MIKIN TAKAA

 Torstai

                   Herään vähän kahden jälkeen iltapäivällä. Takana on ollut kaksi yövuoroa. Yöunet tuli siis nukuttua päivällä. Kahvikuppi ja Pyssymäelle johtamaan aidoituksen pystytystä. Valmisteluja iltaan asti. Illalla uni tulee joskus, kun vuorokausi on vaihtumassa perjantain puolelle.

 Perjantai

                   Perjantai ehtii vanheta vain kaksi tuntia ja olen ylhäällä kuin päiväunet nukkuneena. Yövuororytmi on vielä sisällä. Päätän lähteä tekemään juoksuvetoja radalle heti, kun päivä sarastaa. Olisi pitänyt miettiä asiaa muutakin kautta. Nimittäin tuli syötyä vain puoli tuntia ennen vetotreeniä. 200 metrin vedot meni vielä hyvin, mutta tonnin vedon aikana alkoi painattamaan ja oli pakko löysätä.

                  Hieman ennen aamu kasia Pyssymäelle stadionaluetta ja muita puitteita pystyttään. Kahden tunnin yöunet painoi ja kävin vajaan tunnin nukkumassa ennen kisan huoltoeväiden hakua. Hommaa tuntui riittävän ja tunnit juoksi nopeaa kyytiä. Pian olikin ilta ja FlowFitin ja Hypoxin luento, joka oli tosi hyvä. Taidan aloittaakin luennon innoittamana äijjä-joogan syksyllä.

                  Myöhemmin illalla otin vastaan vielä yöpyjät. Etenkin Laurilan Heikin kanssa tuli vaihdettua paljonkin juttua. Lopulta olin illalla puoli yhdentoista maissa vuoteella näpyttelemässä vielä viimeisiä johtoryhmän viestejä. Samalla muistin, että minulla jäi ohjausnauhat viemätä kolmeen paikkaan. Ne jäisi aamuksi, eikä aamulla olisi paljoa ylimääräistä aikaa muutenkaan. Nukahdin ehkä jo puoli yhdentoista jälkeen.

Lauantai

                   Kello herätti neljältä. Pitkä päivä edessä. Kisapäivä. Mikin takana. Mutta ennen sitä ne nauhat. Vielä yksi mutka maitotiellä ja sitten kisapaikalle. Pian alkoikin 57km kisaajien matkaan juontaminen. Hiljalleen alkoi talkooväkeäkin tulla paikalle. Alkuun oli todella hiljaista. Tuo lisättynä koronan tuomiin talkooväkimuutoksiin ja uhkiin lisäkaatumisista stressasi varmasti jonkin verran. Kuitenkin lopulta väkeä alkoi tulla todella paljon ja lapun rintaan kiinnitti kaikkiaan 112 osallistujaa.

                  Silloin tällöin hörppy vettä, kuppi kahvia. Lisäksi minun työpöydällä oli vain Ballerina keksipaketti. Jotenkin vain hullaannuin hommasta ja en ajatellut yhtään mitä syön tai juon. No, olin jossain välissä yhden makkaran syönyt. Pian alkoi maaliintulo suma ja siinä tahtoi unohtua jo juominenkin. Pää alkoi tulla hiljalleen kipeäksi. Mutta oli jännää ja mukavaa kisakiirettä, jota vietiin Joonaksen kanssa maalialueella eteenpäin. Välillä vene keinui, mutta vettä ei lopulta päässyt liikaa veneeseen. 

        Kuvassa uuden Nivalan ennätyksen 57km juossut Teemu Poikkimäki. Aika pelottavan nuorelle lääkärismiehelle 6:19:39. Tuleeko Teemusta Nivalan ensimmäinen kuuden tunnin alittaja? 

        Kuvassa Nivalaisen suunnistajalegendan, Matti Haikaran, siskonpoika, Aki Käräjäoja, voitti miesten 57km matkan ajalla 5:53:22. Aki ratkaisi pelin, Syyryn jälkeen siten, ettei vauhti tippunut. Aki tuli Syyrystä 19km matkan Lahnajärvelle 9min nopeammin kuin kisan kakkonen, Mika Leppälä.
 
                   Lopulta oli pakko mennä sinne syömään. En tiedä, oisko ollut jotain neljältä. No ei se oloa enää korjannut. Kellonympärystä edellisestä syönnistä, aamupalasta, joka sekin oli hätänen, kun piti joutua. Päivä loppui lyhyeen tärkeimpien asioiden keräämiseen. Pääsin kämpille jo ennen puolta seitsemää. Ennätysaikaisin. Laitoin puhelimen lataamaan ohjelmistopäivitystä ja ajattelin vähän torkahtaa. Tuo siis puoli seitsemän jälkeen. Sillä silmien kiinni laittamisella oli lauantai taputeltu.

 Sunnuntai

                   Heräsin taas kahdelta. Nyt ihan sekaisin mikä homma. Jaahas, se on kisakeskuksen purkupäivä. Medialle tiedotteen, tulokset ja joku kuva mukaan. Jos ensin kävis kuitenkin lenkillä. Käynnistinkin kellon aamu viiden jälkeen Pyssymäellä. Kiersin pep26km kisareitin. Perusjuoksua. Keskisyke 137. Aika 2:50:58. Olisin ollut tuolla ajalla neljäs kisassa. Tänä vuonna 26km kisan taso ei ollut kovin kova.

                  Lenkin jälkeen puhuttelin aitojen kerääjää. Mahtavaa porukkaa nämä talkoolaiset. Yli neljäkymmentä apumiestä/naista. Me muu ydinporukka tulimme keräämään telttoja yms. kokoon puoli yhdeltätoista. GPS laitteiden postituksen valmistelua. Osoitteen varmistamista. Sen median tiedotteen tekoa, viimeistelyä ja lopulta lähettämistä. Käsikassan tilille takaisin tallentamista. Maanantain kisan jälkityön suunnittelua. Kiitos ilmoitukset, talkookahvien sopiminen, avainten palauttaminen, gepsejen postitus jne.

                  Tätä kirjoittaessa on myöhäinen sunnuntai-ilta. Huomenna alkaa yövuorot. Reitille olisi kiva päästä vielä keräämään mahdollisia roskia ja katsomaan mitä sinne näkyy. Ehkä vasta yövuorojen jälkeen. Jotenkin tästä vuodesta on tullut jollain tavalla välivuosi oman kunnon osalta. Keväällä olin hyvässä kunnossa. Ja vielä heinäkuun alussa Hetta-Pallas-Ylläsjuoksussa. Sen jälkeen on menty vanhoilla pohjilla.

                  Täytyy päästä ensin hyvään tasapainoon. Saada nukuttua hyvin ja palautettua kroppa pep-väsymyksestä. Sen jälkeen voi vasta ajatella jotain oikeasti kehittävää harjoittelua. Ja Kolin kisa on jo 1-2.lokakuuta, joten vanhoilla pohjilla joka tapauksessa.

                  Vakaa aikomus on kuitenkin yrittää rakentaa ensi vuodelle parempaa kuntoa ja suorituskykyä. Mikäli ensi vuoden peppiin saadaan 171km matka niin se voisi olla loppukesän tavoite ja siellä 27 tunnin alitus. Ennätys on 28h41min. Eli tuollainen pari tuntia tuosta pois. Keväälle ajattelin juosta Kokkolassa 24h. Siellä kakkosella alkava tulos. Siinäpä ne. Syksyllä vois sitten mennä kunnon rippeillä Vaarojen maratonin 130km matkan. Oon niin rakastunut siihen reittiin, että sinne täytyy kyllä päästä. 

 

Onni Vähäaho, Nivalassa 22.8.2021