torstai 5. heinäkuuta 2018

PUF KIERROS

                    Torstai. 5.heinäkuuta ja kalenterissa vuosi 2018. Järjestyksessään 26.kerta Iso-Sydänmaan koko kierros. Samalla PUF kierros karttajäljeksi. Pouta sää sadepäivien jälkeen. Märkää maasta, märkää puista, pajuista ja heinistä. Joka paikasta. Ennen kuin kastutaan enempi niin katsotaan mistä tänne tultiin.

                    Tiistaina alkoi sateet. Tiistai-iltana tutustuminen Sievin Louekalliolle. Pääsin Joni "Jonte-Costa-Konde" Laakkosen kyytillä. Pian alkaa käymään kateeksi Jonten kansainvälinen habitus. Kaikki tummapartaiset maailmantähdet muistuttavat meidän Jontea! Diego Costa ja Pascal Dupuis etunenässä. Kuin yhdestä puusta. Tumma parta, charmi ja lutuinen katse. Enempää ei uskalla revitellä, ettei mene Pride sävyiseksi.


                   Eilen keskiviikkona lorvailin niin kuin lomalainen konsanaan. Ensin kuitenkin kävin viemässä puf- huoltopisteille täydennysjuomaa tämän päivän lenkkiä varten. Sitten kävin frendillä kylässä ja parturissakin tuli käytyä. Pikku palauttava oli koko päivän mielessä. Se siirty ja siirty kun oli kaikkia mukavaa ohjelmaa. Iltaa kohden edellisen päivän mäki alkoi kuitenkin hiipiä jäykkyystuntemuksena etureisiin ja kävin tollasen noin 5km hyvin kevyesti.


I-SR2014 KOKO KIERROS - 26.KERTA - ns. PUF KIERROS


                   TORSTAI


                  Aamulla heräilin ihtekseni hieman ennen kuutta. Toki pian ois herätyskin piipannut. Normikuviot ja Pyssymäkeä kohti. Pikkusen jäi maha jännän herkän tuntuseksi - sitä se oli ollut jo edellisenä päivänä. Liian vähän lomakaljaa?

                   Pian oli hetki pykälässä ja klo.7.30. Laitoin yhdistyksen ja ultraajien whatsapp -ryhmään, sekä vaimolleni gps-seurannan. On samalla omanakin turvana, sillä tuo 57km reitti sydänmaalla ei ole täysin vaaraton. Ja nyt tarkoitan tietysti kiviä, juuria, oksia, koloja ja kantoja, joissa voi itsensä loukata mikäli kaatuu pahemmasti. Eläinten kanssa ollaan aina sinut.

                  Kello käyntiin ja menoksi. Heti alussa tuntuu reisissä kahden päivän takainen mäkirallattelu (ja miksei kolmen päivän takainen maksimitinttaus perhereitilläkin). Eka kilsahan mennään melko hyvään myötämaahan PUF:ssa. Kilsa kestää peräti 5:16min, kun se esim. viime vuoden PUF:issa jossa ote oli selkeästi kevyempi se kesti 5:00. Reisistä kinnasi, etenkin alussa.

                 Pian kuitenkin menon tuntui esteettömämmältä ja pian alkoi tuntua jalat jopa iloisilta. Ja kun tämä kerran on iloinen harrastus niin eihän sellaista iloa passaa tukehduttaa. Antaa jalkojen olla iloisina, jos niin haluavat olla. Kaikki alkoi käydä oudon vaivattomasti. Sellaista mukavaa perushölkkää sykkeitä väkisin peekoo-ykkös-kevyeen vääntämättä vaan annoin olla peekoo-kakkospuolella. Perusjuoksua, mutta ei millään tavoin reipasta tietystikkään. Olinhan luontoretkellä. Juoksemassa vain PUF reittijälkeä muistiin. Hyvän matkaa alle alakynnyksen olin kaiken aikaa. Voitanee puhua jopa "mehtäkevyestä". Mehtässä, kun on vaikea päästä 120sykelukemiin.

                 Lahnajärventien (P2) ylitin ajassa 1:12h. Ei mitään erikoista. Jännän jaksava ja helppo askel. Ja aika hyvää vauhtiakin, vaikka tietysti kaukana jostain kisavauhdeista, mutta tällaisiin tarpeisiin kovinkin hyvää. Ensimmäiseen PUF huoltoon (16,5km) saavuin ja nopeat pullon täytöt. Huolto plus kilsa aikaan 9:33min. "Jättäessäni" oman kätköhuollon oli aikaa mennyt 1:52h.

                Keskivauhti tipahti 7:lla alkavaksi vasta hieman ennen Mustajärvi - Saarinen kohtaa, hieman ennen 22km:a. Jotenkin vain jalka ei tuntunut väsyvän ollenkaan. Toisaalta jalat oli jo lähtiissä jumissa, mutta sehän on vain tervettä, kun ne on mäkiharjoittelulla tarkoituksella jumitettu. Vatsa oli välillä 20-26km hieman rauhaton Snickersin jälkeen, kun se piti nopsaa syyä, ettei sulais taskuun. Ilma lämpeni. Nappasin kuvan Kallenlammella, jolla on myös toinen nimi; Nimetön:


                Syyryntien (pep57km huoltopaikka) ohitin noin ajassa 3:03h. Jälestäpäin katoin, että pepin voittojuoksussa olin ollut viime vuonna tuossa ajassa 2:45h. Se mikä yhteys tuolla on, selviää tässä kirjoituksessa myöhemmin. Meno jatkui ja vaikean pätkän kilsat oli oudon hyviä kaiken aikaa. Kummallista. Aikaisemmin oli Syyry - Vähä-Juurikka välillä joutunut puhkimaan, että saa 9min alle kilsat ja nyt ne tuli kuin itestään 7:lla alkavia pääosin. Maisema vaihtui tasaisesti koko ajan.

               Puolivälin kyltillä olin ajassa 3:26h. Melkoinen väliaika tämäntyyliselle helpolle lenkille. Hieman hitaammilla lenkeillä saattaa toisen puoliskan päästä samaa vauhtia kuin ensimmäisen, jos on jakanut voimat oikein, mutta ei yleensä koskaan tämän luokan vauhdeissa. Samalla aistin merkillistä tuoreutta, joka toi hyvää oloa ja retkinautintoa.

              Laihakankaan jälkeen lyhyt suo ja sitten hieman myötämaavoittoista kohti Vähä-Juurikkaa ja Iso-Juurikkaa. Kaiken aikaa askel oli kevyesti kiviltä ja juurilta hypähtelevä. Tasaisesti otin kuitenkin ikään kuin varalta magnesium ja suolatabletin. Yhteensä koko lenkillä 5-6tbl molempia.

              Juurikka jäi nopsaa taakse ja helpolla polulla vauhti nousi luontaisesti. Paras kilsa jopa 6:05. Kaiken aikaa sykkeet asui 130-140 välillä. Ei mitään tempoilua. Tasaista menoa. Meno tuntui hämmästyttävän samalta kuin lenkin alussa. Olin kuitenkin lopsotellut jo yli neljä tuntia. Pykyn autiotuvan ohitin n.4:20h kohdalla.   

              Pian oli Juurikan seutukin taputeltu ja alkoi matka kohti Pesänevaa. Jälleen, kuten viime koko kiekallakin kesäkuun alussa, välillä Suvannon mökkitie - Pesänevantie tuli vaeltajia vastaan. Kivaa. Morjestukset ja kantapäät nousi edelleen polvitaipeen korkeuteen. Pesänevantiellä toinen PUF -huolto. Jälleen oma juomakätkö. Huolto + juostu kilsa 9:26min. Kaikki kävi siis vielä eka huoltoakin nopeammin. Ehkä siihen vaikutti, että sain seuraavan 6km ajaksi melkoisen paarmakompanjan seuraksi.

               Aurinko porotti (+20 oli ollut), mutta onneksi tuuli ja haittasi hieman paarmojen aikeita ja helpotti omiani. Niin tuli Pesäneva ja se on paljon sitkeämpi ylittää palatessa kuin menessä. Pidempi ja upottavampi. Tuon suon jälkeen tuli vielä se Lahnajärven tahmainen ranta, jonka jatkona reilun 3km pätkä vastamaata. Jotenkin siinä alkoi minunkin juoksu hieman kangistua, eikä ihan enää jalat iloisena heilahdelleet. Kellossa se ei kuitenkaan edelleenkään näkynyt vain tulin kuin virtuaalijänis, tasaisen varmasti.

               Ajassa 5:32h ylitin P8:n. Viime vuonna pepin 57km voittojuoksussa ajassa 5:26h. Ahaa. Olin tullut Syyrystä tämän 19km pätkän 12minuuttia nopeammin kuin viime vuonna pep57km kilpajuoksussa! Oh-hoh! Ilmankos kilsa-ajat tuntui niin oudon hyviltä.

              Matka jatkui kohti Koppelokangasta. Hieman jalat alkoi mennä jäykemmiksi, mutta vauhti pysyi edelleen erikoisen hyvänä (siis kilsa-ajat) ja sykkeet oli kuin naulittu samaan väliiin. Ei muutosta. Vain hienoinen kankeus, joka lienee inhimmillistä liki 6h suopolkujuoksun jälkeen.

             Koppelokankaan jälkeen alkoi minulle vahva myötämaa. Ihan paras jalkojen iloisuus oli tosiaan poissa, eikä myötämaat menneet ihan niin lennokkaasti kuin ne kuplana pääni päällä olin ajatellut. Teljolammen seudussa kilsat, joissa ei ollut kävelyä mukana menivät vielä noin 6:30min. En ole aikaisemmin tuohon kyennyt edes kisassa. Ehkä harjoittelu on tosiaan tehonnut?

            5-6km ennen maalia lasken, että voisin juosta Nivalan ennätyksen, jos otan kirin. Mietin asiaa hetken ja kysyin itseltäni miksi? Olin juossut Pk-lenkkiä, enkä aikaa. Miksi nyt pilaisin hyvän tasaisen lenkin ja ehkä tekisin jalat huonommin palautuneeksi jollain kunnianhimoisella kirillä? Ehtiihän tuon juosta. Tiedän nyt kuitenkin suurinpiirtein mihin aikaan tuon reitin pystyn tässä kunnossa juokseen, kun aikaa juostaan. Se on jotain 6:25-6:35h väliin. Riippuu miten voimienjako onnistuu.

            Niinpä sujuttelen samaa tasaista vauhtia aivan siihen asti, kun sammutan kellon: 57,02km. 6:53:02.  Keskivauhti 7:15min/km. Keskisyke 136. Viime vuonna juoksin pepin voittoon 14 sekuntia nopeammalla ajalla. Juoksin siis tänään viimeisen vajaan 12km P8:lta kuusi minuuttia nopeampaa ja Syyrystä Pyssymäelle jopa 18 minuuttia nopeampaa kuin viime vuoden pepin voittojuoksussa. Hauskaa tästä tekee sen, että tänään vain lopsottelin perusjuoksua. Ehkä kisaan pepissä ensi vuonna. Tänä vuonna olen kilpailunjohtajana ja autan kisaajia kohti mukavaa kisaa. Muistakaapa ilmoittautua.

             Tänään eka puolikas 3:26h. Toinen 3:27h. Aika tasaista? 

             Juoksussa meni 4 litraa juomaa. 3 litraa Lidlin urheilujuomaa ja 1 litra vettä. Iso kaksipuoleinen Snickers. Kaksi Elovenan kaurakeksiä. Kolme geeliä. 1dl suolasalmiakkeja. 1dl suolapähkinöitä. Täydennyspullot kannoin repussa pois, sillä en halunut niitä lähteä enää erikseen hakemaan. Hyvin tulivat repussa. Salomonilla on hyvä reppu.


              Juoksun data GARMIN    STRAVA

 Onni Vähäaho, Nivalassa 5.7.2018

1 kommentti:

Kiitos kommentista! Kommentti julkaistaan, mikäli se läpäisee valvontaseulani.