UNELMAJUOKSU VENETSIAMARATONILLA

                         Uskoakseni lähes jokainen istuu maratonia edeltävänä iltana mukavasti sohvalla ja unelmoi minkälaiseen aikaan voisi nykykunnollaan päästä unelmajuoksulla? Ajatusleikissä, jopa sohvallakin, alkaa jossain kohtaa ahdistaa vaadittava vauhti, vaikka tarvittavaa vauhtia vain ajattelee. Itse ajattelin pystyväni hyvällä juoksulla 3.29 maratonaikaan. Sohvalla venytin alatoleranssia aina 3.25-aikaan asti. Noilla haminoilla esiintyi jo hieman huimausta, mutta - unelmissa.

                        Kolmen yöhugin väsyttämänä nukun tosi sikeästi yli 8h. Herääminen tuntuu nihkeältä. Lopulta saan läskini ylös sängystä ja laahustan kohti aamutoimia. Sitten lenkkikamppeet niskaan ja pihalla silmät auki. On aamiaista edeltä heräilylenkura - kisapäivän heräämistraditio. Reilu 2km parilla varovaisella boltilla, heräämisen loppuvaiheessa. Reilun kilsan jälkeen otan varovaisen n.4:00 -vauhtisen boltin, jonka jälkeen nivuseen vihlaisee. Siinä meni kyllä hieman mieli alas. Viikko sitten tuo vaiva jätti - ja nyt palasi. Toisen boltin otin vieläkin varovaisemmin. Läpsyt ei onnistuneet oikein oikealla jalalla. Kaikki tuntuikin vähän liian hyvältä. No, ei tuo vaiva ollut juoksemista estänyt reilu viikko sittenkään, kun sillä otin koviakin harjoitteita. Kyllä se kestää, uskottelin, mutta syvällä sisälläni oli luonnollisesti hienoinen epävarmuus. Jäitä nivuseen ja aamupalalle.

                        Kisapaikalla tapasin sovitusti kolme ultraystävää ja yhden uuden tulokkaan, Markon veljen, Pasi Forsellin. Tässä hieman kuvaa ennen kisaa. KLIKKAAMALLA SAAT KUVAT ISOMMIKSI.

Kuvassa vasemmalta: Marko Forsell, Onni Vähäaho, Pasi Forsell ja Fredrik Olaussen. Samuli Nieminen ei ehtinyt kuvaan.

Kuvassa vasemmalta: Marko Forsell, Onni Vähäaho ja Fredrik Olaussen.


                        Ultraystävieni kisaplaanit ja toteutukset olivat seuraavat: Marko ja Fredi olivat tahdittamassa Pasin elämänsä eka maratonin Markon tekemällä saksalaisella tarkkuudella suunnittellun etukäteistaulukon mukaisesti alle 5h:n. Toteutus. kolme x 72min kierroksia, viimeinen 71min ja aika 4.47. Jäätävää. Samuli Nieminen lähti harjoitusmielessä juoksemaan 3.20 -aikaa, koska hänen päätavoitteensa on sykysllä 100km:lla Wihan kilometreillä. Toteutus 3.18 ja risat. Jäätävää. Kovia on kaverit. Siinä täytyi itekkin yrittää olla jonakin.

                        Markosta on pakko vielä todeta, että hän on meidän keskipohjanmaalaisten keulakuva ja koko valtakunnallisesti varmasti huikein tarina. Pääasiassa järkevästi, mutta rohkeasti rajoja koluutellen ja ennen kaikkea suurella täsmällisyydellä tehdyt HUIKEAT tulokset mm. 24h +231km ja 100km alle 8,5h:n. Markon kanssa on aina mukava keskustella. Olemme lajiin valtavan intohimoisesti suhtautuvia ja sopivasti erilailla ajattelevia, joten voimme aina saada omiin ajatuksiimme lisää leveyttä.

                        Viimeksi minulla oli ollut olemattoman alkuverkan vuoksi hieman elimistön käynnistäytymis ongelmia pistoksien muodossa. Juomat ja geelit ei menneet eteenpäin. Niinpä olin päättänyt ottaa 15-20min verkan muutamalla kisavauhtisella boltilla. No, nivuseen otti jo pukukopilla siinä määrin, että kaikki boltit jäi ja verkkaakin tein vain 10min.

                       Lähtövaatteen alla silmäilin ympärilleni ja vierelleni. Sitten huomasin etumaisena olevan varvastossuilla juoksijan. "-Hei, ootko sinä Pahkalan Sami?", huikkasin. Ja olihan se. Olipa mukava päästä kättelemään tämän vuoden sensaatiota (mm. 100km 8h20min tänä vuonna varvastossuilla). Sami juoksee kuuleman mukaan peräti 250km viikkoja koko ajan(?) ja kaikki noilla minimalistitossuilla. Samoin hänen siskonsa, "Linnun", mielitty, Johanna Pahkala. Mukavanoloisia immeisiä. Sami lähti kyllä niin kuin telkkä pöntöstä, enkä nähnyt hänen ravia ollenkaan, mutta Johannan juoksua seurasin pienen takamatkan päästä ja täytyy kyllä sanoa, että on niin hyvä ja taloudellinen tekniikka, ettei moisen vertaa. Paljasjalkajuoksun ideologiaanhan kuuluu luonnonmukainen, puhdas tekniikka - ja sitä tässä nyt oli kyllä mitä parhaimmillaan. Sami lykkäsi maratonin voittoon ajalla 2.57.06 ja Johanna juoksi ennätyksensä puolikkaalla: 1.38.24. Oli mukava päästä vaihtamaan heidän kanssaan muutama sana. Tässä yhteydessä vain terveisiä Linnulle Ugandaan!

                       Monet ovat myös toisaalta täysin toisenlaista mieltä ja pitävät esim. varvastossuilla juoksemisen johtavan muutamassa vuodessa jalkojen rikkoutumiseen. Oma kantani on hyvinkin noiden mielipiteiden puolivälissä. Ja vielä sillä tavalla, että uskon varvastossujen kohtuudella käytettynä parantavan tekniikkaa.

                        Kisaa lähdettiin menemään hyvännäköiseen myötämäkeen ja myötätuuleen. Pysyin äärikurinalaisesti suunnitellussa. Eka 10km 145 sykkeillä. Matka oli silti haastellinen, sillä ekan 5km nivuseen otti ajoin kovasti, varsinkin ylämäissä piti oikeaa jalkaa raahata tai sillä ei kärsiny normaalisti varata. Kuitenkaan 5km jälkeen jalassa ei enää tuntunut mitään. Siellä on nyt joku lihas tiukalla ja painaa kenties hermoon tms. Eka 10km 47:35 @4:46. Hyvin nautinnollista jolokottelua tekniikkaan huomiota kiinnittäen. Juoksin yhtä matkaa Samulin ja Jukka Kitinpramin kanssa. Eka kierros 50:28. Samuli kyllästyy kierroksen lopussa juttuihini ja lisää vauhtia. Jäämme Jukan kanssa juokseen aika letkeästi.

                        Toinen kierros: Kierros alkoi aina noin 2km myötämaahan ja myötätuuleen. Laskettelin lihavana juoksijana - ja sitä kautta(?) hyvänä alamäkijuoksijana - ne aina keskivauhtiin nähden melkoista vauhtia ja Jukalla oli aina hieman vaikeaa pysyä tahdissa. Osat vaihtui sitten aina ylämäissä, joissa olen KAIKKIIN muihin verraten OIKEASTI aivan surkea. Alamäissä laskettelin sitten jopa alle nelosen vauhteja toivoen, että pysyn pystyssä. Toinen kymppi 47:37 @4:46, eli vain 2sekuntia ensimmäistä hitaammin. Tehot oli nousseet ehkä tonne 147 haminoille, eli varovaisesti edelleen. Toinen kierros 50.32, eli puoliväli 1.41.00. Mukava tilanne. Olimmehan Jukan kanssa vielä sangen tuoreita.

                         Kolmas kierros: Tanner tyhjenee, edessä ja takana ei näy ketään. On vain minä ja Jukka. Monet moittivat reittiä hitaaksi. Minusta reitti oli vähintäänkin kohtuullinen. Vastamäet oli hyvin juostavia prisman nousua lukuunottamatta ja vastapainoksi jopa pitkähköjä myötäisiä. Ite antaisin reitin profiilille arvosanaksi 9:n, jos Kempele on 10. Myös tuulta parjattiin. 4m/s. Ja ainoa oikein selvä vastainen suora oli väli 5-6km. Muutoin vain kevyttä vastatuulta ja loput tuuletonta, unohtamatta pitkää myötäistä myötämaahan. Minusta nämä kaikki suosivat kokonaisuudessaan juoksijoita... Ja kun mennään jo kolmannelle kierrokselle, tulee AINA jokaisella maratonilla yksi suora ja mäki lisää kierrokselle - siltä se tuntuu. Kierrokset pitenee. Tuntuuko tutulta? Yhtä kaikki. Jukka mainihtee kolmannen kierroksen alkupuolella, että vähän jo painaa. No, minulla oli oikein vaikeaa takasuoralla, jossa oli tuo AINOA, selvä vastainen kilsa. Tuolla paikkeilla, välillä 26-28km olin ns. kuopassa, josta nousin ylös kuin SINNIKÄS koppakuoriainen. Kolmannen kiekan loppupuolella tunsin, että tämä oli päiväni. Kolmas kymppi 48:48 @4:53. Kolmas kierros 51.30. Ohitin kierroksen loppupuolella taas yhden blogini seuraajan (haki 3.29 -aikaa, onnistuiko?), joita tuntui olevan hämmästyttävän monta. Häivälän Arin nimen muistan, mutta muita en millään, mutta laittakaapa kommenttia niin osaan paremmin teidät yhdistää.

                       Suunnitelmaani kuului sohvalla unelmoidessani, että menen noin 150 sykkeillä 32km ja sitten päästän liekan irti, jos on varaa. Jopa sohvallakin nauroin hauskalle suunnitelmalle. Sitten se koitti! 32km kyltti. 10km maaliin! Käänsin reitin kotimaisemiin - kuin Savulan lenkki, 10km. Ja lieka irti, alamäkeen. 33km 4:45 ja kiri oli alkanut. Ylämäissä polin kuin mikko-sika viimeistä päivää ennen lahtausta. Nyt niistetään, nyt raastetaan. Mieleni teki koko ajan hihhuloida ja huutaa, olin niin innoissani. SYVÄ euforia valtasi kropan. Elin unelmaani. 32km pidättelyä ja sitten lieka irti. 35,5km ohitin Pasi ja Marko Forsellin, sekä Fredrik Olaussenin ryhmän. Siitä oli 6,5km maaliin. Tunteet pääsivät RAJUSTI irti. Karjuin ja huusin, tuuletin innoissani. Siitä oli jopa palautuminen, heh. Sykkeet kävi tuossa riehuessa jopa 162:ssa. Elän tätä joka solulla. Näinkin voi käydä, ja olihan tämä elämäni huikein maraton. Tässä Fredin ottama kuva raastosta n.35,5km kohdalta.

                       Keskivartalo ainakin pettää jo pahasti?                     

                         Jukka oli jäänyt. Välillä katoin taakse, ja olin tyytyväinen, että Jukkakin jaksoi polkea. Viimeisellä juottopaikalla, n.3km ennen maalia kulautuin vielä hieman urheilujuomaa ja laskin kauhukseni, että nyt on tarkalla, pääsenkö alle 3.25:n, johon olin jo alkanu uskomaan, ja pojillekin hetki sitten villisti asiaa tuulettaen. Juottopaikalta alkoi kuitenkin hyvänmittainen myötäle ja sain ravia taas hieman paremmalle syönnille. Ja kuulkaas alkoi selkää tulla vastaan yhtenään. Oli mukava juosta peukku pystyssä ohi maalia kohden raahautuvien kavereiden. Markoa lainatekseni: "Tätä ei saa rahalla". 

                        Neljäs kymppi 49:18 @4:56. Nyt ei pidätelty enää viimeiseen kahteen mäkeen vaan tikkasin kaikki pelissä. 41km kohdalla oli yksi kramppi, mutta se ei paljoa häirinny. Lopussa sain vielä rullattua noin 500m kirin, jonka keskivauhti oli hieman päälle 4min/km. Maalivaatteen alla näkyy vauhti olleen 3:37, joten jonkunlaista kiriäkin sain aikaiseksi. LOPPUAIKA 3.24.24,2, eli uusi ennätys. Keskivauhti @4:50 ja keskisyke 149. Eli ei voi vielä vähäisen maraharjoittelun vuoksi juosta korkeammilla tehoilla. Jalat ei kestä tehoja tällä haavaa enempää. Vanha enkka parani 5min ja 13sekuntia.

                         Sen verran olin tiukilla viimeisen kiekan raastossa, jossa pääsin lähes jatkuvasti 155 tehoille, ja jopa yli, että olin varma, jotta tuun oksentamaan, jos en viimeisen kolmen kilsan aikana niin viimeistään maalissa. No, ei kuitenkaan tarvinnut. Tunti juoksun jälkeen olin ottanut vain makeaa ja nestettä. Teki vähän pahaa, mutta pizza hyvässä seurassa stabiloi nopeasti olon. TÄSSÄ koko kööri koossa. 

Vasemmalta lukien: Marko Forsell, Pasi Forsell, Samuli Nieminen, Onni Vähäaho, Fredrik Olaussen.

                          Päivän yksi keskustelu teema oli monipäiväjuoksut. Marko ja Fredi suosittelivat vielä kovasti unohtamaan ne. Heidän ja Jesper Olsenin, Ari Mustalan ym.kumppaneiden mukaan ei paluuta ole, kun sen tien valitsee. Eli sitten saa unohtaa itselleen hyvät tulokset esim. 24h jne. Aika vaikuttavia neuvojia. Esitin pojille, ettei kyse ole pelkästään mikä ois järkevää missäkin tilanteessa, vaan se oma juttu ultrajuoksussa. Tätä voi tehdä niin monella tapaa. Toki ymmärrän poikien pointin siitä, että he suojelevat minua, etten juokse itseäni pihalle kiirehtimällä liian nopeasti liian isoihin leikkeihin. On muistettava, että näissä keskusteluissa ei ole koskaan yhtä totuutta vaan paljon hyvää tarkoittavaa ajatusten vaihtoa. Pojat välittävät minusta, ja minä pojista, mutta olemme heteroita - luojan kiitos.

                        Tästä tukeva aasinsilta tulevaan. Kirjoitan lähipäivänä pian tulevasta monipäiväjuoksusta. Heh,heh,heh...

Ps. Erityisonnittelut vielä Pasi Forsellille elämäsi ensimmäisestä maratonista, sekä Merville piirinmestaruudesta!!! Nyt on aihetta juhlaan. :) Hyviä palautumisia. Mervi taitaa olla tulessa jo viikon päästä taas.  Kiitokset myös monille kannustajille! Kaikilla oli osansa.

VENETSIALAISMARATONIN TULOKSET

Onni Vähäaho, Nivalassa ja Olkkosentiellä 30.8.2014