Yhtään kilometriä, yhtään tuntia, yhtään mitään en enää voi jälkikäteen tehdä sille, mitä minä sain aikaiseksi - tai mitä en saanut aikaiseksi, Kolilla kuun alussa. Toki silloin oli täysikuu. Monissa minun päivissä (ja öissä) tuo täysikuu on seurannut - osin ihmetyksenä edelleen, osin ketutuksena - yhä. Kuten monissa solmuissa, myös tässä, on parasta saada puhallettua paska ulos.
Tunnistan ja en, ollakseni ehkä jossain tilassa, jossa kroppa ei välttämättä toimi niin kuin pitäisi. Se voi olla "vain" stressihormoonia, hermostollista ylikuormaa tai psyykkistä lukkoa. Tein taannoin liki seitsemän tunnin harjoituksen. Kulutin reilut neljätuhatta kaloria. Kaikki meni oikeastaan niin hyvin kuin ne tuossa saumassa pystyivät menemään. Söin yhden kaksi puoleisen leivän tuon jälkeen ja pienen karkkipussin. Seuraavana päivänä puntarilla oli kaksi kiloa lisää - ja seuraavana. Jotain joo, kait nuo kuitenkin lähtee jossain vaiheessa. Jos ei enemmin niin ens kerralla.
Huumori on valttini, mutta asiat on silti käsiteltävä. Ei ne muutamalla vitsillä pyyhkiinny. Pölyt voivat kylläkin pyyhkiintyä päältä, muttei asioiden ydin. -"Nokka/häntä pystyyn ja eteenpäin" ja sitä rataa. Kannustukset ovat olleet tyypillisiä. Empaattisia sanoja, mutta enempi kuitenkin vain kohteliasta jargoniaa. Jos sinulla on keuhkokuume, sanotaan; "-Parane pian". Joo, joo - aikanaan. Niin myös tässä tapauksessa. Elämää ei voi kelata, ei eteen eikä taakse. Eikä tarvikaan.
Purkautuminen helpottaa. Olen aika monelle kysyjälle kertonut, että vituttaa. Pahoittelut. En suosi turhaa kiroilua julkisesti, vaikken mikään konservatiivi olekaan. Olen päässyt eteenpäin, mutta edelleen vettä tulee veneeseen - ajoittain. Olen kuin kaksikymmentä metriä korkean kuusimetsän keskellä, mutta uskon tähän polkuun jota pitkin olen lähtenyt kulkemaan. Se ei ole mitään iisiä, saati flättiä, mutta se helpottaa.
Tulette kuulemaan vielä jotain hullua ennen talvea. Yksi kaverini sanoi minulle - "Kovat on sinun rankaisu tyylisi". Jotkut testini saattavat näyttää rankaisultani itseäni kohtaan, mutta ne ovat "vain" vastausten etsimistä tulevaa varten.
9.marraskuuta aloitan päämäärätietoisen harjoittelun kohti ensi vuoden kolmea isoa polkujuoksukisaa varten. NUTS Karhunkierros 166km, NUTS Ylläs Pallas 160km ja Vaarojen Maraton 130km. Talviharjoittelu sisältää neljä kuuden viikon jaksoa, jonka jälkeen tulee yksi viiden viikon jakso ennen ensimmäistä koitosta. Aion yrittää päästä elämäni kuntoon. Ja kuten Pasi Koskinen taannoin oivasti totesi, harjoittelu ei silloin näytä välttämättä niin hienolta. Yksinkertaisuus on kaunista, vaikka se ei näyttäisi kauniilta. Tosin se ei tarkoita monipuolisuudesta tinkimistä - päinvastoin.
Pääpaino harjoittelussani tulee olemaan heikkouksien ja epävarmuustekijöiden pois harjoitteleminen. Koen epävarmuutta kisahistoriani johdosta yöajasta. Usein pitkissä kilpailuissa vaikeudet ovat tulleet yöllä, jos ne ovat tulleet. Mukana on toki myös onnistuneita yösuorituksia, mutta etenkin illalla alkaneet kisat / omatoimijutut ovat olleet usein hankalia. Aion tehdä jokaisella kuuden viikon jakson lopulla yön yli kestävän harjoituksen. Opetan itseni kopille.
En ole ehkä koskaan yrittänyt harjoitella oikein. Olen ollut liiaksi nauttija. Nyt tulee täysi muutos. Nyt yritän harjoitella oikein. Olen puhunut ehkä kymmenen vuotta siitä, miten pitäisi harjoitella, mutten ole itse viitsinyt tehdä niin. Tämä viimeisin kisa oli ehkä paras sysäys tälle kokeilulle. En halua enää rypeä näin syvällä. Toki tiedostan, että epäonnistua voi myös jatkossa, mutta mitä parempaan ja heikkoudet huomioon ottavaan kuntoon pääsee, sitä epätodennäköisempää se on.
Lopuksi, jos tästä jätetään turha pois, on tämä aivan äärimmäisen upeaa sanojen käyttöä:
-"Voi olla, ainakin luulen niin, että tarkoituksella naimisiin - menin kai, koska vaimoni miehen sai"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin, että asiat vois olla huonommin, tai ainakin melkein tai ainakin luulen niin"... -"Voi olla ainakin luulen niin, on täysi syy olla tyytyväinen, ja olenhan minä tai ainakin melkein kai"... -"Ja voi olla myös, että luulen niin, että olla voi että luulenkin - että rakkautta kaipaa ja annat sä kuitenkin"...
-"Voi olla, ainakin luulen niin, että Aatami kirkossa kastettiin - minut myös, mutta siitä mä veisaan viis"... -"Ja voi olla ainakin luulen niin - siitä riippumatta, mutta kuitenkin, kanssasi kaksin lähteä tahtoisin... -"
Onni Vähäaho, Nivalassa 14.10.2020
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti