torstai 29. lokakuuta 2020

TELAKKA - JÄSENTELY - TULEVA

            Kaksisataa minuuttia Pyssyn 2,56 kilometrin luupissa takana. Kymmenen kertaa takana onnistuneita vitosen hiihtolenkin ison laskun alamäkiä. Yhdestoista alkaa yläosaltaan epäonnisesti ja jalka luistaa ilkeästi juoksun alla. Heti ei tunnu missään. Neljä päivää aikaisemmin tehty vajaan kahdeksan tunnin juoksulenkki iso-sydänmaanreitillä kylmetti ja supisti kuitenkin lihaksia, eikä lihasten tila vauhdikkaassa alamäessä kestä välttämättä etenkään odottamatonta luistelua. Kaksi kierrosta myöhemmin - jo kuntoratavalojen sammuttua - samainen jalka tökkää johonkin. Se ilmeisesti provosoi hieman aikaisemmin tapahtuneen luikastelun, sekä tuossa välissä tulleen pakollisen puskareissun kera jalan säikähdys/venähdystilaa oikean jalan lähentäjässä. 

            Loppu kanetti tapahtui kostean mäen takana. Nousin kuitenkin lotto-voitto-efektiä odottaen savimäen nousun vielä kahdesti, mutta molemmat nousut olivat liikaa. Jalalla oli hankala sen jälkeen edes raahautua kuntoportaiden vierestä autolle. Itse liukastuminen oli onneton tapahtuma, mutta ehkä tällainen tilanne odotti jo kotvan näillä rinteillä. Rasitusta, kun on tullut melkoisen reilusti viimeisen puolen vuoden aikana. Lauantaihin tulee vappupäivästä kuluneeksi puoli vuotta. Katsotaanpa kaikki yli viiden tunnin lenkit sen jälkeen.

 

            Toukokuu

1.päivä    Pyörällä 123 kilometriä ja 5h3min.

22.päivä    Koirasalmi-Iso-Ruonanen 48km 6h51min 

                (Nukkumatta! Ei järjen häivää)

24.päivä   PEP 57km reitti  57,2km ja 7h24min. 

                (osoitus sitkeydestä ja peruskunnosta)

30.päivä    Koirasalmi-Iso-Juurikka  109,7km ja 16h19min 

                 (tämä oli kova veto, kun katsoo ylle)


            Kesäkuu

14.päivä    Koli-Kiviniemi  38,5km ja 6h 2min

                 (helle sää. Harjoitusleirin kuorma vaikutti myös)


            Heinäkuu

               tyhjä

 

            Elokuu

16.päivä    Iso-sydänmaanreittiä 42,4km ja 5h20min 

                (takareisilihakset ei kestänyt vk-menoa)

27.päivä    Iso-sydänmaanreitti kotoa 70,3km ja 8h44min

                (meni helposti. palautuneena vahvaa ja sitkeää)


            Syyskuu

7.pv  Iso-sydänmaanreitti sauvakävelypainotteisesti 56,1km ja 8h53min

                Lisäksi pyörällä siirtymät yht. 14,9km ja 41min.

                (helppo ja hyvä lenkki. tässä alkoi palautuun alkukesästä)


            Lokakuu

2-3.päivä    Kolin 130km keskeytys 53km ja 9h (imeytymishäiriö)

                Henkisesti kova kolaus. Iltastartit selkeä heikkous.

11.päivä    tie-mäkijuoksua 43,4km 2047m+ ja 6h46min

                (vähän nihkeää yövuorojen ja iltastartin myötä, mutta

                  vahvaa menoa, sekä tekemistä muutoin)

24.päivä    Iso-sydänmaanreitti 56,0km ja 7h45min

                (speciaali raskas ja kylmän märkä alusta. Joutui puristaan)

28.päivä    Pururadalla mäkiharjoitus 32,5km ja 4h plus tonni nousua

                (imeytymishäiriötä. liukastuminen alamäessä. Lähentäjä/

                nivunen meni venähdys / säikähdys tilaan)

 

            Onhan tuossa ollut tivolia yhdeksi puoleksi vuodeksi. Kaksitoista vähintään viiden tunnin rykäsyä. Kahden rykäisyn keskiarvolla / kuukausi. Treeni on ollut lisäksi spontaania ja innokasta, jossa ei ole ollut punaista lankaa koko kesän aikana. Vasta nyt syksyllä innostuin taas tavoitteellisuudesta. Nyt kuitenkin tuli tuo venähdys - vai olikohan säikähdys? Toiveena ns. "Eskelisen Jaakon telakka". Siinä jäädään aamulenkiltä telakalle ja palataan seuraavana päivänä varovaisest iltalenkille telakalta. Minulla on ollut aika vähän mitään vammoja koko juoksuharrastuksen aikana. Varmaan se paleltumavamma on ollut pahin ja pisin paussi. Olen enempi kuin leijonan pari kertaa perseestä puraissut gnu-härkä - menen eteenpäin pikkusen korvia vain puistellen. 

            Olen aivan haltioissani noista entisaikojen suomalaisista kynäseppojen biiseistä. Etenkin Vexi Salmi oli melkoinen seppä. Toki kaikki elämä ei mahdu noidenkaan sanotusten taakse. Vexi teki mm, Irwin Goodmanin, eli Antti Hammarbergin, kappaleen "Työmiehen lauantai". Siinä lauletaan, että -"viideltä saunaan ja kuudelta putkaan". Tuotahan se elämä oli pahimmillaan jossain 70-80-luvun kantturoissa. Toki muistelen lapsuudesta, että naapurin miehet pääsivät liki joka viikonloppu putkaan, vaikkeivat töissä käyneetkään. Tapahtui siis oikaisu. 



            Tulevaa


            Nyt tämä leijonan puraisu rauhoittaa lisää ja alan levon kautta siirtymään tulevan kauden harjoitteluun. Tiedossa on vahvuudet ja heikkoudet. Itse olen tuonut esille heikkoudet, jotka on myöhäisen starttiajan kisat ja energian imeytyminen niissä tilanteissa. Yksi kova juoksija Oulusta kehoitti myös muistamaan vahvuudet. Tottahan sekin, että jollakin on edes tähän tultu. Kyllä se on tuo tekeminen noin 115-125 sykkeen alueella. Se sitkeys, joka parhaissa suorituksissa on ollut. Toinen heikkous kokonaisuus voi olla vaikeampi. Se on vauhti. Ei tekisi huonoa olla alle puolentoistatunnin puolimaratoonari perusvauhdiltaan, vaikka minulla pääintohimo on sadan mailin polku-ultrissa.

            Ensi heinäkuussa Suomessa juostaan ensimmäinen 200 mailin polkujuoksukisa - NUTS Distance 300 by Black Diamond - Nuts Trailrunning. Ok, aika paljon varmasti myös kävellään. 326km merkkaamatonta erämaata. Kolme huoltoa. Jopa yli sadan kilometrin osuus ilman huoltoa. Yli 400 euron osallistumismaksu. 150 osallistujapaikkaa. Kisa, jossa termi "Power nap", lyhyet torkku-unet ovat osa hommaa. Tässä ois Joni "Costa-Konde" Laakkoselle passelia termistöä. 

            En ole menossa. Jos nyt kuitenkin ensin saisi uusia sadan mailin maaliin pääsyjä PEP171km ainokaisen sadan mailin polkukisan maaliin pääsyn jatkoksi. Huikea kisa. Itse olen menossa NUTS ylläs 160km kisaan 9-10.7.2021. Tuo 200 mailin kisa on 12-17.7.2021. Eli alkaa kaksi päivää edellisen päätyttyä. 

            Uusi harjoituskausi alkaa jossain vaiheessa marraskuuta. Aluksi sen oli määrä alkaa 9.marraskuuta. Katsotaan mikä on tilanne silloin. Ainakin ensimmäisen viikon pitäisi olla kevyt. Luulen, että varsinainen harjoittelu alkaa vasta marraskuun loppupuolella. Otetaan nyt hetki iisiä ja annetaan lihasten palautua kunnolla. Myös henkistä palautumista kaipaan. Se on myönnettävä, ettei keskittyminen ole ollut nyt likikään tarvittavalla tasolla. Liian zombimenoa. Nyt tarvin aikaa aivoille ja ajattelulle. Siihen kelpaa hyvin nämä suomalaiset klassikko biisit. 

            "-Kumpi voittaa, karhu vai leijona, kysyy minulta töissä johtaja." "-Mikä minä olen sille vastaamaan, multa luvut jäi kesken aikanaan". Niin nättiä settiä!

Ps. Seuraava kirjoitus minkä haluaisin julki on "Projetkti seiska". Katsotaan milloin pääsen sen julkaiseen, sillä ensin pitää päästä julkaisu toleranssiin.


Onni Vähäaho, Nivalassa 29.10.2020

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti