MARATON TESTAUSHARJOITUS - KEMPELE Z-MARATON

                        Olin pienesti haaveillut ennen kesäkuun 6vrk juoksua voivani juosta tänä vuonna edes yhden maratonin. En osaa sanoa miksi, sillä se halu tuli niin syvältä sisältäni, etten osaa edes selittää miksi. Onneksi ei tarvikaan? Himo ei ole sammunut, olen edelleen halunut sitä kovasti - juosta maratonin. Joku voi ihmetellä, että mikäs se on muuta kuin juokset, onhan sulla kuntoa juosta vaikka pari päivässä. Totta, mutta täytyy olla tarkkana sanojen kirjoitusmuodon kanssa. En halunut hölkätä, vaan JUOSTA.

                        On kulunut vasta vajaa 2kk 6vrk juoksusta. Samalla siitä käteen jäänyt vamma jätti hyvästit täysin vasta n.2-3viikkoa sitten. Kuitenkin suhteellinen vauhti alkoi nousta nopeasti, kun pääsin viljeleen taas monenlaista vauhtikirjoa. Toissa-iltana juoksin 127 keskisykkeellä reilun vitosen @5:09. Myös harvat pitkät vedot oli antaneet viitteitä nousuvireestä. Samalla tiesin toki olevani kovin keskeneräinen maratonJUOKSIJAKSI. Sisäinen HINKU oli kasvanut kuitenkin VASTUSTAMATTOMAKSI ja huomasin kertovani itselleni paperitorvella suusta korvaan LUKUISIA hyviä syitä lähteä LYKKÄÄMÄÄN pitkää veekoota KEMPELEEN tuttuun ja sisältöä jatkuvasti kehittävään maratonkilpailuun.

                        KEMPELE MARATONIN TAVOITTEET

                       Ennen vain aika oli SE juttu. Nyt en lähtenyt oikeastaan juoksemaan aikaa, vaikka ajattelin voivani juosta kaiken mennessä kohdalleen väliin 3.25-3.29. Olen nimittäin unelmoinut juosta nousevatehoisen maratonin, jonka fantasiajatkumona on napsia jälkimmäisellä puolikkaalla selkiä. Se kun on jäänyt aika vieraaksi minulle niissä harvoissa numerojuoksuissa. Samalla minua kiinnosti miten pitkään todellisuudessa kestän juosta edes +140sykkeillä. Olen juossut todella vähän Vk-kilometrejä.

                          SÄÄ

                          Kuten monet lukijani, ystäväni ja tuttuni tietävät, etten siedä oikein lämpimiä ilmoja. Nyt oli luvattu +20/+22 ja sadekuuroja. Laskin YLLÄTTÄEN positiivisesti ajatellen, että kyllä se sen verran kuurottele, jotta se vähän viilentäis. NOO, totuus oli jotta aurinko paistoi ekat 2h täydeltä taivaalta ja elohopea kohos +24-asteeseen. Lopussa oli pilvistä, +24-astetta. 

                           TOTEUTUS

                       Sain ajatuksen juosta eka 10km n.145 sykkeillä. Ajattelin sen menevän n.47-48min 140-145 sykkeillä. No siinä läiskin kilsoja noin 4.40-5.00 minsan väliin, riippuen oliko kilsalla huoltojuontia vai ei. Olihan se lepposen tuntuista ravistella "vain" 145-sykkeillä. Välillä kuopasin jäykkyystilojen estoon kantapää läpsyjä pakaroihin, puistelin käsiä. Eka 10km oman gps:n mukaan 48.01@4:49.

                        Eka puolikas oli tarkoitus juosta max.150 sykkeillä. Aikaisemminhan olin lähtenyt alusta alkaen n.150-155 sykkeillä. 12km kohdalla näin mukavan juoksuystävän, Tollolan Timpan, juoksevan vähän matkan päässä takanani. Huitelin pelleilessäni Timppaa mukaan kolmen juoksijan sakkiin. Siinä sitten vedeltiin kolmen juoksijan sakissa n.väli 14-19km tasaisesti 4.50-5.00 kilsoja. Oltiin vaihdeltu keulamiestä ja Timppa meni tuossa vetään ja vauhti nousi. Ajattelin, että kyllä Timppa vetää tasaisesti ja lähdin seuraamaan, mutta pian huomasin vauhdin nousseen minulle liikaa tällä kertaa. Samalla huomasin toleranssin olevan vielä kovin pienen. Lyhyt roikkuminen veti kapulat sen verran hapolle, että siitä oli puisteleminen. Enkä enää pystyny edes niitä noin viijenminsan kilsoja lykkiin vaan oli otettava lakki käteen. Eka puolikas 1.44.00@4:56.

                         Toinen puolikas nyt oli sitten sellaista tilanteen hallintaa. Huomasin, etten voi vielä JUOSTA maratonia kuin osittain ja joudun näköjään aika paljon vielä HÖLKKÄILEEN. Toinen puolikas 1.55.11@5:28. Mutta oli mukava huomata, että sitä malttoi toteuttaa saksalaisella täsmällisyydellä suunnitelmaa. Ainoa miinus vain, ettei suorituskyky vielä riittänyt toteuttamaan kaikkia fantasioita. 7+ arvosana kisalle.
 

                              KISA TARINA 

                        Perillä. 
 
  KLIKKAAMALLA SAAT KUVAT ISOMMIKSI!!!
  
                       Kolmas kerta Kempeleen kisassa. Tottuneesti Zimmarin pukkariin ja tuttuja puhutteleen. Ex-Nivalaisiin on aina mukava törmätä. Samoin juoksututtuihin. Kaikkien nimiäkään ei aina muista, kun niitä on paljon, mutta toivottavasti siitä ei kukaan suutu.

                         Lähtöpaikalle valuminen alkaa. Kotona olin aamusella reippaan 2km höntsännyt ja nyt tuntui jalat olevan heti verkan alussa vetreät, joten jätin lämpimän ilman vuoksi verkan vain 0,5km mittaan. Siinä juttelin hyvin rentoutuneessa tilassa mukavien ihmisten kanssa. Kello kului kuin itsestään. Kisan johtajan

                           kanssa heitettiin kättä lähtöpaikalla. Pian alkoi monikielinen lähtölaskenta ja päästiin liikkeelle. Sopiva meno tuntui löytyvän nopeasti. Laskin vaan nopeasti edellä olevat juoksijat ja itse napsuttelin sijalla 15, kun tilanne rauhoittui. Tasaisia kilsoja. Sykkeet pysyi tasaisena. Kaikki mallillaan. Tuttu pariskunta ajelee pyörällä rinnalle jossain reilun 6km kohdilla ja kyselee meneköö hyvin. Vastaan helposti, että joo, hyvin menee. Totuus: eka pistos riivaa parhaillaan. Onneksi se menee ohi aika nätisti juoksemalla kilsan verran kyyryä näin kyyhkysjahdin aattopäivänä.

                           Välillä vilkaisen taakse. Intressinä kiikaroida Tollolan Timppa, josko hänestä ois mukaan minun vauhtiin. Silmäni kertovat takanani juoksevan hieman minuakin runsaamman kaverin raskaannäköistä hölkkää. Hänen vierellään juoksee Joey Tempestin hapituksen omaava kaveri, sanotaanko tottuneennäköisesti. 10km täytyy. Sama parivaljakko tuntuu "uhkaavasti" lähestyvän. Juoksen omaa juoksua. Silti tekisi mieli hiljentää ja liittyä imuun. Muistini mukaan imusta on aina ollut hyötyä.

                           Hieman vanhempi, pitkätukkainen, hyvin ruskettunut, kokeneen tuntuinen kaveri ja työläästi tallaava, ehkä minuakin nuorempi juoksija tulevat vierelleni. Joey Tempest juoksee hieman sivummalla, ikäänkuin antaen junioreiden päättää mihin seuraavaksi rynnätään. Juomapiste sekoitta lauman kuin gnu-lauman leijonien tehdessä jotain odottamatonta. Oranssipaitainen kaveri singahtaa juottopisteeltä nopeiten. Imaisen raon kiinni kohtuu helposti ja jään nauttimaan siivellä elosta. Pitkätukkainen kaveri tulee kuin varjonlaki aikanaan kelkkaan.

                          12km kohdalla näyttää, ettei oranssipaitaisen vetämänä tässä taideta enää alle vitosen kilsoja nakella ruutuun, joten vilkutan ohi ja JÄTÄN kylmästi kaverin, jota en näe enää koko päivänä. Toivottavasti kaikki on hyvin. Samalla huomaan Tollolan Timon lähestyvän. Minun ja Joey Tempestin vauhti on "tasaantunut" sinne 4.50-5.00 paikkeille. Timo tulee siis vähän kovempaa, ja epäilemättä tasaisemmin vielä kuin me. Timo ei ole kuitenkaan ihan vielä porukassa, joten olen valmis murentamaan illuusion juoksemalla muka Joey Tempestin kanssa. Kysyn miehen nimeä. Vastaus: "Ari Vaalamo". Samalla mies katsoo minua, silmien kysyessä että etkö tiennyt. Muistin nopeasti ystäväni Keijon puhuneen tuosta kaverista, joten kerroin hänelle kuulleen jotain hänestä Keijolta. Arikin muistaa Keijon pienen hapuilun jälkeen. Miehellä on kyllä vähintäänkin trendikäs habitus ja VAIN JA AINOASTAAN positiivisessa mielessä.
                                         Ari Vaalamo, juoksija ja muusikko, tunnettu ihminen Oulussa.

                          Välillä huomaan seuraavani Arin tekemistä. Samalla ajaudun kysymään hänen ennätystään. Vastaus: -"No, siitä on aikaa, 2.36, mutta siitä on aikaa". Keskustelun jatkona tulee tieto, että 27-28vuotta sitten. Nyt Ari juoksee vain kerran vuodessa lappu rinnassa, ja aina tässä juoksussa, käsitin.

                         Timo liittyy mukaan. Oranssipaitaista juoksijaa ei enää näy. Juoksemme kimpassa välin 14-19km... <Hieman ennen n.19km juomapistettä kerron ääneen Timolle, että ehti tulla jo jano tuolla välin, joka ei ole koskaan hyvästä. Silloin ollaan jo myöhässä. Olin juonut pari mukia per.asema. Tuossa kohtaa asemien väli oli reitin pisin, hieman yli 4km>... Vauhti edelleen karvan alle 5min/km. 19km kohdalla Timo ajautuu vetohommiin. Gnu-lauma hajoaa jälleen. Isken kantaan. Sykkeet nousee, välillä jo 157, uusi kilsa alkaa alle 4.40 vauhdilla. Pian löysään. Tämä vie minut tien raviin. Annan Timon mennä. Arikin hieman jäi tuossa "rytkäytyksessä", myös lopullisesti Timosta.

                         Timon irrotessa katsoin hänen menoansa. Hän ei enää siirrä vain jalkoja vaan polkee eteenpäin. Vahvannäköistä menoa. Jo 22.maraton tälle vuodelle ja viime viikonloppuna, vain 7 päivää aikaisemmin Timo voitti koko Kuusaan maratonin 3.29.02 ajallaan. Tänään meni reilun minuutin nopeammin. Muutoinkin nuo 22 maratonia ovat menneet tuonne 3.30 paikkeille kaikki. Jäätävä mies. Ei voi kuin ihailla.

                         Legenda -Arikin lipesi "käsistäni". Olin nyt yksin surkean juoksuni kanssa. Totesinkin itselleni tämän menevän nyt hölkkäilyksi. Löysin kuitenkin monia syitä juosta kisan loppuun. En ollut täällä nyt ajan vuoksi. Jos ollaan ajan vuoksi, voi olla joskus viisasta lopettaa pyristely ja yrittää parempana päivänä uudestaan, kunhan ei ota tavaksi. Yksi oli nähdä vielä uudestaan Eero Lumpeen johtama NUTS-huoltopiste n.35km hollilla.

                        Väkeä lappasi ohi toisella kierroksella. Aina ei kaikki tavoitteet täyty. Väsyn katselemaan ohi menijöitä. Urheilijoita, ryökäleet! Keskityn ympäristöön... Paljon puimatonta viljaa pelloilla. Paljon pyöräilijöitä liikkeellä taas Oulussa. Oulu tuntuu olevan oikein pyöräilykaupunki? Paljon aikaisia eturauhasvaivoja. Pyöräilyn tunnettu varjopuoli. Enemmin annan kassejen heilua. Kaikki kunnia silti myös ketjunpyöritykselle. Ei mitään pois pyöräilyltä.

                        Oma paletti aaltoilee. Välillä tuntuu, että vois päästä takaisin...ääh, ei sittenkään. 2h juoksun jälkeen menee edes pilveen. Silti on todella lämpimän tuntuista. Joku huutaa +26astetta. Virallisen tiedon mukaan +24astetta oli korkein. Aina laitetaan "lapinlisää", vaikkei tässäkään olla vielä lapissa. 30km kohdalla pistää taas hieman. Urheilujuomatkaan ei mene vastalauseitta alas. Pirullinen keli ja vielä heikko valmius kulkijalla. 33km on hitain. 5.46. Taisi sisältää kuitenkin juoma-aseman. Uskaltaudun laskemaan mihin aikaan olisi vielä mahiksia. Hieman hirvittää juosta näin huonoa aikaa. Vähän hävettää. Sitten saan uskoteltua että A) 3.39.xx voisi vielä näyttää kohtuulliselta ja B) Ja että voisin siihen päästä jos saan vähän ryhtiä ja pienen loppurutistuksen.

                        Puolimaratoonarit menevät ohi. Ajankuluksi lasken mihin aikaan he ovat menossa. Tulen nopeasti siihen tulokseen, että 1.20 tulee tekemään tiukkaa ja ettei Nivalan Gebre-Boltille olisikaan ollut täällä soolojuoksua erikoisempaa tarjolla. Ihmiset kannustavat monissa paikoin. Koitan kiittää parhaani mukaan. Jossain kohtaa olen mielissäni, että voin edes juosta nilkka/akillesvamman jäljiltä, vieläpä kohtuu vähän vaimennetuilla kengillä. Askeleen puhtaus on tärkeintä ja ettei ole vaivaa, ei vaimennukset. Vaivojen kanssa pitäisi levätä, aina - siis jos menee järjen kanssa.

                       Olennaista ja vähemmän olennaista, mutta todellista on, että taas olen NUTS-huoltopisteellä. 35km takana, reilu seiska jäljellä. Voi kun olisi juostavat jalat. On vain oltava tästäkin kiitollinen, että voi edes hölkätä. Vihdoin olen 40km kohdalla. Pari kertaa on ollut kylmänväristyksiäkin, joka kielii ainakin lievästä nestehukasta - ainakin. Silti... tunnen, että pienen ja LYHYEN kirin varmaan jaksan lopussa ottaa. Yksikään kilsa ei ole itsestään selvyys, joten on tämä aikalailla päivän maksimi, vaikka mitenpäin olisi lähtenyt.

                        Viimeisen kilsan ajan on runsas villi kannustus ja se nostaa karvat pystyyn. Ja tuleehan se kirikin. Maalivaatteen yli 3.30 -vauhdeilla, s-tana. Aika 3.39.11. Pakko kehdata ottaa noinkin surkea aika. Maalissa on sen verran daijju olo, että ihmettelen kuuluttajan kuulutusta: "Ja maalissa Onni Vähäaho, M40sarjan toiseksi". Hetken muistan olleeni M45 -sarjassa. Pian kuitenkin oikea ikäni selviää itsellenikin. Hieman hymyilyttää...vai toiseksi, PODIUMILLE! Humoristista. Onhan se hauskaa, mutta ei kai monellekaan oikeasti mitään merkitystä? Ei ainakaan minulle. Sehän riippuu aina mikä on kisan taso. Palkintokorokkeet eivät kulu käytöstäni.

Kuva ennen palkintojen jakoa. Vähän pihalla vielä?!

Tänään kuitenkin, podiumilla, Nivalan lihavapoika toinen vasemmalta.      

 

 M45 PODIUM koko maraton

M60 PODIUM koko maraton (Edwin Hepokangas jää Harri Toivosen taakse)

 Tulokset.
Ja huomenna aamulla kirkkoon, eikös juu!?

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 9.8.2014

METSÄAUTOTIEN ELÄMÄÄ

                         Ajauduin hakemaan ulottuvuutta ajatuksilleni ajasta, jolloin allani oli Honda Accord ja ilta-tv:n poliittiset lausunnot tulivat Esko Ahon, Paavo Lipposen tai Hannele Pokan huulilta. Joskus tuolloin ajoin jostain syystä "isolta tieltä" toiselle läpi synkäntuntuisen metsäautotien. Ihmettelin tuolloin suunnattomasti tuolla sydänmaan metsäteiden tieverkostossa pakettiautoillaan körryytteleviä miehiä. He tuntuivat olevan kaikki samannäköisiäkin - vanhahkoja, hieman punakat kasvot, Kop-pankin pipo hieman kallellaan. Muistan ajatelleen heitä tyyliin; "voi taikkeri sentään, eikö oo muuta tapaa viettää aikaansa tällä pallolla kuin körryyttää keskellä-ei-mitään"...

                       Nyt puhuttavat Stubbin twiitit tai Soinin tahdittomat tokaisut. Maailmalla on rauhatonta. On kuitenkin vielä mestoja, josta löydät rauhan... Olen juuri iskenyt kaksi merkkinuolta metsäautotien läheisyyteen. Olen I-SR2014 -reitillä. Huidon paarmoja. Ukkosta on ilmassa. Jossain jyrähti ehkä tunti sitten... Olen ollut aika kauan taas täällä. Lähden kävelemään kevyesti polveilevaa metsäautotietä. Välillä tuuli karkoittaa herhiläiset, välillä. Tasainen jyrinä taas..vai onko se helikopteri. Vilkas mielikuvitus: ajattelen jotain etsittävän - ei kait minua, enhän niin kauaa ole täällä ollut. Täällä? Missä? Jos joku kysyisi, olisi erittäin vaikea sanoa missä olen. Olen metsäautotiellä keskellä ei mitään. Kädessäni on iso leka ja perus rautakanki. Ne saavat käteni näyttämään pitkiltä.

                     Ei, ei se olekaan helikopteri. Ajatella, että täällä, keskellä ei mitään, tulee auto, punainen mersu vielä takaani. Sitten hyppään autoilijan ajatuksiin. Mitä hän mahtaa ajatella. Mies maastohousut jalassa, imutrikoopaita, petrinygård hattu ja silmälasit. Kädessään leka ja rautakanki. Empiiköhän kuski ohittaa minua. Yritän vaikuttaa vaarattomalta. Katson ystävällisesti lähestyvää nelipyöräistä rautaa. Samalla siirryn kävelemään yhä lähemmäs tien laidalla kasvavaa horsmikkoa. Ilmeisesti onnistuin aikeessani - auto, mersu, ohittaa minut tyynesti. Nyökkään kuskille, vanhahkon oloiselle miehelle, joka jää seuraamaan minua taustapeilistä. Pian mies hiljentää, lopulta pysähtyen, vain 50m päähän minusta. Kävelen samalla, rauhallisella rytmillä autoa kohden. Mies avaa fönärin: -"Ootko mihin asti menossa"?

                    Mies vaikuttaa juuri protyypiltä, jollaisia kulkijoita ihmettelin 15-20 -vuotta sitten. Nyt nuo autoilijat näkevät minut jo laisikseen ja pysähtyvät luokseni. Olenko astunut heimoon? ...Vastaan: -"Auto on tuolla, olen sinne kävelemässä". Samalla nostan vähän lekaa, näyttääkseni kulku suuntaani. Jutellaan hetki metsän elämästä - ja elämästä sen kanssa. Yhteinen kieli löytyy nopeasti. Missä eläkepaperini? Lopuksi mies kysyy vielä kohteliaasti: -"Miten kaukana se autosi on?"... Olin jo kysynyt miehen nimen - ja hän päättää keskustelun kysymällä nimeäni. Kerrottuani nimeni, hän toteaa: -"Ai sinähän oot se joka juoksee vaikka viikon". Maltillisen joo-vastauksen jälkeen käsi heilahtaa ja matka jatkuu, molemmilla.

                     Onko sitten evoluutiota vai mitä, mutta olen myös huomannut sellaisenkin jutun, nimittäin hautumaalla käymiseen liittyvän. Ainakin täällä päin tuntuu, että samat mummut raahaavat itseään lähes päivittäin hautumaalle, ilmeisesti hoitamaan tai muuten vaan katsomaan, muistelemaan. Heillä on jo lähestyvä side alueelle? Samalla on katsottava myös toiseen päähän elämänlankaa. Pienten vauvojen hoitajina ovat monesti innokkaimpina muutaman vuoden ikäiset tyttöset. Jos ei ole oikeita vauvoja hoitaa, voi haalia vaikka kymmenkunta äppiä, joita hoitaa kaiket päivät. Tuttua kaikki tämä?

                    Lopuksi: Välillä yllätyn siitä, miten vaikeaa on käsittää, kun joku juoksee paljon tai puhuttaessa vaikka maratonista. Minulle on jopa itsekin merkittävissä määrin urheilleet tulleet ihmettelemään, miten jaksan aina vaan juosta, harjoitella niin paljon. Olen parhaani mukaan koittanut valoittaa, että on paljon nautittavampaa juosta vaikka aamu: 20,5km ja ilta 10km (kuten esim.Ti:na) kuin silloin joskus alussa 8km, jonka jälkeen jalat oli monta päivää kipeät. Kaikkeen siis tottuu.                   
               Toisena ihmetyksenä tuntuu jopa urheiluihmisille tulevan, paljonko täytyy olla matkavauhti, jos meinaa juosta vaikka 3h20min maratonilla. Kerroin tuossa yhdelle kovalle urheilumiehelle, menestyneelle legendalle, kuinka voisin ajatella juoksevani (huvikseni) syksyllä maratonin, jos saan tehtyä mielestäni tarpeeksi vauhtikestävyys (Vk) -harjoittelua. Jututtamani mies oli ihmeissään. -"Tarviiko maratonilla vauhtikestävyyttä"? Kerrottuani, mitä kilometrivauhtia pitää mennä esim. 3h20min aikaan, alkoi hän itsekin laskemaan, ja miettimään, että aikamoista hölkkää siinä pitää jaksaa tosiaan painaa 42km. Maratonin juoksemiseen ei siis tarvi Vk:ta, mutta halutessaan itseäni tyydyttävän ajan, sitä tarvitaan. Tarvitsen lisäksi sisäisen halun juosta maratonin kovaa. Minun ei tarvitse juosta maratonia maratonin vuoksi. Siinä ei ole valitettavasti minulle mitään erikoista.



NAAPURIKUNNAN (HAAPAVESI) 1994 -SYNTYNEET LAHJAKKUUDET OVAT TEHNEET HIENOA MATSKUA JA LYÖNEET KOVASTI LÄPI. OLEN INNOISSANI, JA TÄMÄ ON MIELESTÄNI HYVÄÄ MATSKUA:

UUSIN HITTI

LÄHES 4 MILJOONAA LATAUSTA

Maailmaa taas pohtien,

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 1.8.2014

TULOSSA: PIISPAN SAUVAKÄVELY

                       Tehtävät haasteellistuvat. Nyt on tehtävänä seurakuntalaisten liikuttaminen, ruumiin hyvinvointi. Hengellisestä puolesta vastaa sporttinen pappimme, Olli Luhtasela, joka pitää SU 10.8.2014 KLO.10.00 Sanajumalanpalveluksen, jonka jälkeen sitten vedän halukkaille lenkin kirkon päälle. Saarna kuuluu Radio Pookissa.

                       Eli TERVETULOA kaikki kuulemaan ensinnäkin mitä asiaa on Olli Luhtaselalla sanajumalanpalveluksessa ja sitten kirkon perään kaikki halukkaat voivat osallistua n.1,7km lenkille, joka käveleskellään/hölkkäillään mukaan tulevien ajatusten mukaisesti. Myös pappi on mukana lenkillämme. Tarjolla on ennen ja jälkeen lenkin mehua seurakuntakodin pihalla. Ajatuksena on myös, että 1,7km yhteislenkin lisäksi voidaan jatkaa lisälenkillä mukaan tulevien toiveiden mukaan. Joko samaa 1,7km lenkkiä tai muuta vaihtoehtoista. Tarvittaessa vaikka n.10km hiekkatielenkillä.

                      Tässä kartta seurakuntakodin pihalta lähtevälle lenkille. Kaikki mukaan koko perheen voimin!!! klikkaamalla saat kuvan isommaksi...

 

                       Kirkkoon voi tulla lenkkikamppeissa. Näin on sovittu. Eli tällainen vähän erilainen yhteislenkki tällä kertaa.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.7.2014             

TURBOJUOKSIJA

                       Oikiastaan voisin jo asettua kiikkustuoliin muisteleen kaikkea tapahtunutta, sillä olen alkanut miettimään, etten ehdi välttis kaikkea fundeerata sitten vanhana. Tuloo nimittäin sellaisella vauhilla tapahtumaa levylle ettei mitään rajaa. Luonnonlapsi kun olen. Aina ei jaksa ajatella, kunhan menee vaan, ja joillekin osuu kohdalleen muutenkin enempi kaikenlaista.

                       Oltiin tässä eilettäin marjassa tytön kanssa. Mennessä jo mietin, jotta vois olla hyvät mahkut nähä eläviäkin kyykäärmeitä, kun oli +30 keli niin se aktivoi matelijat paistatteleen. Reipas tunti rämmittiin metsissä enempi luonnosta nauttien kuin marjoja poimien. Lopussa vähän mustikoita innostuttiin enempikin yrittään poimia ja reilu litra saatiin kasaan.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi 

                      Siitäpä olikin sitten hyvä lähtiä ainakin rahkaa tekemään kotia kohden... Ja kappas, törmättiin autolla Nakkauksentieltä Pyssymäelle käännyttäessä pitkään kyykäärmeeseen. n.60cm luikeretelija saatiin aika hyvin kuvattua. 

 
                    Rahkaa mustikoista tosiaan touhuttiin. Tyttö tuumas, että oiskohan meillä mustikkapiirakkavärkkejä? Saishan näistä semmostaki, eikö saiski, iskä? Oli vain sellainen "pieni" perustavanlaatuinen puute, ettei iskä ollut koskaan ennen tehnyt mustikkapiirakkaa, mutta ei-kaith-shiinä, ku yrittämään vaan!!! Netistä ohje ja toimeksi. Ja niinhän siinä kävi, että maukas piirakka tulikin ja ohjeen mukaan sitä piti nauttia vielä vaniljajäätelön kanssa. Ja pitihän sitäkin käyä vielä ostaan. Että kaikkea sitä näköjää osais, ku vihtis yrittää ja kokeilla.
klikkaamalla saat kuvan isommaksi 

                     Eilen yksi mummo pysäytti minut ja kysyi: -"Etkös sinä ole se turbojuoksija...vai miksi ne sinua sanoo". Siitä alkoi erittäin kiintoisa keskustelu. Ei siksi, että olisi puhuttu turbo tai ultrajuoksusta vaan siksi, että tämä mummopa oli asunut lapsuuden kodin lähellä olleessa n.10 asuntoisessa rivitalossa, joiden pihoilla tuli lapsena 6-vuotiaaksi asti melkein kaiket päivät leikittyä ja ravattua. Olen jälkeenpäin miettinyt, että ketähän kaikkia siinä mahtoi asua, sillä en aikuisena muistanut kuin yhden papan, jolla sitten kävin joskus parikymppisenä kerran kylässäkin. No, kaikki muut olivat jo poisnukkuneita siltä ajalta, mutta monta tuttua nimiä mummon kertomassa nimiluettelossa vilahti. Mukava hetki.

                   Jotenki nämä ultra ja turbojuoksija nimitykset ovat vähän mielestäni hassuja. Ei tässä sen kummempia juoksijoita olla kuin muutkaan. Varsinkin nimityksen antama mystillisyys on harhaanjohtavaa versus se ero, mikä on "tavallisella juoksijalla" ja ultrajuoksijalla. Uskoisin monen juoksukaverinikin laittavan esim. kaikki ultra-noteeraukseni mennen-tullen paremmiksi niin halutessaan. Oikeastaan olisin varmaan itsekin "tavallinen juoksija", jos olisin lahjakkaampi. Hoksasin jo hyvin varhain, että vaikka kuinka junttaisin reeniä niin minun lahjoillani ei kummoisia puoli tai maratonaikoja saisi aikaan, joten oli luontevampaa keskittyä himmailemaan ultrapitkille matkoille. Luonteva valinta. Toki meininki maailman huipulla on hurjaa myös lajissamme, turbojuoksussa. Yannis Kouros, Wolfgan Schwerk, Pekka Aalto ja kumppanit. Tosin Aaltoa lukuunottamatta nuo herrat ovat jo ehtoopuolella ja Pekkakin varmasti aallon korkeimman harjan ohittanut. Yhtä kaikki, harrastus antaa paljon ja sehän on elämässä yleensäkin tärkeää, että saa paljon siitä mitä tekee, oli kyse työstä tai harrastuksesta.

                    Aamulla oli hieno yhteislenkki, kun meitä oli kaikkian kuusi päätä suuntaamassa "hiekkatiepuolikkaalle" klo.4.59 alkaen. Tytöt (Virve ja Tuulia) piti vauhtia ja pojat iski tarinaa. Sillä rytmillä mentiin. Oli kyllä niin hyviä tarinoita, että tuli samalla tehtyä vatsalihas(one-pack)harjoituskin. Varsinkin kylmäkonekauppias-Timppa pisti solkenaan tarinaa tulemaan. Eikä Sale-El-Hassan paljoa huonommaksi jäänyt. Met Gebre-Boltin kanssa keskityttiin sitten enempi naurupuolelle. Porukassa juostessa focus onkin usein rupattelussa niin tulee huomaatta lenkistä erittäin kevyt, kuten pitkien kuuluu ollakin. 2h8min/21,2km @6:04 saatiin taputeltua. Hyvin oli maltilliset sykkeet, sillä keskari oli 115lyöntiä. Elimistön ja jalkojen lihaksiston harjoitteluvalmius alkaisi olla jo kohdallaan. Sen sijaan akillekset ärtyy vielä ajoittain, joka estää vielä täyspainoisen turboilun. Mutta mikäpä kiire tässä on valamiissa maailmassa, ja etenkin harrastelijalla - ei mikään. On mukava vain miettiä, olisiko tänään ultrajuoksija, turbojuoksija vai "vain" huvikseen juoksija".

                    Tuosta aamulenkistä vielä sen verran, että olipa mukava juoksukeli - viijentoista huitteilla lämmöt. Kiekontiellä nähtiin isohko fasaanipesue. Aika lähelle ne päästää, mutta kyllä siinä matkaa kiinniottoon jää.

                    LOPPUKEVENNYS

                    "Lääkäri astelee miehen luo, jonka päätä on juuri kuvattu ns. "Pään CT" kuvauksella. Hiki virtaa hieman mahakkaan miehen kasvoilla. Jokainen odotettu sekunti on pitkä. Sitten lääkäri katsoo konettaan ja toteaa: -"Tästä pään kuvasta... kuuleppa...ei täällä näy mitään". Mies huokaisee helpotuksesta. Pään sisällä ei siis ole mitään? Iloista? Iloinen standarti on tyhjä pää... "ei siellä mitään oo". Great-think.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 26.7.2014             

AAMU JA YHTEISLENKIT Vol.4

                          Pieniä uudistuksia vakio-aamulenkkeihin. Nyt ne alkaa viittä-vaille-viis (klo.4.55), jollei toisin mainita. Lähtöpaikka on vanha tuttu Uikko-Amisristeys. Vakiomatka on n.3,8km lenkki. Hölkkäillään ja tarvittaessa käveleskellään, herätään aamuun. Eli kolme asiaa pysyy AINA samana, jollei TOISIN mainita: Lähtöaika klo.4.55, paikka Uikko-Amisristeys, matka 3,8km.

                         Listassa esiintyy toki tuttuun tapaan myös muita yhteislenkkejä kuin vakio-aamulenkit, sekä joitakin hieman pidempiäkin aamulenkkejä. Pääideana tähän uudistukseen oli hieman järkeistää tuon aamulenkin mittaa/kestoa n.1h lenkistä n.40-45min lenkkiin pääasiassa.

                        Tämä lenkkilista kannattaa tarkistaa aina illalla klo.20, johon mennessä pyrin tekemään mahdolliset muutokset esim. seuraavan aamun lenkkeihin.

                        Kaikille tervetuloa mukaan aamu tai/ja yhteislenkeille! Tähän mennessä aamu -ja yhteislenkkejä on ollut yhteensä 140kpl. Kaksivuotispäiviä vietämme 26.11.2014, jolloin on takuulla joku aamulenkki ohjelmassa, mikäli terveenä pysytään.


LENKKILISTA (jollei TOISIN mainita: Lähtöaika klo.4.55, paikka Uikko-Amisristeys, matka 3,8km.)


Su 12.4.2015... Klo.17.00   I-SR2014perhereitti Pyssymäeltä. Matka 10,6km. Vauhti mukaan tulevien mukaan, kuitenkin niin että vetäjä pysyy matkassa.

Ti 14.4.2015... Klo.17.00   I-SR2014perhereitti Pyssymäeltä x2. Matka 10,6kmx2=21,2km. Vauhti eka kiekalla minun kevyttä (130), toinen kierros minun kovaa (160). <<<-TÄMÄ SAATTAA VAIHTUA Maanantai aamulle. Asia ratkeaa sunnuntaina.

Ke 15.4.2015... Klo.8.00   Järvenkierto (Lähtö Olkkosentie 5) Haapaperän kautta n.23,5km, vauhti noin 6:00min/km.

Su 19.4.2015... Klo.14.00  I-SR2014etulenkki Pyssymäeltä. Matka 25,2km. Vauhti aika reipas. Kesto n.2,5-3h.

Ma 20.4.2015... Klo.9.00  Savulan lenkki (Lähtö Olkkosentie 5) 10km. Vauhti noin 5:30min/km. J9min+K1min

Ti 21.4.2015... Klo.9.00   Järvenkierto (Lähtö Olkkosentie 5) Haapaperän kautta n.23,5km, vauhti noin 6:00min/km.

To 23.4.2015... Klo.17.00  Savulan lenkki (Lähtö Olkkosentie 5) 10km. Vauhti noin 4:20-4:40min/km.


Huomioitavaa. Lenkeillä olemme käyneet pakkasesta viis. Tietysti silloin on ollut suun edessä hengityssuojaa. Mutta siitä voidaan lähteä, että olen aina lenkkiä vetämässä uikon-amiksen risteyksessä, jos se on ohjelmassa. Kannattaa tämä sivu tarkistaa aina edellisenä iltana klo.20, johon mennessä pyrin tekemään mahdolliset muutokset. Tietysti sairastua voi vaikka yöllä, mutta niin ei ole tosin vielä käynyt. Kerran olen pommiin nukkunut vuoden aikana.

HISTORIA:

Toteutuneiden lista:


#181... Su 22.3.klo.17.00 I-SR2014 perhereitti Juoksu 4min + Kävely 1min -rytmillä. Vauhti hitaimpien mukaan, kuitenkin niin, että vetäjä pysyy matkassa... Mukana 6kpl... n.10,7km @7:32... (Mukana: Onni.V, Pirjo.P, Kaisa.H, Lasse.P, Osmo.V ja Antero.E)


#180... Pe 20.3.klo.5.30... Mukana 2kpl... n.8,6km @6:25... (Mukana: Onni.V, Lasse.Y)

#179... Pe 13.3.2015   klo.9.45 Pyssymäki. I-SR2014 -etulenkki 26,5km.. Juoksu 9min + Kävely 1min rytmillä.  26,5km@6:35 (Mukana: Onni.V, Keijo.N ja Jarmo.H)

#178... Ma 2.3.. klo.4.38 ja klo.5.57... "Kylämaraton"... Mukana 4kpl... Vähintään maratonin verran liikkuivat Onni.V ja Janne.K... Puolimaratonin liikkui Ossi.V ja kaksi kierrosta, eli lähes 15km Erkki Kautto.

#177... La 21.2. klo.5.40...  Mukana 3kpl... n.5,5km @6:35... (Mukana: Onni.V, Jani.J ja Lasse.Y)

#176... La 14.2.  YSTÄVÄNPÄIVÄ PITKÄ n.36km KESKUSTA-PERHEREITTI-AITTOPERÄ-KESKUSTA. Lähtö klo.8.00... Mukana 3kpl (15km verran)... (Mukana: Onni.V, Keijo.N ja Lasse.P)

#175... Ke 11.2.2015. klo.4.45... Mukana 2kpl... n.7,0km @6:48... (Mukana: Onni.V, Lasse.Y)

#174...  Su 8.2.2015  klo.18.30... Mukana 2kpl... 10km@4:58 (Vr 3km + Vk 5km@4:22 + Vr 2km)... (Mukana: Onni.V, Tuomas.A)


#173... Ti 23.1 - 24.1.2015 Pyssymäeltä lähtevällä I-SR2014 -perhelenkillä leikkimielinen ja epävirallinen ultra. #isr2014perheultra...  Mukana 10kpl... yht.397,2km.. (Mukana: Onni.V, Jyrki.L, Lasse.Y, Keijo.N, Jarmo.H, Antero.E, Kaisa.H, Jani.J, Jarmo.K, Maarit.K) 

#172... Ke 21.1.2015  klo.5.30... Mukana 2kpl... n.4,0km @6:16... (Mukana: Onni.V, Jani.J) 

#171... Pe 9.1.2015  klo.4.45... Mukana 2kpl... n.7,5km @6:29... (Mukana: Onni.V, Lasse.Y)



#170... To 8.1.2015, klo.5.30... Mukana 3kpl... n.5,5km @6:40... (Mukana: Onni.V, Jani.J ja Lasse.Y)

#169... Ti 30.12.2014, klo.5.00... #isr2014vuvi  eli vuoden viimeinen isr2014 koko lenkin kierto, 58,4km... Mukana 3kpl (Onni.V, Kaisa.S ja Jarmo.H)

#168... Pe 26.12.2014 Tapanin päivän kinkunsulatus yhteislenkki. Lähtöpaikka Pyssymäen parkkipaikka: Matka 24,6km@5:23-@9:50... Mukana 9kpl (Mukana: Onni.V, Keijo.N, Juha.J, Jussi.M, Jarmo.H, Janne.K, Jani, J, Kaisa.H ja Jarmo.P) 

#167... La 20.12.2014 klo.17.00... 23,4km  #pikkujoulurypäs2014 Part.9, J14min+K1min -rytmillä@5:40...  Mukana 2kpl (Mukana: Onni.V, Jussi.M)

#166... Ti 16.12.2014, lähtö klo.5.00... #pikkujouluyrpäs2014, 44km lenkki@6:29, josta Lasse mukana n.31,5km verran ja Jani n.10,6km verran... Mukana 3kpl (Mukana: Onni.V, Lasse.Y ja Jani.J)

#165... Pe 5.12.2014, lähtö klo.13.00 Pyssymäeltä, reitin lähtöpisteestä: Koko reitin juoksu 56,5km@9:10... Mukana 2kpl (Mukana: Onni.V, Keijo.N).

#164...  La 29.11.2014 klo.7.00, lähtö I-SR2014 lähtöpaikka Pyssymäellä. Matka I-SR2014 etulenkki, Rytmi Juoksu9min + Kävely1min... Mukana 2kpl... 25,4km@7:36... (Mukana: Onni.V, Keijo.N)

#163... Ti 25.11.2014 klo.5.20...  (Yhteislenkkejen 2-vuotis juhlalenkki hyvin arkisena ja tavanomaisena lenkkinä... Mukana 3kpl... 13,1km@6:41... (Mukana: Onni.V, Pasi.K, Jani.J pyörällä)

#162... La 22.11.2014 klo.12 ja klo.16 #isr2014marras2014 -vaellus n.57km kahdessa ryhmässä... Mukana 9kpl, joista 8kpl pääsi loppunuotiolle... vaellusajat välillä 10:50:02 - 18:42:27... (Mukana: Onni.V, Jussi.M, Lasse.Y, Joni.L, Jani.J, Jarmo.H, Tarmo.K, Markus.N-K ja Joni.H) 

#162... Ma 17.11.2014 klo.5.30... Mukana 2kpl... n.5,5km @6:47... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#161... Pe 14.11.2014 klo.5.30... Mukana 2kpl... n.7,0km @6:35... (Mukana: Onni.V, Jani.J)



#160... Su 9.11.2014... klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4,0km @6:34... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#159... To 6.11.2014... klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4,0km @6:53... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#158... Ti 4.11.2014... klo.5.30... Mukana 2kpl... n.8,0km @6:49... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#157... Pe 31.10- La 1.11.2014... klo.20. alkaen I-SR2014 koko reitin kierto... Mukana kokonaan tai osittain 5kpl... 57,9km... (Mukana: Onni.V, Janne.K, Anne.T, Jarmo.P ja Lasse.Y)

#156... Pe 17.10.2014... klo.7.00. I-SR2104 reitin takaosa 6km extralla... Mukana 2kpl... 41,8km @14:59... (Mukana: Onni.V, Antero.E)

#155... Ti 14.10.2014... klo.5.30... Mukana 2kpl... n.5,5km @7:00... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#154... La 13.9.2013 klo.17.00... Pk-pyramidi hiekkateillä 12,2km @5:19... Mukana 3kpl (Onni.V, Jussi.M, Jarmo.H)

#153... La 6.9.2014 klo.10.10... Kiskobussin kyytiin juoksu, Nivala-Ylivieska 33,0km @6:30... Mukana 5kpl (Onni.V, Jani.R, Jarmo.H, Keijo.N, Jussi.M)

#152... Ke 3.9.2014 klo.4.55... Mukana 2kpl... n.5km @6:58... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#151... Ma 25.8.2014 klo.18.00, Nesteenristeys, MÄKIVEDOT 3x380m + 3x260m...  Mukana 4kpl (Onni.V, Mervi.V, Virve.N ja Jarmo.H)



#150... Su 24.8.2014 klo.8.00...Yhteislenkin osuus ns. Savulan lenkki Uikko-Amisristeyksestä n.7,4km @6:19... (Mukana 3kpl: Onni.V, Jani.J, Virve.N)

#149... La 16.8.2014 klo.19.00... Nopeusvedot: 10x30sekuntia/ 90sekunnin palautuksilla. <-vedot omaa vauhtia, porukka kokoon aina palautuksen aikana. Toisena settinä 5x60sekuntia/2min palautuksilla... (Mukana 11kpl: Onni.V, Päivikki.T, Jarkko.T, Virve.N, Janina.N, Oliver.V, Oskari.V, Jasmin.V, Eetu.P, Elina.P(Sori luulin sinua eri ihmiseksi ;) ja yksi joka ei halua nimeään julki.)

#148... Su 10.8.2014 klo.11.00... Mukana n.50-60... Piispansauvakävely n.2,5km....

#147... Ti 5.8.2014 klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4km @6:42... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#146... Su 3.8.2014  klo.8.00... Mukana 3kpl... Lähtö: Nuorisoseurantalo, Olkkosentie. Hiekkatielenkki J9min + K1min -rytmillä, 22,7km @5:55 ... (Mukana: Onni.V, Keijo.N ja Heikki.U)

#145... To 31.7.2014 klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4km @6:43... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#144... Ti 29.7.2014   klo.5.00 Uikko-Amisristeys n.8,5km hiekkatie-aamulenkki (kartta) Mukana 3kpl... n.4km @6:37... (Mukana: Onni.V, Jani.J ja Jarmo.H)

#143... La 26.7.2014  klo.5.00... Mukana 6kpl... 21,3km @6:04... (Mukana: Onni.V, Tuuli.A, Virve.N, Tuomas.A, Sauli.P ja Timo.P)

#142... Pe 25.7.2014  klo.4.55... Mukana 2kpl... n.4km @6:47... (Mukana: Onni.V, Jani.J)

#141... Ke 23.7.2014 klo.4.55... Mukana 2kpl... n.5km @6:51... (Mukana: Onni.V, Jani.J)


Aamu ja yhteislenkit Vol.3
Aamu ja yhteislenkit Vol.2
Aamu ja yhteislenkit Vol.1


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 22.7.2014

HUOMIOITA JA POHDINTOJA

                     Mikäli et lue blogiani päivittäin niin kerron teille, että kirjoitin myös EILEN ja viime TIISTAINA.

                       Avaan tv:n. Lähes 300 kuoli Itä-Ukrainassa. Äärimmäistä. Brutaalia. Harvoin jaksan huolestua maailmanpolittisesta tilanteesta, mutta nyt todella näyttää haasteelliselta. On vähän, mitä voi millään ymmärtää sodasta. Miksi täytyy tuhota niin paljon vain päätymällä lopulta kuitenkin neuvottelupöytään? Voimannäyttöä? On erittäin harmillista, että vieläkin pitää näyttää mahtiaan. Maailma alkaa olla pelottava paikka. Joku voi olla toistakin mieltä, ja heille se suotakoon. Yksilöllistä.

                       Hetken mietin, miten tuon kappaleen jälkeen jatkaisin. Asiaa on vielä, paljon. Jotenkin on löydettävä tie ulos tuosta pahasta kappaleesta, joka löi blogiini lukkoon.

                       Salamointi, ukkonen, ajoi meidät lopulta pois PowerParkista. Onneksi kello oli jo yli 16:sta, eikä paljoakaan jäänyt peliaikaa käytettäväksi. Varsin tyytyväisinä lähdimme kotimatkalle. Kaikki olivat olleet aika vähillä syönneillä. Itse olin nauttinut vain aamupalan ja juonut sitten vettä ja kahvia. Nälkä oli jo melkoinen, joka ei tietysti ole uutinen kohdallani. Siispä Härmän S-marketissa olevan Pizzabuffan kautta kotia päin. Päästyämme ko. liikkeen pihalle, oli paikka pimeä. Ukonilma oli tehnyt kepposet ja sähöt olivat menneet. Pulju oli kiinni, toistaiseksi. Emme jääneet odottamaan sähköjen mahdollista paluuta vaan nälkäinen pesue jatkoi matkaa.

                       Saavuimme paikalliseen pizzeriaan. Nyt saatiin kokea todellakin jotain uutta. Hienot loossit, mutta lähes kaikki muu hyvä loppuikin sitten siihen. Salaatti-allasta ei näkynyt missään. Mausteet ja ottimet oli yhdessä pöydässä. Joku otti käteensä ketsuppipullon, me Oreganoa ja Tabascoa. Sitä ennen tilasimme... Naapuripöytään asettui tavanomainen perhe. Rauhallisen oloinen äiti, reilusti mahakas isä, noin 10-vuotias tyttö ja muutaman kuukauden ikäinen vauva, jonka sukupuolesta en ollut varma. Äiti hoitaa pientä, isä katselee ulos, ei ole kovin aktiivisen oloinen. Yhtä kaikki, vauva istuu syöttötuolissa ja teeveestä soi tämä kappale. Sitä ennen Sodomia, ainakin niin tulkitsin, mutten ollut varma. On kontrastia. Ja samaa rataa oli muutkin kappaleet. Tykkään ko. musiikista, mutta nyt se ei tuntunut hyvältä. Ihmeekseni vauvaperhettä tilanne ei häiritse.

                       Tilaamamme pizzat saapuvat odotetussa ajassa. Ilmeisesti perheyrityksen mies oli se, joka otti tilauksemme vastaan ja ilmeisesti hänen vaimonsa nyt tuo annoksia meille. Tuliko teille? Kinkku, jauheliha, aurajuusto? Vaimo kysyy: -"tilasin neljä täytettä, myös salamin". Nainen vastaa: -"Jaa, en tiedä... asiaa toistellaan pari kertaa, kunnes nainen sanoo: -"Voihan siinä pian ollakin... salamia". Vaimo: -"ehkä tuossa sitten on"... Ja osoittaa pientä nokaretta, josta ei voi olla varma, onko se kinkkua vai salamia. Ruoka on kuitenkin hyvää. Simppeli paikka. Kerrassaan.

                      Jos et ole enää aivan nuori, oletko huomannut, kuinka tunnet itsesi vuodesta toiseen samanlaiseksi. Tuntuu kuin olisit aina se sama nuori nainen/mies. Olen tullut siihen päätelmään, että olemme aina pohjimmiltamme samalla tavalla ajattelevia, vain ulkokuori muuttuu ja valmiudet tehdä asioita. Tietysti ajatukset jalostuu elämänkokemuksen myötä, mutta se vanha-nuori-minä säilyy aina vaan. Samalla olen hoksannut miksei jotkut ymmärrä nuorien juttuja. "-Ne nuoret". -"Kunhan tulevat tähän ikään" jne. Niin tulevat, ja ajattelevat samalla tavalla kuin mekin aikanamme. He ovat syntyneet vain eri aikakaudelle kuin me. Sitä ei moni osaa suhteuttaa tai pahimmassa tapauksessa edes täysin hyväksyä. Nuoret ovat syntyneet paljon kehittyneempään maailmaan. Heillä on paljon enempi monenlaisia valmiuksia kuin meillä. Mitä nopeammin hoksaamme, sitä paremmin voimme viisastua myös itse -  nuorista. Itse olen ainakin viisastunut paljon kuuntelemalla nuorempiani. Olkaa rohkeita.

                      Toisella puolella, sukupolvi eteenpäin, näkyy jo osittainen syrjäytyminen yhteiskunnasta, kun mm. kahden sukupolven takana oleva teknologia "hautaa" heidät ulkopuolisiksi tästä maailmasta (puhumattakaan kahdesta sukupolvesta eteenpäin), jossa vielä meidän sukupolvi jotenkuten pysyy mukana - halutessaan. Maailma on muuttunut poikkeuksellisen paljon parin sukupolven aikana. "Viisaus on vanhoissa ihmisissä" ei päde enää. Siellä on toki kaunis ja arvokas, jopa nostalginen elämä, mutta ei enää sellaista annettavaa kuin oli ennen tätä suurta muutosta maailmassa.

                       Sitten täytyy taas lyödä hetki tyhjää, voidaksemme jatkaa. Tässä postauksessa on hyvin sekalaista asiaa ja asioita on ajoittain hankala kirjoittaa samaan blogiin. Samalla tekee mieli kirjoittaa nämä kaikki. Pysykää mukana. 

                       Aukaisin joitain päiviä sitten päivälehden nettisivun. Siellä kerrottiin UUTENA uutisena Matti Nykäsen polttareista. Voihan muistini olla toki jo heikentynyt, mutta muistelen lukeneeni tuon joskus ennenkin. Onnea Matille! Jokainen tekee parhaansa. Joskus Matilla on ajoitus ollut todella hanskassa. Toivottavasti olisi jo taas sen aika.

                      Pystyään samaan nimettömän iltapäivälehden otsikoissa. Ne ovat hauskoja, jos on herännyt oikealla jalalla sängystään. Veikkauksen kerrotaan markkinoineen kahta veikkauspeliään seuraavalla tavalla: "Laitetaanko Vakio vai Pannaanko Naapuria?" Luulisi siveellisen kansan pysyvän enimmäkseen vakiossa?

                     Justin Gatlin on hyvä juoksemaan nopeasti. Sen lisäksi hän on kärsinyt kaksi doping-pannaa. Hän kärysi eka kerran vuonna 2001, vain 19-vuotiaana. Toisen kerran vuonna 2006. Hän voitti 100m maailmanmestaruuden vuonna 2005 Helsingissä, kuten monet muistaa, ajalla 9.88. Hän oli tuolloin 23-vuotias. Pikajuoksija aika lailla parhaimmillaan. 7-vuotta myöhemmin hän on palannut taas pitkältä rangaistukseltaan ja mykistää maailman voittaessaan pronssia Lontoon Olympiakisoissa 100m juoksussa huikealla ajalla 9.79. Tuolloin Gatlin oli 30-vuotias. Melkoinen temppu! Kerran kärynyt 23-vuotias maailmanmestari Gatlin oli 0,09 sekuntia hitaampi kuin kahdesti kärynyt ja neljän vuoden kilpailukiellon kärsinyt 30-vuotias veteraani-Gatlin. Edelleen huikeaa. Eikä tämä tarina pääty vielä tähän. Vuonna 2002 Gatlin juoksi 20-vuotiaana, kerran kärynneenä, upean 200m ennätyksensä, 19,86. Kovaa valuttaa. Pari päivää sitten jo 32-vuotiaaksi ennättänyt "kaiken kokenut" veteraani sprintteri MYKISTI maailman tikkaamalla 200m:llä huikean UUDEN ennätyksensä 19,68. Ja mitä vielä, VASTATUULEEN!!! Onnittelut! Supermies!

                     Sitten jotain hauskaa?... "Lapset, nyt pittää alakkaa nukkuun"... Niin, helpommin sanottu kuin tehty? ..."Lapset, nyt sitten nätisti, kun tulee ihmisiä".... ööö, mitä me olemme? Lajike-ihminen lähestyy, käytöksen pitää muuttua varautuneemmaksi? ..."Oli pakko keskeyttää suoritus ku sitä, ku tätä, ku tuota, ku näitä, ku jotenkinsevaan"... kukkuuko-se? ...Viittaus... Vieläkö viitataan? Mitä enempi viittasit koulussa, sitä paremman numeron sait. Liekkö toimii enää? Selfie tai Belfie. Kummin vaan. Siis kuva itsestä tai kuva omasta ahterista. Noissakin on kkk ja kk:t, eli kauden kotimainen kärki ja kauden kärki. Maailma on kovaa myös tuolta kantilta. Maailma menee eteenpäin, on vain vaikea pysyä välillä perässä. Ehkei ihan kaikessa tarvikaan.


Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.7.2014              

SELKÄRANGASTA

                     Tulee maailman tähtien liikkeet joilla he karistavat helponnäköisesti vastujansa kintereiltään. Olen aina ihaillut poikkeustaitoa. Lemieux, Crosby, Giannini ja vaikkapa nyt Neymar Jr. Peliväline seuraa maestroa ja vastustajilla menee pää sekaisin. Siinä on vain SITÄ JOTAIN.

                      En muista tarkkaan, olenko maininnut blogissani siitä kuinka juoksen (harjoittelua?) nykyään miltä milloinkin tuntuu. Eli en viisaasti vaan tunteella. Kirjoitinkin yhdelle hyvistä ystävistäni taannoin e-mailia näin: "Samalla tulin vakuuttuneemmaksi, miksi olen juossut kohta vuoden lähes niin kuin on kulloinkin tuntunut, vaikka olen tiennyt, ettei se olisi välttämättä järkevää. Vastaus on: Juoksen nauttiakseni, en saavuttaakseni, koska saavutan enempi nauttimalla juoksusta sellaisenaan kuin se minut haluaa kohdata päivittäin."

                    Selkärangasta. Tosin minun liikkeeni ei saa kavereiden korvista vettä pois tai päätä sekaisin... Tai no... Kun puhe on selkärangasta, yhdistetään tähän myös selkärangallisuus, eli vastuu, rehellisyys... En ole - enkä etenkään esitä toimivani aina järkevästi - holy cow, eli minullakin on joskus paheeni.  Tällä kertaa (toki aniharvoin) lähti mopo käsistä huvipuistossa. Pääsin fiiliksissä euforian harjalle ja hairahduin seisomaan huvilaitevaunussa hetken aikaa tuulettaen, kun vaunu oli lähestymässä 14m vesiputousta. Siitä minulle annettiin suora punainen kortti ja kielto laitteeseen. Oikea tuomio. Ei enempää tuosta. Shit happens.

                 Tähän päivään. I-SR2014 takalenkin vaellus Lahnajärven tieltä... On aamu. Päätä vähän juilii. Hoh-hoij-jaa. Edellisenä iltana on palattu PowerParkista. Kova reissu. Paljon kävelyä, paljon pään sekoittavia laitteita. Ei ole minun laji, sekään... Reppu tarkistetaan vielä. Kaikki mukana. Suolapähkinöitä n.250g, 8kpl minikanelipuusteja ja 7geeliä. Omatekoista urheilujuomaa reppuun 3L ja 7dl vielä pulloon. 1L vettä vielä mukaan pyörämatkoille, siirtymiin. 18,7km suuntiinsa, pyörällä.

                  Vihdoin pyörän selässä. Aikataulussa, niukasti. Fiilis nousee. Metsäautoteillä mieli rentoutuu. Voisi olla kivempi ajella joskus pidempäänkin. Pian Jussin auto näkyy. Muita ei tule. Osin tämä on tiedossa. +24 mittarissa ja lämpötila nousussa. Lähdemme liikkeelle. Meitä seuraa heti paljon paarmoja yms. kutsumattomia. Ukkonen jyrähtää samalla, kun laitamme rannetietokoneet käyntiin. Jussi vaikuttaa erittäin hyvänkuntoiselta. Tekeminen näyttää helpolta, puhe on rauhallista. Viimeksikin Jussi veti helposti 8h metsälenkin. Kaverista ei tarvi siis huolia. Kovia on nämä minun kaverit.

                   Pian on 2,3km metsätie-osuus takana ja kaarramme metsäpolulle, joka välillä on, ja välillä ei. Takalenkillä on paljon lähes koskematonta maastoa. Oranssit merkit puissa ohjaavat, ei läheskään aina polku. Ei ole menty vielä puoltakaan tuntia, kun sattuu todella outo juttu. Olkapää lonksahtaa sijoiltaan, mutta vääntyy takaisin lähes samantien. Näkökenttä sumenee hetkeksi, tipun polvilleni - näen mustaa hetken aikaa. Outoa. Kohta taas jatkuu. Käsi tuntuu vielä oudolta hetken, mutta kohta unohtuu. Kaikki tapahtui vain tehdessäni tavanomaista korjausliikettä epätasaisella polulla. Herkässä on.

                   Tunti ja 6,9km takana. Suo ylitetty. Maasto vaikeutuu silti. Joku on kysynyt, mikä siellä perälenkillä maksaa. Hankala selittää yksioikoisesti, mutta sanotaan nyt "koskemattomuus". 90min takana ja kramppaa jo eka kerran. Outoa. Olen juonut hyvin. Outoa. Palautuminen ei tule hetkessä... 2h takana ja 12,8km. Haastavampaa tiedossa. Tämä tiedoitus joudutaan toistamaan aina 4h/24km asti.

                    16km kohdalla hyppään mättään yli ja nilkka muljahtaa. Ensimmäinen tunne/ajatus: Nyt se nilkka (sama kuin 6d) meni uudestaan. Kuin ihmeenkaupalla se alkaa kuitenkin ottaa taas alle hetken odottaessamme. Vielä se vihlaisee loppureissusta muutaman kerran, mutta kuitenkin. Selvittäessäni nilkkaongelman, huomaan yhden asian: Jussi tulee kuin tyhjää vain. Intoudun kehumaan, enkä syyttä. Tehdää Jussin kanssa paljon sykevertailuja ja testejä lenkillä. Aluksi minulla on 5 pykälää matalammat sykkeet. Minun maksimi on 177, Jussin 192. 2h jälkeen minun sykkeet on 5 pykälää Jussia korkeammat. Hoksaamme myöhemmin, ettei ainakaan koko ero tule palautumattomuudestani vaan helteestä, joka ei sovi minulle ja elimistö reagoi vastaan.

                    Jussi pärjää vähemmillä juomilla yleensä. Minä tarvin hieman normaalia enemmän juomaa. Yksilöllistä. Nyt on kuumimmillaan +26. Tarvin todella paljon juomaa. Sitä menee koko yhdistelmä reenissä 4,7L. Enempikin olisi mennyt, varsinkin lopussa... Takaisin sykkeisiin... Huomaamme lähes koskemattomalla osalla reittiä, että syke on etumiehenä jopa 15-20pykälää korkeampi kuin juostessa toisen perässä. On hankala juosta, kun ei näe mihin laitat jalan. Kasvustoa on. Lopussa keli viilenee. Sykeskaala muuttuu. Jussilla alkaa olla 10 pykälää korkeammat sykkeet kuin minulla. Viileä sopii paremmin ja tietysti pohjaa on allekirjoittaneella ehkä hieman enempi, joten 5h jälkeinen muutos voinee selittyä osin silläkin. Jussi on kuitenkin mielestäni aivan huikeassa tikissä hakeakseen 4h alitusta maralla. Menee alle 3.40:n, mutta ei kerrota sitä Jussille. :)

                     Takaisin vajaan 4h kohdalle. 22km takana. Kengän nauha irtoaa. Menen korkeaan polviasentoon ja solmin kengän. Sitten kramppaa ja kovasti, menen selälleen. Jussi auttaa kramppia ja kohta ylös. Jalka kramppaa vielä 2-3 kertaa ennen kuin matka jatkuu. Jalat on nyt todella kovilla. Outoa, hieman. Suolaakin on jopa perusjuomissa. Magnesiumia olen syönyt paljon. Taas liu´utaan sanaan palautumattomuus.

                       Saavutaan Iso-Juurikalle. 5km samaa järveä, itäsivusta ohittaen. Että on kaunista. Haluan yöpyä vielä tuon järven laavulla. Varmaankin tänä syksynä. Tämä reitti kutsuu todella minua. Juurikan lyhyellä kallio-osuudella innostumme vähän myös kuvaamaan.

                     Tämä oli ainoa kerta. Muuten olimme prosessissa. Jussi tulee edelleen helponnäköisesti. Kertoo polveen vähän ottavan. Sen lisäksi Jussin ainoa huoli oli paarmat yms. Aika vähän huolia minun pitkään listaan verraten.

                      Samaan aikaan Töllin Anne oli kiertämässä samaa lenkkiä kävelten. Hän veti 10h ryhmää, minä 6h:n. 8h ryhmäläiset perui tulonsa. Annen ryhmään ei tullut ketään. Minun ryhmään Jussi. Prioriteettini oli saada polkua takalenkille. Ei oikein mennyt nyt putkeen siltä osin. Aina nämä ei onnistu, ei edes joka kerta... Anne oli muuten kiertänyt reitin kävelten vähän yli 8h:ssa. Kova on hälläkin kunto. 

                     Ukkonen jyrähtää taas. Puhelin taskuun. Sähköä on ilmassa ilmankin. Alkaa satamaan, mutta aika maltillisesti. Viimeiset 2h sataa. Ilma viilenee hieman. Metsäkin kastuu litimäräksi, mutta se ei haittaa. Kaipaamme viilennystä. Ainakin minä. Sievin kestodieselistä en tiedä?

                     Juurikka järveltä on 7km matkaa Lahnajärventielle, jossa pyörä odottaa. Menee yli 6h, totean. Ei se mitään. Olipahan vaan taas joku jänis mitä seurata, garminista. Askel kevenee viimeisillä kilsoilla. Keli on viilennyt ja ajoittain on polkuakin... ajoittain. Oishan tässä reitissä askarretta. Pikku hiljaa. Liikkuminen reitillä edistää myös paljon. Menkee liikkumaan. Sinne mahtuu!

                    Lopulta olemme juoksulenkin tehneet: 6h18min/36,1km. Kiitos, Jussi! Ja hyvää valmistautumista 4 viikon päässä olevaan maratoniin! Muista kevennellä tästä hyvin.

                   Hyppään pyörän selkään. Olen sullonut kaikki tavarani isoon reppuun. Jossain repun sisällä kuuluu viesti ääni. Aprikoin, olisiko se vaimo. Vaimo oli vähän huolissaan ukkosen ja helteen vuoksi. Kerran soitin (paljon) paremmalle puoliskolle reitiltä. Ehkä hän voi nyt odottaa. Alle tunti ja olen kotona.

                  Lukijoille: Mielessä on paljon hyvää kirjoitettavaa - tai ainakin mielestäni. Palaan aiheeseen tässä taas.

Ps. Unohtui mainita, että lenkillä meni lopulta 3,7L omatekoista urheilujuomaa ja 1L vettä. Lisäksi n.200g suolapähkinöitä, 8 minikorvapuustia, 5 geeliä.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 19.7.2014       

HAEMATOPOTA UUSIN LENKKIKAVERI

                      Aste hellerajaan. Ilma väreilee - kuumuutta. Pilviä ei näy auringon kirkkauden sokaistamassa horisontissa. Polku edessäni näkyy kuitenkin. Varvikko on kuollut, väki on kulkenut. Taulu vaihtuu kaiken aikaa, olen liikkeessä. Pysähtyminen tietää aina voimistuvaa kipua. Minua seurataan. Minun ei tarvi laulaa Meiju Suvaksen "Pure mua" -kappaletta, sillä minua purraan alinomaan - varsinkin jos pysähdyn. Välillä pieni tuulenvire antaa minun laskeutua metsäisellä hölkälläni kävelylle..vain välillä, kunnes prässi palaa. Se on armottomampi kuin Italian jalkapallomaajoukkueella 90-luvun kulta-aikoina...

                     Syvät metsät, kuumuus ja keskeneräisyys uuvuttavat. Olen ollut edellisen päivän sikiöasennossa. Nousen hetkeksi pölyiselle hiekkatielle. Maavara on olematon. Yksikin isompi kivi ja olisin tutkimassa tien pinnan syvintä olemusta. Erityistä tässä tilassa on se, että nautin juuri tästä - itseni ahtaalle laittamisesta. Se on selvästi tärkeämpää kuin se miten voisin hakea jotain järkevää. Olen päättänyt elää järjen sijaan. Valinta. Olen hyvilläni uskaltaesssani elää elämääni semmossaan, hymähdän ja kaarran vasemmalle metsän vähäiselle polulle joka vie minua kohti vellikuppia. Vielä on kuitenkin monta muttaa ennen sitä.

                     Mahassa kurnii ja möyrii omituisen ontto kaiku, luulen ajoittain lähellä olevan hirvilehmän kunnes hoksaan sen olevan mahassani. En ole syönyt hirveä pitkään aikaan, hirveästi kylläkin, liian hirveästi. Olisiko jollain palasta?...no ehken nyt... Saavun lammelle jonka yli kävelin talvella pari kertaa. Se onnistuisi melkein nytkin, eri syystä tosin. Saavun suolle. Sekin lähes huutaa minulle: vettä! Sitä ei ole tullut pitkään aikaan taivaalta käsin. Vielä sitä tulee. On ollut pitkään kuivaa... kaverit seuraavat edelleen, lajikirjo paisuu, mutta suppopaarma pitää miehistöylivoimaa yllä. Tällä Israelin länsirantakin olisi miehitetty. Näen itseni Gnuna, joka on alistumassa leijonalauman kynsissä. Tähänkö minun on kellistyttävä? Rimpinevan laitaan? Annanko itseni heille? Päätän vielä pyristellä. Saatana, uskallan sanoa, onhan minullakin syntini - "sitähän sinä kysyit"?! Sykkeet ovat takoneet jo toista tuntia yli 160:n. Ei auta, haluan elää, on mentävä. Vauhdin määrää se, ettei "suppo-esat" ehdi istua iholleni. Silti minua purraan jatkuvasti - oikealta ja vasemmalta - takaa ja eestä. Joku voisi osata nauttia tästäkin. Tämä on rajua seksiä.(<-uskaltaaa kilikata, ei sisällä hardcorea)... Tämä jos joku on itsensä riisumista - näiden edessä, mutta en halua antaa itseäni heille...

                      Voin jo melkein nähdä pyöräni. Pian neljä tuntia Harrison Fordin "Takaa-Ajettu" realityshowta. Harrison sai sentään välillä levähtää. Näyttelijät, tässä ei auta näytellä, se ei vaan mene läpi... Sitten tulee piste i:n päälle. Totaali nöyryytys. Hirvi sisälläni päättää tulla ulos. Lehmän on synnytettävä vasikka, hieman polulta syrjässä. Tämä ei ole minun tilaisuus, tämä on suppopaarmojen juhlakattaus. Etumusta vai ahteria - he ahmivat. Olen noutopöytä. Olen todella gnu kyykyssä. Näen äkkiseltään toistakymmentä suppopaarmaa reisilläni. Suljen silmäni enkä lähde arvaamaan paljonko heitä on takanani. Nyt minut todella otetaan takaakin päin. Tunnen sen kivusta, se tulee viivottimesta ulos, kipumittarista. Kyykyssä ollessani näen Laura Närhen laulun soivan kiitävänä hetkenä. Tämä on totta! Takanani voisin toivoa olevan jotain muuta.

                     Kotona huokaisen hyvin monitahoisen huokauksen jonka voi kuulla vieläkin hengittävän. Puntari kertoo paarmoja olleen liian vähän. Mielipuolista. Olen todella kaukana hakemastani. Tämä kestää nyt. Sitä ei voi kiirehtiä. Ihmisessä on paljon säädeltävän lisäksi myös elementtejä joita ei voi hoputtaa. Ne tulevat omalla ajallaan, sitten kun tulevat, stabiloituvat. Se on palautumista ylipitkistä. Samalla pitkä aika tätä voi ehtiä vaikka muuttaa mielitekojani.

                Olen nimittäin jo neljä vuotta tuntenut sisälläni jonkilaista metsästys viettiä. Siis ei mitään kaksmielistä, vaan sitä perusmetsästystä. Mahakas mies, termospullo, kannonnokka ja alati löystyvä vyö. Se voi olla yksi mahdollisuus, jos en muotoudukkaan tästä. Tahdon tällä sanoa, että en elä yhdestä tiestä - juoksusta - vaan minulla on aina monia teitä... Menin jo eteenpäin. Olen tuulen alla. Olen tullut harjun katveeseen hiljaa. Metsäpeura minusta tietämättömänä märehtii heinää vähäisestä puskasta. Ulospäin työntyvät silmämunat vain muljahtelee hänen päässään. Yhtäkkiä huomaan ajattelevani: Raahinko ampua? Vai teenkö reilun pelin? Lasken tussarin jäkälälle ja sitten juostaan - kilpaa. Vielä kerran - ja se joka katsoo ensin taakse, häviää. Siinä olisi sitä jotain aitoa, alkukantaista. Tarahumarathan elivät siitä... no, se on toinen juttu se. On tilipäivä. On aika maksaa laskut.

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 15.7.2014