Kaikkea uutta ei todellakaan voi allekirjoittaa hyväksi kehitykseksi, mutta uudistuksia ei pidä pelätäkään. Jokaisella on elämässä joitain tabuja, joita ei välttämättä edes itse hoksaa - kunhan aina tekee, kun on aina tehty. Usein jotain asiaa on opittu tekemään tietyllä tapaa esim. 20 vuotta sitten ja jotenkin juututaan se tekemään aina samalla tavalla. Ihminen kun usein pelkää muutoksia. Huolimatta byrokratisoituneesta maailmasta, ihmiset viisastuvat kaiken aikaa ja ennen kaikkea uskaltavat olla innovatiivisia. Viisaus onkin usein enemmin nuoremmissa kuin vanhemmissa. Sitä ei aina uskalleta myöntää, koska pelätään uuden oppimista, omien tapojen muuttamista. Pahimmillaan jopa itsensä pulahtamista pois kartalta.
Itse olen alkanut lukemaan, kuuntelemaan ja seuraamaan yhä enempi nuorempien kestävyysjuoksijoiden lajille tuomaa. Tässä yksi mielenkiintoinen kehittyjä. Kaveri veti 1.22 ja risat puolimaratonin juosten eka kympin yli 40minuuttiin ja jälkimmäisen 37:05min! Kehitys on ollut nopeaa ja on selvää, että tuossakin jäi ns.varastoon. Mielenkiintoinen ultrajuoksututtavuus. On ilo nähdä hänet livenä Kokkolan 6h ultrajuoksussa. Todella mielenkiintoisia ajatuksia juoksusta - ja ennen kaikkea juoksun ulkopuolelta, jotka vaikuttavat paljon juoksuun.
Itse aion muuttaa ensi kaudelle taas vähän harjoittelua. Viime talven ratkaisut veivät eteenpäin ja poikivat uusia muutosajatuksia. Voimaharjoittelua tulee olemaan lisää, ainakin mäkijuoksun/kävelyn muodossa. Ensi talven harjoitteluun tulee myös selkeämpää jaksotusta. Ns. oma tie alkaa valjeta matkan varrella. Niinhän sen pitääkin. Olisihan romaanikin tylsä, jos se aukeaisi ensi aukeamalla :) Minulla on aika vahva kutina, että saan nostettua kaudelle 2017 aika hyvänlaisesti tasoa, kunhan pääsen kokeilemaan "ostettuja juttuja", kuten hienoisia ravintomuutoksia ja harjoittelun monipuolistamista sekä jaksottamista. Sitä ennen juostaan tietysti ensin kausi 2016 :) Ennätyksiä sieltäkin odotettavissa - ja onhan niitä jo tullutkin, sekä paljon uusia kokemuksia.
Nuoret haluavat esim. tehdä yhä harvemmin uraa yleisurheilu tai hiihtolajeissa - niissä, jotka olivat esim. omassa nuoruudessa ne "oikeat lajit". Edelleen kuulee joidenkin vanhempien surkuttelevan, kun joku toinen laji vie huippuyksilöt. Tätähän on tapahtunut ihan kansallistekin - surkuttelua; Se jääkiekko, se jalkapallo, se pesäpallo jne. Herätkää! Maailma muuttuu - kannattaa pysyä kelkassa tai tippua siitä. Uutta ei kestetä, koska pelätään kaikkea uutta, jos nyt vähän yleistän ja karrikoin. Jopa jotkut vannoutuneemmat tiejuoksijat - ne vanhan koulukunnan - pitävät valitettavana, että polkujuoksut vievät osallistujia tiekisoilta. Haloo! Onneksi tuokin tupisijajoukko on pienentynyt. Kuten yhdessä elokuvassa sanottiin: -"Käännä ukko kelloa - rannanjärvi on kuollut". Ei pidä jäädä joillekkin kaihoisille vanhoille vuosikymmenille märehtimään.
Perinteet on hieno asia ja vaalin niitä itsekin. Sen sijaan täytyy uskaltaa muuttua ajan mukana. Edelleen korostan, että onneksi näin on suurimmaksi osaksi osattukkin. Vaikka nyt tuon esille kannustukseni oppimaan uutta, pysymään hereillä, en tarkoita sitä, että olisin jotenkin unohtanut monen kokeneen kertomat kokemukset. Jokainen pitkä taival jonkin asian parissa - olkoon vaikka juoksun - on kuuntelemisen ja ammentamisen arvoinen. Etenkin, jos kertojalla on pitkästä taipaleesta konkretiaa - "aina on tehty näin" sijaan. -"Aina on tehty näin" kuulostaa väkiselläkin sellaiselta, että ei edes tiedetä miksi - vaan on vain tehty, kun se on tehty niin aina.
Puhuttaessa esim. niistä ajoista kun aloin harrastamaan juoksua (v.2008) ja tästä ajasta, olen havaitsevinani, että sittemmin nykyjuoksijat ovat vähempi pätemisen kaipuisia kuin monet vanhemmat. Sellainen on mututuntuma. Vähän kuin keihäänheitossa on edistytty siitä "sepporätymäisyydestä" modernimpaan suuntaan. Samaa positiivista kaikua on ollut minun mielestä myös juoksun osalta. Varsinkin polkujuoksuissa korostetaan enempi koettua kuin tulosta - siis suhteellisesti, verraten 8 vuoden takaiseen. Samalla taso on noussut reilusti. Esim. Suomen polkujuoksun kärki juoksee Vaarojen maratonin (43km) alle 3:30h ja puolimaratonin tiellä 1:10h:n. Ja muutaman minuutin päässä tulee iso joukko. Ja sen jälkeen tulee vielä C-ryhmä, jotka kaikki vetää vähintään 5km alle nelosta. Terveisiä vaan D-ryhmästä - ainakin huomiseen asti.
Kasvaneen harjoittelun myötä toinen rakkauteni, NHL, on jäänyt vähemmälle, koska tarvin enemmän unta kehittyäkseni. Silti satuin tänään heräämään hieman normaalia aiemmin. Katsoin San Jose - Nashville -pelin. Tommy Wingles iski uransa ensimmäisen play-off maalin tyhjiin, sinetöiden San Josen 5-2 voiton. Ei mitään tuuletusta, täysin eleettömästi, vastustajaa kunnioittaen luistellen omaan vaihto-aitoon. Tuo on niin kaunista. Voittoa ei tarvi liikaa korostaa - kyllä vastustaja sen tietää, kun häviää.
Pysytään positiivisena ja uskalletaan uudistua. Itsekin koitan muovaantua hieman kevyemmäksi ja vahvemmaksi - ajan kanssa, mutta kaiken aikaa.
HYVÄÄ VAPPUA!!!
Onni Vähäaho, Nivalassa 30.5.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti