31 KERTA ?

              Muutamilla läheisillä juoksukolleegoilla on ollut viime aikoina vaikeaa. Kun juostaan paljon läpi vuosien, on ensimmäisenä arvojärjestyksessä terveys. Ainakin meillä kuntoilijoilla. Jokainen meistä arvostaa eniten mahdollisuutta liikkua, ja mielellään paljon juosten, koska se on meidän huumeemme. Kun sinulta viedään juoksemisen harrastamisen pääsylippu vähän väliä pois käsistä lipastoon, on se hankalaa. Kysyy voimia ja kärsivällisyyttä. Tämä kappale olkoot tulevalle terveydelle, meille kaikille.

             Ollessamme terveitä, kuten olen saanut itse olla jo maaliskuusta 2017 alkaen yhtä soittoa, pakkaa juoksun rinnalle tulla meillä kuntoilijoillakin - jos ei nyt tavoitteita niin päämääriä. Minäkin olen menossa taas yhteen päämäärään. Tavoittelemaan elokuussa 16-17.päivä ensimmäistä sadan mailin maalia. Huomenna on taas yhden askeleen aika. Ja osin siksi tässä nyt naputtelen.

            Tykkään kirjoittaa ennen ja jälkeen jonkun isomman suorituksen tai lenkin. Sillä tavoin lukija pääsee ikään kuin kurkistamaan verhon taakse, mitä aidosti tapahtuu ultrajuoksijan pään sisällä ennen kutakin vähän isompaa lenkkiä. Ja miten me toimimme. On aina hieman epäreilua kirjoittaa vain jonkun ison lenkin tai kisan jälkeen siitä mitä tunsi tai ajatteli ennen kisaa. Helposti tulee tarkoittamattakin asioista käsiteltyjä. Kun kirjoittaa jo ennen tapahtunutta, on se silloin todennäköisemmin aidompaa. Kokeillaanpa taas.

            Huomenna aamulla noin kello kahdeksan minun on määrä seisoa Pyssymäen stadionilla. PEP57km lähtöpaikalla. Tarkoituksena on kiertää rentoa perushölkkää koko Iso-Sydänmaan kierros. Ei aivan kevyesti, mutta ei reippaastikkaan. Sillei vaan kivan rennosti. Ja sekös voikin jo laillansa olla haaste, sillä tein maanantai-iltana myöhään itselleni todella kovaksi muodostuneen nousuharjoituksen, jossa kiisin viimeiset 50minuutia yli 150 sykkeillä, keräten kaikkiaan 1000 nousumetriä. Jalkalihakset huutaa hoosiannaa vieläkin. Lähden siis hyvin todennäköisesti hieman kipein kintuin liikkeelle. Mielenkiintoinen yhtälö? PEP57km ja valmiiksi kipeät kintut. Näin tulee olemaan elokuussa puf171km matkalla. Ehkä tämä on jotain sellaista, miltä tuntuu kakkoskierroksella. Mene ja tiedä.

             Hyviin asioihin. Reitti on nyt ennätyskuiva ja sitä kautta saan helpotusta. Reitillä on toki vielä raivaamattomia pätkiä, mutta ne ovat onneksi aika lyhyitä, eivätkä paljoa hidasta, etenkin kun kyseessä on kuitenkin vain perus jolkottelu, eikä ajan juokseminen. Reippaassa vauhdissa peitteellisyys on paljon kiusallisempaa. Ja sitä peitteellisyyttäkään ei nyt enää onneksi muutenkaan ole enää paljoa jäljellä. Kiitos kaikille talkootyöntekijöille ja sinne halajaville jo etukäteen.

            Tarkoitus on juosta 10minuutin pätkissä ja juoda/syödä joka toinen kävely pätkä. Lähtiissä on 1,5L litraa juomaa ja kahdessa kätkössä on 2x1,5L lisää vettä. Eli kaikkiaan vettä on 4,5L. Pitäis olla aika hyvä määrä. Energioita en ole vielä ihan tarkkaan päättäny mitä otan. Sen verran usein on tuon mittainen pätkä tullu juostua, ettei siihen puoleen tarvi aivan niin paljoa keskittyä. Menee vähän niin kuin puuron keitto - silmämääräisesti.

           Luulen, että minulla menee noin 7h30min. +/- 15 minuuttia. Semmonen on tuntuma jaloissa. Ja tuskin nämä nyt paljoa tästä vetristyy. Valmiiksi kipeät jalat on aika haasteellinen asia etekin raskaimmilla pätkillä. Koitetaan jotenkin selviytyä. Juoksun jälkeen lisää aiheesta, mutta tässä etukäteis tunnelmat ja suunnitelmat.

           Niin ja se on 31. kerta Iso-Sydänmaan koko reittiä, jos perille pääsen. Kunnioitetaan tässä kivuliaassa tilassa sen verran reittiä, että jätetään tuo sana JOS, tuohon vielä. Huomenna lisää...

                     TOTEUTUS

           Aamulla heräsin virkeänä... Ja paskat! Kankeana ja jos mahdollista vieläkin enemmän lihaskipeänä kuin edellisenä päivänä. Kovimmat lihaskivut kovien reenejen jälkeen onkin yleensä noin pari päivää reenin jälkeen. Siinä ehkä noin viisi minuuttia olin järjen harjalla ja pohdin viisaasti, ettei taida nyt olla järkeä. Ja mitä tekee itse maalari! Lähtee silti. Voi vit... Onko tyhmempää kaveria jossain? Niin - hiljasta on.

           Kokosin aamulla surkuhupaisesti tavaroita kasaan. Näin ehkä kolmen metrin päässä mitä piti panna reppuun. Meinasin jättää pöydälle, sillä kolme metriä tuntui aika pitkältä matkalta köpötellä kohteeseen. Tätä tasoa oli vireys. Että 57kilometriä ehkä Suomen veemäisimmällä reitillä. Ei hyvää päivää. Mutta niinpä vaan mies Pyssymäelle läksi vaimonsa Opelilla täynnä naivia uskoa selviämisestä.

           Stadion oli tyhjä. Hyvä niin. Lähdin liikkeelle. Uij-juij ja oij-joij, kun oli kankeat ja kipeät lihakset hetkestä yksi alkaen. Ja sama tunne pysyi kuin iilimato iskettyään ihtensä ihon sisään parkkiin. Yksikään askel ei tarjonnut yllätyksiä, kello ei tarjonnut yllätyksiä. Tasasen hitaasti, mutta varmasti katosin sydänmaita kohden. Sillä tavalla reissu oli jo parin kilsan jälkeen taistelu pisteessä, että piti tosissaan keskittyä nostelemaan jalkoja, sillä kengän kärjet pakkas tökkimään jo ekalla kymppiminuuttisilla pienempiinkin törräkkeisiin ja kiviin. Mitä muuta oisi voinut odottaa? Miksen kuunnellut sitä järjen viisi minuuttista, kun pohdin tämän idean teilaamista?

            Garmin Fenix 5:seni aloittaa heti tasaisen reitin kokonaismitan lyhentämisen. Reitti on mitattu lukuisia kertoja niin omilla kuin kisaajienkin datoja kuunnellen niin kyllä tuo pep 57km on mielellään vähintään 57,4km. Nyt Fenix 5 tarjosi vielä kankean olon lisäksi myös pitkiä kilsoja. Kaikkeen nähden, etenkin tunteeseen, eka kymppi menee yllättävänkin nopeasti. 62min.

            Koppelon/pyyn poikueita (ja RUNSAITA) oli yhteensä kahdeksan. Oisko ollu puolet ja puolet. Parhaimmissa poikueissa ei tainnu 6-8 riittää. Tulipahan tämäkin nyt muistin aikana tähän. Jep, peitteellisyys oli lisääntynyt niillä paikoilla, joissa emme ole vielä ehtineet heilua raivuusahojen, rimmereiden ja vesureiden kanssa. Eniten pelotti, että polun pohjalla olisi jossain kohdassa kyykäärme, eikä paikon ollut mitään mahdollisuutta tietää mitä polun pohjalla on. Hyvä tuuri kantoi. Ei pistänny käärme. Liekkö tuo ois parempaa menoa antanut?

           Itse juoksusta ei ole paljon kerrottavaa. Tasaisen heikkoa, kankeaa ja kipeää. Päivä, jolloin olisi ollut järkevämpi lukea, vaikka enemmin jotain kirjaa. Vajaan 18km kohdalta nappasin täydennysjuomia. Polku oli kuiva, mutta tekniset kohdat on ja pysyy. Useammin reitin kiertäneet tietävät mistä puhun. Ja nyt homma vielä korostui, kun ei ollut jalkaa tanssia teknisillä pätkillä. Mutta tasaista joo. Syyryjärven kohdalla, hieman ennen P5:sta tuli kolme tuntia täyteen. Puolivälin kyltillä ajassa 3:23:20. Mairitteleva aika. Jalat oli yhtä paskat kuin lähtiissä. Toivoin vain jaksavani tämän päättömän ideani loppuun saakka.

           Härkäjärven kohdalla yritän tähytä näkyisikö vettä. No ei näkyny, mutta meninpä siinä nurin tähystäessäni. Neljä tuntia takana ja jalkojen väsymisen syventyminen näkyy nyt siinä, että nilkat alkaa kääntyillä askeleen alla ajoittain. Ei vaan jaksa. Loppu se tulee aina jollakin konstilla, mutta kello se vaan jaksaa tykätä ja tarjoaa vallan ok kilsoja. No, ollaanhan sitä jo täällä asti. Ihmeestikkin mennyt - koitan valaa uskoa itseeni.

           P7 (Fenix vajaa 40km) oikeasti liki 41km. Otan loput täydennysjuomat puolivauhdista. Alkaa 8km sitkeä osuus, ainakin näillä jaloilla. Pesänevan seutu ja suon ylitys. Sen jatkoksi 3km vastamaahan, jonka päätekorkeus on koppelokankaalla. Melko pian P7 jälkeen alkaa tuntumaan pahoinvointia. Olen joutunut koville näiden jalkojeni kanssa. Otan reissun toisen suola -ja magnesium tabletin. Söin nyt vain nuo kaksi molempia, sillä juoksun ote oli aika löysä, vaikka sykkeet oli alakynnyksellä, johtuen kipeistä lihaksista enempi. Yleensä syön 5-6 suola -ja magnesium tabua, mutta nyt siis vain noin vähän. Ei kramppeja. Joka oli toisaalta ihme, sillä nyt jos koskaan jalat olisivat olleet otolliset niille.

           Viimein Koppelokankaan päällä. Kellossa vajaa 48km. Oikeasti 49km. Olen aivan rätti. Tuntuu, etten jaksa nostaa enää jalkoja pienempienkään kivien yli. Tulee kuusi tuntia täyteen. Mutta kuinka ollakkaan. Piristyn vielä kerran! Myötämaa-osuus rimpinevalle siivittää minut uuteen vauhtiin ja jo P8 selvältä näyttänyt seitsemän tunnin yli meneminen alkaa jopa tuntumaan, että menisikö jopa sittenkin piirun alle seitsemän tunnin. Tuntuu uskomattomalta, että puhutaan tällaisista ajoista näillä jaloilla.

         Lopulta lennokas askel kantaa aina Välikoskensaarille saakka, josta on 4km perille. 4km lennokas jakso on ohi ja jalat loppuu uudestaan, ties monenko kerran, ja nyt lopullisesti. Tulen kuitenkin soosi jaloilla suhteellisen asiallisesti lopun vastamaa-osuuden perille. Kello näyttää lopussa 7:02:39h. Ei hullummin? Garmin. Strava. Suosittelen katsomaan web-versiona niin saa noista enempi irti.

        Siinäpä se. Perille päästiin. Ja tavarat ovat edelleen kaukana sisällä, jos ne ovat kauempana kuin mihin käteni yltävät. Taidan mennä päiväunille.

                Vähä-Juurikkajärvellä uiskenteli Joutsen pari.



Onni Vähäaho, Nivalassa 4.7.2019