maanantai 5. syyskuuta 2022

INNOSTUIN HAASTAMAAN ITSEÄNI - JA VÄHÄN MUITAKIN

             Innostuminen on aidon elämisen merkki. Etenkin, mitä enempi tulee ikää, on kiva nähdä itsensä innostuvan uusista haasteista. Työpaikan vaihto jäi vielä hieman piippuun, mutta olen valmis, heti kun asiat niikseen järjestyy. Urheilupuolella tänään alkoi ns. UTMB -haasteviikko, jossa on tarkoitus kerätä UTMB kisan verran kilometrejä ja nousumetrejä nivalaisella Taunonmäellä (Dan Hill´llä). Kehitin mäkeen noin 390 metrin mittaisen luupin, jossa kertaalleen "huiputetaan" 23 nousumetriä oleva Dan Hill. Kun tuo luuppi kierretään 440 kertaa tulee yhteismitaksi noin 171,6km ja 10 120 nousu -ja laskumetriä. Eli UTMB speksit. Samalla olen tältä osin haastanut muitakin paikallisia mukaan. Esim. puoli haaste on 220 luuppia = 85,8km ja 5060 nousu -ja laskumetriä, sekä vartti haasteessa 110 luuppia = 42,9km ja 2530 nousu -ja laskumetriä. 

            Itselle tuossa haasteessa on tarkoituksena tehdä tuju treeniblokki. Olen huomannut tämän kesän aikana, että reilusti alkuvuonna vähentämäni mäkitreeni laski kuntoani jonkun verran. Elokuussa aloin jo hieman korjaamaan asiaa ja kunto onkin ollut taas mukavassa nousussa. Samalla kunnon noustessani innostuin lisäämään syksyn tavoitteitani. Minullahan oli jo ilmoittautuminen Pyssymäki Päkjaart Ultraan (PPU 2022) sisässä, joka alkaa perjantaina 23.päivä klo.21.00. Eli 18 päivän päästä. Sen lisäksi sain eilen lipun Vaarojen Maratonin 130km kisaan, jonka startti on 30.päivä klo.18.00. Eli PPU:n loppumisen ja VM130km kisan alkamisen väliin jää vain noin reilu viisi vuorokautta. 

             Hullua, tiedetään, mutta jotkut kisatkin kestää 200 mailia ja ne juostaan yhteen kyytiin. No, oikeastihan tuo ei ole millään tavoin järjellä perusteltavissa. Minulla on ollut vain niin iso hinku päästä Isoniemen Villen kanssa samaan kisaan, samalle matkalle, etten voinut vastustaa kiusausta ja nyt pääsen vihdoin Villen kanssa samalle viivalle. Ajatuksena on päästä höpötteleen Villen peesiin - nauttimaan Kolin mutaisesta ja pimeästä yöstä. Tuo on henkisesti kova kombo, sillä molempien kisojen heikoilla hetkillä on helppo nojata tämän kombon tuomaan mahdottomuuteen. Näen tässä henkisen kantin kehittämisen paikan ja aion haastaa itseäni kestämään kaksi pitkää kisaa viikon välein. 

            On myös hienoa kisata peräkkäisinä viikkoina itselleni kahdessa rakkaassa paikassa, Pyssyssä ja Kolilla. Nää on vain lähimpänä sydäntäni. Täytyy kuunnella sydämen ääntä. On jo voitto päästä juoksemaan molemmissa. Mitkä on sitten tavoitteeni? PPU:ssa lähden puolustamaan viime vuotista voittoa. Luulen, että voittoon juostakseni minun täytyy juosta noin 23-27 tuntia. VM130km kisassa tavoite on päästä maaliin. Sieltä on vyöllä kaksi keskeytystä. Eka noin 53km kohdalla, toinen noin 60km kohdalla. Mutta parasta on päästä tuohon kisaan. Sen hienoutta on vaikea edes selittää. Yö, rykiniemen vesistön ylitys, takaosan mörön perse. Voi pojat ja tytöt! Mä niiiiiin odotan.

            Lokakuu tulee olemaan sitten lepokuukausi. Silloin annetaan aikaa palautumiselle. Marraskuussa käynnistelen harjoittelua hiljalleen kolme viikkoa, jonka perään ODL:n kynnystesti. Siitä sitten kautta 2023 kohden. Siellä tavoite on UTTF kiertue ja liivi siitä. Eli KK 166km, HPY 160km ja VM 130km. Tuolle kiertueelle ollaan lähdössä valmennettavani Teemun ja ystäväni Villen kanssa. Tulee huikea vuosi. Huikea tavoite, huikeiden ihmisten kanssa. On hienoa innostua. 


Onni Vähäaho, Nivalassa 5.9.2022

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti