sunnuntai 6. marraskuuta 2022

KUKA MINÄ OLEN - KUKA SINÄ OLET?

             Ihminen sokeutuu eläessään usein hyvin pitkälti samaa rataa. Väitän, että aika useat tekevät paljon samoja asioita suhteellisen - jollei täysin - samalla tavalla päivästä, ja etenkin vuoden ajasta toiseen. Istuvat juomassa aamukahvia tietyssä paikassa tai aloittamalla päivän kenties puhelinta selailemalla tai tv:tä katsellen. Rutiinit ovat hyvä asia ja usein ne luovat turvaakin, mutta varjo puolena voi olla isossa kuvassa näkökentän sumeneminen. 

            Irtiotto normaalista. Eri työpaikka. Jopa avioero, voivat selvittää, kuka minä olen - ja minulle se on selvittänyt. Nyt tiedän mitä haluan, kun olen saanut olla reilun vuoden yksin. Haluan aika paljon samoja asioita, mutta en likimainkaan niin yksisilmäisesti katsottuna. Olen juossut vuodesta 2008 saakka ja vuodesta 2012 saakka liki juoksulle omistautuen. Se on kohdallani ollut virhe, sillä oikeasti haluan näköjään elää paljon monipuolisempaa, rikkaampaa elämää, jossa on paremmin aikaa rakkaille ihmisille ja muillekin harrastuksille, unohtamatta kuitenkaan juoksemista kokonaan.

            Jokaisella tuo identiteetti on hyvin henkilökohtainen. Luulin itsekin ennen eroa, että olisin yksin asuessa sosiaalisempi ja enempi esim. vierailisin enemmän, mutta huomasinkin, että viihdyn enemmin yksin tai niiden aivan lähimpien ihmisten seurassa. Tämän oivaltaminen vaati tilaa, eikä ilman sitä olisi tullut tätä asiaa selvitettyä. Samalla huomasin koko ajan, että ollaan Satun kanssa puhelimessa joka päivä vähintään tunti ja halutaan jakaa kaikki asiat yhdessä. Itselläni meni toista vuotta ennen kuin tajusin, että ero oikeastaan vain yhdisti meitä ja teki meistä enemmän. Joku voisi sanoa, että hitaat on piuhat (hah,hah,hah).

            Tämän kaiken jälkeen elämä onkin yhtäkkiä hyvin vaivatonta ja kevyttä, sekä erittäin antoisaa. Olen löytänyt sen tasapainon elämässä. Suosittelen muillekin rohkeutta ottaa selvää itsestään, mitä sinä oikeasti todella haluat. En nyt ketään kannusta eroamaan tai tekemään mitään erikoista, mutta ainakin hyvää ja avointa keskustelua itsenne kanssa. Elämässä voi olla yllättävän paljon varaa parempaan. Kun se keveys löytyy, on olo tasapainoisempi ja positiivisempi. 

            Päätin lopettaa lähtökohtaisesti kilpailemisen. Nautin paljon juoksemisesta ilman kilpailua ja kilpailullinen ajattelu vie paljon aikaa, enkä halua enää sellaista. Enemmin menen vaikka ystävien kanssa Kolille mökille ja juoksen siellä vapaasti sinne, minne ikinä tekekään mieli juosta. Vapaa juosten, vapaa kahleista ahtaan ajattelun, jossa elämä nojaa liikaa johonkin tiettyyn asiaan, joka on vieläpä pelkästään harrastus. Ja ehkäpä saatan joskus vaikka johonkin tapahtumaan osallistua randomisti, mutta silloin se on pelkkää kokemista, ei tähtäämistä. Tähtäimessäni näkyykin tulevaisuudessa enemmin rakkautta kuin äärirajoille vetämistä. 

            Hyvää marraskuuta juuri sinulle!



Onni Vähäaho, Nivalassa 6.11.2022

5 kommenttia:

  1. Eksistentiaalisia kysymyksiä on aina hyvä pohtia, vielä parempi jos niihin löytää itselleen sopivia vastauksia.

    "Juoksulle omistautumisesta" senverran, että en usko sinun omistautuneen juoksulle vuodesta 2008 tai 2012 lähellekään täysin paitsi "liki", kuten itse toteatkin kirjoituksessasi.

    Koska meillä on jonkinverran yhteistä historiaa ja sitäkautta yhteisiä ystäviä ja seuraajia, niin mainitsen tässä sinun blogissasi, että minun elämäni on aina ollut jossakin muualla kuin juoksussa, mutta ilman juoksua en olisi koskaan päässyt näin pitkälle oman filosofiani kanssa.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää ja lainaan jälleen Shunryu Suzukia:
    "Ei ole muuta taikaa kuin elämä itse."

    Kaikki muuttuu jatkuvasti, mikään ei pysy samana hetkeäkään.

    VastaaPoista
  2. Nämä ovat yksin niitä kysymyksiä joiden takia elämää eletään. Itsekin mielestäni lopetin kilpailu-uran parikymppisenä, yhtenä sysäyksenä saattoi olla ensimmäinen maraton. Viehätti jonkinlainen romanttinen ajatus elämästä vapaajuoksijana, kuntoilijana. Tämä siis virallinen versio, kaikenlaista on sen jälkeen ehtinyt tapahtua, kuten tiedät. Mutta ihan tervettä ottaa välillä kilpailuviettiin etäisyyttä ja katsoa löytyykö tekemisillensä muita perusteita. Usein niitäkin löytyy.

    VastaaPoista
  3. Kiitos veljet, Pasi ja Jyrki. Terveyttä ja hyvää virettä elämään! Mitä ikinä sitten teettekin, on se hyvää tekemistä, jos sen niin koetta. :)

    VastaaPoista
  4. Minullakin kokemusta kilpailemisen lopettamisesta, niinkuin Onni tiedät, päätin että 10 vuotta sitä uraa riittää ja lopetin 2013. Siitä alkaen olen koettanut kuntoilla siihen malliin, että olis valmius "tarvittaessa osallistua", pari kertaa olen laittanut numerolapun ja vuosi vuodelta enemmän on tullut omaan mieleen paineita koettaa vielä saavuttaa jopa mainittavia tuloksia ja vuosi vuodelta ikää tullut lisää ja meno kangistunut. Onhan noiden haaveiden takia tullut pidettyä yllä kohtalainen kunto, ehkäpä siitä on hyötyä väistämättömän vanhuuden vuosina. Jatketaan villeinä ja vapaina juoksijoina, toivottavasti päästään yhteisillekin lenkeille ja kenties jopa numerolappu rinnassakin vielä kirmataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Keijo! Näin tehdään. On ollut suunnaton ilo jakaa sinun kanssa ajatuksia monilla lenkeillä. Tämä ratkaisu ei sulje missään nimessä yhteisiä lenkkikokemuksia jatkossakaan. :)

      Minulla tuo yötyö on ollut mukava muutos elämässä, mutta toki se ei olisi tukenut kilpailuihin tähtäävää juoksemista minun kropan viestejen mukaan. Eikä tuolla ollut sinänsä vaikutusta, mutta auttoi huomaamaan muun elämän hienouden paremmin, kun juoksua ei ole nyt niin paljoa ollut.

      Saapa nähdä, vieläkö sitä ehtisi toisenkin iso-sydänmaan koko reitin kierroksen tehdä ennen talvea. :)

      Poista