UNKARI TJ72

                          TJ = tänään jäljellä 72 päivää Unkarin kisaan. En laita esille lukemaa laskeakseni päiviä vuoden kohokohtaan vaan muistiksi tulevia vuosia varten, mitä tuli missäkin vaiheessa tehtyä - ja mitä tuntemuksia matka Unkariin sisälsi.

                        Muutama päivä sitten tuli painatuksesta minulle ja Jannelle mainospaidat. (Klikkaamalla saat kuvat isommiksi)

                  Huomatkaa Suomen liput molemmissa hioissa.

                        Olimme positiivisesti yllättyneitä miten innokkaasti yritykset olivat lähdössä tukemaan projektiamme. Muutamat yhteistyökumppanimme kysyivät tavoitettamme. Puolivakavissaan (ja leveän virneen kera) heitimme yhteistavoitteeksemme 1000km. Olen huojentunut Jannen tiputettua painoa 10kg verran. Samalla Jannesta on tullut meistä se laihempi ja sitä myöden duomme ykköstykki. Eli nyt vissiin riittää, että Janne juoksee 550km ja minä 450km?

                        Ystävä soitti tänään ja palasi ajatuksissaan edelliseen kirjoitukseeni. Piti hetken muistella, mitä sitä viimeksi edes tuli kirjoitettua. Asiat ovat usein vain hetken aikaa mielessä ja sitten taas matka jatkuu... Ja edellisen blogin jalkajumit ovat jo mukavasti historiaa. Mutta toki, ainahan se kuitenkin jostakin kiristää, mutta tällä hetkellä tuntuu juoksu tosi hyvältä. Sisälläni on tieto nousseesta kunnosta, joten mieli on tyyni. Kaikki tapahtuu ajallaan. Minulla on hyvä kutina tulevasta. Samalla osaan tietysti nauttia myös tämän vuoden helmi, maalis ja huhtikuustakin. Ei niitä tarvitse, eikä pidä ohittaa. On mieltä nostattavaa huomata juosseensa itsensä tähän kuntoon. Samalla olen toisaalta vain juuri tämän hetkisellä välietapilla kohti isompia unelmia. Elämäni juoksua ei tule tänä vuonna, vaikka juuri nyt koen olevani elämäni kunnossa tähän asti. Ne juoksut tulevat vasta vuosien päästä - elämäni juoksut. Usein kuitenkin matka on saavutuksia antoisampi. Siis juuri tämäkin päivä.

                       Olen monesti aikaisemminkin kirjoittanut miten saan voimaa omiin juttuihinikin muiden urheilijoiden upeista suorituksista ja saavutuksista. Enkä epäröi palata tähän aiheeseen jälleen kerran. Oletteko katsoneet hiihdon MM-kisoja? Kuka uskoi viime vuosien tapahtumien jälkeen Petter Jr. Northugin yltävän nähtyihin tekoihin? Kiistellyllä hiihtäjä suuruudella on nyt enempi MM-kultamitaleja (11) kuin kellään koskaan. Ok, matkoja on nykyvuosina enempi kuin joskus aikaisemmin, mutta jokainen MM-kulta on vaikea voittaa - edelleen. Joku saattaa viisastella - tai ainakin mielessään - isolla D-kirjaimella, mutta sen viitanhan voi heittää ihan kenen päälle tahansa maailman huipulla. Se tie ei vie keskustelua mihinkään vaan palaa bumerangina sen aloittajan suuhun.  

En unohda tuota Northugin ravia ylämäkeen koskaan. Kiitos, Petter!!!

                    Näiden kisojen toisen kultamitalinhan Northug otti aivan kuin varkain parisprintissä, ratkaisten pelin vaivihkaa hieman ennen ensimmäistä vaihtoa. "Nortti" antoi tehdä vaikutuksen, ettei yritä mitään osuudellaan, kunnes otti varkain osuutensa lopussa parin sekunnin kaulan, jota ei mikään joukkue saanut enää koskaan kiinni. Mestarillinen liike.

Onni Vähäaho, Nivalassa 23.2.2015