Vilikasta on ollunna trafiikki tällä saitilla, joten täytynee tarjota jonkin sortin kirjoitusta, jottei tarvihe hiljaisia sivuja lukea.
Elikkäs tosiaan kauden päätavoite, ykkösrasti on nyt pukattuna. Tavoitteeseen en päässyt, mutta olo ei ole ollenkaan pettynyt. Ehkä se oli sitä jossain vaiheessa kisan aikana ja kisan jälkeisinä, sekavina tunteina. Tunnemyrsky onkin tuollaisen kisan jäläkeen meleko voimakasta. Sitä ois tehny mieli rutistaa jokaista, joka oli ollut tsemppaamassa ja mukana tapahtumassa. Suurin kiitos kuuluukin kaikille tukijoille, ENSIsijaisesti tietysti omalle perheelle ja heidän jälkeensä luettelo jatkuu myöskin pitkänä, sekä arvostuksen täyttämänä. Jotta KIITOSTA vaan vielä kerran kaikille - ja tietysti myös ISO kiitos kilpaveljille ja sisarille!!! Huikeata sakkia kaikki, läheisistä aina kisaajiin asti. Ja tietysti ISO kiitos myös minun ja Jay Lenon (Janne Kukkola) yhteisille huoltajille, "Jackille", joka teki meiän eteen hommia niska limassa n.10h, sekä myös Lenon ystävälliselle ja iloiselle vaimolle, joka oli myös meitä huoltamassa.
Kuvia laitan vaikka erillisenä blogina kunhan ehdin ne saada koneelle. Mutta ne siis myöhemmin.
Tavoite oli siis saavuttaa sadan mailin raja. Tiesin kunnon noustessa valamistautumisen loppuvaiheessa lupaavasti sen olevan vähintäänkin realistisen. Itse asiassa laskeskelin omaavani jo mahikset maksimissaan n.175-180km välille, mutten halunut nostaa rimaa liian korkealle vaan yllättää kaikki reippaasti tavoitteen ylittävällä tuloksella. Kaikki ei aina mene kuitenkaan niin kuin elokuvissa, varsinkaan kisatessa ulkosalla 24h.
Lämpötila oli lähdön hetkellä siinä +23 asteen huitteilla. Olo oli rauhallinen, olinhan hyvässä kunnossa omaan tasooni nähden. Olin nukkunut yönkin hyvin, yli 9h. Ei ollu huolta suorituksesta. Kaikki oli hyvin suunniteltu. Ainoa mitä en tajunut, oli sitäkin tärkeämpi, elikkäs luvatun helteen järkeileminen omaan etenemissuunnitelmaan. Ravinto -ja nestepuolella mielestäni onnistuin näin jälkikäteenkin. Olkoonkin, että ravintopuolella olisi pitänyt ottaa enempi vaihtoehtoja/variaatioita mukaan. Suolatabletteja vetelin 2h välein, kuten olin suunnitellutkin. n.90-120kcal/kierros energiaa.
Olin kisaviikolla testannut 17min kevyttä hölökkää + 3min peruskävelyä -rytmiä. Noilla keveillä harjoitusvauhdeilla menin 10-20km kokeilut varsin lepposasti maisemia ihaillen hivenen alle 6min vauhtia kävelyineen päivineen. Niinpä lähdinkin nautiskelemaan tuolla helpolla ja turvallisella rytmillä hienoista maalaismaisemista. Kisoissahan minulla menee aina harjoituksiin nähden n.10-15sek/km nopeammin samoilla sykkeillä. Aloitinkin varulta vielä hieman varovaisemmin noiden hölkkä-osuuksien osalta kuin oli tarkoitus. Eka 20,36km matkalla viivyinkin 6:02/km. Eli menin n.10sek./km hitaampaa kuin olin suunnitellut, vaikka olin kisassa, joissa menen yleensä siis hieman nopeammin kuin harkkalenkeillä. Homma tuntui pelittävän enemmän kuin hyvin. Kannustustakin oli paljon reitillä, joka lisäsi tunnelmaa TOSI paljon. Naatiskelin varulta nestettä hieman ekstraa suunnitelmaan (n.0,9L/tunti) nähden, sillä tiesin lämpötilan nousevan iltapäivää kohden. Ja sehän nousi aina +26 asteeseen.
Jotain vajaan 3h kohdalla havaitsin jonkusen kokeneenkin maratoonarin (jotka siis kiersivät osittain samaa reittiä kuin me 24h taivaltajat) hortoilevan huonovoimaisena. Itselläni tuli ensimmäinen pieni notkahdus n.4h kohdalla. Niitähän tulee aina jokaisella maratoonillakin joissakin kohtaa, joten eipä ne niin outoja juttuja ole. Kuitenkin siinä vähän sumplasin, kun oli tuo sääkin niin kuuma, että pitäisköhän tehdä niin radikaali temppu, että heittäis jo siinä kohtaa 7+3 -rytmille 17+3:sta. Ystäväni tuomat, vilvoittamaan tarkoitetut pesusienetkin kuivuivat jo 400m matkan jälkeen rutikuiviksi. Päätin kuitenkin katella tuon pienen notkahduksen vähän pidemmälle ja muuttaa rytmin 7+3:ksi 5h kohdalla. Alunperin ajattelin pääseväni 17+3 -rytmillä n.12h, ainakin, sillä se oli ollut niin vaivatonta harjoittelulenkeillä. Ehkä tuossa säässä olisi kuitenkin pitänyt lähteä jopa alun lämmin/kuumajakso tykkänään 7+3 -rytmillä ja muuttaa sitten iltasella 17+3 -rytmille.
40,72km täyttyi 6:15 keskarilla. Lämpötila ei siis vaikuttanut käytännössä mitenkään suoritukseeni tuossa kohtaan, jonka honasin tietysti myös hyvin tasaisista kierrosajoista. Ilmeisesti lämpötilaan tottumattomuus, elimistön nestejärjestelmän sekaisin meno korkean lämpötilan vuoksi veti minut lähes täysin yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta sippiin n.5h kohdalla. Olin joka kierros n.2-3h alkaen uittanut pään viileällä vedellä + pesusienellä vielä hieman vilvoitellut, joten koitin kyllä jäähdyttää kehoa. Tehotkin oli etenemisessä varsin matalat, vauhdeista päätellen n.130-135lyöntiä/min hölkkätessä. Sykevyötä en laittanut, koska tunnistan tehot jo siitä miltä milloinkin tuntuu mikäkin vauhti.
No, siinä sitten sitä koitti jotenkin päästä 5h jälkeen eteenpäin. Voitte arvata, kyllä otti pannuun; kauden pääkisa ja sitten elimistö ottaa hatkat. 7,5h asti pääsin kuitenkin jotenkinsa kisassa eteenpäin. Ihan se 7+3:kaan ei enää edes onnistunut. Siinä on melko lailla housut kintuissa, kun elimistö ei enää pelaa, vesikään ei oikein maistu - ja aikaa oli siitä 5h kohasta loppulaukaukseen 19h! Kävin ekan 8h aikana 3-4krt. heittään vettä, vaikka ei kyllä gusettanut. Vettä tuli kuitenkin aina hyvin ja se oli enemminkin kirkasta, eli hyvä juttu. Eteenpäin. 6h sarjalaisetkin tuli radalle meidän oltua 6h liikkeellä. Oli kiva nähdä omasta huonosta hapesta huolimatta kuinka tuoreita kavereita nautti baanasta. Kovinta vauhtia piti odotetusti Nivalan Keijo, joka kasasi huikeat 71,256km!!! 6h sarjalaisista oli raati valinnut myös nuorelle sisukkaalle jaettavan palkinnon voittajan. Hän on v.2012 Toni Kukkola. Onnittelut!!!
8h kohdalla, eli 20.kierroksella vedin eka laatat. Oli tehnyt jo pitkään pahaa, eikä mikään oikein uponnut hyvällä. Siihen asti olin juonut sinnikkäästi sen 1,2-1,5L/h + vetänyt n.90-120kcal (ehkä enemmänkin) tunti. Tuon kierroksen jälkeen jouduin käymään sisällä yökkimässä lisää. 21.kierros kestikin tuon "pienen" sisävisiitin jälkeen 2h33min!!! Sen jälkeen jalat olivatkin aivan tuoreen tuntuiset, mutta elimistö oli aivan seis. Suolan ja makean nauttiminen ei tuntunut auttavan kuin pienen hetken, myös ihmeellinen pääkipu (auringonpistos-ko?) tuli kuvioihin. Vannemainen pääkipu, jonka kiristin oli takaraivolla otti ohjat käsiin. Enimmäkseen kävellen hortoilin noiden vaivojen kanssa kolme kierrosta 10-12min/km -vauhdein. Jee... Sen jälkeen en oikein tiennyt juuri mistään mitään, sillä varsinkin tuo pääkipu oli sietämätön. Joku migreenipääkipukin tuntuu tuon rinnalla hyttysen pistolta. Niinpä taas sisälle puheleen pöntölle ja vadille. Asiaa tuntui riittävän.
25.kierros sisällä käpristelyineen vei aikaa 5h45min. Eli olin noihin kahteen sisällä oksentelureissuihin meni kierrosajat mukaanluettuina 8h18min. Reipas kolmasosa vuorokaudesta. Tuo toinen reissu sisällä oli pitkä ja sitäkin tuskaisempi. En kyllä paljoa siitä edes muista kuin sieltä täältä. Aina yrittäessäni nousta ylös vaaterista päässä oleva kiristin nykäisi minut alas. Yökkäilin. Ensiapu antoi minulle merisuolaa ja siirappia. Kilpakumppani, Pasi Koskinen, oli pyytänyt minulle lähetettäväksi myös osmosaalia ja lihalientä. Olin toki vetänyt muutaman maitohappobakteeritabun itsekin kisan aikana. Mistään ei ollut apua.
Muistan, kun yli sata mailia kisassa juossut kilpailijatar kävi minua suostuttelemassa sairaalaan menoonkin. Varmasti se olisi ollut viisas ratkaisu. En muista olleeni koskaan noin huonossa kunnossa. Päätin kuitenkin toisin. Ei varmastikaan hyvä päätös, mutta niin päätin - katsoa tämän kortin loppuun. Tuo EA -henkilö kertoi minulle tänään, että olin ihmetellyt miksi hän on kotonani. Olin kuulema ollu sen vuoksi aika säikähtäneen näköinen. Vieras nainen minun makuuhuoneessa. Aika sekainen kaveri siis olin.
Heräsin hieman ennen klo.6:tta. Lähdin oitis ulos ja radalle. Mukaan vain juotavaa. Eihän tuo olo ollut häävi, mutta sain kuitenkin noin 0,5L/kierros nestettä alas. Pahaa teki, mutta ei tarvinnut oksentaa. Pää oli edelleen outo tai toisin sanoen monikaan asia ei ollut normaalisti. Työstin kuitenkin aamupäivän aikana vielä n.35km kasaan.
Lähtiessäni aamulla oksennusvatin vierestä oli minulla kasassa 81,43km. Voitte arvata, että kävin jaakobinpainia jatkaakko vai ei. Tavoite oli karannut kaaaauas, kaaaaaaauas. Ajattelin kuitenkin mennä niin pitkästi kuin pystyn, että jää ainakin siltä kantilta kaikkensa antanut olo. Ainakin 100km, ajattelin.
Viimeisen puolen tunnin aikana sain jonkin ihmeellisen hurmion päälle, kun kiersin viimeisen tunnin 888m rundia. Paras kierros oli jopa alle 6min/km vauhtia!!! Laskin kapulan 116,076km kohdalle. Täytyy olla erittäin tyytyväinen tuohon tulokseen, kun ottaa huomioon nuo vaikeudet. Ihan siltä ei tuntunut heti kisan jälkeen, mutta nyt tätä hieman pureskeltua tuo suoritus tuntuu erittäin optimaaliselta koetun jälkeen.
Lähtiessäni kotoa kisapaikalle oli painoni nestetankkauksen - ja kevyen hiilaritankkauksen - jälkeen 79,4kg. Tullessani kisapaikalta kotia, oli paino 86,4kg. Eli paino nousi tasan 7kg!!! Siitä voi jokainen päätellä ja laskea miten sekaisin meni elimistöni. Ja täytyy muistaa, että oksensin lukuisia kertoja. Viime yönä sainkin ravata wc:ssä niin, että melkein polku tuli, tuskin pöntön vesi ehti laskeutua uudelleen, kun olin jo taasen lorottamassa vettä pönttöön. Paino laski jo aamuksi 6kg, vaikka pieniä turvotuksia on vielä esim. vatsan seudulla. Pääkipu, jolla tarkoitan kovempaa pääkipua kuin esim. migreenissä, jatkui vielä aamusta, mutta sain sen buranalla kuriin. 2x600mg olin ottanut yöllä kisassakin buranaa. Nyt aamusta tuo burana kuitenkin vihdoin auttoi ja nyt on enää peruspääkipua, jonka kanssa ainakin minä pärjäilen. Harkitsin kyllä eilen illalla - siis kotona - ja tänä aamuna päivystyksessä käyntiä, sillä olo oli vieläkin niin hämärä.
Ainahan jokaisesta kisasta jää käteen paljon oppia. Suurin oppi on, että täytyy jatkossa ottaa mukaan monikirjoisempaa evästä kuin nyt tuli otettua mukaan. Nyt minulla oli juomana vesi, limsa ja maxim-urh.juoma (5mittaa/1,4L). Eväspuolella hyväksi kokemiani (mm. viime syksyn 24h:lta): Pringles sipsit, kääretorttu, suklaa, banaani ja nakit. Tosin nuo toimi viime syksynä, joten lämpöhän se suurin ongelma oli. Suurin hyvä puoli on vähäiseksi jäänyt etenemismäärä (+116km), sillä jalat on täysin ok. Ainakin kävely on ihan normaalia, myös porraskävely. Missään kohtaa jalkoja ei tunnu mitään erikoista. Tietysti nyt tietää, että lenkillä on eilettäin ollunna, mutta eipä muuten tunnu erikoiselta. Elimistö, kun ei toiminna, pääsi jalat vähällä. Eikä jalkoihin tullu kuin yksi pieni rakko. Pidän silti suunnitellusti ainakin 11pv levon juoksun osalta. Täytyy sitten katsoa ja arvioida tilannetta tarkemmin. Tarkoituksena olisi syksyllä rykästä yksi puolimaraton ja täysmaraton. Tulevaisuudessa tietysti myös 24h kisoja, mutta niitä nyt en sattuneista syistä ole ehtinyt tarkemmin vielä suunnitelmia tehdä.
Ennen loppulaulua minun kisadata, eli kierrosajat/keskivauhti:
1)18.48/5:32...
2)20.32/6:03...
3)20.42/6:06...
4)20.38/6:05...
5)21.02/6:12...
6)21.14/6:15...
7)21.23/6:18...
8)21.22/6:18...
9)21.36/6:22...
10)22.24/6:36...
11)22.41/6:41...
*12)22.21/6:35...
13)24.16/7:09...
**14)26.50/7:54...
15)35.11/10:22...
!!!16)26.47/7:53...
17)27.01/7:58...
18)28.07/8:17...
19)32.21/9:32...
#20)34.40/10:13...
##21)2.33.13/45:09...
22)35.03/10:19...
23)40.47/12:01...
24)36.24/10:44...
##25)5.45.39/1:11:52... 26)38.37/11:23...
27)42.55/12:39...
28)43.03/12:41...
29)36.07/10:39...
30)33.25/9:51...
31)35.11/10:22...
32)41.46/12:19...
33)35.28/10:27...
888m
->
34)6:15/km...
35)6:43...
36)7:33...
37)11:15...
38)5:59...
viim.555m
6:39/km
Väliaikoja: 20,36km, 2.02.57/6:02... 40,72km, 4.14.45/6:15... 61,08km, 7.02.57/6:55... 81,43km, 12.35.22/9:57... 101,79km, 21.35.08/12:43
Muuta: 4h kohdalla tuntui tulevan *notkelma, joka realisoituikin 5h kohdalla ilmeisesti auringosta johtuneeseen **sippaukseen. Reitillä oli jo 2h jälkeen sipanneita, kokeneitakin maratoonareita (+26 korkeimmillaan). !!! = piristymistä.
# = oksentelua reitillä. ## = oksentelua/voimakasta pääkipua sisällä.
Ja Jay Lenon (Janne Kukkola) data:
1)31.00/9:08
2)32.02/9:26
3)31.01/9:08
4)31.15/9:13
5)32.13/9:30
6)29.18/8:38
7)32.25/9:33
8)36.00/10:37
9)36.05/10:38
10)37.01/10:55
11)35.57/10:36
12)36.32/10:46
13)37.11/10:58
14)36.49/10:51
15)34.24/10:08
16)34.34/10:11
17)34.56/10:18
18)35.26/10:27
19)38:26/11:20
20)38:01/11:12
21)38.50/11:27
22)35.22/10:25
23)35.36/10:30
24)38.06/11:14
25)36.36/10:47
26)38.14/10:16
27)1.13.15/21:35
28)37.45/11:08
29)36.57/10:53
30)38:00/11:12
31)44:04/12:59
888m
->
32)4.19.27/4:52:10
33)11.04/12:28
34)9.23/10:34
35)9.36/10:49
36)9.44/10:58
viim.590m 7:29/km
Kilpailun tulokset näet tästä. Kierrodatat tulee noille seuran sivuille myös pikapuolin.
Lopuksi täytyy vähän muistella kilpakumppaneita... Janne Kukkola: Seura ja kerhokaveri (LIHR). Aivan uskomaton taistelu ja tsemppihenki mahtava. Hän tavoitteli 120km, mutta on erittäin tyytyväinen polvivaivojen jälkeen +110km tulokseen. Loistavaa Leno! ... Pasi Koskinen: Mies joka teki paljon hyvää kisan eteen. Mies joka teki paljon hyvää minun eteen suorituksessa. Isähahmo, joka tavoitteli 200km, mutta oli erittäin tyytyväinen omaan upeaan ennätykseen, 177,16km. Mahtava ultrapersoona ja ystävä... Jyrki Leskelä: Lepponen kaveri, jota seuraamalla oppii paljon. Hänestä paistaa jotenkin tämän homman taitaminen. Harmi, etten ehtinyt enempää häntä jututtaa... Jukka Järvelä: Hauska heppu. Koskaan ei oikein tiedä, onko hän tosissaan vai laskeeko leikkiä. Mahtava taistelu ja kakkossija kisassa... Samuli Nieminen: Paljon ainesta tulla hyväksi ultraajaksi, jota hän jo tietysti onkin. Toivotaan, että motivaatiota piisaa niin teet vielä paljon hyvää jälkeä. Keskittyneen näköinen kaveri, joka ratkesi hymyilemäänkin... Anu Ossberg&Markus Ilva: Mahtava pari! Teistä näkyi kuinka nautitte tästä seikkailusta. Oli ilo tavata teidät. Toivottavasti näemme jälleen jossakin! ... Kalevi Saukkonen: Eteni taas kuin juna. Tasaisin suoritus jälleen. 69-vuotta ja taas +120km. Huikeaa!!! ... Susann Berg: Anteeksi vaan kaikki, mutta hän oli kisan sisukkain. Hänen tarinansa (kaksosten äiti, joka raapaisee lenkeillensä jo klo.3.30) eli pitkin kisaa. Naisten kisan ykkönen myös huikealla tuloksella, 176,402km... Stefan Smeds: Miesten kisan ykkönen. Jäätävä suoritus, uljas tyyli ja leppoinen kaveri... Ari Timonen: Lupsakka savolainen, debytantti. Pohti matkatessaan ultrajuoksun saloja - ja näytti oppivan hyvin, sekä omaavansa paljon vaadittavia ominaisuuksia. Hieno suoritus... Pekka Rutanen: Toinen veteraani. Kovin tilastotulos, +197km. Nyt oli paljon vaikeuksia, mutta tuli kuin tuulispää kisan lopussa. Iloinen veikko, näitä enemmän... Arto Kopola&Hilkka Kopola: Toinen pari. Hilkka sisupussien sisupussi, joka omaa selvästi valtaisan potentiaalin ultrajuoksijana. Vain taivas on rajana hänelle! Iloinen tsemppari. Arto menis täydestä filosofian maisterina. Syvällinen mies, joka osaa suhtautua näihin kekkereihin hienosti... Petteri Vartiainen: Täydellinen nauttija, joka suhtautuu ultrajuoksuun valtaisan hienosti. Hieno ihminen, jonka lämminhenkisyys paistaa karjalan kupeesta aina Nivalaan saakka. Kiitos, kun tulit paikalle! ... Kristiina Luosujärvi: Aivan uskomaton nainen. Sanat ei riitä kuvaamaan hänen sisuaan. Viikko yötöitä putkeen ja sitten tuollainen viikonloppusuoritus = 165,7km. Esimerkki monille... Teija Honkonen: Iloinen tsemppari, joka piti myös muista huolta. Taisteli polvivaivan kanssa +sata mailia. Vetää hiljaiseksi. Lakkia päästä - koko porukalle!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.7.2012.
