Vuoden ensimmäinen kuukausi, tammikuu, on takana. Monesti vuoden vaihteessa tehdään hurjat suunnitelmat, intoa on enempi kuin kuntoa, kompetenssia ja järkeä. On siis vaara vetää yli. Siksi suurimmankin innon kohdalla on joskus hyvä katsahtaa kokonaisuutta ja miettiä missä on menossa, ja missä pitäisi olla menossa. Ei pidä pelätä poiketa ladulta, mutta täytyy tietää löytävänsä sinne myös takaisin - tarvittaessa.
Itsellenikin tuli lähinnä kalenteriteknisistä - ja kovasta halusta treenata kovaa - syistä johtuen peräti neljä yli 100km viikkoa peräjälkeen. Se on liikaa. Ainakin yksi kevyt viikko täytyy tulla neljään viikkoon. Otin siis hieman riskiäkin. Silti olen niin ovela, että osaan puolustautua muutoinkin kuin kalenteriteknisellä verukkeella tekemääni. Useaan kovaankin viikkoon sisältyy kevennys joko ennen tai jälkeen rypäsharjoittelun. Vedin paljon kovia 1-2päivän settejä ottaen lunkisti perusharjoitellen välipäiviä. Ja perhana, tikku joka jäi käteeni, minkä vedin, on oikean mittainen! Selvisin, kehityin ja olen palautumassa, vaikka hain palautusviikollekkin huonoon saumaan erikoisen yrityksen puhdistaa itseäni sisältä ja kehittää mielenhallintaa. Olin vesipaastolla 43,5h. Tein sen tyhmästi kolmen yöhugin perään. Usein pääkipua saattaa olla ilman paastojakin, öiden jälkeen. Lisäksi vedin mm. kahvin alas kerralla. Samoin energiat. Kaikki olisi pitänyt porrastaa. Suomeksi: Valmistautua. Ei edes paastoon voi mennä tuosta vaan, kuten ei moniin muihinkaan koviin ponnistuksiin. Lähes sama asia kuin vedettäisiin kesken työpäivän ukko tai plikka kisatamineisiin ja maraton viivalle. Kelloon tavoitteeksi enari ja sitten vain lykkään isoa kovaa. 25km kohdalla ei löytyisi kovin montaa toiveikasta sanaa juoksijalta. Vielä kerran arvon lukijat, suosittelen katsomaan TÄMÄN dokumentin. Se ei maksa mitään, mutta antaa miettimistä.
Tammikuussa tuli siis harjoiteltua hyvin. Hieman loppupuolella oli uhkana vasemman puolen pakaravaivaa. Isiasta? Piriformista? Tai jotain... kenties "mestarilla oli vain lähellä olla köntsä housussa"...
Vaivat on poistumaan päin. Palautusviikko on kääntymässä lopuilleen ja kapulat tuntuvat säklättävän huomattavasti tuoreemmin ja helpommin kuin mitä määräviikoilla. Juuri näinhän sen pitääkin mennä. Silti on turha tällaisen dieselin kuvitella mitään maratonjuttuja tms. Ei, ei, ei, pojat ei. Yksi syy vetäytymiseeni kilpailuista on laiskuuteni muokata kroppani kilpailujen vaatimaan ruotuun. Olen 182cm pitkä ja noin 81-82kg painava. Minun täytyisi painaa helposti 10kg vähemmän, jotta voisin realistisesti tavoitella TÄYSIN LAHJATTOMANA minkään tason maratonaikoja tms. Tajusin tämän ennen kuin kovin moni ehti siitä korvaani kuiskia. Jos joku puhuu lahjoistani, voin kertoa hänelle vähän faktaa ennen tuulestatemmattujajulistuksia = Kahden vuoden harjoittelun jälkeen vedin unelma olosuhteissa kahden kuukauden välein kaksi Cooperin testiä. Toisessa 2600m, toisessa 2610m. Tuo ei ollut siis edes lähtökohta vaan jo harjottelun tulosta. Tämän blogin pitäjän ja lahjakkuuden välillä on vain ja ainoastaan koomisia yhteneväisyyksiä. Jos jotain lahjakkuutta haluaa etsiä, on se kenties sanojen sinnikkyys ja sietokyky tyylisellä akselilla.
Tammikuussa oli 31 päivää. 7 lepopäivää (joista kaksi meni vesipaaston merkeissä). 32 kertaa kävin juoksulenkillä. 56h 5min juoksua. 547km juostuja kilsoja. n.17km/lenkki, vajaa 23km per. juoksupäivä. Keskivauhti oli kaikissa lenkeissä yhteensä 9,7km/h ja keskisyke 127. Täytyy muistaa, että osa kilsoista kulki myös metsissä, reppu selässä tai +4 vaatekerran kera yli -20asteen pakkasissa. Kulutettuja kaloreita +35 000. Ei hätää söin varmaan 50 donaa kaloria. Yhteensä 10kpl pitkiä lenkkejä, josta 8kpl +2h lenkkejä ja 2kpl +3h lenkkejä.
Tässä vielä taulukko kertomasta:
TAMMIKUUN LENKIT
PITKÄT
YLI 2h = 8KPL, YLI 3h
=2KPL
1
2
3
YHT
1
27
27
KM
2
21,3
21,3
KM
3
11,7
11,7
KM
4
8,5
8,5
KM
5
45,1
45,1
KM
6
18,3
18,3
KM
7
35,3
10
45,3
KM
8
10,4
8
18,4
KM
9
15,4
15,4
KM
10
0
KM
11
13,1
13,1
KM
12
9,7
9,7
KM
13
16
16
KM
14
0
KM
15
10,5
13
23,5
KM
16
16,5
16,5
KM
17
0
KM
18
22,2
22,2
44,4
KM
19
22,8
23,8
9
55,6
KM
20
25
25
KM
21
0
KM
22
16,4
16,4
KM
23
9,3
9,3
KM
24
7,3
7,3
KM
25
38,3
6,7
45
KM
26
0
KM
27
8,6
22,2
30,8
KM
28
0
KM
29
10,6
10,6
KM
30
0
KM
31
12,8
12,8
KM
547
KM
Ps. Lopuksi on iloittava vielä hyvin alkaneista yhteistyö virityksistä 6vrk juoksuprojektin osalta. Haen noin 9-10 yhteistyökumppania mainospaidan painavan JP Painon lisäksi. Neuvotteluja on myös käynnissä ja jokunen yhteistyökumppanuus on jo muodostunutkin. Olen myös iloinen siitä, että olen saanut nimenomaan yhteistyökumppaneikseni juuri näitä yrittäjiä, joita tuossa yläpalkissa ja sivupalkeissa on esillä. Olen kuullut paljon positiivista palautetta ko. yrityksistä. Klikatkaa sivupalkin logoista, jos teitä kiinnostaa asioida ko. yritysten kanssa. Heiltä saa hienoa palvelua! Ketään unohtamatta, täytyy eritoten ilolla muistaa kuinka Ollin putkityön poikien lapanen nousee joka kerta, kun järvikylällä he vastaan tulevat järveä kiertäessäni. :) Ja aina iloisin ilmein.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 31.1.2014
Taannoin oli YLE lähettänyt mullistavan dokumentin, josta Jonte-Konde antoi minulle vihjeen. Paastoamisesta. Kannattaa katsoa. Tässä linkki.
Jonte-Kondella itsellään menossa kolmas paastopäivä. Jonte-Konde vetää mehuilla. Itse aloitan NYT vesipaaston. On keskiviikko ja klo.18. Tavoite ainakin neljä päivää. 7päivää ois hyvä, mutta tarkistan tilanteen sunnuntaina klo.18.
Menossa on reeneissä kevyt viikko. Mielenkiintoista nähdä miten Pe-aamun n.25km kevyt maastolenkki menee paaston keskellä, pelkällä vedellä jne. Jummi-jammi, olen innokas kokemaan miltä tämä tuntuu.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 29.1.2014
Jonnin aikaa kytenyt ajatus juoksemisesta jokin koe etappijuoksu toteutui tänään. Viime viikonloppuna päätin juosta tänään Haapavedelle. Heräsin sattumoisin kolmen jälkeen yöllä wc:n. Sen jälkeen kävin pienessä torkussa ja pomppasin kuin rippikoulupoika ylös sängystä ennen neliää! Ei muuta kuin kahvin keittoon ja muroja naamariin. Kuppien ja kippojen kanssa NHL-tuloksia tiirailemaan koneelta yms. järkevää. Olin kertonut velipojalleni, Osmolle, joka haapavedellä asuu, että lähden Nivalasta klo.6. Aika tuli kuitenkin ootellessa pitkäksi. Niinpä käynnistinkin garmin sykekelloni klo.5.27.
1,5 litraa nestettä juomarepussa takin alla. Nesteessä oli vettä + 1,5rkl hunajaa + vajaa tl suolaa. Aika laimea seos. Taskuissa oli paperikonvehteja ja jotain B:llä alkavia hunaja+pähkinäkeksejä. En nyt jaksa tarkistaa mitä, mutta hyviä ne oli. Saa Halpa-Hallista. Vinkiksi. 20min välein sitten pistelin vuorotellen noita vaihtoehtoja nesteen kera naamariin. Lisäksi repussa oli hätäpaperia, sekä perillä nautittavaksi tarkoitettu 100g sipsi annos + tuliaisiksi velipojalle ½pakettia marianne dominoja. Ajatus tärkein?
Lähdin tietysti kevyesti hölkkäileen. Rytminä oli hölkätä aina se 9min ja kävellä sitten 1min. Sillä mentiin. Yllättävän tuoretta oli ja vaivatonta. Vauhti muodostuikin selvähkösti ennakoitua nopeammaksi. Olkoonkin, että minulla oli noin 3m/s oleva myötätuuli likimain koko matkan.
Aluksi oli katuvaloja. Ja heti alkoi kusettaan. Ei muuta kuin neliännellä kilsalla veen heittoon. Pian olinkin ekalla vajaan 4km pimeällä metsäosuudella. Se meni äkkiä. Maliskylällä ja Ruuskankylällä oli taas valolyhtyjä. 14:sta kilsalla näppäilin vielä nukkuvalle velipojalle koodin, että nyt täältä tullaan sellaista haipakkaa suunnitelmaan nähden, että ooppas vaiti ja aikaisemmin vastassa.
Vajaan 15km jälkeen alkoi 14km kestävä synkkä metsäpätkä. Joitakin ohi kiitäviä autoja meni välillä suuntiinsa. 17 kilometrillä piti taas jäädyttää tietä, laskea vettä. Metsäpätkä meni yllättävän nopeasti. Välillä metsästä kuului rapinaa. Jäi epäselväksi, minkälaisia kavereita juoksi metsissä kanssani. Ehkä vain rusakoita, ehkä jotain muuta.
Pian oli 29km mittarissa ja olin Vatjusjärvellä. Helposti meni edelleen. Ouvon tuoretta. Ei kyllä viime viikonlopun pikku ryppäästä ollu enää mitään rasituksia ruhossa. Loppumatkalla oli paljon korkeuseroja. En muistanutkaan, että Haapaveden ryyppymäelle pitää kiivetä myös Nivalasta päin tultaessa. Piiiitkä loiva nousu. Oikeastaan Karsikkaalta Vatjusjärvelle (n.12km matka) asti oli pientä nousua ja Vatjusjärven pohjoispuolelta ryyppymäen harjalle asti hivuttavaa nousua n.4km matkalla. Hieman tuntui, mutta sitten 36:s km tultiin komeasti ryyppymäeltä alas laskien - ja pohjalla vielä tietysti hengen mukaisesti ryyppy juomarepusta ottaen.
Pian oli matka taputeltu. Velipoika tuli tosiaan vastaan ja hälle kertyi 4,8km. Lopussa oli vielä kirkonmäki, jossa on 9% nousukulma ja noustava matka noin 400-500m kait? 38,3km meni @6:07 keskarilla ja 135 keskisykkeellä.Nestettä meni kaikkiaan n.9dl.
Perillä pääsin tapaamaan serkkupoikaa vaivaisen 27-28vuoden tauon jälkeen. Olihan mies vähän muuttunut, vaikka muistissa olleet piirteet kasvoilta oli luettavissa. Juttua tuli vuolaasti rapiat 2h. Samalla tuli nesteytettyä tietysti kahvista vichyveteen + syömistä tietysti. Iltapäivällä sitten takaisin Nivalaan, nuorimman velipojan kautta hurauttaen, ja tullessa vielä äidillä syöden. Iltasella läksin vielä pikku sakkokierrokselle (6,7km @5:51) hakiessani lapsille saunaillan eväitä.
Että tällainen saunapäivä tällä kertaa. Itsellä jäi kyllä vain sauna väliin, sillä Putous voitti. :)
Ens viikko on kevyt. Todennäköisesti skippaan kevyen viikon tarpeen vuoksi hieman orastaneen ajatuksen, ex-seurani järjestämän maratonin, joka oli tarkoitus juosta kiihtyvänä pitkiksenä. Kroppani tahtoo tähän kohtaan enemmin hieman rauhoitusta <-Iskias/Piriformis tuntemukset. Harmi toisaalta, sillä olisi ollut kiva mennä tsemppaamaan osaltaan Merviä hänen vuosihaasteessa eteenpäin. Ehkä ehdin vielä tänä vuonna johonkin hänen 12:sta koitinkivestään mukaan.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 25.1.2014
10.9.2013: Glen Skov, 82, voitti vuosina 1952, 1954 ja 1955 Stanley Cupin Detroit Red Wingsien riveissä. Skov pelasi myös Chicagon ja Montrealin riveissä.
Skov teki parhaalla kaudellaan (1956-1957) Chicagon riveissä 42 pistettä. Kaikkiaan hän pelasi runkosarjassa 650 ottelua, saalistaen mukavat 242 (106+136) pistettä. Hän kuoli Floridassa, Palm Harborissa.
8.9.2013: Metro Prystai, 85, voitti NHL-urallaan kaksi Stanley Cupia Detroitissa 1952 ja 1954. Hänen isä ja äiti, Harold ja Annie olivat syntyjään Ukrainalaisia.
Sentterin paikkaa pelannut Prystai kasasi komeat 330 pistettä runkosarjan 674 ottelussaan. Detroitin lisäksi Prystai pelasi myös Chicagossa.
13.10.2013: Antti Tyrväinen, 79, voitti Olympiahopeaa ampumahiihdossa Squaw Valleyssa 20km matkalla v.1960. Tyrväinen oli ensimmäinen suomalainen ampumahiihdon Olympiamitalisti.
Lisäksi hän savutti MM-kilpailuissa myös joukkuemenestystä, saavuttamalla mm. MM-kultaa v.1961. Henkilökohtaisia MM-mitalejakin kertyi kolme kappaletta. Tyrväinen oli monipuolinen, sillä hän menestyi myös ammunnan EM-kisoissa, saalistaen v.1963 sekä hopeaa että pronssia.
Vuoden urheilija-äänestyksessä hän sijoittui kolmanneksi vuonna 1963. Tyrväinen työskenteli lentokonehuoltoupseerina Hämeen lennostossa Tikkakoskella ja Lapin lennostossa Rovaniemellä. Sotilasmestari Tyrväinen jäi eläkkeelle vuonna 1979. Tyrväinen kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen Tampereella.
18.10.2013: Allan Stanley, 87, jää historian kirjoihin nelinkertaisena Stanley Cup voittajana. 1244 ottelua NHL-urallaan pelannut Stanley voitti mestaruudet Torontossa 1962, 1963, 1964 ja 1967. Puolustajan pelipaikalta irtosi myös komeat 433 (100+333) tehopistettä. Henkilökohtainen menestys jäi muutoin vähäiseksi - kolme kakkos All Stars -valintaa.
Stanley pelasi peräti 43-vuotiaaksi, joka tuohon aikaan (60-luvulla) oli hyvin harvinaista. Hän edusti Toronton lisäksi Ny.Rangersia, Chicagoa, Bostonia ja viimeisenä kautenaan Philadelphiaa. Parhaalla kaudellaan hän teki 35 (9+26) pistettä.
Vuonna 1981 Stanley valittiin Hockey Hall of Fameen. Hän muutti uran jälkeen Ontarion Bobcaygeoniin, jossa eli lopun elämänsä.
5.12.2013: Nelson Mandela, 95, jäi maailmanhistoriaan merkittävänä henkilönä maailman rotusorron vastaisen työn arkitehtina. Hän voitti Nobelin rauhanpalkinnon v.1993. Etelä-Afrikan presidenttinä hän toimi v.1994-1999.
Mandela oli 1900-luvun tunnetuimpia poliittisia vankeja ja merkittävimpiä Afrikan poliittisia johtajia.
7.12.2013: Eero Kolehmainen, 95, oli suomalainen maastohiihtäjä ja Olympiamitalisti. Kolehmainen voitti Olympiahopeaa 50km hiihdossa Oslon talvikisoissa v.1952.
Kolehmainen oli kuollessaan vanhin (95.v) elossa ollut Olympiamitalisti.
Kolehmaisen hiihtoura rakentui haasteellisesti. Hän aloitti kilpahiihdon jo 1930-luvulla, mutta sota-aika katkaisi harrastuksen. Hän oli rintamalla sekä talvi -että jatkosodassa.
Suomenmestaruuden Kolehmainen voitti vielä 41-vuotiaana. Siitä huolimatta hän jäi rannalle v.1960 talviolympiajoukkueesta, mikä herätti tuolloin kiivasta keskustelua.
"Olympiamitalisti muisteli myöhemmin junamatkaa, jossa vieruskaveri, joka
ei tunnistanut Kolehmaista, alkoi sättiä olympiakomiteaa tämän
jättämisestä joukkueesta.
Kolehmainen tokaisi takaisin, ettei se vanha mies olisi siellä
pärjännyt. Mies kimmastui vastauksesta lisää, kunnes joku sivullinen
kertoi, kenen kanssa hän oikein keskusteli." -Helsingin Sanomat-
29.12.2013: Eero Mäntyranta, 76, kuoli pitkällisen sairauden murtamana Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa sunnuntaina 29.joulukuuta klo.16:00. Mediaan levinnyt virheellinen tieto väitti Mäntyrannan kuolleen 30.12.2013.
Mäntyranta muistetaan yhtenä Suomen legendaarisimmista Olympiavoittajista, hiihdon legendana. Neljiin olympialaisiin osallistunut Mäntyranta voitti kaikkiaan kolme Olympiakultaa ja yhteensä 7 olympiamitalia. MM-kilpailuista kertyi viiden mitalin saalis, joista kaksi oli henkilökohtaisia voittoja.
Vuonna 1972 Mäntyrannasta tuli ensimmäinen dopingista kärähtänyt suomalainen urheilija. Hän jäi tammikuussa 1972 kiinni amfetamiinin käytöstä Sm-kisojen yhteydessä. Mäntyranta sai tuosta muutaman kuukauden salailun ja viivyttelyn jälkeen "vakavan varoituksen". Mäntyranta itse kiisti asian ja sanoi, että hänelle ehkä annettiin amfetamiinia jollakin juottoasemalla hänen tietämättään. Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 23.1.2014
Pitkä palaveri (lähes 5min) hallituksen, eli vaimon kanssa takana. Isot linjat löytyivät nopeasti. Hämmästyttävän helposti shotsin rypäs tuonne arkeen mahtui - olkoonkin, että olemme lomalla tuolloin.
Olympiakisojen aikana teen seuraavan rypäsharjoituksen. Tarpeeksi pitkän, eli 5vrk, ja tarpeeksi pitkän, eli 220km. Ja tarpeeksi kevyesti, jotta en kuluta liikaa, eli pystyn jatkamaan pienen kevennyksen jälkeen harjoittelua normaalisti.
Lenkit on tarkoitus tehdä pääasiassa silloin kun poika on koulussa ja tyttö esikoulussa. Vaimon ohjelma pidettäkööt salaisena. Rypäs alkaa Su 16.2. iltapäivästä ja loppuu Pe 21.2. iltapäivällä. Pidemmittä puheitta, tässä suunnitelma.
RYPÄS SHOTSI
Su 16.2. 16km =16km Ma 17.2. 27km + 8km =35km Ti 18.2. 27km + 27km =54km Ke 19.2. 27km + 27km + 9km =63km To 20.2. 22km =22km Pe 21.2. 22km + 8km =30km
5vrk = 220km.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 21.1.2014
Jäin kuin laillansa satamaan katsomaan kaukana kulkevaa laivaa. Jäin tarkoituksella kauas niistä tuntemuksista, joita tulen kohtaamaan viimeistään kesäkuussa. Yritän olla menemättä liian lähelle laivaa ennen sitä. Silti minun on kaivettava muutama kerta raihnainen soutuvene kaislikosta ja irrottautua satamasta, mutta varovattava ulappaa.
Lihakset toimivat ja jaksoivat hyvin 54h/125km. Ei mitään heikkoa. Huomatessani ryppään helppouden, en malttanut olla menemättä ohjelmassa olleita lenkkejä hieman aiottua joutuummin. On oltava syy kulkea pitkästyttävän hitaasti malttaen. Nyt en saanut itselleni myytyä tuota teemaa. Hoksasin kesken projektin laatineeni itselleni liian helpon ryppään. Otin kuitenkin tämän koevedoksena. Ikään kuin jelenaisinbaajevan lämmittelyhyppynä. Aloituskorkeutta ei ole vielä säädetty telineille.
Olen kokenut lihaksissa monenlaisia rasitustasoja. Nyt jäin suhteellisen kauas esimerkiksi viime kesän monista harjoitus rupeamista. Keijo, muistan vieläkin sen kesäisen aamuyön ja 48km lenkin, kun lihakset olivat aivan loppu jo ennen tuota lenkkiä ja takana 2h yöunet - voi pojat... Koin silloin niin. Tuskin aavistankaan, miten loppu ne voivat olla kesäkuussa. Mututuntuma kuitenkin on. Ja ajattelen, ettei silloin auta muu kuin todeta olevansa riisuttu mies. Tulee varmasti tilanne, jolloin minulta on riisuttu fyysinen puoli alas. Sen jälkeen alkaa henkinen taistelu. Koitan nauttia siitä, niin hullunkuriselta kuin se tuntuukin. Yksi valmistautumiseni on miettiä henkisiä työkaluja 6vrk suoritukseen, koska ennakoin fyysisen puolen loppuvan kuitenkin ennen pitkää. Se ei tule yllätyksenä.
Jalkoja on siksi säästettävä. On miellyttävämpää ja helpompaa juosta jaloilla kuin päällä. Useimmat lienee samaa mieltä? Odotan mahdollisuutta kokeilla pidempää rypästä. Enemmän päiviä. Ehkä 5-6. Isompaa kasaa kilsoja. Ehkä 200-250km. Tarkoitus on todella löytää vene kaislikosta. On uskallettava tarttua airoihin ja lykkiä pirun kyytiä kohti merta. Perkele, sinne menen. Perkeleitäkin on monenlaisia. Se ei ole minulla uhmaa, se on huumoria, jolla saatan onnistua hyppäämään lumpeen lehdeltä toiselle ilman mulahdusta. Täh? Okei, kaksi lumpeenlehteä voi mennä... tai sitten ei. Kuka tietää, kuka enää muistaa - on tarkoitus vain viedä ajatus pois siitä mistä lähdimme. Muistatko vielä? Tarvii kusettaa vähän itseään. Jos siihen joskus tarvii perkeleen, niin olkoon niin.
Tänään päättyneessä pienessäkin ryppäässä tulin taas omalle muistitaululle. Olen vielä erittäin rajallinen kestävyyteni kanssa. Olen päässyt yllättävän pitkälle vaivaisen 14000km aikana. Osaan arvostaa kestävyys ominaisuuksiani, jotka olen onnistunut tähän mennessä kehittämään itselleni. Samalla tiedän kuitenkin, että matkaa ja kehitettävää on vielä todella paljon. En ole vielä juuri missään, kun puhutaan kovasta kestävyys tasosta. Minun kestävyydellä ei tehdä vielä tulosta 6vrk suorituksessa, mutta minun kestävyydelläni on mahdollisuus kokea tuo autuus. Selviytyminen on realistisempi kuin tulos. Jo 550km olisi minulle todella paljon. Huomatkaa, olisi. En voi tietää. En halua lähteä uhon tielle. Haluan kohdata 6 vrk ja kertoa sitten.
Lopuksi lainaus sunnuntaina Kalevassa olleesta jutusta tästä 6vrk tempauksesta ja sen eräästä kommentista:"Kuinka monta maaliin juostua maratonia on tällä juoksijalla takana ennen
kuin on kyllästynyt massatapahtumiin ja haastanut itsensä
ultrajuoksemiseen ja vielä pidempiinkin suorituksiin?"... Aika tyypillistä ajatella asia noin. Vastasinkin tuohon. Ehkä vastaukseni tulee kyseiseen kommenttikenttään aikanaan kokonaisuutena, jos lehti sen käsitellessään hyväksyy. En edes muista tarkalleen mitä vastasin. Toiset pitää massamaratoneja omina juttuinaan. Joka on pelkästään vain hyvä asia. Hyviä, kuljettavia polkuja on monia. Minä harjoittelin viime vuonna yli 500h, juoksin yli 4500km. Juoksin yhden maratonin maaliin. On selvää, että focukseni on jossain muualla kuin massamaratoneilla. Olen valinnut tieni, josta koen saavani enemmän sisältöä. Olen kokenut ruudut kuten maraton, 12h (halli piirinennätys, peräti vieläkin voimassa) ja 24h. 6vrk en ole vielä kokenut. Uskon, että siinä riittää haastetta useammaksikin kuin kerraksi. Ehkä.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 20.1.2014
On Lauantai-aamu klo.5 tämän blogin aloitus hetkellä. Tunnin päästä on tarkoitus käynnistää otsakkeen mukainen rypäsharjoitus, eli La klo.6. Viimeisen lenkin on tarkoitus olla juostuna Ma klo.12 mennessä. 54h on siis ryppään pituus. Lenkkiohjelmani on seuraava:
La klo.6: n.22,2km... klo.10:. n.22,2km... Su klo.6: n.22,2km... klo.10:. n.22,2km... Su-ilta: n.11,2km... Ma klo.9 jälkeen 25km.
Tarkoitus on harjoitella etenemään 6 vuorokauden juoksun vaatimalla, tarvittavan kevyellä intentiseetillä. Eli tämän ryppään jälkeen ei pitäisi olla liian väsynyt. Tämän pitäisi tulla helposti. Pakkasta on tällä hetkellä noin -23. Luvattu on noin -25 aamupäivän ajaksi. Huomiseksi jopa -26. Melko arktiset on olot. Varuste kysymys. Silti ei ole mukavaa vetää niin paljoa vaatetta päälle ja pois vähän väliä, mitä tämä vaatii, mutta otetaan pakkanenkin haasteena. Tosin sitä ei kyllä tarvi harjoitella - pakkasjuoksua, sillä tuskin koskaan tulen tekemään mitään pakkasultraa.
Jatkan tämä kirjoittamista ryppään edetessä...
Eka päivä taputeltu. Ensimmäisen järvenkierron (22,2km) kiertelin leppoisesti Pumpin kanssa jutustellen ja heräillen tähän päivään. Retkeily hengessä välillä pidettiin taukoja juoden kuumaa kaakaota. Kiitos Pumpille hienosta tarjoilusta ja upeasta seurasta!
Eka lenkin loppupuolella alkoi vasempaan pakaraan vihlomaan. Hmmm...
Toisen kiekan kiersin n.75min tauon jälkeen. Pakara oli eka kiekan loppua hankalampi, mutta onneksi viiltävän, vihlaisevat kivut olivat vain ajoittaisia, saattaen olla poissa jopa 20min ajankin. 30min lenkin jälkeen ei tuntemuksia ainakaan ollessa. Seuraillaan. Ryppään jatkamista tämä ei toistaiseksi estä. Kipulääkettä en eesimmäissä ole ottamassa. Mutta onpa erikoinen kipu, kun ei ole ennen tuollaista ollut. Vaimo veikkas vähän iskiastakin. En tiedä. Pakara tuntuu ajoittain kuin olisi joku rokote pistetty. Mitä lie rauhoittavaa vaimo tökänny yöselekään kankkuun?
Eka päivän saldo oli suunnitellusti 2x22,2km = 44,4km. Eka lenkki tässä @7:19... ja toinen lenkki tässä @6:55... Yhteensä 5h 17min lenkkeilyä. Huomen aamulla samanlainen satsi uudestaan. Nyt VIELÄ lisää syömään ja juomaan. Kyllä se tällaselle ruuan ja makian persolle pullerolle vaan passaa tämä ultrajuoksu. Ei tarvi olla nopea, eikä laiha. Kunhan vaan jaksaa läskejään raahata tarvittaessa kohtuullisen matkan niin taas syötiin komeasti!
Tästä jatkuu kirjoitus sunnuntaina jossain vaiheessa...
En tiedä tuleeko sitä koskaan täysin varmaksi miten pystyy suunnitellut haasteet selvittämään. Tämänkin ryppään mietin aika nopeasti valmiiksi. Nopeasti se alkoi näyttämään paperilla, että tuon vetää helposti, kun vain malttaa - ja pystyy jatkamaan harjoittelua. Ihan täysin en ehkä muistanut, että LUV-viikon määrämätöt (7pv ~169km juoksua) oli ihan tuossa vast´ikään (2-8.1.2014). Eilen olikin tekeminen vähän kankeaa, joskin melko helppoa. Silti olo illalla oli hivenen liian väsynyt siihen nähden, että eilinen sisälsi vain 44,4km erittäin helppoa juoksua.
Tänään oli sitten helpompaa. Ehkä eilinen vei pois kankeuksia. Aamulla klo.6 lähdin yksin aamun pimeyteen, vain otsavalo ja vähäiset katuvalon lyhdyt turvanani. Kuu toki vartioi menoani kauniin ison sädekehän kera yläväänä taivaalla. Juoksu kulki tosi helposti, vaikka pakkanen paukkui -22 tietämillä. Loppulenkistä alkoi kuitenkin lunta kaunomaan ja pakkanen laski. Lopussa kiersin muutaman satametriä extraa, jotta saan iltalenkkiä suunnitellusta (11,2km) vähän lyhemmäksi. Aamun eka järvenkierto 22,8km @6:43.
Ensimmäisen ja toisen lenkin väliin jäi vajaa 1,5h aikaa tehdä huolto ja pieni huili. Tuo 1,5h tuntuu aika hyvältä tauolta noin talvella. Hieman tuota lenkkien välistä taukoa tuli tänään pohdittua, ajatellen juurikin tulevaa 6päivän urakkaa. Kesempänä selkenee, mikä on minulle paras lepoaika. Veikkaan 90min lenkkejen välissä. Varmaan aukaisen vielä aikataulun auki.
Toinen lenkki käynnistyi klo.10, suunnitellusti. Virve oli innostunut lähtemään völijyyn. Päätin kiertää nyt järven vähän pidemmän kautta, jotta saan edelleen iltalenkkiä lyhemmäksi. Tarkoitushan on juosta la-su 100km ja ma-aamupäivällä vielä 25km, eli 54h/125km. Juoksu kulki edelleen helposti. Hyvä niin, sillä niin tässä on tarkoituskin. Juomaa ja energiaa nautin hyvin suppealla variaatiolla 40min välein. Liian harvakseltaan. 15-20min välein on optimi sitten, kun aletaan 6päivää purkittamaan. Jotenkin tuossa pakkasessa ei vain viitsinyt kajota tiuhempaan termosvyölle, laskea tumppuja ja haparoida heti kohmenevin käsin suklaata kosteista taskuista tms. Rypästely noin -20 asteen pakkasilla ei ole ihan helpointa, vaikka paljon vaatetuksen allahan on kuin saunassa konsanaan.
Yhtä kaikki. Kerron Virvelle noin 16-17km tietämillä, että kylläpä menee helposti. Ei tunnu missään. Eikä tarvinut edes liioitella. Hieman Virve siinä ihmetteli, miten ei voi tuntua. -"Täytyy mennä vain tarpeeksi helposti... ja olla tarpeeksi reeniä pohjana". Virve ehdotti, että voitaisiin mennä loppumatka joka toinen kilsa reippaammin. Sanoin, ettei ole vara, muuten voi alkaa tuntumaan. Nyt ei tarvi tuntua. Tämän täytyy mennä helposti, loppuun asti. Täytyy hallita mieli joka hetkellä. Varmasti 6päivän juoksussakin on paljon hyviä hetkiä ekan 2päivän aikana. Silloin täytyy malttaa. Tätä on vähän harjoiteltava. Malttaminen ei ole luontainen ominaisuuteni. Kiitos Virvelle lenkkiseurasta!
Kuulema lehti muotoisessa Kalevassakin on ollut juttu. Kun on oikein taitava toimittaja, saa hän näyttämään kuntoilijankin kunnon urheilijalta. Kiitos, Heikki!
Tästä jatkuu kirjoitus maanantaina...
Non-niin. Rypäs on takana. 54h aikana tuli juostua 125km 14h 13min siihen meni aikaa, eli keskivauhti oli koko ryppäässä noin @6:49. Se oli ajateltua vauhdikkaampi. Ihan 6vrk juoksussa tarvittavaan hiippailuun ei näin pliisussa ryppäässä motivoitunut. Toki tämä oli erittäin kevyt tehoinen. Lenkkien keskisykkeet 106, 121, 116, 120, 119 ja 120. Jalkani eivät kuitenkaan kestä ainakaan vielä 6päivää edes noilla noin 115-120 tehoilla, vaan tehot pitää puottaa tuonne noin 105-110 nurkille, jolla ne olivatkin eka lenkillä.
Olennainen tavoite täyttyi. Tämä oli ainakin tarpeeksi helppo rypäs. Kovin lyhyt ja vähän kilometrejä. Hieman sellainen kokeilu luontoinen rypäs. Varovaisesti. Olympiakisojen aikaan on tarkoitus yrittää sovittaa 5-6päivän ja 200-250km rypästä, jolloin pääsee jo ns. tunnelmiin. Silloin joutuu jo hieman enempi keskittyyn, eikä sitä voi vetää ihan tällä tavalla vasemmalla kädellä. Tuon ryppään toteutumisessa on vielä keskusteltava lisää vaimon kanssa kalenterin kera. Balanssi on kuitenkin tärkein = perhe-elämän ja tämän minun projektini pitää sointua yhdessä ilman säröjä, sillä tällaisissa on tärkeää olla myös muu elämä tasapainossa. Itse suorituskin sitten kesäkuussa on kokonaisuus. Kuntoa ja henkistä valmiutta.
Tuntuu, että olen oikealla polulla. Ainakin nyt tuntuu siltä. Mitä seuraavaksi? Huomenna on lepo, koska minulla on muutakin elämää kuin juoksu. Keskiviikkona käyn tuntemusten mukaan lenkillä. Kevyttä lenkkeilyä keskiviikkona ja torstaina. Perjantaina taas lepo. Eli kyllä, hieman täytyy muistaa keventää tällaisten ryppäiden perään. Lauantaina juoksen aamulla Nivalasta Haapavedelle. Matkaa n.38km. Seuraavakin viikko on kevyt. Kuunnellaan kehoa. Eli 13 seuraavaa päivää mennään korkeintaan normaalisti, mutta pääasiassa kevyesti.
Kesäkuun kuuden päivän juoksu on saanut muutoinkin tuulta purjeisiin, sillä sain tänään jo ensimmäiset tukijat, sponsorit. On hienoa, että on innokkaita yhteistyökumppaneita tarjolla.
1.5.2013: Chris "Mac Daddy" Kelly, 34, muistetaan Kriss Kross rap-duon toisena jäsenenä. Hän nousi duon toisen jäsenen, Chris "Daddy Mac" Smithin kanssa maailmantietoisuuteen 13-vuotiaana kappaleella Jump.
Kappale oli kahdeksan viikkoa listaykkösenä. Pojat yhdessä - ja erikseen - yrittivät vielä uudellakin levyllä, "Da Bomb", mutta se ei oikein lyönyt läpi. Sen sijaan vuoden 1996 "Young, Rich and Dangerous" menestyi kohtalaisesti.
Pojat loivat muodin, jossa farkkujen takataskut ovat edessä. Chris kuoli huumeiden yliannostukseen.
2.5.2013: Jeff Hanneman, 49, muistetaan kuuluisan hevibändi Slayerin kitaristina ja biisien säveltäjänä. Hanneman oli hyvin kiinnostunut sodasta. Hän keräili sotavälineitä vapaa-ajallaan. Monet hänen säveltämistään kappaleista käsittelivät sotaa. Kuten esim. "Angel of Death ja Raining Blood".
Hän kuoli maksakirroosiin. Hanneman käytti paljon alkoholia ja kärsi masennuksesta.
18.5.2013: Mika "Micky" Kauppinen, 44, tunnettiin kuuluisan suomalaisen yhtyeen, Hausmyllyn laulajana.
Micky aloitti uran Katri Helenan äänimiksaajana. Mickya luonnehditaan Hausmyllyn kantavaksi voimaksi ja ilopilleriksi. Hän toimi myös yhtyeen managerina.
Micky kuoli hänen veljensä lausunnon mukaan sairaskohtaukseen ainakin vuoden kestäneen vakavan sairauden jäljiltä.
20.5.2013: Ari Huumonen, 57, oli suomalainen menestynyt kiekonheittäjä, joka viskasi itsensä kolme kertaa Suomenmestariksi. Uran kohokohta oli kuitenkin Helsingin MM-kisat ja komea neljäs sija omalla ennätystuloksella, 65,44.
Huumonen lopetti maineikkaan uransa 1988 ja toimi urheilu-uransa jälkeen Hämeenlinnan kaupungin liikuntapaikkojen hoitajana.
23.5.2013: Väinö Raudaskoski, 90, oli nivalainen kansanedustaja.
Hän toimi Keskustapuolueen kansanedustajana vuosina 1975-1987. Lisäksi Väinö toimi lukuisissa muissa johto -ja luottamustehtävissä. Siviiliammatiltaan jämpti mies oli maanviljelijä.
4.6.2013: Pekka Hämäläinen, 74, tuli tunnetuksi pitkäaikaisena Suomen Palloliiton puheenjohtajana, kaiken kaikkiaan peräti 12-vuotta (1997-2009). Lisäksi hän kuului mm. UEFA:n komiteaan. Hänellä itselläänkin oli pelaajataustaa. Pekka voitti pelaajaurallaan Suomenmestaruuden v.1961 HIFK:ssa.
Siviilityössään hän oli Elintarviketeollisuusliiton toiminnanjohtaja ja ammatiltaan varatuomari.
12.6.2013: Jiroemon Kimura, 116, oli maailman vanhin henkilö viimeisinä kuukausinaan elossa ja kaikkien aikojen vanhimmaksi elänyt mies varmuudella. Hän oli samalla viimeinen 1800-luvulla elänyt mies.
Kimura kertoi 114-vuotissyntymäpäivänään - siis huom! kertoi! - selvinneensä vuoden 1927 Kioton maanjäristyksestä, jossa kuoli 3000 ihmistä.
Hän teki elämänsä aikana töitä mm. maanviljelijänä ja postivirkailija. Pitkän iän salaisuutta häneltä oltiin kysytty monesti. -"Ehkä se johtuu auringosta. Katselen aina ylös taivaalle, sellainen minä olen." Oli Kimura vastannut kysyjilleen.
27.6.2013: Don Baizley, 71, tunnetaan Suomessa monen suomalaisen NHL-pelaajan agenttina. mm. Jari Kurrin, Saku Koivun ja Teemu Selänteen. Baizleyn, Winnipegiläisen lakimiehen, agenttiura sai kuitenkin alkunsa siitä, kun ruotsalaiset, Ulf Nilsson ja Anders Hedberg tarvitsivat 1970-luvulla apua sopimusasioihinsa tullessaan WHA-liigaan Winnipegiin. Ruotsissa toiminut lääkäri Gerry Wilson oli suositellut Baizleyä.
Harva suomalaispelaaja, joiden asioista Baizley vastasi, pystyy puhumaan nyt Baizleysta ilman palaa kurkussa. En minäkään. Baizley oli aina luotettava ja leikkisä, mutta äärimmäisen hyvin asiansa osaava agentti. "-Teemun on pakko olla hyvä", sanoi Baizley leikillään Helsingin Sanomille Winnipegissä joulukuussa vuonna 2011. "Hän on pitänyt saman agentin koko uransa ajan huonoista sopimuksista huolimatta." Samaa pystyttiin aina sanomaan toisinpäin myös Don Baizleysta.
2.7.2013: Lisää erityisen koskettavia kuolemia. Paul Lorieau, 71, on yksi historiallisesti merkittävin kansallislaulaja kaikki urheilulajit huomioiden. Huikea 30-vuoden sessio Edmonton Oilersin otteluiden kansallislaulajana läpi kaikkien mestaruuksien. Lorieau tuli tunnetuksi tapahtuman yhteisestä jakamisesta. <-Kuinka tuota pystyy katsomaan kuivin silmin??? Hän antoi usein yleisön osallistua lauluun, pitämällä joskus pitkänkin ajan mikrofoonia yleisöä päin. Hienona kanadanransklaisena herrasmiehenä Paul lauloi O Canadan osaksi ranskaksi aina Montreal Canadiensin vieraillessa Edmontonissa.
Lorieau jätti jäähyväiset saattohoitokodissa ruokatorven syövän uuvuttamana, perheen ympäröimänä.
5.8.2013: Shawn Burr, 47, pelasi NHL:ssä 16 kautta, 878 ottelua ja teki 440 (181+259) tehopistettä. Hän oli ns. voimahyökkääjä. Burr pelasi Detroitin. Tampa Bayn ja San Josen riveissä. v.1990 Burr pelasi Kanadan MM-joukkueessa.
Burrille todettiin leukemia (verisyöpä) helmikuussa 2011. Hän toipui sairaudesta luuydinsiirron ja kemoterapian jälkeen, mutta syöpä uusiutui seuraavana vuonna. 5.8.2013 Burr kaatui kotonaan ja kuoli saamaansa aivovammaan. Tässä Shawn Burr tribute.
7.8.2013: Vasily Tikhonov, 55, oli Suomessa hyvin tunnettu valmentaja. Sen lisäksi hänet tunnetaan Viktor Tikhonovin poikana. Vasilyn Viktor-poika puolestaan on pelannut NHL:ssä kin ja on pelannut nyt kolmatta kautta SKA St. Petersburgissa, KHL:ssä. Vasilyn Viktor-poika toimi mm. tänä vuonna Venäjän EHT-joukkueen kapteenina ja tuli valituksi äskettäin Venäjän Olympiajoukkueeseenkin. Vasily valmensi Suomessa Ässiä 1990-1993. Kävi välillä mm. NHL:ssä San Jose Sharksien apuvalmentajana. Rauman Lukkoa Vasily valmensi 1998-2001. Myöhemmin hän työskenteli Venäjällä eri valmennustehtävissä. Vasily kuoli pudottuaan kerrostalon neljännessä kerroksessa sijainneesta asunnostaan.
19.8.2013: Matti Murto, 64, on Suomen jääkiekkoleijona nro.77. Murto pelasi 18 kautta HIFK:n paidassa ja voitti huikeat viisi Suomen mestaruutta. HIFK on jäädyttänyt Murron pelinumeron 17. Murto pelasi myös kuusi kertaa MM-kisoissa ja kaksi kertaa Olympialaisissa.
Murto kuoli ruokatorven syöpään.
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 10.1.2014
.jpg)
