keskiviikko 12. joulukuuta 2018

ÄNÄRI


           NHL, eli tuttavallisemmin änäri, on ollut jo monen sukupolven maaginen kiinnostuksen kohde. Se on kietonut kainaloonsa pienet ja isommat pojat niin minutkin. Teksti-tv:n sivu 235 on Suomen tunnetuin txt-tv:n sivu v.1981 aloittaneessa palvelussa. Änärissä 101. kausi menossa jo tarunhohtoisessa, maailman parhaassa ja vanhimmassa ammattilaissarjassa. Se kulttuuri ja perinteet mikä änäristä hohkaa on jotain erityistä. Se miten vaikkapa tuhannennessa änäri ottelussa viheltänyt linjatuomari palkitaan ennen ottelua näyttävin seremonioin. Punaista mattoa, perhe paikalla ja kaikesta on tehty arvokasta. Siinä on jotain aitoa, jotain joka tuntuu luonnolliselta noilla areenoilla. Aitoa liikuttumista, suuria tunteita. Enemmän kuin jääkiekkoa tai urheilua konsanaan. Kultturia, jota ei voi ostaa vaan siihen kasvetaan pitkän ajan saatossa.

           Katson kyseistä linjatuomarin juhlapeliä muutama lauantai takaperin "primetime" (iltapäivä) pelinä, joka meillä Suomessa tarkoittaa noin klo.19-22 välillä alkavaa ottelua. Noiden primetime otteluiden määrä on kasvanut liigan kiinnostuksen levitessä laajalle Euroopaan. Nykyään Suomesta käsinkin voi katsoa vaikka joka ikisen ottelun suorana.

           Uppoutuessani ottelun tunnelmaan tulee jossain puolivälissä ottelua pelikatko. Kamera tsuumaa kuviin San Josen kolhuja kasvoihinsa edellisessä pelissä saaneen 39-vuotiaan veteraani pelaaja, Joe Thorntonin. Hänen kasvojen viereen lävähtää melkoinen tilasto 101 vuoden ajalta mitattuna, jossa on vain kuusi nimeä hänen lisäkseen. Tehotilasto, jossa ei ole Wayne Gretzkyä tai Mario Lemieuxta on harvinainen. 400 maalia, 1000 maalisyöttöä ja 1500 ottelua. Tajuton rivi tuo varauksettoman kunnioituksen. Ymmärrys siitä, että voi nähdä tuollaisen legendan suorassa lähetyksessä on jotain todella ainutlaatuista.

           Suomalaiset ovat pärjänneet etenkin tänä vuonna änärissä fantastisen hyvin. Coloradon 22-vuotias Mikko Rantanen johtaa koko liigan pistepörssiä 52 pisteellään, viiden pisteen erolla seuraavaan. 101 kauden aikana suomalainen ei ole voittanut koskaan pistepörssiä. Onko tämä meneillään oleva kausi luku suomalaista änäri historiaa? Jo olisi toisaalta aikakin, sillä pistepörssin on voittanut kuitenkin tshekkiläinen, ruotsalainen kuin venäläinenkin.

           Vuosina 1981-1997 pistepörssin voitti yhtä poikkeusta (v.1995 Jaromir Jagr) lukuunottamatta aina joko Wayne Gretzky tai Mario Lemieux. Viimeiset kaksi kertaa pistepörssin on voittanut Connor McDavid, jonka pelinopeus tuntuu olevan toiselta planeetalta. McDavidin peliä katsellessa tuntuu kuin Pendolino olisi vanha keksintö. 
           Lopuksi yksi hauska muisto omien änäritilasto seurantojeni alku ajoilta 90 luvun alkupuolelta, kun sain ystäväni lähettämän tilastoleikkeen sikäläisestä lehdestä leikattuna. Innoissani otin tietoja ylös. Tosin Sutter -nimi esiintyi yhdessä joukkueessa niin monena kappaleena, ettei voinut kuin arvailla kuka veljessarjasta oli minkäkin tilaston takana.

Mielestäni 10 parasta NHL -hyökkääjää tällä hetkellä:
(Jos minun pitäisi voittaa jääkiekko-ottelu ja valita siihen paras pelaaja)

1. Connor McDavid, Edmonton
2. Sidney Crosby, Pittsburgh
3. Nathan MacKinnon, Colorado
4. Auston Matthews, Toronto
5. Mikko Rantanen, Colorado 
6. Nikita Kucherov, Tampa Bay
7. Mark Scheifele, Winnipeg
8. Alex Ovechkin, Washington
9. Brayden Point, Tampa Bay
10. Mark Stone, Ottawa

Onni Vähäaho, Nivalassa 12.12.2018

maanantai 10. joulukuuta 2018

32 VUODEN TAUKO PÄÄTTYI TÄNÄÄN


           Kevättalvi vuonna 1986. Olen saanut itsestäni kaikki irti. Veri maistuu suussa ja kovassa loppu tykityksessä maitohapot suorastaan nousi suuhun. Sain kuin sainkin ala-asteen viimeisenä vuotena neljännen mestaruuden kaverin kahta vastaan. Se oli silloin tärkeää ja osa sittemmin mukana kulkenutta luonnettani. Tuona vuonna hiihdin viimeisen kerran perinteistä hiihtoa, jollei 32 vuoden aikana käytyjä muutamaa metsäretkeä pertsan hiihdoksi lasketa. Mielestäni ei, sillä silloin ollaan luonnossa suksilla liikkuen, nautiskellen ja haistellen. Hiihtäminen koneladulla on sitten jo useimmiten enempi hiihtoa kuin retkeilyä.

          Olin pitkään haaveillut suksista. Aina niiden hankkiminen kuitenkin siirtyi ja siirtyi kunnes tänään viimein sain aikaiseksi, ehkä kuuden vuoden aikomisen jälkeen. Liki maapallon ympärysmatkan juostuani 10 vuoden aikana olen mennyt ajattelussani suuntaan, jossa olen päättänyt olla enempi oma itseni harrastuksen kanssa. Aloitin harrastuksen maailmassa, jossa oli tähtäimessä kympin aika, maraton aika ja ennen kaikkea juoksukilometrit. Paljonko tuli juoksua viikossa? Kuukaudessa? Vuodessa? Paljonko aiot juosta ensi vuonna? Vihdoin tajusin, ettei sillä ole väliä. Eikä se ole edes se mittari, joka mittaisi ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Jos paras olisi se, joka juoksisi eniten niin olisihan se jo yksinkertaisesta. Suomi on määrän sokaisema juoksumaa. Olen aukaissut oven siinä huoneessa, ja nimenomaan pois päin. Heippa vaan!

          Olen myös sulkenut oven takanani suomalaiselle perusjuoksuharjoittelulle. Hidasta määrää, hidasta määrää ja harvoin kovaa, ja liian kovaa, kun ei ole tottunut juokseen kovaa. Mikään määrä ei mielestäni kehitä, jos ei siitä palaudu, eikä lihaksille anna vaihtelevia ärsykkeitä. Esim 3x2-2,5h lenkkiä viikossa 70% teholla voi tehä suomalaisittain aina samalla reitillä, tasaisesti 68-72% toleranssissa viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Minun ajattelutavalla juuri noita lenkkejä voi tehdä myös keskimäärin 70% teholla mutta rikkoen rohkeasti vauhteja ja tehoja, kunhan keskiarvo on tavoitteessa, 70%:ssa. Myös rohkeasti alle 70% (esim.55-65%) ulkoilu on todella tärkeää, jos haluat toleranssia vauhteihisi.

           Usein puhutaan harjoittelun puuroutumisesta. Ja usein aiheestakin. Aika moni voi tunnistaa, että kevyen ja reippaan tunteen lenkkien keskivauhdissa on harvalla 45-60sek/km eroa. Ja pahimmillaan reippaasta kovaan nostettaessa ei tapahdu juuri mitään. Syy voi olla liian kovilla keskitehoilla (yli 70%) tehdyt PK (peruskestävyys) lenkit tai sitten laadukkaan reippaan/kovan tehon vähäisyys. Joka viikko pitäisi asua myös anaerobisella kynnyksellä. Autoki karstottuu, jos ei kierroksia muista käyttää. Ei niitä kannata pelätä vaan pitää ne luonnollisena osana harjoittelua, jottei niistä harjoituksista tuu peikkoa. Toki täytyy muistaa, ettei suorittamaan ala, eli kovat pätkät tarpeeksi lyhyinä, rentoina ja hyvällä tekniikalla. Ei hampaat irvessä ja jäykillä jaloilla.

            Mutta hiihtoon, jota ajattelin ottaa nyt tänä talvena ohjelmaan, sillä kuten sanottua, juoksukilometrien valvominen on kehittymisen este enempi kuin kehittymisen tae. Kyllä sitä juoksua tarpeeksi tulee. Esim vuodessa 4000km juoksua, 1000km hiihtoa ja 200km lumikenkäilyä jne. on jo paljon moniulotteisempaa.

            Ystäväni Mehtä-Make tarjoutui ensin opastamaan hiihtovälineiden hankinnassa. 32 vuoden aikana hiihtomaailma on muuttunut kovasti. Kneisseleitä ei näy hyllyissä ja suksien pohjassa on karvaa tarkoituksella. Hiihtäjät hiihtää liki suorana, kun Juha Mieto aikanaan hiihti niin kuin vanhat mummot kävelee - linkussa eteenpäin. Ystäväni vinkit osui nappiin. Sain erittäin hyvät välineet. Ei puhuta nyt hinnasta, sillä kortti on jo jäähtynyt.

            Ja kuten hurmokseen kuuluu, pitihän se lähtiä heti ekana iltana koklaan uusia kapuloita. Ja voi veljet, että ne toimi hyvin. Siteetkin (säädettävät) oli heti liki oikeassa kohdassa. Napsu taaksepäin ensi kerralle, kuului hiihtomestari Mehtä-Maken vinkki, sillä karva meinas välillä tökätä tietyssä asennossa ja pito oli erinomainen. Olin onnekas saadessani kaiken kaupan päälle vielä hyviä tekniikka vinkkejä. Välillä meinasi mennä Mietomaiseen suuntaan ja se äkkiä korjattiin Iivoksi. Letkaan tarttui myös ehkä Nivalan tunnetuin hiihtomestari, Vähäsöyringin Samppa. Kunnioitettava veteraanihiihtäjä, jonka helppoa menoa ja hyväntuulisuutta oli ilo seurata. Hänen hyväntuulisuus ja hangonkeksi hymy ei voi olla tarttumatta. 

           IDOLI IIVON IRVISTYKSELLÄ JA KLÄEBON LOIKALLA

         Liikunnan jälkeistä riemua, jotten sanoisi HURMOSTA!
 

           Nämä mestarit puhui jostaki Pakostanin yli 60km hiihdosta, että semmoseen pitäis kuulemma mennä - ja nauroivat sitten makeasti. Ja sitten joku 95km lappapuuro hiihto jossain pohjoisessa. Kehuivat tekniikkaanikin urakalla. Aloin jo epäillä, että tämä on jo joku käsikirjoitus jostain. Viettelys, kehut ja valmiit tapahtumat. Tämän viikon lauantaina on kuulemma Huhmar cupin toinen osakilpailu perinteisellä (yllättävä sattuma) tyylillä. No ei sentään. Jos keväällä jonkun retkihiihdon? Sellaisen taisin hiihtää viimeksi 1984 tai 1985. Olisi nostalgista.

           Koska olen alkanut ottaa oman harrastuksen enempi ilon ja nautinnon kautta niin pitihän tuo huhmarin ensilumenladun mäki aina ottaa Kläebon tavoin juosten, ja mielellään lujaa, ja sitten ahnaasti mäkeen pukaten. Tästä sain kuulla, että heti tuollaista ekalla hiihtolenkillä. Totesin mestareille, että minulla on telkkari kotona. Olen sieltä saattanut jotain nähdä. Lopulta tuli hiihdettyä pertsaa15,7km ja se taisi ottaa vartin yli tunnin.

           Onhan se kivaa touhua ja tämä tulee ehdottomasti mukaan tähän omaan ulkoiluun. Sillä itse en välitä enää niin harjoittelu termiä käyttää, sillä otan ennemminkin nykyään irti liikunnan harrastuksen ilosta, ulkoilu nimityksellä. Tykkään toki edelleen filosifoida harjoittelusta, mutta samalla ymmärrän, että minun juna on ulkoilusta nauttimisen juna, ei tuloksen teon juna. Ne on eri tason kaverit, jotka niissä junissa kahvinsa juovat. Uskon, että suoremmalla otsanahallakin voi päästä jopa varsin hyviin kokemuksiin pitkissä polkujuoksuissa. Säännöllinen ulkoilu yhdistettynä harrastuksen alun kilometrien keräilyyn luonee ihan kivat lähtökohdat nauttia tulevista ultrapolkujuoksutapahtumista. Tulokset olivat ja menivät. Nyt on aika nauttia saavutetusta kunnosta ja liikkumisen mahdollisuudesta.

            Hyvää Joulun odotusta kaikille! Saitko jo Joulukorttini? Jos et niin se on TÄÄLLÄ


Onni Vähäaho, Nivalassa 10.12.2018 

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

JOULUKORTTI - TEILLE KAIKILLE

               Tykkään olla rohkea elämässäni. Teen asioita, jotka tuntuu hyvälle, mutta voivat näyttää joskus sivullisista hieman omituiselta. Usein moni haluais itsekin, muttei kehtaa tai uskalla. Kannustan olemaan rohkeasti oma itsensä.

               Juoksuharrastus on muuttanut minua ihmisenä. On arvioijan asia, miten hän muutokset näkee. Itse tykkään, että mieleni on rauhallisempi. Toki tykkään paljon fiilistellä ja tuuletella elämässäni. Voisin kuulemma siinä mielessä vielä rauhoittua, mutta kun hyvä olo pursuaa yli kattilasta. Edes lantion / lonkanalueen lihasten palautumattomuus ei ole vähentänyt hyvää oloani, joka tulee innosta elämään. Se on suurin juoksusaavutukseni. Aluksi muutoinkin olin tulostavoitteellisempi. Oli joku 5km, 10km, puolimaratonin tai maratonin aika mielessä ja niiden omien ennätysten parantaminen. Elämä poluilla on muuttanut suhteeni juoksuun ja kilpailemiseen. Kaikki otetaan mitä annetaan, ja sitä mitä ei saada, ei tarvi jäädä murehtimaan, sillä juokseminen on kuin jäätelöä, joka syödään saadakseen hyvän olon.

              Viimeisimpänä hassutteluna olen alkanut joko pyöräillen tai hölkkäileen keräileen pantteja, jos on sattunut pejantai - lauantai - sunnuntai -akselille vapaata. Näin oli mm. eilen. Kävin reilun 15km jalottelemassa ja samalla keräsin pantteja 9,4euron edestä. Saattaahan se vähän olla koomisen näköistä, mutta pokka pitää (heh,heh).



             Toisena uutena ajatuksena olen ajatellut keventää hiilijalanjälkeäni lopettamalla Joulukorttejen lähettämisen. Tämä siis jo näin varhain ystävilleni ja sukulaisilleni tiedoksi, ettei kannata odottaa enää joulukortteja, sillä HYVÄÄ JOULUA voi toivottaa ilman korttiakin. Minulla on varmaan satakunta ystävää, sukulaista tai tuttua, joille on tullu toivotettua Hyvää Joulua joka tapauksessa, vaikka on aikaisemmin kortinkin lähettänyt. Kortti on menettänyt merkityksen. Tykkään muutenkin Joulusta enempi tunnelmaltaan, en siitä, mitä kaikkea hössötystä ja ylimääräistä hommaa ja rahan tuhlaamista siihen liittyy. Tärkeintä on pysähtyminen oman perheen kanssa.  


TÄSSÄ ON MINUN JOULUKORTTI TEILLE KAIKILLE!
 

 HYVÄÄ JOULUA 2018
 JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2019

TOIVOO VÄHÄAHON PERHE



Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 2.12.2018 

tiistai 27. marraskuuta 2018

KOSKA VOIN

                Lähes metsän kaltainen hiljaisuus. Kaamos aamuja jo Nuorgamissa ja pimeää se on täälläkin. Nyt toki kevyen lumipeitteen myötä valo on saanut liinansa. Keskiössä on kuitenkin hiljaisuus ja oma kässehtiminen ilman pakottavaa hommaa. Tähän olen päässyt luopumalla osittain työstä ja sitä myöten myös rahasta. Tosin tämä ei maksa mitään - olla ja kuunnella hiljaisuutta. Tohuta jotain pientä välillä itsekseen hyrähdellen ja villeimpinä ajatuksen virtauksina jopa hörähdellen.

                Lumi narskui hienokseltaan allani eilettäin ulkona asioillessani. Siis kävin kaupassa, asioin toki vain sisällä - ainakin taajamassa. Olin taas hyvillä fiiliksillä vaikka pakaraa jomotti. Astelin rautakioskille ja ostin joulukalenteri arvan. Turhuutta, mutta joskus on oltava turha, jotta voi sitten taas tärkeillä. Rautakioskilta poistuessani näen tutunnäköisen valkoisen pakettiauton. Mestari? Mies auton vieressä kantaa itseään mestarin tavoin, hienoista pipon alta kurkistavaa takatukkaa myöden. Lopulta taika paljastuu ja mies sytyttää tupakan. Tämä ei ollut ajattelemani mestari. Kenties kuitenkin oman elämänsä mestari. 

                Ehkei kuuntelminen ole välttämättä heikkouteni, muttei se ole ollut koskaan aivan se vahvuuskaan. Huomasin sen taas eilen illalla perheeni kanssa jutellessani. Olin kyllä taas kuullut, mutta en kuunnellut. Uudelleen kerrottuna asiat kuulostivat kuitenkin tutuilta. Sen sijaan aika ajoin alan muistelemaan joidenkin sanomia asioita tai lauseita, jotka saavat minut tuntemaan samoin. Viimeisimmän viisauden sain kuulla kesällä. Minulla on ollut nyt hieman vaikeuksia, sanotaanko lantion alueella (lonkka, reisi, pakara). Tämä haaste herkisti minut muistamaan hyvän tuttuni sanoja. Häneltä oli kysytty miksi juokset. TJ oli vastannut: -"Koska voin". Taustalla oli paljon kompetenssia siitä, kun ei voi. Ihminen metsässä avautuu, ja pois tullessaan voimaantuu, siitä miten on saanut metsässä avautua ja kokea elämänarvojen läsnäoloa. ISO SUOSITUS LUONNON YMMÄRTÄMISESTÄ - KATSO TÄMÄ!!!

                Myös minulta on kysytty usein miten jaksan juosta niin paljon. Voisin toistaa TJ:n viisauden: -"Koska voin". Ja koska se on ollut niin ja toivottavasti on tulevaisuudessakin. Vaivojen kanssa minulla on oma aikaisemmin salaamani suhde, jonka voisin nyt paljastaa:

               Ole kuin eläin! Niin kauan kun liikut, sinua ei syödä. Niin kauan kun liikut, sinä pysyt laumassa ja voit vetristyä. Jos kipu yltyy päivä, päivältä niin etsi kolo johon kätkeydyt toviksi. Jos et ole kuumeessa niin elä vaivu horrokseen, sillä lihakset ei laajene pitkällä paikallaan ololla, eikä jäsenesi notkistu. Näytä siis nokkasi vähintään kerran päivässä ulos, mutta varo tulemasta syödyksi. Käytä kivulias aikasi antamalla rakkautta muille kolossasi oleville, sillä näkemällä muiden tyytyväisyyden voi se näkemäsi hyvänolon tunne liueta lihaksiisi ja jäseniisi.   

                 Katselin pari viikkoa sitten YouTubesta Mario Lemieux´n vanhoja viiden maalin pelejä. Niitä pelejähän tuo ehkä kaikkien aikojen paras jääkiekkoilija vietti kaikkiaan neljä. Suosikkini niiden joukosta on ehdottomasti (ja ehkä joidenkin mielestä yllättäen) Lemieux´n  viiden maalin peli 9.huhtikuuta 1993 Ny.Rangersia vastaan heidän kotiareenalla, Madison Square Gardenissa, New Yorkissa. Lemieux johdatti joukkueensa 10-4 vierasvoittoon ja sai vierasjoukkueen yleisön antamaan suosiota seisaltaan (Standing ovations)! Mielenkiintoinen ajatus katsoa vanhoja viiden maalin iltoja, sillä muutamaa päivää myöhemmin Patrik Laine teki saman tempun!

                Mielenkiintoista on myös se, että Lemieux ja Laine molemmat ovat/olivat aktiiviaikana 193/194cm ja satakilosia, sekä laukovat oikea käsi alhaalla. Molempien pelissä taianomaista on tekemisen helppous. Vanhan ystäväni sanoin: -"He vain ovat kentällä ja asiat tapahtuu". "Patella" on muuten nyt 99 NHL:n runkosarja maalia ja ikää on vasta 20 vuotta. Ensi yönä kello 3 Winnipeg kohtaa Pittsburghin. Aion nousta katsomaan tuon pelin, jossa on mahdollista nähdä yhtä-aikaa mm. Laine, Crosby, Malkin, Määttä ja Riikola kenties. Ai miksi nousen yöllä katsomaan? -"Koska voin".

HASSUN "HAUSKOJA" JOUTOMIEHEN JUTTUJA :)


Ps.Lue myös eilen kirjoittamani juttu Yhteislenkkejen 6-vuotis juhlasta :=)

Onni Vähäaho, Nivalassa 27.11.2018                

maanantai 26. marraskuuta 2018

YHTEISLENKKIEN JUHLAPÄIVÄ

                Tasan kuusi vuotta sitten aloitettiin Jyrkän Janin kanssa hölkötteleen yhteislenkkejä. Aluksi yhteislenkit olivat pääosin varhais aamuisin ja pitkän aikaa meni ennen kuin saimme muutkin innostumaan hassun hauskoista yhteislenkeistä. Sittemminhän homma on lähtenyt jo lähes lapasista, sillä tämän aamun yhteislenkki oli jo 371. kaikkiaan. Aika monta lähtöä on siis tullu tehtyä eikä suinkaan yksin, sillä kuuden vuoden aikana mukana on käynyt peräti 166 eri ihmistä. Yhteislenkeiksi on toki laskettu parina vuonna (2016 ja 2017) juhannuspolkujuoksut sekä ulkoroihutapahtumat, mutta ne, jos mitkä, ovatkin mitä vallattomimpia yhteislenkki hässäköitä.



                      Kotipiha lähtiessä. Maassa postiauton jäljet



     

YHTEISLENKKEILLÄ KÄYNEIDEN 
TILASTO

26.11.2018


MONTAKO

KERTAA






Jani Jyrkkä 148
Teemu Korpela 68
Keijo Nivala 56
Jussi Mökkönen 46
Joni Laakkonen 38
Tuomas Ahola 32
Lasse Ylimäki 27
Virve Närhi 19
Markku Mehtälä 19
Jarmo Honkala 18
Lasse Palola 16
Erkki Vähäsöyrinki 16
Jari Jyrkkä 16
Pirjo Poikkimäki 13
Henri Kuki 12
Heikki Uusivirta 12
Sauli Päivärinta 12
Joonas Jyrkkä 12
Timo Poikkimäki 10
Lasse Raudaskoski 9
Mervi Vähäkangas 9
Jarkko Turunen 9
Pertti Poikkimäki 8
Harri Jokela 8
Antero Erkkilä 8
Markku J. Kumpula 7
Kaisa Haikara 6
Petri Nietula 6
Johanna Eerikkilä 5
Janne Kukkola 4
Päivi Uusivirta 4
Teuvo Hautamäki 4
Anssi Kiiskilä 4
Anne Tölli 3
Kaisa Saarimaa 3
Juha Jokikuona 3
Heikki Hautala 3
Pasi Koskinen 3
Juha Uusivirta 3
Johanna Uusivirta 3
Vesa Nevanperä 3
Päivi Lassila 3
Jari Mehtälä 3
Elina Pääkkö 3
Janina Närhi 2
Tuulia Ahola 2
Jarmo Pylkkö 2
Jyrki Leskelä 2
Satu Sarja 2
Pirkko Ekdahl 2
Anne Haikara 2
Jarmo Kivioja 2
Jasmin Vähäaho 2
Heta Jauhiainen 2
Elisa Nevanperä 2
Päivikki Turunen 2
Teemu Isoaho 2
Sanna Eronkoski 2
Jukka Eronkoski 2
Aino Jääskeläinen 2
Lauri Gummerus 2
Enna Tölli 2
Veli-Matti Tölli 2
Ilpo Ohtamaa 2
Hilkka Hirvi 2
Hilkka Kopola 1
Arto Kopola 1
Tapio Paavola 1
Ari Timonen 1
Kalevi Laitinen 1
Miika Tenhunen 1
Aake Raudaskoski 1
Oliver Vähäaho 1
Oskari Vähäaho 1
Eetu Palola 1
Jani Ranta 1
Tarmo Kukkonen 1
Markus Niemi-Korpi 1
Joni Heiskanen 1
Maarit Kivioja 1
Ossi Vähäaho 1
Erkki Kautto 1
Osmo Vähäaho 1
Teppo Isokoski 1
Pirjo Knuuti 1
Tapani Saukko 1
Anna-Kaisa Järviluoma 1
Sanna Käräjäoja 1
Heidi Poikkimäki 1
Kaija Kiviahde 1
Hanna-Liisa Erkkilä 1
Mervi Poikkimäki 1
Martti Poikkimäki 1
Joonas Isoaho 1
Satu Takanen 1
Asko Ypyä 1
Hanna Ylikotila 1
Samuli Ylikotila 1
Marko Kivioja 1
Annukka Kuhajärvi 1
Pasi Hautamäki 1
Heikki Kumpula 1
Janne Toivoniemi 1
Sini Hannula 1
Maria Koutonen 1
Samuli Vähäsöyrinki 1
Elina Läspä 1
Minja Nietula 1
Markku Mäkinen 1
Matti Myllylä 1
Jouni Leppälä 1
Mirva Ahola 1
Ismo Pekkarinen 1
Maria Alakotila 1
Jaana Jyrkkä 1
Laura Ahola 1
Anne Keltamäki 1
Eveliina Keltamäki 1
Kirsti Nevala 1
Pertti Uusivirta 1
Matias Uusivirta 1
Mette Uusivirta 1
Senja Uusivirta 1
Heini Uusivirta 1
Joona Kivioja 1
Topias Kivioja 1
Viljami Kallio 1
Vesa Jokela 1
Joni Vähäaho 1
Iida Pelkonen 1
Risto Lassila 1
Sini Laulumaa 1
Tanja Törmälehto 1
Sari Puolakanaho 1
Pertti Puolakanaho 1
Paula Eskola 1
Ismo Eskola 1
Minna Isoaho 1
Paula Kiviniemi 1
Mirjami Ojalehto 1
Roosa Lassila 1
Jouni Salmela 1
Kerttu Lassila 1
Juha Raudaskoski 1
Tarja Raudaskoski 1
Päivi Mäntykenttä 1
Esa Tuomikoski 1
Johanna Hinttala 1
Anni Kumpula 1
Matti Kytökangas 1
Sakari Myllyneva 1
Juha Pokela 1
Sirkka Rajala 1
Jimi Jyrkkä 1
Jore Jyrkkä 1
Riitta Kokkoniemi 1
Arto Viitala 1
Ville Isoniemi 1
Pertti Hiltunen 1
Sakari Hannula 1
Eija Ruuska 1
Tiina Rautaoja 1
Elisa Helander 1
Leila Kopola 1
Rauni Paananen 1
Tommi Pääkkö 1
     

                   Tänään juhlalenkillä meitä oli neljä aamuvirkkua kello 5 aikaan Tokmanin parkissa. Kävimme noin viisi kilometriä hölkkäämässä/kävelemässä aika tavanomaiseen takavuosien malliin. Puheet olivat ajankohtaisia ja juttua riitti. Lenkki tuntuikin lyhyeltä. Omaan gps-kelloon tuli kotoa, kotiin 6,7 kilometriä. Joskus tuo on ollut pitkästikin, mutta nyt tuo tuntui liki postinhaku lenkiltä.
                       Iloista menoa lenkin keskivaiheilla

                               Pojilla vetävännäköinen askel


                  Yhteislenkit jatkuvat ja lista tulevista löytyy täältä. Varmasti lenkkejä tulee olemaan jatkossakin, vaikka nyt itse vetäjällä on pieniä haasteita pakaralihaksen kanssa. Tervetuloa kaikille tasapauolisesti kokemaan yhteislenkkien vaikutusvoima!

Onni Vähäaho, Nivalassa 26.11.2018