Jo tässä aiemmin olen manannut maaliskuun nihkeää juoksutreenivirettä. Syy taisi nyt löytyä. Ja jälkiviisaana ei lopulta ollenkaan yllättävästä paikasta
Helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi, alkoi samalla mm. univaikeudet lisääntyä, palautuminen huonontua, sekä juoksu muuttumaan kehnomman tuntuiseksi. Lihakset jumiutui ja mm. nilkan hermotukset katosivat ainakin osittain. Tarkemmin mennyttä tutkien huomaan nukkuneeni jo helmikuun huonosti, mutta silloin se ei näkynyt vielä harjoittelussa.
Tässä iässä sitä alkaa helposti laittamaan jo iän piikkiin, jos alkaa meno meneen hankalaksi. Syy löytyi kuitenkin tänään mitä ilmeisemmin suusta. Oikealla puolella ylähampaiden kaksi viimeisintä hammasta. Pahempi vaikutti hammaslääkärin arvion mukaan olevan viimeistä, eli viisauden hammasta edeltävä hammas. Myös viisauden hampaassa on reikää.
Toiseksi viimeinen hammas päädyttiin poistaan, koska otetun röntgenkuvan perusteella sen ennuste näytti huonolta. Hammasjomotus oli vaivannut lauantai-illasta saakka. Puudutteet ja hetken kuluttua hommiin. Aika äkkiä kävi ilmi, että hampaaseen muodostuneista onkaloista (fistelit) alkoi tulla mätää. Ja sitä tuli paljon ja usein. Haju oli melkoinen. Hammas oli lopulta mädäntynyt pahoin, aina poskiontelon seinämään kiinni saakka. Onneksi ei aivan läpi ollu menny.
Jyrnyytys oli ikävän kuuloista, mutta puudutteet piti kivut aika hyvin loitolla. Esilääkihin (onneksi) myös itse ennen käyntiä kaiken varalta. Hammaslääkäri kysyi kahteen otteeseen epäuskoisena, että eikö tosiaan ole vaivannut kipuna pidempään. Näkymä oli hänen mielestä sen verran kipeää ja hankalaa luokkaa. Liekö kipukynnys sitten kasvanut tällä tavoin ongelmallisen suureksi, mutta vasta lauantai-iltana se alkoi.
Operaation lopussa löytyi vielä märkäpesäke, ihan kuin sitä märkää ei ois jo tarpeeksi tullut. Olipa kova urakka, ja nimenomaan hammaslääkärille. Valitettavasti päivysajan puitteissa vieressä olevaa viisauden hammasta ei ehditty ottamaan. Sen aika on alustavasti huhtikuun puolivälissä, jollei mene sitten päivystyksen kautta aiemmin. Siinäkin on reikää, mutta ennen aukaisua ei tiedä mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyy.
Sinällänsä ikävää, että kävin edellisen kerran juurihoidossa (tänään poistetun etupuoleinen hammas) viime lokakuun lopussa. Siis alle 5kk sitten. Sillon kuvattiin muut hampaat ja kaikki oli kunnossa. Aika äkkiä tämä eskaloitui. Saattaa olla ultrajuoksu harrastuksen varjopuoli. Paljon pitkillä lenkeillä nopeaa, makiaa energiaa. Toisaalta olen purkansyönnin himo harrasta. Mullahan on aina purkka suussa. Ei toki lenkeillä. Ite epäilen myös huonoa luustoa. Meidän suvussa ei ole hyvä hampaisia.
Hoidellaanpa tätä asiaa nyt kuntoon ja katotaan alkaako se ukko liikkua yhtään rivakammin kesää kohti. Tämän syyn selvitessähän tässä alkoi nähdä uutta toivoa juoksuvauhdin paranemisesta, kunhan nämä mätähommat saadaan verenkierrosta pois. Ugh, olen puhunut. Hyviä hampaita ja pilkettä silmäkulmassa! Ainakin itse olen innoissani. Elämä on jotenkin erityisen kiehtovaa nykyään. 😉 Tästäkin huolimatta.
Onni Vähäaho 24.3.2021 kylmää jäätelöä imeskellen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti