Pitkä, kunnon kevättalvi on kääntynyt toden teolla yhä valoistuvaan kevääseen. Samaa ei voi sanoa omalta kohdaltani harrastukseni osalta. Tässä kohtaa tarkoitan ultrapolkujuoksua. Talvesta on kerääntynyt nähtävästi jäännösveroa maksettavaksi kosolti. Harjoituspäiväkirjaa selatessani löysin jo marraskuun puolivälin jälkeen maininnan säärten tuntemuksista. Joulukuun 18.päivä jo "aika ajoin vaivanneet jonkin aikaan" -merkinnät.
Söin tuossa tulehduskipulääkekuurin (5pv), joka loppui torstai-iltana. Olen malttanut paria kevyttä kympperöisen hölkkä/kävely -lenkkiä lukuunottamatta vain käydä hierotteella, venytellä ja odottaa. Edistystä tuntuu tulleen, mutta mielestäni ongelma ei ole vielä sillä tavoin poissa, jotta voisi alkaa normaalisti harjoitelemaan. Katsotaan ensi viikon hieronnan jälkeen. Jaksetaan vielä uskoa huomiseen ja sen tuomisiin.
Tänään valitisin hiihtolenkin, jotta voisin säästää jalkoja. Vasta toinen hiihtolenkki 27.helmikuuta hiihdetyn 101 kilometrin hiihdon jälkeen. Ensimmäinen lenkki meni 2.maaliskuuta hyvin. 30 kilometriä. Tänään samainen 30km, toki raskaalla kelillä. Ja toki 101km hiihtohomman jälkeen sormien nivelet olivat hellänä, mutta silti yllätti, että vasemman etusormen kämmenenpuoleinen nivel liki narisi lenkin jälkeen. Olinhan justiin syönyt tulehduskipulääkekuurinkin. Ja lääkehän ei tiedä, mihin sitä syödään - sääreen, pohkeeseen vai sormille. Teoriassa ei tuollaista tilaa ei olisi pitänyt sormissa olla, mutta näköjään nyt oli. Saa nähdä onko tämän talven hiihdot hiihdetty vai meneekö tämä ohi jonkin mittaisella levolla.
Olen siis telineissä sekä juoksun että hiihdon kanssa. Älkää edes ehdottako korvaavia lajeja. Harrastan juostakseni ja hiihto on mainio tukilaji. Teen vain sitä mistä tykkään. Penkkiurheilu on kivaa. Panostetaan enempi siihen niin kauan kuin tarvii. Onneksi on tätä muuta tekemistä. Myös lisääntyneet yövuorot ovat sekoittaneet nukkumistani. Se ei ole vielä näkynyt sykkeissä, mutta muuten kyllä. Ajatukset on erilaisia. Tarvin unta, yhtenäistä unta. Pallopelityyliin kolme tuntia unta, kolmen tunnin erätauko ja kolme-neljä tuntia lisää ei ole yhteensä seitsemän. Tämäkään ei ole puhdasta matematiikkaa. Hengitän ja elän. Se on positiivista. Lähdetään niistä eteenpäin, hengittämisestä ja elämisestä.
Lyhyestä virsi kaunis. Seuraavan kerran tiistaina NHL -tilastoja. Siihen asti koomailen yövuoroja. Vielä täältä tullaan, ja jos ei tulla niin ei sitten tulla, mutta aie se on harakallakin, kun oksa suussa lentää.
Onni Vähäaho, Nivalassa 13.3.2021
Ultrajuoksussa etsimme rajojamme, elämässä sitten kohtaamme ne.
VastaaPoistaHarjoittelussa syntyy pidemmälle mennessä epäsuhta heikkouksien ja vahvuuksien välillä, esimerkiksi lihaksistossa ei jokin heikompi osa enää kykene ottamaan vastaan entisestään vahvistuneen osan tarjoamaa painetta.
Usein ultrajuoksussa jätetään puhumatta unesta ja unen määrästä. On paskapuhetta, ettei esimerkiksi 60 tuntia harjoitusta kuukaudessa lisäisi unen tarvetta. Tässä ei nyt lukenut levon tarvetta, se tulee siihen päälle, kaikki lepo kun ei suinkaan ole nukkumista. Lepoa voi olla esimerkiksi kävely puolison kanssa hissukseen.
Elämänmyönteistä kuntoutumista siihen, mitä sitten ikinä tulevaisuudessa haluat juoksussa tehdäkin.
Jumppa on meille monelle tiedossa oleva harjoittelun elintärkeä osa, jota me kaikki ainakin jollain tavoin tai kokonaan laistamme. Heikot lihakset kuormittaa epäsuhdan kautta ja syntyy jumeja. Jumppaaminen on sitkeää, mutta se kannattaisi. Täytyy yrittää petrata.
PoistaUnessa olen huomannut, että tasapaino on hukassa. Syitä voi olla monia. Yksi on hetkellisesti isompi yötyömäärä, joka oli tammi-helmikuussa. Itse suostuin ja itse näköjään maksan tästä verot myös tällä tavoin. Tai sitten syy on jokin muu. Se voi hyvinkin olla myös harjoittelumäärä, jota kautta unen ja levon määrä on kärsinyt.
Moni harjoitteluani seurannut ei ole varmastikaan voinut datastani ongelmia huomata. Sinänsä hyvä data on viikosta toiseen on vaikeuttanut omaakin hoksaamista ja epäkohdille silmien ummistamista. Sitä on herkkä sokeutumaan omalle tekemiselle.
Teen fyysistä ja henkistä työtä muuttaakseni kokonaisuutta edistävää tyyliäni olla ja elää. Siihen sisältyy kaikki tuo yllä oleva. Isoin ongelma on koko ajan ollut liian kova into treenata. Sitä intoa on liikaa. Minun pitäisi kaivaa kaksi asiaa itsestäni ensisijaisesti. 1. jumppa into 2. levon into
Ps. Kiitos kommentista, Pasi!