SÄRKY

         Talviharjoittelu on kestävyysjuoksijalle oma haasteensa. Tiet, urat ja polut voivat olla jäisiä, jäämuhkuraisia ja liki aina vain nastakengillä juostavissa. Syntyy usein sulanmaan aikaan verraten tiukempia lihasjumeja, joiden poistuminen on haastavampaa. Usein tiukat lihasjumit aiheuttavat särkyä, yleisimmin säären, pohkeen, akilleksen nilkan tai jalkaterän seuduissa. Erilaisia särkyjä tulee ja menee. 

        Edellisen kappaleen loppu: "tulee ja menee". Tulee kyllä, mutta eipä aina mene. Nyt olen siinä tilanteessa oman vasemman jalkani kanssa - ja nimenomaan säären ja pohkeen osalta etenkin - että toistuvat säryt eivät ole menneet pois vaan ne palaavat aina uudestaan kuin rotta juustolle. Ja kyllä osaa juilia välillä. Kipu ei ole mitään uutta. Minulla on ollut pitkin juoksuharrastusta pahempiakin kipuja. 

        Kun kirjoitan, että minulla on syvästä jumista tulleita kipuja vasemmassa jalassa niin moni saattaa lukea vain, että vasemmassa jalassa. Vasen jalka ei ole minulle pelkkä vasen jalka. Se oli aikanaan mm. keihäänheitossa tukijalka. Tukijalalle on annettu painetta elämäni aikana. Ehkä se on herkempi näissä. Tukijalka on toiminut myös seiväshypyssä, kuulantyönnössä ja painonnoston työnnössä joitakin tukijalan elämänhistoriikkejä mainitakseni. 

       Olin ennen Paljakan treenileiriä tarkoituksella kuusi päivää juoksematta. Silti siellä heti ensimmäisen juoksulenkin jälkeisenä iltana tuntui jomotuskipua tukijalan sääressä. Mutta kuin ihmeenkaupalla jalka ei oireillut ollenkaan loppuleiristä, vaikka treenasin siellä nelisen tuntia päivässä. Kun kipu katoaa, huoli katoaa. Tämä on sama ilmiö kuin hammassärkyjen kohdalla. 

     Reilun kymmenen juoksuvuoden aikana olen juossut myös monenlaiset jumit ja säryt pois. Siis kyllä - juossut pois. Erilaisten ja eritasoisten särkyjen tuntemus on mielestäni riittävä. Nyt minä näen asian niin, että on laitettava juoksu tauolle määrittämättömäksi ajaksi. Hierontaa, itse ja hankittuna, sekä tulehduskipulääkettä kuurina. Aika nopeasti tämä eskaloitui, sillä vielä muutama päivä sitten jalka oli joitakin päiviä kivuton ja treenit kulki, mutta otetaan tämä tilanne nyt vastaan ja koitetaan hoitaa jumit pois. 

      Sanni laulaa: "-puoltakaan en sun kivuistas voi tietää". Ja näinhän se on. Mutta nyt tuli kerrottua kivuistani kaikki, mutta silti lukija ei voi siitä puoltakaan tietää, miltä se tuntuu - jalassa. Onneksi vain jalassa, ettei mielessä. Näen olleeni koko juoksuharrastukseni ajan jopa onnekas vammojen, saati tällaisten rasitustilojen suhteen. Luulen, että suurin syy on kovat jäiset alustat etenkin alamäkijuoksussa, jota on tullut ihan hyvä määrä tälle talvelle. Myös lumessa suttaamis lenkit ovat yksi aiheuttaja. 

      Itse asiassa sillä tavoin mielenkiintoista, etten ole kymmeneen vuoteen juossut näin pientä kilometrimäärää tammi-helmikuu. Esimerkiksi edes 80km juoksuviikkoja ei ole tullut pitkiin aikoihin. Taitaa olla kuusi perättäistä alle 80km viikkoa. Olennaista näissä onkin juuri spesifit treenit ja tässä aiheuttajana alamäkijuoksu vertikaalitreeneissä. Mutta näin. 

        Katsellaanpa mitä tässä nyt menee. En halua asettaa mitään aikamääriä. Sitten, kun jalka tuntuu hyvältä niin hiljalleen kokeilemaan. Lopuksi voisi ottaa kevennyksen MM Oberstorfin kisoista. On se tuo hiihto vaan melkoinen laji. Siellä kaatuneetki nousee takaisin. Yleensä kaatuneille viedään vain kynttilöitä muistoksi, mutta MM hiihdossa kaatuneetkin voi saada jopa mitalin. Naisten 30km hiihdossa kaksinkappalein

Kuva on toistaiseksi viimeisimmältä lenkiltäni, 6.3.2021. Kuten ystäväni "HoVi" totesi "-feels like -50°. Olihan keli. 

Onni Vähäaho, Nivalassa 6.3.2021