Meneillään vuoden eka kisaan valmistava viikko. Lauantaina on ollut määrä ruimasta eka täysmaraton tälle vuotta. Sunnuntaina (lue osa 1.) alkoi siis oikea jalka vaivata. Maanantaina ajattelin jatkaa sunnuntain jäähoitojen jatkoksi varhaisaamun kevyellä lenkillä. Se auttoikin. Jalka ns. suli. Koipi tuntui vetreältä aamuhugissa. Kuitenkin työpäivän loppupuolella se alkoi taas ilmoitella itsestään.
Ma-iltapäivällä työhugin jälkeen sitten venyttelin vajaa puoli tuntia. Jalka alkoi tuntumaan juoksuvalmiilta. Olin nimittäin suunnitellut keveitä vetoja 4kipaletta, alku -ja loppuverrytelyt tietysti lisänä. Nyt jalkaan kävi kuitenkin hieman kipeää jo alkuverryttelyn ensi askeleilla. Kipu kuitenkin katosi kutakuinkin verryttelyn edetessä. Eka vedossa se vähän tuntui alussa. Pari vetoa kevyesti nykäistyäni päätin kuitenkin erittäin poikkeuksellisesti keskeyttää suunnitellun treenin. Jalka ei tuntunut hyvältä. Pirullinen kipu oli ottamassa minusta yliotetta. Sitä lähdin siis pienen loppuverrytelyn kera kotia hoitamaan - "nuolemaan haavaa".
Heti kotia päästessäni päätin aloittaa tehohoidot. 900mg buranaa naamariin ja kipukohta täyteen jääpusseja 45min ajaksi. Illalla vielä ennen nukahtamista yksi 600mg burana. Nuija nukutus. Tuo kombinaatio saattelikin 11h mittaiseen yöuneen. Tänään hoito taas jatkui. Reilu puoli tuntia venyttelyä ja saman moinen määrä jäähoitoja. Lisäksi 2x600mg Buranaa tähän mennessä. Ehkei enempää uskalla ottaa, sillä yöhugi odottaa muutaman tunnin päästä.
On selvää, että lauantain Toholammin maraton -kisan päällä on pieni pilvi. En ole kuitenkaan haudannut kisaa, ainakaan vielä. Mitä ilmeisemmin huomenna käyn testaamassa jalkaa. Reipas 2km verkkaa, 3,7km kuviteltua maratonin alkuvauhtia ja reilu 4km loppuverkkaa. Tuollaisen setin ajattelen huomenna tehdä. Jos jalka ei tunnu tarpeeksi ok:lta, saatan siirtää tuon torstaille.
Varmasti moni puistelee päätään. Tyyliin: -"sen siitä saa, kun treenaa liian paljon/lujaa". Väitän, että valtaosa ajattelee noin. Moni heistäkään on kuitenkaan ihan loppuun asti ajatellut mielipidettään. Nimittäin mikäli aikoo tosissaan kehittyä, mennä eteenpäin ja kokeilla rajoja, ei mitään saa vain varomalla. Täytyy uskaltaa harjoitella lujaa. Ja olen sitä mieltä, että pitäisi uskaltaa mennä joskus myös yli, jotta tietää miltä se oikeasti tuntuu, kun kiehuva vesi läikkyy pitkin hellaa.
Edellisellä tarkoitan sitä, että suurin osa - kuten myös minä ennen - harjoittelee vain mukavuus alueella. Ok niin, jos on tarkoitus vain omaksi iloksi hölkkäillä. Mutta mikäli haluaa OIKEASTI kehittyä ja parantaa roisisti omia tuloksia, on uskallettava myös treenata pirun kovaa - etsiä omia rajoja. Enkä tarkoita tahallaan yli vetämistä. Oma keho - ja nimenomaan jalat - antavat omia viestejä kaiken aikaa, ja niitä on syytä kuunnella. Juosta pitää myös monipuolisesti, kunhan muistaa juosta tarpeeksi kevyttä. Ainakin alle 75% tehoilla, mielellään jopa 65-70& tehoilla. Tuossa olisi itselläkin vielä hieman kehittämistä, tarpeeksi matalilla tehoilla juoksemista, silloin kun on sen aika ja tilaus.
Vanha, ja edelleen hyvin toimiva motto on, että vähintään kerran viikossa täytyisi juosta kovaa - laittaa itsensä ahtaalle. Erittäin tärkeitä ovat myös lyhyet ja huoltavan kevyet lenkit. Ne on kätevä heittää ennen työvuoroja pois alta. Jollekin n.40km viikossa juoksevalle riittää hyvin joku 20-30min kevyt hölkkä ennen aamuvuoroa. Samalla tulee a)sopiva palauttava/huoltava lenkki, b)kokonaismäärää ja c)erittäin hyvä fiilis koko päivään, kun on jo ennen duunia nakannu pikku treenin. Kannattaa kokeilla - kukaan ei ole vielä sanonut pettyneensä - mutta harmillisen harva sitä on kokeillutkaan, heh, heh.
Palatakseni vielä tuohon, kun on jokin paikka jumissa tai jopa kipeä, kuten nyt on. Olen kokenut tuon tunteen muutaman kerran tämän alkuvuoden aikana ennenkin. Ja uskokaa pois, olen selättänyt ne joka kerta niin tehokkaalla huollolla (venyttelyt+jäähoito), mutta myös kevyesti hölkkäämällä. Tehot vain pois, ja kevyttä lenkkiä, niin tähän asti kaikki vaivat ja jumit ovat kadonneet. Nyt kuitenkin kisaviikolla ajattelin selvästi mamoilla ja pitää ainakin tämän päivän vapaata - vain huoltaa.
Mainitsin tuossa buranan syönnistä. Totuus on kuitenkin se, etten ole tänä vuonna silti syönyt kuin ehkä n.10-15 buranaa! Eli en treenaa buranan voimalla. Joskus jumin ja vamman välillä tulehduskipulääke voi olla kuitenkin huollon tukena paikallaan. Perustreenaamista ei kuitenkaan kannata tehdä minkään buranan voimalla, koska se peittää kivun ja mitä ilmeisemmin pahentaa mahdollista vammaa. Eli järki kuitenkin, vaikka vetää lujaa - etsii rajojaan.
Lopuksi pari esimerkkiä tämän alkuvuoden vammojen hoidostani: 1) 10.1. olen kovan LUV-projekti viikon jälkeen kokenut vihlontaa vasemman jalan polven sisäsyrjässä. 11.1. olen käynyt juokseen 10,4km ja ottanut jäähoitoja. 12.1. olen juossut 15,1km. Tuolloin vihlontaa on edelleen hieman tuntunut. 13.1. 6km kevyttä juoksua. 14.1. 14,6km juoksua +jäähoidot. 15.1. 14,5km juoksua+jäähoitoja+900mg buranaa <-vihlontaa edelleen. 16.1. lepo. 17.1. 23,6km kevyttä juoksua, vihlonta loppui tuohon lenkkiin!!! .... 2) 21.1. erehdyin taas hiihtämään. Vihlonta palasi. 22.1. vielä pidin lepo päivän. 23.1. 9,3km juoksua+jäähoidot. 24.1. 12,4km matolla, josta osa vetoja. Kivut taas pois!!! ....3)28.2. lumikenkäkävelyn jäljiltä nykyisen kaltaista kipua samassa paikkaa. 29.2. 10,1km kevyttä ja reipasta sekaisin alle 57minuuttiin!!! Seuraavana päivänä juoksua yht.19km ongelmitta. Eli kaikki kivut ovat hoituneet tähän asti juoksemalla.
Liian usein lihaskivut saavat väen pitämään jopa useammankin lepopäivän. Niin tehdään, vaikka jalka tuntuisi jo kohtuu hyvältä seuraavana päivänä päätöksenteon jälkeen. Aika harva on kokeillut poistaa lihaskivut kevyesti hölkkäämällä. Nimittäin esim. parasta pitkästä lenkistä toipumista on juosta heti seuraavana aamuna lyhyt ja kevyt lenkki. Palauttava, kevyt juoksu on hyvin harvoin pahasta, jollei sitten ole todellista vammaa.
Näihin ajatuksiin...
Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 27.3.2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.