tiistai 19. huhtikuuta 2016

FANINA LAJISSA

                      Keihäänheitto-aikoina naurettiin keppi-jätkien kanssa Santtu Mäkiselle & kumppaneille. Nyt hävettää sen aikaiset ajatukset. Santtu voitti urallaan viisi Suomen mestaruutta. Kaksi vitosella ja kolme kympillä. Kympillä Santtu lato parhaimmillaan alle 29minuutin. Sitä pidettiin keppimiesten kesken paskarajana. Enpä pidä enää. Sen sijaan pyydän julkisesti anteeksi ajatuksiani.

                      Pidempään blogiani seuranneet tietävät minun innostuvan toisten hienoista kehityksistä ja suorituksista. Olen fanina lajissa nimeltä juoksu. Buff Trail Tourin viime vuoden voittaja, Henri Ansio, pukkasi SM-Puolimaratonin aikaan 1:10:39. Se on toisin ilmaistuna 3:21min/km 21,1km ajan. Onhan siinä 10-ottelijan kropalla polkujuoksuja Suomessa hallitsevalta polkupedolta melkoinen tieniisto!

                     Taannoin ihailin Helsingin seudun ihmemiehen 2:48h juomaliivimaratonia mäkisellä reitillä koiran päällekarkauksen jälkeisenä päivänä. Nyt meinasi mennä purkka henkeen, kun luin uuden Helsingin seudun nuoren ultratulokkaan puolihuolettomasta 10km ennätyksestä, jossa näkyy olevan rutkasti pelivaraa. Reiluun 17min jälkimmäinen vitonen päälle 38min kympillä ja edellisenä päivänä melkein 35km pitkis alla. Kyllä piti aivan ääneen todeta, että mistä näitä riittää :=)

                    On se kiva olla statistina ja fanina lajissa nimeltä juoksu. Ei oo mitään jakoja, mutta ei sen väliä. Silloin tällöin pystyy haastamaan omia ennätyksiä ja se on aina mieltä nostattavaa. Mutta ihan piiruuttain oon ottanut tavoitteekseni kehittyä polkujuoksijaksi joka pakenee alle nelosta pusikkoon! Se miten kaukana pusikko saa olla lähtövaatteesta jääkööt ilmaan leijumaan. Sopivan epämääräinen tavoite lisää tuolle tavoitteelle sopivaa mystisyyttä.

                   Niin hyvä olet kuin edellinen lenkkisi... pätee usein tässä juoksuhommassa - vaikka ei tietenkään aina. Viikko sitten hehkutin twitterissä, että; -"piti tämäkin päivä kokea kun ei kolota mistään ja juoksu kulkee hyvin. Voiko sitä enempää kuntoilija odottaa?". Viikko tuosta ja en ole enää ihan niin varma tuosta tunteesta. Liekkö yövuorot näkyy hitaan vauhdin sykkeissä tai sitten lievä rasitustila vai sittenkin vain virittynyt kunto, jossa on 5pykälää kierroksia lisää varattuna joka osa-alueelle :=)).

                  Tänään juoksin pari hyvin kevyttä lenkkiä. Aamulla suoraan sängystä 5km ja aamupalan jälkeen 16,5km. Hitaassa vauhdissa oli ehkä 3-5pykälää normaalia enemmän sykettä. Eikö kuulosta jo hifistelyltä? Paljonko juoksee niin päästään tuntemaan atomitkin. Huvin vuoksi halusin varmistaa kropan toimivuuden yläsuuntaan. Nostin 13:sta kilsalla tasaisesti kierroksia noin 150:stä liki yläkynnykselle 165:n. Kilsa meni tasan neljään minuuttiin 156keskisykkeellä varsin helposti. Ei siis ongelmia yläkerroksissa, joten hölkkäsin hymyillen kotiin ja syömään.

                  Tässä on nyt kolmas viikko startannut painon tiputuksessa. Ruokailu on ollut säännöllisempää ja terveellisempää. Myös sitä kautta monipuolisempaa. Myös nestetasapainoa on tullut vaalittua. Jos jotain heikkoa hakee hakemalla niin vaimoa olisi voinut nähdä enemmän. On mennyt vähän työt ristiin. No vartin päästä nähdään - joten se siitä :) Niin... paino on tippunut nyt tasan 2kg. Paino on ollut nyt alimmillaan 80,8kg. 75kg olisi kova sana, mutta mennään nyt kilo kerrallaan. Hyvä on fiilis ja pidetään sitä pinnalla. Se kun on monessa asiassa avain juttu.

                  Muutama päivä sitten tuli hyvä dokumentti yle teemalta paljosta juoksusta. Ohjelman nimi "juoksukuolemat" oli harhaanjohtava, mutta sisältö oli tosi hyvä. Tuossa kahden reilun maratonin mittaisen päivän jälkeen reisivoimista lähti testihenkilöllä liki 40%. Tulos ei yllätä näin kauan harrastannutta ja asioihin perehtynyttä. Silti se aina muistuttaa, että pitäisi enemmän pitää huolta lihasvoimasta.

                  Vuonna 2017 alkaa minun polkujuoksu painotteinen tähtäys. Tänä vuonna on vielä tuo 24h sileän tuloshaku keikka Kokkolaan. Etenkin, jos saan sieltä hakemani (200km ylitys) niin voi hetkeksi unohtaa nuo sileille tähtäämiset ja kokeilla siipiä polkupuolella, jonne katson paremmin soveltuvan, sekä fyysisesti että mentaalisesti.

                   Laji johon soveltuu mittareiksi: "alle nelosta pusikkoon" ja "alle tunnissa suolle", ei voi olla rakastumatta. Se on tarpeeksi hauskaa ja kovaa - juurikin oikeanlaisen letkeää touhua. Se on polkujuoksua. Metsissä - esi-isiemme sielunmaisemissa, jossa jokainen löytää itsensä jossain vaiheessa hengästyneenä suon laidalta... Olethan muuten tulossa tiputtamaan minua podiumilta pep2016 57,5km matkalle La 13.8.2016 Pyssymäelle? Klikkaahan itsesi sisään! Pidetään hauskaa!

                   White man can´t jump? Vai voiko sittenkin?



Onni Vähäaho, Nivalassa 19.4.2016    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti