taakse - ja taas olin kahden erämaan kanssa. Tunsin kuinka kiristykset alkoivat jäykistää reisiä ja loi ilmaan orastavaa kramppejen uhkaa. Olin ottanut 10km välein alusta asti suola ja magnesiumtabun. Askel meni araksi ja koitin vielä ottaa suolaa ja magnesiumia. Kramppeja ei tullut, mutta jouduin turvautumaan isoimpaan Buranaan. Olin juonut hyvin, eikä siksi huolettanut nyt ottaa munuaisen kuormittajaa. Myös iskutus oli ollut olematonta. Toi Burana on minulle kuitenkin kuin punainen vaate. En haluaisi millään sitä ottaa, on kuin dopingia ottais. Mutta joskus se on pakko, sillä se on kuitenkin otettava, vaikka sitten kramppejen kourissa reitin ravissa käpristellessä. Siksi se on jopa viisasta ottaa vartti ennen kramppia ja muistaa vain juoda hyvin.
Iso-Juurikan penkalle noustessani huomasin, että kramppiuhka painoi edelleen päälle. Ja vedin vielä toisen satsin purkista helpottavaa. Samalla huomasin Tuomas Järviluoman tulevan perässäni ja pian ohitseni käsiläpsyn kera. Tuomaksella oli ongelmia juomarepun letkun kanssa. Oli saanut naftisti tulemaan juomaa, kun myöhemmin selvisi, että juomasäiliöön oli ajautunut paperia tukkeeksi. Tuosta oli matkaa maaliin 24km. Jälestäpäin mieltä lämmitti, että hävisin Tuomakselle tuolla loppumatkalla vain 3,5min! Kuten Tuomas sanoi ohittaessani minut, on tämä sellaista taistelua - ja sitä se oli. Joutui kaiken aikaa analysoimaan kuinka kovaa uskaltaa juosta, että pääsee maaliin. Ei ole epäilystäkään etteikö olisi voinut nostaa vauhtia enemmänkin, mutta se voisi olla turmiollista. Viimeinen 25km on tuolla reitillä aina jossain määrin hivuttavaa järkeilyä.
Hieman ennen Pesänevantien väliaikapistettä ohitin Mikael Mattilan (lähti 30min ennen minua) jolla oli vatsan kanssa ongelmia ja olikin asettumassa varsin majesteettilliseen kyykkyyn. Pesänevantielle nousin mielessä jo tuleva suonylitys. 40,8km ja keskivauhti koko hässäkässä oli valunut 7:31min/km, joka oli muuten sama kuin loppuajan keskivauhti. Janne, Jani, Keijo ja Teemu tsemppasivat. Kiitos! Kaikki tsempit auttoivat - ja anteeksi niille, jotka unohdan mainita. Tuolla 7h raastaessa ei ole aina ne kirkkaimmat valot päällänsä.
Tero puhui saunassa tivollista. heinikosta suolle, suolta noustaan mäelle, laskeudutaan suolle, noustaan kivikkoon, laskeudutaan suolle, varvikkoa, kivikkoa, yhtä vaihtelua. Melkoinen puuhamaa! Saksan Jarkko aikoi harkita Masokistin Unelman -nimen riitauttamista. Sellainenhan pidetään Helsingissä Paloheinän hiekkateillä. 100km juoksu.
Takaisin juoksuun - tai kahluuseen. Sillä Pesänevan ylitys palatessa oli vaikein koskaan aikaisemmin tekemäni. Olen ylittänyt tuon suon eri reissuillani noin 30kertaa. 16.kertaa koko reitin kierrolla jne. Tämä oli märin. Alapesu tuli tehtyä. Muiston ajatus Mika Myllylälle. Minulla ei ollut sauvoja. Siitäkin voidaan keskustella. Tai turhaan - tarvitaan vain Teron jalat. Tuskin ketään häiritsee, jos jaksaa ihmetellä Teron askeleen kepeyttä, vaivattomuutta ja kimmoisuutta. Mies joka tanssii soilla ja kannattaa Tampereen Ilvestä, on rakastava isä pienelle vauvalleen, kulkee työmatkoja juosten ja tekee muiden suoritukset näyttämään omilla ihmevedoillaan varsin laimeilta tuhnuilta. Sillä tasohan oli tänä vuonna myös Teron takana aivan jäätävä! Viime vuoden voittaja ei olisi päässyt tänä vuonna edes podiumille, ja minäkin olisin ollut toinen! Ja nyt oli tuo uintikeli. Ollaanko salaa me muutkin vähän tyytyväisiä?
Viimeiselle huoltopisteelle. Matkaa maaliin reilu 12km. Hymyilyttää, väsyttää, heikottaa ja naurattaa - sekä on kiire. Tänään otetaan kaikki ulos - ihan kaikki, ihan kaiken varalta, ettei tarvi selitellä, että olisi ollut pelivaraa. Toisin kuin Tero, joka pystyi loppupuoliskolla vähän hölläämään 6h rajan näyttäessä menevän niin kirkkaasti alle, mutta joutuikin sitten vielä vähän uudestaan kirimään, innostuessaan nauttimaan liioin maisemista. Soista, vetisistä satamoista, sumuisista metsän laidoista, mutaisista menourista.
5,8km ennen maalia saavun perhereitille. Heh,heh - perhereitti. Puhutaan asiasta toisella kertaa. Mudakossa koitin esittää jonkinlaista yritystä mennä eteenpäin. Kuin ihmeenkaupalla pääsin kuivemmalle maalle ja viimeinen 4km vastamaahan meni nirvanassa. Kannustajia taas. Kiitos! Aivan upeaa! Auttoi oikeasti paljon, sillä minulla ei ollut enää mitään puseron alla. Olin aivan revitty ja riivitty, olin jättänyt kaiken tähän kisaan. Olin jotenkin onnistunut kuljettamaan isoa koriani pienellä koneella täysin minulle sopimattomalla raskaalla alustalla näin kovaa. Pää ei enää jaksanut laskea mihin aikaan voisin ennättää, mutta en välittänytkään. Yritin vain puskea sen minkä voin ja sainkin lopussa Heikki Uusitalon inspiroivan selostuksen ansiosta varsinaisen Forrest Gump -kirin kehitettyä. Aika 7:11:22. Annan leuhkasti itselleni kympin.
Olihan se veto! Ja siltä se näyttääkin?
Kärkikolmikko, Naiset:
Vasemmalta: (2.)Mia Tuoriniemi, (1.)Saara Päätalo, (3.)Virve Närhi
Kärkikolmikko, Miehet:
Vasemmalta: (2.)Antti Korkeakangas, (1.)Tero Ruokolainen, (3.)Tuomas Järviluoma
* Pilkkoset merkkiset tekniset sukat normivarrella.
* 2XU:n pitkät kompressiotrikoot ehkäiseen kramppeja ja pitämään kylmän loitolla sen vuoksi. Hankittu muuten Kärkkäiseltä.
* One Wayn pyöräilijöiden vetoketjullinen paita kolmella takataskulla (kätevä).
* Ice Bug Zeal -nasturit. Tuolla reitillä on murhaavaa ajatella muita kuin nastureita.
* Reppuna Inov Race Ultra Vestin liivi
* Salomonin adv skin3 juomavyö.
* Eka kilsan hanskat ja Buff huivi, jotka heitin pois 6km kohdalla huoltoon.
* 1dl TuttiFrutti karkkeja
* Muutama suolasalmiakki, ehkä 10-15kpl
* 1dl Suolapähkinöitä
* Neljä geeliä
* Snickers x2 patukka
* 5magnesium tabua, 5suolatabua, 2x800mg buranaa.
* Juomat
- Vesi 500ml
- Urheilujuoma 2,5L (?)
- 50% mustikkasoppa 1,0L
KISAN TULOKSET : (Ps. Lisäksi hupisarjassa oli kosolti nauttijoita :)
Lisää kuvia ja videoita lähipäivinä. Pysykää saitilla!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 14.8.2016
Ilmahan eilen kisassa oli lähes täysi kymppi. Metsässä ei sadetta juuri huomannut ja +10/+12 lämpötilahan on juoksuun aika optimi. Reitin alusta oli mennessä 9/10 ja paikoin tullessa 10/10. Eli noin 9,5/10 kaikkinensa. Olin vastaavalla kelillä juossut heinäkuussa Pk(peruskunto)-alueen puolimaastossa 130 sykkeillä reitin 7h49min, joka oli tavallaan minun reitti-ennätys. Viime vuoden kisassa juoksin 7h47min 1,5km lyhemmän reitin. Tiesin, että 130sykkeistä nostamallani tehoja voisin kyetä parantaan heinäkuun reitin kiertoa noin 20min, eli noin 18sek/km.
Kisaviikolla keskiviikkona loukkasin hieman vasenta jalkaa. Myös takareisiä oli kiristellyt. Meidän vaellusreitti on siksi koetteleva, että sinne täytyisi päästä sukeltamaan ilman valmiita kysymysmerkkejä. Siksi lähdin hyvin nöyränä tähän kisaan. Jo maaliin pääsy olisi upeaa tässä kisassa, jonne olimme saaneet höynäytettyä 160 immeistä. Se että maamme polkujuoksun huipulta tulee pari taitajaa kisaamme, on iso asia meille ja arvostus kisaamme kohtaa. Kuten aina, myös nyt, olin onnekas saadessani tavata ja hieman tutustua moniin hienoihin lajin harrastajiin, ihmisiin, joita on selvästi tämä upea harrastus kuorruttanut lämminhenkisiksi ja rennoiksi paketeiksi.
Kuvassa vasemmalta: Suurimman työn reitin eteen tehnyt Keijo "Hietapuolen Bekele" Nivala, Teemu Takkula, Petri Nietula, Ville Maksimainen, Tero Ruokolainen, Mikael Mattila ja Jarkko Saksa.
Myös talkooväki oli hymyssä suin. Tästä oli hyvä alkaa valmistautuun koko vaellusreitimme, Iso-Sydänmaan vaellusreitin valloitukseen 16.kerran. Jalka tuntui kisapaikalla tallustellessa kepeältä, joten olin varovaisen toiveikas. Yksi toisensa jälkeen säntäsi mutaiselta stadionilta kosteaan metsään, jonne kutsun kuulivat.
Liekkö iso taakka muistettavaa tehnyt omasta kisaan tulostani hajamielisen, sillä olin unohtanut omat juomapullot juomaliiviin. Olisi selvää, etten pelkällä litran juomarepun rakolla selviäisi isona miehenä reittiä. Kisan suuri suosikki Tero Ruokolainen tarjosi samalla sekunnilla minulle yhtä 0,5L softpulloa. Kiitos, Tero! Jarmo Kivioja tarjosi vielä toiseen juomaliivin taskuun 0,5L muovilimsapullon. Näin olin pelastettu. Kiitos!
Vihdoin olin lähtövaatteen alla. Lähtösignaali piipasi ja lähdin rentoon rullaukseen. Tunsin heti alusta, että jalat hieman kirraa, mutta toisaalta juoksu oli äärimmäisen helpontuntuista. Jalkoja laulatti kovasti, minun täytyi vain asettaa niille oktaaviraja, joka olisi 150 keskisykkeen haminoissa. Se olisi polulle(uimalaan) sangen helppoa reipasta, eikä maitohappoja pääsisi kertymään. Siltä se tuntuikin. Jos iso mies voi joskus tuntea lentävänsä, se tunne oli nyt läsnä. Nautin hyvästä kulusta. Toisaalta jouduin keskittymään normaalia enempi pystyssä pysymiseen, sillä jalkojen jatkuva hienoinen kirraaminen pelotti lisä-ongelmien muodossa.
11,8km kohdalla oli ensimmäinen väliaikapiste. Aikani 68min. Keskivauhti oli tuohon mennessä 5:44/km. Olin ennätystä edellä jo 10min! Olin siis juossut lähes minuutin/km nopeampaa kuin edellisessä ennätysjuoksussa. Alussa olikin varsin vauhdikkaita kilsoja. Eka jopa 4:29 ja viideskin vielä 4:58. Varsin hyvää minulle tuohon keliin. Olen tosiaankin onnistunut ottamaan askeleen eteenpäin harrastuksessani, joka on minulle yksi elämän parhaimmista nautinnoista. Voi että niin tykkään tästä.
Suurin hämmästykseni oli kuitenkin, että taso raskaalla alustalla oli niin kova, että peli sijoilla 3-6 oli tasapäinen. Tero tuli tuohon pisteeseen 59minuuttiin (4:59min/km!) ja Tuomas 64minuuttiin (5:24min/km). Kärkikaksikon meno ei yllättänyt. Sen sijaan se, että Tero oli tehnyt Tuomakseen jo noin selvän eron.
Matka jatkui ja yritin vain pysyä viisaana juoksuni kanssa. Ja se onnistui. Rauhaa suoritukseen antoi hyvä väliaika ja olo. Pesänevan ylityksessä näin jo 20min edelläni lähteneen Jyrki Leskelän selän. 15km kohdalla ohitin Jyrkin. Jyrkillä oli tänään(kin) ongelmia akilleksien kanssa. Jyrki joutuikin keskeyttämään... tai taisi juosta/kävellä kuitenkin tuon 35km lenkin. Pidän peukkuja, että Jyrki saa jalan kuntoon.
Nousin Pesänevantielle (16,9km) ajassa 1h43min. Keskivauhti oli edelleen jopa 6:06min/km. Olin 14min edellä ennätysjuoksuani.
Jatkoin hieman raskasta pätkää kunnioittaen ja varoen liiallista kuopimista turhaan, sillä vielä tulisi (ehkä) nopeampaakin alustaa. Syyry lähestyi ja viimein sinne DropBag -pisteelle laskettelinkin, ja varsin hyvävoimaisena. Aivan eri tunne kuin viime vuonna, jolloin jo puuskutti kovasti tuossa kohtaa. 25,9km matkaan oli kulunut aikaa 2h53min. Keskivauhti oli koko reissulla tuossa kohtaa 6:44min/km. Soinen pätkä tiputti nopeasti keskaria. Olin kuitenkin peräti 23min enkkavauhtia edellä, joten olin enemmän kuin hämmästynyt, kun Antti Korkeakangas laski huoltoon heti minun imussa, vaikka oli lähtenyt 10min minun perään. Antti oli tullut 11,8km-25,9km välin tasan 10min minua nopeammin. Kovaa sakkia... mutta täyttäessäni pulloja tipahti suuni auki, kun itse Ruokolainen (lähti 30min minun perään) lasketteli huoltoon vanavedessämme. Huikkasin Terolle, että kiitos softpullosta, taitaa olla taikapullo, kun minullakin jalka laulaa ouvon hyvin :) Teroa nauratti ja peukkua tuli perään, kun painuin Syyryn kivikoiden syövereihin.
Sikojärvellä oli varsinainen kokous, kun samaan kohtaan sattui lisäkseni Antti Korkeakangas, Visa-Pekka Larivaara (lähti 40min ennen minua) ja ohitseni kättä läpsäisten tarumaisen kevyesti rullannut Tero Ruokolainen. Tuo Sikojärven ranta on pehmeähkö, mutta samalla kivikkoinen ja koloinen, se ei haitannut Teron maantienjuoksun omaista kevyttä kosketusta, vaivatonta menoa. Huomiota herätti myös askeleen kimmoisuus. Tämän takia kannattaa olla mukana, voi nähdä jotain ihmeellistä.
Kenties polkujuoksun hauskin mies, V-P Larivaara, ei jättänyt tälläkään kertaa kylmäksi ohittaessani häntä. Sieltä tuli sellaista läppää, että nauroin koko loppumatkan aika-ajoin kaverin lotkauksille. Moni reitin varrella tapaamani koki, että reitti oli hauskan rankka. -"On tämä melkoinen reitti".
Puheensorina katosi eteen ja taakse - ja taas olin kahden erämaan kanssa. Tunsin kuinka kiristykset alkoivat jäykistää reisiä ja loi ilmaan orastavaa kramppejen uhkaa. Olin ottanut 10km välein alusta asti suola ja magnesiumtabun. Askel meni araksi ja koitin vielä ottaa suolaa ja magnesiumia. Kramppeja ei tullut, mutta jouduin turvautumaan isoimpaan Buranaan. Olin juonut hyvin, eikä siksi huolettanut nyt ottaa munuaisen kuormittajaa. Myös iskutus oli ollut olematonta. Toi Burana on minulle kuitenkin kuin punainen vaate. En haluaisi millään sitä ottaa, on kuin dopingia ottais. Mutta joskus se on pakko, sillä se on kuitenkin otettava, vaikka sitten kramppejen kourissa reitin ravissa käpristellessä. Siksi se on jopa viisasta ottaa vartti ennen kramppia ja muistaa vain juoda hyvin.
Iso-Juurikan penkalle noustessani huomasin, että kramppiuhka painoi edelleen päälle. Ja vedin vielä toisen satsin purkista helpottavaa. Samalla huomasin Tuomas Järviluoman tulevan perässäni ja pian ohitseni käsiläpsyn kera. Tuomaksella oli ongelmia juomarepun letkun kanssa. Oli saanut naftisti tulemaan juomaa, kun myöhemmin selvisi, että juomasäiliöön oli ajautunut paperia tukkeeksi. Tuosta oli matkaa maaliin 24km. Jälestäpäin mieltä lämmitti, että hävisin Tuomakselle tuolla loppumatkalla vain 3,5min! Kuten Tuomas sanoi ohittaessani minut, on tämä sellaista taistelua - ja sitä se oli. Joutui kaiken aikaa analysoimaan kuinka kovaa uskaltaa juosta, että pääsee maaliin. Ei ole epäilystäkään etteikö olisi voinut nostaa vauhtia enemmänkin, mutta se voisi olla turmiollista. Viimeinen 25km on tuolla reitillä aina jossain määrin hivuttavaa järkeilyä.
Hieman ennen Pesänevantien väliaikapistettä ohitin Mikael Mattilan (lähti 30min ennen minua) jolla oli vatsan kanssa ongelmia ja olikin asettumassa varsin majesteettilliseen kyykkyyn. Pesänevantielle nousin mielessä jo tuleva suonylitys. 40,8km ja keskivauhti koko hässäkässä oli valunut 7:31min/km, joka oli muuten sama kuin loppuajan keskivauhti. Janne, Jani, Keijo ja Teemu tsemppasivat. Kiitos! Kaikki tsempit auttoivat - ja anteeksi niille, jotka unohdan mainita. Tuolla 7h raastaessa ei ole aina ne kirkkaimmat valot päällänsä.
Tero puhui saunassa tivollista. heinikosta suolle, suolta noustaan mäelle, laskeudutaan suolle, noustaan kivikkoon, laskeudutaan suolle, varvikkoa, kivikkoa, yhtä vaihtelua. Melkoinen puuhamaa! Saksan Jarkko aikoi harkita Masokistin Unelman -nimen riitauttamista. Sellainenhan pidetään Helsingissä Paloheinän hiekkateillä. 100km juoksu.
Takaisin juoksuun - tai kahluuseen. Sillä Pesänevan ylitys palatessa oli vaikein koskaan aikaisemmin tekemäni. Olen ylittänyt tuon suon eri reissuillani noin 30kertaa. 16.kertaa koko reitin kierrolla jne. Tämä oli märin. Alapesu tuli tehtyä. Muiston ajatus Mika Myllylälle. Minulla ei ollut sauvoja. Siitäkin voidaan keskustella. Tai turhaan - tarvitaan vain Teron jalat. Tuskin ketään häiritsee, jos jaksaa ihmetellä Teron askeleen kepeyttä, vaivattomuutta ja kimmoisuutta. Mies joka tanssii soilla ja kannattaa Tampereen Ilvestä, on rakastava isä pienelle vauvalleen, kulkee työmatkoja juosten ja tekee muiden suoritukset näyttämään omilla ihmevedoillaan varsin laimeilta tuhnuilta. Sillä tasohan oli tänä vuonna myös Teron takana aivan jäätävä! Viime vuoden voittaja ei olisi päässyt tänä vuonna edes podiumille, ja minäkin olisin ollut toinen! Ja nyt oli tuo uintikeli. Ollaanko salaa me muutkin vähän tyytyväisiä?
Viimeiselle huoltopisteelle. Matkaa maaliin reilu 12km. Hymyilyttää, väsyttää, heikottaa ja naurattaa - sekä on kiire. Tänään otetaan kaikki ulos - ihan kaikki, ihan kaiken varalta, ettei tarvi selitellä, että olisi ollut pelivaraa. Toisin kuin Tero, joka pystyi loppupuoliskolla vähän hölläämään 6h rajan näyttäessä menevän niin kirkkaasti alle, mutta joutuikin sitten vielä vähän uudestaan kirimään, innostuessaan nauttimaan liioin maisemista. Soista, vetisistä satamoista, sumuisista metsän laidoista, mutaisista menourista.
5,8km ennen maalia saavun perhereitille. Heh,heh - perhereitti. Puhutaan asiasta toisella kertaa. Mudakossa koitin esittää jonkinlaista yritystä mennä eteenpäin. Kuin ihmeenkaupalla pääsin kuivemmalle maalle ja viimeinen 4km vastamaahan meni nirvanassa. Kannustajia taas. Kiitos! Aivan upeaa! Auttoi oikeasti paljon, sillä minulla ei ollut enää mitään puseron alla. Olin aivan revitty ja riivitty, olin jättänyt kaiken tähän kisaan. Olin jotenkin onnistunut kuljettamaan isoa koriani pienellä koneella täysin minulle sopimattomalla raskaalla alustalla näin kovaa. Pää ei enää jaksanut laskea mihin aikaan voisin ennättää, mutta en välittänytkään. Yritin vain puskea sen minkä voin ja sainkin lopussa Heikki Uusitalon inspiroivan selostuksen ansiosta varsinaisen Forrest Gump -kirin kehitettyä. Aika 7:11:22. Annan leuhkasti itselleni kympin.
Olihan se veto! Ja siltä se näyttääkin?
Kärkikolmikko, Naiset:
Vasemmalta: (2.)Mia Tuoriniemi, (1.)Saara Päätalo, (3.)Virve Närhi
Kärkikolmikko, Miehet:
Vasemmalta: (2.)Antti Korkeakangas, (1.)Tero Ruokolainen, (3.)Tuomas Järviluoma
ISO KIITOS KAIKILLE!!! ENSI VUONNA NÄHDÄÄN TAAS!!!
Varusteet:
* Pilkkoset merkkiset tekniset sukat normivarrella.
* 2XU:n pitkät kompressiotrikoot ehkäiseen kramppeja ja pitämään kylmän loitolla sen vuoksi. Hankittu muuten Kärkkäiseltä.
* One Wayn pyöräilijöiden vetoketjullinen paita kolmella takataskulla (kätevä).
* Ice Bug Zeal -nasturit. Tuolla reitillä on murhaavaa ajatella muita kuin nastureita.
* Reppuna Inov Race Ultra Vestin liivi
* Salomonin adv skin3 juomavyö.
* Eka kilsan hanskat ja Buff huivi, jotka heitin pois 6km kohdalla huoltoon.
Mitä kului kisan aikana: (Tämä täydentyy päivän mittaan, kun siivoan reput)
* 1dl TuttiFrutti karkkeja
* Muutama suolasalmiakki, ehkä 10-15kpl
* 1dl Suolapähkinöitä
* Neljä geeliä
* Snickers x2 patukka
* 5magnesium tabua, 5suolatabua, 2x800mg buranaa.
* Juomat
- Vesi 500ml
- Urheilujuoma 2,5L (?)
- 50% mustikkasoppa 1,0L
KISAN TULOKSET : (Ps. Lisäksi hupisarjassa oli kosolti nauttijoita :)
Lisää kuvia ja videoita lähipäivinä. Pysykää saitilla!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 14.8.2016
perjantai 12. elokuuta 2016
MYNTHONIA JALOILLE
Keskiviikkona nousukunnon huuman tuoma euforia kuivui kuin kaste lehdeltä helle-aamuna. Viimeisellä helpolla polkureippaalla tein liian tutussa kohtaa liian luottavaisen arvion ja vedin kunnon lipat, kaatuen vasemmalle kyljelleni. Lenkin lopun ajan tuntui jonkunlaista kiristystä vasemmassa jalassa reisi-pakara-lonkkalinjalla. Hyvin nopeasti lenkin jälkeen selvisi, että olin saanut siipeeni. Piriformis (lonkkanivelen ojennusta säätelevä lihas) oli arka liikkeille ja myös takareisiä kiristi huolella - kuten oli kiristänyt jo aiemmin muutaman päivän ajan, ja oli todennäköinen altistava tekijä nyt tulleelle piriformis vaivalle.
Varovaisella ympäröivällä itsehieronnalla, voiteilla, kipulääkkeellä ja kylmällä hoidin jalkaa (persettä). Tietysti myös annoin jalan olla. Otin myös magnesiumia sekä söin ja join hyvin. Eilen torstai-iltana vaiva oli aavistuksen parempi, vaikka vähän talkoissakin kävin. Lähinnä kait patsastelemassa.
Tänään aamulla oli sitten määrä käydä testaamassa jalkaa tienpäällä 5km verran, kuten oli muutenkin tarkoitus verrytellä ennen iltapäivää ja setäni hautajaisia. Venytyksissä kapulat tuntuivat ainakin kohtuullisilta, jos ei hyviltä. Yleensäkkin olen aamulla aika kankea lenkkeilytoimintaan, vaikka aamulenkeistä tykkäänkin, kun ne aina notkistavat mukavasti hereille.
Jännitti aika huolella käynnistää kello ja päästää jalat irti hölkkä-askeliin. Sykkeet olikin jopa hauskan korkeat jo lähdössä. Eka kilsa oli tuttua juoksun käynnistymistä, mutta ILMAN kipua! Toisella kilsalla vielä jännitti, mutta kilsan loppupuolella huomasin olon rentoutuvan. Kolmas kilometri oli jo iloisen rentoa hölkkää 4:30min aikaan 143 sykkein. Voi sitä RIEMUA! Tunsin kuinka jalkani olivat saaneet mynthoninsa ja niitä oli taas alkanut laulattamaan. Lopun lenkistä vain fiilistelin konetta hiljalleen jäähdytellen ja valmistellen juoksun lopettamiseen ennen huomista päänäytöstä.
Huomenna tullaan juoksemaan Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 tapahtumassa todellinen EXTREME polkufestari, sillä reitti on jo nyt tosi märkä - vähintään 8/10. Huomiseksi on luvattu runsasta sadetta, joten reitti on melkoisella varmuudella 9/10. Se lisää varmasti maaliin pääsyn autuuden tunnetta, jossa juontaja Heikki Uustitalon saatesanoin on mieltä lämmittävää pysäyttää kello jossain 7h30min kohdilla.
Nautitaan huomenna yhdessä kunnon EXTREME PUITTEISTA!!!
TÄSSÄ eilisiltaisia tunnelman purkamisia ja spegulaatioita kisapaikan kupeesta.
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.8.2016
Varovaisella ympäröivällä itsehieronnalla, voiteilla, kipulääkkeellä ja kylmällä hoidin jalkaa (persettä). Tietysti myös annoin jalan olla. Otin myös magnesiumia sekä söin ja join hyvin. Eilen torstai-iltana vaiva oli aavistuksen parempi, vaikka vähän talkoissakin kävin. Lähinnä kait patsastelemassa.
Tänään aamulla oli sitten määrä käydä testaamassa jalkaa tienpäällä 5km verran, kuten oli muutenkin tarkoitus verrytellä ennen iltapäivää ja setäni hautajaisia. Venytyksissä kapulat tuntuivat ainakin kohtuullisilta, jos ei hyviltä. Yleensäkkin olen aamulla aika kankea lenkkeilytoimintaan, vaikka aamulenkeistä tykkäänkin, kun ne aina notkistavat mukavasti hereille.
Jännitti aika huolella käynnistää kello ja päästää jalat irti hölkkä-askeliin. Sykkeet olikin jopa hauskan korkeat jo lähdössä. Eka kilsa oli tuttua juoksun käynnistymistä, mutta ILMAN kipua! Toisella kilsalla vielä jännitti, mutta kilsan loppupuolella huomasin olon rentoutuvan. Kolmas kilometri oli jo iloisen rentoa hölkkää 4:30min aikaan 143 sykkein. Voi sitä RIEMUA! Tunsin kuinka jalkani olivat saaneet mynthoninsa ja niitä oli taas alkanut laulattamaan. Lopun lenkistä vain fiilistelin konetta hiljalleen jäähdytellen ja valmistellen juoksun lopettamiseen ennen huomista päänäytöstä.
Huomenna tullaan juoksemaan Pyssymäki Extreme Polkujuoksu 2016 tapahtumassa todellinen EXTREME polkufestari, sillä reitti on jo nyt tosi märkä - vähintään 8/10. Huomiseksi on luvattu runsasta sadetta, joten reitti on melkoisella varmuudella 9/10. Se lisää varmasti maaliin pääsyn autuuden tunnetta, jossa juontaja Heikki Uustitalon saatesanoin on mieltä lämmittävää pysäyttää kello jossain 7h30min kohdilla.
Nautitaan huomenna yhdessä kunnon EXTREME PUITTEISTA!!!
TÄSSÄ eilisiltaisia tunnelman purkamisia ja spegulaatioita kisapaikan kupeesta.
Onni Vähäaho, Nivalassa 12.8.2016
keskiviikko 10. elokuuta 2016
maanantai 8. elokuuta 2016
PEP2016 LISÄMERKKAUS...
...REITIN TAKAOSAAN, ELI VIDEON MAISEMIA PITKÄNMATKALAISILLE.
Onni Vähäaho, Nivalassa 8.8.2016
Onni Vähäaho, Nivalassa 8.8.2016
sunnuntai 7. elokuuta 2016
PEP2016 NUORTEN KÄÄNTÖPAIKKA
Nuorten kääntöpaikalla odottaa Pittsburgh
Penguinsien ja LEMIEUX -pelipaita, johon käydään koskettamassa ja
juostaan samaa reittiä takaisin. Kääntöpaikalla on myös toimitsija
ohjaamassa tarvittaessa.
Alla kuvia kääntöpaikalta. Paita on tuolla vain kisassa.
Onni Vähäaho, Nivalassa 7.8.2016
Alla kuvia kääntöpaikalta. Paita on tuolla vain kisassa.
Onni Vähäaho, Nivalassa 7.8.2016
PEP2016 LOPPUKIRI ILMOITTAUTUMISISSA !!!
NYT on hyvä hetki hoitaa ilmoittautuminen PEP2016
polkujuoksutapahtumaan! Sillä HALVEMPAA ennakko-ilmoittautumista on
jäljellä vielä tämä sunnuntai ja huominen maanantaipäivä.
ILMOITTAUDU TÄSTÄ
Tiistaina 9.8. klo.18.00 julkaisen tällä nettisivulla PEP2016 pitkänmatkan (57,5km) väliaikalähtölistan. Pitkälle matkalle odotetaan ilmoittautumista siis viimeistään Ma 8.8.2016. Jätän 2-3 vakanttipaikkaa, jos joku päättää vielä tuon jälkeen tulla mukaan.
Kaikille hyvää viimeistelyviikkoa ja kuuden päivän päästä nähdään! Yes!!!
Tsempaten, Onni Vähäaho
ILMOITTAUDU TÄSTÄ
Tiistaina 9.8. klo.18.00 julkaisen tällä nettisivulla PEP2016 pitkänmatkan (57,5km) väliaikalähtölistan. Pitkälle matkalle odotetaan ilmoittautumista siis viimeistään Ma 8.8.2016. Jätän 2-3 vakanttipaikkaa, jos joku päättää vielä tuon jälkeen tulla mukaan.
Kaikille hyvää viimeistelyviikkoa ja kuuden päivän päästä nähdään! Yes!!!
Tsempaten, Onni Vähäaho
tiistai 2. elokuuta 2016
PEP2016 HUUMAA
Pyssymäellä toista kertaa pidettävän Pyssymäki Extreme Polkujuoksun suosio on hurjassa kasvussa. Ennakko-ilmoittautumista on jäljellä vielä kuusi päivää ja nyt (Ti 2.8. klo.8) on jo listoilla 70 nimeä http://pohjanmaanpolkujuoksucup.tapahtumiin.fi/fi/events/pl/pyssym-ki-extreme-polkujuoksu/56e92b40821fbc0a598b4567 👍 Viime vuonna kisakanslian avauduttua oltiin 38 nimessä ja kisapäivän ilmottautumisten jälkeen 73.
Nyt on siis matalakynnys ilmoittautua mukaan rentoon, halpaan ja liikunnalliseen tapahtumaan, joka on polkujuoksu/kävelyfestari kaikille!
TÄSTÄ mukaan haastamaan itseäsi tai vain nauttimaan tapahtuman tuomasta positiivisesta aurasta: http://pohjanmaanpolkujuoksucup.tapahtumiin.fi/fi/nc/evtr/56e92b40821fbc0a598b4567
Terveisin, Onni Vähäaho mökiltä puhelimella tätä viestiä räpelellen 😊
Nyt on siis matalakynnys ilmoittautua mukaan rentoon, halpaan ja liikunnalliseen tapahtumaan, joka on polkujuoksu/kävelyfestari kaikille!
TÄSTÄ mukaan haastamaan itseäsi tai vain nauttimaan tapahtuman tuomasta positiivisesta aurasta: http://pohjanmaanpolkujuoksucup.tapahtumiin.fi/fi/nc/evtr/56e92b40821fbc0a598b4567
Terveisin, Onni Vähäaho mökiltä puhelimella tätä viestiä räpelellen 😊
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)