sunnuntai 6. marraskuuta 2016

NHL VUONNA 2016

                        Liigassa on nyt uusi sukupolvi. Kaikki tapahtuu yhä nopeammin ja taitavammin. Samaan aikaan pelaajat ovat yhä rennompia. Lähellä 2000-lukua syntyneet pelaajat eivät näy osaavan jännittää ollenkaan. Loppuuko pian psyykkisen valmennuksen tarve?

                         Kun vuosituhannen vaihteessa pelaajat  istuessaan penkillä hytkyivät latautuessaan seuraavaan vaihtoon silmämunat pullistuneina niin tämän päivän pelaajat pitävät hauskaa ja laulavat Bon Jovia! Kuten tämän kappaleen alapuolen videosta (Toronton nro.16. Mitch Marner) voi havaita. Hänen selän takana on valmentaja, joka on nähnyt sen edellisenkin aikakauden. Ehkä valmentajat tarvivat pian psykologista valmennusta pelaajien sijaan.


                        Olen muutamia kertoja maininnut tarkkailevani usein nuoria juoksijoita. Seuraan nuoria, sillä heiltä voi oppia jotain, jota ei lue opuksissa tai liiku moneen otteeseen värittyneissä konkareiden tarinoissa. Nuorilla näyttää olevan taito elää elämää niin, ettei mikään yksittäinen juttu kolhi kokonaisuutta. Nuoret on positiivisia. Tottakai he tekevät virheitä, mutta niinhän me kaikki. Vanha mantra johon osa meistä miehistä on joskus turvautunut: -"kyllä ne nuoret oppivat kopille elämän tiellä" tai -"Akka ratissa". Nuo ovat kuin jokin kilpi, jonka taakse kätkeä omat puutteet - pahimmillaan paljon heikommat ratkaisut.

                      Edellisellä haluan kertoa, että kannattaa laittaa alttiiksi vanha tieto ja uskaltaa tutkia uutta. Iänpäivää ei ajettu sorateilläkään eikä juostu karhun läpyskä lenkkareilla. Nyt on asfalttia ja hoka-kenkiä, eikä kehitys tähän lopu. Ihmiset vain vaihtuvat.

                      Takaisin kolmeen kirjaimeen. Nyt elämme aikoja, jolloin liigan uusiksi johtotähdiksi on puskemassa vahvasti niin Auston Matthews, Connor McDavid kuin Patrik Lainekin. Silti yksi pelaaja on jaksanut hämmästyttää ja "varastaa" valokeilat jo 11 kauden ajan. Sidney Crosby. Vastustajan näkökulmasta katsottuna liian paljon hankalasti puolustettavaa taitoa omaavan Crosbyn piti jälleen kerran olla mennyttä kuin ihmemies-sarjassa aikanaan Murdochin uusimman aivotärähdyksen myötä. Mitä vielä. Vain kuusi peliä (muut pelanneet pääasiassa 11 tai 12) ja maalipörssin kärkipaikka on hallussa. Crosby tuntuu olevan pelille liikaa edelleen. Nuoret saavat siis vielä tehdä töitä tässä tapauksessa, jos meinaavat ykkössepän paikan viedä. mm. Crosbyn uskomaton rystylaukaus on saanut viime aikoina paljon ihmettelyä osakseen.

                     McDavid ja Matthews ovat älyttömän nopeita ja taitavia. Heiltä kuitenkin puuttuu se, mikä Laineella puolestaan on. Laine on nimittäin eleettömyydellään ja omaperäisellä tyylillään alkanut muistuttaan paljon erästä legendaa.


                      Laineen tyyli muistuttaa paljon Mario Lemieux´n tyyliä ja helpoutta pelata. Matkaa tietysti on vielä pelin haltuunotossa.

                         Olen niin innoissani yhä taidokkaammasta nhl:stä, että taidanpa pitää tiistaina tilastointipäivän! Onneksi 90-luvun puolivälissä vaikuttanut trap-peli on mennyttä ja nykyään pelataan jännittävää, vauhdikasta ja taidokasta änäriä. NHL:n katsominen ja seuraaminen tuo mukavaa vaihtelua juoksuharrastukselle.

                        Ja onhan polku/ultrajuoksijoissakin nhl-seuraajia. mm. Janne Hietala, Mikael Mattila ja Jukka Reponen tulevat ensimmäisenä mieleeni.

menneen viikon TOP 10

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.11.2016     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti