Seuraavassa kuvassa haluan nähdä jotain edistymistä tasamaalla tapahtuvan askeleeni osalta siinä, että ryhti on suhteellisen hyvä ja askel tasajalka/päkiävoittoinen.
Tässä LIHR kerhon Janne, alias "Jay Leno", Kukkola ja itäsuomen Petteri Vartiainen.
Moni kehua paukautti huoltoa, eikä syyttä suotta. Tässäpä tätä aitoutta ja iloisuutta siltä postilta:
Uskoisin kuvan anttirokilta löytyvän huumoria tähän -> Ei kait kukaan voi erehtyä, että on lauantain ehtoo, eihän? Let´s rock´n roll ja kurlaten!!!
Joulu on taas, joulu on taas - joko se on?
Tuossa aikaisemmassa blogissa tuli mainittua kuinkas oli hankalta tulla yrjökupin viereltä baanalle. Tässä visuaalista tunnelmaa ja otatusta siitä. Naama aika peruslukemilla + pirullinen(?) hymy, heh...
Taistelija, tsemppari - ja kaikkea siltä väliltä, "Pele"
Kuten sanottua, aina joku on sittenkin sisukkain. Tätä selvästi nuoremmaksi luultua tyttöä, naista, kävi ihaileminen. Lakki nousee päästä!
Porukka ei sentäs ollut niin nopeeta, että olisi ollut jatkuvasti vain syömässä. Tässä pöydät notkuu, odottaa, tuliaansa. Who next? Vain luoja tietää, jos sekään.
Laskuoppini, sen huononkin, mukaan tämä herra näki huoltopöydät sittenkin useimmin, Stefan Smeds - koko kisan ykkönen. Hyvä SM!!!!
Vielä pakko palata tähän neitoon... vaikka jossain vaiheessa ehkä muistakin(?) tuntui (noin hieman leikkisästi), että hän vetelee pelkällä musiikilla näitä hommia, eikä muista edes laittaa suuhun mittään... No, tämä kuva paljastaa hänen sittenkin nauttineen edes kerran jotain. Uskomaton nainen, piste.
En ollut paikalla, mutta otaksun kisan voittajan sanovan tässä näin: Kädessäni on... mitä teillä lukee listassa?! ... ööö, otan... joo, päädyn siihen - alkoholiton maito. T: Stefan Smeds Ps.Aika monta tuntia takana.
Heh... Onneksi on näitä "selviä" tapauksia niin uskaltaapi paremmin kirjoottaa mitä tulee mieleen. Lenohan se siinä, ja sanoopi selkeesti: "taksi tilattu, otan vielä yhden - kierroksen". ;) Jottei mene liian vakavaksi ja suunnatuksi niin voipihan olla, että Leno kuunteleepi tässä jostain aparaatista jotain tällaista?
Faktojen ääreen. Tässä on seuramme ykkös ultrajuoksija!!!! Hyvät naiset ja herrat, Hilkka Kopola, 152,001km!!! Hattua päästä!
Ja tässä hänen miehensä, Arto.K, joka näyttää selvästi hyväksyvään sävyyn peukkuja edelliselle kommentille...
Savon lahja suomalaiselle ultrajuoksulle, Ari Timonen. Ensimmäisessä kuvassa ns. sorvin ääressä, toisessa miettimässä touhun syvimpiä syövereitä - ja niitä on, ihan miettiä asti.
Joku on isä. Se voisi olla Kalevi Saukkonen tai se voisi olla Pekka Rutanen... Otetaan kuitenkin Pasi Koskinen, ihan piruuttaan, heh...
Paras pari "kisan" voittaja (Sori Kopolat) oli kieltämättä tämä yhdessä hymyillyt pari. Täytyy jatkossa harkita tällainen kategoriakin palkittavaksi. ;)
Sisäpiirit tietävät - ihmetäti. Taas hän teki sen, ihmeen. Onnittelut Kristiina, alias V.Kurppa!!!
Loput kuvat jääkööt toistaiseksi julkaisematta ;)
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä, 10.7.2012.
Hei! Juoksu - se rakkain harrastus :)
VastaaPoistaSuuret kiitokset järjestäjille ja osallistujille. Olette ihania - ettekä arvaakaan kuinka paljon sananne ovat minulle merkinneet. Kannustus oli mahtavaa ja se antoi lisää voimia. :) Ja Onni, kiitoksia sinulle ihanasta kommentistasi - arvostan sitä :) Onnin Kierros on erittäin hyvin järjestetty juoksutapahtuma. Kiitos että sain kokea tällaisen tapahtuman! Unohtumaton kokemus, josta riittää kerrottavaa ja muisteltavaa pitkäksi aikaa.
Juoksuterveisin, Susann B
Tähän on pakko vielä palata. Keitähän olivat ne kaksi herrasmiestä, jotka sanoivat minulle viimeisellä kierroksella jotenkin näin aivan ihanan kauniisti" Sinulla on kisan paras juokstuyyli ja olet koko kisan kovimmassa kunnossa"
VastaaPoistaJos nämä herrasmiehet lukevat tämän, kiitän heitä. En tosiaan ollut kisan kovakuntoisin. Se vain näytti hyvien unien jälkeen siltä. Mutta näitä sanoja tulen muistelemaan tulevilla lenkeillä ja toivottavasti vielä monissa tulevissa haasteissa kun taistelen psyykkeeni kanssa, jatkaako vai ei.
Ikinä ennen ei ole kukaan koskaan sanonut minulle niin kauniisti. Kiitoksia heille siitä. Jo ihan niiden sanojen takia kannatti ajaa Rovaniemeltä Nivalaan.
Kurppa-kristiina
Mitenkäs muilla on lähtenyt toipuminen käyntiin???
VastaaPoistaIhtellä muuten hyvin, mutta se kisayönä vaivannu, vannemainen pääkipu on muistutellut tasaisin välein. Eilen se sitten meinasi vetää tukasta toiseen hiippakuntaan. Onneksi oli perhe kotona ja sain kontilleni tipahettuani nopiasti esilääkitystä ja sairaalassa (Kiitos Lenolle kyydistä!!) lisälääkiä i.v:sti, eli suonensisäisesti.
Erikoista, että kaikki labrat oli ok. RR, eli verenpaine oli jonnin verran koholla. Tietysti pääsin kisassa helepolla muuten, kun meni n.8h noihin örkkä+pääkipu juttuihin. Hieman nyt jäi mystiseksi ton voimakkaan pääkipukohtauksen syy. Ehkä nesteiden kertyminen (paino nousi kisassa 7kg) ja niiden äkki poistuminen (laski 6kg) seukku yönä + kuumuuden aiheuttaneet, pitkittyneet oireet.
Yhtä kaikki. Henkiinhän tuota jäin, hyvä niin. Siinä pääkivun lauettua jonnin verran, totesinkin Lenolle (huumori palasi), että antaisivat nyt sitä lääkettä tai kuulan kalloon - en minä kummemmaksi nyt tuu.
Näköjään kroppa on noijen kokeiden perusteella jo muuten täysin palautunut, joten RR -tason normalisoitua sitä voipi alkaa jo treenaan. :)
Tasaisempaa toipumista muille!!!
Eihän tuohon osaa syytä sanoa. Mutta jotain viittaavaa on itselläni joskus kombinaatio yötyö+4 lasta, joilla korvatulehdus/keuhkokuume päällä. Eli olen yöt ollut töissä ja heti töistä tultua lähtenyt viemään lääkäriin/sairaalaan. Torkkunut jossain päivystyksen aulassa tai sairaalassa lapsen sängyn jalkopäässä ja taas yöksi töihin. Eli monta vuorokautta valvomista putkeen pienillä torkuilla.
VastaaPoistaEnsimäinen yö on ollut aina sellainen, että olen saanut käydä vessassa 10 kertaa kun on munuaiset alkaneet toimia. Siihen liittyy juuri päänsärky. Välillä epäiltiin jopa migreeniä, kunnes todettiin, että ne päänsärkykohtaukset johtuvat siitä, että elimistö on vedetty niin tiukille, että kaikki on ihan sekaisin.
Nuo vuodet on onneksi eletty ja taaksejäänyttä. Onneksi ymmärsit lähteä sairaalaan tiputukseen.
Oma toipuminen on mennyt hyvin. Nukkuminen ja oikeastaan löysäily koko kisan ajan (arkailin koko ajan vauhdin pitoa, koska alkuväsymys oli jo niin kova, joten menin ns. jarrut pohjassa koko vuorokauden) on auttanut paljon. Olen jo tehnyt kaksi yövuoroa ja syönyt rekkalastillisen ruokaa. Eilen en jaksanut kuitenkaan lähteä salille, koska nukkuminen oli eilen tosi huonoa. Tänään nukuin tosi hyvin.
Jalat on kunnossa ja lenkille voisi lähteä jalkojen puolesta jo illalla. Henkinen puoli on siinä vaiheessa, että ultramasennus on iskenyt. Kun on satsannut johonkin kohteeseen, on hiukan tyhjä olo. Ja vieläkin hiukan velloo pettymys alisuoriutumisesta. Mutta sen kanssa on elettävä. Parempi, ettei mennyt nappiin niin on pakko lähteä vielä kerran:)
Nyt kuitenkin yritän pitää juoksutaukoa tämän viikon ja aloitan peruskunnon rakentamisen taas muulla liikunnalla. Huomenna raahaudun salille ja viikonlopuksi suunnittelin jo metsään pitkää sauvakävelyretkeilyä raskaamman repun kanssa. Eli lihaskunnolla pitää taas aloittaa. Sitten vasta muut hömpötykset päälle.
kristiina l
Ensinnäkin nöyrät kiitokset että sai olla mukana noin mahtavassa porukassa ja hyvin järjestetyssä tapahtumassa. Tällä hetkellä kaduttaa vain se että ei ollut voimia jäädä vielä vähäksiä aikaa muiden kanssa fiilistelemään, edes kunnes kaikki oli saanut mitalinsa. Olo oli sen verran tillin tallin että piti vaan päästä autoon nukahtamaan nokka kohti odottavaa perhettä.
VastaaPoistaNäin kolmen vuorokauden palautumisen jälkeen voi omasta tilasta todeta seuraavaa:
- kävelyharjoittelun puutteesta johtuvat oikean nilkan turvotus ja päkiöiden kivulliset rakot estävät kaiken ylimääräisen liikkumisen työpäivän pakollisten liikkeiden lisäksi.
- jalkojen lihaksissa vain lievää arkuutta
- leposyke vielä koholla
- verenpaine noin 10 pykälää koholla normaalista
- yleisväsymys ja henkinen puoli parani oleellisesti vajaassa 2 vuorokaudessa
Jatkosuunnitelmien tekemisen aika ei ole vielä mutta todennäköisesti ei ole niin pahoja traumoja jäänyt ettei ultraharrastusta haluaisi jatkaa, etenkin kun huomaa kuinka ystävällisiä ja auttavia ihmisiä siinä on mukana.
Terveisin kaikille,
Stefan Smeds