perjantai 12. heinäkuuta 2019

KOHTI SUPER PEP 2019 - PUF 171KM - OSA.2

               Kun on yrittänyt kaksi vuotta päästä sadan mailin kisan maaliin omalla tyylillä on pakko mennä peilin eteen. Tosin sen edessä seisominen ei pidemmän päälle kovinkaan kiinnosta allekirjoittanutta. Joka tapauksessa lähestymistapani on nyt täysin eri kuin aikaisemmin. Olen lopettanut kaiken hys-hys-hyssyttämisen ja alkanut juoksemaan. En mitenkään yltiöpäisesti, mutta oikein, en laahustamaan jotain yli-ylikevyttä. Oikeastaan perusjuoksu on ultrajuoksijan reipasta ja kisassa sitten se löysä meno tuntuu kovin helpolta - näin haluan uskoa.

               Tapasin vanhan valmentajagurun tässä muutama päivä takaperin kaupassa. Valmentajaguru tuumasi, ettei ole pitkään aikaan minua nähnyt. Kerroinkin olevani paljon tuolla metsissä, enkä juurikaan sivilisaatiossa. Sitten guru heitti kysymyksen, joka sai minut hymyilemään hämmennyksestä. -"Montako mehtäpäivää sinulla tulee vuoteen". Enpä oo laskenu... "mehtäpäivää?". Tuo on kyllä hyvä että hauska. Montako päivää vuodesta olet metsässä? Pitäiskö alkaa laskeen? Ja montako tuntia pitää olla mehtässä, että se on mehtäpäivä? Ehkä pitää soittaa gurulle ja pyytää savusaunailtaa. Joskus on tullu istuttua siellä.

                Olen juossut paljon sellaista välivauhtia. Ei aivan kevyttä, mutta ei oikein reipastakaan. Justiinsa sitä, mistä aina varotellaan. Kuunnellassani vanhaa valmentaja gurua, hän totesi, että juoksijat menee pilalle, kun laahaavat maantiellä askeltaan, mutta metsässä ja poluilla joutuu pyöräyttään jalan takaa oikeaoppisesti ja juoksu on silloin juoksua - ei jalkojen laahausta. Hitsi, asiaa. Askeleen kuuluu kulkea oikein. Tehoja voi säätää, mutta ei kannata antaa jalkojensa halvaantua, laahauttaa. Välivauhdissa jalan normaali askeleentuonti on luonnollisemmillaan.

                Mustavalkoista tämä ei ole, sillä olen ollut aika tukossa tästä välimallin juoksusta ja olen kadottanut sen vähäisenkin vauhdin. Pitäis lähiaikoina koittaa löytää rako, jolloin sitä koittaisin vähän härnätä/kaivella esiin. Niinpä lanseerasikin vauhtileikittelyn "vauhdittomuuden vaihteluksi". Pohjalla seisoo kuitenkin aina päämäärä ja totuuden siemen. Olen matkalla 100 mailin kisaan. Ei siellä kuulkaa minun tasollani vauhtia tarvita. Kestävyyttä kylläkin, ja sitä oon koittanu parantaa juoksemalla enempi pitkiä lenkkejä. Myös väsyneenä, ja välillä myös sitä edes helppoa reipasta. Kello on tykännyt, mutta karmean kankealta on tuntunut.

                Vaikka oon kirjoittanut vähän "hällä-väliä" asenteella niin oon oikeasti tosissani yrittämässä taas. Kyllä minä maaliin haluan! Tulen olemaan erittäin motivoitunut kiertämään sen kolme kierrosta. On vain tultava välillä estraadille eri kulmasta, jos on kaksi vuotta tossu haukannut tyhjää. Tapasin menneenä sunnuntaina kaksi Suomen hiihdon kovaa Haapajärven nuorta miestä. Kävimme hölkkään ja käveleen Haapajärven Pitkälläkankaalla ns. "kärsimyspolulla", jossa aikanaan kovia harjoituksia teki mm. Helena Takalo ja Mika Myllylä. Pojilla ei ole koskaan ollut valmentajaa. Se vähän yllätti. Mutta toisaalta pojat on hyvin kehittyneet ja taitavat tuntea kroppansa, sen verran kovaa on ollut meno. Nuorempi heistä, Anssi "Moose" Koirikivi omistaa Iso-sydänmaanreitin perhereitin reittiennätyksen ns. "pulpetilta", 10,5km @3:47min/km. Saa kokeilla! 


                Tämä viikko alkoi väkevällä otteella. Tässä tämän viikon antia...



Ma:  Vapaa töistä.

         Aamu. Tiellä 25km kevyttä @5:27min/km (keskisyke 121) nousumetrit 62

          Ilta: Taunonmäellä 5,1km. Kevyehkö mäki. @13:59min/km (keskisyke 138) nousumetrit 760

Ti:    Yöksi menopäivä

         Pyörällä pyssyyn 7,5km  nousumetrit 61
         PEP 26km kohtuu kevyesti @6:25min/km (keskisyke 128) nousumetrit 115
         Pyörällä pyssystä 7,5km nousumetrit 13

Ke    Yövuorojen välinen päivä

         "Vauhdittomuuden vaihtelu" 16,0km, @5:10min/km (keskisyke 134) nousumetrit 62
           (reippaat osuudet mukavuusalueella. Kilsat 4:20-4:40min/km väliin, osin teknisillä poluilla)

To      Yövuorojen päättymisen päivä

          Takalenkki (36,2km) I-SR2014 reitillä. 4h18min48sek. 36,2km
          perushölkkää 10min välein kävelypätkä. @7:09min/km
          (keskisyke 131).

          Jalka viikon ohjelmasta väsynyt. Kunnon kaatumiset kertaa viisi.
          Polku on todella kuiva. Takaosa on tekninen, mutta jalkoihin
         saatu lisävoima auttaa. Juoksu etenee, ei jää asumaan aloilleen.

        Aika on iteasiassa keveistä tehoista huolimatta 9min parempi kuin
         mitä olen koskaan juossut tuota pätkää. Mutta reitti on kuiva, en
          sinällänsä tästä enempää innostu, mutta asiat menevät oikeaan
         suuntaan.




           Semmonen alkuviikko. Juoksua 108,4km ja nousumetrejä 1195. Ehkä tässä päästään ns. moodiin, jossa uskotaan päämäärään. On se tuo 100 mailia poluilla, etenkin Iso-Sydänmaanreitillä aina kova juttu. Senhän onkin läpäissyt vasta yksi ihminen koko maailmassa - Mika Leppälä.




Onni Vähäaho, Nivalassa 12.7.2019

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti