maanantai 2. heinäkuuta 2018

1. LIFETIME TAVOITE SAAVUTETTU

                     LIFETIMETAVOITE

I-SR2014 ajat reitin alkupisteestä ns. "pulpetilta" mitattuna

I-SR2014 Perhereitti 10,5km  sub50min





                       Karhunkierroksen kisastani on nyt aikaa 37 päivää. Olen "palautellut" juoksemalla samassa ajassa 512km. Kyllä. Olen harrastelija. Kehityksensä maksimoivat kilpaurheilijat olisivat palautelleet eri tavalla. Sillä tavalla minut voi rinnastaa kilpaurheiluun, että luulen tietäväni miten olisi järkevin treenata. En vain jaksa innostua niuhottamaan, sillä olen tasoa nönnön-nöö. Olen kuitenkin itse harrastuksesta nauttiva addikti, joka tykkää vain juosta. Forrest Gump. Tämä yhtälö näyttäytyy harjoittelussani. Se voi välillä näyttää viisaalta ja välillä hurmosmaiselta. Keskiössä on into. Ja kaikki tähtää juuri nyt vain tässä kisassa maaliin pääsyyn. Teen sen eteen parhaani, ja vain sillä on merkitystä.

                   Olen onnistunut jotenkin hiljalleen palautumaan Kuusamon kisasta, vaikka olen siis myös juoksutkin. Esim. viimeisenä 10 päivänä 163km omaa nylkkyhölkkääni. Joko olen vielä palautumaton tai sitten tällainen määrä aiheuttaa palautumattomuutta, kenties juuri Kuusamosta (tai vanhuudesta) johtuen. Yhtä kaikki. Jalat ovat tuntuneet vielä vähemmän keveiltä, mutta sitten juoksemaan lähtiessä tuollainen normaali kevyt on tuntunut kivan helpolta. Vauhteja kokeillessa huomaa, ettei jalat ole ottaneet sitä vielä oikein vastaan. Hermotus. 


                   Aina silloin tällöin on tullu reipasta ja jopa kovaa juoksua kokeiltua. Vajaa kolme viikkoa sitten juoksin I-SR2014 Perhereitin "tunnustelevaa reipasta" aikaan 50:46. Silloin meno oli melkoista epälaukkaa. Tuon jälkeen askeleeseen on tullut hieman lisää ryhdikkyyttä ja vakautta. Tosin nyt muutamana päivänä jalkojen normaalia isompi kankeus on häirinnyt. Ainakaan vielä ei hierontakaan ole sitä kokonaan pois vienyt tai sitten olen palautumassa vielä hieronnastakin. Apua, ottakaa minut pois täältä! Koko ajan kankiaa tai jostakin palautumassa. Se on poika kuule vanhuutta se.

                   Yhtä kaikki. Tuli tuossa parina edellisenä iltana tahkottua 2-3h kerrallaan reittiä kunnostamassa. Ai niin, siitäkin pitäis palautua. Kottikärryillä jorpakossa sujuttelu ei ole keveintä puuhaa? Hah,hah... Kauhiaa kankeuksiin johtaneiden syiden etsimistä!

                   Kaikkia kovia suorituksia pitää aina arvioida OIKEIDENKIN juoksijoiden osalta mitä on tehnyt viimeisen 48h aikana. Minulla tämän päivän rykäsyä edeltävä 48h sisälsi: Kevyttä juoksua 12km. 5 ampiaisen pistoa. Kottikärryilyä reitillä 3h. Kevyttä juoksua 21,5km. Kottikärryilyä reitillä 2h. Kevyttä juoksua 9,5km. Pyöräilyä 7,3km. Verryttelyä 1,5km ja PAM!

                  Aika päätön idea taas. Toisaalta ajattelin, että kun ei kevyt juoksu poista kankeutta niin pyyhkästäänpä sitten YLÄPÖLYT. Ja hurskaana ideana HYÖKÄTÄ I-SR2014 Perhreitin LIFETIME tavotteen (alle 50min) kimppuun. Kaiken kukkuraksi (selittelyt jatkuu!) olin syönyt kaksi päivää kaalikeittoa ja päivän mansikoita. Turvotti, lievästi ilmaistuna. Viisi täysistuntoa wc:ssä ennen Pyssymäelle lähtöä. Vaimolta varmistin vielä lähtiissä, että mitkä kengät laitoin jalkaani. En mahan yli itse nähnyt jalkateriäni. Siksi kengännauhani täytyy laittaa tiukkaan, sillä en näe niitä välttämättä solmia kesken hapokkaan menon.

                  Ei kun Pyssymäkeä kohden - pyörällä. Se yleensä kangistaa minua. Sitä nyt kaipasinkin. Perillä 1,5km pyöräilystä verryttelyä nylkkyhölkäten. Aina jostakin pitää verrytellä jotakin varten. Milloin tämä loppuu? Viivalle. Olen yksin. Tämä on minun oma testi. Tulee mieleen Mattilan Markon jutut miten hän on viime kisoissa suoristanut selkänsä, kun sijat ovat selvät (heh,heh). Ehkä kuitenkin yritän hieman, vaikka yksin olenkin tai sitten suoristan selkäni jossain kohtaa (hah,hah...)

                 Pääsen hieman yllättäen kuitenkin hyvään vauhtiin. Pian hoksaan, että on myötämaavoittoista. Juoksuhiekka kohtaan tyssää vauhti ja koitan päästä takas rytmiin seuraavassa myötäisessä. Vielä onnistuu. Keskari tippuu 4:06:sta, 4:03 helposti. Matka on alussa. Eka kilsa minulle hyvää vauhtia 4:08. Jatkan siitä innostuneena kohtuu hyvää menoa, mutta ehkä tästä jotain puuttuu. Kilometrit takana opettaa tunnistaan milloin kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Toinen kilsa 4:32. Ok, mutta liikaa tippuu.

                 Näennäisesti ok. meno jatkuu. Kello on koko ajan ok, mutta jotenkin tuntuu, että jotain tästä puuttuu. Tuliko oikeat kengät mukaan? Vai onko syy siinä, etten näe mahani yli? Kolmas kilsa 4:39. Keskari tuossa kohtaa vaihtelee 4:26 ja 4:27 välillä. Se oli sitä mitä ajattelin, mutta ei tämä tunne. Missä on se lennokkuus ja helppous, jotenkin tekniikkakin meinaa kallistua takakenoon? Missä on imu? Alan toivomaan ruuhkaa polulle, että saan lopettaa tämän tasapaksun vauhtilenkin.

                  Neljännen kilsan lopulla tulen hyvälle neulaspolulle ja löydän rytmin. Neljäs kilsa 4:36. Tässä oli vähä askarteluakin, mutta kovempaa pitäis päästä. Olen vielä kaukana siitä mihin uskon pääseväni. Liian kaukana. Onneksi ei ole muita, ei tarvi kuin itse hävetä omaa huonoa kulkua. Neulaspolulla vauhti on kuitenkin alle 4:30min/km. Se on tunteeseen nähden ihan jees. Kulku on paskaa tänään. Se on tajuttu, mutta ruuhkaa ei tule ja joudun kestämään tätä. Keskenkään ei vihti jättää, koska näyttää, että menee HEITTÄMÄLLÄ alle 50minuutin. Tässä vaiheessa ei tule mieleen, että reitin raskain pätkä on edessä. Koko suhurainen osa ja vitosen keskaria huutais.

                  Viides kilsa täyttyy. 4:45 kestää se. Olen ravikielellä todella valmis. Jalat tuntuu samalla kankeilta, mutta vahvoilta. Käytän jälkimmäistä ja pusken, sekä koitan keskittyä tekniikaan, ehkä selviän? Keskari tippuu joka mutkassa ja välillä suorallakin. Kaiken aikaa. Yhtäkkiä tajuan, että 4:45min/km keskari lähestyy! Se on se mitä kutakuinkin tarvii 50min aikaan. Helvata ja niin paljon konstikkaitakin kohtia jäljellä ja vastamaata. Kuudes kilsa kuitenkin vielä 5:04. Se on ok, vaikka toivon voivani pudottaa tuosta vielä joskus sen 10-15sekuntia. Voima puhuu vielä, vaikka kangistuu. Tuo on jo pirullinen kilsa juosta. Jatkuvasti rytmi rikki jne.

                  Sitten tulee geissin hitain, seiska kilsa. Reittiennätysmiehellä se kesti 4:13, minulla tasan minsan enempi. Heh, heh... Tasoero. Toisaalta tuossa jää herkästi "sujutteleen", eikä muista olla tarpeeksi aggressiivinen ja vauhti laskee. Hankala kohta reitissä. Keskari kuitenkin laskee. Ohitan vaeltajia.

                  Kasi kilsa pitää juosta alle viiden minsan. Tuntuukin hyvältä, mutta kankistuminen tuntuu ja ryötti se näkyy nyt jo myös kellossa! Se kestää 5:00. Aivan liian hidas, nyt ei hyvä heilu. Seuraavan kilsan (9:s) puolivälissä luovutan hetkeksi, mutta katson kellosta, että tämäkin kilsa on 5:11 vauhdissa, joten aloitan potkimaan uudestaan vauhtia. Painetaan nyt loppuun, vaikka tuntuu, että oon ollut jo kauan aivan loppu. Tämä ei ole viisasta, mutta minä oon harrastaja, hoen itselleni ja annan vain mennä. Samalla toivon, että jospa tämä sittenkin aukasis.

                 Ysi kilsassa kestää 5:13. Selkä suorassa kilsa, nauran Markon kirjoituksille toistamiseen. Onneksi olen polulla ja tämä on armollisempaa? Voi tätä itsesääliä. Raukka. Käännän hiljalelleen kellon siihen tilaan, jossa näen mitä on aikaa mennyt. 43:30. Häh? Apua! Enää 6:30min 50min rajaan olen ikuisuuden päässä maalista ja "1km jäljellä kivestä". Koitan kuitenkin tehdä vielä jonkun ihmeen. Minä?

                 Tulen vihdoin kivelle, josta on varmasti kilsa maaliin. Minulla on aikaa 50minuuttin 4min 29sek. Vastamaata pääosin. Alusta kyllä hyvää polkua. Nyt taistellaan. Jotenkin näen vielä tämän olevan  mahdollista. Sairasta minun tasolle? Alan kehittämään kiriä. Nostan lantiota, keskityn tekniikkaan. Riittääkö? Vastamaata näkyvissä. Kangistaa. Ei hyvä.

                 Muistelen kohdan, josta menee minuutti maaliin. Olen noin 5m päässä siitä, kun minulla on vielä minsa aikaa. Siinä vaiheessa luulen tehtävän olevan helpon, mutta lopun vastamaa haastaa todella. Lopulta kello pysähtyy aikaan 49:54! Tein sen. Päällimmäinen tunne ei ole riehakas tai ylpeä. Se on häpeä. Näin huonolla juoksulla. Vajaa 5km asiallista. Loput kankeaa puskemista. Väkisin makaamista. Hyi! Mutta meni se kuitenkin. Lupaan korjata tämän ennätyksen vielä tänä vuonna komeammaksi, mutta LIFE TIME TAVOITE meni kuitenkin rikki juuri tänään.

GARMIN
STRAVA

                 Tämäkin "kova" raasto teki taas oman luvun omaan rajallisuuteeni. Olen aika keskinkertainen, vaikka virheellisesti luullaan, että olen hyväkin polkujuoksija. Kyllä meikäläinen on ihan niin kuin kuka tahansa - niin kuin ovat kaikki huiputkin. Tämä on siitä kiva laji, että kaikki ovat niin yhtä. Toiset on vain mielenkiintoisempia niiden menestymisen vuoksi, mutta mitenkään se ei näy. Tässä lopuksi vielä hyvän kaverini HYVÄ KIRJOITUS.


Onni Vähäaho, Nivalassa 2.7.2018

1 kommentti: